Kankaanpäässä on meneillään episodi, jossa perhe on joutunut lähtemään kodistaan lastensuojelun uhatessa perheen poikaa kiireellisellä sijoituksella. Perheeseen kuuluu äiti ja esikoululainen poika sekä lukiota käyvä tyttö. Perheen ajojahti on kestänyt yli kaksi vuotta.
Poika oli vapaaehtoisessa avohuollon sijoituksessa sijaisperheessä vielä hetki sitten, mutta äiti lopetti sijoituksen lapsen kohtelun vuoksi.
Sijaisäiti laiminlöi lapsen hoidon
Tapahtumat kärjistyivät, kun pojalta meni käsi sijoiltaan, eikä sijaisperhe toimittanut lasta lääkärille. Porin kaupungissa ei kuulemma ole sellaista tohtoria, joka saisi käden paikoilleen.
Tapaus käsivarren lyhyt historia kuuluu seuraavasti: Pojalla on luksaatiomenneisyys, eli käsi on mennyt sijoiltaan samalla tavalla ennenkin. Tällä kertaa käsi meni sijoiltaan päiväkodissa. Tapahtuman aikaan elettiin torstain aamupäivää ja asiasta ilmoitettiin sijaisäidille. Hän oli shoppailemassa Porissa, eikä pitänyt suuremmin kiirettä pojan hoitoon saattamisessa. Sijaisäiti nouti pojan vasta iltapäivällä päiväkodista.
Poikaa ei viety lääkäriin, vaan jollekin epäviralliselle niksauttajalle väänneltäväksi, mutta kättä ei saatu paikoilleen. Tätä äiti ei tiennyt.
Seuraavana päivänä poika tapasi äitiään, joka huomasi heti, ettei käsi ole kunnossa, vaikka sijaisäiti väitti toisin. Todistajan läsnäollessa käsi luiskahti paikoilleen perjantaina illalla kello 21.05, kun äiti oli jo soittanut Poriin, että ovat tulossa lääkäriin.
Äiti otti yhteyttä lastensuojeluun ja sai tietää, kuinka kauan pojan kanssa oli viivytelty, kuinka sijaisperhe oli väittänyt sossuille käden olevan kunnossa ja äidin ja pojan vain valehtelevan asiasta.
Startti pitkälle piinalle: paikkakunnan vaihdos
Kaikki alkoi syksyllä 2012, kun äiti saapui Kankaanpäähän Keuruulta. Äiti oli käyttänyt lääkkeitä väärin noin kaksi vuotta ja hakenut apua ongelmaansa itse. Perhe oli Keuruun sosiaalitoimen kautta ohjattu Kankaanpään A-kodille hoitoon. "Lapset tulevat ehdottomasti mukaan", oli sossu sanonut, sillä äiti oli kykenevä huolehtimaan heistä ongelmastaan huolimatta.
A-kodin hoitojakso kesti viitisen kuukautta, jonka jälkeen se sovitusti lopetettiin. Perhe muutti pysyvästi Kankaanpäähän.
Saanen lainata Putous-ohjelman karjalaista hahmoa: Se oli virhe.
Perheen kimppuun kävi lastensuojelu.
Epäilyksiä, uhkauksia ja riittämätöntä tukea
Lastensuojelu antoi omanlaistaan pakkohoitoa perheelle uhaten äitiä alati huostaanotolla, mikäli äiti ei tukitoimiin suostu. Tietenkin äidin tuli rampata seuloissa, koska sossu odotti kieli pitkällä retkahtamista. 15 vuoden takaisia asiakirjoja kaiveltiin esille ja huoli perustettiin niiden varaan.
Perhetyö kävi kotona, se tutki asuntoa ja penkoi jääkaappia. Josko sieltä löytyisi maitolitran ja puolukoiden sijaan litra bubrea ja pakastettuja bentsoja? Koko ajan äitiä muistutettiin siitä, että yksikin retkahdus johtaa lasten huostaanottoon.
Äiti löysi miehen ja meni naimisiin, mutta sosiaalitoimen ulottaessa epäilynsä myös aviomieheen vesittyi liittokin ja pariskunta erosi. Perhe vaihtoi asuntoaan homeen vuoksi, johon sossu lupaili vuolaasti taloudellista apua, mutta ei auttanut. Toimeentulotuki oli muutoinkin tiukassa, koska perheellä on koira ja kissa.
Luitte ihan oikein: koira ja kissa kuluttavat liikaa rahaa, ja koira on käsketty myydä pois. Käsky on kirjallisena sossun omissa lippulappusissa.
Kankaanpään sossussa lienee ollut käytössä väärä opetusvideo: Tuntematon sotilas. Siinä kun krapulainen sotilas kehui elävänsä puoli vuotta yhdellä suolaisella silakalla. Samaa linjaa noudattaen Kankaanpään sossu on sitä mieltä, että äidin tulee elää vähintään yhtä kauan yhdellä Coton de Tulearilla.
Sijaisperhe, jonne poika avohuollon sijoituksena laitettiin, sai vajaat 6000 euroa starttirahaa ja aloituskorvausta. Äidille annettiin 10 euroa per päivä ruokarahaa poikaa varten, kun poika kävi kotilomillaan. Papereihin on kirjattuna erikseen, että raha on tarkoitettu käytettäväksi ruokaan; sillä ei saa viedä poikaa Hesburgeriin. Mitähän Kankaanpään sossu luulee Hesburgerissa myytävän?
Kaiken tämän keskellä äiti oli retkahtanut opioidipohjaisiin lääkkeisiin, mutta piti asian omana tietonaan peläten menettävänsä lapsensa. Hän kertoi syövänsä lääkkeitä, jotta jaksaisi arjessa. Sekaisin hän ei ollut, kukaan ei huomannut mitään.
Jahtaamista ja pelkoa
Vaikka sossu ei vielä tiennyt retkahduksesta, se ryhtyi huostaamaan koulukasta, tytärtä, jolla oli keskittymisongelma ja seiskan keskiarvo. Tytär oli myös kokeillut kansallispirtelöämme olutta kolmasti ja jäänyt kiinni.
Sossu oli sijoittamassa tytärtä laitokseen. Tyttärellä diagnosoitiin adhd, mikä selitti keskittymisongelmat.
Perheelle järjestettiin kotisairaanhoidon ammattilaisporukka Tampereen Näsimentorista, joilta toki odotettiin lausuntoa. Näsimentor teki työnsä, ja hyvin tekikin, sillä tyttären sijoitus peruttiin. Äiti oli kovin tyytyväinen Näsimentorilaisten tapaan kuulla perhettä ja nähdä asioiden laidat. Tyttären adhd saatiin aisoihin lääkityksellä ja koulu alkoi sujua hyvin.
Tämän jälkeen äiti haki jälleen apua ongelmaansa.
Se oli virhe.
Taas uhattiin kiireellisellä sijoituksella. Äiti meni A-kodille kuntoutukseen. Hän vietti päivät kuntoutuksessa ja yöpyi kotona. Poika kävi päivisin päiväkotia.
Helmikuussa 2014 äiti antoi yhden positiivisen seulan. Äiti sai puhelinsoiton, että lapset lähtevät nyt ja poika haettiin päiväkodilta ja tytär kotoa.
Äiti valitti asiaansa hoitavasta sosiaaliviranomaisesta ja Martta vaihdettiin Annikaan. Kiiresijoitus lopetettiin 1,5 viikon kuluttua Annikan toimesta. Uusi asiakassuunnitelma tehtiin ja pakotetut tukitoimet lopetettiin. Normaalia elämää yritettiin jatkaa, mutta jälleen kerran äiti oli turvautunut lääkkeisiin.
Sossun pelko peitti auringon kuin paikalleen jämähtänyt sadepilvi.
Äidillä todettiin adhd. Elettiin heinäkuuta 2014. Äiti hakeutui jälleen hoitoon. Hän kertoo, että ei millään tavoin piilottele ongelmaansa. Haastatellessani äitiä hän on hyvin avoin riippuvuudestaan. "Mulla on reseptilääke, en käytä suonensisäisiä aineita."
Murennusta kannustuksen sijaan
Tiedän itse, kuinka mahdotonta voi olla kuntoutuminen, kun siihen ei anneta muita eväitä kuin epäily siitä, että retkahtaa. Olen nimittäin seurannut korvaushoitoa läheltä, joten tiedän mistä puhun.
Äiti kertoo haluavansa kuntoutua. Kun kuuntelen äidin kertomusta, ihmettelen ties monettako kertaa maamme ammattilaisia, joihin tulisi voida luottaa:
"Kaikkeen olen suostunut vuosien ajan, kun joka palaverissa on sanottu, että ellen suostu, lapset huostataan", kertoo äiti.
Hän on koko ajan yrittänyt itse ajaa lastensa etua ongelmastaan huolimatta ja hakenut rehellisesti apua:
"En häpeä opioidiriippuvuuttani tai korvaushoitoasiaa, kaiken saa julkaista."
Miksi Kankaanpään sossu haluaa ajaa äidin nurkkaan uhkailemalla? Miksi se ei auta niin, että avusta olisi oikeasti hyötyä?
Heinäkuussa äiti siis hakeutui saamaan apua, ja sossu ehdotti avohuollon sijoitusta pojalle. Vanhempi tytär muutti omilleen aloittaessaan lukion 9 keskiarvolla. Kelatkaa taaksepäin ja kiittäkää Näsimentoria järkevästä lausunnosta. En nimittäin usko, että tyttö olisi edes ammattikoulussa, jos hänet olisi kiiresijoitettu laitokseen.
Äiti suostui avohuollon sijoitukseen; poika menisi ihan kivalta näyttävään perheeseen, kunnes korvaushoidon arviointijakso olisi ohitse, ja palaisi sitten kotiin. Poika voisi jatkaa tutussa eskarissa ja pääsisi kotilomille. Tähän äiti luotti.
Se oli virhe.
Vieraannuttaminen alkoi
Hyvin nopeasti äidille asetettiin yhteydenpitorajoitukset. Sijaisperhe ja sossu tehtailivat ne yhdessä. Äiti pyysi saada poikaansa kotiin joka viikonloppu, mutta sai päätöksen joka toisesta viikonlopusta. Tämä on ainoa päätös, joka äidille on rajoituksista toimitettu.
Rajoitukset koskivat kuitenkin myös puheluita ja muuta yhteydenpitoa. "Sijaisperheen vankan kokemuksen mukaan on lapselle kidutusta olla tiiviisti yhteydessä äitiinsä."
Tuosta ei paljon huumoria revitä.
Viikon sijoituksessa olon jälkeen poika kutsui jo sijaisperheen vanhempia isäksi ja äidiksi. Äiti huomautti tästä, ja siitä suututtiin. Pojalle huudettiin, kun hän yritti kutsua sijaisvanhempiaan näiden omilla nimillä: "Minä olen äiti!"
Äiti kertoi sosiaalitoimelle asiasta, mutta ei saanut sieltä vastakaikua.
"No eihän me sitä huostattu!" tuumasi sossu, ilmeisesti yrittäen osoittaa äidille, miten helluja he olivat olleet, vaikka äiti oli retkahdellutkin.
Äidin kanta kertoo kaiken: "No kun te koko ajan sanoitte, että huostaatte lapset!"
Niin. Pakon edessä on helppo saada suostumus mihin tahansa. Jos vaihtoehto on sijoitus kauas hornan tuuttiin, niin kuka tahansa äiti suostuu avohuollon tukitoimena tehtävään sijoitukseen.
Toisin sanoen äiti eli jatkuvassa pelossa. Sosiaalitoimi muistutti äitiä tästä tasaisin väliajoin: "Jos et suostu, niin lapset kiiresijoitetaan". Laissa tällaista kaupankäyntiä kutsutaan kiskonnaksi tai petolliseksi menettelyksi, valtuuksien väärinkäytöksi ja arvottomaksi menettelyksi.
Kulissien takana tapahtui
Poika kertoi sijaisperheessä tapahtuvasta toiminnasta muutakin. “Siellä juodaan kaljaa, ne menevät punaisiksi ja huutavat”. Saunassa käytiin kaikki samaan aikaan teinien ja muiden kanssa. Kaikki tämä ahdisti poikaa. Hän pelkäsi.
Äiti kantoi poikaa avohuollon sijoitukseen kotilomilta itkevänä ja petauspatjoihin tarrautuneena, itku kurkussa. Sijaisperhe ei edes kommunikoinut äidin kanssa. Poika kertoi, että asioista oli kielletty puhumasta kotilomilla. " Äiti, mä en pysty hengittämään kunnolla", poika sanoi ahdistuksen kasvaessa kestämättömäksi.
Sijaisperhe väitti pojan valehtelevan, samoin äidin. Sijaisperhe soitteli sossuun tehden perättömiä ilmoituksia äidin hoivasta. Lopulta, kun pojan käsi meni sijoiltaan, äiti katkaisi vapaaehtoisuuteen perustuvan avohuollon sijoituksen saatuaan tietää asioiden oikean laidan.
Äiti vaati lapsen kuulemista sosiaalitoimelta, ja saikin kutsun tulla toimistolle. Sinne oli tultava yksin, tai sijoitusta ei voitaisi keskeyttää. Äidille kerrotiin, että poika tultaisiin sijoittamaan Eemelin lastensuojelulaitokseen, joka sijaitsee Harjavallassa, mikäli äiti ei suostuisi jatkamaan avohuollon sijoitusta.
"Et tule saamaan lasta ikinä takaisin", sanoi sossu.
Lisäksi äidille lupailtiin yhtäkkiä, kuinka poika pääsisi kotilomille ja saisi muitakin etuuksia, jos vain äiti sallisi sijoituksen jatkua ja vetäisi rikosilmoituksensa pois.
Äiti ei suostunut. Hän ehdotti perhekuntoutusta vaikkapa Päiväperhossa Tampereella tai intensiivistä perhetyötä niin, että saisi itse olla pojan kanssa.
"Sellainen olisi liian iso muutos lapsen elämässä!" totesi sossu. Älykästä logiikkaa, lastenkotiin sijoittaminenhan ei muuttaisi pojan elämää millään tavalla?!
Manipulointia ja kiristystä
10.10.2014 äiti vaati, että lasta kuullaan. Hän saikin käskyn, että poika haetaan kello 14 kuultavaksi, ja kello 15.30 äidin tulee saapua toimistolle sopimaan sijaisperheen kanssa. Äiti ei tähän suostunut, vaan vaati sosiaalitoimea kotiinsa kuulemaan poikaa. Sossu purjehti paikalle ja heitti äidin ja tämän ystävän ulos kuulemisen ajaksi.
Äiti oli pyytänyt tukihenkilökseen kuulemistilanteeseen työntekijää Näsimentorista, mutta tähän sossu ei suostunut.
Äiti meni kuitenkin asujan oikeudella asuntonsa keittiöön, kun toisessa huoneessa kuultiin poikaa. Äiti kuuli osan keskustelusta. Poikaa painostettiin palaamaan sijaisperheeseen ja lupailtiin, että "ei ne enää juo, ei siellä enää olla alasti eikä ne enää huuda".
Viimeinen käsky sosiaalitoimelta palauttaa lapsi avohuollon sijoitukseen, jonka äiti oli siis jo katkaissut ja joka perustuu vapaaehtoisuuteen (ts. huoltajan suostumukseen) oli:
"Jos et suostu, poika haetaan kello 18 kiireelliseen sijoitukseen."
Pako alkoi
Äiti lähti lapsensa kanssa kotoaan evakkoon. Hän ei aio jatkaa avohuollon sijoitusta. Rikosilmoitus on ja pysyy. Äiti on ollut yhteydessä AVIin ja saanut sieltä ohjeet tehdä kantelu suoraan ja heti aluehallintovirastolle sekä ohjeen tehdä lastensuojeluilmoitus sijaisperheestä. Valvova elin on todennut äidille kehotuksen yhteydessä, että sosiaalitoimi on rikkonut perheen oikeuksia räikeällä tavalla.
Viimeisin tieto on, että sijaisperhettä koskeva lastensuojeluilmoitus on käsitelty ja sijaisperhe kieltää kaiken, joten asia on sillä sipuli. Perhettä ei tutkita eikä hutkita sen kummemmin.
Tosin laki sanoo, että jokaisen ilmoituksen johdosta tehdään lastensuojelutarpeen kartoitus, jonka jälkeen päätetään, onko perheessä lastensuojelun tarvetta. Kankaanpäässä sossut ovat kuitenkin meedioita tai ennustajia, joilla on kristallipallo. He ennustivat, että äidin tekemä ilmoitus on perätön. Äiti nimittäin kertoi minulle: “Se lastensuojeluilmoitus, jonka tein tänään, oli käsitelty jo eilen”.
Kirj.huom: Sosiaaliviranomaisten etunimet on vaihdettu.
Aiheeseen liittyvä Lokakuun liikkeen kirjoitus:
LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12
Poika oli vapaaehtoisessa avohuollon sijoituksessa sijaisperheessä vielä hetki sitten, mutta äiti lopetti sijoituksen lapsen kohtelun vuoksi.
Sijaisäiti laiminlöi lapsen hoidon
Tapahtumat kärjistyivät, kun pojalta meni käsi sijoiltaan, eikä sijaisperhe toimittanut lasta lääkärille. Porin kaupungissa ei kuulemma ole sellaista tohtoria, joka saisi käden paikoilleen.
Tapaus käsivarren lyhyt historia kuuluu seuraavasti: Pojalla on luksaatiomenneisyys, eli käsi on mennyt sijoiltaan samalla tavalla ennenkin. Tällä kertaa käsi meni sijoiltaan päiväkodissa. Tapahtuman aikaan elettiin torstain aamupäivää ja asiasta ilmoitettiin sijaisäidille. Hän oli shoppailemassa Porissa, eikä pitänyt suuremmin kiirettä pojan hoitoon saattamisessa. Sijaisäiti nouti pojan vasta iltapäivällä päiväkodista.
Poikaa ei viety lääkäriin, vaan jollekin epäviralliselle niksauttajalle väänneltäväksi, mutta kättä ei saatu paikoilleen. Tätä äiti ei tiennyt.
Seuraavana päivänä poika tapasi äitiään, joka huomasi heti, ettei käsi ole kunnossa, vaikka sijaisäiti väitti toisin. Todistajan läsnäollessa käsi luiskahti paikoilleen perjantaina illalla kello 21.05, kun äiti oli jo soittanut Poriin, että ovat tulossa lääkäriin.
Äiti otti yhteyttä lastensuojeluun ja sai tietää, kuinka kauan pojan kanssa oli viivytelty, kuinka sijaisperhe oli väittänyt sossuille käden olevan kunnossa ja äidin ja pojan vain valehtelevan asiasta.
Startti pitkälle piinalle: paikkakunnan vaihdos
Kaikki alkoi syksyllä 2012, kun äiti saapui Kankaanpäähän Keuruulta. Äiti oli käyttänyt lääkkeitä väärin noin kaksi vuotta ja hakenut apua ongelmaansa itse. Perhe oli Keuruun sosiaalitoimen kautta ohjattu Kankaanpään A-kodille hoitoon. "Lapset tulevat ehdottomasti mukaan", oli sossu sanonut, sillä äiti oli kykenevä huolehtimaan heistä ongelmastaan huolimatta.
A-kodin hoitojakso kesti viitisen kuukautta, jonka jälkeen se sovitusti lopetettiin. Perhe muutti pysyvästi Kankaanpäähän.
Saanen lainata Putous-ohjelman karjalaista hahmoa: Se oli virhe.
Perheen kimppuun kävi lastensuojelu.
Epäilyksiä, uhkauksia ja riittämätöntä tukea
Lastensuojelu antoi omanlaistaan pakkohoitoa perheelle uhaten äitiä alati huostaanotolla, mikäli äiti ei tukitoimiin suostu. Tietenkin äidin tuli rampata seuloissa, koska sossu odotti kieli pitkällä retkahtamista. 15 vuoden takaisia asiakirjoja kaiveltiin esille ja huoli perustettiin niiden varaan.
Perhetyö kävi kotona, se tutki asuntoa ja penkoi jääkaappia. Josko sieltä löytyisi maitolitran ja puolukoiden sijaan litra bubrea ja pakastettuja bentsoja? Koko ajan äitiä muistutettiin siitä, että yksikin retkahdus johtaa lasten huostaanottoon.
Äiti löysi miehen ja meni naimisiin, mutta sosiaalitoimen ulottaessa epäilynsä myös aviomieheen vesittyi liittokin ja pariskunta erosi. Perhe vaihtoi asuntoaan homeen vuoksi, johon sossu lupaili vuolaasti taloudellista apua, mutta ei auttanut. Toimeentulotuki oli muutoinkin tiukassa, koska perheellä on koira ja kissa.
Luitte ihan oikein: koira ja kissa kuluttavat liikaa rahaa, ja koira on käsketty myydä pois. Käsky on kirjallisena sossun omissa lippulappusissa.
Kankaanpään sossussa lienee ollut käytössä väärä opetusvideo: Tuntematon sotilas. Siinä kun krapulainen sotilas kehui elävänsä puoli vuotta yhdellä suolaisella silakalla. Samaa linjaa noudattaen Kankaanpään sossu on sitä mieltä, että äidin tulee elää vähintään yhtä kauan yhdellä Coton de Tulearilla.
Sijaisperhe, jonne poika avohuollon sijoituksena laitettiin, sai vajaat 6000 euroa starttirahaa ja aloituskorvausta. Äidille annettiin 10 euroa per päivä ruokarahaa poikaa varten, kun poika kävi kotilomillaan. Papereihin on kirjattuna erikseen, että raha on tarkoitettu käytettäväksi ruokaan; sillä ei saa viedä poikaa Hesburgeriin. Mitähän Kankaanpään sossu luulee Hesburgerissa myytävän?
Kaiken tämän keskellä äiti oli retkahtanut opioidipohjaisiin lääkkeisiin, mutta piti asian omana tietonaan peläten menettävänsä lapsensa. Hän kertoi syövänsä lääkkeitä, jotta jaksaisi arjessa. Sekaisin hän ei ollut, kukaan ei huomannut mitään.
Jahtaamista ja pelkoa
Vaikka sossu ei vielä tiennyt retkahduksesta, se ryhtyi huostaamaan koulukasta, tytärtä, jolla oli keskittymisongelma ja seiskan keskiarvo. Tytär oli myös kokeillut kansallispirtelöämme olutta kolmasti ja jäänyt kiinni.
Sossu oli sijoittamassa tytärtä laitokseen. Tyttärellä diagnosoitiin adhd, mikä selitti keskittymisongelmat.
Perheelle järjestettiin kotisairaanhoidon ammattilaisporukka Tampereen Näsimentorista, joilta toki odotettiin lausuntoa. Näsimentor teki työnsä, ja hyvin tekikin, sillä tyttären sijoitus peruttiin. Äiti oli kovin tyytyväinen Näsimentorilaisten tapaan kuulla perhettä ja nähdä asioiden laidat. Tyttären adhd saatiin aisoihin lääkityksellä ja koulu alkoi sujua hyvin.
Tämän jälkeen äiti haki jälleen apua ongelmaansa.
Se oli virhe.
Taas uhattiin kiireellisellä sijoituksella. Äiti meni A-kodille kuntoutukseen. Hän vietti päivät kuntoutuksessa ja yöpyi kotona. Poika kävi päivisin päiväkotia.
Helmikuussa 2014 äiti antoi yhden positiivisen seulan. Äiti sai puhelinsoiton, että lapset lähtevät nyt ja poika haettiin päiväkodilta ja tytär kotoa.
Äiti valitti asiaansa hoitavasta sosiaaliviranomaisesta ja Martta vaihdettiin Annikaan. Kiiresijoitus lopetettiin 1,5 viikon kuluttua Annikan toimesta. Uusi asiakassuunnitelma tehtiin ja pakotetut tukitoimet lopetettiin. Normaalia elämää yritettiin jatkaa, mutta jälleen kerran äiti oli turvautunut lääkkeisiin.
Sossun pelko peitti auringon kuin paikalleen jämähtänyt sadepilvi.
Äidillä todettiin adhd. Elettiin heinäkuuta 2014. Äiti hakeutui jälleen hoitoon. Hän kertoo, että ei millään tavoin piilottele ongelmaansa. Haastatellessani äitiä hän on hyvin avoin riippuvuudestaan. "Mulla on reseptilääke, en käytä suonensisäisiä aineita."
Murennusta kannustuksen sijaan
Tiedän itse, kuinka mahdotonta voi olla kuntoutuminen, kun siihen ei anneta muita eväitä kuin epäily siitä, että retkahtaa. Olen nimittäin seurannut korvaushoitoa läheltä, joten tiedän mistä puhun.
Äiti kertoo haluavansa kuntoutua. Kun kuuntelen äidin kertomusta, ihmettelen ties monettako kertaa maamme ammattilaisia, joihin tulisi voida luottaa:
"Kaikkeen olen suostunut vuosien ajan, kun joka palaverissa on sanottu, että ellen suostu, lapset huostataan", kertoo äiti.
Hän on koko ajan yrittänyt itse ajaa lastensa etua ongelmastaan huolimatta ja hakenut rehellisesti apua:
"En häpeä opioidiriippuvuuttani tai korvaushoitoasiaa, kaiken saa julkaista."
Miksi Kankaanpään sossu haluaa ajaa äidin nurkkaan uhkailemalla? Miksi se ei auta niin, että avusta olisi oikeasti hyötyä?
Heinäkuussa äiti siis hakeutui saamaan apua, ja sossu ehdotti avohuollon sijoitusta pojalle. Vanhempi tytär muutti omilleen aloittaessaan lukion 9 keskiarvolla. Kelatkaa taaksepäin ja kiittäkää Näsimentoria järkevästä lausunnosta. En nimittäin usko, että tyttö olisi edes ammattikoulussa, jos hänet olisi kiiresijoitettu laitokseen.
Äiti suostui avohuollon sijoitukseen; poika menisi ihan kivalta näyttävään perheeseen, kunnes korvaushoidon arviointijakso olisi ohitse, ja palaisi sitten kotiin. Poika voisi jatkaa tutussa eskarissa ja pääsisi kotilomille. Tähän äiti luotti.
Se oli virhe.
Vieraannuttaminen alkoi
Hyvin nopeasti äidille asetettiin yhteydenpitorajoitukset. Sijaisperhe ja sossu tehtailivat ne yhdessä. Äiti pyysi saada poikaansa kotiin joka viikonloppu, mutta sai päätöksen joka toisesta viikonlopusta. Tämä on ainoa päätös, joka äidille on rajoituksista toimitettu.
Rajoitukset koskivat kuitenkin myös puheluita ja muuta yhteydenpitoa. "Sijaisperheen vankan kokemuksen mukaan on lapselle kidutusta olla tiiviisti yhteydessä äitiinsä."
Tuosta ei paljon huumoria revitä.
Viikon sijoituksessa olon jälkeen poika kutsui jo sijaisperheen vanhempia isäksi ja äidiksi. Äiti huomautti tästä, ja siitä suututtiin. Pojalle huudettiin, kun hän yritti kutsua sijaisvanhempiaan näiden omilla nimillä: "Minä olen äiti!"
Äiti kertoi sosiaalitoimelle asiasta, mutta ei saanut sieltä vastakaikua.
"No eihän me sitä huostattu!" tuumasi sossu, ilmeisesti yrittäen osoittaa äidille, miten helluja he olivat olleet, vaikka äiti oli retkahdellutkin.
Äidin kanta kertoo kaiken: "No kun te koko ajan sanoitte, että huostaatte lapset!"
Niin. Pakon edessä on helppo saada suostumus mihin tahansa. Jos vaihtoehto on sijoitus kauas hornan tuuttiin, niin kuka tahansa äiti suostuu avohuollon tukitoimena tehtävään sijoitukseen.
Toisin sanoen äiti eli jatkuvassa pelossa. Sosiaalitoimi muistutti äitiä tästä tasaisin väliajoin: "Jos et suostu, niin lapset kiiresijoitetaan". Laissa tällaista kaupankäyntiä kutsutaan kiskonnaksi tai petolliseksi menettelyksi, valtuuksien väärinkäytöksi ja arvottomaksi menettelyksi.
Kulissien takana tapahtui
Poika kertoi sijaisperheessä tapahtuvasta toiminnasta muutakin. “Siellä juodaan kaljaa, ne menevät punaisiksi ja huutavat”. Saunassa käytiin kaikki samaan aikaan teinien ja muiden kanssa. Kaikki tämä ahdisti poikaa. Hän pelkäsi.
Äiti kantoi poikaa avohuollon sijoitukseen kotilomilta itkevänä ja petauspatjoihin tarrautuneena, itku kurkussa. Sijaisperhe ei edes kommunikoinut äidin kanssa. Poika kertoi, että asioista oli kielletty puhumasta kotilomilla. " Äiti, mä en pysty hengittämään kunnolla", poika sanoi ahdistuksen kasvaessa kestämättömäksi.
Sijaisperhe väitti pojan valehtelevan, samoin äidin. Sijaisperhe soitteli sossuun tehden perättömiä ilmoituksia äidin hoivasta. Lopulta, kun pojan käsi meni sijoiltaan, äiti katkaisi vapaaehtoisuuteen perustuvan avohuollon sijoituksen saatuaan tietää asioiden oikean laidan.
Äiti vaati lapsen kuulemista sosiaalitoimelta, ja saikin kutsun tulla toimistolle. Sinne oli tultava yksin, tai sijoitusta ei voitaisi keskeyttää. Äidille kerrotiin, että poika tultaisiin sijoittamaan Eemelin lastensuojelulaitokseen, joka sijaitsee Harjavallassa, mikäli äiti ei suostuisi jatkamaan avohuollon sijoitusta.
"Et tule saamaan lasta ikinä takaisin", sanoi sossu.
Lisäksi äidille lupailtiin yhtäkkiä, kuinka poika pääsisi kotilomille ja saisi muitakin etuuksia, jos vain äiti sallisi sijoituksen jatkua ja vetäisi rikosilmoituksensa pois.
Äiti ei suostunut. Hän ehdotti perhekuntoutusta vaikkapa Päiväperhossa Tampereella tai intensiivistä perhetyötä niin, että saisi itse olla pojan kanssa.
"Sellainen olisi liian iso muutos lapsen elämässä!" totesi sossu. Älykästä logiikkaa, lastenkotiin sijoittaminenhan ei muuttaisi pojan elämää millään tavalla?!
Manipulointia ja kiristystä
10.10.2014 äiti vaati, että lasta kuullaan. Hän saikin käskyn, että poika haetaan kello 14 kuultavaksi, ja kello 15.30 äidin tulee saapua toimistolle sopimaan sijaisperheen kanssa. Äiti ei tähän suostunut, vaan vaati sosiaalitoimea kotiinsa kuulemaan poikaa. Sossu purjehti paikalle ja heitti äidin ja tämän ystävän ulos kuulemisen ajaksi.
Äiti oli pyytänyt tukihenkilökseen kuulemistilanteeseen työntekijää Näsimentorista, mutta tähän sossu ei suostunut.
Äiti meni kuitenkin asujan oikeudella asuntonsa keittiöön, kun toisessa huoneessa kuultiin poikaa. Äiti kuuli osan keskustelusta. Poikaa painostettiin palaamaan sijaisperheeseen ja lupailtiin, että "ei ne enää juo, ei siellä enää olla alasti eikä ne enää huuda".
Viimeinen käsky sosiaalitoimelta palauttaa lapsi avohuollon sijoitukseen, jonka äiti oli siis jo katkaissut ja joka perustuu vapaaehtoisuuteen (ts. huoltajan suostumukseen) oli:
"Jos et suostu, poika haetaan kello 18 kiireelliseen sijoitukseen."
Pako alkoi
Äiti lähti lapsensa kanssa kotoaan evakkoon. Hän ei aio jatkaa avohuollon sijoitusta. Rikosilmoitus on ja pysyy. Äiti on ollut yhteydessä AVIin ja saanut sieltä ohjeet tehdä kantelu suoraan ja heti aluehallintovirastolle sekä ohjeen tehdä lastensuojeluilmoitus sijaisperheestä. Valvova elin on todennut äidille kehotuksen yhteydessä, että sosiaalitoimi on rikkonut perheen oikeuksia räikeällä tavalla.
Viimeisin tieto on, että sijaisperhettä koskeva lastensuojeluilmoitus on käsitelty ja sijaisperhe kieltää kaiken, joten asia on sillä sipuli. Perhettä ei tutkita eikä hutkita sen kummemmin.
Tosin laki sanoo, että jokaisen ilmoituksen johdosta tehdään lastensuojelutarpeen kartoitus, jonka jälkeen päätetään, onko perheessä lastensuojelun tarvetta. Kankaanpäässä sossut ovat kuitenkin meedioita tai ennustajia, joilla on kristallipallo. He ennustivat, että äidin tekemä ilmoitus on perätön. Äiti nimittäin kertoi minulle: “Se lastensuojeluilmoitus, jonka tein tänään, oli käsitelty jo eilen”.
Kirj.huom: Sosiaaliviranomaisten etunimet on vaihdettu.
Aiheeseen liittyvä Lokakuun liikkeen kirjoitus:
LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12
RSS Feed
