Maahamme on jälleen luotu yksi kyttäämistyökalu lisää. Tampereen yliopistossa on kehitetty lapsiperheiden kanssa työskenteleville 
kaltoinkohtelun riskienarviointityökalu.

http://www.uta.fi/tuutti/ilmoitus.php?palsta=127&ilmoitus=115317

Kansalle kerrotaan, että lasten kaltoinkohtelussa kyse on vakavasta kansanterveysongelmasta. Työkalun avulla uskotaan löydettävän riskiperheet.

Olen lakimiehen työssäni vuosikymmenten ajan joutunut neuvomaan hätääntyneitä, ymmällään olevia ja ahdistuneita äitejä, isiä ja lapsia, kuinka toimia lastensuojeluviranomaisen kanssa. ​

Keskeisimmät ongelmat näyttävät liittyvän asiakkaan näkemysten ohittamiseen tai mitätöintiin, asioiden puutteelliseen selvittelyyn ja vääristelyyn. Tällainen virkamiestyö on sattumanvaraista ja sen kohteeksi näyttää ajautuvan yleensä aivan vääriä lapsiperheitä, joiden tarpeet ovat täysin muualla kuin lastensuojelussa. Hyvän hallinnon vastaiset työkäytännöt voivat myös vaarantaa jonkun avun tarpeessa olevan lapsen elämän. 

Lastensuojelun työtapaa kuvaa hyvin seuraava sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan toteamus:

”En ole koskaan kokenut tällaista väkivaltaa kuin nyt sosiaalitekijän taholta, vaikka olen elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa.” 

Ehdotan, että pikaisesti kehitellään sellainen työkalu, jolla pystytään karsimaan lapsiperheiden kanssa työtä tekevistä pois ne henkilöt, jotka ovat sopimattomia tähän työhön ja jonka avulla lakeihin ylimielisesti suhtautuvat työntekijät saadaan aisoihin. Kyse on vakavasta kansanterveysongelmasta, koska lastensuojelun työtavat koskettavat satoja tuhansia ihmisiä. 

Jos lastensuojelulla on asiaa – Joka kodin opas viranomaisasiointiin 

Olen julkaisemassa lähiaikoina kansalaisoppaan, jonka kirjoittaminen on tullut välttämättömäksi maassamme, joka uskoo vapauteen, tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, hyvään koulutukseen, sosiaaliturvaan, turvallisuuteen, sananvapauteen ja viranomaisten toiminnan asianmukaisuuteen.

Aivan tavallisista asioista, ihmisistä, ihmisten arjesta ja elämästä on muodostunut sosiaalialan hämärätiedettä, jonka tulkitsemiseen navigointioppaani on välttämätön apuväline. Viranomaiskäytäntöjen ja -kielen hyvä hallinta suojaa sosiaaliselta syrjäytymiseltä perheen joutuessa eri toimijoiden kohteeksi. Omista ja viranomaisen velvollisuuksista tietoinen vanhempi toimii siten kaikkien veronmaksajien hyväksi sosiaalibisnestä torjuen. 
​
Voit varata ennakkoon omasi: [email protected]

Kirjoitin syksyllä 2013 muutoksista, jotka alkavat Tampereelta.
Julkaisin tuolloin kirjani Salassapidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (Radium 2013). Maria Syvälä julkaisi kirjansa Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (Radium 2013). 

Marleena Kajaste oli julkaissut edellisenä vuonna kirjansa Revitty elämä – erityislapsen matka aikuisuuteen (Radium 2012).

Lastensuojelun tutkimustieto on lisääntynyt 2000-luvulla. Kanteluviranomaiset antavat tasaiseen tahtiin ratkaisuja lastensuojelun virheellisistä työkäytännöistä. 

Lokakuun liike on tuonut esille lukuisia epäkohtia ja elämänkohtaloita, mutta myös rakentavia parannusehdotuksia. Kansalaisaktiivisuus on mahdollistanut myös kansalaisrohkeuden – kertoa oman perheestä tarina ja kuvata lastensuojelutyön laatua.

Kirjoittaminen ja vaikuttaminen ei ole ollut turhaa. Hallitusohjelmaan on nyt kirjattu tavoitteiksi lapsiperheiden tukeminen ja palvelujen saatavuus.

Tämä on hyvä alku.


Kohti oikeusturvaa: virkamiehen vastuusäännökset ja pois pakkoauttamisesta

Lastensuojelutyön rakenteisiin syvälle pesiytynyt järjestelmävirhe edellyttää kuitenkin lainsäädännöllisiä muutoksia ja kuntien kaikkien lapsitoimijoiden koulutusta. 

Varhaisen puuttumisen huolikoulutukset ja lastensuojelulain kokonaisuudistukseen mukanaan tuoma ilmiannon ja valvonnan kulttuuri sekä pakkoauttaminen on juurtunut syvään ja korostanut yksittäisten sosiaalityöntekijöiden rajatonta valtaa. 2000-luvulla toteutettu lastensuojelulain uudistus lukuisine uudistuksen muutoksineen mahdollistaa täydelliset ylilyönnit, mielivallan ja tekee lastensuojelutyön täysin arvaamattomaksi perheen näkökulmasta katsoen.

Ylimielistä suhtautumista lakeja ja säännöksiä kohtaan kuvaa hyvin vastikään sattunut tapaus. Muistutin erästä sosiaalityöntekijää lain velvoitteesta. Hän vastasi minulle:
”Toimimme sosiaalityön keinoin.”

Virkamiesten vastuusäännökset tulee uudistaa, jotta hallituksen toivomat kärkihankeen tavoitteet käyvät toteen jokaisen lapsen ja perheen kohdalla.

Lastensuojelutyöntekijän tulee tunnistaa lain pakko ja velvoite ja samalla perheille luodaan ne oikeussuojakeinot, joita on jo vuosikymmenet odotettu.

Kärkihankkeen toteutuminen edellyttää, että lastensuojelulaista poistetaan kaikki pakkoauttamisen pykälät. Ihmisen kohtaaminen, auttaminen ja tukeminen ei voi onnistua sosiaaliteorioiden kautta leimaten, pakottaen, uhaten, kiristäen tai syyllistäen. 

Sellainen toiminta ei noudata lakia. Näyttää siltä, että yliopistosta maastoon hakeutuvilla maistereilla on varsin kevyet eväät ihmisen kohtaamiseen ja auttamiseen. 

Sosiaalihuollon asiakaslaissa korostetaan hyvää sosiaalihuollon palvelua ja asiakkaan tarpeiden kuuntelemista.
Lakimuutosten ohella tarvitaan siis pikaisesti koulutusta lainsäädännön ja hyvän hallinnon sekä ihmisoikeussopimusten tuntemiseen. 

Tällä hetkellä lastensuojelutyö pohjaa liian usein virkamiesten tuntemuksiin, ennakko-olettamiin, kahvipöytäkeskusteluissa luotuihin stereotypioihin tai muuhun mutuun.


Sosiaalityön asenteet remonttiin

Piintyneet asenteet tulevat varmaankin olemaan suurin haaste kärkihankeen toteutumiselle, kun lastensuojelutyössä toimivat ovat saaneet temmeltää vapaasti vuosikymmenestä toiseen.

Asenteet siis uusiksi vaikka koulutuksella:
"Tunnista ennakkoluulosi – hyvä hallinto ja lait velvoittavat virkamiestä."

Näistä asioista keskustellaan ensi viikolla.

Tervetuloa Eduskunnan Kansalaisinfoon, Arkadiankatu 3, Helsinki

Suuri lastensuojelukeskustelu

torstaina 18.2.2016 klo 18 – 20

Juuson sijaishuoltopaikka esittelee itseään:

”Käytettävissämme on erityiseen huolenpitoon tarkoitetut tilat. Huoneessa on turvalasit, ikkunoissa hälyttimet sekä kalustus on suunniteltu niin, että esimerkiksi tarvittaessa kiinnipito voidaan suorittaa turvallisesti. Erityisen huolenpidon aikana nuorta ei ”eristetä”, vaan olosuhteet, käytös, ja terveydentila huomioiden nuori hoitaa päivittäisiä askareitaan yleisissä tiloissa. Kaikki toiminta tapahtuu ohjaajan välittömässä läheisyydessä.

Erityinen huolenpito on rajoittavuudessaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittaminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen.”


Juuso kirjoittaa syksyllä 2007:

”Joudun istumaan 2–3 viikkoa puutuolilla katsoen betoniseinään päin. En saa tavata perhettäni yli kuukauteen, en saa soittaa heille. Kaikki väärennetyt paperit pitäisi oikaista. Toivon pääseväni jouluksi kotiin, koska joulu on perhejuhla. Uskomme Jumalaan ja tapanamme on käydä joulukirkossa. Rakastan perhettäni ja uskon oikeuden voittavan.

Minun on paha olla täällä. Tämä on yhtä tuskaa. Minä kuolen tuskiini. Pyysin Jumalalta armoa ja armahdusta. Olen masentunut, väsynyt, ahdistunut, olen lopussa. En jaksa enää. Miksi? Miksi? 
Minä pelkään, ahdistaa, surettaa, väsyttää. 

Minun ei ole tarvinnut pelätä kotona. Ei tämä ole lapsen elämää. Tämä on kiduttamista. Ihmettelen, mitä pahaa olen voinut tehdä, että minut lähetettiin tänne. Minulta on viety kaikki: ihmisyys, vapaus, perhe, onni ja ilo, turvallinen koti ja olo ja paljon muuta. Miksi? Haluan kotiin, jossa minulle on hyvä ja turvallinen olla.

Surullinen, ahdistunut, väsynyt, ikävöivä Juuso.”


Lastenkoti jatkaa esittelyään:

”Opetusryhmä koostuu peruskoulua suorittavista nuoristamme. Opetuksesta vastaa erityisluokanopettajan työkokemuksen omaava sosionomi.”


Juuso kirjoittaa:

”Miksi en pääse normaaliin kouluun enkä saa opetusta? Joudumme olemaan aina täällä, koska luokkahuone on samassa talossa. En pääse edes ulkoilemaan.”

Lastenkoti kertoo:

”Moniammatillinen työryhmämme on erikoistunut erityisesti haastavien ja vaativien nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Tarjoamme sijoitetuille päihteillä oireileville sekä päihdeongelmaisille kuntouttavaa hoitoa.”

Juuso kirjoittaa:

”Eräänä päivänä otin kavereiden yllytyksestä viinapullon kouluun. Kaverit käräyttivät minut ja kertoivat opettajalle, että repussani on pullo. Opettaja otti minut puhutteluun. Lähdin koulusta ja minut löydettiin soramontulta. Olin juonut pullosta, mittari näytti 0,6 promillea. 

Tiesin joutuvani pois kotoa. Itkin ja kysyin sosiaalityöntekijältä, miksi hän laittaa minut pois. Hän sanoi minulle: ”En minä vihaa sinua, vaan rakastan niin paljon, että laitan sinut kotoa pois.” Hän vihaa perhettäni. Miksi jonkun pitää olla niin ilkeä?        

En jaksa aina siivota, laittaa ruokaa, aina töitä. Siivoan, imuroin, moppaan, pyyhin pölyt, pesen ikkunat, pyykit niin, että selkäni on lopussa. Siivoan portaikon, vessat, peilit, tamppaan matot.
Haluaisin käydä koulua aivan normaalisti. Hoitajat kiroilee, joudumme palvelemaan heitä ja he tekevät rangaistuksiaan ilman syytä. Elämässäni pahinta on ikävä ja etten saa puhua edes puhelimessa 10 minuuttia pitempään. Minulla on paha olla täällä. Miksi minua rangaistaan?
Surullinen, ahdistunut, peloissaan oleva Juuso.”

Lastenkoti kertoo:

”Moniammatillinen työryhmämme, johon kuuluu mm. yhteiskuntatieteiden (sosiaalityö)opiskelijoita, sosionomeja, lasten ja nuorten erityisohjaajia ja vapaa- ajanohjaajia, seuraa nuoren psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa reaaliajassa ympäri vuorokauden. Lisäksi käytämme ostopalveluna psykologin ja lääkärin palveluja.”
     
Juuso kirjoittaa:

”Kävin lääkärissä ja kerroin masentuneeni. Hän kysyi, mikä masentaa. Kerroin tilanteeni ja hän sanoi: ”Kun näet perhettäsi, se helpottaa varmasti.” Hän teki tarkastuksen – kaikki kunnossa paitsi masentunut olo! 

Tämä on liikaa. Päässäni liikkuu vain se, miksi minut riistettiin perheeltäni. Tiedän syyn: join kerran alkoholia.”


Juusoa tapaamassa 

Lähdin katsomaan Juusoa eräänä talvisena päivänä vuonna 2008. Saavuttuani lastenkodin pihamaalle huomasin rakennuksen olevan vanha remontoitava koulu. Juuso oli sisällä ja tuli minua vastaan hoitajan saattamana – hoikka, kalpea ja väsyneen oloinen nuori mies. Meidät ohjattiin tyhjään luokkahuoneeseen. Luokkahuoneen nurkassa oli videokamera, joka seurasi neuvottelun kulkua. 

Juuso kertoi harmistuneena, että sosiaalitarkastaja oli ollut lastenkodissa edellisenä päivänä. Hän oli tullut tapaamaan lyhyesti myös Juusoa. Kun Juuso oli kertonut hänelle oloistaan ja yhden nuoren ahdistelusta, sosiaalitarkastaja totesi hänelle lyhyesti: ”Miksi valehtelet?”

Juuso kirjoittaa myöhemmin tapahtumasta kirjaansa:

”Tämä on ollut liian rankkaa. Tällä hetkellä olen voimaton, ahdistunut, väsynyt, lopussa, masentunut, ikävöivä, surullinen  ja kipeä. Selkäni tuli tosi kipeäksi eilisestä siivousoperaatiosta.
Sosiaalitarkastaja oli tosi ilkeä minulle. Hän oli saanut aivan väärää tietoa minusta.

Kuka on valehdellut? 
Miksi hän ei uskonut minua?
Miksi hän puhui tästä paikasta kuin tämä olisi joku paratiisi?
Miksi hän sanoi, että tämä on joku hyvä paikka?
Hän puhui hoitajien kanssa noin kolme tuntia.
Hoitajat valehtelivat niin paljon, että tarkastaja uskoi heitä.
Minulla on mennyt luottamus näiden valehtelijoiden takia. 
Miksi koulukiusatut aina lähtevät? Miksi opettajat eivät puutu?
Surullinen, lopussa oleva Juuso.”

Juuso kirjoittaa myöhemmin huhtikuussa 2008:

”Onneksi pääsin käymään kotona ja jaksan taas tätä vääryyttä vastaan. Sain kotona nukuttua ja rentoutua, mutta nyt täällä on vain sääntöjä, pelkoa, surua, ikävää, rajoituksia, ahdistusta, aikuiset huutaa ja yksi uusi ahdistelee minua. En saa unta enkä voi syödä. Kunpa tämä jo loppuisi. 

Tämä on kuin painajaista. Minulta vietiin kaikki: perhe, kaverit, hyvä elämä, lapsuus, ihmisyys, vapaus. Olen aivan loppu tähän kaikkeen. En ajattele muita kuin rakkaita.

Sosiaalitarkastaja sanoi minulle, että selityksiä maailmaan riittää. Olen niin väsynyt tähän, minua ei uskota, aikuiset valehtelee, minua kohdellaan kuin rikollista. Haluaisin kotiin tai mummolle. Tulen hulluksi täällä. Olen loppu. Peloissaan, väsynyt ja lopussa oleva Juuso.” 

Kun olin tavannut Juuson lastenkodissa, kuunnellut häntä, tehnyt havaintoja hänen tilanteestaan ja perehtynyt asiakirjoihin, tein hallinto-oikeudelle kiireellisen täytäntöönpanon keskeytystä koskevan pyynnön pyytäen Juusolle vapautusta hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi. Vetosin siihen, että Juuso voi pahoin eristettynä ja on joutunut turvautumaan kriisiapuun. Juuso oli pyytänyt, että hänet armahdettaisiin.

Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen Juuson vapauttamisesta. Hallinto-oikeus totesi perusteluinaan lyhyesti:

”Lapsen etu vaatii, että hänen olinpaikkaansa ei muuteta asian käsittelyn ollessa kesken hallinto-oikeudessa.”


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja


☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta 
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita 
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa 

Viimeistelin kaksi vuotta sitten kirjaani Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa.

Kirjan 19. luku käsittelee lapsen etua. 19-vuotiaana menehtyneen Juuson elämäntarina kulkee koko kirjani läpi.

Näin tapahtui Juusolle:

Asiakirjoista ilmenee, että Juuson terveydentila heikkeni lastenkodissa. Hän ei saanut pitää yhteyttä perheeseensä kuin muutamin puhelinsoitoin ja harvalukuisin käynnein. Juuso oli joulukuussa 2007 lääkärin vastaanotolla. Lääkäri toteaa Juuson olevan ahdistunut ja unettomuudesta väsynyt. 


Tammikuussa 2008 Juuso pääsee jälleen lääkäriin pyydettyään kriisiaikaa. Lääkäri toteaa hänen olevan kovin ahdistunut. Juuso kertoo joutuvansa tekemään ruumiillista työtä, mistä selkä on kipeytynyt. Hänellä on huimausta ja päänsärkyä.

Lääkäri keskustelee myös lastenkodin hoitajan kanssa, jonka mukaan ongelma ei ole hoitopaikassa, vaikka poika tuntuu näin ajattelevan. 

Lääkäri toteaa univajeen ja suosittelee psykiatrista konsultaatiota. Tammikuun lopulla 2008 Juuso onnistuu taas pääsemään lääkäriin, joka toteaa pojan olevan kalpea ja hänellä on tummat silmänaluset. Juuso kertoo lääkärille vaikeista oloista lastenkodissa. 

Juuso haluaisi turvapaikan esimerkiksi kirkosta. Lääkäri keskustelee myös omahoitajan kanssa, joka haluaa ravitsemusohjeita.

Lääkäri tekee lähetteen ravitsemusterapeutille ja tarjoaa mahdollisuutta kriisiapuun nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Juuso alkaa käydä kriisiterapiassa.

Juuso alkaa kirjoittaa lastenkodissa kirjaa ja antaa sille nimeksi ”Elämän vaiheena painajainen”.

Juuso kysyy:

Miksi aikuiset valehtelevat?

Miksi joudun tekemään töitä selkä kipeänä?

Miksi minut riistettiin rakastavalta perheeltäni?

Miksi sosiaalityöntekijä vihaa minua näin paljon?

Miksi pitää valehdella eikä ajatella lasta?

Eikö lapsen paikan pitäisi olla turvallinen?

Miksi lapsuuteni halutaan pilata?

Miksi aikuiset huutaa, kiroilee ja tekee rangaistuksia täällä ilman syytä?

Miksi minut on otettu huostaan laittomasti?

Miksi kukaan ei kuuntele minua?

Miksi minua kohdellaan kuin rikollista?

Miksi minua hyväksi käytetään?

Miksi en saa tavata perhettäni?

Miksi olen koulukiusattu?

Minua kiusattiin koulussa, hakattiin, lyötiin, haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, kiristettiin, revittiin.

Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?


Leeni Ikonen


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Murhaa puolustelematta
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta 
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita 
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun

Satakunnan käräjäoikeus on antanut 1.6.2015 julkisen selosteen yhteiskunnallisesti merkittävässä asiassa (L14/8858). Käräjäoikeus velvoitti Pohjois-Satakunnan peruspalvelu- ja liikelaitoskuntayhtymän maksamaan äidille ja hänen alaikäisille lapsilleen kullekin 10 000 euroa vahingonkorvauksena. Hallinto-oikeus oli aiemmin kumonnut lasten kiireellisen sijoituksen päätökset, hylännyt lasten huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevat hakemukset sekä kumonnut yhteydenpidon rajoituspäätökset. Lapset olivat olleet sijoitettuina poissa omasta kodistaan 204 vuorokautta.

Äiti ja lapset olivat vaatineet käräjäoikeudessa kanteella vahingonkorvausta. Käräjäoikeus katsoi vielä lainvoimaa olevassa ratkaisussaan, että heidän perhe-elämäänsä oli puututtu perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaisesti.

Maahamme tulisi luoda järjestelmä, jossa perheellä olisi automaattisesti oikeus hyvityskorvaukseen ilman raskaita oikeudenkäyntejä. On kohtuutonta, että perhe joutuu kärsimään lastensuojelun vakavista laatuongelmista ja yhä uudelleen eri oikeusasteissa käymään läpi virkamiesten laittomuuksia vahingonkorvausasiassa.

Leeni Ikonen

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja


☞ Lastensuojelua Saksassa: kalliiksi käyneitä turhia huostaanottoja
☞ Leikkausvinkkini hallitukselle: maastakarkoitus konsulteille!  
☞ Saksalainen lastenvalvoja pyöritti omaa bisnestään
☞ Koskaan ei tiedä, milloin lapsi lähtee sijoitukseen
☞ Saksan tuomioistuin: Lapsen kohtalo on syntyä ”huonoon” perheeseen 
☞ Nyt jytkytetään
☞ ETSIVÄHARJOITTELU
☞ Venäläisessä mielisairaalassa lapsille esitettiin Uhrilampaat elokuva
☞ VAROKAA, OLEN MBD
☞ Allergiaohjelman uhri (Uhri #7)
☞ Voimakkaat mielikuvat Kansallisen Allergiaohjelman propaganda-aseena
☞ Äitiydenkö tuhoaminen on lastensuojelua?
☞ Kansallinen Allergiaohjelma – pyyteetöntä työtä lääketeollisuuden hyväksi jo vuodesta 2008 
☞ Ammattiauttajat hallitsevat retoriikalla
☞ Hullun leima huostan oikeuttajana

Helsingin yliopiston tutkijat Maija Jäppinen ja Meri Kulmala esittävät harhaanjohtavaa tietoa suomalaisesta lastensuojelusta vieraskynäkirjoituksessaan ”Venäjä haluaa eroon lastenkodeistaan” (HS 27.12.) Kirjoittajat kertovat, että Venäjällä suojelua tarvitsevat lapset sijoitetaan herkästi laitoksiin sen sijaan, että vanhempia tuettaisiin selviytymään hoiva- ja kasvatustehtävästään. Yleistä on vanhempainoikeuksien epääminen, jonka seurauksena lapsi menettää usein yhteyden biologisiin vanhempiinsa. Kirjoittajat väittävät, tosin tietolähdettä paljastamatta, että Suomessa lasten ja vanhempien yhteyttä vaalitaan, ja huostaanoton purkaminen on aina mahdollista. Tämä dramaattinen ero toimintatavoissa olisi osaltaan lisännyt väärinymmärryksiä maittemme välisissä lapsikiistoissa.

Tutkijoiden soisi paneutuvan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamiin langettaviin tuomioihin, kanteluviranomaisten lastensuojelun työntekijöille antamiin huomautuksiin, YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportteihin tai vaikkapa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen 6/2012. Ei olisi pahitteeksi tutkia myöskään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raporttia ”Vaarantunut suojeluvalta” tai avoimin silmin paneutua sosiaalipalvelujen käyttäjän näkökulmaan, jota internet on pullollaan. Sijaishuoltopaikkojen valvonnan puute vaarantaa liian monen lapsen terveen kehityksen eikä sijaishuollon puolueetonta selvitystä on maassamme tehty. Lasten oikeuksia siis loukataan maassamme toisin kuin kirjoittajat väittävät.

Eduskunnan oikeusasiamies Paunio kiinnitti huomiota lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä siihen, että työryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskevan nykytilan arvio ja selostus siitä, kuinka ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa. Paunio kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa ja tämä suoja merkitsee suojaa myös huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon.

Mitään toimenpiteitä ei ole tehty vakavien oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja sosiaali- ja terveysministeriö saa jatkaa virkamieslähtöistä lainvalmisteluaan. Huostaanotto tehdään pääsääntöisesti lapsuuden mittaiseksi, perheen jälleenyhdistäminen on varsin tuntematonta käytännön lastensuojelutyössä. Ongelmana on, että virkamiehet eivät hallitse lainsäädäntöä ja suhtautuvat perus- ja ihmisoikeusasioihin välinpitämättömästi. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen nimesikin perustellusti syksyllä 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi keskeisistä suomalaisesta perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Objektiivista tietoa siis on nykyään saatavilla ja tiedon hyödyntäminen on suotavaa tutkijan ammatissa toimiville. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi. On käynyt ilmiselväksi, ettei lastensuojelun omavalvonta toimi, vaan huteja on liikaa. Tällä hetkellä noin 18 000 lasta on siirretty kodin ulkopuolelle, noin joka toinen tunti joku lapsi kokee kiireellisen sijoituksen. Hallinto-oikeusjärjestelmä ei takaa oikeudenmukaista käsittelyä. Mielivaltaan ja kontrolliin perustuva, asiakkaan toiveet ohittava lastensuojelun malli on aikaansaanut suomalaisen lastensuojelun kriisiin. Tällainen malli ei sovi vientituotteeksi kuten kirjoittajat esittävät.


Kirjoittanut Leeni Ikonen


Helsingin Sanomat ei julkaissut Ikosen kirjoitusta. Linkkejä muihin mm. Helsingin Sanomien hyllyttämiin juttuihin: 

☞ HS:n mielipidepalstalle tunkua ”kiitollisista asiakkaista ja omaisista” – poikkeuksellisesti nimimerkillä
☞ Perheiden kohtelu lastensuojelussa (HS:n hyllyttämä vastine)
☞ LL julkaisee THL:n tutkimusprofessori Tom Arnkilin kriittisen kirjoituksen, jota HS:n Vieraskynä-palsta ei syystä tai toisesta julkaissut. 

Tapaan maanpakolaisen ensimmäistä kertaa vieraalla maalla tämän uudessa isänmaassa. Tunnen hänet vain asiakirjojen perusteella. Ne on laatinut lastensuojelun työntekijä, joka ei koskaan ole tavannut lasta.

Maanpakolainen tervehtii minua ujosti, mutta vastailee pian reippaasti kysymyksiin ja esittää myös omia kysymyksiään.

-Pidätkö korkeista paikoista, hän kysyy, kun tietää majapaikkani sijaitsevan mäen päällä kolmannessa kerroksessa.

Asiakirjoista huomaan, että suomalainen sosiaalikasvattaja on todennut lapsella olevan korkean paikan ja suljetun paikan kammo. Käymme retkellä paikkakunnan linnoituksen raunioilla, joista on pitkä pudotus mereen. Maanpakolainen nauttii kiipeilystä korkeilla paikoilla.

-minä haluan isona lentäjäksi tai arkeologiksi, hän toteaa

Lastensuojelun työntekijä on pyytänyt lapsen opettajalta lausunnon koulunkäynnistä.

Lausunnon mukaan lapsi on saanut jo ensimmäisellä luokalla erityisopetusta, eikä kykene työskentelemään itsenäisesti, vaan tarvitsee oman avustajan. Hänellä on opettajan näkemyksen mukaan oppimista vaikeuttava ja hidastava tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeus. Opettaja on liittänyt mukaan lausuntoonsa lomakkeen, johon hän on rastittanut kuvauksen lapsesta.

-lapsi ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan

-lapsi ei seuraa ohjeita

-lapsi ei saa suoritettua tehtäviä loppuun

-lapsi nousee paikaltaan, kun hänen pitäisi istua

-lapsi juoksentelee tilanteissa, joissa se ei ole sopivaa

-lapsi puhuu usein ylettömästi

-lapsella on vaikeuksia odottaa vuoroaan

-lapsen huomio kiinnittyy epäolennaisiin seikkoihin

-lapsen on vaikea muistaa tai suorittaa kahta asiaa samanaikaisesti

Opettajan lausunnossa ei ole yhtään myönteistä asiaa lapsesta.

Maanpakolainen kertoo, että opettaja istutti häntä luokan takana erossa muista oppilaista. Se ei ollut mukavaa.

Opettaja toteaa kuitenkin lausunnossaan yhteistyön lapsen vanhemman kanssa sujuneen hyvin.

Käyn lapsen uuden isänmaan koulussa tapaamassa opettajaa ja rehtoria. Koulussa on 160 oppilasta. Rehtori kertoo koulun periaatteista;

-lasta tulee rakastaa ehdoitta

-lapsia tulee rakastaa täydellisen hyväksynnän hengessä riippumatta siitä, minkälaisia he ovat ja mitä kansallisuutta he ovat

-opettajan tulee opettaa lasta ja tukea tämän kokonaisvaltaista kasvua

Eläkkeelle jäävä rehtori kertoo, että yhteistyö oppilaiden vanhempien kanssa sujuu pääsääntöisesti hyvin. Hänen ei ole koskaan tarvinnut olla yhteydessä viranomaisiin lasten asioissa. Kun kysyn häneltä, mikä olisi peruste ottaa yhteys viranomaisiin, hän vastaa lapsen pahoinpitelyn olevan sellainen peruste ja silloin hän ottaisi yhteyden suoraan poliisiviranomaiseen. Rehtori kertoo, että maassa on vain vähän sosiaalityöntekijöitä ja nämä keskittyvät vankien ja puutteessa olevien perheiden auttamiseen.

Yhteistyö kodin ja koulun kesken on kirjattu lakiin ja sen mukaan lasta arvioidaan kolmen kuukauden välein ja keskustellaan tarvittaessa vanhempien kanssa.

Rehtori kertoo, että koulussa on leikkiviä, iloisia lapsia eli siis terveitä lapsia. Erityisopetusta ei tarvita, koska kaikki lapset ovat erilaisia.

Maanpakolaisen opettaja kertoo lapsen edistyneen hyvin, vieras kieli tuotti aluksi vaikeuksia, mutta lapsi on paneutunut huolella kotitehtäviinsä ja on tällä hetkellä luokkansa parhaimpiin kuuluva oppilas. Saan nähtäväkseni lapsen ensimmäisen vihkon, johon hän on tehnyt rivikaupalla kirjainharjoituksia. Jokaisella sivulla on opettajan kirjoittamana hienoa, bravoo. Kehumisen varmentaa kukkaleima.

Näen koulun pihalla vilkkaita, leikkiviä ja iloisia lapsia, jotka uteliaina seuraavat vierailijaa. Maanpakolainen vaikuttaa heidän joukossaan rauhalliselta. Lapset näyttävät onnellisilta, kuten rehtori on todennut.

Hallinto-oikeus Suomessa päätti ottaa maanpakolaisen huostaan ja sijoittaa lastenkotiin, koska hänen kotinsa olosuhteet ovat uhanneet ja uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Se toteaa johtopäätöksenään, että lapsella on ollut levottomuutta ja tarkkaavaisuuden häiriötä eli oireilua ja tämä on johtunut kodin olosuhteista.

Käyn maanpakolaisen kotona useamman kerran. Koti sijaitsee koulun vieressä vain lyhyen kävelymatkan päässä. Naapurissa asuu uuden isänmaan alkuperäisiä kansalaisia, joihin maanpakolainen perheineen on tutustunut. Naapurin pikkutytön isovanhemmat toimivat myös maanpakolaisen isovanhempina.

En havaitse kodissa vaaratekijää. Maanpakolaisen ja tämän vanhemman välinen suhde näyttäytyy hyvänä, rajoja löytyy ja paljon rakkautta. Huoltaja on uudessa isänmaassa onnistunut hankkimaan tilavan asunnon ja työpaikan ja elättämään lastaan ilman sosiaalitointa.

Hän on hankkinut maanpakolaiselle lastenpsykiatrin, koska lapselle jäi pahoja muistoja entisestä kotimaasta, Suomesta. Lapsella on ollut painajaisia lastenkodissa viettämästään ajasta.

Maanpakolainen kertoo, ettei voinut puhua kenellekään lastenkodissa asioistaan, kun rangaistuksena käytettiin iltasadun ja iltarukouksen menettämistä.

-Miten siellä Suomessa voi asiat olla niin huonosti, että lapsi ei voi asua omassa kodissaan, hän kysyy minulta.

Lastenpsykiatri on tavannut lasta säännöllisesti ja kuvaa Suomen sosiaalitoimen toimintaa sanalla gestapo.

Maanpakolainen kertaa mielessään yhä uudelleen pelkojaan, koti-ikävää ja harmiaan, kun hänen asioistaan vastaava lastensuojelun työntekijä ei koskaan tullut häntä tapaamaan.

-kun täytän 18 vuotta, menen sen työntekijän luokse ja sanon sille, että tässä on se lapsi, joka karkasi. Nyt olen onnellinen.

Lastenpsykiatri on kuunnellut lapsen kertomusta suomalaisesta lastensuojelutyöstä. Hän vertaa sitä oman maansa toimintaan, jossa perhettä kunnioitetaan eikä hajoteta. Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on hänen mukaansa auttaa köyhiä perheitä ja väkivallan kohteena olevia lapsia. Hänellä on tarkka määrittely huostaanoton tarpeelle;

-lapsen tulee tuntea helpotusta, kun hän pääsee pois kodistaan lastenkotiin.

Maanpakolainen toimii myös innostavana kielenopettajanani. Hän kysyy, mitä haluan sanoa vieraalla kielellä ja sitten oppitunti alkaa. Hän on oppinut nopeasti isänsä kielen, saanut yhteyden isäänsä ja sukuunsa.

-arvaa, miten sanotaan minä rakastan äitiä ja isää?

Maanpakolainen pulahtaa samalla kristallinkirkkaaseen, lämpimään veteen ja nousee pian pinnalle. Hän huutaa vastauksen minulle uudella äidin eli isänkielellään.

Lastensuojelun selvityksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä lapsen isä sivuutettiin.

Maanpakolaisen äiti tekee vapaaehtoistyötä lastenkodissa, joka toimii lahjoitusvaroin.

Pääsen siten tutustumaan myös lastenkotiin, jossa tapaan sosiaalityöntekijän. Hän on ollut aikaisemmin töissä hälytysyksikössä, jossa hänen tehtäviinsä kuului ottaa vastaan puheluita myös lapsia koskevissa asioissa. Mikäli joku lapsi oli vaarassa väkivallan kohteena, sosiaalityöntekijä lähti selvittämään asiaan perheeseen.

Sosiaalityöntekijä meni perheen luokse yksin, ilman toista sosiaalityöntekijää ja ilman poliisia.

Kun tiedustelen, voisiko koulunkäyntiin liittyvä ongelma johtaa huostaanottoon, hän katsoo minua hämmästyneenä ja toteaa vain väkivallan tai vakavan päihdeongelman voivan johtaa lapsen huostaanottoon. Työntekijä tarkentaa vielä, että huumeongelman tulee olla niin vakava, ettei vanhempia pystytä auttamaan eli lapsi on heitteillä.

Lastenkodissa asuu 28 lasta. Lapset saavat siellä asunnon, ruokaa, rakkautta ja hyväksyntää. Heitä kannustetaan opintoihin, vanhimmat lapset käyvät lukiota kotikylän lähellä ja kaksi lasta on ammatillisessa lukiossa hieman etäämmällä kaupungissa, vanhin on juuri aloittanut armeijan.

Tapaan paikkakunnalla toimivan asianajajan, joka hoitaa myös perheoikeudellisia asioita. Hän on tutkinut hallinto-oikeuden päätöstä, sen perusteluja sekä seurannut maanpakolaisen perheen elämää.

Asianajaja kertoo, että lasten asioista päättää hänen maassaan alioikeuden tuomari kuullen asiassa todistajia, huoltajuusriidoissa siis kummankin vanhemman nimeämiä todistajia. Sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeen sotkea asiaan mukaan. Maa on sitoutunut Euroopan Ihmisoikeussopimukseen, joka velvoittaa perhe-elämän kunnioittamiseen. Hänen maassaan, maanpakolaisen synnyinmaassa ja nykyisessä kotimaassa, perheen ja suvun asema on tärkeä.

Kun asianajaja kuulee yli 16 000 suomalaislapsen tulleen sijoitetuksi pois kodeistaan ja kuulee lastensuojelun toimintatavoista ja lapsen peloista, hän kiteyttää asian;

-sosiaalityöntekijät ovat siis kuin muurahaiset, niitä on joka paikassa. Miksi Suomessa on niin paljon muurahaisia?

Kun poistumme asianajajan toimistolta, maanpakolaisen äiti toteaa tuskin kuuluvasti;

-muurahaiset tekevät hyvää, järjestelmällistä työtä.........ne ovat torakoita, etten sanoisi punkkeja, imevät isäntänsä kuiviin.

Lue Maanpakolaisen tuore haastattelu

Muita uusia LL-julkaisuja:

Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
Stop! Haminan Stoppari
Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille

Alpo Heikkinen kaipaa Suomeen lisää sosiaalityöntekijöitä ratkaisemaan lastensuojelun hätätilaa (HS 22.9.). Heikkinen toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntijana. Heikkinen toimii myös Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä ratkaisemassa tuomarin vastuulla lastensuojeluasioita, mm. huostaanottoja.

Alpo Heikkinen kirjoittaa mm.:

”Lastensuojelussa on ammattitaitoisia työntekijöitä ja toimivia menetelmiä, mutta ei tarpeeksi aikaa asiakkaalle.”

”Lastensuojelun mahdoton työtilanne aiheuttaa eettistä ja psykososiaalista kuormitusta, kun työntekijät eivät voi toimia ammattietiikkansa määrittelemällä tavalla.”



Mielivaltaiset lastensuojelutyöntekijät vaarantavat kansalaisten elämää

Kannanoton taustalla on THL:n raportti Vaarantunut suojeluvalta. Raportissa nostetaan aivan oikein esille lastensuojelun kriisin ydintä – tehottomuus ja liukuminen kohti mielivaltaisuutta. ”Tutkimusaineiston lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saa tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdellaan väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututaan tarpeettoman voimallisin keinoin. Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa.”

Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen ei ole työsuojeluasia. Se ei ole myöskään sosiaalialan korkeakoulutettujen työllistämistä koskeva asia.

Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen liittyy lasten ja perheiden hyvinvointiin, koska mielivaltaisesti ja väärin toimivat lastensuojelun työntekijät ovat tällä hetkellä kansalaisten elämää vakavasti vaarantava uhkatekijä. Näiden uhkatekijöiden lisääminen lisää luonnollisesti pahoinvointia ja kuormitusta perheille. Yhteiskunnan niukat voimavarat tulee kohdentaa oikein.

Viranomaisen vallankäytön suitsiminen on tähän mennessä ohitettu. Päin vastoin lastensuojelulain moninaiset uudistukset ovat keskittyneet toteuttamaan kaikki sosiaaliviranomaisen toiveet. Tätä tietä kulkien on aikaansaatu nykyinen kriisi.


Väärille urille viety keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta

Media voi nostaa yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita keskusteluun ja siten aikaansaada muutoksen. Toistaiseksi lastensuojelun laadusta ei ole syntynyt sellaista keskustelua, jossa ongelmat nimetään rehellisesti.

Kun ongelmana on se, että lastensuojelun työntekijä ei hallitse työssään lainsäädäntöä eikä tunnista työssään perus- eikä ihmisoikeuksia, keskusteluun ei pidä sotkea ammattiyhdistysasioina käsiteltäviä työtaakka ym. asioita.

Kun ongelmana on se, että yksittäiset työntekijät saavat toimia useimmiten hallitsemattomasti omien intuitioidensa ohjaamina, keskustelu asiakasperheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä ei liity asiaan.

Kun ongelmana on myös se, että lastensuojelun työntekijät kirjaavat perheistä urkkimiaan tietoja miten sattuu ja esittävät tarinoitaan hallinto-oikeudelle virallisissa asiakirjoissa, keskustelu lastensuojelun valtavasta työkiireestä ja työuupumuksesta ei liity asiaan.

Tällainen keskustelu johtaa harhaan. Tällainen keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta.

Kun ongelmana on se, että hallinto-oikeudet miltei poikkeuksetta antavat lastensuojelun työsuorituksista miltei täyden kympin arvosanan ja vahvistavat täten vääriä työtapoja, ei asiasta nouse lainkaan keskustelua.

Helsingin Sanomat on seurannut tiiviisti Helsingin huumepoliisiin työtapoja Jari Aarnion jutun tiimoilta. Toimittajat paneutuivat viimeksi poliisin käräjäoikeudelle toimittamiin hakemuksiin telekuuntelujutuissa. Toimittajat tulivat siihen tulokseen, että hakemukset ovat olleet valtaosin ympäripyöreitä ja yksilöimättömiä, mutta hakemusten huteruus ei haitannut käräjäoikeuden tuomareita. Tuomioistuin on myöntänyt lupia ja samalla tullut lähettäneeksi poliisille selvän viestin: poliisi voi sepustaa oikeudelle mitä tahansa puuta heinää, kaikki menee läpi. Juttu ”Poliisin erehdys vai tahallinen sumutus?” päättyy kysymykseen: "Olisiko jo aika myöntää, että toimintakulttuuri on ollut mätä?" (HS 24.9.)

Odotan malttamattomasti, milloin valtamediamme siirtyy nykyaikaan, riisuu virkamiessilmälasinsa ja ryhtyy arvioimaan lastensuojeluasiaa kriittisesti.


Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäys ei poista lastensuojelun kriisiä – päinvastoin

Mihin siis Suomi tarvitsee valtavaa määrää sosiaalityöntekijöitä? Erilaisia lastensuojelun toimijoita ei liene koskaan maamme historiassa ollut niin paljon kuin nyt – ja kriisi senkun syvenee.

Eikö pitäisi enemminkin passittaa nykyiset työntekijät takaisin koulun penkille opiskelemaan lastensuojelutyössä noudatettavat lainsäännökset kuin lisätä kaaosta uusilla työntekijöillä?

Eikö pitäisi pohtia sitä, keitä sosiaalityöntekijöiksi valitaan ja kuinka heitä koulutetaan?

Miksi yliopisto suoltaa kentälle vallankäyttöön ihastuneita ja kansalaisiin ylimielisesti suhtautuvia maistereita? Kauhuskenario on valmis, kun sosiaalialan teorioiden lumoama nuori yhteiskuntatieteilijä putkahtaa perheen oven taakse määrittelemään oikeaa elämäntapaa. Miksi koulutus ohjaa arvostelemaan ja kehittelemään kuvitelmia?

Eikö ensisijainen asia ole pohtia sitä, kuinka lapsen ja perheen asema turvataan ja mielivallan kulttuuri poistetaan?

Eikö tärkeintä ole, että lapsi ja perhe saa tarvitsemansa avun?


Asenteet uusiksi: suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa!

Porin kirjastossa järjestetään perjantaina 3.10.2014 klo 18-20 Suuri Lastensuojeluilta. Tervetuloa kuulemaan, kuinka asioita voi katsoa toisella tavalla lapsen ja perheen parhaaksi.

Toimintakulttuurin uudistamisessa on kyse paitsi lainsäädännöstä, myös asenteista. Asenteisiin on vaikea ja jopa mahdotonta vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin. Sen vuoksi lasten asian nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää nykyisessä tilanteessa, jossa lastensuojelun toimintatavat ovat levinneet myös muualle hallintoon.

Koulukiusaamista ja peruskoulun uudistamista koskeva keskustelu voidaan liittää lastensuojelun laatukeskusteluun, koska koulut tuottavat lastensuojelun asiakkaita. Koska lastensuojelusysteemi on läpimätä, keskusteluun on hyvä ottaa mukaan myös kunnalliset lastenpsykiatrit, jotka toimivat usein huostaanottoa puoltavina lastensuojelun lausuntoautomaatteina.

Lapsen asia voi saada täysin toisenlaisen lopputuloksen riippuen siitä, katsooko asiaa huostaanottoherkkä ja pakkomielteiseen ihmisten kiusaamiseen paneutunut työntekijä vaiko ihmisten auttamisen, tukemisen ja vierellä kulkemisen ammattilainen.

Jospa lopetetaan moniammatillinen touhottaminen ja perheiden rikkominen. Aletaan opetella suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa. Yksinkertaistetaan asioita. Tutustutaan lapseen ja perheeseen. Auttaminen ei ole niin monimutkainen ilmiö kuin lapsibisnes antaa ymmärtää.

Leeni Ikonen


Lue myös muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja:

Tiina Liljeberg: Uudistettu sosiaalihuoltolaki kulkee oikeaan suuntaan

Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
> An advisory for child welfare clients
> K сведению клиентов службы защиты прав ребенка

Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT) 

Asiakashankinta

Tiedosta, että lastensuojelussa hankitaan aktiivisesti asiakkaita. Valtion rahoitusmalli (lastensuojelukerroin) on tukenut kuntia huostaanotoissa avohuollon työn tukemisen sijaan. Lastensuojeluyksiköt saavat sijoitetusta lapsesta noin 80 000–150 000 euroa vuodessa, sijaisperheet noin 30 000 euroa, josta kolmannes on verotonta.

Kaikki kunnalliset toimijat (neuvola, terveydenhuolto, päivähoito, koulu ym.), jotka laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen, ovat mukana asiakashankinnassa.


Ennakkoasenteet

Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Älä anna kohdella itseäsi tai lastasi ongelmatapauksena, ellei todellisia ongelmia ole. Olet lapsesi paras asiantuntija.

Sukupuoli, ikä, alkuperä, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus tai muun henkilöön liittyvä syy ei ole peruste leimata sinua ongelmatapaukseksi. Ne eivät ole peruste lapsesi lastensuojelun asiakkuudelle tai lastensuojelutoimille. Köyhyys ja toimeentulotukiasiakkuus eivät myöskään ole peruste lastensuojelutoimille.

Sinulla ja perheelläsi on lakiin kirjattu oikeus saada sosiaali- ja terveyspalveluja. Lain mukaan toiveitasi tulee kuulla.

Lapsellasi on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, oikeus saada tukea koulunkäyntiin ilman siirtoa pois kodista (huostaanotto). Tuki voi olla esimerkiksi tukiopetusta, erityisopetusta, pienryhmä, lapsella on oikeus myös turvalliseen oppimisympäristöön.

Lapsellasi on oikeus saada terveydenhuollon palveluja (esimerkiksi psykiatrinen hoito) ilman siirtoa pois kodista (huostaanotto).


Todellisista ja keksityistä ongelmista

Lastensuojelun ongelmatalkoisiin mukaan lähtö voi olla alku todellisille ongelmille.

Kun kohtaat lastensuojelun työntekijän:

                      – Älä hyväksy yleistä huolipuhetta, vaan täsmennä ja tee asiat näkyviksi.

                      – Tee selkeitä kysymyksiä, kirjaa tai nauhoita kaikki keskustelut. Sinulla on oikeus käyttää                       neuvotteluissa avustajaa.

Tiedosta, että lastensuojelun työntekijällä on yleensä aina jokin tavoite, jota sinulle ei kerrota.


Tiedonkeruu

Suomen perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset suojaavat perhe-elämää.

Sinun ei tarvitse kertoa perheesi asioista, ellet itse halua.

Tiedosta, että kertoessasi jostain sinulle tai lapsellesi sattuneesta vaikeasta elämänvaiheesta, voit aiheuttaa itsellesi tai lapsellesi elämänmittaisen diagnoosin tai perusteen lastensuojelutoimille.

Tiedosta, että lastensuojelun työntekijä yleensä aina kehittelee sinusta ja perheestäsi oman tarinansa.

Varmista, että myös lapsesi on tietoinen siitä, ettei hänen tarvitse kertoa omista tai perheensä asioista ulkopuolisille.

Tiedosta, että kaikki sinulta saatu ja sinua koskeva tietoa kirjataan. Tieto on ikuisesti käytettävissä sinua ja lastasi vastaan.

Pyydä itsellesi määräajoin lastasi koskevat lastensuojelun kirjaamat tiedot. Sinulla on lain mukaan oikeus ne saada ja voit käyttää siihen valmista lomaketta.

Tiedosta, että lastensuojelun asiakkuus on lapsen tulevaisuuden kannalta raskauttava tekijä.


Yhteistyö    

Suomen perustuslain mukaan ihmisillä on sananvapaus.

Toimi asiallisessa yhteistyössä viranomaisen kanssa.

Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjottaessa tulee lain mukaan huomioida asiakkaan toiveet ja mielipide.

Sinulla on lain mukaan oikeus esittää mielipiteitä ja näkemyksiä lastensuojelun toiminnasta.

Tiedosta, että eriävän mielipiteen esittäminen voi johtaa lastensuojelutoimiin. Tällöin perusteena esitetään, että olet yhteistyökyvytön etkä ymmärrä lapsesi etua. Tiedosta, että kieltäytymisesi yhteistyöstä lastensuojelun kanssa voi johtaa lastensuojelutoimiin.

Lastensuojeluviranomainen voi kieltäytyä yhteistyöstä ja olla tavoittamattomissa. Lain mukaan voit tehdä asiassa kantelun tai huomautuksen. Tiedosta, että niiden tekeminen ja viranomaisen epäasialliseen tai lainvastaiseen toimintaan puuttuminen voi johtaa lastensuojelutoimiin.


Valvonta

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia.

Opi tunnistamaan, oletko auttamisen vai valvonnan piirissä, haluaako viranomainen auttaa vaiko vain kontrolloida sinua ja perhettäsi.

Tunnistamiskysymykset:

Alla olevat kysymykset auttavat tunnistamaan ja täsmentämään asiakkaan tilannetta, joten ne on työkalu vanhemmille.

Oletko itse hakenut apua?

Onko apu sellaista, jota olet toivonut?

Onko sinulle annettu apua, vaikket ole sellaista halunnut?

Huomioidaanko toiveitasi?

Uhkaillaanko sinua lapsesi pois ottamiselle, ellet suostu tukitoimiin?

Haluatko olla pelkän valvonnan kohteena?

Tiedosta, että lastensuojelun avohuollon tukitoimista kieltäytyminen voi sinänsä johtaa lastensuojelutoimenpiteisiin.

Tiedosta, että lastensuojelun työntekijät levittävät perheestäsi tietoa eri viranomaisille ja neuvottelevat näiden kanssa. Sinulle tuntemattomat verkostot ja tiimit tekevät päätöksiä lapsesi asioista ilman, että pystyt asiaa millään tavoin kontrolloimaan.     

Leeni Ikonen

JK: Ohjeet on käännetty myös venäjäksi (lue täältä), koska Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä koostuu venäläisistä perheistä. 


Lue myös:
IKONEN: Hallinto-oikeudet – lastensuojelun sokea piste
IKONEN: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?

Aiheeseen liittyen Tiina Bergström: "Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa." Luettavissa täältä.

Kesän muita julkaisuja mm.:

Lastensuojelupaneeli Porissa keräsi salin täpötäyteen yleisöä

Kauhutarina tosielämästä: Vantaalaisvauva sijoitettiin kiireellisesti poliisien ja sosiaalityöntekijöiden voimin

Helen-äidin tarina: "Lastensuojelu murensi itsetuntoni."

Tarun avoin kirje sijaisäidille

Murhatun Eerikan tarina: "Kertokaa, kenen on vastuu?"

Huostalapsen äiti: "Minua kohdellaan pahemmin kuin rikollista."

Muut julkaistut "Perheeni tarinat" löytyvät allekkain täältä.