Muistan sen päivän kuin eilisen, kun minulle ilmoitettiin: ”Ette kykene vastaamaan lapsenne tarpeisiin riittävästi. Hän tarvitsee ympärivuorokautisesti hoidollista ympäristöä. Hänen koulunaloittamisensa tapahtuu muualla kuin kotipaikkakunnallanne. Tiedämme jo ehkä perheen minne hänen on parempi mennä.”
Lapseni oli ollut kuusi viikkoa kestävässä psykiatrisessa tutkimuksessa ja tämä oli se vastaus, jonka sain. Mitään päivämäärää tai edes viitettä takarajasta ei annettu.
Lapseni oli ollut kuusi viikkoa kestävässä psykiatrisessa tutkimuksessa ja tämä oli se vastaus, jonka sain. Mitään päivämäärää tai edes viitettä takarajasta ei annettu.
Kesä ennen koulunaloitusta: yhteistyö päiväkodin kanssa ei suju
Olin sopinut lapseni isän pyynnöstä, että poika on lähes joka arkipäivä päiväkodilla koko kesän ajan. Tarkoitus oli, että yhteistyössä päiväkodin kanssa valmistelemme kesän aikana pojan siirron mahdollisimman helpoksi hänelle.
Mutta päiväkodilla ei oltukaan yhtään kiinnostuneita siitä, että mitä minun mielestäni oli tärkeää ennen siirtoa. He ottivat täyden vallan määrätä poikaa ihan miten tahansa.
Tämä johti siihen, että poika pakeni tätä maailmaa omiin ajatuksiinsa ja jopa alkoi heijata itseään hakien siitä heijaamisesta turvaa itselleen. Tämä tapahtui päiväkodilla ja saman tien he tekivät lastensuojeluilmoituksen syyttäen meitä vanhempia.
Poika huostaanotettiin kiireellisesti samana päivänä ja vietiin vieraaseen paikkaan koko kesäksi.
Huostaanotettu poikani on selviytyjä
Silloin vielä sain ihan mukavasti aikaa olla hänen kanssaan. Oli kokonaisia viikonloppuja lapsen kanssa. Minä niin kuin kaikki muutkin huomasimme, että poika on selviytyjä. Hän todennäköisesti on sen verran voimakastahtoinen, että hänen mielensä ei lähde vaeltelemaan sairaudeksi kutsuttavaan tilaan. Ja hän tulee myös pystymään koulutyöskentelyyn normaaliluokassa.
Näin myös kävi. Hän on normaali lapsi normaalissa luokassa. Mitä nyt tukiopetusta saa, mutta niin saa moni muukin.
Koko suku on lakaistu syrjään lapsen elämästä
Poika aloittaa syksyllä jo viidennen kouluvuotensa. Hän on menestynyt koulussa ihan hyvin, kuulemani mukaan on kavereita ja oppinut myös perhekodin tavoille. Nämä asiat tietysti tuovat lohdutusta siihen tuskaan: ”Että onko siellä hyvä olla?"
Mutta surulliseksi koko asian tekee se, että minut ja samalla koko äidin puoleinen suku on lähes poistettu pojan elämästä. Muutamia harvoja tunteja kuukaudessa huomioimatta, en näe häntä.
Ei ole mitään yhteistä kesäviikkoa tai edes viikonloppua. Eikä sellaisesta ole mitään kunnollista lupaustakaan.
Minut on leimattu niin epävakaaksi ihmiseksi, että läsnäolonikin sairastuttaa poikaani. Todella omituista, eikö olekin? Miten äidistä, joka 7 vuotta kasvatti poikaa voi muodostua rikollinen pojan elämään? Pahimpia rangaistuksia, mitä ihmiselle voi antaa...
Äiti
Olin sopinut lapseni isän pyynnöstä, että poika on lähes joka arkipäivä päiväkodilla koko kesän ajan. Tarkoitus oli, että yhteistyössä päiväkodin kanssa valmistelemme kesän aikana pojan siirron mahdollisimman helpoksi hänelle.
Mutta päiväkodilla ei oltukaan yhtään kiinnostuneita siitä, että mitä minun mielestäni oli tärkeää ennen siirtoa. He ottivat täyden vallan määrätä poikaa ihan miten tahansa.
Tämä johti siihen, että poika pakeni tätä maailmaa omiin ajatuksiinsa ja jopa alkoi heijata itseään hakien siitä heijaamisesta turvaa itselleen. Tämä tapahtui päiväkodilla ja saman tien he tekivät lastensuojeluilmoituksen syyttäen meitä vanhempia.
Poika huostaanotettiin kiireellisesti samana päivänä ja vietiin vieraaseen paikkaan koko kesäksi.
Huostaanotettu poikani on selviytyjä
Silloin vielä sain ihan mukavasti aikaa olla hänen kanssaan. Oli kokonaisia viikonloppuja lapsen kanssa. Minä niin kuin kaikki muutkin huomasimme, että poika on selviytyjä. Hän todennäköisesti on sen verran voimakastahtoinen, että hänen mielensä ei lähde vaeltelemaan sairaudeksi kutsuttavaan tilaan. Ja hän tulee myös pystymään koulutyöskentelyyn normaaliluokassa.
Näin myös kävi. Hän on normaali lapsi normaalissa luokassa. Mitä nyt tukiopetusta saa, mutta niin saa moni muukin.
Koko suku on lakaistu syrjään lapsen elämästä
Poika aloittaa syksyllä jo viidennen kouluvuotensa. Hän on menestynyt koulussa ihan hyvin, kuulemani mukaan on kavereita ja oppinut myös perhekodin tavoille. Nämä asiat tietysti tuovat lohdutusta siihen tuskaan: ”Että onko siellä hyvä olla?"
Mutta surulliseksi koko asian tekee se, että minut ja samalla koko äidin puoleinen suku on lähes poistettu pojan elämästä. Muutamia harvoja tunteja kuukaudessa huomioimatta, en näe häntä.
Ei ole mitään yhteistä kesäviikkoa tai edes viikonloppua. Eikä sellaisesta ole mitään kunnollista lupaustakaan.
Minut on leimattu niin epävakaaksi ihmiseksi, että läsnäolonikin sairastuttaa poikaani. Todella omituista, eikö olekin? Miten äidistä, joka 7 vuotta kasvatti poikaa voi muodostua rikollinen pojan elämään? Pahimpia rangaistuksia, mitä ihmiselle voi antaa...
Äiti
RSS Feed
