Kojamo listautui pörssiin ja keräsi osakeannilla 150 miljoonan euron bruttovarat. Kiinteistöyhtiön pääomistaja on ay-liike, joka ei maksa potista veroja, kertoo Iltasanomat.
Kiinteistösijoittaja Kojamo laski liikkeelle noin 17,7 miljoonaa yhtiön uutta osaketta. Lisäksi yhtiön omistajat myivät noin 39,2 miljoonaa osaketta.
Tarjottavien osakkeiden lopullinen hinta listautumisannissa ja -myynnissä oli 8,50 euroa osakkeelta.
Kojamon suurin osakkeenomistaja on nyt Teollisuusliitto ry, joka omistaa yhtiön osakkeista 12,3 prosentin osuuden. Se myi listautumisen yhteydessä osakkeitaan noin 6,7 miljoonaa kappaletta ja tienasi sillä lähes 57 miljoonaa euroa. Liitto ei maksa osakemyynnistä veroa esimerkiksi tavallisten yksityishenkilöiden tapaan.
Kojamon listautuminen pörssiin voi aiheuttaa paineen korottaa vuokria VVO:n asunnoissa. Näin arvioi esimerkiksi varainhoitoyhtiö eQ:n salkunhoitaja Hannu Angervuo Helsingin Sanomissa.
Tapahtuneen ennakoi yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Pusa artikkelissaan Kojamo- rahastus ja kusetus:
"Kojamo oli aikaisemmalta nimeltään VVO. Se taas taitaa olla lyhenne sanoista Valtiollinen Vuokratalo Osuuskunta. Se oli vasemmistoa lähellä ollut vuokrataloyhtiö. Sen porvarillinen vastinpari oli Sato. Nuo kaksi olivat suomalaisen asumispolitiikan tuhopari. Esimerkiksi ne yhdessä tuhosivat Suomesta asumisoikeusasumisen. Olen kuvannut noiden organisaatioiden toimintaa mm. nettikirjassani Renkien valta (www.pusa.fi) luvussa Suhmuroitu asuminen.
Noiden yhtiöiden omaisuudet on luotu valtion lainoilla, avustuksilla ja korkotuilla. Lainat taas ovat maksaneet vuokralaiset. Jos vuokralaiset eivät siihen ole pystyneet, ne on maksaneet valtio ja kunnat asumistukina. Yhtiöiden roolina on ollut tuottaa kohtuuhintaista asumista. Vuosien kuluessa niille on kertynyt valtava määrä asuntovarallisuutta. Se näennäinen arvo ei ole ollut valtava, koska omaisuuden myyntiä on rajoitettu. Mutta tietenkin lakeihin on tehty rahastamisen mahdollistavat porsaanreiät. Nuo yhtiöt ovat itse olleet vaikuttamassa alan lainsäädäntöön.
Molemmat yhtiöt ovat viime vuosina tulleet kuuluisiksi raakoina vuokrakiskureina. Asiasta löytyy lukemattomia uutisia mediastakin. Siis otsikoissa ovat nämä kohtuuhintaisen asumisen ritarit. Sato on jo aikaisemmin rahastanut omistuksensa, VVO on ollut hitaammin liikkeellä. Nyt sekin on tapahtumassa koodinimellä Kojamo.
Joidenkin fuusioiden seurauksena omistusosuuksissa on ollut vaihtelua, mutta asetelma selviää tuosta. Omistajina olivat Ilmarinen, Varma ja joukko ammattiliittoja. Kaikki merkittävät omistajat olivat sellaisia, että he eivät maksa veroja osingoistaan.
Päinvastoin VVO:n osakkaat saivat verorahoja, kun veronmaksajien rahoilla maksettiin monien vuokria.
Kun katsoo VVO:n hallinnossa mukana olleiden nimiä, lista on hyvin mielenkiintoinen. Eläkeyhtiöitä edustivat palkatut johtajat, toki niiden hallituksissa istui suuri joukko vaikutusvaltaisia ammattiyhdistysjohtajia. Mutta suoraan VVO:n hallituksessa on istunut viime vuosina mm. Riku Aalto, Matti Harjuniemi, Olli Luukkainen, Jorma Malinen ja Ann Selin. Antti Rinne lopetti tehtävässä siirtyessään politiikkaan.
Ei siis ihme, että nuo ovat kokeneet asemansa kiusalliseksi vuokrakiskontasyytösten kohteena. Siksi yhtiön nimi muutettiin jokin aika sitten ja hallituksesta kerrotaan julkisuudessa vähemmän kuin aikaisemmin. Ay-johtajat olivat 2016 jo demarilehtienkin hampaissa.
Siis rahastaminen alkoi käydä epämiellyttäväksi. Mutta sen jälkeen oli vielä yksi kikka – kusetus – jota on menestyksellisesti käytetty mm. sähkönjakeluyhtiöiden tapauksissa. Ensin rahastamista on harjoittaneet poliitikot valtiollisissa tai kunnallisissa yhtiöissä. Kun siitä alkoi syntyä kohua, myytiin yhtiöt kovalla hinnalla yksityisille. Ne kiristivät rahastamista entisestään ja kun niillekin julkisuus ja kohu alkoi olla vastenmielistä, yhtiöt myytiin ulkomaisille sijoittajille. Niitä eivät Suomen kohut estä – ja visusti on varottu, ettei rahastusmahdollisuuksia rajoiteta.
Nyt siis VVO / Kojamo vaikuttaa lähestyvän tätä vaihetta kun sen omaisuutta ollaan pörssin kautta myymässä sijoittajille. Se mahdollistaa viimeisen rahastuksen ammattiliitoille ja sen jälkeen likainen työ jää ulkomaisten sijoittajien hoidettavaksi.
Näin siis suomalaisten veronmaksajien rahoilla kartutettu vuokra-asunto-omaisuus päätyy lopullisesti sijoittajien käsiin, jotka rahastavat mm. veronmaksajia asumistukien kautta. Asuntokannan arvoon vaikuttaa ratkaisevasti odotettavissa oleva vuokratulo ja tuon parempaa takuuta ei ole. Ei ihme, että omaisuuksien arvot ovat suuria.
Eikö millään ole enää väliä?" ( OM,23.5.2018)
Renkien vallankaappaus ja suhmuroitu asuminen
Pusa kertoo kirjassaan Renkien valta kuinka selitykseksi asuntojen riistohintoihin ja tonttipuaan pääkaupunkiseudulla on esitetty kähmintä, johon ovat sotkeentuneet kunnat, poliitikot ja rakennusliikkeet ja voiteluaineena käytetään valtion asumistukirahoja. " Julkisuudessa tikun nokkaan on nostettu kaksi ns. ”yleishyödyllistä” rakennuttajaorganisaatiota eli VVO (Kojamo) ja Sato, jotka valtion tuella ovat rakennuttaneet itselleen valtavat kiinteistöomaisuudet. Sato- yhtiöstä omistavat Varma ja Ilmarinen lähellä olevien vakuutusyhtiöiden kautta lähes 75%. Lähes koko yhtiön omistus on työeläkeyhtiöillä lähipiireineen.
Vuonna 2012 Saton tase oli 1716,6 miljoonaa euroa ja liikevaihto 232 miljoonaa euroa. Yhtiön voitto ennen veroja 2011 oli 52,1 miljoonaa euroa. Yhtiö jakoi osinkoina 24,9 miljoonaa euroa.
2000- luvun taitteessa välit asuntojen päärahoittajan, Valtion asuntorahaston, kanssa olivat katkeamispisteessä. Ristiriidan välitön syy oli 6 500 arava vuokra-asunnossa, jotka joukko yrityksiä siirsi Satoon saaden vastikkeeksi Saton osakkeita. Asuntorahaston mielestä myyjät saivat monimutkaisessa järjestelyssä ylihintaa valtion tukemista asunnoista, joiden luovutushinnat ovat säänneltyjä. Helsingin Uutiset kertoi 22.11.2012 Helsingin Kontulassa olevan Saton vuokratalokohteen vuokrien korotuksesta. Korotukset olivat jopa 50%.
Kuka sitten valvoo näiden yhteiskunnan tuella asuntoja rakennuttavien, mutta pääasiassa työeläkeyhtiöiden omistuksessa olevien yhtiöiden vuokrien kohtuullisuutta? Ei kai ilmeisesti kukaan.
Kojamo ( VVO) omistaa oman ilmoituksensa mukaan 40.000 asuntoa 45 paikkakunnalla Suomessa. VVO:n omistajina ovat työeläkeyhtiöt ja ammattiliitot. Siis kaksi suurinta työeläkeyhtiötä ovat suurimmat omistajat, loppu omistus jää pääasiassa ammattiliitoille.
Yhtiön hallitus noudattaa omistajajakautumaa. Konsernitase oli 2011 yhteensä 2252,2 miljoonaa, liikevaihto 327,3 miljoonaa ja tilikauden tulos 44,8 miljoonaa euroa.
Vuonna 2011 yhtiön maksettu osakepääoma oli 58 miljoonaa ja osinkoa maksettiin 11,8 miljoonaa euroa
eli 20 % maksetulle osakepääomalle. Sijoittajan näkökulmasta VVO ei vaikuta kovin sosiaaliselta
asuntoyhtiöltä.
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 2012, että VVO peri valtion tuella rakennetuista asunnoista
korkeampaa vuokraa kuin naapurin vapaarahoitteisista taloista. Ja yhtiö sai kohteeseen valtiolta avustuksia 15.000 euroa asuntoa kohti ja lainatakuita.
Työeläkeyhtiöiden ja ammattiliittojen muodostamasta ryhmittymästä on jäljellä pelkkä taloudellisia etuja saalistava kopla. Kun tavalliselle ihmiselle pääkaupunkiseudun vuokrat karkaavat liian korkeiksi maksukykyyn nähden, valtio ja kunnat suosiollisesti maksavat osan vuokrasta asumistukena.
Esimerkiksi 29.2.2012 Helsingin Sanomat uutisoi, että 70.000 helsinkiläistä taloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.
Näin valtio ja kunnat maksavat eri kanavien kautta piilevää tukea työeläkeyhtiöille ja ammattiliitoille.
Kohtuuhintaisia vuokra- asuntoja tekee käytännössä enää Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto (ATT), ja sekin alkoi viime vuonna rakentaa vain 300:aa tavallista vuokra-asuntoa.
Herää tietysti kysymys, miksi yhteiskunta ylipäätään jakaa halpoja tontteja ja tukea Satolle ja VVO:lle? Olisiko takana se, että työeläkeyhtiöillä ja niiden kanssa kimpassa olevilla työmarkkinajärjestöillä on kuristavan tiukka ota suurimmista puolueista?
Liika tuotanto pilaisi hyvää bisnestä."
Asumisoikeusasunnot- suuri puhallus
"Asumisoikeusasunnot on ollut yksi tapa pyrkiä parantamaan asumista. Se on eräänlainen omistusasumisen ja vuokra - asumisen välimuoto, jossa asukas maksaa omistusyhtiölle 15 % asunnon hinnasta. Sen vastineeksi hän saa asumisoikeuden, jonka ehtojen pitäisi olla kohtuullisia.
Kun suomalainen poliittinen lainsäädäntöjärjestelmä lopulta sai lain aikaiseksi, ei sillä ollutkaan mitään tekemistä ulkomaisten esikuviensa kanssa. Se oli uudenlainen viritelmä vuokra-asumisesta.
Suuret rakennuttajaorganisaatiot pääsivät asuntojen omistajiksi varsin edullisesti saatuaan yhtäältä valtion tukea ja toisaalta asukkaiden maksuja. Mm. edellä kuvatut Sato ja VVO eivät laittaneet senttiäkään omaa rahaansa kiinni taloihin. 15 % omavastuu tuli asukkailta ja loppu valtiolta edullisena lainana. Lainan kulut asukkaat maksoivat vastikkeessaan.
Omistuksen antamisesta rakennuttajaorganisaatioille kyllä varoitettiin. Kun malli tuotiin Suomeen 1990-luvun alkupuolen laman oloissa, siitä tehtiin veronmaksajien ja asukkaiden rahoilla pelastusrengas puolueita lähellä oleville rakennuttajaorganisaatioille.
Homma hoidettiin näin kuulemma siksi, että rakennuttajaorganisaatiot uhkasivat, että jollei lakia tehdä sellaiseksi kuin he haluavat, he eivät rakennuta ainuttakaan taloa.
Painostuksen oli myöntänyt silloinen pääministeri Matti Vanhanen.
Mielenkiintoista on, mitä tapahtuu, kun noista yhtiöistä tulee 20-30 vuoden kuluttua velattomia.
Lainanhoitokulujen loppumisen pitäisi romahduttaa asumiskustannukset.
Jostakin syystä yleishyödyllisten rakennuttajien omistamissa asumisoikeusasunnoissa velkojen määrä vähenee hitaasti.
Yleishyödyllisten rakennuttajien omistamien asumisoikeusasuntojen arvoksi on arvioitu 3-5 miljardia euroa. Suomen asumisoikeusasukkaiden yhdistyksen hallitus arvosteli 28.9.2009 ankarasti suomalaista asuntopolitiikkaa. Niiden mukaan työeläkevakuutusyhtiöt ja niiden rakennuttajaorganisaatiot ovat painostaneet poliitikkoja ja näin saaneet haltuunsa miljardien arvoiset asuinkiinteistöt ilman, että ovat laittaneet niihin senttiäkään.
Yhdistyksen mukaan oli käynyt ilmi, että rahoja käytetään väärin ja se vaati erityistilintarkastusta asumisoikeusasuntoyhtiöihin. Yhdistyksen mukaan asukkailta perittävissä vastikkeissa on kolmannes ilmaa ja sen takia asukkaat joutuvat maksamaan asunnot useampaan kertaan. Puolet Suomen asumisoikeusasunnoista omistaa Asokodit Oy, jonka omistavat yhdessä edellä kuvatut VVO ja Sato.
HS kertoi kertoi 8.3.2013 näyttävästi VVO:n johtaja Tapio Päivisen (sd) toiminnasta. Hän oli vuosikymmeniä toiminut kaksoisroolissa. Toisaalta hän VVO:n johtajana junaili yhtiön asioita. Samalla hän oli vuosikymmenien ajan toiminut Vantaan kunnallispolitiikassa aktiivisesti demarien mandaatilla tärkeissä poliittisissa lautakunnissa.
Kaavahankkeet tuotiin lautakuntaan valmiina virkamiesvalmistelun jälkeen.
Päivinen oli ollut aktiivinen hankkeiden valmistelunkin aikaan. Miksiköhän VVO on saanut Vantaalta seitsemän kertaa enemmän tontteja kuin seuraavaksi suurin rakennuttaja?
Päivinen kytkettiin HS:n kirjoituksessa myös poliisitutkinnan kohteena olevaan vanhaan tuttuunsa entiseen
kaupunginjohtaja Jukka Peltomäkeen (sd) sekä arkkitehtitoimisto Forma-Futuraan asuntokauppoihin ja
tonttien luovutuksiin liittyen.
Kirjoituksessa kauan pääkaupunkiseudun päätöksentekoa seurannut virkamies kuvasi kaavoitusta: ”Tontteja jaettiin poliittisten voimasuhteiden mukaan. Kokoomuksen edustajat junailivat Saton ja demarit VVO:n asioita.”
http://docplayer.fi/1729362-Renkien-valta-olli-pusa.html
Valtio työeläkeyhtiöiden käskyläisenä
"Työeläkejärjestelmä on ollut omituinen saareke suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitä ei käytännössä ohjattu lainkaan yhteiskunnan toimesta. Ei ole enää kyse nurkasta yhteiskunnasta, vaan työeläkejärjestelmän valta vyöryy omistajavallan myötä kaikkialle.
Työmarkkinamiehet ja yritysjohtajat huomasivat syntyneen tilaisuuden vallankaappaukselle.
Työeläkeyhtiöissä he käyttävät keskeistä taloudellista päätösvaltaa Suomessa.
Näin omistaminen on muuttunut Suomessa kasvottomaksi. Enää ei keskeistä ollutkaan se, kuka omisti mitäkin, vaan kuka oli vallankäyttäjä ja millä tavoitteilla. Yritysjohtajista on tullut samalla työeläkeyhtiöiden hallintojen kautta myös omien yhtiöidensä päättäjiä. Rengit ovatkin nyt yhtäkkiä isäntiä, joita kukaan ei kykene kontrolloimaan.
Taloudellinen valta on keskittynyt näiden yhtiöiden hallinnossa oleville ja siksi yritysjohtajien keskuudessa on viime vuosina nähty valtaisa into pyrkiä eri keinoilla isojen työeläkeyhtiöiden hallituksiin. Valtiosta, eduskunnasta ja poliitikoista on tullut tämän vallan käskyläisiä.
Järjestelmä polttaa hallintoonsa yli 500 miljoonaan euroa vuodessa. Kaikissa kustannusvertailuissa järjestelmä häviää". http://www.pusa.fi/Renkien%20kaappaus.pdf
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/milapron-ja-helsingin-kaupungin-lastensuojelujohtaja-tuomittiin-petoksista-ja-kavalluksista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa