Lastensuojelun piiriin otetaan asiakkaiksi perheitä, joissa esiintyy ongelmia. Eräs näistä ongelmista on lapsen tai nuoren käytös.
Puhutaan kouluvaikeuksista, vuorovaikutusongelmista, rajattomuudesta, agressiivisuudesta, ennakoimattomasta käytöksestä tai keskittymiskyvyttömyydestä.
Olen nähnyt näitä termejä usein perheiden asiakirjoissa. Olen myös seurannut perheiden elämää lastensuojelun asiakkaana ja huomannut, että hyvinkin monessa tapauksessa lastensuojelu yhdessä moniammatillisen rymän kanssa teettää lapsilla hyvinkin kattavia tutkimuksia, joiden seurauksena on diagnoosi.
Huostaanotettuina on lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Perhekuntoutuksissa elää lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Ja mikäs siinä, mutta yksi asia tässä on merkillisen väärinpäin, nimittäin se, mitä asiasta sanoo laki.
Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista puuttumaan lapsen olosuhteisiin, mikäli lapsen kehitys vaarantuu.
Kun lapselle "hankitaan" diagnoosi, esimerkiksi kehitysviive, ei ollakkaan enää lastensuojelulain vaan vammaispalvelulain piirissä. Moninaiset tilat sisältyvät vammaispalvelulain, jonka oikea nimi on laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, piiriin. Lain 2§ määrittelee vammaisen henkilön: "Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista". Monella neurologisen diagnoosin saaneella lapsella on erityisiä vaikeuksia keskittyä, olla vuorovaikutuksessa, pysyä rauhallisena, toimia ryhmässä, oppia puhumaan tai kirjoittamaan, solmia sosiaalisia suhteita.... Moni tällainen lapsi oireilee agressiolla tai "käyttäytymällä huonosti".
Edellisestä päästään siihen, että lastensuojelun toimenpiteisiin johtaneen oireilun alkuperäinen syy, joka siis lastensuojelulain mukaan täytyy olla lapsen olosuhteet, katoaa. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että lastensuojelullinen huoli katoaa. Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila kun ei ole olosuhde, eli lastensuojelulain mukainen peruste.
Itse asiassa lääketieteellinen tila ei edes voisi olla peruste. Sellainen peruste rikkoisi syrjinnän kieltoa ja samalla perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Ketään ei saa asettaa eri asemaan henkilöön perustuvan ominaisuuden vuoksi, jollainen myös vamma tai neurologinen tila on. Ja eri asemaan asettamista on myös perusteeton lastensuojelun asiakkuus, jossa väitetään perheen olosuhteiden olevan syy lapsen tai nuoren oireiluun.
Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila on siis lääketieteellinen tila, jota tulee hoitaa terveydenhuollon toimin. Hyvin useassa tapauksessa tulkittava laki on vammaispalvelulaki, mitä tulee kunnasta saataviin tukitoimiin lapsen perheelle ja lapselle itselleen.
Jostakin kummallisesta syystä diagnooseja saaneita lapsia elää lastensuojelun piirissä, jopa laitostettuna lastensuojelulain mukaisin perustein. Jostakin kummallisesta syystä diagnoosista huolimatta sosiaaliviranomaiset eivät suostu purkamaan huostaanottoja, lopettamaan perhekuntoutuksia tai sulkemaan lastensuojelun asiakkuutta, vaikka heille joku kertoisinkin, ettei adhd johdu perheen olosuhteista tai ettei kehitysvamma ole äidin ja lapsen vuorovaikutuksen puutteesta johtuva tila. Jostakin kummallisesta syystä sijaishuollon tuottajat nostavat näistä lapsista kuukausittain mm. vammaistukea, saavat korvausta kuntoutettavasta lapsesta ja sitä suurempaa korvausta sijaishuoltajana toimimisesta, mitä vaikeampi diagnoosi lapsella on.
Oikea tapa toimia olisi se, että lastensuojelun asiakkuuden perusteet tarkastettaisiin. Ja asiakkuus ja toimet keskeytettäisiin ja perhe ohjattaisiin oikein kohdennetun tuen piiriin.
Miksi niin käy vain hyvin harvoin, onkin sitten kysymys erikseen. Ja sitä sopii jokaisen, jonka diagnosoitu lapsi on tällä hetkellä lastensuojelun asiakkaana, avohuollon sijoituksessa tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle, kysyä siltä perheen asiaa hoitavalta sosiaaliviranomaiselta.
Muita uusia Lokakuun liikkkeen julkaisuja
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
Puhutaan kouluvaikeuksista, vuorovaikutusongelmista, rajattomuudesta, agressiivisuudesta, ennakoimattomasta käytöksestä tai keskittymiskyvyttömyydestä.
Olen nähnyt näitä termejä usein perheiden asiakirjoissa. Olen myös seurannut perheiden elämää lastensuojelun asiakkaana ja huomannut, että hyvinkin monessa tapauksessa lastensuojelu yhdessä moniammatillisen rymän kanssa teettää lapsilla hyvinkin kattavia tutkimuksia, joiden seurauksena on diagnoosi.
Huostaanotettuina on lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Perhekuntoutuksissa elää lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Ja mikäs siinä, mutta yksi asia tässä on merkillisen väärinpäin, nimittäin se, mitä asiasta sanoo laki.
Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista puuttumaan lapsen olosuhteisiin, mikäli lapsen kehitys vaarantuu.
Kun lapselle "hankitaan" diagnoosi, esimerkiksi kehitysviive, ei ollakkaan enää lastensuojelulain vaan vammaispalvelulain piirissä. Moninaiset tilat sisältyvät vammaispalvelulain, jonka oikea nimi on laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, piiriin. Lain 2§ määrittelee vammaisen henkilön: "Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista". Monella neurologisen diagnoosin saaneella lapsella on erityisiä vaikeuksia keskittyä, olla vuorovaikutuksessa, pysyä rauhallisena, toimia ryhmässä, oppia puhumaan tai kirjoittamaan, solmia sosiaalisia suhteita.... Moni tällainen lapsi oireilee agressiolla tai "käyttäytymällä huonosti".
Edellisestä päästään siihen, että lastensuojelun toimenpiteisiin johtaneen oireilun alkuperäinen syy, joka siis lastensuojelulain mukaan täytyy olla lapsen olosuhteet, katoaa. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että lastensuojelullinen huoli katoaa. Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila kun ei ole olosuhde, eli lastensuojelulain mukainen peruste.
Itse asiassa lääketieteellinen tila ei edes voisi olla peruste. Sellainen peruste rikkoisi syrjinnän kieltoa ja samalla perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Ketään ei saa asettaa eri asemaan henkilöön perustuvan ominaisuuden vuoksi, jollainen myös vamma tai neurologinen tila on. Ja eri asemaan asettamista on myös perusteeton lastensuojelun asiakkuus, jossa väitetään perheen olosuhteiden olevan syy lapsen tai nuoren oireiluun.
Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila on siis lääketieteellinen tila, jota tulee hoitaa terveydenhuollon toimin. Hyvin useassa tapauksessa tulkittava laki on vammaispalvelulaki, mitä tulee kunnasta saataviin tukitoimiin lapsen perheelle ja lapselle itselleen.
Jostakin kummallisesta syystä diagnooseja saaneita lapsia elää lastensuojelun piirissä, jopa laitostettuna lastensuojelulain mukaisin perustein. Jostakin kummallisesta syystä diagnoosista huolimatta sosiaaliviranomaiset eivät suostu purkamaan huostaanottoja, lopettamaan perhekuntoutuksia tai sulkemaan lastensuojelun asiakkuutta, vaikka heille joku kertoisinkin, ettei adhd johdu perheen olosuhteista tai ettei kehitysvamma ole äidin ja lapsen vuorovaikutuksen puutteesta johtuva tila. Jostakin kummallisesta syystä sijaishuollon tuottajat nostavat näistä lapsista kuukausittain mm. vammaistukea, saavat korvausta kuntoutettavasta lapsesta ja sitä suurempaa korvausta sijaishuoltajana toimimisesta, mitä vaikeampi diagnoosi lapsella on.
Oikea tapa toimia olisi se, että lastensuojelun asiakkuuden perusteet tarkastettaisiin. Ja asiakkuus ja toimet keskeytettäisiin ja perhe ohjattaisiin oikein kohdennetun tuen piiriin.
Miksi niin käy vain hyvin harvoin, onkin sitten kysymys erikseen. Ja sitä sopii jokaisen, jonka diagnosoitu lapsi on tällä hetkellä lastensuojelun asiakkaana, avohuollon sijoituksessa tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle, kysyä siltä perheen asiaa hoitavalta sosiaaliviranomaiselta.
Muita uusia Lokakuun liikkkeen julkaisuja
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
RSS Feed
