Leipäjonojen asiaperusta on yksinkertainen. Siitä on kuitenkin saatu aikaiseksi niin merkillinen lillukanvarsikimppu, että arvon päättäjät ovat ryhtyneet puhumaan jo leipäjonorekistereistä. Tänään 19.6 Hesarissa on uutinen siitä, mitä leipäjonoille ollaan oikeasti tekemässä. Suora lainaus: "Tällä hetkellä suurin poliittinen kysymys liittyykin tähän: ilmaiseen ruokaan oikeutetut pitäisi tunnistaa joukosta. Pitäisi siis olla jonkinlainen asiakaskortti, paperinen tai sähköinen. Samalla syntyisi väistämättä uusi rekisteri köyhistä ihmisistä."
Perusteeksi esitetään köyhyyden vähentämisen tarve. Se ei ole riittävä peruste ihmisten rekisteröimiseen. Henkilötietolain 3.luvun 11§ säätää arkaluontoisten tietojen käsittelykiellon ja samaisen pykälän kohta 6) mainitsee nimenomiasesti tällaisina tietoina sosiaalihuollon tarpeen ja henkilön sieltä saamat palvelut. Sama koskee terveydentilaa ja saatuja hoitoja. Toisin sanoen henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Henkilöä ei voida oikeastaan lainkaan rekisteröidä rikkomatta tätä pykälää. Terveydentila ja lääkitykset sun muut ovat ihmisen yksityisasioita. Ja myös asioita, joihin kuluu pirusti rahaa. Henkilökohtainen budjetti voi siis olla miinuksella pahasti, vaikka palkka olisi kohtuullinen. Joten sen määrittely, kuka on oikeutettu ilmaiseen ruokaan, on mahdotonta ilman, että tällaiset tiedot kerätään rekisteriin. Tällaisia tietoja ei käyttökiellosta johtuen kuitenkaan saa käyttää, joten ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei voi todeta yhdellekkään jonottajalle, että "sä et ole tarpeeksi köyhä saadaksesi ilmaista ruokaa!"
Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät. Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista. Jos asiakkaita aletaan ohjata palveluiden piiriin, kuten uutisessa kerrotaan, voidaan luoda myös rekisteri ja vedota siihen, että tietoja käsittelee sossu ja sossu on viranomainen.
Köyhyyttä halutaan siis vähentää. Leipäjonot edustavat köyhyyttä, mutta niiden avulla ei vähennetä köyhyyttä vaan hoidetaan köyhyyden oiretta. Jos halutaan eroon köyhyydestä, tulee tarkastella ihan eri asioita kuin leipäjonoja. Työvoimapolitiikasta on hyvä aloittaa, niistä loukuista ja mutkaisista byrokratioista, joita mm.aktiivimalli on nopeasti luonut jättäen monia jopa ihan rahatta. Opiskelijoiden ja eläkeläisten tulot ovat minimaaliset, menot järjettömiä. Tavallinen palkansaajakin elää jo senttejä laskien, kiitos kikyjen ja paikallisten sopimisten, sun muiden Sipilän hallituksen keksintöjen. Suomi palvelee ainoastaan suuria yrityksiä, joiden palveluita on pakko käyttää. Esimerkkinä terveydenhuoltoalan paisuneet pullapojat, kuten Pihlajalinna tai Attendo.
Samaan aikaan maksaa asuminen enemmän, ruoka enemmän, kaikki enemmän. Politikot puhuvat jostakin, mitä ei arjessa edes hahmota. On korkoa, on barometriä, on veroja sekä suoria, vääriä-että progressiivisia, on puhetta budjeteista investointimenoineen, suhteellisine velkaantumisineen, kuntakonserneineen, valtion apuineen, takauksineen, lainakantoineen. Kun tavallinen ihminen katselee ja kuuntelee höpinöitä näistä, on ihan sama, puhutaanko suomea vai japania, itse asia jää ihan yhtä epäselväksi. Köyhälle nämä termistöt eivät merkitse tuon taivaallista, mutta kolmen kuukauden vuokrarästit ovat todellisia. Ja niihin ei saa apua mistään.
Kaiken päälle tulevat päättäjät kravateissaan puhumaan, kuinka epäinhimillistä, syrjäyttävää, alentavaa, katukuvaa pilaavaa leipäjonotus on. Tahallaan ollaan tekemässä auttamisesta monimutkaista "osallistamisella" ja "yhteisöllistämällä"..
Suunnitellaan ruokailuhalli, tuodaan sinne vielä muutama sossu ja Kelan virkailija. Kyttäämään, vaikka julkisesti puhutaan asiakkaiden ohjaamisesta palveluiden pariin. Ohjaaminen on täällä ruohonjuuritasolla todettu ei-toivottujen ihmisryhmien hallinnoimiseksi.
Samalla rekisteröidään "pakon edessä kaikki", jotta saadaan tietää, kenellä on oikeasti oikeus olla nälissään ja kuka on liikkeellä muuten vain. Jälkimmäiset voisivat jopa maksaa hävikkiruoastaan, sehän on nyt muotiakin. Nakataan vielä pari leipäjonottajaa "kokemusasiantuntijoiksi" uudistustiimiin, jotta tämä touhu menee läpi.
Sitten, kun tämä on hoidettu pois katukuvasta, pääsemme röyhistelemään jälleen lintukodolla, jossa ei näy köyhyyden häivääkään.
Toistan: leipäjonoilla ei kuulukkaan vähentää köyhyyttä. Köyhä ei rikastu leipäjonossa käymisen vuoksi, taloudellinen tilanne ei parane mihinkään suuntaan. Tavoite köyhyyden poistamiseksi uudistamalla ja rekisteröimällä leipäjonot on bullshittiä, puuta heinää, silkkaa paskaa ja valhetta. Totuus on se, että huono politiikka on luonut nämä jonot. Uudistus tulee kyllä tehdä ja sen voi aloittaa vaikkapa vaihtamalla hallituksen.
Kovasti huohotetaan vapaaehtoisuudesta, ettei kenenkään ole pakko kertoa tulojaan. Ettei se estä ruoan saantia. Kyse ei ole siitä, onko suunnitellun uudistuksen seurauskirjo vapaaehtoista vaan siitä, että sellaisia seurauksia, jotka menevät henkilön yksityisyyden suojan piiriin, ylipäätään ollaan suunnittelemassa. Rekisteri on tällainen seuraus.
Yhteisissä tiloissa köyhyyskortin heiluttelu ei ole passin heiluttelua lentokentällä. Kaikilla voi olla passi, mutta kaikilla ei ole köyhyyskorttia. Ihminen, jolla on nälkä, menee ruoka-apuun ja joutuu kyselyjen kohteeksi? Kenties ohjatuksi sossuun tai Kelaan? Jopa työllistymispalveluun? Vain, koska tuli hakemaan ruokaa? Kun ei mukamas itse osaa ja kykene? Kuka näistä päättäjistä oikeasti kuvittelee, etteikö tällainen ole alentavaa jo ajatuksenakin? Ja mikä, jos ei tämä, on ihmisen vapaan tahdon tarkoituksellista hallinnointia?
Perheeseeni kuuluu 7 henkilöä. Jos menen ruoka-apuun, en todellakaan halua jäädä sinne yhteisruokailuun ja osallistumaan yhtään mihinkään. Minä haluan saada sen, mitä minulle sillä kerralla suodaan, jotta pääsen kotiin laskemaan, mihin se apu riittää, mitä saan valmistettua, mitä pitää pakosti ostaa kaupasta ja mitä minulle tämän kaiken jälkeen jää käteen. Minä haluan ruokailla kotona. Enkä jossakin holokaustiruokalassa sossujen ja Kelan akkojen silmän alla. Enkä halua, että joku rekisteröi minua mihinkään kategoriaan sen perusteella, että jonotan kassillista makaroonia.
Suomessa on siedetty jo paljon. Työttömien ruoskimiset, toimeentulotuen saamisen vaikeuttaminen (koska sitä se Kelassa on), aktiivimalli, koulutusleikkaukset, lasten hoidostakin päättää jo Sipilä eivätkä lapsen omat vanhemmat (päivähoito-oikeus), lastensuojelu on rikottu toimimattomaksi, palkkoja on alennettu, lomista ja lomarahoista kiristetty, jne. Ja nytkö alkavat loppua riistettävät? Joten käydään sen viimeisen, kaikista köyhimmän, ruokaa jonottavan porukan kimppuun? Ja vihjalillaan, että näissä jonoissa seisoisi joku huvikseen, tuulessa ja tuiskussa, aina uudestaan ja uudestaan kuukaudesta toiseen?
Näin nimenomaisesti vihjaillaan ja annetaan nyt ymmärtää. Mikään muu ei selitä siteerausta, että "ilmaiseen ruokaan oikeutetut pitäisi tunnistaa joukosta".
Lopuksi jätän teidät ajattelemaan vielä yhtä kysymystä liittyen tuohon oikeutukseen:
Joku jossakin tulisi määrittelemään jokaisen henkilön oikeuden saada ilmaista ruoka-apua. Ihmisen tulisi näyttää toteen, että hänellä on oikeutetusti nälkä.
Miksi kukaan ei kysele sitä oikeutusta, jolla tämä jonottava ihmisryhmä aiotaan rekisteröidä?
Lue myös: Leivänhakijat pakkorekisteröidään-ruokaa ei voi enää hakea anonyymisti
Perusteeksi esitetään köyhyyden vähentämisen tarve. Se ei ole riittävä peruste ihmisten rekisteröimiseen. Henkilötietolain 3.luvun 11§ säätää arkaluontoisten tietojen käsittelykiellon ja samaisen pykälän kohta 6) mainitsee nimenomiasesti tällaisina tietoina sosiaalihuollon tarpeen ja henkilön sieltä saamat palvelut. Sama koskee terveydentilaa ja saatuja hoitoja. Toisin sanoen henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Henkilöä ei voida oikeastaan lainkaan rekisteröidä rikkomatta tätä pykälää. Terveydentila ja lääkitykset sun muut ovat ihmisen yksityisasioita. Ja myös asioita, joihin kuluu pirusti rahaa. Henkilökohtainen budjetti voi siis olla miinuksella pahasti, vaikka palkka olisi kohtuullinen. Joten sen määrittely, kuka on oikeutettu ilmaiseen ruokaan, on mahdotonta ilman, että tällaiset tiedot kerätään rekisteriin. Tällaisia tietoja ei käyttökiellosta johtuen kuitenkaan saa käyttää, joten ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei voi todeta yhdellekkään jonottajalle, että "sä et ole tarpeeksi köyhä saadaksesi ilmaista ruokaa!"
Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät. Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista. Jos asiakkaita aletaan ohjata palveluiden piiriin, kuten uutisessa kerrotaan, voidaan luoda myös rekisteri ja vedota siihen, että tietoja käsittelee sossu ja sossu on viranomainen.
Köyhyyttä halutaan siis vähentää. Leipäjonot edustavat köyhyyttä, mutta niiden avulla ei vähennetä köyhyyttä vaan hoidetaan köyhyyden oiretta. Jos halutaan eroon köyhyydestä, tulee tarkastella ihan eri asioita kuin leipäjonoja. Työvoimapolitiikasta on hyvä aloittaa, niistä loukuista ja mutkaisista byrokratioista, joita mm.aktiivimalli on nopeasti luonut jättäen monia jopa ihan rahatta. Opiskelijoiden ja eläkeläisten tulot ovat minimaaliset, menot järjettömiä. Tavallinen palkansaajakin elää jo senttejä laskien, kiitos kikyjen ja paikallisten sopimisten, sun muiden Sipilän hallituksen keksintöjen. Suomi palvelee ainoastaan suuria yrityksiä, joiden palveluita on pakko käyttää. Esimerkkinä terveydenhuoltoalan paisuneet pullapojat, kuten Pihlajalinna tai Attendo.
Samaan aikaan maksaa asuminen enemmän, ruoka enemmän, kaikki enemmän. Politikot puhuvat jostakin, mitä ei arjessa edes hahmota. On korkoa, on barometriä, on veroja sekä suoria, vääriä-että progressiivisia, on puhetta budjeteista investointimenoineen, suhteellisine velkaantumisineen, kuntakonserneineen, valtion apuineen, takauksineen, lainakantoineen. Kun tavallinen ihminen katselee ja kuuntelee höpinöitä näistä, on ihan sama, puhutaanko suomea vai japania, itse asia jää ihan yhtä epäselväksi. Köyhälle nämä termistöt eivät merkitse tuon taivaallista, mutta kolmen kuukauden vuokrarästit ovat todellisia. Ja niihin ei saa apua mistään.
Kaiken päälle tulevat päättäjät kravateissaan puhumaan, kuinka epäinhimillistä, syrjäyttävää, alentavaa, katukuvaa pilaavaa leipäjonotus on. Tahallaan ollaan tekemässä auttamisesta monimutkaista "osallistamisella" ja "yhteisöllistämällä"..
Suunnitellaan ruokailuhalli, tuodaan sinne vielä muutama sossu ja Kelan virkailija. Kyttäämään, vaikka julkisesti puhutaan asiakkaiden ohjaamisesta palveluiden pariin. Ohjaaminen on täällä ruohonjuuritasolla todettu ei-toivottujen ihmisryhmien hallinnoimiseksi.
Samalla rekisteröidään "pakon edessä kaikki", jotta saadaan tietää, kenellä on oikeasti oikeus olla nälissään ja kuka on liikkeellä muuten vain. Jälkimmäiset voisivat jopa maksaa hävikkiruoastaan, sehän on nyt muotiakin. Nakataan vielä pari leipäjonottajaa "kokemusasiantuntijoiksi" uudistustiimiin, jotta tämä touhu menee läpi.
Sitten, kun tämä on hoidettu pois katukuvasta, pääsemme röyhistelemään jälleen lintukodolla, jossa ei näy köyhyyden häivääkään.
Toistan: leipäjonoilla ei kuulukkaan vähentää köyhyyttä. Köyhä ei rikastu leipäjonossa käymisen vuoksi, taloudellinen tilanne ei parane mihinkään suuntaan. Tavoite köyhyyden poistamiseksi uudistamalla ja rekisteröimällä leipäjonot on bullshittiä, puuta heinää, silkkaa paskaa ja valhetta. Totuus on se, että huono politiikka on luonut nämä jonot. Uudistus tulee kyllä tehdä ja sen voi aloittaa vaikkapa vaihtamalla hallituksen.
Kovasti huohotetaan vapaaehtoisuudesta, ettei kenenkään ole pakko kertoa tulojaan. Ettei se estä ruoan saantia. Kyse ei ole siitä, onko suunnitellun uudistuksen seurauskirjo vapaaehtoista vaan siitä, että sellaisia seurauksia, jotka menevät henkilön yksityisyyden suojan piiriin, ylipäätään ollaan suunnittelemassa. Rekisteri on tällainen seuraus.
Yhteisissä tiloissa köyhyyskortin heiluttelu ei ole passin heiluttelua lentokentällä. Kaikilla voi olla passi, mutta kaikilla ei ole köyhyyskorttia. Ihminen, jolla on nälkä, menee ruoka-apuun ja joutuu kyselyjen kohteeksi? Kenties ohjatuksi sossuun tai Kelaan? Jopa työllistymispalveluun? Vain, koska tuli hakemaan ruokaa? Kun ei mukamas itse osaa ja kykene? Kuka näistä päättäjistä oikeasti kuvittelee, etteikö tällainen ole alentavaa jo ajatuksenakin? Ja mikä, jos ei tämä, on ihmisen vapaan tahdon tarkoituksellista hallinnointia?
Perheeseeni kuuluu 7 henkilöä. Jos menen ruoka-apuun, en todellakaan halua jäädä sinne yhteisruokailuun ja osallistumaan yhtään mihinkään. Minä haluan saada sen, mitä minulle sillä kerralla suodaan, jotta pääsen kotiin laskemaan, mihin se apu riittää, mitä saan valmistettua, mitä pitää pakosti ostaa kaupasta ja mitä minulle tämän kaiken jälkeen jää käteen. Minä haluan ruokailla kotona. Enkä jossakin holokaustiruokalassa sossujen ja Kelan akkojen silmän alla. Enkä halua, että joku rekisteröi minua mihinkään kategoriaan sen perusteella, että jonotan kassillista makaroonia.
Suomessa on siedetty jo paljon. Työttömien ruoskimiset, toimeentulotuen saamisen vaikeuttaminen (koska sitä se Kelassa on), aktiivimalli, koulutusleikkaukset, lasten hoidostakin päättää jo Sipilä eivätkä lapsen omat vanhemmat (päivähoito-oikeus), lastensuojelu on rikottu toimimattomaksi, palkkoja on alennettu, lomista ja lomarahoista kiristetty, jne. Ja nytkö alkavat loppua riistettävät? Joten käydään sen viimeisen, kaikista köyhimmän, ruokaa jonottavan porukan kimppuun? Ja vihjalillaan, että näissä jonoissa seisoisi joku huvikseen, tuulessa ja tuiskussa, aina uudestaan ja uudestaan kuukaudesta toiseen?
Näin nimenomaisesti vihjaillaan ja annetaan nyt ymmärtää. Mikään muu ei selitä siteerausta, että "ilmaiseen ruokaan oikeutetut pitäisi tunnistaa joukosta".
Lopuksi jätän teidät ajattelemaan vielä yhtä kysymystä liittyen tuohon oikeutukseen:
Joku jossakin tulisi määrittelemään jokaisen henkilön oikeuden saada ilmaista ruoka-apua. Ihmisen tulisi näyttää toteen, että hänellä on oikeutetusti nälkä.
Miksi kukaan ei kysele sitä oikeutusta, jolla tämä jonottava ihmisryhmä aiotaan rekisteröidä?
Lue myös: Leivänhakijat pakkorekisteröidään-ruokaa ei voi enää hakea anonyymisti
RSS Feed
