Oikeusasiamies osa I: Asiakas saa taltioida kokoukset

14/1/2015

Kaarinan sosiaalitoimen menettely tallentamiskiellosta on oikeusasiamiehen mukaan laiton.

Asiakas pyysi oikeusasiamieheltä ratkaisua tallennuskiellon lainmukaisuudesta toukokuussa 2013. Kaarinan sosiaalitoimen viranhaltijat olivat kieltäneet asiakkaalta neuvottelutilaisuuden videoimisen sen uhalla, että neuvottelutilaisuus perutaan, mikäli asiakas tallentaa neuvottelun videolle. Kyse oli asiakkaan oman asiakassuunnitelman päivittämistilaisuudesta.

Kaarinan kaupunginjohtaja Harri Virta ja palvelujohtaja Antero Paananen antoivat asiassa lausunnon 18.6.2013. Lausunnossa kiistettiin asiakkaan oikeuksien evääminen sillä perusteella, että asiakas on aikaisemmin ladannut salassapidettävää materiaalia internettiin ja käyttäytynyt viranomaisia kohtaan halventavasti. Lausunnossa perusteltiin kieltoa paitsi perheen lasten yksityisyyden suojaan vedoten, myös sosiaaliviranomaisten yksityisyyden suojaan vedoten: Viranomaiset halusivat välttyä " enemmiltä loukkauksilta", joista yksi oli lausunnon mukaan ollut sana "apina". Lausunnossa vedottiin myös siihen, että tilaisuuden olisi saanut vapaasti äänittää. Videoiminen ei olisi viranhaltiojiden mukaan tuonut lisäarvoa kantelijan asiaan.

Oikeusasiamiehen ratkaisussa perusteluissa lähdetään lähinnä kahden perusoikeuden, sananvapauden ja yksityisyyden suojan välisestä jännitteestä ja todetaan, että ratkaisun tulee olla sellainen, että se palvelee mahdollisimman hyvin molempia perusoikeuksia. Oikeuslähteinään oikeusasiamies on käyttänyt mm. perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä ennakkoratkaisuja mm. KKO 1990:36, oikeusasiamies (405/4/03) ja EIT (2009 Reklos ja Davourli vs Kreikka).

Oikeusasiamiehen perusteluissa lähtökohtana on asiakkaan oikeus tallentaa viranomaisessa käymänsä keskustelu. Erittelyä ei erilaisten teknisten välineiden välillä ole laissa tehty, joten tallentamistapa ei siten ole rajoittamisen peruste. Koska kysymys on asiakkaan omasta asiasta, ei viranomaisella ole oikeutta kieltää tallentamista. Perusteltuna oikeusasiamies piti epäilystä siitä, että asiakas saattaa levittää tallenteella olevaa salasspidettävää tietoa internettiin, mutta oikeudellisesti pelkkä epäilys ei ole riittävä peruste kieltää taltioimista. Ei ole myöskään perusteltua suojata viranomaisen yksityisyyttä pelkkään epäilykseen vedoten.

Neuvottelun videoiminen nauttii sananvapauden suojaa. Sitä suojaa ei voida ennakolta estää, vaikkakin sitä voidaan jälkikäteisesti valvoa. Koska sananvapaus on perusoikeus, tulee sen rajoittamisen perustua säädettyyn lakiin: olla tarkkarajaista, täsmällistä ja sisällöltään selkeää. Rajoituksen on oltava yleisesti hyväksyttävä ja yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa suojaava. Rajoituksen on oltava oikeassa suhteessa suojattavaan etuun nähden, eikä se kaikesta edellä mainitustakaan huolimatta saa olla ristiriidassa kanainvälisten ihmisoikeussäädösten kanssa.

Oikeusasiamies tekee eron tallentamisen ja tallenteen julkaisemisen välillä, kuten kuuluukin. Oikeusasiamies toteaa, että julkaiseminen saattaisi ehkä loukata jonkun henkilön yksityisyyden suojaa rangaistavalla tavalla. Sosiaaliviranomainen ei kuitenkaan voi sananvapauden suojan vuoksi ennakolta tehdä rajoituspäätöstä tallentamisesta julkaisemisepäilyn vuoksi. Mikäli näin tehtäisiin, olisi se sananvapauden ennakolta rajoittamista. Tallenteesta kun tulisi yksityisyyttä loukkaava, eli rikosluontoinen vain, jos se jaettaisiin julkisesti ja loukkaus olisi rikoslain mukaisesti tunnusmerkistön täyttävä. Tämä taas olisi todennettavissa vasta teon tapahduttua.

Päätöksessään oikeusasiamies ei ota kuitenkaan kantaa julkaisemiseen vaan ainoastaan tallentamiseen. Oikeusasiamies pysyi siis asian punaisella langalla ja vastasi siihen, mitä kysyttiinkin.