Eduskunnan kyselytunti ja kaksisataa naamaa. Kaikki puhumassa siitä, miten perusmaukka syrjäytyy ja kehittelemässä temppuja sitä estääkseen. Ministeri toisensa jälkeen toteaa " on hyvä, että edustaja se ja se otti tämän asian esille, sillä syrjäytyminen on todellakin suuri huolemme".
No ei kyllä siltä näytä. Annas kun minä kerron teille herrat ja viskaalit, miten se perusmaukka oikein syrjäytyy. Se syrjäytyy näin:
Lapsi menee kouluun, köyhän perheen lapsi. Hänellä on vanha talvihaalari. Äiti on neulonut polvien kulumien kohdalle sydämen muotoiset paikat. Siitä se lähtee, kiusaaminen, jota Kiva-koulu ei huomaa. Lapsi ahdistuu, alkaa pelätä ja lopulta koulutyö kärsii. Paikalle kutsutaan moniammatillinen ryhmä, joka kaivaa esille oireenkuvan perusteella neurologisia häiriöitä, tunne-elämän vinksahduksia ja kehitysviiveitä. Ne tarjoillaan vanhemmille lähetteen kera. Kiusaamiseen ei puutu kukaan ja nyt kun lapsi on "ihan oikeesti hullu" niin sitä sopii kiusata jo opettajienkin. Kun muu luokka lähtee laulamaan vanhuksille, tämä yksi, hän jää tekemään tehtäviä koululle. Koska on niin pirun hankala. Muut lähtevät leirille, mutta tämä yksi, hänen äitinsä saa hakea hänet pois, koska ammattitaitoinen ryhmänvetäjä ei pärjää lapsen kanssa. Sehän on syrjäytynyt.
*
Päihdekäyttäjä hakee itselleen apua klinikalta. Hän on lukenut, että ajoissa annettu apu on oikea-aikaista ja toimii. Hän saakin apua, mutta koska hänellä on lapsi, hänet ohjataan myös lastensuojelun piiriin. Lastensuojelu huolestuu ja sijoittaa lapsen avohuollon sijoituksena pois kotoa päihdehoidon ajaksi. Vanhemmalla on suuri motivaatio saada elämänsä kuntoon ja hän tekee kovasti töitä. Kaikki menee hyvin aina siihen asti kunnes hän on vesiselvä.
" Sinähän voit retkahtaa milloin vain!" toteaa lastensuojelu ja vaatii vanhemmalta suostumusta sijoituksen jatkamiseen tai "muuten meidän on huostaanotettava Adalmiina!"
Alkaa taistelu tuulimyllyjä vastaan, jonka vanhempi luonnollisesti häviää. Lapsikin reagoi rikottuun lupaukseen ja alkaa käyttäytyä sijaishuollossa agressiivisesti. Lastensuojelu rajoittaa yhteydenpitoa ja tapaamisia lapsen käytöksestä johtuen. Vanhempi ahdistuu, hänestä tulee "vaikea ja yhteistyökyvytön tapaus". Lopulta lapsi sijoitettaan kolmensadan kilometrin päähän lastensuojelulaitokseen, joka on erikoistunut " näihin ongelmatapauksiin". Vanhempi retkahtaa, kuten lastensuojelu hyvin osasi ennustaa. Saatiin kaksi syrjäytynyttä lisää.
*
Nuori kokee tunnemylläkän, joka kuuluu teini-ikään. Hän päättää hakeutua juttelemaan muuttuvasta kehostaan ja avautumaan mielensä sopukoista. Äitikin on kannustanut nuorta käyttämään palveluita, kuten koulukuraattori.
Ammattilainen tiedustelee nuorelta, onko tämä kokeillut alkoholia ja nuori myöntää maistaneensa. Seuraavalla viikolla istutaankin jo sossussa puimassa nuoren päihdekäyttöä, mutta unohdetaan se asia, mihin nuori alunperin haki apua. Ketään ei kiinnosta, että nuorta surettaa, kun poikaystävä jätti hänet, eikä se, että vanhempien ero tuntuu raskaalta. Ja kun pitäisi saada jokin tieto siitäkin, onko normaalia, että 14 vuotiaalla ei vielä ole kuukautisia?
Sen sijaan kotona alkaa rampata kaikesta kitisevä perhetyö. Sossu soittelee tietoja kysellen kaikki tahot läpi kooten komean litanian siitä, että ongelman syy on ehdottomasti nuoren vanhemmissa. Päihdekäyttö kertoo siitä, että nuoren kasvuolosuhteet ovat vaarantuneet. Etäisäkin kutsuaan palaveriin. Isä hermostuu ja korottelee ääntään, mitä helvettiä nämä tantat oikein selittävät?
Jokin ajan kuluttua hallinto-oikeuteen saapuu jälleen yksi huostaanottohakemus, jossa yhtenä perusteena seisoo isän agressiivisuus.
Kaiken hyväksyvä kumileimasin syrjäyttää jälleen yhden ihmisen.
*
Perheen isä pääsee vankilasta. Hän on käynyt istumassa nuoruutensa hölmöilyt loppuun. Kotona odottelevat vaimo ja lapset. Näin sitä noustiin, vaikka huonoltahan se ensin näytti. Nyt vain töitä etsimään. Passit ja todistukset kourassa isä marssii työvoimatoimistoon, joka kirjaa hänet listoilleen. Isä hakeutuu kuntouttavaan työtoimintaan, koska on kuullut, että sitä kautta voi työllistyä. Sitten kolahtaa postiluukku, josta tulee kirje, jossa sanotaan, että työvoimatoimisto ei voi tehdä päätöstä, jotta Kela voisi maksaa tukea, koska liitteiden joukosta uupuu vankeinhoitolaitoksen lausunto isän vapaaksi pääsemisestä.
Tööt tööt toimisto olettanee isän karanneen vankilasta ja menneen aikansa kuluksi kuntouttavaan työtoimintaan? Tulleen ihan livenä paikalle toimistoon papereineen sun muineen? Niinhän ne vankikarkurit yleensä tekevät.
Aikaa kuluu, isä käy tienaamassa 9 euron leipää, jota ei ehkä koskaan makseta. Mistäs sen nimittäin tietää? Kun lausunto aikanaan saapuu niin työkkäri voi päättää hakemuksen alkavan lausunnon saapumispäivästä. Näin voi todellakin käydä. Kuntouttavaa nyt ei kuitenkaan arvaa katkaista, sillä silloinhan tulee karenssi. Perhe elää äidin varoilla.
Nöyryyttävää miehelle, joka tosissaan yrittää.
Vallankin, kun sitä muistaa, miten helposti sitä rahaa saa, jos haluaa, laittomasti.
Kannattaisikohan sitä syrjäytyä uudestaan?
*
Salama iskee perheen taloon ja talo menee rikki. Onneksi on vakuutus! Iltaisin televisiossa pyörii mainos, jossa näytetään kahvin kaatuminen läppärille, dont you worry about a thing! Me korvaamme kaiken ja nopeasti!
Perhe soittaa vakuutusyhtiöönsä ja vakuutustarkastaja saapuu paikalle salkkuineen ja mittatikkuineen. Asiaa saapuu tutkimaan vielä muitakin "asiantuntijoita" , jotka päätyvät siihen lopputulokseen, että talon vauriot ovat syntyneet vuosien saatossa. Hirsihän elää. Nyt se talo sitten päätti vain valita sen tietyn ehtoon, jona repesi lattia, tapetit seiniltä, kaakeliuunin kuorrutus meni säpäleiksi, välikatto notkahti, pesuhuoneen kaadot vaihtoivat suuntaa ja kivijalka liikahti sekä ikkunat räsähtivät rikki.
Sitähän sattuu yhtenään, tuumaa vakuutusyhtiö. Ja lisää vielä, että ihan hyvä yritys huijata meitä.
Mitään ei korvata, pankki penää velkojaan talosta, jossa ei voi asua ja uutta taloa varten ei lainaa heru. On pakko muuttaa vuokralle. Onneksi sentään henkikulta säilyi. Koska toinen vanhemmista on työssä, sossu ei auta menoissa, jotka ovat tuloja huomattavasti suuremmat. " teillähän on talo, myykää se".
Jälleen on syrjäytymisen siemen on kylvetty hyvin lannoitettuun alustaan.
*
Vanhainkodissa elelee mummo. Vaari kuoli jo 70-luvulla. Mummokin eli kotonaan vielä vuosi sitten ja pärjäsi mukavasti. Naapureista oli seuraa ja lapset kävivät auttelemassa. Viime talvena mummo liukastui ja lonkka murtui. Se hoidettiin sairaalassa ja mummo pääsi kotiin. Ammattilaiset kuitenkin katsoivat parhaaksi etsiä mummolle laitospaikan, sillä heidän mielestään mummo ei voinut enää asua yksistään. Lapsetkin saatiin uskomaan, että ajatus on hyvä.
Täällä sitä nyt ollaan. Liikkumaan ei pääse, vaikka haluaisi. Sängyssä pitäisi maata ja syödä mautonta ruokaa. Kahvikin maistuu tiskivedeltä. Naapurikämpissä asustelee muumioita, jotka ovat olleet täällä jo pidempään. Hoitajilla on kiire, kukaan ei ehdi jutella, paitsi vastapäisen asunnon dementoitunut rouva, joka etsii alati käsilaukkuaan Kuopion torilta. Kunto on laskenut, sitä kaipaa raitista ilmaa, mutta ne jakavat vain lääkkeitä. Tylsistyy, turtuu, mieli on maassa. Rakko on lakannut toimimasta ja täytyy käyttää vaippoja, joita kukaan ei ehdi vaihtaa.
Mummo istuu tuolissaan ja katselee, kuinka ulkona seisoo musta auto, jonne kannetaan arvokkaasti vainajaa. Mummo huomaa olevansa vainajalle kateellinen. Mitä tällaisella elämällä tekee?
Mummo on päässyt syrjäytymään.
*
Omassa kivassa kämpässään elelee liikuntavammainen mies. Hänelle on rakennettu tarpeita vastaava keittiö ja tilava vessa. Kotipalvelu käy päivittäin ja auto kuljettaa häntä päivätoimintaan sekä ostoksille. Kaikki on ihan hyvin, hänellä on jopa rempseä henkilökohtainen avustaja, oma fysioterapeutti ja kahdesti vuodessa hän pääsee kuntoutusjaksolle, jossa hän tapaa ystäviään pelaillen bilistä ja muuta kivaa.
Resurssipulan ja sotepalveluiden kehittämisen vuoksi miehelle tyrkytetään paikkaa laitosmaisesta palvelutalosta, jonne aiotaan rakentaa hänelle hänen tarpeitaan vastaava asunto. Mies ei tahdo sinne, mutta perhe ja kunnan herrat painostavat häntä muuttamaan kehuen, kuinka siellä ovi toimii sähköllä ja sinne on varattu ulos ihan oma tuhkakuppikin häntä varten. Mies kun on tupakkimiehiä.
Mies alkaa ahdistua, sillä hän viihtyy kotonaan. Avustaja istuu usein iltamyöhälle hänen seuranaan. Laitoksessa nukkumaan laitetaan jo kello kahdeksalta. Ei hän mikään vahus ole! Mies soittelee herroille, jotka eivät kuuntele. Hän soittaa oikeusaputoimistoon, joka viittaa kintaalla. Kaikki kehuvat laitosta ja hänen selkänsä takana he puhuvat, miten hänen muistinsa reistailee ja huoli hänen voinnistaan on suunnaton, mikäli hän asuu yksin kotonaan.
Vuoden kuluttua mies soittaa entiselle avustajalleen. Eipä ole huonomuistisuudestaan huolimatta häntä unohtanut. Tänne heivasivat niska-perse-otteella, mies kertoo. Maate pitää mennä kello kahdeksan, mutta nyt on onneksi makuuhuoneessa televisio. Voi katsella miljonääriäitejä sieltä.
Entinen avustaja lupaa tulla katsomaan, mitä miehelle kuuluu. Hän kun ei tahdo, että niin kiva kaveri syrjäytyy.
*
Esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta tämä blogi on jo nyt ihan liian pitkä.
Varmasti tälläkin viikolla joku eduskunnassa ottaa puheeksi syrjäytymisen ongelman Suomen maassa ja kaikki kaksisataa etsivät kuumeisesti laastaria, jolla paikata tämä verta vuotava haava.
He pohtivat lastemme kotioloja, he miettivät työvoimapoliittisia ratkaisuja ja kauhistelevat nuorison putoamista opintieltä.
Kaksisataa ihmistä etsii syitä sieltä, missä niitä ei ole, ihmisistä itsestään.
Koska systeemiä ja sen viranomaisia ei missään nimessä voi tästä syyttää.
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!
No ei kyllä siltä näytä. Annas kun minä kerron teille herrat ja viskaalit, miten se perusmaukka oikein syrjäytyy. Se syrjäytyy näin:
Lapsi menee kouluun, köyhän perheen lapsi. Hänellä on vanha talvihaalari. Äiti on neulonut polvien kulumien kohdalle sydämen muotoiset paikat. Siitä se lähtee, kiusaaminen, jota Kiva-koulu ei huomaa. Lapsi ahdistuu, alkaa pelätä ja lopulta koulutyö kärsii. Paikalle kutsutaan moniammatillinen ryhmä, joka kaivaa esille oireenkuvan perusteella neurologisia häiriöitä, tunne-elämän vinksahduksia ja kehitysviiveitä. Ne tarjoillaan vanhemmille lähetteen kera. Kiusaamiseen ei puutu kukaan ja nyt kun lapsi on "ihan oikeesti hullu" niin sitä sopii kiusata jo opettajienkin. Kun muu luokka lähtee laulamaan vanhuksille, tämä yksi, hän jää tekemään tehtäviä koululle. Koska on niin pirun hankala. Muut lähtevät leirille, mutta tämä yksi, hänen äitinsä saa hakea hänet pois, koska ammattitaitoinen ryhmänvetäjä ei pärjää lapsen kanssa. Sehän on syrjäytynyt.
*
Päihdekäyttäjä hakee itselleen apua klinikalta. Hän on lukenut, että ajoissa annettu apu on oikea-aikaista ja toimii. Hän saakin apua, mutta koska hänellä on lapsi, hänet ohjataan myös lastensuojelun piiriin. Lastensuojelu huolestuu ja sijoittaa lapsen avohuollon sijoituksena pois kotoa päihdehoidon ajaksi. Vanhemmalla on suuri motivaatio saada elämänsä kuntoon ja hän tekee kovasti töitä. Kaikki menee hyvin aina siihen asti kunnes hän on vesiselvä.
" Sinähän voit retkahtaa milloin vain!" toteaa lastensuojelu ja vaatii vanhemmalta suostumusta sijoituksen jatkamiseen tai "muuten meidän on huostaanotettava Adalmiina!"
Alkaa taistelu tuulimyllyjä vastaan, jonka vanhempi luonnollisesti häviää. Lapsikin reagoi rikottuun lupaukseen ja alkaa käyttäytyä sijaishuollossa agressiivisesti. Lastensuojelu rajoittaa yhteydenpitoa ja tapaamisia lapsen käytöksestä johtuen. Vanhempi ahdistuu, hänestä tulee "vaikea ja yhteistyökyvytön tapaus". Lopulta lapsi sijoitettaan kolmensadan kilometrin päähän lastensuojelulaitokseen, joka on erikoistunut " näihin ongelmatapauksiin". Vanhempi retkahtaa, kuten lastensuojelu hyvin osasi ennustaa. Saatiin kaksi syrjäytynyttä lisää.
*
Nuori kokee tunnemylläkän, joka kuuluu teini-ikään. Hän päättää hakeutua juttelemaan muuttuvasta kehostaan ja avautumaan mielensä sopukoista. Äitikin on kannustanut nuorta käyttämään palveluita, kuten koulukuraattori.
Ammattilainen tiedustelee nuorelta, onko tämä kokeillut alkoholia ja nuori myöntää maistaneensa. Seuraavalla viikolla istutaankin jo sossussa puimassa nuoren päihdekäyttöä, mutta unohdetaan se asia, mihin nuori alunperin haki apua. Ketään ei kiinnosta, että nuorta surettaa, kun poikaystävä jätti hänet, eikä se, että vanhempien ero tuntuu raskaalta. Ja kun pitäisi saada jokin tieto siitäkin, onko normaalia, että 14 vuotiaalla ei vielä ole kuukautisia?
Sen sijaan kotona alkaa rampata kaikesta kitisevä perhetyö. Sossu soittelee tietoja kysellen kaikki tahot läpi kooten komean litanian siitä, että ongelman syy on ehdottomasti nuoren vanhemmissa. Päihdekäyttö kertoo siitä, että nuoren kasvuolosuhteet ovat vaarantuneet. Etäisäkin kutsuaan palaveriin. Isä hermostuu ja korottelee ääntään, mitä helvettiä nämä tantat oikein selittävät?
Jokin ajan kuluttua hallinto-oikeuteen saapuu jälleen yksi huostaanottohakemus, jossa yhtenä perusteena seisoo isän agressiivisuus.
Kaiken hyväksyvä kumileimasin syrjäyttää jälleen yhden ihmisen.
*
Perheen isä pääsee vankilasta. Hän on käynyt istumassa nuoruutensa hölmöilyt loppuun. Kotona odottelevat vaimo ja lapset. Näin sitä noustiin, vaikka huonoltahan se ensin näytti. Nyt vain töitä etsimään. Passit ja todistukset kourassa isä marssii työvoimatoimistoon, joka kirjaa hänet listoilleen. Isä hakeutuu kuntouttavaan työtoimintaan, koska on kuullut, että sitä kautta voi työllistyä. Sitten kolahtaa postiluukku, josta tulee kirje, jossa sanotaan, että työvoimatoimisto ei voi tehdä päätöstä, jotta Kela voisi maksaa tukea, koska liitteiden joukosta uupuu vankeinhoitolaitoksen lausunto isän vapaaksi pääsemisestä.
Tööt tööt toimisto olettanee isän karanneen vankilasta ja menneen aikansa kuluksi kuntouttavaan työtoimintaan? Tulleen ihan livenä paikalle toimistoon papereineen sun muineen? Niinhän ne vankikarkurit yleensä tekevät.
Aikaa kuluu, isä käy tienaamassa 9 euron leipää, jota ei ehkä koskaan makseta. Mistäs sen nimittäin tietää? Kun lausunto aikanaan saapuu niin työkkäri voi päättää hakemuksen alkavan lausunnon saapumispäivästä. Näin voi todellakin käydä. Kuntouttavaa nyt ei kuitenkaan arvaa katkaista, sillä silloinhan tulee karenssi. Perhe elää äidin varoilla.
Nöyryyttävää miehelle, joka tosissaan yrittää.
Vallankin, kun sitä muistaa, miten helposti sitä rahaa saa, jos haluaa, laittomasti.
Kannattaisikohan sitä syrjäytyä uudestaan?
*
Salama iskee perheen taloon ja talo menee rikki. Onneksi on vakuutus! Iltaisin televisiossa pyörii mainos, jossa näytetään kahvin kaatuminen läppärille, dont you worry about a thing! Me korvaamme kaiken ja nopeasti!
Perhe soittaa vakuutusyhtiöönsä ja vakuutustarkastaja saapuu paikalle salkkuineen ja mittatikkuineen. Asiaa saapuu tutkimaan vielä muitakin "asiantuntijoita" , jotka päätyvät siihen lopputulokseen, että talon vauriot ovat syntyneet vuosien saatossa. Hirsihän elää. Nyt se talo sitten päätti vain valita sen tietyn ehtoon, jona repesi lattia, tapetit seiniltä, kaakeliuunin kuorrutus meni säpäleiksi, välikatto notkahti, pesuhuoneen kaadot vaihtoivat suuntaa ja kivijalka liikahti sekä ikkunat räsähtivät rikki.
Sitähän sattuu yhtenään, tuumaa vakuutusyhtiö. Ja lisää vielä, että ihan hyvä yritys huijata meitä.
Mitään ei korvata, pankki penää velkojaan talosta, jossa ei voi asua ja uutta taloa varten ei lainaa heru. On pakko muuttaa vuokralle. Onneksi sentään henkikulta säilyi. Koska toinen vanhemmista on työssä, sossu ei auta menoissa, jotka ovat tuloja huomattavasti suuremmat. " teillähän on talo, myykää se".
Jälleen on syrjäytymisen siemen on kylvetty hyvin lannoitettuun alustaan.
*
Vanhainkodissa elelee mummo. Vaari kuoli jo 70-luvulla. Mummokin eli kotonaan vielä vuosi sitten ja pärjäsi mukavasti. Naapureista oli seuraa ja lapset kävivät auttelemassa. Viime talvena mummo liukastui ja lonkka murtui. Se hoidettiin sairaalassa ja mummo pääsi kotiin. Ammattilaiset kuitenkin katsoivat parhaaksi etsiä mummolle laitospaikan, sillä heidän mielestään mummo ei voinut enää asua yksistään. Lapsetkin saatiin uskomaan, että ajatus on hyvä.
Täällä sitä nyt ollaan. Liikkumaan ei pääse, vaikka haluaisi. Sängyssä pitäisi maata ja syödä mautonta ruokaa. Kahvikin maistuu tiskivedeltä. Naapurikämpissä asustelee muumioita, jotka ovat olleet täällä jo pidempään. Hoitajilla on kiire, kukaan ei ehdi jutella, paitsi vastapäisen asunnon dementoitunut rouva, joka etsii alati käsilaukkuaan Kuopion torilta. Kunto on laskenut, sitä kaipaa raitista ilmaa, mutta ne jakavat vain lääkkeitä. Tylsistyy, turtuu, mieli on maassa. Rakko on lakannut toimimasta ja täytyy käyttää vaippoja, joita kukaan ei ehdi vaihtaa.
Mummo istuu tuolissaan ja katselee, kuinka ulkona seisoo musta auto, jonne kannetaan arvokkaasti vainajaa. Mummo huomaa olevansa vainajalle kateellinen. Mitä tällaisella elämällä tekee?
Mummo on päässyt syrjäytymään.
*
Omassa kivassa kämpässään elelee liikuntavammainen mies. Hänelle on rakennettu tarpeita vastaava keittiö ja tilava vessa. Kotipalvelu käy päivittäin ja auto kuljettaa häntä päivätoimintaan sekä ostoksille. Kaikki on ihan hyvin, hänellä on jopa rempseä henkilökohtainen avustaja, oma fysioterapeutti ja kahdesti vuodessa hän pääsee kuntoutusjaksolle, jossa hän tapaa ystäviään pelaillen bilistä ja muuta kivaa.
Resurssipulan ja sotepalveluiden kehittämisen vuoksi miehelle tyrkytetään paikkaa laitosmaisesta palvelutalosta, jonne aiotaan rakentaa hänelle hänen tarpeitaan vastaava asunto. Mies ei tahdo sinne, mutta perhe ja kunnan herrat painostavat häntä muuttamaan kehuen, kuinka siellä ovi toimii sähköllä ja sinne on varattu ulos ihan oma tuhkakuppikin häntä varten. Mies kun on tupakkimiehiä.
Mies alkaa ahdistua, sillä hän viihtyy kotonaan. Avustaja istuu usein iltamyöhälle hänen seuranaan. Laitoksessa nukkumaan laitetaan jo kello kahdeksalta. Ei hän mikään vahus ole! Mies soittelee herroille, jotka eivät kuuntele. Hän soittaa oikeusaputoimistoon, joka viittaa kintaalla. Kaikki kehuvat laitosta ja hänen selkänsä takana he puhuvat, miten hänen muistinsa reistailee ja huoli hänen voinnistaan on suunnaton, mikäli hän asuu yksin kotonaan.
Vuoden kuluttua mies soittaa entiselle avustajalleen. Eipä ole huonomuistisuudestaan huolimatta häntä unohtanut. Tänne heivasivat niska-perse-otteella, mies kertoo. Maate pitää mennä kello kahdeksan, mutta nyt on onneksi makuuhuoneessa televisio. Voi katsella miljonääriäitejä sieltä.
Entinen avustaja lupaa tulla katsomaan, mitä miehelle kuuluu. Hän kun ei tahdo, että niin kiva kaveri syrjäytyy.
*
Esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta tämä blogi on jo nyt ihan liian pitkä.
Varmasti tälläkin viikolla joku eduskunnassa ottaa puheeksi syrjäytymisen ongelman Suomen maassa ja kaikki kaksisataa etsivät kuumeisesti laastaria, jolla paikata tämä verta vuotava haava.
He pohtivat lastemme kotioloja, he miettivät työvoimapoliittisia ratkaisuja ja kauhistelevat nuorison putoamista opintieltä.
Kaksisataa ihmistä etsii syitä sieltä, missä niitä ei ole, ihmisistä itsestään.
Koska systeemiä ja sen viranomaisia ei missään nimessä voi tästä syyttää.
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!
RSS Feed
