Helsingin Sanomissa Maija Aallon artikkelissa 4.6. kerrotaan espoolaispojasta, joka joutui lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana kauas biologisesta perheestään. Muutos tulee olemaan lapselle valtava ja lapsen perheen tuen merkitystä lapselle ei huomioida.
Vanhempi tahtoisi valittaa sosiaalitoimen päätöksestä muuttaa lapsen sijoituspaikkaa hyvin nopealla tahdilla pitkän matkan päähän biologisesta perheestään. Päätös on tehty niin valtavalla nopeudella, ettei valittaminen mahdollistu oikea-aikaisesti hallinto-oikeuteen.
Lapsen äiti kysyy:
" Miksi sijoitettujen lasten kohdalla muutoista päätetään niin, että päätöksestä valittamisella ei ole mitään väliä."
YLI vuoteen hän ei puhunut äidilleen. Nyt hän taas puhuu. Maanantaina hänen ja äidin välille tulee satoja kilometrejä lisää, koska Espoon kaupunki siirtää hänet uuteen nuorisokotiin eri puolelle Suomea, kuvaa Aalto.
Luonnollisesti lapsi vastustaa muutosta.
Äiti pohtii sijoitettujen lasten asemaa ja kysyy:
"Onko heillä muita lapsia heikompi oikeusturva?"
Kutsutaan mekin poikaa Eetuksi, sillä nimi ei kosketa oikeasti tätä poikaa. Eetun vanhemmat valittavat lapsen sosiaalivirkailijoiden päätöksestä Hallinto-oikeuteen. Virallisen valituskelpoisen kirjallisen päätöksen uupuessa he eivät tosin voi valittaa kuin vain muistuttamalla sosiaali- ja terveysvirastoa päätöksen tekovelvollisuudesta ja kantelemalla Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.
Kurjinta tilanteessa on, että vaikka hallinto-oikeuden ratkaisuun menisikin pitkä tovi, oikeus voisi kieltää kaupunkia panemasta päätöstä toimeen odotusaikana. Espoon lastensuojelu esti lapsen oikeuden toteutumisen toiminnallaan sekä myös heidän yläpuolellaan toimivan valtiovaltaa edustavan tahon toiminnan.
Lastensuojelu ei anna tarkistaa toimintaansa ja käyttää valtaansa väärin. Lapsi tulee menettämään tämän hetkisen sijoituspaikkansa.
Lastensuojelun asiakirjamerkinnöistä käy ilmi, että Espoon viranomaiset ovat käytännössä linjanneet jo maaliskuun alussa, minne poika lähetetään kesäkuun alussa. Miksi virallista päätöstä ei ole sitten luovutettu vanhemmille heti muodollisen päätöksen jälkeen? Miksi valitusoikeudesta on tehty vain teatteria, jolla elätetään viranomaisia meidän verorahoilla, muodollisuus, joka on sisällötöntä?
HS kertoi aiemmin tänä vuonna toisestakin tapauksesta, jossa Espoo siirsi äkisti lapsen Pohjois-Suomeen, vaikka hänen vakavasti sairas äitinsä ei pysty matkustamaan näin kauas. Onko tämä siis Espoossa yleinen tapa toimia, kysyy Aalto.
Espoon Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström väittää: "Ei."
”Välillä on tilanteita, joissa joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja. Puhun nytkin yleisellä tasolla: joskus lapsen olinpaikassa ei esimerkiksi pystytä asettamaan hänelle rajoja tarpeeksi tiukasti, että hänellä olisi turvallista”, sanoo Ahlström.
Espoo ei tuota suurta osaa sijaishuollon palvelusta, vaan ostaa sen ulkopuolelta. Vain noin puolet sijoitetuista lapsista on pääkaupunkiseudulla. Kilpailutuksessa matkat on rajattu alle kahteensataan kilometriin Espoosta. Kauemmas joudutaan, jos lapsi tarvitsee tavalla tai toisella erikoistunutta tukea.
”Näistä erityisyksiköistä jostain syystä suuri osa toimii Pohjois-Suomessa. Sinne on keskittynyt paljon osaamista”, sanoo Ahlström.
Vuosituhannen vaihteessa ajateltiin, että oireileva nuori olisi hyväkin erottaa kaveripiiristään. Näiden väitteiden takana olivat useat tietämättömät. Tämä vaikuttaa Suomen palvelurakenteeseen yhä vakavasti, vaikka nykyisin näin ei ajatella, koska tiedetään paremmin. Laitkin ovat muuttuneet. Silti toiminta ei ole muuttunut.
Aalto ei kerro Eetun tarinaa yksityiskohtaisesti, koska suojelee Eetua.
Eetu joutui pois kotoaan teini-iän kynnyksellä käytyä ilmi, että hän oli käyttänyt pikkusisarustaan seksuaalisesti hyväksi. Samalla selvisi hänen joutuneen itsekin pikkulapsena seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, siis muualla kuin kodissaan.
Toisin kuin edes jotkut sijoitetut lapset, Eetu ei ole voinut sisaruksensa hyvinvoinnin vuoksi palata kotiinsa edes käymään välillä. Hän tarvitsisi elämäänsä erityisen paljon pysyvyyttä, tuttuja ihmisiä ympärilleen ja myös psykiatrista hoivaa.
Luonnollisesti sopeutuminen eteläsuomalaiseen nuorisokotiin puolitoista vuotta sitten oli ollut Eetullekin vaikeaa. Koulu ei sujunut ja vanhemmilleen poika ei suostunut puhumaan.
”Hän vihasi, ettei tarvitsisi ikävöidä”, kertoi äiti.
Kevättalvella poika päätti vihdoin itse ottaa yhteyttä äitiinsä. He puhuvat puhelimessa joka päivä ja ovat tavanneet niin usein kuin mahdollista. Nuorisokoti ei ollut naapurissa, mutta sijaitsi niin lähellä, että vanhemmat kykenivät poikkeamaan lapsensa luona ilman erityisjärjestelyjä, siis vaikka katsomaan Eetun urheiluharrastusta.
Perheen löytäessä toisensa uudelleen ja eheytyessä, viranomaiset alkoivat suunnitella lapselle siirtoa kauemmas perheestään koulunkäyntivaikeuksien vuoksi. Vierailu uudessa paikassa tarkoittaisi vanhemmille noin yhdeksän tunnin edestakaista matka-aikaa. Tapaamiset harvenevat siis väkisinkin.
”Hän on ehtinyt saada ystäviä ja kiintynyt hoitajiin nykyisessä paikassa. Kun hänet revitään sieltä pois, pelkään että tämä on taas hänelle uusi hylkäämisen kokemus”, huolehtii äiti. Pojan terapia katkeaa myös, joskin sitä toki uudessakin paikassa on tarkoitus myöhemmin järjestää. Eetua hoitava psykiatri pitää yhteydenpitoa perheeseen luonnollisesti erittäin tärkeänä.
Espoo perustelee siirtoa kouluvaikeuksien lisäksi sillä, että poika tarvitsee vahvempaa tukea kuin nykyinen paikka voi tarjota. Vanhemmille asiasta on kerrottu huhtikuussa, pojalle itselleen toukokuun loppupuolella vain reilua viikkoa ennen muuttoa.
Toteutuuko YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jos Eetu saa tiedon vain viikkoa ennen muuttoaan ja jos hänen mielipidettään ei asiassa kysytty?
Äiti toivoo, että uusi paikka osoittautuisi lapselle sopivaksi kaikesta huolimatta. Mutta ihmettelee miksi muuttoa ei voinut suunnitella keskelle kesää? Oikeus olisi ehtinyt käsitellä asiaa ja lapsella olisi silti ollut aikaa totutella uuteen ennen koulun alkua, jos ratkaisu olisi puoltanut sosiaalitoimea. Eetulla olisi ollut mahdollisuus kesään perheensä kanssa pitkästä aikaan. Olisihan aika voinut kouluasioissakin auttaa, sillä vastahan perhe eheytyi yhteydenpitoon.
Lapset reagoivat olosuhteisiinsa.
Espoon kaupunki on vastannut vanhempien tekemään muistutukseen kertomalla, että päätöksestä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Aikatauluun kaupunki ei vastauksessaan muuten ota kantaa. Vanhemmat harkitsevat valitusta myös aluehallintovirastoon tai oikeusasiamiehelle. Onhan se mahdotonta valittaa hallinto-oikeuteen, jos virallista valitustuskelpoista kirjallista päätöstä ei luovuteta vanhemmille.
VALTAKUNNALLISESTI sijaishuoltopaikat ovat nyt todella täynnä. Ahlström kertoo, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä ja nousee yhä. Tämä on huono uutinen Espoossakin, jossa etenkin kaikkein pitkäaikaisimpia ratkaisuja eli huostaanottoja on onnistuttu vähentämään viime vuosina lisäämällä tukea ennen kuin perheiden tilanteet ajautuvat täyteen kriisiin.
Ahlström sanoo, että syytä tähän on mietitty Espoossa kuten muuallakin. Yhtä selitystä hänellä ei ole, perheiden ongelmat ovat monenlaisia. Esimerkiksi psykiatrisella puolella näyttäisi myös olevan ruuhkaa.
”Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, perheitä pitää pystyä tukemaan riittävän aikaisin. Ongelmat lastensuojelussa kertovat laajemmista kysymyksistä yhteiskunnassa.”
Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, että vastuun siirtäminen lastensuojelullisissa asioissa ennakoivalle lastensuojelulliselle työlle ei ole oikea-aikaista silloin kun on kyse virallisesta valituskelpoisesta päätöksestä, joka tulee viranomaisen toimintatehtävänä virka-asemassaan toteuttaa ja toimittaa päätöstä koskevalle ja hänen asioissaan asianomaisille.
Ei neuvola, päiväkoti, koulu tai lapsen harrastuspaikat tai muut vanhemmuuden tukitahot ole vastuussa siitä, etteivät lastensuojeluviranomaiset toimi Suomen lain mukaisesti.
Lastensuojelussa muun muassa lastensuojelun tarpeenarviointi sekä avohuolto on velvoitettu antamaan oikea-aikaista ennakoivaa lastensuojelullista työtä asiakasperheilleen, jotta sijaishuoltoon siirtäminen ei ole edessä. Sijaishuollon tehtävä on toteuttaa kotiinpäin tehtyä työtä, jossa tulee tukea lapsen kiintymyssuhteita ja tähtäimenä tulee olla lapsen kotiuttamisen mahdollistaminen. Tämä ei vielä useinkaan toteudu, koska lastensuojelu ei ole ymmärtänyt velvollisuuksiaan.
On ilmiselvää, että lastensuojelu, jonka tehtävä on lastensuojelullinen työ, syyttelee muita lapsiperheitä koskevia tukitahoja omasta toiminnallisesta proplematiikastaan, koska lastensuojelua ei ole koulutettu myöntämään omia virheitään. Neuvolan tehtävä on tukea vanhempia pienten lasten terveyden hoidossa ja kehitykstarpeisiin vastaamisessa, päiväkodin tehtävä on tukea lapsiperheitä lasten kasvatuksessa ja mahdollistaa vanhempien työssäkäynti jotta valtio saa veromarkkoja joilla mm. työllistää päiväkodin työntekijät, koulun tehtävä on vastata lapsen opetuksesta, terveydenhoidosta ja tukea vanhempia kasvatuksessa, mutta lastensuojelun tehtävä on hoitaa itse lastensuojelulliset asiansa oikea-aikaisesti ja perheiden tarpeisiin vastaten. Neuvolan, päiväkodin ja koulun tehtävä on tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa lastensuojelullisessa asiassa ja lastensuojelun tulee osata tehdä yhteistyötä erityisesti lapsen ja lapsen perheen kanssa.
Lokakuun Liike muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Tuon jälkeen hiljalleen Suomen kirjoitetut lait on saatu miltei kattamaan tuon sopimuksen määräykset, mutta käytännössä tuo sopimus ja siitä syntyneet lait ovat vain paperin pala tai netissä ykkösiä ja nollia, joita viranomaiset eivät kuitenkaan huomioi työssään.
Lasten perustarpeet, joille heidän ihmsioikeuksista kirjoitetut lait on rakennettu, eivät siis tule täytetyksi. Maamme kohtelee lapsiaan ja lapsiperheitä kaltoin.
Lokakuun Liike pahoittelee Eetulle Eetun kohtelua ja toivoo, että Eetu löytäisi voimia käydä koulua muutoksesta huolimatta haastavassa olosuhteessaan, jotta pääsee sosiaalitoimen suostumuksella takaisin lähelle perhettään sitten joskus. On kurjaa jäädä tuetta niissä asioissa joihin tarvitsisi tukea oikea-aikaisesti ja joutua yksin kantamaan muiden aiheuttama taakka.
Lokakuun Liike muistuttaa Espoon lastensuojelua, että tällaiset suuret muutokset lapsen elämässä myös aiheuttavat lapsissa reaktioita ja ne eivät välttämättä ole niitä, joihin sosiaalitoimi muutoksellaan tähtäsi. Lastensuojelu ei omaa kykyä ennustaa.
Lähde:
Espoolaispoika viedään maanantaina väkisin satojen kilometrien päähän – perhe ei ehdi edes valittaa päätöksestä (HS 4.6.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005239419.html
Lue myös:
Viranomaiset hakivat espoolaispojan kesken koulupäivän – vakavasti sairas äiti ei pääse tapaamaan satojen kilometrien päähän vietyä lastaan (HS 18.1.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005049346.html
Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä. (LL 29.5.2017): http://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eivat…
Mielipide: "Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret" (LL 1.6.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/mielipide-sote-uudistuksessa…
Yleissopimus lapsen oikeuksista (Unisef):
https://www.unicef.fi/lapsen-oik…/sopimus-kokonaisuudessaan/
Vanhempi tahtoisi valittaa sosiaalitoimen päätöksestä muuttaa lapsen sijoituspaikkaa hyvin nopealla tahdilla pitkän matkan päähän biologisesta perheestään. Päätös on tehty niin valtavalla nopeudella, ettei valittaminen mahdollistu oikea-aikaisesti hallinto-oikeuteen.
Lapsen äiti kysyy:
" Miksi sijoitettujen lasten kohdalla muutoista päätetään niin, että päätöksestä valittamisella ei ole mitään väliä."
YLI vuoteen hän ei puhunut äidilleen. Nyt hän taas puhuu. Maanantaina hänen ja äidin välille tulee satoja kilometrejä lisää, koska Espoon kaupunki siirtää hänet uuteen nuorisokotiin eri puolelle Suomea, kuvaa Aalto.
Luonnollisesti lapsi vastustaa muutosta.
Äiti pohtii sijoitettujen lasten asemaa ja kysyy:
"Onko heillä muita lapsia heikompi oikeusturva?"
Kutsutaan mekin poikaa Eetuksi, sillä nimi ei kosketa oikeasti tätä poikaa. Eetun vanhemmat valittavat lapsen sosiaalivirkailijoiden päätöksestä Hallinto-oikeuteen. Virallisen valituskelpoisen kirjallisen päätöksen uupuessa he eivät tosin voi valittaa kuin vain muistuttamalla sosiaali- ja terveysvirastoa päätöksen tekovelvollisuudesta ja kantelemalla Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.
Kurjinta tilanteessa on, että vaikka hallinto-oikeuden ratkaisuun menisikin pitkä tovi, oikeus voisi kieltää kaupunkia panemasta päätöstä toimeen odotusaikana. Espoon lastensuojelu esti lapsen oikeuden toteutumisen toiminnallaan sekä myös heidän yläpuolellaan toimivan valtiovaltaa edustavan tahon toiminnan.
Lastensuojelu ei anna tarkistaa toimintaansa ja käyttää valtaansa väärin. Lapsi tulee menettämään tämän hetkisen sijoituspaikkansa.
Lastensuojelun asiakirjamerkinnöistä käy ilmi, että Espoon viranomaiset ovat käytännössä linjanneet jo maaliskuun alussa, minne poika lähetetään kesäkuun alussa. Miksi virallista päätöstä ei ole sitten luovutettu vanhemmille heti muodollisen päätöksen jälkeen? Miksi valitusoikeudesta on tehty vain teatteria, jolla elätetään viranomaisia meidän verorahoilla, muodollisuus, joka on sisällötöntä?
HS kertoi aiemmin tänä vuonna toisestakin tapauksesta, jossa Espoo siirsi äkisti lapsen Pohjois-Suomeen, vaikka hänen vakavasti sairas äitinsä ei pysty matkustamaan näin kauas. Onko tämä siis Espoossa yleinen tapa toimia, kysyy Aalto.
Espoon Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström väittää: "Ei."
”Välillä on tilanteita, joissa joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja. Puhun nytkin yleisellä tasolla: joskus lapsen olinpaikassa ei esimerkiksi pystytä asettamaan hänelle rajoja tarpeeksi tiukasti, että hänellä olisi turvallista”, sanoo Ahlström.
Espoo ei tuota suurta osaa sijaishuollon palvelusta, vaan ostaa sen ulkopuolelta. Vain noin puolet sijoitetuista lapsista on pääkaupunkiseudulla. Kilpailutuksessa matkat on rajattu alle kahteensataan kilometriin Espoosta. Kauemmas joudutaan, jos lapsi tarvitsee tavalla tai toisella erikoistunutta tukea.
”Näistä erityisyksiköistä jostain syystä suuri osa toimii Pohjois-Suomessa. Sinne on keskittynyt paljon osaamista”, sanoo Ahlström.
Vuosituhannen vaihteessa ajateltiin, että oireileva nuori olisi hyväkin erottaa kaveripiiristään. Näiden väitteiden takana olivat useat tietämättömät. Tämä vaikuttaa Suomen palvelurakenteeseen yhä vakavasti, vaikka nykyisin näin ei ajatella, koska tiedetään paremmin. Laitkin ovat muuttuneet. Silti toiminta ei ole muuttunut.
Aalto ei kerro Eetun tarinaa yksityiskohtaisesti, koska suojelee Eetua.
Eetu joutui pois kotoaan teini-iän kynnyksellä käytyä ilmi, että hän oli käyttänyt pikkusisarustaan seksuaalisesti hyväksi. Samalla selvisi hänen joutuneen itsekin pikkulapsena seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, siis muualla kuin kodissaan.
Toisin kuin edes jotkut sijoitetut lapset, Eetu ei ole voinut sisaruksensa hyvinvoinnin vuoksi palata kotiinsa edes käymään välillä. Hän tarvitsisi elämäänsä erityisen paljon pysyvyyttä, tuttuja ihmisiä ympärilleen ja myös psykiatrista hoivaa.
Luonnollisesti sopeutuminen eteläsuomalaiseen nuorisokotiin puolitoista vuotta sitten oli ollut Eetullekin vaikeaa. Koulu ei sujunut ja vanhemmilleen poika ei suostunut puhumaan.
”Hän vihasi, ettei tarvitsisi ikävöidä”, kertoi äiti.
Kevättalvella poika päätti vihdoin itse ottaa yhteyttä äitiinsä. He puhuvat puhelimessa joka päivä ja ovat tavanneet niin usein kuin mahdollista. Nuorisokoti ei ollut naapurissa, mutta sijaitsi niin lähellä, että vanhemmat kykenivät poikkeamaan lapsensa luona ilman erityisjärjestelyjä, siis vaikka katsomaan Eetun urheiluharrastusta.
Perheen löytäessä toisensa uudelleen ja eheytyessä, viranomaiset alkoivat suunnitella lapselle siirtoa kauemmas perheestään koulunkäyntivaikeuksien vuoksi. Vierailu uudessa paikassa tarkoittaisi vanhemmille noin yhdeksän tunnin edestakaista matka-aikaa. Tapaamiset harvenevat siis väkisinkin.
”Hän on ehtinyt saada ystäviä ja kiintynyt hoitajiin nykyisessä paikassa. Kun hänet revitään sieltä pois, pelkään että tämä on taas hänelle uusi hylkäämisen kokemus”, huolehtii äiti. Pojan terapia katkeaa myös, joskin sitä toki uudessakin paikassa on tarkoitus myöhemmin järjestää. Eetua hoitava psykiatri pitää yhteydenpitoa perheeseen luonnollisesti erittäin tärkeänä.
Espoo perustelee siirtoa kouluvaikeuksien lisäksi sillä, että poika tarvitsee vahvempaa tukea kuin nykyinen paikka voi tarjota. Vanhemmille asiasta on kerrottu huhtikuussa, pojalle itselleen toukokuun loppupuolella vain reilua viikkoa ennen muuttoa.
Toteutuuko YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jos Eetu saa tiedon vain viikkoa ennen muuttoaan ja jos hänen mielipidettään ei asiassa kysytty?
Äiti toivoo, että uusi paikka osoittautuisi lapselle sopivaksi kaikesta huolimatta. Mutta ihmettelee miksi muuttoa ei voinut suunnitella keskelle kesää? Oikeus olisi ehtinyt käsitellä asiaa ja lapsella olisi silti ollut aikaa totutella uuteen ennen koulun alkua, jos ratkaisu olisi puoltanut sosiaalitoimea. Eetulla olisi ollut mahdollisuus kesään perheensä kanssa pitkästä aikaan. Olisihan aika voinut kouluasioissakin auttaa, sillä vastahan perhe eheytyi yhteydenpitoon.
Lapset reagoivat olosuhteisiinsa.
Espoon kaupunki on vastannut vanhempien tekemään muistutukseen kertomalla, että päätöksestä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Aikatauluun kaupunki ei vastauksessaan muuten ota kantaa. Vanhemmat harkitsevat valitusta myös aluehallintovirastoon tai oikeusasiamiehelle. Onhan se mahdotonta valittaa hallinto-oikeuteen, jos virallista valitustuskelpoista kirjallista päätöstä ei luovuteta vanhemmille.
VALTAKUNNALLISESTI sijaishuoltopaikat ovat nyt todella täynnä. Ahlström kertoo, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä ja nousee yhä. Tämä on huono uutinen Espoossakin, jossa etenkin kaikkein pitkäaikaisimpia ratkaisuja eli huostaanottoja on onnistuttu vähentämään viime vuosina lisäämällä tukea ennen kuin perheiden tilanteet ajautuvat täyteen kriisiin.
Ahlström sanoo, että syytä tähän on mietitty Espoossa kuten muuallakin. Yhtä selitystä hänellä ei ole, perheiden ongelmat ovat monenlaisia. Esimerkiksi psykiatrisella puolella näyttäisi myös olevan ruuhkaa.
”Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, perheitä pitää pystyä tukemaan riittävän aikaisin. Ongelmat lastensuojelussa kertovat laajemmista kysymyksistä yhteiskunnassa.”
Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, että vastuun siirtäminen lastensuojelullisissa asioissa ennakoivalle lastensuojelulliselle työlle ei ole oikea-aikaista silloin kun on kyse virallisesta valituskelpoisesta päätöksestä, joka tulee viranomaisen toimintatehtävänä virka-asemassaan toteuttaa ja toimittaa päätöstä koskevalle ja hänen asioissaan asianomaisille.
Ei neuvola, päiväkoti, koulu tai lapsen harrastuspaikat tai muut vanhemmuuden tukitahot ole vastuussa siitä, etteivät lastensuojeluviranomaiset toimi Suomen lain mukaisesti.
Lastensuojelussa muun muassa lastensuojelun tarpeenarviointi sekä avohuolto on velvoitettu antamaan oikea-aikaista ennakoivaa lastensuojelullista työtä asiakasperheilleen, jotta sijaishuoltoon siirtäminen ei ole edessä. Sijaishuollon tehtävä on toteuttaa kotiinpäin tehtyä työtä, jossa tulee tukea lapsen kiintymyssuhteita ja tähtäimenä tulee olla lapsen kotiuttamisen mahdollistaminen. Tämä ei vielä useinkaan toteudu, koska lastensuojelu ei ole ymmärtänyt velvollisuuksiaan.
On ilmiselvää, että lastensuojelu, jonka tehtävä on lastensuojelullinen työ, syyttelee muita lapsiperheitä koskevia tukitahoja omasta toiminnallisesta proplematiikastaan, koska lastensuojelua ei ole koulutettu myöntämään omia virheitään. Neuvolan tehtävä on tukea vanhempia pienten lasten terveyden hoidossa ja kehitykstarpeisiin vastaamisessa, päiväkodin tehtävä on tukea lapsiperheitä lasten kasvatuksessa ja mahdollistaa vanhempien työssäkäynti jotta valtio saa veromarkkoja joilla mm. työllistää päiväkodin työntekijät, koulun tehtävä on vastata lapsen opetuksesta, terveydenhoidosta ja tukea vanhempia kasvatuksessa, mutta lastensuojelun tehtävä on hoitaa itse lastensuojelulliset asiansa oikea-aikaisesti ja perheiden tarpeisiin vastaten. Neuvolan, päiväkodin ja koulun tehtävä on tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa lastensuojelullisessa asiassa ja lastensuojelun tulee osata tehdä yhteistyötä erityisesti lapsen ja lapsen perheen kanssa.
Lokakuun Liike muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Tuon jälkeen hiljalleen Suomen kirjoitetut lait on saatu miltei kattamaan tuon sopimuksen määräykset, mutta käytännössä tuo sopimus ja siitä syntyneet lait ovat vain paperin pala tai netissä ykkösiä ja nollia, joita viranomaiset eivät kuitenkaan huomioi työssään.
Lasten perustarpeet, joille heidän ihmsioikeuksista kirjoitetut lait on rakennettu, eivät siis tule täytetyksi. Maamme kohtelee lapsiaan ja lapsiperheitä kaltoin.
Lokakuun Liike pahoittelee Eetulle Eetun kohtelua ja toivoo, että Eetu löytäisi voimia käydä koulua muutoksesta huolimatta haastavassa olosuhteessaan, jotta pääsee sosiaalitoimen suostumuksella takaisin lähelle perhettään sitten joskus. On kurjaa jäädä tuetta niissä asioissa joihin tarvitsisi tukea oikea-aikaisesti ja joutua yksin kantamaan muiden aiheuttama taakka.
Lokakuun Liike muistuttaa Espoon lastensuojelua, että tällaiset suuret muutokset lapsen elämässä myös aiheuttavat lapsissa reaktioita ja ne eivät välttämättä ole niitä, joihin sosiaalitoimi muutoksellaan tähtäsi. Lastensuojelu ei omaa kykyä ennustaa.
Lähde:
Espoolaispoika viedään maanantaina väkisin satojen kilometrien päähän – perhe ei ehdi edes valittaa päätöksestä (HS 4.6.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005239419.html
Lue myös:
Viranomaiset hakivat espoolaispojan kesken koulupäivän – vakavasti sairas äiti ei pääse tapaamaan satojen kilometrien päähän vietyä lastaan (HS 18.1.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005049346.html
Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä. (LL 29.5.2017): http://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eivat…
Mielipide: "Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret" (LL 1.6.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/mielipide-sote-uudistuksessa…
Yleissopimus lapsen oikeuksista (Unisef):
https://www.unicef.fi/lapsen-oik…/sopimus-kokonaisuudessaan/
RSS Feed
