Aktiivimalli puskee leipäjonoihinkin , kertoo Helsingin Uutiset.
Helsingin kaupunki haluaa eroon leipäjonoista.
Avunhakijoita herätellään toimimaan ja patistetaan yhteisöllisyyteen.
– Tarvitsemme uusia tapoja nostaa ihmisiä ylös jonoista ja ennaltaehkäistä ruoka-avun tarvetta, apulaispormestari Sanna Vesikansa visioi.
Kaupunki haastoi avustusjärjestöt ja seurakunnat työpajaan, jossa yritetään löytää uudenlaisia avun jakamisen keinoja. Ne tulee löytää ennen kuin kaupunki jakaa ensi vuoden järjestöavustukset.
Työpajoja vetää Helsingin Diakonissalaitos.
– Suuntana on, että passiivisista jonoista päästäisiin aktiivisiin, osallistujien toimijuutta vahvistaviin yhteisöihin, diakoniajohtaja Matti Helin kuvailee.
Millaisista yhteisöistä on kysymys? Kun pääosa ruoka-avun toimijoista on kirkollisia, pitäisikö ruokaa saadakseen ryhtyä toimimaan aktiivisesti seurakunnassa?
– Ei välttämättä. Tarvitaan runsaasti erilaisia toimijoita. Mutta suunta on nimenomaan yhteisöissä tapahtuviin ruokailuihin, Helin näkee.
Helin sanoo, että uudistuksessa tärkeää on eri toimijoiden yhteistyö.
- Keskeistä on julkisen puolen sosiaalityö ja seurakuntien diakonia. Se vaatii tietysti hyvän tiedonkulun.
Hän nostaa vaihtoehtoisesta mallista esimerkiksi Vantaalla toimivan Yhteinen pöytä -verkoston, joka jakaa hävikkielintarvikkeita. Sen tarkoituksena on kehittää yhteisöllistä ruoka-apua ja lisätä vastaanottajan toimijuutta ja yhteisöllisyyttä. Ruoka-apua Vantaalla jakavat järjestöt, kaupungin asukastilat ja seurakunnat.
Helsingin Uutisten mukaan suunnitelmissa kiinnittää huomiota myös ”osallistujien toimijuus” eli vastikkeellisuus ruoka-avun saamiseksi.
– Aika paljon nojaudutaan siihen, mitä toimijat itse haluavat innovoida. Se voisi olla vapaaehtoista toimintaa ruoka-avussa, ruuanlaittoa, kokkauskursseille osallistumista tai vaikka kalastuskerhoja, Helin pohtii.
Kaupungin aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtasela kiistää, että ruoka-avun saajilta vaadittaisiin jatkossakaan mitään erityistä.
– Ei yhteisöä voi ulkoisesti määrätä. Toimijuus voi tarkoittaa vapaaehtoistyötä, vertaisryhmään osallistumista tai oman elämän hallinnan lisääntymistä, hän katsoo.
Vesikansan mukaan toimijuus voi olla sen tarkistamista, että avuntarvitsijat ovat kaiken sen tuen piirissä, johon he ovat oikeutettuja.
– Sosiaalityöntekijämme ovat jalkautuneet Myllypuron ruokajonoon kartoittamaan, mitä ihmisten elämäntilanteelle voisi tehdä. Jonottajat voivat sosiaaliturvan ohella olla oikeutettuja erilaisiin avustuksiin tai he saattavat tarvita velkaneuvontaa, hän sanoo ( Helsingin uutiset, 14.3.2018).
Heikki Hursti suomii rankoin sanoin suunnitelmaa ruuan jakelun uudistamisesta Helsingissä ja epäilee sitä keinoksi poistaa köyhät näkyviltä. "Tuntuu, että he haluavat savustaa niin meidät kuin Myllypuron jaon pois näkyvistä ja kuvioista".
Hursti ei luota Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen suunnitelmaan uudistaa ruokajakelu osallistavaksi, vaan pelkää ihmisten jäävän vaille apua.
- On ihan älytöntä, että ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan mikä on oikea menetelmä, hän puuskahtaa.
Hursti oli mukana hankkeen työpajassa, mutta jätti sen, koska piti kaikkea jo ennalta päätettynä.
- Olin ensimmäisessä kokouksessa mukana, kun ilmoittivat tästä. Ne olivat jo pitäneet puheenvuoroista päätellen kokouksia niin paljon, että meidän ruokajakojen oli ihan turha antaa mitään kommentteja. Ja kun annoin, ne litattiin heti. Se oli ihan pöyristyttävää, Hursti kuvailee kokemustaan työpajassa Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön edustajana.
Hurstin mielestä nykyisiä ruuan jaosta huolehtivia syyllistetään tällä hetkellä ruokajonoista.
- Eihän me olla niitä laitettu huvin vuoksi vaan sen takia, että on tarve eikä ihmisten rahat yksinkertaisesti riitä. Minuakin harmittaa se, että jonot ovat pitkiä, hän sanoo ja painottaa, että ongelma olisi ratkaistu, jos eläkeläisillä, opiskelijoilla ja työttömillä olisi riittävä perusturva. Silloin ei leipäjonoja tarvittaisi lainkaan.
Jonottajia Vantaalta
Hursti kertoo tarjonneensa yhteistyömahdollisuutta uuden jakomallin suunnittelijoille, koska hänen vanhempiensa perustamalla Laupeudentyöllä on 50 vuoden kokemus ruoka-avun jakamisesta.
- Meillä on hyvä henkilökunta, joka voisivat toteuttaa sen ja meillä on ihmisiä, jotka ovat vuosia tehneet tätä työtä.
Hän ei pidä uuden jakeluorganisaation perustamista järkevänä.
- On aivan hullua tehdä se, kun he voisivat auttaa meitä auttamaan muita.
Hursti ei ole vakuuttunut siitä, onko Helsingin kaupunki ottanut huomioon koko hankkeen laajuuden.
- Olen miettinyt, onko kaupunki edes ymmärtänyt, että me haemme noin 30 kaupasta hävikkiruokaa. Pitää olla useampi auto ja porukkaa hakemassa sitä. Eikä pelkästään ole kyse vain siitä, että ruokaa haetaan, vaan siitä miten saadaan hävikki hyödynnettyä.
Hursti kertoo, että Laupeudentyön ruokajonoon tulee nyt ihmisiä Vantaalta, koska Yhteinen pöytä ei pysty kattamaan tarvetta.
- Sieltä käy meillä ruuan hakijoita. Siellä ei systeemi toimi, ei ole hävikkiruokaa tarpeeksi ja sitä pitää siksi hakea meiltä. Olen käynyt kaksi kolme kertaa tutustumassa siellä ja todennut, että kylmähuoneet ovat lähes tyhjiä.
Hursti jatkaa
Hursti uskoo, että uudistuksista huolimatta Laupeudentyötä tarvitaan Helsingissä, jotta kaikki tarvitsijat saavat ruokaa.
- Jos he ottavat meiltä tilat pois, menemme vaikka Kelan eteen tai Hakanimen torille. Jatkamme tavalla tai toisella, hän lupaa.
Hän ei usko meneillä olevaan uudistukseen.
- Pikkuisen pelkään, että Helinin ajatus on utopistinen ja hän haluaa yksinkertaisesti isot jonot pois kaduilta ja näkyvistä.
Hursti olisi valmis yhteistyöhön kaupungin kanssa ja on kertomansa mukaan ehdottanut sitä.
- Jos kaupunki ottaisi meihin nöyrästi yhteyttä ja hommaisi logistiikkatilat, sen kautta saataisiin jonot pienemmiksi. Olen valmis siihen, mutta ei ole ehdotusta tullut. ( IL, 15.3.2018)
Ruoka-apuraha oli poikkeuksellinen teko eduskunnalta.
Ruoka-avun ohella 1,1 miljoonan euron tuki osoitettiin vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaan.
Perussuomalaisten lähdettyä hallituksesta ruoka-avun tukeminen loppui.
Saku Timosen mukaan Sinisten ja muun hallituksen kosto entisille puoluetovereille ja hallituskumppaneille kolahtaa kipeimmin leipäjonon asiakkaisiin. Hänelle on samantekevää, kuka leipäjonoja ylläpitää, kunhan vain joku sen tekee.
"Maan hallitukset kokoonpanosta riippumatta ovat jo yli 20 vuotta päättäneet olla tekemättä mitään leipäjonojen poistamiseksi. Sen sijaan jonojen tarvetta on lisätty leikkaamalla sosiaaliturvaa jatkuvasti. Nyt meillä on hallitus, joka näyttää aikovan poistaa leipäjonot tuomatta mitään tilalle.
Kun aiemmin myönnetyillä joululahjarahoilla on saatu kuljetukset ja kylmäketjut toimimaan, niin nyt toiminta vaarantuu. Kyllähän köyhät poistuvat katukuvasta, jos leipäjonot katoavat. Köyhyys ei kuitenkaan katoa, se vain poistuu silmistä."
Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija Maria Ohisalo kritisoi sitä, että suurimman tukipotin, 765 000 euroa, sai kristillinen järjestö yhdessä 20 muun toimijan mm. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön kanssa.
Ohisalon mukaan 765 000 eurolla palkkaisi 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi .
Harva järjestöjen tarjoamaa ruoka-apua tukeva kunta vaatii säännöllistä raportointia tai leipäjonoissa käyvien hyvinvoinnin selvittämistä tai julkisiin palveluihin ohjaamista, toteaa Ohisalo väitöskirjassaan.
– Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse, Maria Ohisalo ehdottaa.