On epärealistista ajatella, että lastensuojelussa ei koskaan tehtäisi mitään väärin, että lastensuojelu olisi erehtymätön, virheetön ja täydellinen maailma.
Jokaisella alalla ja jokaisessa ammatissa, jossa ihmiset toimivat, tehdään kaiken hyvän ja laadukkaan työn ohella välillä isompia ja pienempiä virheitä - milloin kiireessä ja paineessa, toisinaan täysin vahingossa, joskus asioita ymmärretään väärin, kaikkea ei aina osata eikä tiedetä, tilanteet tulevat yllättäen, tehdään vääriä arvioita ja tulkintoja, ei tunnisteta omaa osaamista tai osaamattomuutta asioiden suhteen, työn vaatimukset voivat olla liian korkeat tai matalat.
Näiden asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on jo iso askel kohti parempaa tekemistä sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Haastattelimme eläkkeellä olevaa entistä johtavaa sosiaalityöntekijää, joka on työskennellyt pitkään lastensuojelussa. Haastateltavamme jakaa ajatuksen siitä, että vaikka lastensuojelun tarkoitus on toimia lapsen parhaaksi, se ei aina onnistu tehtävässään täydellisesti, asioita on mahdollista tehdä entistä paremmin ja paremmalla asenteella.
Millaisia vaikeuksia ja ongelmia kohtasit lastensuojelutyössä?
Olin johtavana sosiaalityöntekijänä pienessä yksikössä, jossa hoidettavanani oli toimeentulotuki- ja päihdehuoltoasiakkaiden lisäksi lastensuojelutyötä. Töitä oli henkilöstömäärään nähden liikaa ja lastensuojelutyö vaikeaa ja vaativaa. Omat haasteensa työhön toivat myös perheiden erilaiset kulttuuriset tekijät ja ihmisten erilaiset käsitykset normatiivista asioista.
Mitä mieltä olet kritiikistä lastensuojelua kohtaan?
Ihmisillä on halu saattaa viranomaiset vastuuseen teoistaan, toisinaan täysin oikeutetusti. Joillekin taas kritiikki on itse tarkoitus, ilman sen ihmeellisempää perustetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken viranomaistoiminnan tulee kestää se, että toiminta asetetaan kyseenalaiseksi.
Olivatko lastensuojelussa tehdyt päätökset aina oikeita, perusteltuja ja lain mukaisia?
Siihen tietysti pyrittiin. Varmasti joskus olisi voinut toimia toisinkin. Jokainen ihminen, myös viranomainen, toimii toisinaan omien sympatioidensa ja antipatioidensa kautta. Yleisesti onneksi vuosien varrella on vanhan ajan viranomaismielivallasta siirrytty yhä enemmän ajattelemaan, että asiakkaalla on oikeuksia. Tästä huolimatta jotkut sosiaalityöntekijät edelleen käyttävät valtaansa vain siksi, että heillä sitä on.
Oli varmasti asiakkaita, joista et henkilökohtaisesti pitänyt. Miten se vaikutti työhösi?
Aina on se riski, että jos loukkaantuu tai suuttuu asiakkaaseen jostain syystä, niin toimii sen mukaisesti. Vaikka johtotasolta on määritelty normit miten toimitaan, niin käytettävissä on myös aika paljon pelivaraa. Joissakin tapauksissa saatoin olla asiakkaalle tyly vain siksi, että asiakas ei miellyttänyt minua. Toisinaan erimielisyyttä taas aiheuttivat puhtaat väärinkäsitykset puolin ja toisin.
Toisaalta saatoin olla niissä piireissä välillä liian lepsu ja tästä taas kollegat eivät pitäneet, koska silloin heidän toimintansa vaikutti liian tiukalta ja taipumattomalta. Toimeentuloasiakkaiden kanssa ajattelin, että annan mieluummin huijata itseäni kuin vedän maton jonkun apua tarvitsevan jalkojen alta.
Erehtyminen on inhimillistä, mutta onko viranomainen erehtymätön. Tehdäänkö huostaanottoja koskaan tarpeettomasti tai "huterin perustein"?
Uskon, että huostaanottoja tehdään joskus liian löyhin perustein tai ennen kuin kaikki muut keinot on käytetty ja koitettu. Toisaalta aina ei tunnisteta lapsen hätää, vaikka pitäisi.
Voiko yksittäinen tukkapölly tai vanhempien kovaääninen perheriita olla syy huostaanottoon?
Ei voi olla, eikä pidä olla. Elämä on täynnä erilaisia tilanteita, eikä yksittäisen tilanteen perusteella voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joskus on tärkeää muistuttaa vanhempia siitä, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa lapseen. Usein jo lapsen näkökulman muistuttaminen riittää korjaamaan tilanteen. Suuri merkitys on sosiaalityöntekijän omalla elämänkokemuksella ja sillä miten osaa suhteuttaa asioita. Kun parisuhteessa on ongelmia, niin silloin monesti huudetaan. Äiditkin huutavat toisinaan lapsilleen.
Voiko köyhyys olla syy huostaanottoon?
Ei voi. Köyhyys on peruste saada toimeentulotukea, se ei ole huostaanottoperuste.
Huostaanotetut lapset – tulivatko pelastetut lapset pelastetuksi?
Oman työn arvioiminen on vaikeaa, koska sitä uskoo tehneensä asioita enimmäkseen oikein ja oikein perustein. Sillä tavoin mikään huostaanottopäätös ei ole jäänyt vaivaamaan, että olisin mielestäni tehnyt päätöksiä väärin tarkoitusperin tai väärin perustein. Huostaanottoratkaisut tehtiin hyvin konkreettisin perustein, mutta tuliko lapsi siltikään pelastetuksi, siitä en ole ollenkaan varma.
En tiedä pelastuivatko kaikki ne lapset/nuoret, jotka otettiin huostaan esim. oman päihteiden käytön takia, jatkuivatko lapsen/nuoren ongelmat huostaanotosta huolimatta vai pahenivatko ne.
Ikävimmät muistot lastensuojelusta liittyvät niihin lapsiin, jotka olivat kokeneet vakavaa väkivaltaa ja kaltoin kohtelua ja joille ei sijaisperheistäkään löytynyt sellaista rakastavaa aikuista, joka olisi saanut lapsen toipumaan. Pelastetut lapset eivät aina tulleet pelastetuksi, vaikka lastensuojelu tuli avuksi.
Aivan niin kuin perheissä niin myös sijaishoitopaikoissa asioiden hoitaminen on paljolti riippuvainen siellä toimivista ihmisistä. On paljon hyviä sijaisperheitä ja lastensuojelulaitoksia, joissa toimitaan lapsen etu huomioiden ja lapsen parhaaksi. Mutta kaikki eivät suinkaan ole sopivia sijaisvanhemmiksi tai toimimaan lastensuojelutyössä. Olen ikäväkseni törmännyt sellaiseenkin sijaisperheeseen, jonka tarkoituksena oli saada lapsesta vain rahaa.
Miksi huostaanottojen määrä on kasvanut niin hurjasti?
Lastensuojelussa normatiivisuuden vaatimukset ovat tiukentuneet ja huostaanottojen kynnys madaltunut.
Osaltaan lastensuojelusta on myös tullut liian tehokasta. Tämän muutoksen on saanut aikaan tehokkaasti toimiva sosiaalipäivystys. Samalla seula on tullut niin tiheäksi, että kiireellisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja yhä useampi perhe on joutunut lastensuojelun asiakkaaksi ja tarkkailun alle. Sosiaalipäivystyksen tehokkuus on yhtä aikaa sekä hyvä että huono asia. Parhaassa tapauksessa se pelastaa lapsia, mutta samalla se mahdollistaa myös ylilyönnit.
Pitäisikö lastensuojelulakia mielestäsi muuttaa?
Laissa ei niinkään ole vikaa, kuin sen soveltajissa ja heidän asenteissaan.
Miten sinä kehittäisit tulevaisuuden lastensuojelua?
Lastensuojeluun tarvitaan lisää työntekijöitä. Itse panostaisin erityisesti perhetyöhön, muihin tukitoimiin ja ennalta ehkäiseviin palveluihin. Kotiapua pitäisi olla tarjolla lapsiperheille ilman lastensuojeluasiakkuutta. Kotiavulla voitaisiin parhaassa tapauksessa estää lastensuojelun tarve kokonaan.
Lastensuojelussa ajatellaan kovin pessimistisesti päihdeperheistä, ettei kuntoutusta kannata edes yrittää. Minusta päihdekuntoutusta kannattaa yrittää aina, kun asiakas on siihen itse valmis. Joillekin kuntoutuksesta on apua ja jonkun perheen se voi pelastaa, vaikka tilastollisesti tulokset olisivat heikkoja. Jos näitä palveluita ei käytetä, niitä ei kohta ole tarjolla ja sekin olisi murheellinen tilanne.
Perheet tarvitsevat motivoivaa lähitukea kuntoutumiseen, paranemiseen ja toipumiseen, oli ongelma perheessä sitten mikä tahansa. Tukiperheet ja tukihenkilöt ovat olleet avuksi monelle lapselle ja heidän perheilleen. Tukiperheiden avulla voisi olla mahdollista vähentää huostaanottojen tarvetta.
Jokaisella alalla ja jokaisessa ammatissa, jossa ihmiset toimivat, tehdään kaiken hyvän ja laadukkaan työn ohella välillä isompia ja pienempiä virheitä - milloin kiireessä ja paineessa, toisinaan täysin vahingossa, joskus asioita ymmärretään väärin, kaikkea ei aina osata eikä tiedetä, tilanteet tulevat yllättäen, tehdään vääriä arvioita ja tulkintoja, ei tunnisteta omaa osaamista tai osaamattomuutta asioiden suhteen, työn vaatimukset voivat olla liian korkeat tai matalat.
Näiden asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on jo iso askel kohti parempaa tekemistä sekä molemminpuolista ymmärtämistä.
Haastattelimme eläkkeellä olevaa entistä johtavaa sosiaalityöntekijää, joka on työskennellyt pitkään lastensuojelussa. Haastateltavamme jakaa ajatuksen siitä, että vaikka lastensuojelun tarkoitus on toimia lapsen parhaaksi, se ei aina onnistu tehtävässään täydellisesti, asioita on mahdollista tehdä entistä paremmin ja paremmalla asenteella.
Millaisia vaikeuksia ja ongelmia kohtasit lastensuojelutyössä?
Olin johtavana sosiaalityöntekijänä pienessä yksikössä, jossa hoidettavanani oli toimeentulotuki- ja päihdehuoltoasiakkaiden lisäksi lastensuojelutyötä. Töitä oli henkilöstömäärään nähden liikaa ja lastensuojelutyö vaikeaa ja vaativaa. Omat haasteensa työhön toivat myös perheiden erilaiset kulttuuriset tekijät ja ihmisten erilaiset käsitykset normatiivista asioista.
Mitä mieltä olet kritiikistä lastensuojelua kohtaan?
Ihmisillä on halu saattaa viranomaiset vastuuseen teoistaan, toisinaan täysin oikeutetusti. Joillekin taas kritiikki on itse tarkoitus, ilman sen ihmeellisempää perustetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken viranomaistoiminnan tulee kestää se, että toiminta asetetaan kyseenalaiseksi.
Olivatko lastensuojelussa tehdyt päätökset aina oikeita, perusteltuja ja lain mukaisia?
Siihen tietysti pyrittiin. Varmasti joskus olisi voinut toimia toisinkin. Jokainen ihminen, myös viranomainen, toimii toisinaan omien sympatioidensa ja antipatioidensa kautta. Yleisesti onneksi vuosien varrella on vanhan ajan viranomaismielivallasta siirrytty yhä enemmän ajattelemaan, että asiakkaalla on oikeuksia. Tästä huolimatta jotkut sosiaalityöntekijät edelleen käyttävät valtaansa vain siksi, että heillä sitä on.
Oli varmasti asiakkaita, joista et henkilökohtaisesti pitänyt. Miten se vaikutti työhösi?
Aina on se riski, että jos loukkaantuu tai suuttuu asiakkaaseen jostain syystä, niin toimii sen mukaisesti. Vaikka johtotasolta on määritelty normit miten toimitaan, niin käytettävissä on myös aika paljon pelivaraa. Joissakin tapauksissa saatoin olla asiakkaalle tyly vain siksi, että asiakas ei miellyttänyt minua. Toisinaan erimielisyyttä taas aiheuttivat puhtaat väärinkäsitykset puolin ja toisin.
Toisaalta saatoin olla niissä piireissä välillä liian lepsu ja tästä taas kollegat eivät pitäneet, koska silloin heidän toimintansa vaikutti liian tiukalta ja taipumattomalta. Toimeentuloasiakkaiden kanssa ajattelin, että annan mieluummin huijata itseäni kuin vedän maton jonkun apua tarvitsevan jalkojen alta.
Erehtyminen on inhimillistä, mutta onko viranomainen erehtymätön. Tehdäänkö huostaanottoja koskaan tarpeettomasti tai "huterin perustein"?
Uskon, että huostaanottoja tehdään joskus liian löyhin perustein tai ennen kuin kaikki muut keinot on käytetty ja koitettu. Toisaalta aina ei tunnisteta lapsen hätää, vaikka pitäisi.
Voiko yksittäinen tukkapölly tai vanhempien kovaääninen perheriita olla syy huostaanottoon?
Ei voi olla, eikä pidä olla. Elämä on täynnä erilaisia tilanteita, eikä yksittäisen tilanteen perusteella voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joskus on tärkeää muistuttaa vanhempia siitä, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa lapseen. Usein jo lapsen näkökulman muistuttaminen riittää korjaamaan tilanteen. Suuri merkitys on sosiaalityöntekijän omalla elämänkokemuksella ja sillä miten osaa suhteuttaa asioita. Kun parisuhteessa on ongelmia, niin silloin monesti huudetaan. Äiditkin huutavat toisinaan lapsilleen.
Voiko köyhyys olla syy huostaanottoon?
Ei voi. Köyhyys on peruste saada toimeentulotukea, se ei ole huostaanottoperuste.
Huostaanotetut lapset – tulivatko pelastetut lapset pelastetuksi?
Oman työn arvioiminen on vaikeaa, koska sitä uskoo tehneensä asioita enimmäkseen oikein ja oikein perustein. Sillä tavoin mikään huostaanottopäätös ei ole jäänyt vaivaamaan, että olisin mielestäni tehnyt päätöksiä väärin tarkoitusperin tai väärin perustein. Huostaanottoratkaisut tehtiin hyvin konkreettisin perustein, mutta tuliko lapsi siltikään pelastetuksi, siitä en ole ollenkaan varma.
En tiedä pelastuivatko kaikki ne lapset/nuoret, jotka otettiin huostaan esim. oman päihteiden käytön takia, jatkuivatko lapsen/nuoren ongelmat huostaanotosta huolimatta vai pahenivatko ne.
Ikävimmät muistot lastensuojelusta liittyvät niihin lapsiin, jotka olivat kokeneet vakavaa väkivaltaa ja kaltoin kohtelua ja joille ei sijaisperheistäkään löytynyt sellaista rakastavaa aikuista, joka olisi saanut lapsen toipumaan. Pelastetut lapset eivät aina tulleet pelastetuksi, vaikka lastensuojelu tuli avuksi.
Aivan niin kuin perheissä niin myös sijaishoitopaikoissa asioiden hoitaminen on paljolti riippuvainen siellä toimivista ihmisistä. On paljon hyviä sijaisperheitä ja lastensuojelulaitoksia, joissa toimitaan lapsen etu huomioiden ja lapsen parhaaksi. Mutta kaikki eivät suinkaan ole sopivia sijaisvanhemmiksi tai toimimaan lastensuojelutyössä. Olen ikäväkseni törmännyt sellaiseenkin sijaisperheeseen, jonka tarkoituksena oli saada lapsesta vain rahaa.
Miksi huostaanottojen määrä on kasvanut niin hurjasti?
Lastensuojelussa normatiivisuuden vaatimukset ovat tiukentuneet ja huostaanottojen kynnys madaltunut.
Osaltaan lastensuojelusta on myös tullut liian tehokasta. Tämän muutoksen on saanut aikaan tehokkaasti toimiva sosiaalipäivystys. Samalla seula on tullut niin tiheäksi, että kiireellisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja yhä useampi perhe on joutunut lastensuojelun asiakkaaksi ja tarkkailun alle. Sosiaalipäivystyksen tehokkuus on yhtä aikaa sekä hyvä että huono asia. Parhaassa tapauksessa se pelastaa lapsia, mutta samalla se mahdollistaa myös ylilyönnit.
Pitäisikö lastensuojelulakia mielestäsi muuttaa?
Laissa ei niinkään ole vikaa, kuin sen soveltajissa ja heidän asenteissaan.
Miten sinä kehittäisit tulevaisuuden lastensuojelua?
Lastensuojeluun tarvitaan lisää työntekijöitä. Itse panostaisin erityisesti perhetyöhön, muihin tukitoimiin ja ennalta ehkäiseviin palveluihin. Kotiapua pitäisi olla tarjolla lapsiperheille ilman lastensuojeluasiakkuutta. Kotiavulla voitaisiin parhaassa tapauksessa estää lastensuojelun tarve kokonaan.
Lastensuojelussa ajatellaan kovin pessimistisesti päihdeperheistä, ettei kuntoutusta kannata edes yrittää. Minusta päihdekuntoutusta kannattaa yrittää aina, kun asiakas on siihen itse valmis. Joillekin kuntoutuksesta on apua ja jonkun perheen se voi pelastaa, vaikka tilastollisesti tulokset olisivat heikkoja. Jos näitä palveluita ei käytetä, niitä ei kohta ole tarjolla ja sekin olisi murheellinen tilanne.
Perheet tarvitsevat motivoivaa lähitukea kuntoutumiseen, paranemiseen ja toipumiseen, oli ongelma perheessä sitten mikä tahansa. Tukiperheet ja tukihenkilöt ovat olleet avuksi monelle lapselle ja heidän perheilleen. Tukiperheiden avulla voisi olla mahdollista vähentää huostaanottojen tarvetta.
Lue myös muita uusia juttujamme:
Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
Kristan tarina I: Hyväksikäytetty tyttö huostaan
Kristan tarina II: Kahden psykiatrin eriävät näkemykset
Kristan tarina III: Taistelu vääriä tulkintoja vastaan
Kristan tarina IV: Tyhjän päällä lastenkodissa
Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!
Uhka vai välitön vaara?
LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12
Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
Kristan tarina I: Hyväksikäytetty tyttö huostaan
Kristan tarina II: Kahden psykiatrin eriävät näkemykset
Kristan tarina III: Taistelu vääriä tulkintoja vastaan
Kristan tarina IV: Tyhjän päällä lastenkodissa
Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!
Uhka vai välitön vaara?
LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12
RSS Feed
