Perhekuntoutukset ovat lisääntyneet kuin sienet sateella. Perhekuntoutus on avohuollon tukitoimi, jota käytetään lastensuojelussa silloin, kun perheessä ovat asiat ”niin huonosti”, ettei perhe selviydy arjesta yksin vaan tarvitsee ammattilaisen apua. Toisin sanoen oheistusta vuorovaikutuksessa lapsiin, kodinhoidollista jeesiä, terapiaa, yksilöllistä opastusta vanhemmuuteen, taloudenhoitoon, päivärytmiin, auktoriteettiin ja niin edelleen.
Edellinen luettelo mukailee todellisuutta. Perhekuntoutukset itse mainostavat olevansa paikkoja, joissa kuntoutetaan mm.päihde -tai mielenterveysongelmista kärsiviä perheitä. Käytännössä perhekuntoutusta tarjoillaan hanakasti jo pelkästään koululaisen oppimisvaikeuksien tai äidin ”saamattomuuden” vuoksi.
Tukitoimi on kuntoutettavan suostumuksen varainen.
Käytännössä kuntoutettava perhe laitostetaan. Voidaan puhua laitostamisesta, sillä perhe siirtyy kodistaan ”kodinomaisiin” olosuhteisiin perhekuntoutusta tuottavaan yksikköön, jossa perhe asuu niin kutsutusti itsenäisesti, mutta ohjatusti. Kuntoutukset sisältävät terapioita, keskusteluja, ohjattua toimintaa, päivärytmitystä, oheistusta kaikessa perheen elämään liittyvissä asioissa.
Ongelma näissä perhekuntoutuksissa ovat perusoikeudet. Perhekuntoutuksessa perusoikeuksia rajoitetaan perusteetta. Perusoikeuksien rajoittaminen perusteetta on lain vastaista.
Perhekuntoutusta mainostetaan perheiden tukemisena jokaisen perheen yksilölliset tarpeet huomioiden. Mainonta antaa ymmärtää, että perheiden tilanteet otettaisiin huomioon ja korjattaviin asioihin käytäisiin käsiksi jokaisen perheen erityispiirteet huomioiden. Näin ei asia ole. Tosiasiassa perheiden tilanteen - tuen tarpeen ja tukemisen keinot - määrittelee viranomainen ja laitoksen henkilökunta.
Perheen yksityisyyden suoja, liikkumisen vapaus, ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus joutuvat nöyrtymään erilaisten pakkotoimien edessä. Näitä pakkotoimia perustellaan perheen ongelmilla, jotka on usein kaivettu esiin tarpeettomin tutkimuksin ja liittämällä perheen tilanteeseen seikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä perheen normaalissa arjessa selviytymisen kannalta.
Perhekuntoutuksissa on vallalla oletus, että pelkästään perheen asuminen laitoksessa on oikeutus puuttua perheen perusoikeuksiin. On tyystin unohdettu, että koko toiminta on asiakkaan kannalta tahdonvaltaista ja suostumuksen alaista sekä keskeytettävissä koska tahansa, mikäli perhe ei koe tilanteensa kuntoutuksessa kohentuvan tai kokee sen jopa huonontuvan. Yksi esimerkki pakkotoimista on tällaisessa tilanteessa pakottaminen vapaaehtoisuuteen uhkaamalla huostaanottaa perheen lapset, mikäli perhe ei jatka kuntoutusta. Monessa tapauksessa myös suostumus perhekuntoutukseen lähtemiseen on saatu samalla keinolla.
Lapsen huostaanoton perusteet määritellään lastensuojelulaissa. Suurimmassa osassa kuntoutettavia perheitä nämä perusteet eivät täyty. Tullaan siis tilanteeseen, jossa perheen kuntoutus tapahtuu tahdonvastaisesti, aivan, kuten pakkohoito. Pakkohoidosta taas tulisi päättää erityishuollon elimessä kattavien tutkimuksien jälkeen ja päätös tulisi vielä alistaa hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Perhekuntoutuksissa ei tällaista prosessia käynnistetä, vaan perheelle ilmoitetaan vaihtoehdot: lasten huostaanotto tai suostuminen laitostettavaksi. Itsemääräämisoikeudesta ei voida tällaisessa tilanteessa edes puhua.
Monesti kuulee viranomaisen sanovan, että asiakas ei sanoittanut tilanteessa vastustavansa kuntoutusta tai tuonut asiaa muuten ilmi ymmärrettävästi. Perusoikeuden riistämistä ei kuitenkaan laissa määritellä oikeutetuksi vain sillä syyllä, että kohde ei ilmaissut aktiivisesti tietyllä hetkellä olevansa suostuvainen perusoikeutensa rajoittamiseen.
Ja vaikka olisi sanoittanutkin, ei sekään oikeuta perusoikeuden rajoittamiseen perusteetta. Viranomainen ei voi olettaa jokaisen yksilön tiedostavan perusoikeuksiaan, siksi ne on laissakin määritelty luovuttamattomiksi perus- ja ihmisoikeuksiksi. Mikä tarkoittaa sitä, ettei niitä voi edes omasta tahdostaan luovuttaa pois. Tulee myös muistaa, ettei jokainen yksilö ole kykenevä ilmaisemaan tahtoaan. Esimerkiksi lapsi.
Vapautta rajoitetaan perhekuntoutuksissa poikkeuksetta. Laitoksen alueelta poistumiseen tarvitaan lupa, vapautta päättää rahankäytöstä ohjaa laitos, viikonloput ja lomapäivät niin ikään ovat laitoksen määräysvallassa. Perhe ei voi vapaasti lähteä esimerkiksi sukuloimaan tai käymään kotonaan vaan siihen on anottava lupa. Perusoikeudet takaavat, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja liikkumisen vapauteen. Ainoastaan lain nojalla ( vangitaan rikoksesta tuomittuna, pidätetään rikoksesta epäiltynä tai eristetään esim. tartuntataudin leviämisen estämiseksi) voidaan tätä perusoikeutta rajata. Perhekuntoutuksissa vapautta rajoitetaan siis perusteetta. Viranomaiset perustelevat rajoittamista perheen arjen tasaamisella, arjen rytmittämisellä tai vauva-arjen sujumisen takaamisella. Laissa näitä määritelmiä rajoituksen perusteiksi ei mainita eivätkä ne sellaisia olekkaan. Kyseessä on vapauden riisto ja tahdonvastainen hoito, jolle ei ole lääketieteellisiä perusteita.
Yksi perus -ja ihmisoikeuksista on myös epäinhimillisen kohtelun kielto, jota voidaan katsoa rikottavan perhekuntoutuksissa. Epäinhimillisenä kohteluna käsitetään yleisesti kidutus. Epäinhimillistä kohtelua on kuitenkin myös loukkaava käytäntö, eristäminen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen, yksityisyyden suojaan kajoaminen ja myös tiettyihin asioihin puuttumatta jättäminen. Epäinhimillinen kohtelu ei siis suinkaan aina ole aktiivista tekemistä, josta jäisi konkreettinen jälki.
Pakottaminen asumiseen laitosmaisessa paikassa on epäinhimillistä kohtelua. Sellaiseksi voidaan katsoa myös lapsen eristäminen erilleen muusta seurueesta, esimerkiksi jäähypenkille. Monen lapsen normaali koulunkäynti estyy perhekuntoutukseen siirtymisen vuoksi. Vaikka opiskelu toteutettaisiin laitoksessa, on se lapsen normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja koulunkäynnin eväämistä, siis ryhmästä eristämistä sekin. Moni vanhempi joutuu sovittelemaan työnsä, jotkut joutuvat jopa ottamaan palkatonta vapaata perhekuntoutuksen vuoksi, sillä kuntoutus saattaa sijaita satojenkin kilometrien päässä työpaikasta eikä kulkeminen työhön ja takaisin normaalilla tavalla onnistu. Kukaan ei korvaa ansionmenetyksiä. Kysyttäessä viranomainen vastaa ” sinähän voit soivtella työnantajasi kanssa”.
Kohtelu on nöyryyttävää ja epäinhimillistä. Se pakottaa kuntoutettavan jakamaan perheensä suojan piiriin kuuluvaa yksityistä tietoa koululle, päiväkotiin ja työnantajalle, mitä hän ei normaaliolosuhteissa tekisi. Siinä samalla rikkoutuu myös yksityisyyden suoja, tosin kuntoutettavan itse rikkomana, mutta perhekuntoutuksen antamilla ehdoilla.
Perhekuntoutuksissa perheen henkilökohtaisuuksiin kajotaan tarpeettomasti. Perheen suku ja ystäväpiiri kartoitetaan ja sen perusteella tehdään erilaisia johtopäätöksiä mm.perheen jaksamisesta arjessa. Perheen lähipiirin laajuuden kartoittaminen ei ole tarkoituksenmukaista kuntoutuksen kannalta. Mikäli perhe oikeasti on kuntoutettava, ei serkuilla ja naapureilla ole asian kanssa tuon taivaallista tekemistä. Silloin kyse on jo vakavemmista asioista.
Perheen rahan käyttöä seurataan, ruokailutottumuksia arvioidaan ja tapaa pitää yllä kodin siisteyttä tarkkaillaan. Mikään tällaisista toimenpiteistä ei ole oikeassa suhteessa sanan ”kuntoutus” kanssa. Kuntoutuksen tavoite ja intressi tulisi olla esimerkiksi päihteistä selviäminen, ei se, montako kertaa viikossa perheen äiti imuroi. Koska perhekuntoutuksissa elelee tälläkin hetkellä monia perheitä, joilla ei ole taustallaan päihdekäyttöä, mielenterveysongelmaa tai väkivaltaa, rikkoo tällainen tarkkailu ja puuttuminen yksityisyyden suojaa.
Mainitsin aikaisemmin epäinhimillisen kohtelun, johon lukeutuu myös passiivinen toimimattomuus, eli jonkin tekemättä jättäminen. Tämä perusoikeusrikkomus kytkeytyy perhekuntoutuksissa erottamattomasti oikeusturvaan, joka taataan perustuslaissa jokaiselle. Oikeusturvaan kuuluu oikeus saada asiakirjansa, oikeus saada perustellut päätökset ja oikeus valittaa niistä. Oikeusturvaan kuuluu kenenkään estämättä mahdollisuus saattaa asiansa valvovan tahon tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perheet ovat kuntoutuksissa erittäin heikoilla oikeusturvansa puolesta. Heille ei useinkaan, edes pyynnöstä, toimiteta heitä itseään koskevia asiakirjoja, valituskelpoisia päätöksiä saati oheisteta siinä, missä ajassa ja kenelle perhe voi halutessaan reklamoida tai valittaa. Mikäli perhe päätyy ottamaan asianajajan tai tukihenkilön, muuttuu suhtautumistapa silmin nähden negatiiviseksi sosiaalitoimen ja laitoksen henkilökunnan taholta. Monesti perhe saa ”tapella” saadakseen heille kuuluvat asiakirjat: laitoksen ohjaajat toteavat, etteivät he toimita kirjauksia asianosaisille vaan ne tulee pyytää sosiaalitoimelta. Sosiaalitoimi taas vaatii perhettä täyttämään tietyn lomakkeen, jolla asiakirjat voi tilata. Tällainen toimimattomuus ja asioiden hankaloittaminen murentaa perheiden oikeusturvaa. Laki velvoittaa viranomaista, johon rinnastettava on myös perhekuntoutuksessa toimiva ohjaaja, toimittamaan asiakkaalle asiakasta itseään koskevat asiakirjat. Pyynnön laadulla ei ole merkitystä, pyyntö on pätevä suullisesti, sähköpostitse tai vapaasti muotoiltuna.
Perhekuntoutukset rikkovat myös syrjinnän kieltoa. Laitoksiin sullotaan perheitä elämään ohjattua elämää, joka estää elämisen osana normaalia yhteiskuntaa. Moni perhe säilyttäisi itsenäisyytensä ja vapautensa lievemmillä tukitoimilla, esimerkiksi kotiavulla ja perheneuvolan terapialla. Perhekuntoutusta ylläpitävät laitokset eristävät perheitä eriarvoisin syin omiksi reservaateikseen, joka on syrjinnän kiellon vastaista. Julkisen vallan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, tarkoittaen, että julkisen vallan tulee ryhtyä toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nämä toimenpiteet tulee antaa palveluina ja tukitoimina sillä tavalla, että perheet kykenevät selviytymään arjessa niistä tarpeista huolimatta, joita heillä mahdollisesti hetkellisen kriisin, yllätysraskauden, eron, kuoleman tai muun vastaavan tapahtuman johdosta on.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
Edellinen luettelo mukailee todellisuutta. Perhekuntoutukset itse mainostavat olevansa paikkoja, joissa kuntoutetaan mm.päihde -tai mielenterveysongelmista kärsiviä perheitä. Käytännössä perhekuntoutusta tarjoillaan hanakasti jo pelkästään koululaisen oppimisvaikeuksien tai äidin ”saamattomuuden” vuoksi.
Tukitoimi on kuntoutettavan suostumuksen varainen.
Käytännössä kuntoutettava perhe laitostetaan. Voidaan puhua laitostamisesta, sillä perhe siirtyy kodistaan ”kodinomaisiin” olosuhteisiin perhekuntoutusta tuottavaan yksikköön, jossa perhe asuu niin kutsutusti itsenäisesti, mutta ohjatusti. Kuntoutukset sisältävät terapioita, keskusteluja, ohjattua toimintaa, päivärytmitystä, oheistusta kaikessa perheen elämään liittyvissä asioissa.
Ongelma näissä perhekuntoutuksissa ovat perusoikeudet. Perhekuntoutuksessa perusoikeuksia rajoitetaan perusteetta. Perusoikeuksien rajoittaminen perusteetta on lain vastaista.
Perhekuntoutusta mainostetaan perheiden tukemisena jokaisen perheen yksilölliset tarpeet huomioiden. Mainonta antaa ymmärtää, että perheiden tilanteet otettaisiin huomioon ja korjattaviin asioihin käytäisiin käsiksi jokaisen perheen erityispiirteet huomioiden. Näin ei asia ole. Tosiasiassa perheiden tilanteen - tuen tarpeen ja tukemisen keinot - määrittelee viranomainen ja laitoksen henkilökunta.
Perheen yksityisyyden suoja, liikkumisen vapaus, ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus joutuvat nöyrtymään erilaisten pakkotoimien edessä. Näitä pakkotoimia perustellaan perheen ongelmilla, jotka on usein kaivettu esiin tarpeettomin tutkimuksin ja liittämällä perheen tilanteeseen seikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä perheen normaalissa arjessa selviytymisen kannalta.
Perhekuntoutuksissa on vallalla oletus, että pelkästään perheen asuminen laitoksessa on oikeutus puuttua perheen perusoikeuksiin. On tyystin unohdettu, että koko toiminta on asiakkaan kannalta tahdonvaltaista ja suostumuksen alaista sekä keskeytettävissä koska tahansa, mikäli perhe ei koe tilanteensa kuntoutuksessa kohentuvan tai kokee sen jopa huonontuvan. Yksi esimerkki pakkotoimista on tällaisessa tilanteessa pakottaminen vapaaehtoisuuteen uhkaamalla huostaanottaa perheen lapset, mikäli perhe ei jatka kuntoutusta. Monessa tapauksessa myös suostumus perhekuntoutukseen lähtemiseen on saatu samalla keinolla.
Lapsen huostaanoton perusteet määritellään lastensuojelulaissa. Suurimmassa osassa kuntoutettavia perheitä nämä perusteet eivät täyty. Tullaan siis tilanteeseen, jossa perheen kuntoutus tapahtuu tahdonvastaisesti, aivan, kuten pakkohoito. Pakkohoidosta taas tulisi päättää erityishuollon elimessä kattavien tutkimuksien jälkeen ja päätös tulisi vielä alistaa hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Perhekuntoutuksissa ei tällaista prosessia käynnistetä, vaan perheelle ilmoitetaan vaihtoehdot: lasten huostaanotto tai suostuminen laitostettavaksi. Itsemääräämisoikeudesta ei voida tällaisessa tilanteessa edes puhua.
Monesti kuulee viranomaisen sanovan, että asiakas ei sanoittanut tilanteessa vastustavansa kuntoutusta tai tuonut asiaa muuten ilmi ymmärrettävästi. Perusoikeuden riistämistä ei kuitenkaan laissa määritellä oikeutetuksi vain sillä syyllä, että kohde ei ilmaissut aktiivisesti tietyllä hetkellä olevansa suostuvainen perusoikeutensa rajoittamiseen.
Ja vaikka olisi sanoittanutkin, ei sekään oikeuta perusoikeuden rajoittamiseen perusteetta. Viranomainen ei voi olettaa jokaisen yksilön tiedostavan perusoikeuksiaan, siksi ne on laissakin määritelty luovuttamattomiksi perus- ja ihmisoikeuksiksi. Mikä tarkoittaa sitä, ettei niitä voi edes omasta tahdostaan luovuttaa pois. Tulee myös muistaa, ettei jokainen yksilö ole kykenevä ilmaisemaan tahtoaan. Esimerkiksi lapsi.
Vapautta rajoitetaan perhekuntoutuksissa poikkeuksetta. Laitoksen alueelta poistumiseen tarvitaan lupa, vapautta päättää rahankäytöstä ohjaa laitos, viikonloput ja lomapäivät niin ikään ovat laitoksen määräysvallassa. Perhe ei voi vapaasti lähteä esimerkiksi sukuloimaan tai käymään kotonaan vaan siihen on anottava lupa. Perusoikeudet takaavat, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja liikkumisen vapauteen. Ainoastaan lain nojalla ( vangitaan rikoksesta tuomittuna, pidätetään rikoksesta epäiltynä tai eristetään esim. tartuntataudin leviämisen estämiseksi) voidaan tätä perusoikeutta rajata. Perhekuntoutuksissa vapautta rajoitetaan siis perusteetta. Viranomaiset perustelevat rajoittamista perheen arjen tasaamisella, arjen rytmittämisellä tai vauva-arjen sujumisen takaamisella. Laissa näitä määritelmiä rajoituksen perusteiksi ei mainita eivätkä ne sellaisia olekkaan. Kyseessä on vapauden riisto ja tahdonvastainen hoito, jolle ei ole lääketieteellisiä perusteita.
Yksi perus -ja ihmisoikeuksista on myös epäinhimillisen kohtelun kielto, jota voidaan katsoa rikottavan perhekuntoutuksissa. Epäinhimillisenä kohteluna käsitetään yleisesti kidutus. Epäinhimillistä kohtelua on kuitenkin myös loukkaava käytäntö, eristäminen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen, yksityisyyden suojaan kajoaminen ja myös tiettyihin asioihin puuttumatta jättäminen. Epäinhimillinen kohtelu ei siis suinkaan aina ole aktiivista tekemistä, josta jäisi konkreettinen jälki.
Pakottaminen asumiseen laitosmaisessa paikassa on epäinhimillistä kohtelua. Sellaiseksi voidaan katsoa myös lapsen eristäminen erilleen muusta seurueesta, esimerkiksi jäähypenkille. Monen lapsen normaali koulunkäynti estyy perhekuntoutukseen siirtymisen vuoksi. Vaikka opiskelu toteutettaisiin laitoksessa, on se lapsen normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja koulunkäynnin eväämistä, siis ryhmästä eristämistä sekin. Moni vanhempi joutuu sovittelemaan työnsä, jotkut joutuvat jopa ottamaan palkatonta vapaata perhekuntoutuksen vuoksi, sillä kuntoutus saattaa sijaita satojenkin kilometrien päässä työpaikasta eikä kulkeminen työhön ja takaisin normaalilla tavalla onnistu. Kukaan ei korvaa ansionmenetyksiä. Kysyttäessä viranomainen vastaa ” sinähän voit soivtella työnantajasi kanssa”.
Kohtelu on nöyryyttävää ja epäinhimillistä. Se pakottaa kuntoutettavan jakamaan perheensä suojan piiriin kuuluvaa yksityistä tietoa koululle, päiväkotiin ja työnantajalle, mitä hän ei normaaliolosuhteissa tekisi. Siinä samalla rikkoutuu myös yksityisyyden suoja, tosin kuntoutettavan itse rikkomana, mutta perhekuntoutuksen antamilla ehdoilla.
Perhekuntoutuksissa perheen henkilökohtaisuuksiin kajotaan tarpeettomasti. Perheen suku ja ystäväpiiri kartoitetaan ja sen perusteella tehdään erilaisia johtopäätöksiä mm.perheen jaksamisesta arjessa. Perheen lähipiirin laajuuden kartoittaminen ei ole tarkoituksenmukaista kuntoutuksen kannalta. Mikäli perhe oikeasti on kuntoutettava, ei serkuilla ja naapureilla ole asian kanssa tuon taivaallista tekemistä. Silloin kyse on jo vakavemmista asioista.
Perheen rahan käyttöä seurataan, ruokailutottumuksia arvioidaan ja tapaa pitää yllä kodin siisteyttä tarkkaillaan. Mikään tällaisista toimenpiteistä ei ole oikeassa suhteessa sanan ”kuntoutus” kanssa. Kuntoutuksen tavoite ja intressi tulisi olla esimerkiksi päihteistä selviäminen, ei se, montako kertaa viikossa perheen äiti imuroi. Koska perhekuntoutuksissa elelee tälläkin hetkellä monia perheitä, joilla ei ole taustallaan päihdekäyttöä, mielenterveysongelmaa tai väkivaltaa, rikkoo tällainen tarkkailu ja puuttuminen yksityisyyden suojaa.
Mainitsin aikaisemmin epäinhimillisen kohtelun, johon lukeutuu myös passiivinen toimimattomuus, eli jonkin tekemättä jättäminen. Tämä perusoikeusrikkomus kytkeytyy perhekuntoutuksissa erottamattomasti oikeusturvaan, joka taataan perustuslaissa jokaiselle. Oikeusturvaan kuuluu oikeus saada asiakirjansa, oikeus saada perustellut päätökset ja oikeus valittaa niistä. Oikeusturvaan kuuluu kenenkään estämättä mahdollisuus saattaa asiansa valvovan tahon tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perheet ovat kuntoutuksissa erittäin heikoilla oikeusturvansa puolesta. Heille ei useinkaan, edes pyynnöstä, toimiteta heitä itseään koskevia asiakirjoja, valituskelpoisia päätöksiä saati oheisteta siinä, missä ajassa ja kenelle perhe voi halutessaan reklamoida tai valittaa. Mikäli perhe päätyy ottamaan asianajajan tai tukihenkilön, muuttuu suhtautumistapa silmin nähden negatiiviseksi sosiaalitoimen ja laitoksen henkilökunnan taholta. Monesti perhe saa ”tapella” saadakseen heille kuuluvat asiakirjat: laitoksen ohjaajat toteavat, etteivät he toimita kirjauksia asianosaisille vaan ne tulee pyytää sosiaalitoimelta. Sosiaalitoimi taas vaatii perhettä täyttämään tietyn lomakkeen, jolla asiakirjat voi tilata. Tällainen toimimattomuus ja asioiden hankaloittaminen murentaa perheiden oikeusturvaa. Laki velvoittaa viranomaista, johon rinnastettava on myös perhekuntoutuksessa toimiva ohjaaja, toimittamaan asiakkaalle asiakasta itseään koskevat asiakirjat. Pyynnön laadulla ei ole merkitystä, pyyntö on pätevä suullisesti, sähköpostitse tai vapaasti muotoiltuna.
Perhekuntoutukset rikkovat myös syrjinnän kieltoa. Laitoksiin sullotaan perheitä elämään ohjattua elämää, joka estää elämisen osana normaalia yhteiskuntaa. Moni perhe säilyttäisi itsenäisyytensä ja vapautensa lievemmillä tukitoimilla, esimerkiksi kotiavulla ja perheneuvolan terapialla. Perhekuntoutusta ylläpitävät laitokset eristävät perheitä eriarvoisin syin omiksi reservaateikseen, joka on syrjinnän kiellon vastaista. Julkisen vallan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, tarkoittaen, että julkisen vallan tulee ryhtyä toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nämä toimenpiteet tulee antaa palveluina ja tukitoimina sillä tavalla, että perheet kykenevät selviytymään arjessa niistä tarpeista huolimatta, joita heillä mahdollisesti hetkellisen kriisin, yllätysraskauden, eron, kuoleman tai muun vastaavan tapahtuman johdosta on.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta
RSS Feed
