Lokakuun liikkeen puoleen kääntyi hiljattain helsinkiläinen äiti, jonka lasten lomamatka Tunisiassa on muuttunut paoksi. Suomen lastensuojelu on uhannut perhettä virka-avulla ja huostaanotolla.
Tapahtumasarja alkoi kesällä 2014. Tuolloin selvisi, että äiti oli kasvattanut kotonaan kannabista. Poliisi oli tehnyt kotietsinnän, ja löydettyään kannabikset hän oli tehnyt myös lastensuojeluilmoituksen, koska asunnossa oli kirjoilla lapsia. Tutkija oli pyytänyt varautumaan lastensuojelun yhteydenottoon.
Alkoi lastensuojelutarpeen selvitys. Äiti kertoi kasvattaneensa ja käyttäneensä kannabista satunnaisesti, rentoutumistarkoituksessa, miehensä ollessa 2,5 kuukautta lasten kanssa Tunisiassa. Käyttö oli ollut hallinnassa, eikä äiti ollut käyttänyt huumeita lasten ollessa kotona.
Tämä käsittääkseni hyvinkin oleellinen seikka jätettiin lastensuojelun tapaamisessa huomiotta. Lisäksi perheen isä on täysin päihteetön, eivätkä päihteet ole vaikuttaneet lasten olosuhteisiin.
Huumeseula ei lastensuojelulle sopinut, vaikka äiti sitä itse ehdotti. Äiti myös toivotti sosiaalityöntekijät tervetulleiksi perheen kotiin, mutta siitä ei asiakirjoissa ole mainintaa.
Lastensuojelun kirjauksista pistää silmään muuan erikoinen yksityiskohta liittyen poliisin käyntiin: "Tutkintailmoituksessa ei ollut mainintaa perheen lapsista, jotka oletettavasti eivät ole olleet paikalla poliisin kotietsinnän aikana."
Siis mitä. Poliisihan teki etsintänsä seurauksena lastensuojeluilmoituksen. Mutta pyörivätkö lapset nälissään äidin helmoissa? Eivät. Heillä oli hoito ja huolenpito. Tuntuu varsin erikoiselta tehdä lastensuojeluilmoitus vaivautumatta edes tarkastamaan, missä lapset ovat.
Ennakkoluulojen vankina
Äiti sai huumeiden kasvatuksesta tuomion. Hän on myöntänyt virheensä, ollut yhteistyöhaluinen ja ymmärtänyt sen, miksi lasten tilanne on haluttu selvittää.
Lapset ovat siis parhaillaan äidinäitinsä luona Tunisiassa. Pojalla on astma ja atooppista ihottumaa, ja kaikki oireet ovat poistuneet etelän ilmastossa. Poika on talvisin joutunut uimaan erinäisissä rasvoissa ja ollut hengittävän kortisonin armoilla päivittäin.
Mies meni lasten kanssa Tunisiaan ja äiti oli itse paikalla kaksi kuukautta, jotta lapset sopeutuisivat uuteen ympäristöön. Vanhempien vuorotyön vuoksi lapset jäivät isoäidin luo mieluummin kuin päivähoitoon. Äiti pitää tärkeänä sitä, että lapset oppivat isän kulttuurin, tapoja ja kielen sekä osaavat kommunikoida sukulaistensa kanssa. Paras aika isän kulttuuritaustan omaksumiseen on juuri nyt, ennen oppivelvollisuuksien alkua. Myös äidinäidillä on monikulttuuriperhe.
Sosiaaliviranomaiset ovat kuitenkin suhtautuneet negatiivisesti isän kulttuurin ja tapojen opettamiseen. Perheen isä on muslimi. Tuo näytti riittävän syyksi sossun toimimattomalle yhteistyölle isän kanssa. Äiti kertoo sosiaalityöntekijän olemuksen huokuneen maahanmuuttajavihaa ja kriittisyyttä lasten monikulttuurikasvatusta kohtaan. Kyseinen sossu ei koko aikana suostunut vastaamaan isän kysymyksiin eikä kuuntelemaan hänen mielipidettään. Tulkkauksen olisi voinut hoitaa vaimo. Miestä ei juurikaan mainita papereissa.
"Isällä on kielivaikeuksia, mutta vanhemmat eivät halua tulkkia neuvotteluihin", lukee kirjauksissa. Mainitsematta jää se, että vanhemmilla oli ratkaisuunsa ymmärrettävä syy: ne tulkit, jotka miehelle oli järjestetty aiemmin virallisissa asioissa, eivät olleet puhuneet samaa arabiaa miehen kanssa.
"Meidän vai valtion lapset?"
Lastensuojelu on syyttänyt vanhempia siitä, että nämä ovat lähettäneet pienet lapset lomalle niin pitkäksi aikaa tuntemattomien ihmisten luo. Tuntemattomien? Lapset ovat isoäitinsä luona. Kyseiseen isoäitiin sossut eivät halua olla yhteydessä.
Ovatko isovanhemmat, enot, sedät ja tädit tuntemattomia ihmisiä? Sosiaalityöntekijät ovat näemmä unohtaneet, että perhe on lukuisissa kulttuureissa hyvinkin laaja käsite.
Äitiä on syytetty lasten heitteillejätöstä (isoäidin luo!), isää kidnappauksesta. On paheksuttu sitä, että isä pitää lapsia ulkomailla "ilman lupaa." Siis kenen lupaa? Saako lasu sitten viedä lapset tuosta vaan mihin tahansa viidakkoon?
Sossun mielestä äidin olisi pitänyt estää isää viemästä lapsiaan Tunisiaan. Mutta lapsilla on kaksoiskansalaisuus, ja vanhemmat yhdessä avioparina ovat tehneet ratkaisunsa. Sossu on kysellyt, olisiko mahdollista peräti, että isä pitäisi lapsia väkisin kotimaassaan.
Onko nyt kyse omista vai valtion lapsista?
Viranomaismielivalta on uuvuttanut perhettä
Perheen isä on ollut Suomessa vuodesta 2010, ja sen jälkeen pariskunnan aika ja voimat ovat kuluneet taisteluun erinäisten viranomaistahojen kanssa: maahanmuuttoviraston, sosiaalitoimen, poliisin ja lastensuojelun. Perheen äiti on pettynyt maamme viranomaisten omavaltaiseen toimintaan, syyttelyyn, kritisointiin, uhkailuun ja kiristykseen. Apua perhe ei ole saanut koskaan silloin, kun olisi sitä tarvinnut.
Poliisi, itsekin ulkomaalainen, yritti karkoittaa perheen isän vuonna 2012. Syynä oli huumausainerikoksesta saatu yhdeksän kuukauden ehdollinen tuomio. Mies oli tuolloin 3,5 kuukautta tutkintavankeudessa. Kotona yksin kolmivuotiaan ja puolivuotiaan kanssa ollut äiti anoi toimeentulotukea, mutta ei sitä saanut, koska "ei voinut todistaa miehensä olevan Pasilan putkassa".
Perhe sai 200-300 euroa kuukaudessa elämiseensä. Isäänsä lapset saivat tavata vain pleksin toiselta puolelta. Mainittakoon vielä, että suurimman osan ajastan vanhemmat ovat olleet työssäkäyviä kansalaisia, joten turhan usein he eivät ole yhteiskunnan varoja anelleet.
Ehdollinen vankeus perustui pelkkään telekuunteluun, eikä poliisin kotietsinnässä löydetty mitään. Mies vain oli yhdistänyt ostajan ja myyjän liittymättä asiaan muulla tavoin. Jo silloin oli poliisin tiedossa, ettei mies ollut käyttänyt tai käytä minkäänlaisia päihteitä.
Kotietsinnät tehtiin aina myöhään illalla, koputtamatta, huoltomiehen avaimilla. Lapset säikkyivät, mutta tuosta ei lastensuojelu ollut huolissaan.
Sosiaalityöntekijä painosti vanhempia tuomaan lapset Suomeen
"Lapset on tuotava Suomeen, jotta lastensuojelu voi haastatella heitä", ilmoitti sossu. Äidin ehdottama videopuhelu ei sopinut. Papereissa ei myöskään mainita, että äiti oli ehdottanut videopuhelua. Sossu totesi, että lastensuojelutarpeen arviointia ei voi tehdä tapaamatta lapsia Suomessa.
Seuraavaksi sossu uhkasi ryhtyä hankkimaan virka-apua, mikäli lapsia ei vapaaehtoisesti tuotaisi Suomeen. Äidinäitiin lastensuojelu ei halunnut olla yhteydessä.
"Yritetty soittaa äidille, ei vastausta," lukee eräässä paperissa. Äidin omasta aktiivisuudesta, ehdotuksista ja niiden tyrmäämisestä ei löydy merkintöjä.
Kertomatta äidille lastensuojelu lähetti suurlähetystöstä työntekijän tekemään olosuhdearvion lasten oloista Tunisiassa. Sossu ei perustellut toimenpidettä, vaikka konsulaatista kysyttiin, miksi tällainen tehdään. Asiassa on tiiviisti oltu yhteydessä Tunisian konsuliin Helsingissä. Konsulille oli yllätys se, että lapset uhattiin viedä maasta pois ilman vanhempien lupaa.
On jäänyt myös epäselväksi, mistä lasu oikein on näiden lasten kohdalla huolissaan. Huumausainerikoksesta vai olemisesta toisessa maassa?
Konsulaatti viestitti lasten olosuhteista seuraavaa: Lapset asuvat käytännössä suomalaisessa perheessä, hyvissä oloissa iloisina. Ei löydy merkkejä, joista olisi syytä olla huolissaan.
Äidinäiti oli toivottanut konsulin heti tervetulleeksi tapaamaan lapset asiantilansa selvittämiseksi. Lapset keskustelivat ja leikkivät rauhallisesti ja luontevasti. He voivat hyvin, heistä huolehditaan hyvin, he ovat tasapainoisen oloisia ja rauhallisia. Koti on hyvin hoidettu ja moderni suomalaiskoti. Lapset ovat yhteydessä vanhempiinsa lähes päivittäin skypen välityksellä.
Äiti ja isä totesivat yksimielisinä, että lapset eivät Suomeen tule ennen kuin lastensuojeluasia on loppuun käsitelty. Äiti myös ilmaisi melko suoraan luottamuspulansa sosiaaliviranomaisia kohtaan. Sen jälkeen lastensuojelu vaikeni, eivätkä sossut ole enää jahdanneet perhettä.
Äidin mielestä hiljaisuudessa kuitenkin "kytee". Miksi sossujen mieli olisi yhtäkkiä muuttunut ja huoli väistynyt, vaikka olosuhteet ovat olleet koko ajan samat?
Kun äidin kiinnostus kyseistä mielenmuutosta kohtaan heräsi, alkoivat sossut vakuutella, että kaikki on hyvin, eikä lapsista tarvitse olla huolissaan.
Perhe on nyt saanut asiakkuuden päättämispäätöksen. Äiti epäilee, että vain siitä syystä, että lapset tuotaisiin Suomeen. Seuraava askel olisi huostaanotto.
Umpikuja
Äiti pelkää seuraamuksia, jos lapset palaavat Suomeen. Voiko hän luottaa siihen, että sossut eivät ilmesty oven taakse? Hän kokee olevansa umpikujassa: kuinka tästä eteenpäin?
Johtavan sosiaalityöntekijän loppulausuma löytyy viimeisimmästä viestistä:
"Vaikka lastenne olosuhteita ei voitu lastensuojelun toimesta Suomessa juurikaan selvittää (esim. tapaamalla lapsia ja seuraamalla lasten ja vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta) lasten ollessa koko selvityksen ajan Tunisiassa, ei lapsillanne ole tällä hetkellä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelussa asiakkuutta. Uusi lastensuojelutarpeen selvitys, joka aloittaa aina myös asiakkuuden, voitaisiin avata vain siinä tapauksessa, että lastensuojeluun tulisi uusi lapsianne ja/tai perheenne olosuhteita koskeva lastensuojeluilmoitus tai muulla tavoin esiintullut lastensuojelun tarve."
Viimeinen lauseenparsi suo ympäripyöreydessään sossulle rajattomat valtuudet, onhan hän itse lastensuojelutarpeen ylin arvioitsija.
Äiti odotti lokakuun tarinan pohjamateriaaliksi tilaamiaan asiapapereita kauan. Hän sai ne vasta otettuaan yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään.
Äiti on harkinnut lasten osoitteen poistamista Suomesta ja siirtoa isän kotimaahan, jolloin asiat eivät enää kuulu millään tavoin Suomen viranomaisille.
Tarinan pohjalta nousee mieleeni pari kokoavaa kysymystä:
Jos ihminen tekee virheen jollakin elämänalueella, onko se syy ryhtyä väistämättä epäilemään hänen vanhemmuuttaan? Entä kuinka laajalti vanhemmuuteen kohdistetaan negatiivisia ennakkoluuloja kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai omista poikkeavien tapojen perusteella?
Vanhempia on varoteltu: "Älkää tuoko lapsia Suomeen, lastensuojelu vie heidät. Älkää luottako."
Lue myös uusia juttujamme:
☞ Yksittäistapausten onneton anatomia
☞ Harhaista puuttumista ja tiedotusta
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Hallinto-oikeuksien toiminnasta
Kirkkoturvaa Oulussa
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
Tapahtumasarja alkoi kesällä 2014. Tuolloin selvisi, että äiti oli kasvattanut kotonaan kannabista. Poliisi oli tehnyt kotietsinnän, ja löydettyään kannabikset hän oli tehnyt myös lastensuojeluilmoituksen, koska asunnossa oli kirjoilla lapsia. Tutkija oli pyytänyt varautumaan lastensuojelun yhteydenottoon.
Alkoi lastensuojelutarpeen selvitys. Äiti kertoi kasvattaneensa ja käyttäneensä kannabista satunnaisesti, rentoutumistarkoituksessa, miehensä ollessa 2,5 kuukautta lasten kanssa Tunisiassa. Käyttö oli ollut hallinnassa, eikä äiti ollut käyttänyt huumeita lasten ollessa kotona.
Tämä käsittääkseni hyvinkin oleellinen seikka jätettiin lastensuojelun tapaamisessa huomiotta. Lisäksi perheen isä on täysin päihteetön, eivätkä päihteet ole vaikuttaneet lasten olosuhteisiin.
Huumeseula ei lastensuojelulle sopinut, vaikka äiti sitä itse ehdotti. Äiti myös toivotti sosiaalityöntekijät tervetulleiksi perheen kotiin, mutta siitä ei asiakirjoissa ole mainintaa.
Lastensuojelun kirjauksista pistää silmään muuan erikoinen yksityiskohta liittyen poliisin käyntiin: "Tutkintailmoituksessa ei ollut mainintaa perheen lapsista, jotka oletettavasti eivät ole olleet paikalla poliisin kotietsinnän aikana."
Siis mitä. Poliisihan teki etsintänsä seurauksena lastensuojeluilmoituksen. Mutta pyörivätkö lapset nälissään äidin helmoissa? Eivät. Heillä oli hoito ja huolenpito. Tuntuu varsin erikoiselta tehdä lastensuojeluilmoitus vaivautumatta edes tarkastamaan, missä lapset ovat.
Ennakkoluulojen vankina
Äiti sai huumeiden kasvatuksesta tuomion. Hän on myöntänyt virheensä, ollut yhteistyöhaluinen ja ymmärtänyt sen, miksi lasten tilanne on haluttu selvittää.
Lapset ovat siis parhaillaan äidinäitinsä luona Tunisiassa. Pojalla on astma ja atooppista ihottumaa, ja kaikki oireet ovat poistuneet etelän ilmastossa. Poika on talvisin joutunut uimaan erinäisissä rasvoissa ja ollut hengittävän kortisonin armoilla päivittäin.
Mies meni lasten kanssa Tunisiaan ja äiti oli itse paikalla kaksi kuukautta, jotta lapset sopeutuisivat uuteen ympäristöön. Vanhempien vuorotyön vuoksi lapset jäivät isoäidin luo mieluummin kuin päivähoitoon. Äiti pitää tärkeänä sitä, että lapset oppivat isän kulttuurin, tapoja ja kielen sekä osaavat kommunikoida sukulaistensa kanssa. Paras aika isän kulttuuritaustan omaksumiseen on juuri nyt, ennen oppivelvollisuuksien alkua. Myös äidinäidillä on monikulttuuriperhe.
Sosiaaliviranomaiset ovat kuitenkin suhtautuneet negatiivisesti isän kulttuurin ja tapojen opettamiseen. Perheen isä on muslimi. Tuo näytti riittävän syyksi sossun toimimattomalle yhteistyölle isän kanssa. Äiti kertoo sosiaalityöntekijän olemuksen huokuneen maahanmuuttajavihaa ja kriittisyyttä lasten monikulttuurikasvatusta kohtaan. Kyseinen sossu ei koko aikana suostunut vastaamaan isän kysymyksiin eikä kuuntelemaan hänen mielipidettään. Tulkkauksen olisi voinut hoitaa vaimo. Miestä ei juurikaan mainita papereissa.
"Isällä on kielivaikeuksia, mutta vanhemmat eivät halua tulkkia neuvotteluihin", lukee kirjauksissa. Mainitsematta jää se, että vanhemmilla oli ratkaisuunsa ymmärrettävä syy: ne tulkit, jotka miehelle oli järjestetty aiemmin virallisissa asioissa, eivät olleet puhuneet samaa arabiaa miehen kanssa.
"Meidän vai valtion lapset?"
Lastensuojelu on syyttänyt vanhempia siitä, että nämä ovat lähettäneet pienet lapset lomalle niin pitkäksi aikaa tuntemattomien ihmisten luo. Tuntemattomien? Lapset ovat isoäitinsä luona. Kyseiseen isoäitiin sossut eivät halua olla yhteydessä.
Ovatko isovanhemmat, enot, sedät ja tädit tuntemattomia ihmisiä? Sosiaalityöntekijät ovat näemmä unohtaneet, että perhe on lukuisissa kulttuureissa hyvinkin laaja käsite.
Äitiä on syytetty lasten heitteillejätöstä (isoäidin luo!), isää kidnappauksesta. On paheksuttu sitä, että isä pitää lapsia ulkomailla "ilman lupaa." Siis kenen lupaa? Saako lasu sitten viedä lapset tuosta vaan mihin tahansa viidakkoon?
Sossun mielestä äidin olisi pitänyt estää isää viemästä lapsiaan Tunisiaan. Mutta lapsilla on kaksoiskansalaisuus, ja vanhemmat yhdessä avioparina ovat tehneet ratkaisunsa. Sossu on kysellyt, olisiko mahdollista peräti, että isä pitäisi lapsia väkisin kotimaassaan.
Onko nyt kyse omista vai valtion lapsista?
Viranomaismielivalta on uuvuttanut perhettä
Perheen isä on ollut Suomessa vuodesta 2010, ja sen jälkeen pariskunnan aika ja voimat ovat kuluneet taisteluun erinäisten viranomaistahojen kanssa: maahanmuuttoviraston, sosiaalitoimen, poliisin ja lastensuojelun. Perheen äiti on pettynyt maamme viranomaisten omavaltaiseen toimintaan, syyttelyyn, kritisointiin, uhkailuun ja kiristykseen. Apua perhe ei ole saanut koskaan silloin, kun olisi sitä tarvinnut.
Poliisi, itsekin ulkomaalainen, yritti karkoittaa perheen isän vuonna 2012. Syynä oli huumausainerikoksesta saatu yhdeksän kuukauden ehdollinen tuomio. Mies oli tuolloin 3,5 kuukautta tutkintavankeudessa. Kotona yksin kolmivuotiaan ja puolivuotiaan kanssa ollut äiti anoi toimeentulotukea, mutta ei sitä saanut, koska "ei voinut todistaa miehensä olevan Pasilan putkassa".
Perhe sai 200-300 euroa kuukaudessa elämiseensä. Isäänsä lapset saivat tavata vain pleksin toiselta puolelta. Mainittakoon vielä, että suurimman osan ajastan vanhemmat ovat olleet työssäkäyviä kansalaisia, joten turhan usein he eivät ole yhteiskunnan varoja anelleet.
Ehdollinen vankeus perustui pelkkään telekuunteluun, eikä poliisin kotietsinnässä löydetty mitään. Mies vain oli yhdistänyt ostajan ja myyjän liittymättä asiaan muulla tavoin. Jo silloin oli poliisin tiedossa, ettei mies ollut käyttänyt tai käytä minkäänlaisia päihteitä.
Kotietsinnät tehtiin aina myöhään illalla, koputtamatta, huoltomiehen avaimilla. Lapset säikkyivät, mutta tuosta ei lastensuojelu ollut huolissaan.
Sosiaalityöntekijä painosti vanhempia tuomaan lapset Suomeen
"Lapset on tuotava Suomeen, jotta lastensuojelu voi haastatella heitä", ilmoitti sossu. Äidin ehdottama videopuhelu ei sopinut. Papereissa ei myöskään mainita, että äiti oli ehdottanut videopuhelua. Sossu totesi, että lastensuojelutarpeen arviointia ei voi tehdä tapaamatta lapsia Suomessa.
Seuraavaksi sossu uhkasi ryhtyä hankkimaan virka-apua, mikäli lapsia ei vapaaehtoisesti tuotaisi Suomeen. Äidinäitiin lastensuojelu ei halunnut olla yhteydessä.
"Yritetty soittaa äidille, ei vastausta," lukee eräässä paperissa. Äidin omasta aktiivisuudesta, ehdotuksista ja niiden tyrmäämisestä ei löydy merkintöjä.
Kertomatta äidille lastensuojelu lähetti suurlähetystöstä työntekijän tekemään olosuhdearvion lasten oloista Tunisiassa. Sossu ei perustellut toimenpidettä, vaikka konsulaatista kysyttiin, miksi tällainen tehdään. Asiassa on tiiviisti oltu yhteydessä Tunisian konsuliin Helsingissä. Konsulille oli yllätys se, että lapset uhattiin viedä maasta pois ilman vanhempien lupaa.
On jäänyt myös epäselväksi, mistä lasu oikein on näiden lasten kohdalla huolissaan. Huumausainerikoksesta vai olemisesta toisessa maassa?
Konsulaatti viestitti lasten olosuhteista seuraavaa: Lapset asuvat käytännössä suomalaisessa perheessä, hyvissä oloissa iloisina. Ei löydy merkkejä, joista olisi syytä olla huolissaan.
Äidinäiti oli toivottanut konsulin heti tervetulleeksi tapaamaan lapset asiantilansa selvittämiseksi. Lapset keskustelivat ja leikkivät rauhallisesti ja luontevasti. He voivat hyvin, heistä huolehditaan hyvin, he ovat tasapainoisen oloisia ja rauhallisia. Koti on hyvin hoidettu ja moderni suomalaiskoti. Lapset ovat yhteydessä vanhempiinsa lähes päivittäin skypen välityksellä.
Äiti ja isä totesivat yksimielisinä, että lapset eivät Suomeen tule ennen kuin lastensuojeluasia on loppuun käsitelty. Äiti myös ilmaisi melko suoraan luottamuspulansa sosiaaliviranomaisia kohtaan. Sen jälkeen lastensuojelu vaikeni, eivätkä sossut ole enää jahdanneet perhettä.
Äidin mielestä hiljaisuudessa kuitenkin "kytee". Miksi sossujen mieli olisi yhtäkkiä muuttunut ja huoli väistynyt, vaikka olosuhteet ovat olleet koko ajan samat?
Kun äidin kiinnostus kyseistä mielenmuutosta kohtaan heräsi, alkoivat sossut vakuutella, että kaikki on hyvin, eikä lapsista tarvitse olla huolissaan.
Perhe on nyt saanut asiakkuuden päättämispäätöksen. Äiti epäilee, että vain siitä syystä, että lapset tuotaisiin Suomeen. Seuraava askel olisi huostaanotto.
Umpikuja
Äiti pelkää seuraamuksia, jos lapset palaavat Suomeen. Voiko hän luottaa siihen, että sossut eivät ilmesty oven taakse? Hän kokee olevansa umpikujassa: kuinka tästä eteenpäin?
Johtavan sosiaalityöntekijän loppulausuma löytyy viimeisimmästä viestistä:
"Vaikka lastenne olosuhteita ei voitu lastensuojelun toimesta Suomessa juurikaan selvittää (esim. tapaamalla lapsia ja seuraamalla lasten ja vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta) lasten ollessa koko selvityksen ajan Tunisiassa, ei lapsillanne ole tällä hetkellä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelussa asiakkuutta. Uusi lastensuojelutarpeen selvitys, joka aloittaa aina myös asiakkuuden, voitaisiin avata vain siinä tapauksessa, että lastensuojeluun tulisi uusi lapsianne ja/tai perheenne olosuhteita koskeva lastensuojeluilmoitus tai muulla tavoin esiintullut lastensuojelun tarve."
Viimeinen lauseenparsi suo ympäripyöreydessään sossulle rajattomat valtuudet, onhan hän itse lastensuojelutarpeen ylin arvioitsija.
Äiti odotti lokakuun tarinan pohjamateriaaliksi tilaamiaan asiapapereita kauan. Hän sai ne vasta otettuaan yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään.
Äiti on harkinnut lasten osoitteen poistamista Suomesta ja siirtoa isän kotimaahan, jolloin asiat eivät enää kuulu millään tavoin Suomen viranomaisille.
Tarinan pohjalta nousee mieleeni pari kokoavaa kysymystä:
Jos ihminen tekee virheen jollakin elämänalueella, onko se syy ryhtyä väistämättä epäilemään hänen vanhemmuuttaan? Entä kuinka laajalti vanhemmuuteen kohdistetaan negatiivisia ennakkoluuloja kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai omista poikkeavien tapojen perusteella?
Vanhempia on varoteltu: "Älkää tuoko lapsia Suomeen, lastensuojelu vie heidät. Älkää luottako."
Lue myös uusia juttujamme:
☞ Yksittäistapausten onneton anatomia
☞ Harhaista puuttumista ja tiedotusta
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Hallinto-oikeuksien toiminnasta
Kirkkoturvaa Oulussa
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
RSS Feed
