Selasin Iltalehteä netissä ja löysin 4.9 julkaistun jutun, jossa otsikko kuului "Nuorten arkitaidot kateissa: Aika vaikeata opettaa 16-20 vuotiaalle". Nykynuoriso ei osaa maksaa laskujaan, siivota, laittaa ruokaa eivätkä edes mennä lääkäriin. (Kuvankaappaus iltalehden jutusta)
Kouvolan kaupungin nuorisopalveluiden koordinaattori Esko Lavonen, Oulun kaupungin etsivän nuorisotyön koordinaattori Virpi Huittinen, Tampereen kaupungin etsivän nuorisotyön vastaava ohjaaja Tarja Laukkanen ja noin 100% jutun kommentoitsijoista olivat sitä mieltä, että vastuu on vanhemmilla.
Minä aion kyseenalaistaa tämän väittämän. Olen neljän lapsen äiti ja joutunut elämäni aikana kuuntelemaan sen verran montaa sossua, opettajaa, terkkaa ja psykologia, että tiedän, mistä puhun. Jos olisin näitä tahoja aina kuunnellut, en olisi juuri äsken kokkaillut poikani kanssa hyytelöä, jota tässä juuri odottelemme hyytyväksi. Poikaa tuskin kiinnostaisi paskan vertaa.
Asia kun sattuu olemaan niin, että tämän päivän Suomessa lasten velvoittaminen on lähes rikos. Mene ja käske nelivuotiasta korjaaman jälkensä niin sälytät lapsen harteille aikuisen vastuuta ja vaurioitat hänen henkistä kehitystään. Totea 13 vuotiaalle, että hän on kyllin vanha keittämään teensä ihan itse niin olet välinpitämätön vanhempi, joka ei ota huomioon omaa lastaan. Komenna julkisella paikalla lasta käyttäytymään asiallisesti niin saatkin kuulla, että uhkaat lasta.
Eräs "ammattilainen" kauhisteli aikanaan sitä, että tuolloin 4 vuotias tyttäreni leikkasi juustohöylällä juustoa leipänsä päälle. "Osaako se varmana käyttää tuota höylää?"
Nyt, jos laitat lapsen jäähypenkille istumaan ja miettimään tekosiaan oletkin hylkääjä, joka ei osaa vastata lapsen hätään. Vielä vuonna 2013 jäähyä käskettiin ammattilaisten taholta käyttää ja se oli olevinaan erinomaisen hyvä keino.
Karkkipäivät olivat jokin aika sitten nou nou, karamellit oli suotavampaa syöttää ruoan päätteeksi. "Menee samalla happohyökkäyksellä!". Nyt karkkipäivää suositellaan taas.
Lapsen nukuttaminen vieressä oli huono juttu, kun esikoinen syntyi. Kuopuksen kanssa koko sairaalan osasto oli muutettu vierihoidolliseksi yksiköksi.
Eräs neuvola nalkutti, kun maito loppui ja kakkonen söi vastiketta. Toinen totesi, että anna vaikka sosetta kunhan lapsi ei ole nälin.
Muuta noin 200 km Suomessa ja huomaat, että lapset saavatkin kulkea koulumatkan saattamatta, kun edellisessä kunnassa sellainen ei tullut kuuloonkaan. Toisaalla sinulle sanotaan, että kyllä 7 vuotias ekaluokkalainen jo voi olla pari tuntia yksin kotona ja toisaalla samasta asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus.
Koulua käyvän lapsen käytös huolettaa opettajaa yksi, mutta ei opettajaa kaksi. Asiaan puuttuu koulupsykologi, joka toteaa että muksulla on todennäköisesti adhd.
Kun on käyty toimintaterapiaa 6kk, tuleekin terapeutti numero mikälie kertomaan, että vikaa ei ole yhtään missään.
Sossu sekaantuu asiaan ja keksii ihan itse ikioman diagnoosin nimeltään tajuamishäiriö ja haluaa sinun lähtevän neurologiselle.
Vuosien kuluttua tulee ammattilainen joka toteaa lapsella lukihäiriön.
Ja seuraava ammattilainen toteaa heti perään tunne-elämän häiriön, joka johtuu itsetunnon alenemisesta, joka taas johtuu siitä, ettei oikeaa diagnoosia löydetty ajoissa.
Lapsi reagoi mm. kiukuttelemalla ja ottaa muutaman attakin. Käytös näkyy - syy käytökseen ei näy. Mutta eikö siihen ilmaannu joku älykkö toteamaan, että ompas huonosti kasvatettu tenava! Sama älykkö toteaa jonkun ajan kuluttua, että lienee saanut apua, kun on rauhoittunut. Mitä jää vanhemman käteen? Olo. Kysymys. Tuntuu surkealta, vaikka kaikkeni yritin - mitähän mä tein väärin?
Joka hemmetin luukusta toitotetaan vanhemmille jotakin, tahoja piisaa kuin Vilkkilässä kissoja. Niin ikään piisaa kaikkitietäviä kasvattajia, joilla itsellään on täydellinnen jälkikasvu tai ei jälkikasvua ollenkaan. Kaikki ovat omaa mieltänsä ja väittävät sitä mielipidettään objektiiviseksi faktaksi, koska sattuvat olemaan asiantuntijoita. Jos jätät yhtä noudattamatta niin siihen puuttuu toinen, ja se toinen on usein sossu, jolle närkästynyt asiantuntijataho soittaa, että tässä on nyt huono vanhempi!
Hyvä, jos itse pysyvät kartalla siitä, mikä milloinkin on ok vaan kun eivät pysy. Mutta kuka sitä nyt kehtaisi myöntää? Pannaan vanhempien piikkiin. Lihavoidaan otsikot ja huudetaan, että "Vastuu on vanhempien!!"
Huomaa kyllä, että Iltiksenkin kommentit ovat tahoilta, joilla ei ole hajuakaan siitä, mitä se voi pahimmillaan olla, kun joka suunnalta painostetaan. Kasvata siinä sitten lapsi, kun kaikki mitä teet, on väärin ja missään et ole ikinä oikeassa. Kukaan ei tosin ole kertomassa eikä näyttämässä, miten se homma sitten tulisi hoitaa, mutta virheet kirjataan kyllä.
Ja jos kieltäydyt kunniasta kuunnella arvostelua, olet agressiivinen ja epävakaa etkä todellakaan saa vanhemmuuden arvioinnista kymmentä pistettä ja papukaijamerkkiä.
Mikseivät lapset opi keittämään perunoita? No yhdessä perheessä eskari-ikäinen peräti kuori niitä ja siitä syntyi hirveä haloo. Paikalla sattui olemaan perheeseen poikennut ammattilainen joka iloisesti ilmoitti, että äiti ei ymmärrä, milloin lapset täytyy ruokkia, joten lapset tekevät ruokaa itse!
Tämä samainen "ymmärtämätön" mamma tunnetaan rakkaudesta ruokaan ja vallankin leipomiseen, minäkin olen syönyt hänen tekemäänsä mustikkapiirakkaa enkä ole edes ainoa. Mutta niin vaan on kolme lasta huostattu häneltäkin. Kuorihan siellä alle kouluikäinen -siunaa ja varjele - perunan! Repikää siitä huumoria jos osaatte.
Monikohan vanhempi alistuu siihen, että tekee kaiken lasten puolesta, varoo komentamasta, vastuuttamasta, vaatimasta, opettamasta, vain, ettei joku rikkiviisas tee elämästä sen vuoksi helvettiä?
Vaikka ei kaiken tekeminenkään mikään pelastus ole, sillä silloinhan leimautuu uusavuttomien nuorien kasvattajaksi, joka on yhtä löysää kuin lapsenkakka muovipussissa.
Seuraavan kerran, kun joku päättää aukoa päätään siitä, miten surkeita nykylasten vanhemmat ovat niin miettiköön, miten paljon enemmän yhteiskunta vaatii sitä sun tätä verrattuna vanhaan hyvään aikaan. Ja miten ristiriitaista viestiä jatkuvasti vanhemmille lasten kasvattamista koskien syötetään.
Koko ohjaustouhu lähentelee jo narsismista tuttua kaksoissidosviestintää, jossa jokin tapa on maanantaina ok ja tiistaina ehdottomasti ei ole. Puun ja kuoren välissä kasvatetaan kelvotonta nuorisoa.
Ties montako isää ja äitiä olen tavannut ja tukenut, joilla liki kaikilla on sama ongelma: MINÄ EN TIEDÄ MITÄ MINÄ NYT TEKISIN! Ja miksi he eivät tiedä? "No kun koulussa...no kun sossussa...no kun neuvolassa...no kun psykologilla..." Nekö niitä lapsia kasvattavat? Minä väitän, että suurin osa vanhemmista tietäisi tasan tarkkaan, mikä on hyvä tapa kasvattaa lasta ja mikä ei, jos he saakeli soikoon saisivat vapaasti päättää!
Lopuksi toivon, että sekin osa lukijakuntaa, joka kiskaisee nyt herneet nenuun, ymmärtää, ettei blogi koske maamme vähemmistöjä, ts. asiansa osaavia ammattilaisia eikä niitä, joilla on maalaisjärki.
ElenaMaria Uusitalo
RSS Feed
