 | Kuten sanottua, olen ryhtynyt lukemaan vanhanaikaisesti ihan kirjoja. Luin pätkää Kauko Heurun tuotannosta nimeltään Hyvä hallinto. Pääsemättä alkumetrejä pidemmälle innostuin jopa ajattelemaan, mikä on nykyään melko harvinaista. Ajattelin jakaa ajatukseni muillekkin yleisön pyynnöstä huolimatta. |
Kirjassa puhuttiin byrokratiasta, joka on sanana meille nykyisin kovin negatiivinen. Byrokratia on hidas koneisto, jonne yksilö hukkuu, vaikka kuinka räpiköisi.
Mikä on Byrokratian merkitys sanana? Mikä on sen ideaalimalli? Sanahan sinänsä tarkoittaa hallinnon virkakoneistoa.
Byrokratia on työntekoa hallinnossa. Työntekijällä on työn tekemistä varten selkeä ohjeistus.
Työntekijöillä on valtaa ja he käyttävät sitä. Se mahdollisuus perustuu ammattitaitoon ja asemaan. Se ei missään nimessä perustu henkilökohtaisuuksiin eikä työntekijän omiin ominaisuuksiin.
Toisin sanoen viranomainen ei voi vedota päätöksessään siihen, että hänen mielestään perussmaukka on väärässä. Perusmaukan täytyy olla väärässä sääntöjen mukaan. Siis lain mukaan.
Valta, jota viranomaiset saavat käyttää perustuu laadittuihin sääntöihin riippumatta siitä, keneen valta kohdistuu. Esimerkiksi siskonkumminkaima ei saa etuutta puliukkoon nähden vain siksi, että sattuu olemaan kunnanjohtajan siskonkumminkaima.
No onko se näin? No ei ole, mutta pitäisi olla.
Mikä semmoisen byrokratian tarkoitus sitten on aikoinaan ollut, että se oli edes hyödyllistä kehittää?
Nauramatta paras, mutta sen tarkoitus oli nimenomaan tehdä ja toimia järkevästi, sääntöjen mukaan ja laskelmoidusti siten, että jokin asia johtaa tulokseen, joka on positiivinen ja helpottaa koko organisaation toimintaa. Jotta asiat menisivät hallitusti, hillitysti ja oikein, ne olisivat tarkastettavissa ja todennettavissa ja tallennettavissa ja niihin voitaisiin tarvittaessa palata ja, ja, ja....
Tuota ajatellessa on pakko kysyä, kuka sen homman oikein ryssi? Vähän vaikea on syyttää perusmaukkaa, joka käyttää sitä koneistoa. Perusmaukkaa, jonka vuoksi se koneisto on luotu ajan saatossa.
Vähän vaikea on syyttää sitä osaa porukasta, joka ei saa viedä vilttiä festarialueelle. Tai pitää korvamerkitsemätöntä kanaa.
Byrokratian tulisi siis turvata perusmaukalle se, että häntä kohdellaan objektiivisesti. Jos perusmaukka tarvitsee joltakin viralliselta taholta palvelusta, tulee tehdä hakemus, asiakirja ja päätös. Valituskelpoinen sellainen. Nämä kaikki tulee myös tallentaa.
Viranomaisen tulee noudattaa byrokratian erästä sääntöä. Sääntöä sääntöjen noudattamisesta. Lyhyesti sanottua lakia.
Tähän perustuu meidän nykyaikainen hyvä hallintomme.
Anteeksi, korjaan, hallintomme.
Hyvä hallinto ja hallinto kun ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Tuli mieleeni eduskuntakin tässä yhteydessä. Ne kaksisataa, jotka me sinne äänestämme toivoen, että he noudattavat työssään antamiensa lupauksien mukaista politiikkaa. Sellaisia asioita, joita perusmaukat kannattavat. Sen vuoksi perusmaukat äänestivät juuri niitä kahtasataa.
Kansanedustajan tulee noudattaa työssään vain kolmea kovaa juttua, oikeutta, totuutta ja perustuslakia.
Noidenkin kanssa tuntuu olevan vaikeuksia. On kuitittomia remontteja ja väärennettyjä asiakirjoja ja Kauko Juhantalo. Joten ei nyt odoteta sentään liikoja ja ruveta vaatimaan vaalien alla luvattujen asioiden toimeenpanoa, vaikka suullisesti annettu lupaus kunka olisi pätevä....
Mutta se perustuslaki. Se on laki, joka nimeää itsensä perustuslaiksi ja se laki on muita ylempänä.
Perustuslaki määrittelee yhteiskuntamme perusteet, sen järjestelmän perusteet. Se määrää ylemmät toimielimet ja niiden toimivallan. Perusmaukalle se määrittelee perusmaukan perusoikeudet.
Perustuslakia voidaan tarpeen mukaan muuttaakkin, mutta helpoksi sitä ei ole tehty. Pääasiassa perustuslaki on laki, jonka lainvoimaisuus on suurempi arvoltaan, kuin muiden lakien.
Vai onko? Tulee mieleeni jokunen uutinen tässä viime vuosilta, joissa päättäjiemme päätöksiä on arvosteltu perustuslain kautta. Kuten nytkin eri tahot vänkäävät siitä, mitä se kuntien itsehallinto oikein on ja onkokaan sitä. Mökinmummolle koko termi itsehallinto on yhdentekevä. Laskekoot hänen puolestaan itsehallinnoksi palvelun tuottamisen yksityisellä sektorilla tai ei, mummoa kiinnostaa vain se, että matka terveydenhuollon piiriin kasvaa sadalla kilometrillä.
Luukulta toiselle juostessa ei ihan heti tule mieleen, että byrokratia olisi alunperin hyvä juttu. Täyttäessään lippulappusia aa bee ja cee alahuuli rullalla olevan virkaatekevän läsnäollessa, alkaa epäillä, onko kyseessä älykkyystesti vai psykologinen ihmiskoe.
Ensimmäisenä ei tunnu siltä, että tässä täytellään perusoikeuksia.
Virkamiehen valta on toki pois otettavissa, jos virkamies rikkoo hyvän hallinnon periaatetta ja tekee vaikkapa virkarikoksen.
Niin toimii oikeusvaltio.
Mikä ihmeen oikeusvaltio? Mikä on oikeusvaltio?
Oikeusvaltio on sellainen valtio, jonka julkinen puoli käyttää valtaa siten, että se noudattaa oikeusjärjestystä.
Perusmaukalla on suoja valtiotakin vastaan. Perusmaukka saa olla ja elää valtion virkamiehien puuttumatta omaan elämäänsä. Kunhan ei mene Porin Jazzeille pillimehu taskussaan. Eikä yritä tuoda kurpitsansiemeniä suomeen.
Oikeusvaltiossa on riippumaton tuomioistuin, oikeusjärjestelmä, joka on kaikille tasan ja justiinsa sama eli tasa-arvoinen. Myös hallinnon on noudatettava lakia.
Lisäksi nykyään oikeusvaltioksi luetaan valtio, joka noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Suomella on kaapissaan siis luuranko. Jos valtio ei noudata ihmisoikeussopimuksia, se ei ole oikeusvaltio.
Onko Suomi siis EIT:ltä saamiensa noottien saldolla enää lähelläkään oikeusvaltiota?
No jos kerran valta on valvottua ja oikeudet perusmaukkoja ajatellen ovat tasa-arvoiset, niin miksi ihmeessä täällä on moni asia päin mäntyä? Mistä se oikein johtuu?
Kysymys on laaja, ja varmasti siitä voisi kirjoittaa kirjan. Kysymys on enemmän psykologinen ja filosofinen. Lukemastani kirjasta nappasin kohdan David Hume (1711-1776), joka oli hokannut ihmisen itsekkyyden liittyen asiaan.
Itsekkyys on muuttumatonta ja siinä piilee voimaa. Kun tämä asia tunnustetaan se tuo mukanaan kysymyksen, tunnemmeko häpeää?
Tuntevatko viranomaiset häpeää, kun he mokaavat?
Hävettääkö 8-vuotiaan Eerikan kuolema ketään?
Hävettääkö possurokotteesta seurannut narkolepsiaepidemia ketään? Edes Paulaa?
Näyttää pahasti siltä, että tämä terveellinen häpeän tunne on yhteiskuntamme byrokraateilta tyystin kadonnut ja sen mukana on mennyt omatunto ja ihmisarvo.
Niin. Viranomainenhan vastaa esivallalle.
"On turha vastustaa esivaltaa!" mellasti poliisi Muumipeikossakin, kun näkymätöntä varasta pidätti. Varasta, jota ei ollut olemassakaan, mutta johon poliisi uskoi saadakseen pitää virkansa.
Muutenhan poliisi riiaili päivät pitkät Mymmeliä ja totesi, että eipä ole työkiireitä.
Alan kohta uskoa, että Muumilaakson tarinat ovat lähempänä todellisuutta kuin Kymmenen Uutiset.
Mikä on Byrokratian merkitys sanana? Mikä on sen ideaalimalli? Sanahan sinänsä tarkoittaa hallinnon virkakoneistoa.
Byrokratia on työntekoa hallinnossa. Työntekijällä on työn tekemistä varten selkeä ohjeistus.
Työntekijöillä on valtaa ja he käyttävät sitä. Se mahdollisuus perustuu ammattitaitoon ja asemaan. Se ei missään nimessä perustu henkilökohtaisuuksiin eikä työntekijän omiin ominaisuuksiin.
Toisin sanoen viranomainen ei voi vedota päätöksessään siihen, että hänen mielestään perussmaukka on väärässä. Perusmaukan täytyy olla väärässä sääntöjen mukaan. Siis lain mukaan.
Valta, jota viranomaiset saavat käyttää perustuu laadittuihin sääntöihin riippumatta siitä, keneen valta kohdistuu. Esimerkiksi siskonkumminkaima ei saa etuutta puliukkoon nähden vain siksi, että sattuu olemaan kunnanjohtajan siskonkumminkaima.
No onko se näin? No ei ole, mutta pitäisi olla.
Mikä semmoisen byrokratian tarkoitus sitten on aikoinaan ollut, että se oli edes hyödyllistä kehittää?
Nauramatta paras, mutta sen tarkoitus oli nimenomaan tehdä ja toimia järkevästi, sääntöjen mukaan ja laskelmoidusti siten, että jokin asia johtaa tulokseen, joka on positiivinen ja helpottaa koko organisaation toimintaa. Jotta asiat menisivät hallitusti, hillitysti ja oikein, ne olisivat tarkastettavissa ja todennettavissa ja tallennettavissa ja niihin voitaisiin tarvittaessa palata ja, ja, ja....
Tuota ajatellessa on pakko kysyä, kuka sen homman oikein ryssi? Vähän vaikea on syyttää perusmaukkaa, joka käyttää sitä koneistoa. Perusmaukkaa, jonka vuoksi se koneisto on luotu ajan saatossa.
Vähän vaikea on syyttää sitä osaa porukasta, joka ei saa viedä vilttiä festarialueelle. Tai pitää korvamerkitsemätöntä kanaa.
Byrokratian tulisi siis turvata perusmaukalle se, että häntä kohdellaan objektiivisesti. Jos perusmaukka tarvitsee joltakin viralliselta taholta palvelusta, tulee tehdä hakemus, asiakirja ja päätös. Valituskelpoinen sellainen. Nämä kaikki tulee myös tallentaa.
Viranomaisen tulee noudattaa byrokratian erästä sääntöä. Sääntöä sääntöjen noudattamisesta. Lyhyesti sanottua lakia.
Tähän perustuu meidän nykyaikainen hyvä hallintomme.
Anteeksi, korjaan, hallintomme.
Hyvä hallinto ja hallinto kun ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Tuli mieleeni eduskuntakin tässä yhteydessä. Ne kaksisataa, jotka me sinne äänestämme toivoen, että he noudattavat työssään antamiensa lupauksien mukaista politiikkaa. Sellaisia asioita, joita perusmaukat kannattavat. Sen vuoksi perusmaukat äänestivät juuri niitä kahtasataa.
Kansanedustajan tulee noudattaa työssään vain kolmea kovaa juttua, oikeutta, totuutta ja perustuslakia.
Noidenkin kanssa tuntuu olevan vaikeuksia. On kuitittomia remontteja ja väärennettyjä asiakirjoja ja Kauko Juhantalo. Joten ei nyt odoteta sentään liikoja ja ruveta vaatimaan vaalien alla luvattujen asioiden toimeenpanoa, vaikka suullisesti annettu lupaus kunka olisi pätevä....
Mutta se perustuslaki. Se on laki, joka nimeää itsensä perustuslaiksi ja se laki on muita ylempänä.
Perustuslaki määrittelee yhteiskuntamme perusteet, sen järjestelmän perusteet. Se määrää ylemmät toimielimet ja niiden toimivallan. Perusmaukalle se määrittelee perusmaukan perusoikeudet.
Perustuslakia voidaan tarpeen mukaan muuttaakkin, mutta helpoksi sitä ei ole tehty. Pääasiassa perustuslaki on laki, jonka lainvoimaisuus on suurempi arvoltaan, kuin muiden lakien.
Vai onko? Tulee mieleeni jokunen uutinen tässä viime vuosilta, joissa päättäjiemme päätöksiä on arvosteltu perustuslain kautta. Kuten nytkin eri tahot vänkäävät siitä, mitä se kuntien itsehallinto oikein on ja onkokaan sitä. Mökinmummolle koko termi itsehallinto on yhdentekevä. Laskekoot hänen puolestaan itsehallinnoksi palvelun tuottamisen yksityisellä sektorilla tai ei, mummoa kiinnostaa vain se, että matka terveydenhuollon piiriin kasvaa sadalla kilometrillä.
Luukulta toiselle juostessa ei ihan heti tule mieleen, että byrokratia olisi alunperin hyvä juttu. Täyttäessään lippulappusia aa bee ja cee alahuuli rullalla olevan virkaatekevän läsnäollessa, alkaa epäillä, onko kyseessä älykkyystesti vai psykologinen ihmiskoe.
Ensimmäisenä ei tunnu siltä, että tässä täytellään perusoikeuksia.
Virkamiehen valta on toki pois otettavissa, jos virkamies rikkoo hyvän hallinnon periaatetta ja tekee vaikkapa virkarikoksen.
Niin toimii oikeusvaltio.
Mikä ihmeen oikeusvaltio? Mikä on oikeusvaltio?
Oikeusvaltio on sellainen valtio, jonka julkinen puoli käyttää valtaa siten, että se noudattaa oikeusjärjestystä.
Perusmaukalla on suoja valtiotakin vastaan. Perusmaukka saa olla ja elää valtion virkamiehien puuttumatta omaan elämäänsä. Kunhan ei mene Porin Jazzeille pillimehu taskussaan. Eikä yritä tuoda kurpitsansiemeniä suomeen.
Oikeusvaltiossa on riippumaton tuomioistuin, oikeusjärjestelmä, joka on kaikille tasan ja justiinsa sama eli tasa-arvoinen. Myös hallinnon on noudatettava lakia.
Lisäksi nykyään oikeusvaltioksi luetaan valtio, joka noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Suomella on kaapissaan siis luuranko. Jos valtio ei noudata ihmisoikeussopimuksia, se ei ole oikeusvaltio.
Onko Suomi siis EIT:ltä saamiensa noottien saldolla enää lähelläkään oikeusvaltiota?
No jos kerran valta on valvottua ja oikeudet perusmaukkoja ajatellen ovat tasa-arvoiset, niin miksi ihmeessä täällä on moni asia päin mäntyä? Mistä se oikein johtuu?
Kysymys on laaja, ja varmasti siitä voisi kirjoittaa kirjan. Kysymys on enemmän psykologinen ja filosofinen. Lukemastani kirjasta nappasin kohdan David Hume (1711-1776), joka oli hokannut ihmisen itsekkyyden liittyen asiaan.
Itsekkyys on muuttumatonta ja siinä piilee voimaa. Kun tämä asia tunnustetaan se tuo mukanaan kysymyksen, tunnemmeko häpeää?
Tuntevatko viranomaiset häpeää, kun he mokaavat?
Hävettääkö 8-vuotiaan Eerikan kuolema ketään?
Hävettääkö possurokotteesta seurannut narkolepsiaepidemia ketään? Edes Paulaa?
Näyttää pahasti siltä, että tämä terveellinen häpeän tunne on yhteiskuntamme byrokraateilta tyystin kadonnut ja sen mukana on mennyt omatunto ja ihmisarvo.
Niin. Viranomainenhan vastaa esivallalle.
"On turha vastustaa esivaltaa!" mellasti poliisi Muumipeikossakin, kun näkymätöntä varasta pidätti. Varasta, jota ei ollut olemassakaan, mutta johon poliisi uskoi saadakseen pitää virkansa.
Muutenhan poliisi riiaili päivät pitkät Mymmeliä ja totesi, että eipä ole työkiireitä.
Alan kohta uskoa, että Muumilaakson tarinat ovat lähempänä todellisuutta kuin Kymmenen Uutiset.
RSS Feed
