Tältä (yllä) näyttää laaja työttömyystilasto. Työttömiä on 5/2015 tiedon mukaan n. 450 000 kpl kun tilastosiivotut, eli eri työvoimapalveluissa (esim. kuntouttava työtoiminta) mukana olevat huomioidaan mukaan. Pelkkiä työttömiä työnhakijoita oli n. 325 000 kpl. Tilastosiivottujen määrä on siis n. 125 000 kpl. Suppeammissa tilastoissa näkyy tuo pelkkä työttömien työnhakijoiden määrä. Tällä tavalla voidaan siis kaunistella työttömyystilastoja. Mainitaanpa esimerkkinä kuntouttava työtoiminta. Siihen ”aktivoidut” eivät saa palkkaa. He saavat vain sosiaaliturvan, joka on vastikkeellista. Hyöty yhteiskunnalle toiminnasta on nolla. Yksilölle se on suorastaan kyykytystä. Lisäksi työtoiminnan järjestäminen maksaa. Se tulee jopa ”sohvalla makaamista” kalliimmaksi. Lisäksi tulee huomioida kustannuksiin 9 euron päiväkorvaukset ja orjapajojen aiheuttama kilpailun vääristyminen sekä kaikista heikoimmassa asemissa olevien ihmisten ostovoiman heikentyminen.
Avoimia työpaikkoja on työvoimatoimiston haun mukaan n. 11 000 kpl (18.7.2015). Tutkimustieto osoittaa, että vain harva työllistyy kuntouttavan työtoiminnan kautta. Otetaanpa esimerkiksi pääkaupunkiseutu. Siellä kuntouttava työtoiminta johtaa THL:n tutkimuksen mukaan oikeaan työsuhteeseen peräti 8 prosentin kohdalla näistä ”aktivoiduista” kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista kun palkkatuettu työ huomioidaan mukaan. Sen osuus on 7 prosenttia. Täysin avoimien työmarkkinoiden osuus on taas 1 prosentti. Olen tästä tutkimuksesta aiemminkin kirjoittanut.
Siis peräti prosentti ”aktivoiduista” on omistavan luokan mielestä työmarkkinakelpoisia kun ovat suoraan iljenneet palkatarahvaan ilman palkkatukea. Tämä on ihan silkkaa oikeistofasismia. Työn ja pääoman välinen suhde on kääntynyt porvareiden hyväksi. Tästä kertoo funktionaalinen tulonjako. Lue lisää: Rikkaiden rehtiys on harha ja Retoriikka tehoaa. Tosiasiat ei.
Tämä tarkoittaa seuraavaa: Palkansaajakorvaukset ovat pienentyneet samaan aikaan kun pääomatulot nousseet. Rikkaat ovat siis rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Pelkät sijoitukset (eli vapaakauppa) Suomeen eivät kerro yhteiskunnan ihanuudesta. Tosiasiassa ne ovat minimaaliset, koska pääomien sijoittajat pelkäävät sijoittaa Suomeen. Täällä on työväenluokalla liian säällinen asema. Työvoimakustannukset ovat siis korkealla. Se nostaa hintoja mikä haittaa vapaakauppaa. Globaali kapitalismi siis tuhoaa hyvinvointivaltion. Vapaakauppa on siis hyödyttänyt vain rikkaita.
Marxin opitko eivät muka ole tätä päivää? Päinvastoin. Työn tuottama lisäarvo on noussut 20 vuoden aikana melkoisesti. Kapitalistin nettoama puhdas voitto on työn lisäarvo. Tämän osuuden hän jättää maksamatta työntekijöilleen. Vuonna 1990 porvari nettosi 15,82 ja vuonna 2013 40,30. Mittarina on alla olevan taulukon mukaan euroa / tunti.
Avoimia työpaikkoja on työvoimatoimiston haun mukaan n. 11 000 kpl (18.7.2015). Tutkimustieto osoittaa, että vain harva työllistyy kuntouttavan työtoiminnan kautta. Otetaanpa esimerkiksi pääkaupunkiseutu. Siellä kuntouttava työtoiminta johtaa THL:n tutkimuksen mukaan oikeaan työsuhteeseen peräti 8 prosentin kohdalla näistä ”aktivoiduista” kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista kun palkkatuettu työ huomioidaan mukaan. Sen osuus on 7 prosenttia. Täysin avoimien työmarkkinoiden osuus on taas 1 prosentti. Olen tästä tutkimuksesta aiemminkin kirjoittanut.
Siis peräti prosentti ”aktivoiduista” on omistavan luokan mielestä työmarkkinakelpoisia kun ovat suoraan iljenneet palkatarahvaan ilman palkkatukea. Tämä on ihan silkkaa oikeistofasismia. Työn ja pääoman välinen suhde on kääntynyt porvareiden hyväksi. Tästä kertoo funktionaalinen tulonjako. Lue lisää: Rikkaiden rehtiys on harha ja Retoriikka tehoaa. Tosiasiat ei.
Tämä tarkoittaa seuraavaa: Palkansaajakorvaukset ovat pienentyneet samaan aikaan kun pääomatulot nousseet. Rikkaat ovat siis rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Pelkät sijoitukset (eli vapaakauppa) Suomeen eivät kerro yhteiskunnan ihanuudesta. Tosiasiassa ne ovat minimaaliset, koska pääomien sijoittajat pelkäävät sijoittaa Suomeen. Täällä on työväenluokalla liian säällinen asema. Työvoimakustannukset ovat siis korkealla. Se nostaa hintoja mikä haittaa vapaakauppaa. Globaali kapitalismi siis tuhoaa hyvinvointivaltion. Vapaakauppa on siis hyödyttänyt vain rikkaita.
Marxin opitko eivät muka ole tätä päivää? Päinvastoin. Työn tuottama lisäarvo on noussut 20 vuoden aikana melkoisesti. Kapitalistin nettoama puhdas voitto on työn lisäarvo. Tämän osuuden hän jättää maksamatta työntekijöilleen. Vuonna 1990 porvari nettosi 15,82 ja vuonna 2013 40,30. Mittarina on alla olevan taulukon mukaan euroa / tunti.
Vallankumousjohtaja Vladimir Lenin on määritellyt imperialismin kapitalismin viimeiseksi vaiheeksi. Vapaakauppa siis kuvastaa kapitalismin suurvaltapyrkimyksiä. Suomi onkin lähtenyt mukaan uusliberaaliin kapitalismiin vapauttamalla pääomat ja valmistautumalla EU-jäsenyyteen.
”Meillä ei ole varaa vastikeettomaan sosiaaliturvaan” on aivottomin väite vastikkeellisen sosiaaliturvan puolesta minkä olen kuullut. Kuten edellä käy ilmi niin se tulee jopa kalliimmaksi kuin vastikkeeton.
Sosiaalialan ja työvoimapalveluiden McDonaldisaatio on yksi termi nykyiselle kapitalismille. Tästä kertoo mm. keskiluokkaisten viranomaisten mututietoon perustuva ihmisviha kaikista vähäosaisimpia kohtaan. Tämä näkyy mm. tylyinä asenteinasosiaalityössä. Työväenluokkaa pakotetaan orjatöihin työkkärissä. Toinen esimerkki on lastensuojelu. Sosiaalityöntekijät huostaanottavat työväenluokkaisia lapsia kapitalistiluokan omistamiin lastenkotiyrityksiin. Proletariaatin lapsilla tehdään bisnestä samaan aikaan kun riittävästä terveydenhoidosta on tehty rikkaiden yksinoikeus. Tämä näkyy mm. siinä, että lasten neurologinen kuntoutus on riittämätöntä. Rikkaiden lapset voivat saada tätä kuntoutusta rahalla ja köyhien lapset saavat huostaanoton resurssipulan vuoksi, jonka leikkaukset ovat aiheuttaneet. Lahtarit haluavat leikata. Lahtarin julmuus on rajaton. Sisällissodassakin lahtasivat punaisten lapsia. Suomalainen lastensuojelu perustuu valkolahtaukselle. Sen luokkaluonne on siis säilynyt. Ennen siitä kertoi punaorpojen huostaanotot äideiltään ja valkoisten orpojen ”etuoikeutettu” orpoeläke. Eihän sitä nyt valkoisten lapsia huostata. Nykyään siitä kertoo huostaanottobisnes, joka johtaa veroparatiiseihin asti. Elinkeinoelämän keskusliitossa on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekeviä yrityksiä edustettuina. Lasten lahtaus on vaihtunut huostaanottobisnekseen. Sosiaalityöllä on Suomessa vahva köyhiä kontrolloiva perinne. Huostaanotot painottuvat köyhiin perheisiin.
Esimerkiksi THL:n raportti Vaarantunut suojeluvalta osoittaa lastensuojelun kehittyneen markkinaideologiseen suuntaan. Ihminen nähdään esineenä lastensuojelussa. Lapset ja nuoret siis esineistetään huostaanottobisneksen rattaisiin. Heillä on vain pääomaa tuottava arvo. Karl Marxin tavarafetismi siis elää lastensuojelussa. Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovatkin 20 vuodessa kaksinkertaistuneet. Suomen lastensuojelu on päässyt myös Työväen sivistysliiton luokkaeroista kertovaan kirjalliseen tuotantoon.
Ja mitä tulee johonkin nuorisotakuuseen niin se on epäonnistunut projekti. Se on vain aktivointiretoriikkaa vailla mitään pohjaa. Se takaa polun löytymisen eteenpäin. Polku eteenpäin ei tarkoita välttämättä työ tai opiskelupaikkaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa 9 eurolla päivä ja elämänhallintakursseja. Se on pakkoauttajien populismia, joka ei tarjoa mitään ratkaisua. Perimmäinen ongelma on se, että luokkaristiriidat ovat kärjistyneet.
Alla näkyy totuus rikkaiden maksamista veroista. Ne ovat hyvin hajanaisia 50 000 euron tulojen jälkeen. Vuoden 1993 verouudistus eriytti pääoma - ja palkkatulot toisistaan eri veroasteikoksi. Pääomaverotusta kevennettiin huomattavasti.
”Meillä ei ole varaa vastikeettomaan sosiaaliturvaan” on aivottomin väite vastikkeellisen sosiaaliturvan puolesta minkä olen kuullut. Kuten edellä käy ilmi niin se tulee jopa kalliimmaksi kuin vastikkeeton.
Sosiaalialan ja työvoimapalveluiden McDonaldisaatio on yksi termi nykyiselle kapitalismille. Tästä kertoo mm. keskiluokkaisten viranomaisten mututietoon perustuva ihmisviha kaikista vähäosaisimpia kohtaan. Tämä näkyy mm. tylyinä asenteinasosiaalityössä. Työväenluokkaa pakotetaan orjatöihin työkkärissä. Toinen esimerkki on lastensuojelu. Sosiaalityöntekijät huostaanottavat työväenluokkaisia lapsia kapitalistiluokan omistamiin lastenkotiyrityksiin. Proletariaatin lapsilla tehdään bisnestä samaan aikaan kun riittävästä terveydenhoidosta on tehty rikkaiden yksinoikeus. Tämä näkyy mm. siinä, että lasten neurologinen kuntoutus on riittämätöntä. Rikkaiden lapset voivat saada tätä kuntoutusta rahalla ja köyhien lapset saavat huostaanoton resurssipulan vuoksi, jonka leikkaukset ovat aiheuttaneet. Lahtarit haluavat leikata. Lahtarin julmuus on rajaton. Sisällissodassakin lahtasivat punaisten lapsia. Suomalainen lastensuojelu perustuu valkolahtaukselle. Sen luokkaluonne on siis säilynyt. Ennen siitä kertoi punaorpojen huostaanotot äideiltään ja valkoisten orpojen ”etuoikeutettu” orpoeläke. Eihän sitä nyt valkoisten lapsia huostata. Nykyään siitä kertoo huostaanottobisnes, joka johtaa veroparatiiseihin asti. Elinkeinoelämän keskusliitossa on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekeviä yrityksiä edustettuina. Lasten lahtaus on vaihtunut huostaanottobisnekseen. Sosiaalityöllä on Suomessa vahva köyhiä kontrolloiva perinne. Huostaanotot painottuvat köyhiin perheisiin.
Esimerkiksi THL:n raportti Vaarantunut suojeluvalta osoittaa lastensuojelun kehittyneen markkinaideologiseen suuntaan. Ihminen nähdään esineenä lastensuojelussa. Lapset ja nuoret siis esineistetään huostaanottobisneksen rattaisiin. Heillä on vain pääomaa tuottava arvo. Karl Marxin tavarafetismi siis elää lastensuojelussa. Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovatkin 20 vuodessa kaksinkertaistuneet. Suomen lastensuojelu on päässyt myös Työväen sivistysliiton luokkaeroista kertovaan kirjalliseen tuotantoon.
Ja mitä tulee johonkin nuorisotakuuseen niin se on epäonnistunut projekti. Se on vain aktivointiretoriikkaa vailla mitään pohjaa. Se takaa polun löytymisen eteenpäin. Polku eteenpäin ei tarkoita välttämättä työ tai opiskelupaikkaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa 9 eurolla päivä ja elämänhallintakursseja. Se on pakkoauttajien populismia, joka ei tarjoa mitään ratkaisua. Perimmäinen ongelma on se, että luokkaristiriidat ovat kärjistyneet.
Alla näkyy totuus rikkaiden maksamista veroista. Ne ovat hyvin hajanaisia 50 000 euron tulojen jälkeen. Vuoden 1993 verouudistus eriytti pääoma - ja palkkatulot toisistaan eri veroasteikoksi. Pääomaverotusta kevennettiin huomattavasti.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
☞ Työ- ja ympäristöministeriö hakee uutta työvoimaa
☞ Dialogisuus lastensuojelun laatusuositusprosessissa
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
☞ Työ- ja ympäristöministeriö hakee uutta työvoimaa
☞ Dialogisuus lastensuojelun laatusuositusprosessissa
RSS Feed
