Lastensuojeluilmoitukset, yhteydenotot sosiaalihuoltoon ja kiireelliset sijoitukset kasvussa
Vuonna 2016 lastensuojeluilmoituksia tehtiin kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, yhteensä 121 372 kpl.
Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten määrä (2 052) kasvoi viime vuonna 20 prosenttia.
Yhteydenotot sosiaalihuoltoon lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi lähes kaksinkertaistuivat (11 500).
Lasten kiireelliset sijoitukset ovat kovassa kasvussa eri puolilla Suomea. Huolestuttava kehitys koskee erityisesti nuoria.
Esimerkiksi Vantaalla kasvu kesän loppuun mennessä oli yli 50 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna. Tampereella kasvua oli 30 prosenttia.
Kiireellisten sijoitusten lukumäärä on kasvanut 2000-luvulla tasaisesti aina vuoteen 2014 asti, jolloin kiireellisten sijoitusten määrä väheni edellisvuodesta 27 prosenttia. Kiireellisten sijoitusten lukumäärä kasvoi jälleen vuosina 2015 ja 2016.
Kiireellisten sijoitusten kokonaismäärä kasvoi 15 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2016. Vuonna 2016 alle 13-vuotiaiden kiireelliset sijoitukset lisääntyivät 10 prosenttia edellisvuodesta ja 13–17-vuotiaiden kiireelliset sijoitukset lisääntyivät 19 prosenttia.
Huostaanottojen määrä Espoossa on kasvanut vuodessa 35 prosenttia.
Ylipäätään huostaanottojen määrä on liki kaksinkertaistunut 2000- luvulla.
Myös tahdonvastaisten huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 1995 tahdonvastaisia huostaanottoja oli vielä 940, kun vuonna 2014 niitä oli jo 2309.
Vaikka vuoden 2016 koko maan lastensuojelutilastot näyttävät huostaanottojen osalta hieman kaunistuneen, sosiaalihuoltolaki ei turvaa lapsille ja perheille riittävää avunsaantia.
Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2016 aikana sijoitettuna 17 330 lasta ja nuorta.
Lastensuojelusta ja lääkäreistä kannellaan eniten
Vuonna 2016 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon tuli vireille 161 sosiaalihuollon kantelua. Kanteluja ratkaistiin 159. Eniten kanteluja ratkaistiin lastensuojelusta ja seuraavaksi eniten toimeentulotuesta, vammaispalveluista sekä vanhustenhuollosta.
Lastensuojelun kanteluista ilmenevät asiakkaiden vaikeudet saada lastensuojelun työntekijöihin yhteyttä. Myös lastensuojeluilmoitusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn liittyvän menettelyn puutteelliseen ohjeistamiseen on kiinnitetty huomiota.
Asiakirjapyyntöihin vastaaminen ei ole toteutunut kunnissa kaikilta osin lainmukaisesti, kanteluista ilmenee lisäksi asiakirjapyyntöihin liittyvää viivästymistä. Myös lastensuojelun sijaishuollon sisältöön ja laatuun liittyviä kysymyksiä on käsitelty kanteluissa.
Sosiaalihuollon kantelujen keskimääräinen käsittelyaika on ollut vähän yli viisi kuukautta.
Vuonna 2016 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon tuli vireille 270 terveydenhuollon kantelua. Ratkaisuja virastossa tehtiin 239. Noin puolet näistä kanteluista koski Pirkanmaan aluetta.
Vireille tulleiden kanteluiden määrä nousi vuoteen 2015 verrattuna melkein 20 %. Valitettavan usein kantelujen taustalla pääasiallisen syyn ohella oli potilaan kokema huono kohtelu.
AVI yrittää suitsia lastensuojelun harjoittamaa asiakirjojen panttaamista ja manipulointia ohjauskirjeellä
Aluehallintovirastoon toimitetuista kanteluista ja muista epäkohtailmoituksista ilmenee, että lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehdään puutteellisesti ja ne kirjataan pitkällä viiveellä järjestettyjen asiakassuunnitelma neuvottelun jälkeen. On ilmennyt, että kirjattu asiakassuunnitelma on luovutettu asianomaisille vasta siinä yhteydessä kun sitä on seuraavan kerran päivitetty. Pahimmillaan asiakassuunnitelmia jätetään dokumentoimatta.
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston mukaan usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä.
Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti,eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua.
Kanteluasiakirjoista ilmenee toistuvasti, että lapsen toinen vanhempi on saatettu jättää ottamatta mukaan lapsen asian suunnitteluun, vaikka on keskeisesti osallistunut lapsensa elämään ja pitänyt tähän yhteyttä.
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto huomauttaa erikseen, että "asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemyksen tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä".
Huostaanottojen syitä tai vaikuttavuutta ei tiedetä
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
− Kansallisessa tiedonkeruussa ei ole vielä edes päästy tilanteeseen, että lapsilta tai heidän vanhemmiltaan kysyttäisiin huostaanoton syistä tai mitä he ajattelevat heille tarjotuista palveluista, pohtii Tarja Heino.
. ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista tekijöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”
Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään. Onneksi tätä voitiin selvittää HuosTa-hankkeessa juuri äskettäin.
− Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaessaan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimintaan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.
Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita.
− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seurata tai valvoa toimintaa, josta tiedetään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimivatko viranomaiset oikein, riittävästi vai liiallisesti?
Huostaanotoista on myös tarpeen tietää perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Huostaanotto on vahva interventio yksityisyyteen ja sen myötä yhteiskunnan velvollisuus on seurata lasten sijoituskäytäntöjen lisäksi erityisesti tahdosta riippumattomien toimien käyttöä.
Kun virallisen tiedon antama kuva lastensuojelun muutoksista on riittämätön, on tämä Tarja Heinon mukaan johtanut siihen, että tietopohjan täydentämiseen on jatkuva paine.
− Kun katson 30 vuoden aikajänteellä, on aina toistunut sama: juuri kun lastensuojelun tietopohja-asiaa on saatu valmisteltua askeleen verran eteenpäin, on tullut jokin organisaatio- tai lakiuudistus, joka on tehnyt valmistelut tyhjäksi.
https://www.talentia-lehti.fi/lastensuojelun-tietopohja-jamakammaksi/
https://www.thl.fi/en/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu
https://www.avi.fi/web/avi/tiedotteet/tiedotteet-2017?p_p_id=122_INSTANCE_aluevalinta&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_r_p_564233524_resetCur=true&p_r_p_564233524_categoryId=14406#.WiRNYzdx0dU
https://www.avi.fi/documents/10191/37941/Hyv%C3%A4_hallintok%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6_lastensuojeluasioiden_kirjaamisessa.pdf/5ecf117a-8302-4294-9dc4-800fdaa8bd9a
Vuonna 2016 lastensuojeluilmoituksia tehtiin kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, yhteensä 121 372 kpl.
Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten määrä (2 052) kasvoi viime vuonna 20 prosenttia.
Yhteydenotot sosiaalihuoltoon lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi lähes kaksinkertaistuivat (11 500).
Lasten kiireelliset sijoitukset ovat kovassa kasvussa eri puolilla Suomea. Huolestuttava kehitys koskee erityisesti nuoria.
Esimerkiksi Vantaalla kasvu kesän loppuun mennessä oli yli 50 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna. Tampereella kasvua oli 30 prosenttia.
Kiireellisten sijoitusten lukumäärä on kasvanut 2000-luvulla tasaisesti aina vuoteen 2014 asti, jolloin kiireellisten sijoitusten määrä väheni edellisvuodesta 27 prosenttia. Kiireellisten sijoitusten lukumäärä kasvoi jälleen vuosina 2015 ja 2016.
Kiireellisten sijoitusten kokonaismäärä kasvoi 15 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2016. Vuonna 2016 alle 13-vuotiaiden kiireelliset sijoitukset lisääntyivät 10 prosenttia edellisvuodesta ja 13–17-vuotiaiden kiireelliset sijoitukset lisääntyivät 19 prosenttia.
Huostaanottojen määrä Espoossa on kasvanut vuodessa 35 prosenttia.
Ylipäätään huostaanottojen määrä on liki kaksinkertaistunut 2000- luvulla.
Myös tahdonvastaisten huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 1995 tahdonvastaisia huostaanottoja oli vielä 940, kun vuonna 2014 niitä oli jo 2309.
Vaikka vuoden 2016 koko maan lastensuojelutilastot näyttävät huostaanottojen osalta hieman kaunistuneen, sosiaalihuoltolaki ei turvaa lapsille ja perheille riittävää avunsaantia.
Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2016 aikana sijoitettuna 17 330 lasta ja nuorta.
Lastensuojelusta ja lääkäreistä kannellaan eniten
Vuonna 2016 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon tuli vireille 161 sosiaalihuollon kantelua. Kanteluja ratkaistiin 159. Eniten kanteluja ratkaistiin lastensuojelusta ja seuraavaksi eniten toimeentulotuesta, vammaispalveluista sekä vanhustenhuollosta.
Lastensuojelun kanteluista ilmenevät asiakkaiden vaikeudet saada lastensuojelun työntekijöihin yhteyttä. Myös lastensuojeluilmoitusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn liittyvän menettelyn puutteelliseen ohjeistamiseen on kiinnitetty huomiota.
Asiakirjapyyntöihin vastaaminen ei ole toteutunut kunnissa kaikilta osin lainmukaisesti, kanteluista ilmenee lisäksi asiakirjapyyntöihin liittyvää viivästymistä. Myös lastensuojelun sijaishuollon sisältöön ja laatuun liittyviä kysymyksiä on käsitelty kanteluissa.
Sosiaalihuollon kantelujen keskimääräinen käsittelyaika on ollut vähän yli viisi kuukautta.
Vuonna 2016 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon tuli vireille 270 terveydenhuollon kantelua. Ratkaisuja virastossa tehtiin 239. Noin puolet näistä kanteluista koski Pirkanmaan aluetta.
Vireille tulleiden kanteluiden määrä nousi vuoteen 2015 verrattuna melkein 20 %. Valitettavan usein kantelujen taustalla pääasiallisen syyn ohella oli potilaan kokema huono kohtelu.
AVI yrittää suitsia lastensuojelun harjoittamaa asiakirjojen panttaamista ja manipulointia ohjauskirjeellä
Aluehallintovirastoon toimitetuista kanteluista ja muista epäkohtailmoituksista ilmenee, että lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehdään puutteellisesti ja ne kirjataan pitkällä viiveellä järjestettyjen asiakassuunnitelma neuvottelun jälkeen. On ilmennyt, että kirjattu asiakassuunnitelma on luovutettu asianomaisille vasta siinä yhteydessä kun sitä on seuraavan kerran päivitetty. Pahimmillaan asiakassuunnitelmia jätetään dokumentoimatta.
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston mukaan usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä.
Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti,eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua.
Kanteluasiakirjoista ilmenee toistuvasti, että lapsen toinen vanhempi on saatettu jättää ottamatta mukaan lapsen asian suunnitteluun, vaikka on keskeisesti osallistunut lapsensa elämään ja pitänyt tähän yhteyttä.
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto huomauttaa erikseen, että "asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemyksen tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä".
Huostaanottojen syitä tai vaikuttavuutta ei tiedetä
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
− Kansallisessa tiedonkeruussa ei ole vielä edes päästy tilanteeseen, että lapsilta tai heidän vanhemmiltaan kysyttäisiin huostaanoton syistä tai mitä he ajattelevat heille tarjotuista palveluista, pohtii Tarja Heino.
. ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista tekijöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”
Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään. Onneksi tätä voitiin selvittää HuosTa-hankkeessa juuri äskettäin.
− Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaessaan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimintaan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.
Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita.
− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seurata tai valvoa toimintaa, josta tiedetään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimivatko viranomaiset oikein, riittävästi vai liiallisesti?
Huostaanotoista on myös tarpeen tietää perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Huostaanotto on vahva interventio yksityisyyteen ja sen myötä yhteiskunnan velvollisuus on seurata lasten sijoituskäytäntöjen lisäksi erityisesti tahdosta riippumattomien toimien käyttöä.
Kun virallisen tiedon antama kuva lastensuojelun muutoksista on riittämätön, on tämä Tarja Heinon mukaan johtanut siihen, että tietopohjan täydentämiseen on jatkuva paine.
− Kun katson 30 vuoden aikajänteellä, on aina toistunut sama: juuri kun lastensuojelun tietopohja-asiaa on saatu valmisteltua askeleen verran eteenpäin, on tullut jokin organisaatio- tai lakiuudistus, joka on tehnyt valmistelut tyhjäksi.
https://www.talentia-lehti.fi/lastensuojelun-tietopohja-jamakammaksi/
https://www.thl.fi/en/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu
https://www.avi.fi/web/avi/tiedotteet/tiedotteet-2017?p_p_id=122_INSTANCE_aluevalinta&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_r_p_564233524_resetCur=true&p_r_p_564233524_categoryId=14406#.WiRNYzdx0dU
https://www.avi.fi/documents/10191/37941/Hyv%C3%A4_hallintok%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6_lastensuojeluasioiden_kirjaamisessa.pdf/5ecf117a-8302-4294-9dc4-800fdaa8bd9a
RSS Feed
