Aina täytyy jonkun kuolla, että herätään. Pohjolakodissa surmattiin ohjaaja. Hän oli hyvänä ihmisenä ja mukavana tunnettu. Hyvis, ei siis pahis, joista usein saamme mm. someryhmissä lukea. Uhrina siis täydellisen turha uhrattavaksi maamme lastensuojelulaitostoiminnan epäkohtien alttarille. Epäkohtien, joihin yksikään valvova taho ei ole välittänyt puuttua.
Sodassa kuolee viattomia uhreja, mutta tämä ei ole sotaa vaan suomalaisten viranomaisten törkeää ja jatkuvaa tehtäviensä laiminlyöntiä ja asemansa väärinkäyttöä. Pohjolakodissa surmansa saanut on paitsi teon tekijöiden uhri, myös viranomaisten tietoisesti salliman, laitostapakäytännön uhri. Eikä edes ensimmäinen: linkki
Vuonna 2002 Pukkilan Ojantakasessa surmatun ohjaajan tapauksessa nuoret syyllistettiin tapahtuneen johdosta. Heidät koottiin yhteiseen tilaan ja heille huudettiin: "kun te ootte tommosia" ja " teidän takianne näin kävi". Nuoret vietiin tapahtumapaikalle oikein katsomaan, miltä murhapaikka näyttää. Paikalle, jossa uhri oli rengasraudalla lyöty kuoliaaksi. Paikkaa oli siivottu, mutta poliisien merkinnät olivat edelleen paikalla. Psykiatrista apua ei nuorille koskaan tarjottu, moinen "etuus" koski vain työntekijöitä. Nuoret laitettiin myös viemään uhrin perheenjäsenelle kukkia ja osanotto. Eihän siinä mitään pahaa ole, ja nuoret olivat oikeasti surullisia tapahtuneesta. Mutta syyllistämisen ja surmapaikan esittelykierroksen jälkeen voisin kuvitella, että nuoret ovat kokeneet osanottovisiitin hyvin ahdistavana.
Mitä tapahtuu laitoksissa? Mikä ajaa nuoren äärimmillään murhaamaan vain, jotta pääsisi hatkaamaan? Monet väittävät, että hatkaaminen on päähänpisto, jolla haetaan jännitystä. Muita mahdollisia syitä löytyy - täältä.
Puhutaan myös lapsibisneksestä, johon jotkut eivät usko. Ojantakasessa nuoria käytettiin kesäisin töissä heinäpelloilla. Nuoret eivät tienneet, kenen pelloilla, mutta työstä maksettiin kyllä palkkaa laitokselle. Eräs nuori teki mm. näitä heinätöitä neljän vuoden ajan ja sai laitosjaksonsa päättyessä kokonaiset 350 euroa käteen. Itsenäistymisvarojaan hän ei koskaan edes nähnyt. 70 euroa hän sai harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta. " Sillä pääsi hyvin alkuun" hän muistelee ironisesti aikuisuutensa alkutaipaletta.
Yleinen käytäntö on ollut Nuorten Ystävissä se, että ohjaajia on laitoksessa yöllä vain yksi. Se on "yleinen minimi". Toinen asia on työntekijöiden pätevyys. Laitoksissa osalla työntekijöitä ei ole pätevyyttä. Lisäksi, kun keikkatyövoimaa saa käyttää, on usein niin, ettei keikkatyöläisellä ole pätevyyttä. Lisäksi työntekijöiden "sääntöihin" kuuluu, ettei tapoja nuorten kohtelussa ja kasvattamisessa tai koskien työoloja, kyseenalaisteta. Jos sen tekee, ei työsopimusta uusita. Nuorten Ystävät eivät juurikaan työntekijöistään piittaa. Kun Pohjolakodissa vuonna 2012 tapahtui ohjaajan pahoinpitely, oli huoli niin suuri, että soittivat työntekijälleen peräti yhden kerran.
"- Minulle soitettiin Pohjolakodista tasan yhden kerran koko sairasloman aikana. Kaikki oikeuskäsittelyyn tarvittavat asiat kustansin itse. Onneksi oli kotivakuutus, jossa oli oikeusturva." Linkki haastatteluun: täällä
Myös suosittu räppäri kertoi Iltasanomissa, että Pohjolakotiin joutumisella pelotellaan nuoria. Sinne joutuu, jos ei muu auta. Paikkaan joutumista pelätään.
Tämän eräs entinen laitosnuori vahvistaa: "kyllä sitä paikkaa pidetään yhtenä pahimmista".
Miksi vasta sitten, kun joku kuolee, herätään? Miksi, vaikka jo pitkään on tiedossa ollut, että kaikki ei ole kuten pitää? Siksi, koska valvovat viranomaiset eivät halua kuunnella. Eihän nyt sellaisessa lafkassa, joka kantaa manttelia "Nuorten Ystävät", voi mitään väärää tai pahaa tapahtua?
Mutta mitä tapahtuu, kun nuori laitetaan laitokseen pikkusyystä? Laitoksissa on omat lakinsa, omat porukkansa, joihin on sopeuduttava. Sossujen laitostama "vaikea päihdenuori", joka oikeasti on juonut kolme kaljaa ja jäänyt siitä kiinni, joutuu aidosti rankkataustaisten nuorten joukkoon. Seura tekee helposti kaltaisekseen, etenkin, kun kohdellaan, kuten suurempaakin rikollista.
Mitä tapahtuu, kun nuoret eivät saa apua? Eräskin lapsi jätettiin Oulussa täysin ilman psykologista tukea, vaikka hän näki äitiänsä puukotettavan. Ketään ei kiinnostanut hänen tilanteensa lapsena, mutta reagointien lisääntyessä vuosien mittaan, hänetkin laitostettiin ongelmanuorena. Lastensuojelun itsensä laiminlyönnillä aikaan saama tilanne hoidettiin jälleen kerran laitostamalla.
Kun laitoksessa kohtelu on "rankan taustan omaavan nuoren" kohtelua, oli tausta sitten rankka tai ei, syntyy oikeita ongelmanuoria. Ja aidot ongelmanuoret eivät parane. Varsinaista oireen syytä ei hoideta eikä käsitellä. Sen sijaan oireilua loivennetaan lääkkeillä, kurilla, eristämisellä ja jopa väkivallalla.
Pohjolakodin ohjaaja oli pidetty ohjaaja. Siis Hyvis. Hän on maamme lastensuojelulaitosten yleisen tapakäytännön - sen, miten nuoria kohdellaan - uhri. Voimme verrata asiaa huonosti kohdeltuun koiraan, josta tulee vihainen ja joka puree. Se puree käteen katsomatta, oli käsi sitten lyövä tai silittävä käsi.
Henkirikos on vakava rikos, eikä sitä voi tekona puolustella millään syyllä. On silti korkea aika perehtyä laajemmin asiayhteyden taustoihin. Ei vain tekijöiden henkilökohtaiseen taustaan vaan koko systeemiin ja käytäntöihin, joista moni kyllä tietää, mutta harva uskaltaa puhua.
ElenaMaria Uusitalo
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
Sodassa kuolee viattomia uhreja, mutta tämä ei ole sotaa vaan suomalaisten viranomaisten törkeää ja jatkuvaa tehtäviensä laiminlyöntiä ja asemansa väärinkäyttöä. Pohjolakodissa surmansa saanut on paitsi teon tekijöiden uhri, myös viranomaisten tietoisesti salliman, laitostapakäytännön uhri. Eikä edes ensimmäinen: linkki
Vuonna 2002 Pukkilan Ojantakasessa surmatun ohjaajan tapauksessa nuoret syyllistettiin tapahtuneen johdosta. Heidät koottiin yhteiseen tilaan ja heille huudettiin: "kun te ootte tommosia" ja " teidän takianne näin kävi". Nuoret vietiin tapahtumapaikalle oikein katsomaan, miltä murhapaikka näyttää. Paikalle, jossa uhri oli rengasraudalla lyöty kuoliaaksi. Paikkaa oli siivottu, mutta poliisien merkinnät olivat edelleen paikalla. Psykiatrista apua ei nuorille koskaan tarjottu, moinen "etuus" koski vain työntekijöitä. Nuoret laitettiin myös viemään uhrin perheenjäsenelle kukkia ja osanotto. Eihän siinä mitään pahaa ole, ja nuoret olivat oikeasti surullisia tapahtuneesta. Mutta syyllistämisen ja surmapaikan esittelykierroksen jälkeen voisin kuvitella, että nuoret ovat kokeneet osanottovisiitin hyvin ahdistavana.
Mitä tapahtuu laitoksissa? Mikä ajaa nuoren äärimmillään murhaamaan vain, jotta pääsisi hatkaamaan? Monet väittävät, että hatkaaminen on päähänpisto, jolla haetaan jännitystä. Muita mahdollisia syitä löytyy - täältä.
Puhutaan myös lapsibisneksestä, johon jotkut eivät usko. Ojantakasessa nuoria käytettiin kesäisin töissä heinäpelloilla. Nuoret eivät tienneet, kenen pelloilla, mutta työstä maksettiin kyllä palkkaa laitokselle. Eräs nuori teki mm. näitä heinätöitä neljän vuoden ajan ja sai laitosjaksonsa päättyessä kokonaiset 350 euroa käteen. Itsenäistymisvarojaan hän ei koskaan edes nähnyt. 70 euroa hän sai harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta. " Sillä pääsi hyvin alkuun" hän muistelee ironisesti aikuisuutensa alkutaipaletta.
Yleinen käytäntö on ollut Nuorten Ystävissä se, että ohjaajia on laitoksessa yöllä vain yksi. Se on "yleinen minimi". Toinen asia on työntekijöiden pätevyys. Laitoksissa osalla työntekijöitä ei ole pätevyyttä. Lisäksi, kun keikkatyövoimaa saa käyttää, on usein niin, ettei keikkatyöläisellä ole pätevyyttä. Lisäksi työntekijöiden "sääntöihin" kuuluu, ettei tapoja nuorten kohtelussa ja kasvattamisessa tai koskien työoloja, kyseenalaisteta. Jos sen tekee, ei työsopimusta uusita. Nuorten Ystävät eivät juurikaan työntekijöistään piittaa. Kun Pohjolakodissa vuonna 2012 tapahtui ohjaajan pahoinpitely, oli huoli niin suuri, että soittivat työntekijälleen peräti yhden kerran.
"- Minulle soitettiin Pohjolakodista tasan yhden kerran koko sairasloman aikana. Kaikki oikeuskäsittelyyn tarvittavat asiat kustansin itse. Onneksi oli kotivakuutus, jossa oli oikeusturva." Linkki haastatteluun: täällä
Myös suosittu räppäri kertoi Iltasanomissa, että Pohjolakotiin joutumisella pelotellaan nuoria. Sinne joutuu, jos ei muu auta. Paikkaan joutumista pelätään.
Tämän eräs entinen laitosnuori vahvistaa: "kyllä sitä paikkaa pidetään yhtenä pahimmista".
Miksi vasta sitten, kun joku kuolee, herätään? Miksi, vaikka jo pitkään on tiedossa ollut, että kaikki ei ole kuten pitää? Siksi, koska valvovat viranomaiset eivät halua kuunnella. Eihän nyt sellaisessa lafkassa, joka kantaa manttelia "Nuorten Ystävät", voi mitään väärää tai pahaa tapahtua?
Mutta mitä tapahtuu, kun nuori laitetaan laitokseen pikkusyystä? Laitoksissa on omat lakinsa, omat porukkansa, joihin on sopeuduttava. Sossujen laitostama "vaikea päihdenuori", joka oikeasti on juonut kolme kaljaa ja jäänyt siitä kiinni, joutuu aidosti rankkataustaisten nuorten joukkoon. Seura tekee helposti kaltaisekseen, etenkin, kun kohdellaan, kuten suurempaakin rikollista.
Mitä tapahtuu, kun nuoret eivät saa apua? Eräskin lapsi jätettiin Oulussa täysin ilman psykologista tukea, vaikka hän näki äitiänsä puukotettavan. Ketään ei kiinnostanut hänen tilanteensa lapsena, mutta reagointien lisääntyessä vuosien mittaan, hänetkin laitostettiin ongelmanuorena. Lastensuojelun itsensä laiminlyönnillä aikaan saama tilanne hoidettiin jälleen kerran laitostamalla.
Kun laitoksessa kohtelu on "rankan taustan omaavan nuoren" kohtelua, oli tausta sitten rankka tai ei, syntyy oikeita ongelmanuoria. Ja aidot ongelmanuoret eivät parane. Varsinaista oireen syytä ei hoideta eikä käsitellä. Sen sijaan oireilua loivennetaan lääkkeillä, kurilla, eristämisellä ja jopa väkivallalla.
Pohjolakodin ohjaaja oli pidetty ohjaaja. Siis Hyvis. Hän on maamme lastensuojelulaitosten yleisen tapakäytännön - sen, miten nuoria kohdellaan - uhri. Voimme verrata asiaa huonosti kohdeltuun koiraan, josta tulee vihainen ja joka puree. Se puree käteen katsomatta, oli käsi sitten lyövä tai silittävä käsi.
Henkirikos on vakava rikos, eikä sitä voi tekona puolustella millään syyllä. On silti korkea aika perehtyä laajemmin asiayhteyden taustoihin. Ei vain tekijöiden henkilökohtaiseen taustaan vaan koko systeemiin ja käytäntöihin, joista moni kyllä tietää, mutta harva uskaltaa puhua.
ElenaMaria Uusitalo
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
RSS Feed
