Uusi sosiaalihuoltolaki on mielestäni oikein hyvä.  

Lain tehtävänä on nähty lähinnä kokonaisvaltainen hyvinvoinnin toteutuminen. On tahdottu yksilön elämän olevan ennustettavissa paremmin, mikä tarkoittaa vaikkapa sitä, että äkillisen sairauden kohdatessa ihminen saa apua sosiaalihuollosta esim. kotipalvelun muodossa. Apuun on haluttu antaa ikään kuin takuu velvoittamalla sosiaaliviranomainen toimimaan ilman turhaa byrokratiaa. Lastensuojeluilmoituksen tekeminenkään ei enää ole itseisarvo, mikäli muutoin sosiaaliviranomaisen tietoon on tullut asia, joka vaatii lastensuojelullisia toimenpiteitä. Laissa on nimittäin laajennettu eri tahojen välistä yhteistyötä luettelemalla tahot, joiden velvollisuus on tarvittaessa olla yhteydessä lastensuojeluun. Monissa tuntemissani tapauksissa olen useasti kuullut lastensuojelijan suusta "odotetaan nyt vielä yhtä ilmoitusta". Nyt niitä ei enää saa odottaa, on toimittava, jos tietää tilanteen olevan vaarallinen. Hieno asia on, että lapsen etua tälla tavoin eritellään yleislaissa, jolloin se tyhjenee ylemmänasteisiin säädöksiin (Perustuslaissahan mainitaan lapsen perusoikeuksista erikseen, samoin kansainvälisissä sopimuksissa). 

Muutoin laki puhuu ohjaamisesta sosiaalihuollon pariin, mikäli muu viranomainen, esim. ulosottomies tai tullivirkailija, huomaa asiakkaan ilmeisen avuntarpeen. Neuvontavelvoite siis laajenee, ts. asiakas saa ajankohtaista opastusta asiassaan koskien sosiaalihuoltoa. Lisäksi asiakkaan suostumuksella esim Kelan virkailijan on oltava jopa yhteydessä kunnan sosiaaliviranomaiseen. On vielä paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat sossuun soittamisen olevan lopun alku maineen menetykselle. Uuden lain myötä kynnys avun pyytämiseen madaltuu.

Suostumuksetta ja salassapidon estämättä ko viranomaisilla on velvollisuus ottaa yhteys kunnan sosiaalviranomaiseen, mikäli asiakas on ilmeisen kykenemätön itsestään ja asiastaan huolehtimaan. Itsessään laki on hyvä, jos unohdamme mahdolliset tulkinnan väärinkäytökset. Eerikan kohdalla näin toimien tyttö olisi elossa, sillä sosiaaliviranomaisen olisi ollut pakko toimia aikaisemmin. Ja ajatelkaa, jos ulosottoloukussa olevaa asiakasta oheistaisi ulosottomies, ja asiakkaan ollessa "ihan hajalla" , asiakas voisi pyytää ulosottomiestä ottamaan ensimmäisen yhteyden sosiaalitoimeen avun saamiseksi. Burn outin partaalla keikkuvalle saattaa nimittäin oikeasti olla ylitse pääsemätöntä edes soittaa sossuun. 

Erityisesti lastensuojelun osalta laki tekee mahdolliseksi ennaltaehkäisevät tukitoimet ilman lastensuojeluasiakkuutta. Tällä tavoin ne surullisen kuuluisat myytit sosiaalityöntekijöiden resurssipulasta poistuvat. Kun perhetyöntekijät ja kotipalvelu hoitavat arjen askareiden kanssa väsynyttä perhettä ennaltaehkäisevästi, jää lastensuojelijalle aikaa perehtyä oikeisiin ongelmaperheisiin ja jo sijoitettuihin lapsiin, joiden asioista hän vastaa. Hän saattaa ehtiä jopa tarkastaa jokusen asiakassuunnitelman ja huomata, että sijoitus ei enää ole lapsen edun mukainen tai ajankohtainen ja ryhtyä perheen jälleenyhdistämisen toimenpiteisiin. Samalla hän säästää roimasti rahaa.

Myös järkevyys, tehokkuus ja turvallisuus toteutuvat tällaisessa laissa. Tehokasta on mm se, että painotetaan asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan osallistumista. Asiakkaan saadessa käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja viranomaisen kunnioittaessa sitä on sosiaalihuolto tehokkaampaa, yksinkertaistettuna näin: asiakas tietää oman avun tarpeensa rajapinnat parhaiten ja sosiaalihuolto auttaa ongelman ratkaisussa. Eikä siis enää määrittele asiakkaan ongelmaa yrittäen tarjota tilanteen kokonaiskartoitusta silloin, kun asiakas pyytää kertaluontoista ikkunanpesuapua. Samalla toteutus on myös järkevää, etenkin budjetin kannalta, sillä ikkunoiden pesuapu tullee halvemmaksi kuin kokonaisvaltainen kartoitus koko talon pölypalloista ja niiden sosiaalipoliittisista syistä.

Turvallisuus toteutuu niin ikään itsemääräämisoikeuden kautta ja asiakkaan osallistumisen kautta. Paitsi, että käsitämme asiakkaan tuntevan olonsa huomattavasti turvallisemmaksi viranomaismielivallan väistyessä kuviosta, koskee turvallisuus myös yhdenvertaisuutta. Kaikille turvataan yhtäläinen oikeus saada apua vaikkapa kotipalvelusta sairastapauksessa. Ei pääse tapahtumaan nk "laiminlyöntionnettomuuksia" sen vuoksi, että yksi saa ja toinen ei. Raskaana olevat eivät enää synnytä eteiseen, vanhukset eivät loju yksin kotona kuivumassa, mielenterveyspotilaat eivät jää yksin ajatuksineen, köyhyysloukussa elävät eivät enää päädy harkitsemaan kuumaa kylpyä ja partaveistä. 

Uuden lain tavoitteena onkin itse yleislain vahvistaminn erityislakeihin nähden. Lastensuojelusta on oma lakinsa, samoin isyyden tunnustamisesta, mielenterveydellisistä asioista jne. Kuitenkin tämä uusi sosiaalihuoltolaki vetää punaisen langan näiden kaikkien lävitse ja edellyttää yleistä hyvää hallintoa, hyvää sosiaalihuoltoa painottaen asiakkaan perusoikeuksien toteutumista lain kaikilla osa-alueilla. Esimerkiksi lasten huoltoriidoissa lapsen etu tulee olemaan lapsen vakiintunutta asuinpaikkaa tärkeämpi elementti. Terve ympäristö voittaa tämän yleislain perusteella ajan kulumisen.

Uusi laki siirtää korjaavan sosiaalihuollon historiaan ja aloittaa aikakauden, jossa hätiin ehditään ennakoivasti, nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa, mikä tässä yhteydessä on hyvä asia. Kun tähän liitetään täsmällisyys - ja tarkoituksenmukaisuustavoite, enää ei tapeta kärpästä kirveellä vaan tyydytään asiakkaan toivomusten perusteella annettavaan lievimpään riittävään apuun korostaen ja tukien asiakkaan itsensä omatoimisuutta. Avott. Olemme takuulla askeleen lähempänä parempaa hyvinvointivaltiota. 

Samalla edelliseen viitaten laki määrittelee sosiaalihuollon tehtäväkenttää paremmin kuin ennen. Sille kentälle on asetettu myös sisäinen valvonta. Epäkohdista tulee henkilöstön ilmoittaa ja ilmoitukseen on reagoitava tarpeen tullen AVIa myöten. Omavalvonnasta on oltava myös suunnitelma julkisesti nähtävillä orgnisaatioissa, suunnitelmaa tulee myös kehittää ja vieläpä kentältä asiakkaiden heijastaman tiedon puitteissa. Soisaalihuollon tarkoituksen on siis pyrittävä toteutumaan lain määräämällä tavalla, oikein. Moniammatillinen yhteistyö on lain rivien välissä(kin) selkeästi ohjattu organisoitumaan järkevästi ja tavoitteellisesti, enää emme siis kuule "tämä ei kuulu minun toimenkuvaani" lausahduksia missään sosiaalihuollon viranomaisessa, sillä heidän on ohjattava sekä oheistettava ja jopa oltava aktiivisia asiakkaan asiassa yli toimenkuvarajojen. Mikä parasta, useassa kohdassa lakia mainitaan asiakkaan suostumus, ja suostumuksetta tehtävien toimenpiteiden kriteereitä on vastaavasti kiristetty.

Uusi laki on hyvinkin perhekeskeinen, sen säätäjä on ymmärtänyt perusajatuksen perheestä yhteiskunnan perusyksikkönä. Tämä ilmenee erityisesti lasten oikeuksien korostamisena ja sosiaalihuollon antamisen edellytyksenä siten, ettei perhettä sosiaalihuollon vuoksi hajoteta erilleen ilman erityisen vakavaa syytä. Tämän lisäksi viranomaisen on osoitettava toimensa perustelluiksi, esimerkiksi lapsen kuulemisen tapa ja sisältö on kirjattava asiakirjoihin. Enää emme tule näkemään sivulausetta "lasta on kuultu" ilman sen kummempaa merkityssisältöä. 

Laki on siis mainio. Sen tavoitteet vallan mainioita. Sen toteutus nähdään tulevina vuosina, sillä laki tulee osissa voimaan 2016 alkuun mennessä (2015 alusta, huhtikuun alusta ja 2016 alusta). Toteutuksen puolesta en ennusta mitään. Jos luoja suo ja viskaalit sen sallivat, kirjoitan jonkun vuoden kuluttua aiheesta - ja toivon mukaan jotakin positiivisempaa kuin tekstini yleensä ovat.
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:

☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä

TALOUS ☞ I työllistämisestä ☞ II järjestöistä ☞ III arvioinneista ☞ IV valtionavusta ☞ V verkostoista

23.2.2015 MTV3 uutisoi siitä, miten murhatun Eerikan asioista vastuussa olleet viranomaiset selittelevät syyttömyyttään. Syy on kuulemma systeemin.  

1. Ensimmäinen vastuussa ollut sosiaalityöntekijä haluaa ilmeisesti kokeilla pilkunviilaamista nyt, koska ei Eerikasta vastuussa ollessaan vaivautunut viilailemaan kuin korkeintaan kynsiään. Hän väittää syytteen olevan sanamuodoltaan väärä, koska siinä puhutaan lastensuojelun tarpeen selvittämisestä. Se kuulemma tehdään vain uusille asiakkaille ja Eerika oli ollut asiakas koko elämänsä. Miksi laissa on asiakassuunnitelma ja sen tarkistus? Mitä silloin sitten tehdään? Eivätkö kyseiset toimet selvitäkkään lastensuojelun tarpeellisuutta ja sitä, onko lastensuojelun toimenpiteille tarvetta vai ei? Toisekseen, Eerika siirtyi isälleen asumaan, lastensuojelun asiakkuus siis siirtyi äidin luota isän luokse. Koska lapsen asuinpaikka muuttui, oli tehtävä lastensuojelun asiakkuuden tarpeen selvitys isän luona. Tehtiinkö se, sossu? 

2. Toinen Eerikasta vastuussa ollut sosiaalityöntekijä on miettinyt, että ehkäpä se Eerika puhuu jollekin muulle mieluummin kuin hänelle. Jollekin tutummalle. Tyttö kun oli niin hiljainen ja puhumaton. En ole toistaiseksi löytänyt laista sellaista pykälää, jossa lapsen hiljaisuus olisi syy jättää lapsi kuulematta. Tai tilanne todentamatta. Laista en löydä myöskään pykälää, joka puhuu vanhemman uskottavuudesta parempana näyttönä, kuin mustelmat ja yli 10 lastensuojeluilmoitusta. 

3. Sosiaalityöntekijöiden esimies on yhtä tyhmä kuin sossu yksi, lukekaa siis kohta yksi uudelleen. Lisäksi tämä pomo puhuu harkintavallan käyttämisestä, joka ei ole hänen mielestään rikos. Ei olekaan, mutta sen käyttämättä jättäminen on, mikäli tiedossa ovat kaikki ne asiat, jotka tiedossa olivat. Jos ne asiat eivät olleet tiedossa, niiden olisi pitänyt olla. Yli 10 lastensuojeluilmoitusta kun nyt ei vain häviä minnekkään sisältöineen. Eivät, vaikka esimies kuinka syyttäisi systeemiä, jonka toimivuudesta hän itse osaltaan vastaa. Jos ruoka palaa pohjaan, ei se ole kattilan syy vaan keittäjän.

4. Päivystävä sosiaalityöntekijä kiertää vastuutaan. Hän oli siirtänyt ilmoituksen Eerikan vammoista työryhmälle. Kuten laki sanoo. Laki sanoo myös, että päivystävä sossu voi tehdä kiireellisen sijoituksen tarpeen tullen. Kyse oli vammoista. Olen nähnyt päivystävien sossujen kantavan lapsia pois kotoa milloin milläkin syyllä. Turha ryhtyä väittämään yhtään mitään muuta. Kyse oli vammoista. Vammoista. Siis vammoista.

5. Kouluterveydenhoitaja on luullakseni kusessa. Ainakin hänen tulisi olla. Hän ei ole tehnyt minkäänlaista ilmoitusta tai toimenpidettä lukuun ottamatta puhelimessa puhumista lapsen isän kanssa. Hänen luokseen on kahdesti tuotu mustelmainen Eerika, toisella kerralla opettajan toimesta. Hän väittää, ettei ole tiennyt mitään. Miten niin ei ole? Eikö Eerikan koulussa pidetty milloinkaan oppilashuoltokokouksia? Eikös se ollut koulun rehtori, joka soitti huolissaan lastensuojeluun Eerikasta? Opettaja toi vastaanotolle mustelman takia? Eikä tälle terkalle tullut mukamas koskaan ikinä milloinkaan mieleen, korviin tai silmiin... ei edes yhteisillä kahvipausseilla kukaan maininnut mitään Eerikan tilanteesta? ( Tiedän, että työpaikoilla puhutaan asiakkaista ihan ääneen). Missä olivat ne moniammatilliset työryhmät nyt, joita kasataan sellaistenkin lasten vuoksi, jotka polttavat salaa nurkan takana tupakan? Eerikasta oli siis huoli vain rehtorilla yksin, ainoana, ja rehtori piti asian visusti muilta salassa? 

6. Koululääkäri on hauska. Hän puhuu terveydenhoitajan puolesta terveydenhoitajan pussiin. Lääkäriä ei oltu kutsuttu oppilashuoltokokoukseen. Kokous siis on ollut olemassa? Missäs terkka silloin viiletti vai viilettikö? 

7. Terveyskeskuksen terveydenhoitaja kertoo vain valmistelleensa Eerikan lääkäriä varten. Mustelmat ja raapimisvammat hän kyllä huomasi ja uskoi isän selityksen siitä, että vammat olivat syntyneet tytön raivokohtauksen lomassa. Mistä tämä terkkari on hankkinut ammattitaitonsa? Hobby Hallista osareilla? Olen itse raivokohtauksia aikoinaan saaneen lapsen äiti, kertaakaan lapsessani ei ole ollut moisia vammoja! Lapseen ei tule sellaisia vammoja, ei yksinkertaisesti tule, ilman, että asiassa on jotakin todella pahasti vialla. Kyllä se siellä "tunnista pahoinpitely" - ohjeistossa lukee. Ja jos Eerikalla olisi ollut sellainen psykoosi, kuin isä väitti, niin minne se psykoosi katosi aina, kun lapsi itse oli vastaanotolla?

8. Terveyskeskuksen lääkäri on vielä hauskempi kuin koululääkäri. Hän väittää, että asian jo ollessa lastensuojelun hoidossa, ei ole mitään syytä ryhtyä jokaisen sinne soittelemaan erikseen. Niin, sama se, millaisia vammoja sitä havaitsee. Paljonko lääkäri ehti kertomassaan vartissa edes havaita? Vammat? Isän selityksen? Vai lukiko hän kenties vain terveydenhoitajan sepustuksen, josta hän kertoo saaneensa pääkohdat tietää? Eikö lääkärin tulisi tutkia potilas, ja tutkimustensa perusteella tehdä johtopäätös? Tämä tohtori sen sijaan jätti potilaansa diagnoosin siis terkan ja iskän kontolle ja veti vain nimensä alle paperiin, niinkö? Jos, niin syystäpä istuu oikeudessa.

9. Sairaalan erikoistuva lääkäri tyytyy toteamaan vain, että kaikki lapsen vammat olivat sopusoinnussa isän kertoman kanssa. Eli kuka vain meistä voi mennä sairaalaan, kertoa, mikä vaivaa ja mistä se johtuu ja lääkäri tyytyy tähän? Asia selvä, mutta yksi kysymys, jos sallitte? Mihin me sitten tarvitsemme lääkäreitä ylipäätään?

10. Lastenpsykiatri vetoaa siihen, ettei hän nyt voi ottaa lasta sisälle hoitoon fyysisten vammojen vuoksi, jos kerran mitään psyykkisiä oireita ei ole. Hän ei ymmärrä ollenkaan, miksi on syytteessä. Minäpä kerron. Olet lääkäri. Sinä voit huolestua fyysisistä vammoista ja konsultoida fyysisiä vammoja ymmärtävää kollegaasi toiselta osastolta. Hän voi sitten huolestua niistä, ellet sinä osaa. Mutta kun sinä et konsultoinut, vaan rajasit huolesi vain psyykkeeseen. Toisin sanoen, jos vastaanotollesi tuodaan psykoosissa oleva potilas, jolla on jalka poikki, sinä otat hänet osastolle ja hoidat häntä, mutta jalkaan sinä et puutu. Sinun alaasi ei kuulu jalka laisinkaan. Sinä kun et ole kirurgi. Potilas menkööt sitten kinttunsa kanssa viiden viikon psykiatrisen osastohoidon päätyttyä toiselle lääkärille, joka osaa hoitaa jalkoja.

11. Voitte lukea kohdan 10 uudelleen. Lastenpsykiatrian osastolääkäri on ihan yhtä yksinkertainen, kuin lastenpsykiatri. Hän osaa ainoastaan kummastella, miksi muita kollegoja ei syytetä mistään?

Kuten alussa mainittiin, systeemi on kuulemma syyllinen. Aivan oikein, niin se onkin. Systeemi, jota te syytetyt nyt syytätte, rakentuu teistä. Viranomaisista. Te sen olette rakentaneet, te sitä hallinnoitte, te sitä toteutatte käytännössä.

Se pikku seikka taisi unohtua teiltä, syytetyiltä, siinä hötäkässä, kun oli äkkiä keksittävä jokin keino säästyä sankitolta. Se sakkohan voi olla vaikka niin suuri, että tänä vuonna ei pääsekään etelänmatkalle.


ElenaMaria Uusitalo


Muita aiheeseen liittyviä Lokakuun liikkeen julkaisuja:

☞ Avoin kirje Eerikan sosiaalityöntekijälle: sinun saappaissasi
☞ Murhatun Eerikan tarina: ”Kertokaa, kenen on vastuu.” 
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Vilja Eerikan oma sossu joutuu tuleen oikeudessa

Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:

Espoo: I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus 
Joensuu: Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa 
☞ Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Hamina: Stop! Haminan Stoppari
Oulu/Ruotsi: Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella 
Kankaanpää: Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Tunisia: Monikulttuuriperheen umpikuja

☞ Maanpakolainen
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Tahdon lapseni takaisin!

Eduskunnan kyselytunti ja kaksisataa naamaa. Kaikki puhumassa siitä, miten perusmaukka syrjäytyy ja kehittelemässä temppuja sitä estääkseen. Ministeri toisensa jälkeen toteaa " on hyvä, että edustaja se ja se otti tämän asian esille, sillä syrjäytyminen on todellakin suuri huolemme".

No ei kyllä siltä näytä. Annas kun minä kerron teille herrat ja viskaalit, miten se perusmaukka oikein syrjäytyy. Se syrjäytyy näin:

Lapsi menee kouluun, köyhän perheen lapsi. Hänellä on vanha talvihaalari. Äiti on neulonut polvien kulumien kohdalle sydämen muotoiset paikat. Siitä se lähtee, kiusaaminen, jota Kiva-koulu ei huomaa. Lapsi ahdistuu, alkaa pelätä ja lopulta koulutyö kärsii. Paikalle kutsutaan moniammatillinen ryhmä, joka kaivaa esille oireenkuvan perusteella neurologisia häiriöitä, tunne-elämän vinksahduksia ja kehitysviiveitä. Ne tarjoillaan vanhemmille lähetteen kera. Kiusaamiseen ei puutu kukaan ja nyt kun lapsi on "ihan oikeesti hullu" niin sitä sopii kiusata jo opettajienkin. Kun muu luokka lähtee laulamaan vanhuksille,  tämä yksi, hän jää tekemään tehtäviä koululle. Koska on niin pirun hankala. Muut lähtevät leirille, mutta tämä yksi, hänen äitinsä saa hakea hänet pois, koska ammattitaitoinen ryhmänvetäjä ei pärjää lapsen kanssa. Sehän on syrjäytynyt.

*

Päihdekäyttäjä hakee itselleen apua klinikalta. Hän on lukenut, että ajoissa annettu apu on oikea-aikaista ja toimii. Hän saakin apua, mutta koska hänellä on lapsi, hänet ohjataan myös lastensuojelun piiriin. Lastensuojelu huolestuu ja sijoittaa lapsen avohuollon sijoituksena pois kotoa päihdehoidon ajaksi. Vanhemmalla on suuri motivaatio saada elämänsä kuntoon ja hän tekee kovasti töitä. Kaikki menee hyvin aina siihen asti kunnes hän on vesiselvä. 

" Sinähän voit retkahtaa milloin vain!" toteaa lastensuojelu ja vaatii vanhemmalta suostumusta sijoituksen jatkamiseen tai "muuten meidän on huostaanotettava Adalmiina!"

Alkaa taistelu tuulimyllyjä vastaan, jonka vanhempi luonnollisesti häviää. Lapsikin reagoi rikottuun lupaukseen ja alkaa käyttäytyä sijaishuollossa agressiivisesti. Lastensuojelu rajoittaa yhteydenpitoa ja tapaamisia lapsen käytöksestä johtuen. Vanhempi ahdistuu, hänestä tulee "vaikea ja yhteistyökyvytön tapaus". Lopulta lapsi sijoitettaan kolmensadan kilometrin päähän lastensuojelulaitokseen, joka on erikoistunut " näihin ongelmatapauksiin". Vanhempi retkahtaa, kuten lastensuojelu hyvin osasi ennustaa. Saatiin kaksi syrjäytynyttä lisää.

*

Nuori kokee tunnemylläkän, joka kuuluu teini-ikään. Hän päättää hakeutua juttelemaan muuttuvasta kehostaan ja avautumaan mielensä sopukoista. Äitikin on kannustanut nuorta käyttämään palveluita, kuten koulukuraattori. 

Ammattilainen tiedustelee nuorelta, onko tämä kokeillut alkoholia ja nuori myöntää maistaneensa. Seuraavalla viikolla istutaankin jo sossussa puimassa nuoren päihdekäyttöä, mutta unohdetaan se asia, mihin nuori alunperin haki apua. Ketään ei kiinnosta, että nuorta surettaa, kun poikaystävä jätti hänet, eikä se, että vanhempien ero tuntuu raskaalta. Ja kun pitäisi saada jokin tieto siitäkin, onko normaalia, että 14 vuotiaalla ei vielä ole kuukautisia?

Sen sijaan kotona alkaa rampata kaikesta kitisevä perhetyö. Sossu soittelee tietoja kysellen kaikki tahot läpi kooten komean litanian siitä, että ongelman syy on ehdottomasti nuoren vanhemmissa. Päihdekäyttö kertoo siitä, että nuoren kasvuolosuhteet ovat vaarantuneet. Etäisäkin kutsuaan palaveriin. Isä hermostuu ja korottelee ääntään, mitä helvettiä nämä tantat oikein selittävät? 

Jokin ajan kuluttua hallinto-oikeuteen saapuu jälleen yksi huostaanottohakemus, jossa yhtenä perusteena seisoo isän agressiivisuus. 

Kaiken hyväksyvä kumileimasin syrjäyttää jälleen yhden ihmisen.

*

Perheen isä pääsee vankilasta. Hän on käynyt istumassa nuoruutensa hölmöilyt loppuun. Kotona odottelevat vaimo ja lapset. Näin sitä noustiin, vaikka huonoltahan se ensin näytti. Nyt vain töitä etsimään. Passit ja todistukset kourassa isä marssii työvoimatoimistoon, joka kirjaa hänet listoilleen. Isä hakeutuu kuntouttavaan työtoimintaan, koska on kuullut, että sitä kautta voi työllistyä. Sitten kolahtaa postiluukku, josta tulee kirje, jossa sanotaan, että työvoimatoimisto ei voi tehdä päätöstä, jotta Kela voisi maksaa tukea, koska liitteiden joukosta uupuu vankeinhoitolaitoksen lausunto isän vapaaksi pääsemisestä.

Tööt tööt toimisto olettanee isän karanneen vankilasta ja menneen aikansa kuluksi kuntouttavaan työtoimintaan? Tulleen ihan livenä paikalle toimistoon papereineen sun muineen? Niinhän ne vankikarkurit yleensä tekevät. 

Aikaa kuluu, isä käy tienaamassa 9 euron leipää, jota ei ehkä koskaan makseta. Mistäs sen nimittäin tietää? Kun lausunto aikanaan saapuu niin työkkäri voi päättää hakemuksen alkavan lausunnon saapumispäivästä. Näin voi todellakin käydä. Kuntouttavaa nyt ei kuitenkaan arvaa katkaista, sillä silloinhan tulee karenssi. Perhe elää äidin varoilla.

Nöyryyttävää miehelle, joka tosissaan yrittää. 

Vallankin, kun sitä muistaa, miten helposti sitä rahaa saa, jos haluaa, laittomasti. 

Kannattaisikohan sitä syrjäytyä uudestaan?

*

Salama iskee perheen taloon ja talo menee rikki. Onneksi on vakuutus! Iltaisin televisiossa pyörii mainos, jossa näytetään kahvin kaatuminen läppärille, dont you worry about a thing! Me korvaamme kaiken ja nopeasti!

Perhe soittaa vakuutusyhtiöönsä ja vakuutustarkastaja saapuu paikalle salkkuineen ja mittatikkuineen. Asiaa saapuu tutkimaan vielä muitakin "asiantuntijoita" , jotka päätyvät siihen lopputulokseen, että talon vauriot ovat syntyneet vuosien saatossa. Hirsihän elää. Nyt se talo sitten päätti vain valita sen tietyn ehtoon, jona repesi lattia, tapetit seiniltä, kaakeliuunin kuorrutus meni säpäleiksi, välikatto notkahti, pesuhuoneen kaadot vaihtoivat suuntaa ja kivijalka liikahti sekä ikkunat räsähtivät rikki.

Sitähän sattuu yhtenään, tuumaa vakuutusyhtiö. Ja lisää vielä, että ihan hyvä yritys huijata meitä.

Mitään ei korvata, pankki penää velkojaan talosta, jossa ei voi asua ja uutta taloa varten ei lainaa heru. On pakko muuttaa vuokralle. Onneksi sentään henkikulta säilyi. Koska toinen vanhemmista on työssä, sossu ei auta menoissa, jotka ovat tuloja huomattavasti suuremmat. " teillähän on talo, myykää se".

Jälleen on syrjäytymisen siemen on kylvetty hyvin lannoitettuun alustaan.

*

Vanhainkodissa elelee mummo. Vaari kuoli jo 70-luvulla. Mummokin eli kotonaan vielä vuosi sitten ja pärjäsi mukavasti. Naapureista oli seuraa ja lapset kävivät auttelemassa. Viime talvena mummo liukastui ja lonkka murtui. Se hoidettiin sairaalassa ja mummo pääsi kotiin. Ammattilaiset kuitenkin katsoivat parhaaksi etsiä mummolle laitospaikan, sillä heidän mielestään mummo ei voinut enää asua yksistään. Lapsetkin saatiin uskomaan, että ajatus on hyvä.

Täällä sitä nyt ollaan. Liikkumaan ei pääse, vaikka haluaisi. Sängyssä pitäisi maata ja syödä mautonta ruokaa. Kahvikin maistuu tiskivedeltä. Naapurikämpissä asustelee muumioita, jotka ovat olleet täällä jo pidempään. Hoitajilla on kiire, kukaan ei ehdi jutella, paitsi vastapäisen asunnon dementoitunut rouva, joka etsii alati käsilaukkuaan Kuopion torilta. Kunto on laskenut, sitä kaipaa raitista ilmaa, mutta ne jakavat vain lääkkeitä. Tylsistyy, turtuu, mieli on maassa. Rakko on lakannut toimimasta ja täytyy käyttää vaippoja, joita kukaan ei ehdi vaihtaa. 

Mummo istuu tuolissaan ja katselee, kuinka ulkona seisoo musta auto, jonne kannetaan arvokkaasti vainajaa. Mummo huomaa olevansa vainajalle kateellinen. Mitä tällaisella elämällä tekee?

Mummo on päässyt syrjäytymään.

*

Omassa kivassa kämpässään elelee liikuntavammainen mies. Hänelle on rakennettu tarpeita vastaava keittiö ja tilava vessa. Kotipalvelu käy päivittäin ja auto kuljettaa häntä päivätoimintaan sekä ostoksille. Kaikki on ihan hyvin, hänellä on jopa rempseä henkilökohtainen avustaja, oma fysioterapeutti ja kahdesti vuodessa hän pääsee kuntoutusjaksolle, jossa hän tapaa ystäviään pelaillen bilistä ja muuta kivaa.

Resurssipulan ja sotepalveluiden kehittämisen vuoksi miehelle tyrkytetään paikkaa laitosmaisesta palvelutalosta, jonne aiotaan rakentaa hänelle hänen tarpeitaan vastaava asunto. Mies ei tahdo sinne, mutta perhe ja kunnan herrat painostavat häntä muuttamaan kehuen, kuinka siellä ovi toimii sähköllä ja sinne on varattu ulos ihan oma tuhkakuppikin häntä varten. Mies kun on tupakkimiehiä. 

Mies alkaa ahdistua, sillä hän viihtyy kotonaan. Avustaja istuu usein iltamyöhälle hänen seuranaan. Laitoksessa nukkumaan laitetaan jo kello kahdeksalta. Ei hän mikään vahus ole! Mies soittelee herroille, jotka eivät kuuntele. Hän soittaa oikeusaputoimistoon, joka viittaa kintaalla. Kaikki kehuvat laitosta ja hänen selkänsä takana he puhuvat, miten hänen muistinsa reistailee ja huoli hänen voinnistaan on suunnaton, mikäli hän asuu yksin kotonaan.

Vuoden kuluttua mies soittaa entiselle avustajalleen. Eipä ole huonomuistisuudestaan huolimatta häntä unohtanut. Tänne heivasivat niska-perse-otteella, mies kertoo. Maate pitää mennä kello kahdeksan, mutta nyt on onneksi makuuhuoneessa televisio. Voi katsella miljonääriäitejä sieltä. 

Entinen avustaja lupaa tulla katsomaan, mitä miehelle kuuluu. Hän kun ei tahdo, että niin kiva kaveri syrjäytyy.

*

Esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta tämä blogi on jo nyt ihan liian pitkä.

Varmasti tälläkin viikolla joku eduskunnassa ottaa puheeksi syrjäytymisen ongelman Suomen maassa ja kaikki kaksisataa etsivät kuumeisesti laastaria, jolla paikata tämä verta vuotava haava. 

He pohtivat lastemme kotioloja, he miettivät työvoimapoliittisia ratkaisuja ja kauhistelevat nuorison putoamista opintieltä. 

Kaksisataa ihmistä etsii syitä sieltä, missä niitä ei ole, ihmisistä itsestään. 

Koska systeemiä ja sen viranomaisia ei missään nimessä voi tästä syyttää.




Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja:

☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!