Johanna Törmänen, Hämeen vaalipiiri nro 6, Muutos 2011 -puolue
1) Esittely
Olen 32-vuotias kymmenlapsisen perheen äiti. Koulutukseltani olen ylioppilas ja suurtalouskokki (catering-alan pt). Omakustanneromaanin lisäksi olen kirjoittanut lukuisia julkaistuja artikkeleita, joten kirjailija-nimikettäkin voin käyttää, vaikkei se leipätyöni olekaan. Pöytälaatikkotekstejä on ehtinyt kertyä sitäkin enemmän, ne vain odottavat viimeistelyä. Kirjaa olen myynyt toiminimellä, joten yrittäjyyskuviotkin ovat tuttuja. Keittiöalan töiden lisäksi olen ollut mm. sairaala-apulaisena, joten suomalaisesta vanhustenhoidostakin minulla on ensikädentietoa.
Erilaiset vapaaehtoisperusteiset vaihtuvat projektit, kuten tukihenkilötoiminta, ovat myös osa elämääni. Olen laatinut adresseja, kanteita, vetoomuksia, ja jos minkälaisia asiakirjoja omasta ja muiden puolesta.
2) Mikä sai sinut yhteiskunnallisesti aktiiviseksi? Löysimme monta Kansalaisaloitetta, jotka oli sinun alulle laittamia. 3) Mistä sait idean vaikuttamiseen kansalaisaloitteiden kautta? 4) Se, mikä Lokakuun liikettä aloitteista eniten kiinnostaa on tietysti Uusi lastensuojelulaki aloite. Kuinka olet päätynyt kritisoimaan nykyistä lastensuojelujärjestelmää?
Vuoden 2007 lokakuussa perhettämme kohtasi katastrofi, kun salamanisku tuhosi kotitalomme siihen kuntoon, että olisi halvemmaksi tullut rakentaa kokonaan uusi talo. Toukokuussa 2008 saimme vakuutusyhtiöltä kielteisen korvauspäätöksen.
Tästä alkoi vuosia kestänyt prosessi, jossa vaadin oikeutta - turhaan. Kävin läpi yli 1500 henkilöä ja instanssia, jotta olisimme saaneet apua. Ainut apu, jonka saimme, oli 2009 syksyllä, kun Artjärven seurakunta lahjoitti meille polttopuita talveksi; lämmitimme niin sanotusti harakoita, koska täräyksen seurauksena talon rakenteisiin tuli rakoja, jotka aiheuttivat lämpövuotoja. Käytännössä tarkoittaa, että kuukausittaiset sähkölaskumme talviaikaan nousivat vanhasta reilusta kahdesta sadasta yli tuhanteen euroon. Jouduimme ottamaan edellisenä talvena kulutusluoton, jotta selvisimme sähkölaskuista; sinä talvena lämmitimme vain puilla ja kovimmilla pakkasilla olimme sisälläkin toppavaatteissa. Toinen hormi oli sortunut täräyksessä käyttökelvottomaksi, peltiä ei saanut enää auki. Puuliedessä paloi ikituli, sillä seurauksella, että pääsiäisenä 2010 meidät säikäytti hormipalo. Hetken jo ehdin toivoa, että palaisi koko talorohjo, vaikka tiedostin, ettei vakuutusyhtiö olisi siitä mitään enää maksanut.
Tuolloin sain ajatuksen - kaikki vaihtoehdot läpikäyneenä, että kirjoitan kaikesta tapahtuneesta romaanin, jonka myyntituloilla saamme uuden kodin. Kirjoja olisi pitänyt myydä 35.000 kappaletta, mutta sitä myytiin vain reilu tuhat. Onneksi kaikkia kirjoja ei painettu, ja vielä enemmän onneksi saarijärveläinen kirjapaino oli juonessa mukana, jotta laskutus saatiin sujumaan.
Siinä tuli selväksi, mikä on homman nimi: Jotkut tuttavan tuttavat kertoivat mieluummin ostavansa vaikka pari mäyräkoiraa olutta kuin auttavansa meitä. Jotkut aivan ventovieraat lähettivät kirjarahaa kuoressa viestin kera, etteivät välttämättä tarvitsisi kirjoja.
Kirjan lopussa vetoan Suomen päättäjiin, että Suomeen saataisiin oma kotimaan katastrofirahasto. Sellaista ei vieläkään ole. Joskus takavuosina STM:n työryhmä teki selvityksen, että järjestelmä on aukoton. Muttei se ole, vaikka virallisesti katastrofirahastolle ei pitäisi tarvetta olla.
Tässä vuosien aikana olen kuullut kymmeniä tarinoita siitä, kuinka järjestelmä on pettänyt. Vuonna 2010 kumottiin erityislainsäädäntö, jolla valtionkorvauksia saattoi saada joissain tapauksissa. Alunperinkin kuluttajavastaisia vakuutuslakeja ei vieläkään ole saatettu ajantasalle tämän päätöksen kanssa.
Vuonna 2012 luovutin, ja aloimme vähitellen remontoimaan taloa. Varsinaista remonttilainaa emme saaneet, koska talo itsessään oli vakuudeton. Mutta erilaisia rahoitussysteemejä hyödyntäen saimme mm. ikkunat ja ovet vaihdettua, uuden leivinuunin ja puulieden, sekä alakerran ulkoseinät eristettyä. Asumme vain alakerrassa, koska yläkerran remontti vaatisi välipohjan tukemista, ja yläkerran joutuisi käytännössä rakentamaan kokonaan uudelleen. Enää ei sentään tarvitse pohtia minkään romahtamista, ja lämpöäkin piisaa.
Tuli aika siirtyä elämässä eteenpäin. Teimme päätöksen, ettei enempää omia lapsia tule. Aloin visioimaan, että kun omat lapset ovat isompia, olisi kiva tarjota koti sellaisille lapsille, jotka eivät syystä tai toisesta voi omassa kodissaan asua. Minulla olisi hyvää aikaa selvittää tätä asiaa.
Selvitin, ja totesin, että Suomen lastensuojelu ei toimi kuten sen pitäisi. Puututaan, kun ei tarvetta ole. Ei puututa, kun tarvetta olisi. Aivan mielivaltaista, vailla yhtenäisiä pelisääntöjä. Lapset, nuoret, ja kokonaiset perheet sukulaisineen ja tuttavineen kärsivät tilanteesta.
Erosin ensimmäisestä aviomiehestäni vuosituhannen alussa, ja jo tuolloin huoltoriita-asioiden käsittely oli aivan uskomatonta. Kun siihen vielä sotketaan lastensuojelu, kuten monissa tapauksissa käy, lopputulos on liian usein katastrofi perheen kaikille osapuolille.
Vuonna 2013 Tuomas Pellonperän perustamassa facebook-ryhmässä alettiin kasaamaan kansalaisaloitetta lastensuojelulain uudistamiseksi. Lupauduin tekemään yhteenvedon keskusteluissa esiintulleista epäkohdista, ja lopulta kirjoitin koko aloitetekstin. Tekstiä hiottiin vielä monen monta kertaa ennen aloitteen julkaisua.
Samaisessa ryhmässä tutustuin ihmisiin, jotka ajattelivat samoin perheiden itsemääräämisoikeuden puuttumisesta ja viranomaismielivallasta. Totesimme, ettei lapsiperheillä ole puolestapuhujaa poliittisessa päätöksenteossa, ja perustimme Perheiden hyvinvoinnin puolue -nimisen yhdistyksen. Keskeinen ajatus on, että ihmiset kykenevät päättämään itseään koskevista asioista ilman välikäsiä. Puhumme suoran demokratian puolesta, vaikka sen soveltaminen nykytilanteessa onkin vaalipaneeleissa ja muissa vastaavissa tilanteissa hankalaa, joissa kysytään ehdokkaan omaa mielipidettä asioihin. Ei joka kysymykseen oikein voi sanoa, että tämäkin asia ratkeaa kansanäänestyksellä, kun äänestäjien pitäisi saada käsitys ehdokkaan itsensä ajatusmaailmasta.
Ensimmäinen lastensuojelualoite ei saanut tarpeeksi kannatusta, joten tein uuden, koska asiat eivät ole muuttuneet - ainakaan parempaan suuntaan. Vaikkei tämäkään aloite saisi tarpeeksi tuulta alleen, asia pysyy kuitenkin koko ajan esillä.
Noin 60 % suomalaisista on alle 19-vuotiaita ja heidän vanhempiaan. Aloite koskee siis suoraan valtaosaa väestöstä. Lastensuojelua rahoitetaan vuosittain yli miljardilla verovaroista, eikä ne rahat mene suoraan perheiden ja lasten hyvinvointiin, vaan niillä rahoitetaan pääosin huostabisnestä, jossa yksi laitosvuorokausi maksaa keskimäärin 500 euroa. Voittaja on yritys, häviäjä on lapsi. Lastensuojelulaissa useassa kohdin mainittu sanapari "lapsen etu" jää sinne jonnekin voittajan ja häviäjän välille.
Muista vastaantulleista epäkohdista olen tehnyt myös aloitteita, joista ehkä ajankohtaisin on nyt tuo Kansanedustajan edustettava kansaa. Nykymallissahan kansanedustajat edustavat puoluehallituksia, ja perustuslain vastainen puoluekuri jyrää. Jos tarkkoja ollaan, nykylain mukaan kansanedustaja ei saisi edes päättää asioista kansan tahdon mukaan, vaan hänen tulisi tehdä päätökset itsenäisesti. Koko systeemi on mätä; koko Suomen laki pitäisi kirjoittaa uusiksi. Mutta niin kauan kuin EU:sta sanellaan asiat niin, että yksittäisen valtion laki jää altavastaajaksi, urakka olisi turha.
5) Mitä käytännön organisaatioon ja yksittäiseen viranomaistyöhön liittyviä muutoksia sosiaali - ja terveydenhuoltoon tulisi tehdä perusoikeuksien toteutumiseksi? 6) Miten rahoittaisitte nämä muutokset verotuksellisesti? Entä muulla tavalla?
Mitä muutoksia ei tarvita -lista olisi lyhyempi, mutta tässä muutamia:
Kun puhutaan sote-puolen peruspalveluista, ne tulisi olla kaikkien ulottuvilla. Keskittämiskulttuuri pakottaa ihmiset muuttamaan palveluiden perässä asutuskeskuksiin, vaikka lain mukaan ihmisen tulisi itse voida päättää missä asuu. Suuret asutuskeskukset ovat myös maanpuolustuksellinen riskitekijä.
Palveluita pitäisi saada ilman turhaa viivytystä, ja palvelun tulisi olla tasoltaan tasavertaista valtakunnallisesti. Ennen muuta, palvelun tulisi olla inhimillistä. Asiakkaan tulisi saada henkilökohtaista palvelua, ei olla vain sosiaaliturvatunnuksen ruumiillistuma liukuhihnalla.
Sote-alalla on työtehtäviä, jotka ovat tekijälleen fyysisesti ja henkisesti raskaita. Kolmivuorotyön sijaan nelivuorotyö olisi yksi ratkaisu työssäjaksamiseen, ja työn laatu paranisi. Ruotsissa tällaisista kokeiluista on saatu hyviä tuloksia. Pelkästään hoitajia on tällä hetkellä työttömänä yli 8.000, joten työvoimapulaankaan ei heti törmättäisi.
Hoito- ja kirjaamisvirheitä ei pitäisi tulla lainkaan; väärinkäsityksiä tapahtuu jatkuvasti. Tässä esim. henkilöstön ammatti- ja kielitaidolla on oleellinen merkitys. Se, että on suorittanut tietyt pätevyyskokeet ei vielä takaa, että ihminen on pätevä. Ja varsinkin sosiaalipuolella on paljon töissä ihmisiä, jotka eivät ole edes teoriassa pätevyysvaatimusten tasalla. Näin ei saisi olla.
Lähtökohtaisesti opetus-, sote- yms. peruspalveluiden tuottaminen ei saisi olla voittoatavoittelevaa yritystoimintaa, vaan tarpeisiin vastaamista mahdollisimman kustannusneutraalisti.
Kokonaisuus on hyvin laaja, ja viranomaisyhteistyö ulottuu sosiaalipuolella aina poliisiin ja eri oikeuslaitoksiin saakka. Lastensuojelutapauksissa hallinto-oikeus yleensä vain vahvistaa sosiaalitoimen päätökset, ilman kyseenalaistamisia. Oikeus ei toteudu, ja väärät päätökset maksavat yhteiskunnalle monin eri tavoin, aina mielenterveys- ja päihdeongelmaisista vanhempien työkyvyttömyydestä pitkäaikaissijoituksiin.
Liputan Ansiotulojärjestelmän puolesta, joka vastaa pitkälti tuohon työllisyyspuoleen. Samainen järjestelmä jakaa myös julkiset palvelut kuntien tuottamiksi, joissa valtio sitten tasaa kuluja asukasmäärältään pienten kuntien ja erikoissairaanhoidon osalta.
Suuri ongelma rahoituspuolessa on palveluntuottajina monikansalliset yhtiöt, jotka vievät voittonsa minimiverotuksen läpi ulkomaille. Myös asiakasmaksujen laskutus ja perintä on ulkoistettu samoin, jolloin raha ei kierrä kotimaassa, vaan päätyy yksisuuntaisesti ulkomaille. Myöskin erilaiset vuokrafirmat aiheuttavat loppujen lopuksi lisäkustannuksia, ja työntekijöiden palkat on poljettuja. Julkinen sektori ei enää suorapalkkauksella pysty kilpailemaan näiden yritysten kanssa. Tärkeässä roolissa on myös terveydenhuollon tavara- ja laitehankinnat; suosi suomalaista. Monia tuotteita ei edes valmisteta Suomessa, jolloin kysyntää uudelle tuotannolle olisi.
Tällä tavoin saadaan oikeanlaista verotusta aikaan. Kun saadaan määrällisesti lisää verotettavaa, ei tarvitse nostaa veroprosentteja.
Terveyspalvelut mielletään usein vain ihmisten oikeudeksi, mutta katson, että eläimillä on tähän aivan yhtä suuri oikeus. Tuotantotaloudessa arvonlisäverot saa vähentää, mutta lemmikinomistajille lankeaa lääkärilaskuihin 24 %:n arvonlisävero. Laskemalla tuo alv lääkkeiden kanssa samaan verokantaan (10 %) saadaan hintoja alas, ja enemmän käyttöä, ja sitä kautta verotuloja jopa enemmän. Välillisesti lemmikin hyvinvointi vaikuttaa myös ihmisen hyvinvointiin; onhan esim. koiranomistamisen todettu toimivan verenpainetta alentavasti ja allergioita vähentävästi.
Ansiotulojärjestelmä saataisiin käynnistettyä eläkerahastojen avulla. Valtionvelkaakin voitaisiin niillä rahoilla lyhentää. Lisää velkaakaan ei tarvitsisi ottaa. KEHY-rahan maksaminenkin tulisi lakkauttaa; nykyisestä valtionvelasta noin 20 % on otettu tähän tarkoitukseen.
7) Tulisiko esikoulu aloittaa jo 5- vuotiaana?
Katson, että nykyinen ikäporrastus koulujärjestelmässä on toimiva. Moni 5-vuotias ei omaa vielä tarvittavaa keskittymiskykyä. Tuntuu, että lapset halutaan liian nopeasti isoiksi. Antaa lapsen olla rauhassa lapsi, kyllä sitä ehtii.
8) Tutkimme tuota perheiden hyvinvoinnin puolue ry:n sivustoa ja iloksemme huomasimme, että olitte nostanut vaihtoehtoratkaisuja yhteiskunnan vallalla oleviin rakenteisiin. Puolueet eivät yleensä esitä malleja ja sovelluksia uusiksi valtiollisiksi ratkaisuiksi. Mikä sai teidän yhdistyksenne toimimaan toisin? 9) Ansiotulojärjestelmä oli teidän yhdistyksen näkemys kansalaispalkasta ja sen suunnitteluun oli selkeästi panostettu. Miksi pelkkä sananhelinä kansalaispalkasta ei riittänyt kuten yleensä aiheen pinnalle nostaneille puolueille? Mitä hyötyä koitte siitä, että loitte noin laajan kokonaisuuden?
Olen vuosien aikana miettinyt yhteiskunnan epäkohtia, ja kirjannut niihin eri ratkaisumalleja. Ansiotulojärjestelmä oli alunperin Kansalaispalkkajärjestelmä, nimetty Tanskan mallin mukaan. Tanskalainen kansalaispalkka on hyvin lähellä suomalaista toimeentulotukea, eikä se toimisi Suomessa. Tanskassa tullaan sen verran perässä, että siellä työssäkäyntiä pidetään vielä kunnia-asiana. Meillä on iso kansanosa nuorempaa sukupolvea, joka katsoo työssäkäyntiä kieroon, kun matalapalkka-aloilla saa saman summan käteen sosiaaliturvasta. Tämän vuoksi tämä kehittelemäni järjestelmä on vastikkeellinen. Ja jotta se olisi koko kansalle tasa-arvoinen, sen perusosa on kaikille sama. On nähty, ettei yritykset saada rahaa rikkailta köyhille johda mihinkään; tällaisia talousmalleja kutsun robinhood-leikiksi.
Perheiden hyvinvoinnin puolueen hallituksessa Kansalaispalkkajärjestelmä sai kannatusta, ja kun sitä vielä hiottiin, nimikin vaihtui. Ansiotulojärjestelmä takaa muutakin kuin perustoimeentulon kaikille, myös yrittäjille. Se antaa yhteiskunnallisen ihmisarvon myös omaishoitajille ja kotiäideille/-isille, vanhuksille ja vammaisille.
Suomessa eletään tilanteessa, jossa ero EU:sta on ajankohtainen monestakin syystä. Tarvitaan oma valuutta. VIVA - virtuaalivaluutta ja valtionpankki - on yksi toimiva vaihtoehto. Yhdistyksemme hallitus ei kannata tätä yksimielisesti; totaalinen irtisanoutuminen käteisestä arveluttaa, vaikka nykyäänkin suurin osa rahasta on vain numeroita tileillä. Virtuaaliraha on kuitenkin ainut tapa kitkeä harmaa talous, josta saataisiin vuositasolla 1,3 miljardin säästöt heti suoriltaan. Ansiotulojärjestelmän myötä voitaneen puhua kahdesta miljardista.
Perinteinen puoluepolitiikka on yleensä vain palikkapyramidin kasausta; hallitus kasaa pyramidin aina uudelleen, ja ylimmäiseksi jää se, mitä johtava puolue sattuu eniten arvostamaan. Kun perustus on hatara, pyramidi leviää.
Toki me olemme suomalaisia, emmekä egyptiläisiä, mutta ei tuo rakentaminen nyt niin vaikeaa ole: kestävä yhteiskunta tarvitsee vahvan perustuksen. Perustuskiviä on erikokoisia, koska kotitaloudet ovat eri kokoisia yksiköitä henkilömääriltään. Mutta ei se perhekoko ratkaise: Kun jokainen on yhtä kestävä, perustus pysyy suorassa, ja sille voi rakentaa vaikka mitä.
Haluamme tarjota kokonaisvaltaisia kestäviä ratkaisuja sen sijaan, että keskittyisimme kiillottamaan sitä pyramidin ylintä palikkaa.
Ihmisillä tuntuu olevan selkeä mielikuva siitä mitä tarvitaan, mutta puolueet tarjoavat vaillinaisia ratkaisuja. Hyvä esimerkki on juuri tuo ero EU:sta: useimmat toitottavat vain eron olevan ratkaisu, mutta eihän se yksistään ole edes toteutettavissa. Pitää olla vaihtoehtoinen toimintamalli, johon siirtyä. Se voisi olla markka ja erilliset kauppasopimukset, se voisi olla pohjoismainen yhteishyödyllinen raha-, energia- ja kauppasopimusliitto esim. Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken. Se voisi olla melkein mitä vaan, mutta vaihtoehdoista pitää puhua, ettei syöksytä suin päin ojasta allikkoon. Näistä vaihtoehtoista puhutaan yleensä vain puoluehallituksissa, mutta PHP haluaa päätöksenteosta läpinäkyvää.
10) EU kanta: irrottautuminen EU:sta, millä tavoin turvattaisiin jo Suomen lainsäädäntöön sisällytetty ihmisoikeudellinen sisältö?
Vastaus löytyisi aika pitkälle Ansiotulojärjestelmästä: omaisuuden suoja, oikeus työhön ja toimeentuloon, perusopetukseen, terveyden- ja sairaudenhoitoon ja sosiaaliturvaan.
Oikeus elämään on nytkin ristiriidassa aborttilainsäädännön kanssa; ehkäisyn merkitystä pitäisi korostaa. Pitäisi myös enemmän keskustella oikeudesta kuolemaan, eli kannatan aktiivisen tahdonalaisen eutanasian käyttöönottoa.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja kaipaisi kovempia tuomioita toimiakseen.
Mielipiteen- ja sananvapaus on myös pitkälti arvokysymys; meillä ollaan nykyään niin herkkähipiäisiä. Toisaalta, herjatakin saa jos osaa tehdä sen korrektisti. Valtamedia pitäisi velvoittaa lainsäädännöllä palvelemaan koko kansaa.
Uskonnonvapaus on oltava, mutta koen sen hyvin ongelmallisena; lähtökohtaisesti katson, että jokainen saa uskoa mitä ja miten haluaa, mutta siitä ei saa koitua muille harmia millään tavoin. Kirkonkello tai rukouskutsu ei saisi häiritä ketään. Suvaitsevaisuus on taitolaji. Monessa uskontokunnassa on ihmisiä ja ryhmittymiä, jotka uskonnon varjolla tekevät hölmöyksiä. Sellaista ei pidä suvaita.
Kokoontumis-, liikkumis- ja järjestäytymisen vapaudet menevät jo välillä niin pitkälle, että säädetään uusia pykäliä, joilla esim. kokoontumisista koituvia meluhaittoja halutaan vähentää. Tarkoittaa, että kiertämällä koitetaan tietyn tyyppiset kokoontumiset saada lopetettua, kun ei haluta peruspykäliin puuttua. Kuten tuossa aiemmin sanoinkin, koko laki pitäisi kirjoittaa uusiksi.
Äänioikeus pitäisi palauttaa suoran demokratian myötä arvoiseensa asemaan. Moni ei enää äänioikeuttaan käytä, koska kokee sen merkityksettömäksi.
Avioliitto-oikeuskin vaatisi päivittämistä. Avioliitto on kirkollinen termi. Kaipaisin kokonaan uutta sanaa vastaamaan avioliittoa ja rekisteröityjä parisuhteita lainsäädännössä, jotta ne saataisiin samalle viivalle.
Lastensuojelulakialoitteessa on huomioitu, että tarvittaisiin erillinen valvontavirasto valvomaan lastensuojelun viranomaistoimintaa. Sama, tai vastaava, virasto voisi valvoa myös ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.
11) Tulisiko autovero poistaa?
Ei missään tapauksessa! Tai sitten perinteisellä polttomoottorilla varustettujen autojen maahantuonti pitäisi vähitellen kieltää kokonaan, ainakin autoliikkeiden osalta.
Meillä on Suomessa verrattain vähän ajettuja, alle 10 vuoden ikäisiä autoja vaikka kuinka. Ne pitäisi käyttää loppuun, eikä romuttaa uusien edestä. Tästä ympäristöä tuhoavasta kertakäyttökulttuurista tulee päästä eroon.
12) Tulisiko perintöverotusta keventää? 13) Tulisiko pääomaverotusta kiristää?
Luopuisin perintöverosta kokonaan. Sitä vastoin pääomaverotukseen tulisi paneutua enemmän. Eli tietyn perusosan ylittävältä osalta omaisuudesta tulisi maksaa veroa. Tällöin myös suuret perinnöt tulisivat veronalaisiksi taas perinnönjaon jälkeen.
14) Miten päädyit Muutos 2011 puolueen riveihin?
Minua kosiskeltiin mukaan jo viime syksystä, talvellakin, mutta elin toivossa, jotta olisimme saaneet Perheiden hyvinvoinnin puolueen ajoissa puoluerekisteriin ehdokasasetteluun nähden.
En ole vieläkään Muutoksen jäsen, vaikka Muutoksen säännöt kaksoisjäsenyyden sallivatkin. Jäsenyysasia on harkinnassa. Olen siis sitoutumattomana mukana, ja Muutoksen puoluehallitukselta on siunaus, jotta jos pääsen läpi ja PHP saadaan kauden aikana puoluerekisteriin, voin perustaa sille oman eduskuntaryhmän.
Aatteellisia ristiriitoja ei ole: Muutoksen vaaliteemat ovat "kolme ässää" eli Suomalaisten hyvinvointi, Suora demokratia ja Sananvapaus. Olen omassa vaalityössäni korvannut Muutoksen maahanmuuttopolitiikan perhepolitiikalla. Lapsiperheiden asema on surkea, vaikka lapsissa on maamme tulevaisuus.
1) Esittely
Olen 32-vuotias kymmenlapsisen perheen äiti. Koulutukseltani olen ylioppilas ja suurtalouskokki (catering-alan pt). Omakustanneromaanin lisäksi olen kirjoittanut lukuisia julkaistuja artikkeleita, joten kirjailija-nimikettäkin voin käyttää, vaikkei se leipätyöni olekaan. Pöytälaatikkotekstejä on ehtinyt kertyä sitäkin enemmän, ne vain odottavat viimeistelyä. Kirjaa olen myynyt toiminimellä, joten yrittäjyyskuviotkin ovat tuttuja. Keittiöalan töiden lisäksi olen ollut mm. sairaala-apulaisena, joten suomalaisesta vanhustenhoidostakin minulla on ensikädentietoa.
Erilaiset vapaaehtoisperusteiset vaihtuvat projektit, kuten tukihenkilötoiminta, ovat myös osa elämääni. Olen laatinut adresseja, kanteita, vetoomuksia, ja jos minkälaisia asiakirjoja omasta ja muiden puolesta.
2) Mikä sai sinut yhteiskunnallisesti aktiiviseksi? Löysimme monta Kansalaisaloitetta, jotka oli sinun alulle laittamia. 3) Mistä sait idean vaikuttamiseen kansalaisaloitteiden kautta? 4) Se, mikä Lokakuun liikettä aloitteista eniten kiinnostaa on tietysti Uusi lastensuojelulaki aloite. Kuinka olet päätynyt kritisoimaan nykyistä lastensuojelujärjestelmää?
Vuoden 2007 lokakuussa perhettämme kohtasi katastrofi, kun salamanisku tuhosi kotitalomme siihen kuntoon, että olisi halvemmaksi tullut rakentaa kokonaan uusi talo. Toukokuussa 2008 saimme vakuutusyhtiöltä kielteisen korvauspäätöksen.
Tästä alkoi vuosia kestänyt prosessi, jossa vaadin oikeutta - turhaan. Kävin läpi yli 1500 henkilöä ja instanssia, jotta olisimme saaneet apua. Ainut apu, jonka saimme, oli 2009 syksyllä, kun Artjärven seurakunta lahjoitti meille polttopuita talveksi; lämmitimme niin sanotusti harakoita, koska täräyksen seurauksena talon rakenteisiin tuli rakoja, jotka aiheuttivat lämpövuotoja. Käytännössä tarkoittaa, että kuukausittaiset sähkölaskumme talviaikaan nousivat vanhasta reilusta kahdesta sadasta yli tuhanteen euroon. Jouduimme ottamaan edellisenä talvena kulutusluoton, jotta selvisimme sähkölaskuista; sinä talvena lämmitimme vain puilla ja kovimmilla pakkasilla olimme sisälläkin toppavaatteissa. Toinen hormi oli sortunut täräyksessä käyttökelvottomaksi, peltiä ei saanut enää auki. Puuliedessä paloi ikituli, sillä seurauksella, että pääsiäisenä 2010 meidät säikäytti hormipalo. Hetken jo ehdin toivoa, että palaisi koko talorohjo, vaikka tiedostin, ettei vakuutusyhtiö olisi siitä mitään enää maksanut.
Tuolloin sain ajatuksen - kaikki vaihtoehdot läpikäyneenä, että kirjoitan kaikesta tapahtuneesta romaanin, jonka myyntituloilla saamme uuden kodin. Kirjoja olisi pitänyt myydä 35.000 kappaletta, mutta sitä myytiin vain reilu tuhat. Onneksi kaikkia kirjoja ei painettu, ja vielä enemmän onneksi saarijärveläinen kirjapaino oli juonessa mukana, jotta laskutus saatiin sujumaan.
Siinä tuli selväksi, mikä on homman nimi: Jotkut tuttavan tuttavat kertoivat mieluummin ostavansa vaikka pari mäyräkoiraa olutta kuin auttavansa meitä. Jotkut aivan ventovieraat lähettivät kirjarahaa kuoressa viestin kera, etteivät välttämättä tarvitsisi kirjoja.
Kirjan lopussa vetoan Suomen päättäjiin, että Suomeen saataisiin oma kotimaan katastrofirahasto. Sellaista ei vieläkään ole. Joskus takavuosina STM:n työryhmä teki selvityksen, että järjestelmä on aukoton. Muttei se ole, vaikka virallisesti katastrofirahastolle ei pitäisi tarvetta olla.
Tässä vuosien aikana olen kuullut kymmeniä tarinoita siitä, kuinka järjestelmä on pettänyt. Vuonna 2010 kumottiin erityislainsäädäntö, jolla valtionkorvauksia saattoi saada joissain tapauksissa. Alunperinkin kuluttajavastaisia vakuutuslakeja ei vieläkään ole saatettu ajantasalle tämän päätöksen kanssa.
Vuonna 2012 luovutin, ja aloimme vähitellen remontoimaan taloa. Varsinaista remonttilainaa emme saaneet, koska talo itsessään oli vakuudeton. Mutta erilaisia rahoitussysteemejä hyödyntäen saimme mm. ikkunat ja ovet vaihdettua, uuden leivinuunin ja puulieden, sekä alakerran ulkoseinät eristettyä. Asumme vain alakerrassa, koska yläkerran remontti vaatisi välipohjan tukemista, ja yläkerran joutuisi käytännössä rakentamaan kokonaan uudelleen. Enää ei sentään tarvitse pohtia minkään romahtamista, ja lämpöäkin piisaa.
Tuli aika siirtyä elämässä eteenpäin. Teimme päätöksen, ettei enempää omia lapsia tule. Aloin visioimaan, että kun omat lapset ovat isompia, olisi kiva tarjota koti sellaisille lapsille, jotka eivät syystä tai toisesta voi omassa kodissaan asua. Minulla olisi hyvää aikaa selvittää tätä asiaa.
Selvitin, ja totesin, että Suomen lastensuojelu ei toimi kuten sen pitäisi. Puututaan, kun ei tarvetta ole. Ei puututa, kun tarvetta olisi. Aivan mielivaltaista, vailla yhtenäisiä pelisääntöjä. Lapset, nuoret, ja kokonaiset perheet sukulaisineen ja tuttavineen kärsivät tilanteesta.
Erosin ensimmäisestä aviomiehestäni vuosituhannen alussa, ja jo tuolloin huoltoriita-asioiden käsittely oli aivan uskomatonta. Kun siihen vielä sotketaan lastensuojelu, kuten monissa tapauksissa käy, lopputulos on liian usein katastrofi perheen kaikille osapuolille.
Vuonna 2013 Tuomas Pellonperän perustamassa facebook-ryhmässä alettiin kasaamaan kansalaisaloitetta lastensuojelulain uudistamiseksi. Lupauduin tekemään yhteenvedon keskusteluissa esiintulleista epäkohdista, ja lopulta kirjoitin koko aloitetekstin. Tekstiä hiottiin vielä monen monta kertaa ennen aloitteen julkaisua.
Samaisessa ryhmässä tutustuin ihmisiin, jotka ajattelivat samoin perheiden itsemääräämisoikeuden puuttumisesta ja viranomaismielivallasta. Totesimme, ettei lapsiperheillä ole puolestapuhujaa poliittisessa päätöksenteossa, ja perustimme Perheiden hyvinvoinnin puolue -nimisen yhdistyksen. Keskeinen ajatus on, että ihmiset kykenevät päättämään itseään koskevista asioista ilman välikäsiä. Puhumme suoran demokratian puolesta, vaikka sen soveltaminen nykytilanteessa onkin vaalipaneeleissa ja muissa vastaavissa tilanteissa hankalaa, joissa kysytään ehdokkaan omaa mielipidettä asioihin. Ei joka kysymykseen oikein voi sanoa, että tämäkin asia ratkeaa kansanäänestyksellä, kun äänestäjien pitäisi saada käsitys ehdokkaan itsensä ajatusmaailmasta.
Ensimmäinen lastensuojelualoite ei saanut tarpeeksi kannatusta, joten tein uuden, koska asiat eivät ole muuttuneet - ainakaan parempaan suuntaan. Vaikkei tämäkään aloite saisi tarpeeksi tuulta alleen, asia pysyy kuitenkin koko ajan esillä.
Noin 60 % suomalaisista on alle 19-vuotiaita ja heidän vanhempiaan. Aloite koskee siis suoraan valtaosaa väestöstä. Lastensuojelua rahoitetaan vuosittain yli miljardilla verovaroista, eikä ne rahat mene suoraan perheiden ja lasten hyvinvointiin, vaan niillä rahoitetaan pääosin huostabisnestä, jossa yksi laitosvuorokausi maksaa keskimäärin 500 euroa. Voittaja on yritys, häviäjä on lapsi. Lastensuojelulaissa useassa kohdin mainittu sanapari "lapsen etu" jää sinne jonnekin voittajan ja häviäjän välille.
Muista vastaantulleista epäkohdista olen tehnyt myös aloitteita, joista ehkä ajankohtaisin on nyt tuo Kansanedustajan edustettava kansaa. Nykymallissahan kansanedustajat edustavat puoluehallituksia, ja perustuslain vastainen puoluekuri jyrää. Jos tarkkoja ollaan, nykylain mukaan kansanedustaja ei saisi edes päättää asioista kansan tahdon mukaan, vaan hänen tulisi tehdä päätökset itsenäisesti. Koko systeemi on mätä; koko Suomen laki pitäisi kirjoittaa uusiksi. Mutta niin kauan kuin EU:sta sanellaan asiat niin, että yksittäisen valtion laki jää altavastaajaksi, urakka olisi turha.
5) Mitä käytännön organisaatioon ja yksittäiseen viranomaistyöhön liittyviä muutoksia sosiaali - ja terveydenhuoltoon tulisi tehdä perusoikeuksien toteutumiseksi? 6) Miten rahoittaisitte nämä muutokset verotuksellisesti? Entä muulla tavalla?
Mitä muutoksia ei tarvita -lista olisi lyhyempi, mutta tässä muutamia:
Kun puhutaan sote-puolen peruspalveluista, ne tulisi olla kaikkien ulottuvilla. Keskittämiskulttuuri pakottaa ihmiset muuttamaan palveluiden perässä asutuskeskuksiin, vaikka lain mukaan ihmisen tulisi itse voida päättää missä asuu. Suuret asutuskeskukset ovat myös maanpuolustuksellinen riskitekijä.
Palveluita pitäisi saada ilman turhaa viivytystä, ja palvelun tulisi olla tasoltaan tasavertaista valtakunnallisesti. Ennen muuta, palvelun tulisi olla inhimillistä. Asiakkaan tulisi saada henkilökohtaista palvelua, ei olla vain sosiaaliturvatunnuksen ruumiillistuma liukuhihnalla.
Sote-alalla on työtehtäviä, jotka ovat tekijälleen fyysisesti ja henkisesti raskaita. Kolmivuorotyön sijaan nelivuorotyö olisi yksi ratkaisu työssäjaksamiseen, ja työn laatu paranisi. Ruotsissa tällaisista kokeiluista on saatu hyviä tuloksia. Pelkästään hoitajia on tällä hetkellä työttömänä yli 8.000, joten työvoimapulaankaan ei heti törmättäisi.
Hoito- ja kirjaamisvirheitä ei pitäisi tulla lainkaan; väärinkäsityksiä tapahtuu jatkuvasti. Tässä esim. henkilöstön ammatti- ja kielitaidolla on oleellinen merkitys. Se, että on suorittanut tietyt pätevyyskokeet ei vielä takaa, että ihminen on pätevä. Ja varsinkin sosiaalipuolella on paljon töissä ihmisiä, jotka eivät ole edes teoriassa pätevyysvaatimusten tasalla. Näin ei saisi olla.
Lähtökohtaisesti opetus-, sote- yms. peruspalveluiden tuottaminen ei saisi olla voittoatavoittelevaa yritystoimintaa, vaan tarpeisiin vastaamista mahdollisimman kustannusneutraalisti.
Kokonaisuus on hyvin laaja, ja viranomaisyhteistyö ulottuu sosiaalipuolella aina poliisiin ja eri oikeuslaitoksiin saakka. Lastensuojelutapauksissa hallinto-oikeus yleensä vain vahvistaa sosiaalitoimen päätökset, ilman kyseenalaistamisia. Oikeus ei toteudu, ja väärät päätökset maksavat yhteiskunnalle monin eri tavoin, aina mielenterveys- ja päihdeongelmaisista vanhempien työkyvyttömyydestä pitkäaikaissijoituksiin.
Liputan Ansiotulojärjestelmän puolesta, joka vastaa pitkälti tuohon työllisyyspuoleen. Samainen järjestelmä jakaa myös julkiset palvelut kuntien tuottamiksi, joissa valtio sitten tasaa kuluja asukasmäärältään pienten kuntien ja erikoissairaanhoidon osalta.
Suuri ongelma rahoituspuolessa on palveluntuottajina monikansalliset yhtiöt, jotka vievät voittonsa minimiverotuksen läpi ulkomaille. Myös asiakasmaksujen laskutus ja perintä on ulkoistettu samoin, jolloin raha ei kierrä kotimaassa, vaan päätyy yksisuuntaisesti ulkomaille. Myöskin erilaiset vuokrafirmat aiheuttavat loppujen lopuksi lisäkustannuksia, ja työntekijöiden palkat on poljettuja. Julkinen sektori ei enää suorapalkkauksella pysty kilpailemaan näiden yritysten kanssa. Tärkeässä roolissa on myös terveydenhuollon tavara- ja laitehankinnat; suosi suomalaista. Monia tuotteita ei edes valmisteta Suomessa, jolloin kysyntää uudelle tuotannolle olisi.
Tällä tavoin saadaan oikeanlaista verotusta aikaan. Kun saadaan määrällisesti lisää verotettavaa, ei tarvitse nostaa veroprosentteja.
Terveyspalvelut mielletään usein vain ihmisten oikeudeksi, mutta katson, että eläimillä on tähän aivan yhtä suuri oikeus. Tuotantotaloudessa arvonlisäverot saa vähentää, mutta lemmikinomistajille lankeaa lääkärilaskuihin 24 %:n arvonlisävero. Laskemalla tuo alv lääkkeiden kanssa samaan verokantaan (10 %) saadaan hintoja alas, ja enemmän käyttöä, ja sitä kautta verotuloja jopa enemmän. Välillisesti lemmikin hyvinvointi vaikuttaa myös ihmisen hyvinvointiin; onhan esim. koiranomistamisen todettu toimivan verenpainetta alentavasti ja allergioita vähentävästi.
Ansiotulojärjestelmä saataisiin käynnistettyä eläkerahastojen avulla. Valtionvelkaakin voitaisiin niillä rahoilla lyhentää. Lisää velkaakaan ei tarvitsisi ottaa. KEHY-rahan maksaminenkin tulisi lakkauttaa; nykyisestä valtionvelasta noin 20 % on otettu tähän tarkoitukseen.
7) Tulisiko esikoulu aloittaa jo 5- vuotiaana?
Katson, että nykyinen ikäporrastus koulujärjestelmässä on toimiva. Moni 5-vuotias ei omaa vielä tarvittavaa keskittymiskykyä. Tuntuu, että lapset halutaan liian nopeasti isoiksi. Antaa lapsen olla rauhassa lapsi, kyllä sitä ehtii.
8) Tutkimme tuota perheiden hyvinvoinnin puolue ry:n sivustoa ja iloksemme huomasimme, että olitte nostanut vaihtoehtoratkaisuja yhteiskunnan vallalla oleviin rakenteisiin. Puolueet eivät yleensä esitä malleja ja sovelluksia uusiksi valtiollisiksi ratkaisuiksi. Mikä sai teidän yhdistyksenne toimimaan toisin? 9) Ansiotulojärjestelmä oli teidän yhdistyksen näkemys kansalaispalkasta ja sen suunnitteluun oli selkeästi panostettu. Miksi pelkkä sananhelinä kansalaispalkasta ei riittänyt kuten yleensä aiheen pinnalle nostaneille puolueille? Mitä hyötyä koitte siitä, että loitte noin laajan kokonaisuuden?
Olen vuosien aikana miettinyt yhteiskunnan epäkohtia, ja kirjannut niihin eri ratkaisumalleja. Ansiotulojärjestelmä oli alunperin Kansalaispalkkajärjestelmä, nimetty Tanskan mallin mukaan. Tanskalainen kansalaispalkka on hyvin lähellä suomalaista toimeentulotukea, eikä se toimisi Suomessa. Tanskassa tullaan sen verran perässä, että siellä työssäkäyntiä pidetään vielä kunnia-asiana. Meillä on iso kansanosa nuorempaa sukupolvea, joka katsoo työssäkäyntiä kieroon, kun matalapalkka-aloilla saa saman summan käteen sosiaaliturvasta. Tämän vuoksi tämä kehittelemäni järjestelmä on vastikkeellinen. Ja jotta se olisi koko kansalle tasa-arvoinen, sen perusosa on kaikille sama. On nähty, ettei yritykset saada rahaa rikkailta köyhille johda mihinkään; tällaisia talousmalleja kutsun robinhood-leikiksi.
Perheiden hyvinvoinnin puolueen hallituksessa Kansalaispalkkajärjestelmä sai kannatusta, ja kun sitä vielä hiottiin, nimikin vaihtui. Ansiotulojärjestelmä takaa muutakin kuin perustoimeentulon kaikille, myös yrittäjille. Se antaa yhteiskunnallisen ihmisarvon myös omaishoitajille ja kotiäideille/-isille, vanhuksille ja vammaisille.
Suomessa eletään tilanteessa, jossa ero EU:sta on ajankohtainen monestakin syystä. Tarvitaan oma valuutta. VIVA - virtuaalivaluutta ja valtionpankki - on yksi toimiva vaihtoehto. Yhdistyksemme hallitus ei kannata tätä yksimielisesti; totaalinen irtisanoutuminen käteisestä arveluttaa, vaikka nykyäänkin suurin osa rahasta on vain numeroita tileillä. Virtuaaliraha on kuitenkin ainut tapa kitkeä harmaa talous, josta saataisiin vuositasolla 1,3 miljardin säästöt heti suoriltaan. Ansiotulojärjestelmän myötä voitaneen puhua kahdesta miljardista.
Perinteinen puoluepolitiikka on yleensä vain palikkapyramidin kasausta; hallitus kasaa pyramidin aina uudelleen, ja ylimmäiseksi jää se, mitä johtava puolue sattuu eniten arvostamaan. Kun perustus on hatara, pyramidi leviää.
Toki me olemme suomalaisia, emmekä egyptiläisiä, mutta ei tuo rakentaminen nyt niin vaikeaa ole: kestävä yhteiskunta tarvitsee vahvan perustuksen. Perustuskiviä on erikokoisia, koska kotitaloudet ovat eri kokoisia yksiköitä henkilömääriltään. Mutta ei se perhekoko ratkaise: Kun jokainen on yhtä kestävä, perustus pysyy suorassa, ja sille voi rakentaa vaikka mitä.
Haluamme tarjota kokonaisvaltaisia kestäviä ratkaisuja sen sijaan, että keskittyisimme kiillottamaan sitä pyramidin ylintä palikkaa.
Ihmisillä tuntuu olevan selkeä mielikuva siitä mitä tarvitaan, mutta puolueet tarjoavat vaillinaisia ratkaisuja. Hyvä esimerkki on juuri tuo ero EU:sta: useimmat toitottavat vain eron olevan ratkaisu, mutta eihän se yksistään ole edes toteutettavissa. Pitää olla vaihtoehtoinen toimintamalli, johon siirtyä. Se voisi olla markka ja erilliset kauppasopimukset, se voisi olla pohjoismainen yhteishyödyllinen raha-, energia- ja kauppasopimusliitto esim. Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken. Se voisi olla melkein mitä vaan, mutta vaihtoehdoista pitää puhua, ettei syöksytä suin päin ojasta allikkoon. Näistä vaihtoehtoista puhutaan yleensä vain puoluehallituksissa, mutta PHP haluaa päätöksenteosta läpinäkyvää.
10) EU kanta: irrottautuminen EU:sta, millä tavoin turvattaisiin jo Suomen lainsäädäntöön sisällytetty ihmisoikeudellinen sisältö?
Vastaus löytyisi aika pitkälle Ansiotulojärjestelmästä: omaisuuden suoja, oikeus työhön ja toimeentuloon, perusopetukseen, terveyden- ja sairaudenhoitoon ja sosiaaliturvaan.
Oikeus elämään on nytkin ristiriidassa aborttilainsäädännön kanssa; ehkäisyn merkitystä pitäisi korostaa. Pitäisi myös enemmän keskustella oikeudesta kuolemaan, eli kannatan aktiivisen tahdonalaisen eutanasian käyttöönottoa.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja kaipaisi kovempia tuomioita toimiakseen.
Mielipiteen- ja sananvapaus on myös pitkälti arvokysymys; meillä ollaan nykyään niin herkkähipiäisiä. Toisaalta, herjatakin saa jos osaa tehdä sen korrektisti. Valtamedia pitäisi velvoittaa lainsäädännöllä palvelemaan koko kansaa.
Uskonnonvapaus on oltava, mutta koen sen hyvin ongelmallisena; lähtökohtaisesti katson, että jokainen saa uskoa mitä ja miten haluaa, mutta siitä ei saa koitua muille harmia millään tavoin. Kirkonkello tai rukouskutsu ei saisi häiritä ketään. Suvaitsevaisuus on taitolaji. Monessa uskontokunnassa on ihmisiä ja ryhmittymiä, jotka uskonnon varjolla tekevät hölmöyksiä. Sellaista ei pidä suvaita.
Kokoontumis-, liikkumis- ja järjestäytymisen vapaudet menevät jo välillä niin pitkälle, että säädetään uusia pykäliä, joilla esim. kokoontumisista koituvia meluhaittoja halutaan vähentää. Tarkoittaa, että kiertämällä koitetaan tietyn tyyppiset kokoontumiset saada lopetettua, kun ei haluta peruspykäliin puuttua. Kuten tuossa aiemmin sanoinkin, koko laki pitäisi kirjoittaa uusiksi.
Äänioikeus pitäisi palauttaa suoran demokratian myötä arvoiseensa asemaan. Moni ei enää äänioikeuttaan käytä, koska kokee sen merkityksettömäksi.
Avioliitto-oikeuskin vaatisi päivittämistä. Avioliitto on kirkollinen termi. Kaipaisin kokonaan uutta sanaa vastaamaan avioliittoa ja rekisteröityjä parisuhteita lainsäädännössä, jotta ne saataisiin samalle viivalle.
Lastensuojelulakialoitteessa on huomioitu, että tarvittaisiin erillinen valvontavirasto valvomaan lastensuojelun viranomaistoimintaa. Sama, tai vastaava, virasto voisi valvoa myös ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.
11) Tulisiko autovero poistaa?
Ei missään tapauksessa! Tai sitten perinteisellä polttomoottorilla varustettujen autojen maahantuonti pitäisi vähitellen kieltää kokonaan, ainakin autoliikkeiden osalta.
Meillä on Suomessa verrattain vähän ajettuja, alle 10 vuoden ikäisiä autoja vaikka kuinka. Ne pitäisi käyttää loppuun, eikä romuttaa uusien edestä. Tästä ympäristöä tuhoavasta kertakäyttökulttuurista tulee päästä eroon.
12) Tulisiko perintöverotusta keventää? 13) Tulisiko pääomaverotusta kiristää?
Luopuisin perintöverosta kokonaan. Sitä vastoin pääomaverotukseen tulisi paneutua enemmän. Eli tietyn perusosan ylittävältä osalta omaisuudesta tulisi maksaa veroa. Tällöin myös suuret perinnöt tulisivat veronalaisiksi taas perinnönjaon jälkeen.
14) Miten päädyit Muutos 2011 puolueen riveihin?
Minua kosiskeltiin mukaan jo viime syksystä, talvellakin, mutta elin toivossa, jotta olisimme saaneet Perheiden hyvinvoinnin puolueen ajoissa puoluerekisteriin ehdokasasetteluun nähden.
En ole vieläkään Muutoksen jäsen, vaikka Muutoksen säännöt kaksoisjäsenyyden sallivatkin. Jäsenyysasia on harkinnassa. Olen siis sitoutumattomana mukana, ja Muutoksen puoluehallitukselta on siunaus, jotta jos pääsen läpi ja PHP saadaan kauden aikana puoluerekisteriin, voin perustaa sille oman eduskuntaryhmän.
Aatteellisia ristiriitoja ei ole: Muutoksen vaaliteemat ovat "kolme ässää" eli Suomalaisten hyvinvointi, Suora demokratia ja Sananvapaus. Olen omassa vaalityössäni korvannut Muutoksen maahanmuuttopolitiikan perhepolitiikalla. Lapsiperheiden asema on surkea, vaikka lapsissa on maamme tulevaisuus.
RSS Feed
