Etelä-Suomessa asuva isä teki 14.4. 2013 lapsestaan lastensuojeluilmoituksen Vantaan lastensuojeluun, äidin viedessä lapsen salaa jonnekin ulkomaille – käräjäoikeuden tapaamispäätöstä rikkoen, ja yhteishuoltajuutta rikkoen. Yhtenä osasyynä ilmoituksella oli se, että lapsen päiväkoti ei tiennyt lapsen olinpaikkaa isän sitä tiedustellessa. Vantaan lastensuojelu päätti aloittaa lapsesta lastensuojelutarpeen selvityksen.
Lastensuojelutarpeen selvitys valmistui 26.9.2013 (5kk), jona aikana isän hakemus tapaamisten täytäntöönpanosta kerettiin käsitellä käräjäoikeudessa. Isä hävisi tapaamisoikeuden täytäntöönpano-oikeudenkäynnin. Isän mielestä lain määräajassa (3kk) valmistunut lastensuojelutarpeen selvitys olisi antanut vahvaa näyttöä äidin laiminlyönneistä, erityisesti koska lapsen lastensuojeluasiakkuus päätettiin aloittaa, lapsen asuessa äidillään. Isän mielestä erityisesti alla olevilla lausumilla olisi voinut olla merkitystä oikeudenkäynnissä:
Lapsen kevään 2013 päiväkodin johtaja lausui:
”Lapsi haettiin päiväkodista useimmiten viimeisten joukossa tai viimeisenä. (aina äidin toimesta)”
”Joskus silmänaluset olivat aamulla tummat”
”Muutamin kerroin päiväkodin henkilökunta oli huolissaan siitä, miten ajoittain lapsen äiti puhui vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta lapsen kuullen.”
Lapsen syksyn 2013 päiväkodin varajohtaja lausui:
”Eli lapsi ei enää itke enää niin paljon kuin aivan alussa”
”Äiti on kertonut, että viikonloppuja on vietetty sisällä siinä pelossa, että isä vie tytön.”
”Äiti on myös kertonut harkitsevansa matkan varaamista Amerikkaan. Isä ei tiedä asiasta”.
Selvityksen tekijä lausuu selvityksen lopuksi:
”Työntekijät pohtivat onko päivänhoitopaikan vaihtaminen ja (lapsen) yksinolon harjoitteleminen muutenkin epävakaassa tilanteessa lapsen edun mukaista.”
”Lapsen lastensuojelun asiakkuus jatkuu suunnitelmallisessa työssä.”
”Tärkeää on saada vanhemmat näkemään lapsen etu ja toimimaan sen mukaisesti.”
”Vanhempien on suojeltava lasta kuulemasta vanhempien keskinäisiin erimielisyyksiin liittyviä asioita”.
”Äidin on hyvä pohtia mikä vaikutus jatkuvalla huoltoriitaan keskittymisellä on hänen ja lapsen suhteeseen.”
Lapsi pelkää äitiään, lastensuojelu tekee tutkintapyynnön, poliisi ei tutki
Joulukuussa 2013 Vantaan lastensuojelu otti isään yhteyttä, ja kertoi aikovansa tavata vanhempia ja lasta. Isän vaatimuksesta lasta tultaisiin tapaaman neutraalissa ympäristössä, lapsen päiväkodilla. Lapsen vastuullisena sosiaalityöntekijänä aloitti Mervi Sinivirta (ao kuvassa esiintyy nimellä Mervi Maksimainen).
Ennen lapsen ensimmäistä tapaamista lapsen päiväkodin johtaja teki lapsesta 22.1.2014 lastensuojeluilmoituksen, jossa hän kirjoitti:
”Viikon 4 aikana lapsi on oma-aloitteisesti lähestynyt esiopetuksen henkilökuntaa kertomalla huolistaan ja asioista, jotka eivät ole hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden sopivia ja vaarantavat hänen hyvinvointiaan ja normaalia suhdetta vanhempiinsa ja vaikeuttavat muiden sosiaalisten suhteiden kehittymistä... mutta hänen olisi erittäin tärkeää saada ulkopuolista, psykologista apua.”
Ensimmäisessä sosiaalitoimen ja lasten tapaamisessa 30.1.2014 lapsi kertoi äidin väkivaltaisuudesta:
”Isä halusi erota, koska halusi löytää paremman naisen, ei löytänyt ja alkoi kiusaa.”
”Sit äiti tulee mun päälle ja verta nenästä... joskus vaan... yhden kerran... se aina sattuu.”
”Mun äidin pitäisi vaan laittaa mut kuriin mut en tiedä miksi se satuttaa.”
”Aina kun mua sattuu, se tietää, että lopetan kiukuttelun.”
”Äiti pyytää välillä aamuisin anteeksi.”
”Tapaamisen lopuksi lapsi kysyi: Onko teistä kiva kuulla tällaisia asioita."
Isää tavattiin pian tämän jälkeen, ja Vantaan lastensuojelu kertoi aikovansa tarjota äidille perhekotijaksoa. Perhekotijakso ei toteutunut. Ainoaksi seuraukseksi jäi lastensuojelun tekemä tutkintapyyntö lapsen pahoinpitelystä. Vantaan poliisi ei tutkinut asiaa.
Lapsen seuraavassa, ja viimeisessä, tapaamisessa 27.3. 2014 lapsi ilmoitti pelkäävänsä äitiään:
”Lapsi kertoi, että ole pitkään aikaan nähnyt siskojansa.”
”Lapsi ei ole heihin yhteydessä puhelimitse, mutta lapsen kertoman mukaan äiti ja siskojen äiti keskustelevat paljon ’aikuisten juttuja’ puhelimitse: ’Ne puhuu paljon, oikeudesta ja sellaisesta... kuulostaa kamalalta ja tuntuu pahalta.”
”Lapsi on kertonut äidille tästä, mutta äiti ei sano mitään.”
”Lapsi sai nähdä Mustat lesket (ikäraja 12v) -ohjelmasta puolet, mutta sitten äiti laittoi tv:n kiinni koska äiti väsyi.”
”Lapsen mukaan äiti tekee paljon töitä ja lapsi katsoo pikkukakkosta (uusintoina), monta jaksoa peräkkäin.”
”Isää lapsi tapaa tarhan pihalla.”
”Äiti alkoi huutamaan sitten niin lujaa, että multa meni korvat lukkoon. Lapsi sanoi ensin: Äiti löi mua jalkaan.”
”Lapsi kertoi: olen vieläkin vihainen äidille.”
”Kysytty lapselta suoraan pelkääkö hän äitiänsä. Lapsi vastasi että se satuttais mua.”
”Lapsi kertoi kuulleensa äidin puhuvan siskojen äidin kanssa kaappauksesta, että isä kaappaisi hänet. Lapsi kertoi nähneensä painajaista äidin ja siskojen äidin puheiden jälkeen.”
”Lapsi jatkoi, että äidin potkiminen oli eka kerta. Äiti on aikaisemmin lyönyt, mutta siitä on pitkä aika. ’Iskä ei ole satuttanut, vaan huutanut joskus´.”
Sosiaalityöntekijä Sinivirta päättää asiakkuuden
Lastensuojelutarpeen selvitys valmistui 26.9.2013 (5kk), jona aikana isän hakemus tapaamisten täytäntöönpanosta kerettiin käsitellä käräjäoikeudessa. Isä hävisi tapaamisoikeuden täytäntöönpano-oikeudenkäynnin. Isän mielestä lain määräajassa (3kk) valmistunut lastensuojelutarpeen selvitys olisi antanut vahvaa näyttöä äidin laiminlyönneistä, erityisesti koska lapsen lastensuojeluasiakkuus päätettiin aloittaa, lapsen asuessa äidillään. Isän mielestä erityisesti alla olevilla lausumilla olisi voinut olla merkitystä oikeudenkäynnissä:
Lapsen kevään 2013 päiväkodin johtaja lausui:
”Lapsi haettiin päiväkodista useimmiten viimeisten joukossa tai viimeisenä. (aina äidin toimesta)”
”Joskus silmänaluset olivat aamulla tummat”
”Muutamin kerroin päiväkodin henkilökunta oli huolissaan siitä, miten ajoittain lapsen äiti puhui vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta lapsen kuullen.”
Lapsen syksyn 2013 päiväkodin varajohtaja lausui:
”Eli lapsi ei enää itke enää niin paljon kuin aivan alussa”
”Äiti on kertonut, että viikonloppuja on vietetty sisällä siinä pelossa, että isä vie tytön.”
”Äiti on myös kertonut harkitsevansa matkan varaamista Amerikkaan. Isä ei tiedä asiasta”.
Selvityksen tekijä lausuu selvityksen lopuksi:
”Työntekijät pohtivat onko päivänhoitopaikan vaihtaminen ja (lapsen) yksinolon harjoitteleminen muutenkin epävakaassa tilanteessa lapsen edun mukaista.”
”Lapsen lastensuojelun asiakkuus jatkuu suunnitelmallisessa työssä.”
”Tärkeää on saada vanhemmat näkemään lapsen etu ja toimimaan sen mukaisesti.”
”Vanhempien on suojeltava lasta kuulemasta vanhempien keskinäisiin erimielisyyksiin liittyviä asioita”.
”Äidin on hyvä pohtia mikä vaikutus jatkuvalla huoltoriitaan keskittymisellä on hänen ja lapsen suhteeseen.”
Lapsi pelkää äitiään, lastensuojelu tekee tutkintapyynnön, poliisi ei tutki
Joulukuussa 2013 Vantaan lastensuojelu otti isään yhteyttä, ja kertoi aikovansa tavata vanhempia ja lasta. Isän vaatimuksesta lasta tultaisiin tapaaman neutraalissa ympäristössä, lapsen päiväkodilla. Lapsen vastuullisena sosiaalityöntekijänä aloitti Mervi Sinivirta (ao kuvassa esiintyy nimellä Mervi Maksimainen).
Ennen lapsen ensimmäistä tapaamista lapsen päiväkodin johtaja teki lapsesta 22.1.2014 lastensuojeluilmoituksen, jossa hän kirjoitti:
”Viikon 4 aikana lapsi on oma-aloitteisesti lähestynyt esiopetuksen henkilökuntaa kertomalla huolistaan ja asioista, jotka eivät ole hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden sopivia ja vaarantavat hänen hyvinvointiaan ja normaalia suhdetta vanhempiinsa ja vaikeuttavat muiden sosiaalisten suhteiden kehittymistä... mutta hänen olisi erittäin tärkeää saada ulkopuolista, psykologista apua.”
Ensimmäisessä sosiaalitoimen ja lasten tapaamisessa 30.1.2014 lapsi kertoi äidin väkivaltaisuudesta:
”Isä halusi erota, koska halusi löytää paremman naisen, ei löytänyt ja alkoi kiusaa.”
”Sit äiti tulee mun päälle ja verta nenästä... joskus vaan... yhden kerran... se aina sattuu.”
”Mun äidin pitäisi vaan laittaa mut kuriin mut en tiedä miksi se satuttaa.”
”Aina kun mua sattuu, se tietää, että lopetan kiukuttelun.”
”Äiti pyytää välillä aamuisin anteeksi.”
”Tapaamisen lopuksi lapsi kysyi: Onko teistä kiva kuulla tällaisia asioita."
Isää tavattiin pian tämän jälkeen, ja Vantaan lastensuojelu kertoi aikovansa tarjota äidille perhekotijaksoa. Perhekotijakso ei toteutunut. Ainoaksi seuraukseksi jäi lastensuojelun tekemä tutkintapyyntö lapsen pahoinpitelystä. Vantaan poliisi ei tutkinut asiaa.
Lapsen seuraavassa, ja viimeisessä, tapaamisessa 27.3. 2014 lapsi ilmoitti pelkäävänsä äitiään:
”Lapsi kertoi, että ole pitkään aikaan nähnyt siskojansa.”
”Lapsi ei ole heihin yhteydessä puhelimitse, mutta lapsen kertoman mukaan äiti ja siskojen äiti keskustelevat paljon ’aikuisten juttuja’ puhelimitse: ’Ne puhuu paljon, oikeudesta ja sellaisesta... kuulostaa kamalalta ja tuntuu pahalta.”
”Lapsi on kertonut äidille tästä, mutta äiti ei sano mitään.”
”Lapsi sai nähdä Mustat lesket (ikäraja 12v) -ohjelmasta puolet, mutta sitten äiti laittoi tv:n kiinni koska äiti väsyi.”
”Lapsen mukaan äiti tekee paljon töitä ja lapsi katsoo pikkukakkosta (uusintoina), monta jaksoa peräkkäin.”
”Isää lapsi tapaa tarhan pihalla.”
”Äiti alkoi huutamaan sitten niin lujaa, että multa meni korvat lukkoon. Lapsi sanoi ensin: Äiti löi mua jalkaan.”
”Lapsi kertoi: olen vieläkin vihainen äidille.”
”Kysytty lapselta suoraan pelkääkö hän äitiänsä. Lapsi vastasi että se satuttais mua.”
”Lapsi kertoi kuulleensa äidin puhuvan siskojen äidin kanssa kaappauksesta, että isä kaappaisi hänet. Lapsi kertoi nähneensä painajaista äidin ja siskojen äidin puheiden jälkeen.”
”Lapsi jatkoi, että äidin potkiminen oli eka kerta. Äiti on aikaisemmin lyönyt, mutta siitä on pitkä aika. ’Iskä ei ole satuttanut, vaan huutanut joskus´.”
Sosiaalityöntekijä Sinivirta päättää asiakkuuden
Kuvankaappaus: pialohikoski.net
Isän mukaan lastensuojelu ei ilmoittanut isälle tapaamisen sisällöstä mitään, ja merkintää yhteydenotosta poliisille äidin vakivaltaisuuden jatkumisesta ei tehty. Vasta isän tiedusteltua asiaa puoli vuotta myöhemmin, lastensuojelu teki jälkikäteen kirjauksen yhteydenotosta poliisiin. Poliisin kirjauksissa yhteydenottoa ei lue.
Elokuussa Sinivirta oli elokuussa isän haastamana lapsen huoltajuutta koskevassa oikeudenkäynnissä, äidin hakiessa lapsen yksinhuoltoa. Sinivirta ilmoitti käräjäoikeudelle sähköpostitse, ettei ole halukas tulemaan paikalle: ”Toivon siis, että vedätte minut pois todistajalistalta, sillä en tuo mitenkään mitään lisäarvoa käsittelyyn/ratkaisuun, en ainakaan isän nimeämänä todistajana.”
Sinivirta tapasi 23.10. 2014 äitiä kahden kesken. Tapaamisen yhteydessä Sinivirta teki lopultakin lapsen ensimmäisen asiakassuunnitelman, mutta lopetti samalla lapsen lastensuojeluasiakkuuden perustellen päättämistä seuraavasti:
”Koulu ei ole tehnyt lastensuojeluilmoituksia.”
”Lapsen isä on huolissaan siitä, että lapsi on väsynyt ja hänellä on liian pitkät (koulun jälkeen iltapäiväkerho).”
”Äiti puolestansa kertonut, ettei lapsella ole liian pitkiä päiviä.”
”Äiti kertoo viettävänsä lapsen kanssa mukavaa arkea ja heillä menee äidin mukaan kaikki hyvin”.
”Lastensuojeluasiakkuus voidaan päättää”
”Lapsella sujuu koulu hyvin, hänellä on kavereita, aktiviteettejä, ikätasoiset rajat ja säännöt kotona ja ennen kaikkea välittävät vanhemmat.”
Isälle ei kerrottu asiakkuuden lopetusaikeesta mitään etukäteen. Isän kertoman mukaan hän olisi halunnut ainakin korjata sen, kuinka lastensuojelun omat paperit todistavat, ettei äidin luona ole ikätasoisia rajoja ja sääntöjä – vastoin lastensuojelun itse keksimää väitettä. Samoin lapsen väsymyksestä koulun jälkeen, halusta päästä kotiin pitkän iltapäiväkerhon sijaan, olisi ollut todisteita. Mikäli niitä olisi saanut lastensuojelulle toimittaa.
Yhteenvetona vuoden kestäneestä lastensuojeluasiakkuudesta
Vantaan lastensuojelu katsoi keväällä 2013, että lapsen kasvu ja kehitys vaarantuu, ja lastensuojeluasiakkuus alkoi.
Lapsesta oli huolissaan ainakin 3 erillistä päiväkodin esimiesasemassa toimivaa, sekä naapureita ja muita yksityishenkilöitä. He pyysivät lapselle apua lastensuojeluilmoituksilla.
Lapsi kertoi lastensuojelulle häneen kohdistuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta äidin toimesta.
Äitiä ei koskaan moitittu mistään, sen sijaan väitettyä molempien vanhempien riitaisuutta.
Lapsi ei saanut mitään apua ennen lastensuojeluasiakkuuden päättymistä.
Lasta tavattiin vuoden aikana kaksi kertaa, isä kahdesti ja äitiä kolmesti.
Asiakassuunnitelma tehtiin vuoden asiakkuuden jälkeen, ja samana päivänä asiakkuus lopetettiin.
Isää on jäänyt mietityttämään lastensuojelun välinpitämättömyys lapsen turvallisuudesta. Mitään ei tehty lapsen suojelemiseksi, vaikka lapsi ilmoitti pelkonsa ja koetun väkivallan, juuri lastensuojelun Sinivirralle. Kenelle muulle taholle lapsen pitäisi ilmoittaa pelostaan omaa äitiä kohtaan, ja uskooko tämäkään taho lasta?
Isän mielestä on pöyristyttävää, että lastensuojelu lopetti lastensuojeluasiakkuuden kuulemalla lapsen tilanteesta vain äitiä. Isän mielestä lasta olisi ainakin pitänyt tavata, kysyä häneltä esimerkiksi, onko väkivalta kotona loppunut.
Lastensuojeluasiakkuudesta ei ole juuri hyötyä, jos mitään ei missään vaiheessa aiota tehdä. Eikö asiakassuunnitelma ole lain mukaan pakollinen asiakkuutta aloitettaessa?
Lisää aiheesta Mervi Sinivirta
Lokakuun liike seurasi Kauhutarina tosielämästä sarjassa kiireellisen sijoituksen etenemistä reaaliajassa:
Kauhutarina tosielämästä: Vantaalaisvauva sijoitettiin kiireellisesti poliisien ja sosiaalityöntekijöiden voimin
Kauhutarina tosielämästä, osa 2: Tukea vai vainoamista?
Kauhutarina tosielämästä, osa 3: Vantaalaisäiti ei saanut tarvitsemaansa apua - miksi?
Kauhutarina tosielämästä, osa 4: "Kunnioita tarkkailijaasi."
Kauhutarina tosielämästä, osa 5: Ristiriitoja ja sallittua vieraannuttamista
Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!
Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
RSS Feed
