Alpo Heikkinen kaipaa Suomeen lisää sosiaalityöntekijöitä ratkaisemaan lastensuojelun hätätilaa (HS 22.9.). Heikkinen toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntijana. Heikkinen toimii myös Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä ratkaisemassa tuomarin vastuulla lastensuojeluasioita, mm. huostaanottoja.
Alpo Heikkinen kirjoittaa mm.:
”Lastensuojelussa on ammattitaitoisia työntekijöitä ja toimivia menetelmiä, mutta ei tarpeeksi aikaa asiakkaalle.”
”Lastensuojelun mahdoton työtilanne aiheuttaa eettistä ja psykososiaalista kuormitusta, kun työntekijät eivät voi toimia ammattietiikkansa määrittelemällä tavalla.”
Mielivaltaiset lastensuojelutyöntekijät vaarantavat kansalaisten elämää
Kannanoton taustalla on THL:n raportti Vaarantunut suojeluvalta. Raportissa nostetaan aivan oikein esille lastensuojelun kriisin ydintä – tehottomuus ja liukuminen kohti mielivaltaisuutta. ”Tutkimusaineiston lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saa tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdellaan väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututaan tarpeettoman voimallisin keinoin. Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa.”
Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen ei ole työsuojeluasia. Se ei ole myöskään sosiaalialan korkeakoulutettujen työllistämistä koskeva asia.
Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen liittyy lasten ja perheiden hyvinvointiin, koska mielivaltaisesti ja väärin toimivat lastensuojelun työntekijät ovat tällä hetkellä kansalaisten elämää vakavasti vaarantava uhkatekijä. Näiden uhkatekijöiden lisääminen lisää luonnollisesti pahoinvointia ja kuormitusta perheille. Yhteiskunnan niukat voimavarat tulee kohdentaa oikein.
Viranomaisen vallankäytön suitsiminen on tähän mennessä ohitettu. Päin vastoin lastensuojelulain moninaiset uudistukset ovat keskittyneet toteuttamaan kaikki sosiaaliviranomaisen toiveet. Tätä tietä kulkien on aikaansaatu nykyinen kriisi.
Väärille urille viety keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta
Media voi nostaa yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita keskusteluun ja siten aikaansaada muutoksen. Toistaiseksi lastensuojelun laadusta ei ole syntynyt sellaista keskustelua, jossa ongelmat nimetään rehellisesti.
Kun ongelmana on se, että lastensuojelun työntekijä ei hallitse työssään lainsäädäntöä eikä tunnista työssään perus- eikä ihmisoikeuksia, keskusteluun ei pidä sotkea ammattiyhdistysasioina käsiteltäviä työtaakka ym. asioita.
Kun ongelmana on se, että yksittäiset työntekijät saavat toimia useimmiten hallitsemattomasti omien intuitioidensa ohjaamina, keskustelu asiakasperheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä ei liity asiaan.
Kun ongelmana on myös se, että lastensuojelun työntekijät kirjaavat perheistä urkkimiaan tietoja miten sattuu ja esittävät tarinoitaan hallinto-oikeudelle virallisissa asiakirjoissa, keskustelu lastensuojelun valtavasta työkiireestä ja työuupumuksesta ei liity asiaan.
Tällainen keskustelu johtaa harhaan. Tällainen keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta.
Kun ongelmana on se, että hallinto-oikeudet miltei poikkeuksetta antavat lastensuojelun työsuorituksista miltei täyden kympin arvosanan ja vahvistavat täten vääriä työtapoja, ei asiasta nouse lainkaan keskustelua.
Helsingin Sanomat on seurannut tiiviisti Helsingin huumepoliisiin työtapoja Jari Aarnion jutun tiimoilta. Toimittajat paneutuivat viimeksi poliisin käräjäoikeudelle toimittamiin hakemuksiin telekuuntelujutuissa. Toimittajat tulivat siihen tulokseen, että hakemukset ovat olleet valtaosin ympäripyöreitä ja yksilöimättömiä, mutta hakemusten huteruus ei haitannut käräjäoikeuden tuomareita. Tuomioistuin on myöntänyt lupia ja samalla tullut lähettäneeksi poliisille selvän viestin: poliisi voi sepustaa oikeudelle mitä tahansa puuta heinää, kaikki menee läpi. Juttu ”Poliisin erehdys vai tahallinen sumutus?” päättyy kysymykseen: "Olisiko jo aika myöntää, että toimintakulttuuri on ollut mätä?" (HS 24.9.)
Odotan malttamattomasti, milloin valtamediamme siirtyy nykyaikaan, riisuu virkamiessilmälasinsa ja ryhtyy arvioimaan lastensuojeluasiaa kriittisesti.
Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäys ei poista lastensuojelun kriisiä – päinvastoin
Mihin siis Suomi tarvitsee valtavaa määrää sosiaalityöntekijöitä? Erilaisia lastensuojelun toimijoita ei liene koskaan maamme historiassa ollut niin paljon kuin nyt – ja kriisi senkun syvenee.
Eikö pitäisi enemminkin passittaa nykyiset työntekijät takaisin koulun penkille opiskelemaan lastensuojelutyössä noudatettavat lainsäännökset kuin lisätä kaaosta uusilla työntekijöillä?
Eikö pitäisi pohtia sitä, keitä sosiaalityöntekijöiksi valitaan ja kuinka heitä koulutetaan?
Miksi yliopisto suoltaa kentälle vallankäyttöön ihastuneita ja kansalaisiin ylimielisesti suhtautuvia maistereita? Kauhuskenario on valmis, kun sosiaalialan teorioiden lumoama nuori yhteiskuntatieteilijä putkahtaa perheen oven taakse määrittelemään oikeaa elämäntapaa. Miksi koulutus ohjaa arvostelemaan ja kehittelemään kuvitelmia?
Eikö ensisijainen asia ole pohtia sitä, kuinka lapsen ja perheen asema turvataan ja mielivallan kulttuuri poistetaan?
Eikö tärkeintä ole, että lapsi ja perhe saa tarvitsemansa avun?
Asenteet uusiksi: suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa!
Porin kirjastossa järjestetään perjantaina 3.10.2014 klo 18-20 Suuri Lastensuojeluilta. Tervetuloa kuulemaan, kuinka asioita voi katsoa toisella tavalla lapsen ja perheen parhaaksi.
Toimintakulttuurin uudistamisessa on kyse paitsi lainsäädännöstä, myös asenteista. Asenteisiin on vaikea ja jopa mahdotonta vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin. Sen vuoksi lasten asian nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää nykyisessä tilanteessa, jossa lastensuojelun toimintatavat ovat levinneet myös muualle hallintoon.
Koulukiusaamista ja peruskoulun uudistamista koskeva keskustelu voidaan liittää lastensuojelun laatukeskusteluun, koska koulut tuottavat lastensuojelun asiakkaita. Koska lastensuojelusysteemi on läpimätä, keskusteluun on hyvä ottaa mukaan myös kunnalliset lastenpsykiatrit, jotka toimivat usein huostaanottoa puoltavina lastensuojelun lausuntoautomaatteina.
Lapsen asia voi saada täysin toisenlaisen lopputuloksen riippuen siitä, katsooko asiaa huostaanottoherkkä ja pakkomielteiseen ihmisten kiusaamiseen paneutunut työntekijä vaiko ihmisten auttamisen, tukemisen ja vierellä kulkemisen ammattilainen.
Jospa lopetetaan moniammatillinen touhottaminen ja perheiden rikkominen. Aletaan opetella suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa. Yksinkertaistetaan asioita. Tutustutaan lapseen ja perheeseen. Auttaminen ei ole niin monimutkainen ilmiö kuin lapsibisnes antaa ymmärtää.
Leeni Ikonen
Lue myös muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja:
Tiina Liljeberg: Uudistettu sosiaalihuoltolaki kulkee oikeaan suuntaan
Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
> An advisory for child welfare clients
> K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Alpo Heikkinen kirjoittaa mm.:
”Lastensuojelussa on ammattitaitoisia työntekijöitä ja toimivia menetelmiä, mutta ei tarpeeksi aikaa asiakkaalle.”
”Lastensuojelun mahdoton työtilanne aiheuttaa eettistä ja psykososiaalista kuormitusta, kun työntekijät eivät voi toimia ammattietiikkansa määrittelemällä tavalla.”
Mielivaltaiset lastensuojelutyöntekijät vaarantavat kansalaisten elämää
Kannanoton taustalla on THL:n raportti Vaarantunut suojeluvalta. Raportissa nostetaan aivan oikein esille lastensuojelun kriisin ydintä – tehottomuus ja liukuminen kohti mielivaltaisuutta. ”Tutkimusaineiston lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saa tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdellaan väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututaan tarpeettoman voimallisin keinoin. Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa.”
Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen ei ole työsuojeluasia. Se ei ole myöskään sosiaalialan korkeakoulutettujen työllistämistä koskeva asia.
Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen liittyy lasten ja perheiden hyvinvointiin, koska mielivaltaisesti ja väärin toimivat lastensuojelun työntekijät ovat tällä hetkellä kansalaisten elämää vakavasti vaarantava uhkatekijä. Näiden uhkatekijöiden lisääminen lisää luonnollisesti pahoinvointia ja kuormitusta perheille. Yhteiskunnan niukat voimavarat tulee kohdentaa oikein.
Viranomaisen vallankäytön suitsiminen on tähän mennessä ohitettu. Päin vastoin lastensuojelulain moninaiset uudistukset ovat keskittyneet toteuttamaan kaikki sosiaaliviranomaisen toiveet. Tätä tietä kulkien on aikaansaatu nykyinen kriisi.
Väärille urille viety keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta
Media voi nostaa yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita keskusteluun ja siten aikaansaada muutoksen. Toistaiseksi lastensuojelun laadusta ei ole syntynyt sellaista keskustelua, jossa ongelmat nimetään rehellisesti.
Kun ongelmana on se, että lastensuojelun työntekijä ei hallitse työssään lainsäädäntöä eikä tunnista työssään perus- eikä ihmisoikeuksia, keskusteluun ei pidä sotkea ammattiyhdistysasioina käsiteltäviä työtaakka ym. asioita.
Kun ongelmana on se, että yksittäiset työntekijät saavat toimia useimmiten hallitsemattomasti omien intuitioidensa ohjaamina, keskustelu asiakasperheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä ei liity asiaan.
Kun ongelmana on myös se, että lastensuojelun työntekijät kirjaavat perheistä urkkimiaan tietoja miten sattuu ja esittävät tarinoitaan hallinto-oikeudelle virallisissa asiakirjoissa, keskustelu lastensuojelun valtavasta työkiireestä ja työuupumuksesta ei liity asiaan.
Tällainen keskustelu johtaa harhaan. Tällainen keskustelu estää lastensuojelua uudistumasta.
Kun ongelmana on se, että hallinto-oikeudet miltei poikkeuksetta antavat lastensuojelun työsuorituksista miltei täyden kympin arvosanan ja vahvistavat täten vääriä työtapoja, ei asiasta nouse lainkaan keskustelua.
Helsingin Sanomat on seurannut tiiviisti Helsingin huumepoliisiin työtapoja Jari Aarnion jutun tiimoilta. Toimittajat paneutuivat viimeksi poliisin käräjäoikeudelle toimittamiin hakemuksiin telekuuntelujutuissa. Toimittajat tulivat siihen tulokseen, että hakemukset ovat olleet valtaosin ympäripyöreitä ja yksilöimättömiä, mutta hakemusten huteruus ei haitannut käräjäoikeuden tuomareita. Tuomioistuin on myöntänyt lupia ja samalla tullut lähettäneeksi poliisille selvän viestin: poliisi voi sepustaa oikeudelle mitä tahansa puuta heinää, kaikki menee läpi. Juttu ”Poliisin erehdys vai tahallinen sumutus?” päättyy kysymykseen: "Olisiko jo aika myöntää, että toimintakulttuuri on ollut mätä?" (HS 24.9.)
Odotan malttamattomasti, milloin valtamediamme siirtyy nykyaikaan, riisuu virkamiessilmälasinsa ja ryhtyy arvioimaan lastensuojeluasiaa kriittisesti.
Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäys ei poista lastensuojelun kriisiä – päinvastoin
Mihin siis Suomi tarvitsee valtavaa määrää sosiaalityöntekijöitä? Erilaisia lastensuojelun toimijoita ei liene koskaan maamme historiassa ollut niin paljon kuin nyt – ja kriisi senkun syvenee.
Eikö pitäisi enemminkin passittaa nykyiset työntekijät takaisin koulun penkille opiskelemaan lastensuojelutyössä noudatettavat lainsäännökset kuin lisätä kaaosta uusilla työntekijöillä?
Eikö pitäisi pohtia sitä, keitä sosiaalityöntekijöiksi valitaan ja kuinka heitä koulutetaan?
Miksi yliopisto suoltaa kentälle vallankäyttöön ihastuneita ja kansalaisiin ylimielisesti suhtautuvia maistereita? Kauhuskenario on valmis, kun sosiaalialan teorioiden lumoama nuori yhteiskuntatieteilijä putkahtaa perheen oven taakse määrittelemään oikeaa elämäntapaa. Miksi koulutus ohjaa arvostelemaan ja kehittelemään kuvitelmia?
Eikö ensisijainen asia ole pohtia sitä, kuinka lapsen ja perheen asema turvataan ja mielivallan kulttuuri poistetaan?
Eikö tärkeintä ole, että lapsi ja perhe saa tarvitsemansa avun?
Asenteet uusiksi: suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa!
Porin kirjastossa järjestetään perjantaina 3.10.2014 klo 18-20 Suuri Lastensuojeluilta. Tervetuloa kuulemaan, kuinka asioita voi katsoa toisella tavalla lapsen ja perheen parhaaksi.
Toimintakulttuurin uudistamisessa on kyse paitsi lainsäädännöstä, myös asenteista. Asenteisiin on vaikea ja jopa mahdotonta vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin. Sen vuoksi lasten asian nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää nykyisessä tilanteessa, jossa lastensuojelun toimintatavat ovat levinneet myös muualle hallintoon.
Koulukiusaamista ja peruskoulun uudistamista koskeva keskustelu voidaan liittää lastensuojelun laatukeskusteluun, koska koulut tuottavat lastensuojelun asiakkaita. Koska lastensuojelusysteemi on läpimätä, keskusteluun on hyvä ottaa mukaan myös kunnalliset lastenpsykiatrit, jotka toimivat usein huostaanottoa puoltavina lastensuojelun lausuntoautomaatteina.
Lapsen asia voi saada täysin toisenlaisen lopputuloksen riippuen siitä, katsooko asiaa huostaanottoherkkä ja pakkomielteiseen ihmisten kiusaamiseen paneutunut työntekijä vaiko ihmisten auttamisen, tukemisen ja vierellä kulkemisen ammattilainen.
Jospa lopetetaan moniammatillinen touhottaminen ja perheiden rikkominen. Aletaan opetella suvaitsevaisuutta, välittämistä ja vastuunkantoa. Yksinkertaistetaan asioita. Tutustutaan lapseen ja perheeseen. Auttaminen ei ole niin monimutkainen ilmiö kuin lapsibisnes antaa ymmärtää.
Leeni Ikonen
Lue myös muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja:
Tiina Liljeberg: Uudistettu sosiaalihuoltolaki kulkee oikeaan suuntaan
Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
> An advisory for child welfare clients
> K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
