”Ei kannata. Ei todellakaan kannata”, naurahti Päivi Räsänen.
TV2:n A2-Kannabis-illassa KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgren summasi, miten syrjäyttävä tekijä voi olla se, että poliisin rekisteriin jää merkintä yhdestäkin rikkeestä.
Huumausainemerkintä nimittäin jää poliisirekisteriin ja poliisin tuntomerkkirekisteriin sekä takaa päätymisen epäiltyjen tietojärjestelmään. Nuori voi jäädä vuosikausiksi ilman opiskelu- tai työpaikkaa poliisin suorittaman turvallisuusselvityksen seurauksena.
Jos nuori aikuinen (useimmiten nuorimies) siis jää kerran kiinni pilven pössyttelystä, hänet on vuosiksi merkitty. Leimatulle nuorelle voi nimittäin olla aivan sama, mitä hän sen jälkeen tekee: opiskelupaikkaa tai työtä kun ei kuitenkaan tipu.
Kuten Irwin Goodman laulaa: ”Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.”
Ylen Kannabis-illassa sivuttiin myös poliisin uutta havaintotietorekisteriä. Sosiologi, huumetutkija VTT Jussi Perälä sanoi Suomen siirtyneen takaisin 1700-luvulle, "jolloin seurattiin kahvin käyttäjiä ja tupakanpolttajia".
– Nyt kansalainen voi ilmoittaa toisen kansalaisen hajun tai ulkonäön perusteella poliisirekisteriin.
Rekisteriin tieto myös jää – ja tietovuotoja tapahtuu, kuten tiedämme.
Tähän toimittaja Pasi Toivonen kommentoi: ”Pitäisikö tässä vaiheessa lähettää kannabiksen polttoa harkitseville nuorille viesti, ettei kannata, koska siitä jää tuo jälki?”
”Ei kannata. Ei todellakaan kannata”, naurahti Päivi Räsänen.
Mutta onko vuosi vuodelta kiristynyt ja joustamaton kriminaalipolitiikka itse asiassa se todellinen porttiteoria paheiden, hunningon ja lopullisen yhteiskunnasta syrjäytymisen tielle?
Pitäisikö kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon sekä kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta luopua siksi, että rikkeestä poliisin rekistereihin jäävät merkinnät syrjäyttävät yhteiskunnasta monia nuoria aikuisia?
Kannabiksen dekriminalisointiin tähdännyt kansalaisaloite tiedotti viime vuonna, että kannabiksen käyttö on yleistä, eikä kriminalisointi ole estänyt sitä yleistymästä: ”Käytännössä laillinen kontrolli kohdistuu sattumanvaraisesti vain pieneen osaan käyttäjistä. Sen ylläpitäminen tuhlaa poliisin resursseja ja haittaa käyttäjiä.”
Aloitteen mukaan kannabiksen dekriminalisaatio noudattaisi Suomessa yleiseurooppalaista ja yhdysvaltalaista trendiä ongelmakäyttäjien hoitamisessa käytöstä rankaisemisen sijaan:
”Kannabiksen dekriminalisaatio heikentää järjestäytyneen rikollisuuden kasvuedellytyksiä. Dekriminalisointi lopettaisi kansanryhmän demonisoinnin ja vainoamisen. YK on ilmoittanut tukevansa huumausaineiden dekriminalisointia.”
Vuonna 2013 kansalaisaloite sai 24 495 kannatusilmoitusta. Uuteen aloitteeseen kerätään nimiä parhaillaan. Aloitetta on kannattanut noin 17 000 suomalaista.
Huumausaineiden ja lastensuojelun yhteyksistä on viime aikoina kirjoitettu mediassa useita artikkeleita. Lehdissä on ollut myös juttuja hampunviljelijä Timo Haaran vauvan kiireellisestä sijoituksesta. Kyseinen tapaus on nähty oikeusmurhana.
Huumeidenkäyttö on marginaalinen huostaanottoperuste: huumeet mainittiin äidin tai isän kohdalla 7 prosentissa tahdonvastaisten huostaanottojuttujen syyperusteissa. Tämä käy ilmi THL:n raportista ”Huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko”. Prosenttiluku ei erittele käytettyjä aineita, määriä tai käytön ajankohtaa. 93 prosenttia vanhemmista ei ilmeisesti ollut edes polttanut pilveä.
Lue lisää blogista.
RSS Feed
