Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa

27/12/2014

102 Comments

 
Picture
"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika", sanoo joensuulainen äiti loppuvuonna 2014. Hän tuli lastensuojelun asiakkaaksi seitsemän vuotta sitten, joulukuussa 2007 hänen miehensä pahoinpideltyä hänet. Pariskunnan tytär oli tuohon aikaan kolmikuinen vauva. 

Väkivallantekoja oli esiintynyt usein. Ne olivat alkaneet äidin ollessa raskaana. Äiti eli elämäänsä kotiinsa kahlittuna ja muistelee, miten hän mm. pesi lastenvaunujen pyöriä puhtaaksi, jotta ei jäisi kiinni siitä, että oli poistunut kotoa ulkoilemaan lapsensa kanssa.

"Kaaduin portaissa", oli äidille tuttu selitys, jolla hän selitteli mustelmiaan.

Erään kerran, kun mies pahoinpiteli äitiä, äidin poski repesi irti, hänen silmänpohjansa murtui ja kasvojen luukalvoihin tuli lukuisia vaurioita. Tämän lisäksi mies kidutti äitiä suihkussa ruiskuttamalla vettä hänen avohaavoihinsa. Naapurit saapuivat jossakin vaiheessa apuun, äiti itse ei muista tapahtumista mitään. Hänelle on kerrottu jälkeenpäin hänen olleen lattialla vauvan sänkyä vasten nojaamassa ja kysyneen auttajiltaan: "Ootsie enkeli, vie mut täältä pois."

Miehen, pahoinpitelijän, suurin huoli poliisin saapuessa oli se, että äiti oli purrut häntä peukaloon. Hän esitteli puremajälkeä poliisille haluten tehdä asiasta rikosilmoituksen.

Koska poliisi oli hälytetty paikalle, asia eteni oikeusteihin pahoinpitelynä, mutta äiti eli pelossa. Kuolemanpelossa. Hän ei esittänyt vaatimuksia asiassa. 


Äiti yritti itsemurhaa, lapsi sijoitettiin äitiä piinanneelle isälle 


Pariskunta erosi vuonna 2009 väkivallan pahennuttua. Isän häiriköinti alkoi. Isä väitti äidin olevan alkoholisti ja narkkari, tämän haman menneisyyden perusteella. Äiti kävi huumeseuloissa
näyttääkseen toteen, ettei käyttänyt päihteitä. Äiti oli myös normaalisti työelämässä. Edelleen äiti käy, todentaakseen syyttömyyttään, mm. maksakokeissa. Tulokset ovat viitearvojen alapuolella. 

Isä jatkoi piinaamistaan kaksi vuotta. Lopulta äidin tilanne kärjistyi itsemurhayritykseen tammikuussa 2011. Hän joutui tehohoitoon. Äidin vasen jalka ja oikea käsi halvaantuivat yrityksessä, joten hän joutui viettämään aikaa sairaalahoidossa. Tytär sijoitettiin isälleen 31.1.2011 kiireellisesti, vaikka äiti vastusti sijoitusta väkivaltaiselle isälle. Äiti toivoi lapselleen ulkopuolista sijoituspaikkaa tai sijoitusta sisarensa perheeseen. Äiti taisteli kiireellistä sijoitusta vastaan. Sijoitus johti huostaanottoon 12.9.2011.

Äiti oli hoidossa 29.1.2011–15.3.2011 Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja Utran päihdeyksikössä. Koska itsemurhaa oli yritetty lääkkeillä ja alkoholilla, ja Siilaisen vuodeosastolla riehui sairaalabakteeri, valittiin Utran yksikkö hoitopaikaksi kipujen ja jatkuvan sairaanhoidon vuoksi.

Äiti sai tavata lastaan vain tunnin viikossa. Hoitopaikan mielestä lapsi olisi voinut viettää äidin luona koko päivän, mutta sosiaalitoimi teki suuressa viisaudessaan tapaamisrajoituksen, joita lain mukaan tehdään "lapsen edun toteutumiseksi". Sossu väitti äidin olevan katkaisuhoidossa.


Joensuun lastensuojelu kirjasi valheita asiakirjoihin


Äiti sai lääkärilausunnon, jossa todettiin, ettei äiti ole ollut katkaisuhoidossa vaan hoidossa halvaantumisen takia, koska haavoineen häntä ei voitu sijoittaa vuodeosastolle sairaalabakteeritartunnan mahdollisuuden vuoksi. Tämän asiakirjan äiti kiikutti sosiaalitoimelle todistaakseen pois isän väittämät ja sosiaalitoimen uskomat puheet äidin sairaalahoidon syistä. Sosiaalitoimi väitti äidin olleen nimenomaan katkaisussa ja varmuuden vuoksi hävitti äidin lääkärintodistuksen. Tahallisten virheiden oikaiseminen ei näytä kuuluvan Joensuun lastensuojelun toimenkuvaan.

Sen sijaan Joensuun sossun toimenkuvaan kuuluu toteen näyttämättömien väitteiden kirjaaminen. Nimittäin samainen sossu lausui
ja kirjasi äidin sisaresta mm. siten, että sisar on lastensuojelun asiakkaana Kiteellä. Sisar, joka on terveydenhuollon ammattilainen ja työskentelee terveydenhuollossa, soitti Kiteen lastensuojeluun kysyäkseen lastensuojelun asiakkuutensa tilaa. Kiteeltä esitettiin vastakysymys: "Onko tämä aprillipilaa?" Sisar kun sattui soittamaan aprillipäivänä.

Joensuun sosiaalitoimen mielestä sisar on myös kolmen lapsen yksinhuoltaja, vaikka sisar eli ja elää edelleen avioliitossa. Sisar vaati oikaisua kirjauksiin, mutta niitä ei koskaan oikaistu. 


Lapsi kertoi isän pahoinpitelevän häntä: sosiaali syyllisti äidin ja piti isää "rohkeana"

Äiti pääsi kotiin 15.3.2011, minkä jälkeen hän jäi täysin yksin. Sosiaalitoimessa kukaan ei kuunnellut, sieltä todettiin vain, ettei äidin mielipiteillä ole merkitystä. Lastensuojelulaissa mainitaan, pykälässä numero 42, että asianosaisia tulee kuulla. Mielipiteen kuulemisen velvoite löytyy myös hallintolain pykälästä numero 34. Molemmat pykälät käsittelevät asianosaisen oikeutta lausua mielipiteensä käsillä olevassa asiassa. Jos taas sosiaalitoimi on sitä mieltä, että on ilmeisen tarpeetonta kuulla asianosaista, siitä tulee antaa perusteltu päätös. 

Isä päätti hakea lapsen asumista luokseen.

30.3.2011 tyttö kertoi perhetyöntekijälle, kuinka tekee kipeää, kun isä ottaa tukasta kiinni ja tukistaa. Isän kanssa oli keskusteltu asiasta. Isä oli luvannut muuttaa tapojaan. Näin sosiaalitoimi "todensi" isän väkivaltaisuuden ja tuli lopputulokseen, ettei väkivallan uhkaa ole isän luona.

Tulee mieleeni eräs Oulussa tehty huostaanottohakemus, jossa vedottiin mahdolliseen väkivaltaan ajatuksen tasolla. Se hakemus meni läpi. Sama maa, sama lastensuojelulaki? 

Joensuussa mentiin vielä astetta pidemmälle ja kirjattiin, että äiti altistaa lapsen väkivallalle. Toisin sanoen syyllistettiin väkivallan uhri ja toimitettiin lapsi väkivallan tekijälle.

Johtava lastensuojelun työntekijä teki hakemuksen huostaanoton purkamisesta Kuopion hallinto-oikeudelle, jossa suositeltiin lasta asumaan isän luo. Kyseinen hakemus ja suositus tehtiin Joensuun lastensuojelussa tietäen, että isä kohdistaa lapseen väkivaltaa. 

Isän hakemus asumisesta hyväksyttiin käräjäoikeudessa ja lapsi määrättiin isälleen asumaan. Väkivaltaisuus ohitettiin toteamalla, ettei isä tiennyt, että lasta ei saa
kurittaa fyysisesti. Isän kanssa oli keskusteltu ja isä oli luvannut muuttaa toimintatapojaan. Isää kehuttiin "rohkeaksi", koska hän myönsi kurittaneensa lasta. 

Isä vetosi siis rikoslaista tunnettuun kieltoerehdykseen ja se meni oikeudessa läpi? Kuka mahtoi olla tämä onneton tuomari, joka ei tiennyt, että kieltoerehdys vastuuvapausperusteena tulee kysymykseen vain, jos teko on ilmeisen anteeksiannettava ja jos itse laissa on virhe tai laki on ihan mahdottoman vaikeaselkoinen tai jos viranomainen on antanut asiassa virheellisen neuvon? Mielestäni laki koskien pahoinpitelyä tai lapsen fyysistä ja henkistä vaaraa on ilmeisen helppo ymmärrettäväksi. Vai antoiko Joensuun lastensuojelusossu ohjeen pahoinpidellä lasta? Entäpä isän selonottovelvollisuus? Ei se nyt niin vaikeaa ole soittaa vaikkapa sossuun ja varmistaa, onko lapsen hakkaaminen sallittua.

Viis laista, sen sijaan viranomaiset ja tuomioistuin ihastelivat isän rohkeutta avautua väkivallanteoistaan. Laista en löydä vastuuvapausperusteena mainittua rohkeutta; tuomioistuin näköjään osaa tulkita näitä tapauksia kadehdittavalla logiikalla sossun kompatessa taustalla. 

"Vielä on käyty hallinto-oikeutta ja hovioikeutta. Kaikissa on suosittu isää. Minut on jätetty yksin taistelemaan, ja suuri kiitos sukulaisilleni tuesta, vaikka heitäkin on noissa kirjauksissa mollattu", äiti kertoo.

Äidin sisar sen sijaan suree sitä, että hän luotti aikanaan Suomen viranomaisiin avun antajina ja vakuutti myös äidin asiasta.

"Mie ite painostin et lähe hoitoon ja sitoudu kaikkeen, Suomessa on toimiva sosiaalihuolto ja oikeuslaitos! Poljin hänet vain syvemmälle suohon..."

Sisaren mielestä sosiaalitoimen toiminta perustuu vain pinttyneeseen, mielivaltaiseen mielipiteeseen. Dokumentit, kuten lapsen hampaista otetut valokuvat, eivät kiinnosta ketään.

"Olin todella järkyttynyt siitä neuvottelusta, missä olin. Sitä halveksuntaa ja asennetta ei voinut uskoa. Kun yksi sossu kirjaa oman henkilökohtaisen mielipiteensä ja isän väittämän perusteellä jotakin, niin siitä tulee kaikille seuraaville asiakirjojen lukijoille täyttä totta. Ja turha on vastalausetta esittää", sisar jatkaa.


Viranomaiset pimittävät äidiltä tiedon lastensuojeluilmoituksesta


Lapsen isä meni uudelleen naimisiin, mutta ero tuli perheväkivallan vuoksi. Perheväkivallasta isän luona tehtiin Liperin lääkärin toimesta lastensuojeluilmoitus, jossa mainittiin lapsen epäsuotuisat kasvuolosuhteet. Mies oli hakannut vaimonsa. Sossun mielestä asiassa ei ollut mitään vaaraa lapsen kannalta, pahoinpitely kun oli tapahtunut lapsen ollessa poissa kotoa. Minnekkäs se isän lupaus muuttaa niitä toimintatapojaan nyt unohtui?

Sosiaalitoimi ei ilmoittanut lastensuojeluilmoituksen sisällöstä äidille lainkaan, vaikka tiesivät äidin olevan menossa hovioikeuteen lapsen asumisesta. Tieto isän väkivaltaisuudesta oli
sosiaalitoimessa jo 12.11.2012, hovioikeuden pääkäsittely oli 27.11.2012. Sosiaalitoimi pimitti tiedon äidiltä aina joulukuuhun asti. Asuminen jatkui isällä. 

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 11§, koskien asianosaisen oikeutta tiedonsaantiin sanoo seuraavaa: "Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn."

Velvoitteesta voi luistaa, jos se on vastoin lapsen etua. Joensuun lastensuojelu siis käytännössä osoitti, että heidän mielestään lapsen mahdollinen siirtyminen pois väkivaltaisen isän luota olisi vastoin lapsen etua?

Asuminenhan olisi saattanut muuttua oikeudessa, mikäli äidillä olisi ollut tieto lastensuojeluilmoituksen sisällöstä. 


Isän pahoinpitelemä tyttö siirretään äidilleen
– ja palautetaan pian isälleen

2.5.2013 äiti vei tyttärensä sairaalaan, koska lapsen käsi oli murtunut. Lapsi kertoi kaatuneensa, mutta tarina muuttui kerrottaessa. Hän oli kaatunut asfaltille, nurmikolle, milloin minnekkin. Kuitenkin murtuma oli kyynärvarren sisäsyrjässä. Kaaduttaessa käden päälle olettaisi ulkosyrjän murtuvan?
Lapsesta ei löytynyt muita kaatumiseen viittaavia merkkejä, jotka olisivat tukeneet lapsen kertomaa; ei mustelmia, ei naarmuja polvissa, ei mitään.

29.5.2013 äiti vei lapsen taas sairaalaan epämääräisten isojen mustelmien vuoksi. Lapsi kertoi apulaisylikääkärille isän riepotelleen käsistä ja jaloista pitkin lattioita. Kertomus täsmäsi lääkärin löydöksiin. Lääkärikäyntien johdosta lapsi sijoitettiin kiireellisenä isän luota äidin luokse 31.5.2013.

Avoimesta ja reippaasta tytöstä oli tullut pelokas ja itkuinen lapsi. Isällään hän oli alkanut yökastella. Tyttö näki painajaisia. Äidin luona alkoi kova työ lapsen kuntouttamiseksi. Äiti haki käräjäoikeudelta tytön asumista ja väliaikainen määräys annettiin 28.8.2013. Tyttö aloitti esikoulun. Äiti oli kuntouttanut itsensä halvauksen jäljiltä työkuntoiseksi ja kävi töissä. Tyttö rauhoittui, elämä oli tasaista ja turvattua.

"Huomasimme muutosta lapsessa, hän sai takaisin reippautensa ja iloisuutensa", äiti kertoo.

Mutta sitten kaikki muuttui. Isästä oli tehty pahoinpitelyjen johdosta rikosilmoitus. Syytettä ei kuitenkaan nostettu "teon vähäisyyden vuoksi". Joten ei ollut mitään huolta antaa lasta takaisin isälleen. Niinpä sama tuomari, joka oli siirtänyt lapsen turvaan äidilleen, siirsi nyt lapsen takaisin hakattavaksi isälleen. Olosuhdeselvitys, joka puolsi asumista äidin luona, ei merkinnyt oikeudessa mitään.

Siihen päätökseen loppui lapsen esikoulu. Vieraat ihmiset hoitivat häntä isän opiskellessa toisella paikkakunnalla. Alkoi äidin ja tyttären jatkuva yhteydenpidon rajoittaminen. Lapsesta ei huolehdittu. Hänen ikenensä vuotivat verta, ja tyttö kertoi, ettei hänellä edes ole hammasharjaa. Äidin sisar letitti tytön hiuksia. Tyttö säikähti, kun hiuksiin koskettiin.

"Se sattuu, kun isä kiskoo hiuksista."

Lapsella ei ole riittävästi vaatteita, vaikka isä on saanut sosiaalitoimelta tuhansia euroja mm. vaaterahan muodossa. Äiti hankkii lapselle vaatteet ja kengät.


Lastensuojelu jättää lapsen hätään
"koska asiasta on oikeuden määräys"

Äiti valitti hovioikeuteen, mutta turhaan. Päätöstä asumisesta ei muutettu.

Hovioikeuden jälkeen lastensuojelusta ilmoitettiin äidille, että isän perheessä on pahoja ongelmia, joita selvitellään perhetyöntekijöiden kanssa. Ongelmat ilmenevät etenkin uusperheen lasten kesken. Tyttö on se, jota kiusataan. Lastensuojelun kotikäynnit isän perheessä olivat alkaneet jo ennen hovioikeutta, mutta äidille ei asiasta oltu vaivauduttu taaskaan ilmoittamaan. 

Äiti teki lastensuojeluilmoituksen, koska ei saanut lapseensa yhteyttä ja pelkäsi isän pahoinpidelleen tämän. Lapsen oli määrä saapua tapaamiselle, mutta se peruttiin oksennustautiin vedoten. Tytär ehti kuitenkin puhua äidin kanssa puhelimessa ja kertoi mm. syöneensä, eikä kuulostanut lainkaan sairaalta. Myös lapsen mummo (äidin äiti) teki lastensuojeluilmoituksen peläten lapsen turvallisuuden olevan vaarassa. Joensuun lastensuojelu otti vastaan lastensuojeluilmoituksen myös äidin sisaren taholta, joka niin ikään esitti huolensa samasta asiasta.

Sosiaalitoimi ei kuitenkaan toiminut, se vain totesi "ei kuulu meille" tai "asiasta on oikeuden määräys". Lastensuojeluilmoituksista ei seurannut muuta kuin poliisitutkinta kunnianloukkauksesta. Isä koki ilmoitukset kunniaansa loukkaavina ja sai kuin saikin tahtonsa läpi soiteltuaan viranomaisille, jotka ensin olivat sitä mieltä, ettei rikosilmoitus johda yhtikäs mihinkään. 

Nyt Joensuun lastensuojelu on ilmoittanut, että on pidettävä neuvottelu, koska kasvatus- ja perheneuvolan työntekijä on erittäin huolissaan lapsen mielialasta. Tyttö on muuttunut araksi ja erittäin itkuiseksi. Lapsi on masentunut. 

Viranomaiset vetoavat hovioikeuden päätöksiin. Samaan aikaan isä on päättänyt vähentää lapsen luonapitoa äidin luona. Isä jatkaa siis sekä äidin kiusaamista että lapsen pahoinpitelyä kaikessa rauhassa sosiaalitoimen vedotessa oikeuden päätöksiin. 


"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika"

Lastensuojelulaki velvoittaa lastensuojelun toimimaan silloin, kun lapsi on vaarassa. Laissa ei sanota, että oikeuden määräys lapsen asumisesta olisi esteenä lapsen siirtämiselle pois pahoinpitelijänsä luota. Sen sijaan laissa sanotaan, että sopimuksen ja päätöksen muuttaminen on mahdollista, mikäli olosuhteet ovat muuttuneet päätöksen antamisen jälkeen tai muutokseen muutoin on aihetta.

Vastuu lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen edun turvaamisesta on viimekädessä sosiaalityöntekijällä. Tapauksessamme tämä viimekätinen on Joensuun sossu. Näyttää kuitenkin siltä, että ko. viranomaisessa ei ole halua, ammattitaitoa tai munaa puuttua tilanteeseen, jossa vaarassa voi olla jopa lapsen henki, yksi pyhimmistä oikeushyvistämme. 

Isä piinaa tälläkin hetkellä äidin elämää. Isällä on väittämänsä mukaan harkinnassa haaste lähestymiskieltoon äitiä koskien. Tammikuussa istutaan oikeutta kunnianloukkauksista, koska äiti meni tekemään lastensuojeluilmoituksen. Isä on uhannut nostaa myös syytteen kotirauhan häirinnästä, perusteenaan äidin yhteydenpito tyttärensä kanssa – puhelimella, jonka äiti itse on tyttärelleen hankkinut ja jonka kulut äiti maksaa.

Isällä on uusi nainen ja elämä on epätasaista, mutta aikaa piisaa kyllä äidin kyttäämiseen välikäsiä käyttäen. Miettikää itse, miltä tuntuisi, jos joku vahtaisi kadulta sisälle asuntoonne.

Olosuhdeselvityksissä todettiin aikoinaan: "Miten isän pinna kestää arjessa?"

Äiti kysyy Joensuun sosiaalitoimelta, joka ei kykene sanojensa mukaan todentamaan lapseen kohdistunutta väkivaltaa:

"Miten te todennatte väkivaltaa? Mies on hakannut minut, vaimonsa ja tyttärensä."

Niin Joensuu? Mitä vielä tarvitaan? Patologin lausuntoko?

"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika", äiti sanoo hiljaa. 

Tilanteessa on paljon samaa kuin oli Eerikan tilanteessa. Äitiä ei uskottu. Mitään ei tehty, vaikka lastensuojeluilmoituksia oli yli kymmenen. Lastensuojelu pullakahvitteli sillä välin, kun Eerika murhattiin. 

Ja näyttää se pullasuttu maistuvan Joensuussakin.


Lisää Joensuu standardia: Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan

Espoo:

I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus 
II Hyvät Päivi Korpi-Kauhanen ja Raija Pesola
III Joulupukki: "Voitaisiinko siellä Espoossa vielä miettiä?"

Muita uusia LL-julkaisuja:

☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä


Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, 
102 Comments

Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan

16/12/2014

11 Comments

 
Picture
Marraskuussa 2011 saapui Joensuun sosiaaliviranomaiselle lastensuojeluilmoitus, jossa kerrottiin lapsen äidin olleen 1,69 promillen humalassa. Ilmoituksen sosiaalipäivystykseen teki sairaankuljetus. Äiti itse oli soittanut sairaankuljetuksen paikalle huonon olonsa vuoksi. Tilanteessa lapsi oli kertonut peittelevänsä äidin nukkumaan ja huolehtivansa tästä. Asunto oli sotkuinen. Lapsen isä asui tuolloin toisella puolella katua ja oli selvinpäin. Sosiaalipäivystäjä jätti lapsen kuitenkin äidin luokse, koska sairaankuljetus oli arvioinut äidin kykenevän huolehtimaan lapsestaan. Sosiaalipäivystäjän tehtävä on tehdä arviointi siitä, onko lapsen edun mukaista olla jossakin tietyssä tilanteessa. Tämän vastuunsa päivystävä sosiaaliviranomainen siis siirsi sairaankuljetukselle.

Lastensuojeluilmoituksen myötä käynnistettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Isä kutsuttiin paikalle vain kerran, kuuntelemaan äidin puolustelua. Isää ei neuvottu tai oheistettu, miten lapsen kannalta olisi tilanteessa hyvä edetä. Koska isä ei kysynyt. Hallinnossa on olemassa neuvontavelvoite, jonka mukaan asiakasta on oheistettava esittämällä ne vaihtoehdot, joita asiakkaalla on käytössään. Sosiaalitoimi ei vaivautunut moiseen.

Isä otti omatoimisesti yhteyden asianajotoimistoon joulukuussa 2011 saadakseen neuvoja lapsen tilanteeseen. Tammikuussa 2012 lastensuojelun asiakkuus suljettiin. Äiti vakuutti sosiaaliviranomaiset puhumalla. Avohuollon tukitoimia ei aloitettu, lapsen kertomaa siitä, miten hän joutuu äidistään huolehtimaan, ei selvitetty tarkemmin. Jopa lääkärin lausumissa todetaan lastensuojeluilmoitusten syyksi äidin alkoholismi. Asia jätettiin selvittämättä. Ainoaksi perusteeksi lastensuojeluasiakkuuden päättämiseen oli äidin suullinen vakuuttelu asioiden oikeasta laidasta. 

Isä vei asian kuitenkin käräjäoikeuteen ja Follo-sovittelussa saatiin aikaiseksi määräaikainen sopimus, joka tuli voimaan maaliskuussa 2013.

Huhtikuulla lapsesta tehtiin jälleen lastensuojeluilmoitus. Ilmoittajatahona oli tällä kertaa koulu. Rehtori ja lapsen luokanvalvoja olivat haistaneet äidin hengityksen haisevan vahvasti alkoholille. Sosiaalitoimi reagoi järjestämällä palaverin toukokuulle. Äiti selitti hajua hengityksessään lääkärin määräämällä, alkoholipitoisella lääkkeellä. Samaan aikaan isä katsoi parhaaksi keskeyttää sovittelut ja viedä asian suoraan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn.

Elokuussa 2012 lapsi otettiin lastensuojelun asiakkaaksi. Jossakin kohdassa asiakirjoja mainitaan toisen vanhemman hankaloittavan tilannetta. Viittaus on epäselvä, ja siitä saa käsityksen, että isän toimet lapsensa edun toteutumiseksi on koettu hankaloittavaksi asianhaaraksi.

Marraskuussa pidettiin käräjäoikeuden pääkäsittelyä edeltävä valmisteluistunto. Isä kertoo tuomarin moittineen tilannetta: Hänen mielestään asia olisi tullut ratkaista jossakin muualla, kuin käräjäoikeudessa. Niin, varmaankin hän tarkoitti sosiaalitoimea. 

Oikeus määräsi olosuhdeselvitykset tehtäväksi kolmen kuukauden ajalle. Sosiaalitoimella oli käytettävissään samat asiakirjat, joilla isä oli todentanut tilannetta käräjäoikeudellekkin. Olosuhdeselvittäjät eivät ottaneet kantaa asiakirjoihin millään tavalla. Huhtikuussa 2013 lapsen asuminen siirtyi kuitenkin isälle oikeuden päätöksellä. 

Syyskuussa saapui jälleen lastensuojeluilmoitus, tällä kertaa poliisin tekemänä. Äiti oli ollut lapsen seurassa päihtyneenä ja puhaltanut 1,15 promillea. Äiti oli kertonut jonkun puukottaneen häntä ulkona ja hänet oli kuljetettu terveydentilan arviointiin keskussairaalaan. Lapsi oli viety turvaan mummolaan. Samalla käynnillä oli todettu asunnon olevan sotkuinen ja lattian olleen kissan ulosteissa. Haju oli “ runsas”. Herää kysymys, miksi aikaisemmin 1,69 promillea puhaltanut äiti oli huonokuntoisena todettu sosiaalipäivystäjän mukaan kyvykkääksi huolehtimaan lapsestaan, mutta tällä kertaa 1,15 promillea puhaltanut samainen äiti ei sitä ollut? Miksi nyt vietiin lapsi turvaan, mutta edellisellä kerralla ei? 

Laissa ei ole määritelty promillerajaa, jonka vaikutuksen alaisena henkilö on lapsenhoitokykyinen. Laissa ei ole erikseen kiellettyä tai sallittua olla humalassa lapsen läsnäollessa. Mutta laissa velvoitetaan viranomainen, lastensuojelija, arvioimaan tilanne tapauskohtaisesti. Tulkitsiko sossu A lakia eri tavoin kuin sossu B? Toisin sanoen, hyväksyikö sossu A lapsen heitteillepanon, jota sossu B ei hyväksynyt?

Asiasta järjestettiin palaveri sosiaalitoimessa, jonne isäkin kutsuttiin. Sovittiin, että lapsen ollessa tapaamisella äitinsä luona, sosiaalitoimi käy puhalluttamassa äidin ja todentamassa äidin tilan.

Toukokuussa 2014 isä tiedusteli sosiaalitoimelta, mikä tilanne mahtaa olla tällä hetkellä? Sosiaalivirkailija kertoi, että äidin päihteettömyys on todennettu kahtena perättäisenä päivänä lapsen ollessa äidillään. Sosiaalipäivystäjän mielestä äidin kunto oli ihan ok, hän oli tarkastanut äidin kunnon puhelinsoitolla. Puhelin tuntuu olevan Joensuussa todentamisväline monenlaisissa asioissa. Sosiaalitoimi oli tehnyt kotikäyntejä sekä ollut puhelimessa äidin kanssa “useasti”. Alkoholin vaikutuksen alaisuudessa oleminen voidaan siis Joensuussa todentaa puhelinsoitolla? Moisesta tekniikasta olisi poliisikin varmasti kiitollinen. Ehkä Joensuun sosiaalivirastosta osataan neuvoa, mistä semmoisia puhelimia saa.

Lastensuojelun asiakkuus päätettiin kesäkuussa 2014.

Isä sai tarpeekseen pompottelusta. Sosiaalitoimi jätti tekemättä sille kuuluvan neuvontavelvoitteen, jonka vuoksi isälle tuli maksettavaksi yli 7 tuhannen euron oikeudenkäyntikulut. Lapsen asuminenhan oli riitauettava oikeudessa, koska sosiaalitoimi ei oheistanut isää lapsen asumisen suhteen.  

Isä kanteli aluehallintovirastoon. 

Laissa sanotaan, että viranomaisvastuuta ei saa siirtää kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin sillä, jolle vastuu siirretään, tulee olla riittävä koulutus ja ammattitaito. Onko siis sairaankuljetuksella sosiaaliviranomaisen pätevyys? Ilmeisesti Joensuun sosiaalipäivystyksen mielestä on.

Miksi lastensuojeluasiakkuus suljettiin, vaikka näyttöä äidin päihdekäytöstä oli? Vieläpä viranomaistahoilta? Riittääkö asiakkuuden sulkemiseen se, että vanhempi itse vain väittää kaiken olevan okei? Äidin päihdekäyttö jätettiin kokonaan todentamatta. Tukitoimia ei aloitettu. Sosiaalitoimen kootuissa selityksissä esitetään, että tukitoimet ovat vapaaehtoisia. Ketään ei voida pakottaa ottamaan niitä vastaan. Sosiaalitoimen mielestä äidin sanaa päihteettömyydestä oli uskottava, etenkin kun päihdekäyttöä ei oltu voitu toteen näyttää. 

Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten. Sosiaalitoimen selitys on itsessään jo naurettava, sillä jokainen lastensuojelun kanssa tekemisissä ollut tietää, kuinka kaukana vapaaehtoisuus tilanteesta oikeasti on. 

Toistuva humalatila, ambulanssi paikanpäällä, lapsen vieminen turvaan mummolaan, puukotetun äidin kuskaaminen sairaalaan yhdistettynä sosiaaliviranomaisiin johtaa yleensä kiiresijoitukseen. Välittömästi paikan päältä. Isä asui kadun toisella puolella ja lapsi jätettiin silti humalaisen äidin hoivaan, äidin, jonka lapsi kertoi peittelevänsä nukkumaan. Asiakirjoissa näkyy lääkärin todentama alkoholismi. Dokumenttijälki jää myös sairaankuljetukselta ja poliisilta. Promillet on todennettu. Mitä muuta todennettavaa äidin alkoholismissa vielä oli? Mitä muuta olisi kuulunut näkyä, kuulua, esiintyä, että sosiaalitoimi olisi kyennyt “todentamaan äidin alkoholismia”?

Miksi isää ei vaivauduttu millään tavalla neuvomaan lapsen asiassa? Isä asui lähellä lasta, kadun toisella puolella. Eikö sosiaalitoimelle pälkähtänyt päähän ehdottaa, että asumisen siirtyminen isälle saattaisi helpottaa lapsen tilannetta? Sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä ei kertaakaan esittänyt toivetta asumisen muuttumisesta. Palataan neuvontavelvoitteen tarkoitukseen, joka on nimenomaan neuvoa asiakasta asioissa, joita tämä ei vielä tiedä tai osaa kysyä. Sitä vartenhan koko neuvontavelvoite siellä laissa on!

Isän kokee tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti. Mikäli hän olisi puhaltanut viranomaisten todentamana liki kaksi promillea ja ollut vastaavasti kyvytön huolehtimaan lapsestaan, olisi lapsi varmasti kiiresijoitettu. Jos hän olisi selittänyt juomistaan sillä, että lääkäri määräsi alkoholipitoista lääkettä, häntä tuskin olisi edes kuunneltu saati uskottu. 

Isä pohtii ja vertaa koko tapausta rattijuopumukseen. Yhtä hyvin rattijuoppo voisi kieltää olevansa humalassa, vaikka promillemittari näyttäisi kuinka hurjaa lukemaa. Jos kerran äidin sanaan luotetaan vastoin promillemittarin lukemaa, eikö rattijuoponkin sanaa tulisi yhtä lailla uskoa? Lakihan velvoittaa kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti, eli samassa tilanteessa samalla tavalla. Jos rattijuoppo siis sanoisi olevansa selvä ja ajokunnossa, tulisi poliisin toivottaa “hyvää matkaa” ja siinä kaikki. Jos taas ajatellaan sosiaalipäivystäjän ajatelleen, että äiti oli humalatilastaan huolimatta kykenevä huolehtimaan lapsestaan niin yhtä lailla poliisi voisi soveltaa rattijuopon kohdalla seuraavasti:

“ Onhan se päässyt autoon ja saanut auton vielä liikkeellekkin! Joten eiköhän se ole ajokuntoinen.... Pidätetään se sitten, jos se sattuu ajamaan kolarin... “

Laki on lastensuojelussa niin kuin sitä halutaan lukea, isä sanoo. Mutta kun sen lain pitäisi suojella lasta, ei vanhempaa. Joensuun lastensuojelu tuntui viis veisaavan pääasiasta ja keskittyvän äidin paapomiseen lapsen edun kustannuksella.

Tai sitten niillä oli kiire olla huostaamassa joku, jolla oli jalassaan eriväriset sukat.

Aluehallintovirasto ei ole vielä ottanut kantaa tapaukseen. Siihen, onko Joensuu velvollinen korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut ja tehtiinkö sosiaalitoimessa virhe. Viime aikoina lapsia on kuollut, olemme lukeneet uutisia perhesurmista. AVIssa saattaa siis olla kiire. Ehkä siellä on jopa paniikki? Joka tapauksessa siellä sietäisi joka ikisen virkaatekevän miettiä, kuinka todennäköistä tässäkin tapauksessa on ollut lapsen terveyden välitön vaarantaminen.

Vieläpä sosiaalitoimen siunaamana.


Muita uusia LL-julkaisuja:

☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä

11 Comments

Home- ongelmat vallankäytön välineenä

2/12/2014

6 Comments

 
Picture
Miltä tuntuisi, jos jokainen yrityksesi hoidattaa särkevää hammasta päättyisi epäilyyn mielenterveysongelmasta tai huostaanoton uhkaan? 

Monelle homeongelmaa oirehtivalle tilanne on tuttu.

Marian (nimi muutettu) painajainen alkoi riitaisan eron ja kodin yläkertaan tulleen vesivahingon myötä. 

Sen jälkeen alkoi sairastelu. 

Aluksi Maria ei osannut epäillä sairastelun yhteyttä vesivahinkoon. Hän ihmetteli, miksi hänen lapsiaan yskitytti ja väsytti koko ajan eikä keskittymisestä tullut mitään. Tulehdukset ja ihottumat seurasivat toisiaan. Lasten päätä särki, iho muuttui punaiseksi röhelmäksi, ikenistä ja nenästä vuoti verta, niveliä kolotti ja vatsaan koski. Toisella lapsista oli vielä homeoireilun lisäksi vaativa 1- tyypin diabetes.

Lääkäri totesi Marialla ja lapsilla monikemikaaliyliherkkyyden ja kehotti muuttamaan. 
Myös terveystarkastaja suositteli oireiden perusteella välitöntä muuttoa asunnosta.

Marian ex-mies piti vaimonsa oireilua kuviteltuna. Hän leimasi vaimonsa mielenterveysongelmaiseksi.

Viimeinen niitti oli anafylaksia. Kun Maria heräsi letkuista hengenvaarallisen allergisen reaktion jälkeen hän päätti, että nyt saa riittää ja lähti lastensa kanssa evakkoon – ensin hotelliin ja sieltä ensi- ja turvakotiin. Vanhassa puurakennuksessa sijaitsevassa ensi- ja turvakodissa oireilu paheni. 


Huosta ratkaisuna home-ongelmaan?

Lastensuojelun työntekijät uhkasivat ottaa perheen lapset huostaan, koska perhe oli asunnoton. Äiti soitti asianajajalle, joka valisti äitiä oikeuksistaan ja ilmoitti, että asunnottomuus ei ole huostaanoton peruste. 

Lastensuojelu suostui perhesijoitukseen terveeseen rakennukseen, jossa perhe alkoi toipua. 

Kuukauden kuluttua perhe siirtyi uuteen vuokra-asuntoon; ilman vaatteita, huonekaluja tai mitään entisestä elämästä. Äiti yritti hakea lainaa pankista, mutta oli liian köyhä asiakkaaksi. Toimeentulotukea hän ei saanut entisten tulojensa perusteella. Sosiaalitoimen antama pieni rahasumma kului samasta toimistosta vaadittujen lääkärintodistusten hankkimiseen. SPR:stä sanottiin, että perhettä voitaisiin auttaa, jos talo olisi palanut, mutta ei homeongelman takia. Marian ja lapset pelasti ennakkoperintö ja kirkon diakonian apu. Diakonian seteleillä perhe sai haettua astioita, vaatteita ja leluja. Perintö riitti sohvaan, lasten sänkyihin ja televisioon. Puisen keittiönpöydän äiti kerjäsi osamaksulla huonekalukaupasta. HOME sweet home -sisäilmaoireilusta kärsivien nettiyhteisö keräsi äidille kolehdin elämiseen. 

Kaikki alkoi järjestyä, mutta lapset reagoivat muuttoon ja uuteen tilanteeseen kiukuttelemalla. He kaipasivat tuttuja leluja, kavereita ja leikkipaikkoja. Lastensuojelu puuttui tilanteeseen ja uhkasi jälleen huostaanotolla.  Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden mielestä lapset reagoivat negatiivisesti muuttoon. Heillä oli myös huoli äidin jaksamista. Äiti ihmetteli, miten lapsia hyödyttäisi vielä äidinkin menetys huostaanotossa kaikkien muiden menetettyjen asioiden lisäksi. Lastensuojelu leimasi äidin vastustuksen huostaanottoa kohtaan ”aggressiivisuudeksi”.

Homeen aiheuttamien terveysongelmien lisäksi Marialle tuli nyt uusi pelko ja ongelma – lastensuojelu. Entisen avomiehen juteltua lastensuojelun työntekijöiden kanssa Maria huomasi muutoksen heidän suhtautumisessaan: osa sosiaalityöntekijöistä liittoutui Marian ex-miehen puolelle. Työntekijät alkoivat epäillä sekä äidin homeoireilua että äidin kertomaa avoliitossa koetusta väkivallasta, jonka johdosta äiti kävi myös terapiassa.


Isä sai valvottujen tapaamisten sijaan yhteishuoltajuuden. 

Lapsista tehtiin isän luona käyntien jälkeen lastensuojeluilmoituksia lasten kertomien ja muuttuneen käytöksen johdosta niin kriisikeskuksesta, lasten kerhosta, sukulaiselta kuin naapurista. Ilmoitusten mukaan lapset ovat kertoneet isän hoidossa tapahtuneista laiminlyönneistä; lasten ulkoilun ja pesun laiminlyönneistä ja isän harjoittamasta nipistelystä, kaljoittelusta ja väkivallalla uhkaamisesta. Myös koulukuraattori haastatteli toista lapsista ja teki kuulemansa perusteella lastensuojeluilmoituksen.

Lastensuojelu ei noteerannut ilmoituksia. Marian mukaan olosuhdeselvitykseenkin kirjattiin vain isän näkemys. 


Puoskarointia perheen kustannuksella

Maria oli jo aiemmin yrittänyt hakea apua perheneuvolasta, mutta heitä ei otettu asiakkaiksi, koska kyseessä oli perheneuvolan mukaan ”huoltajuustaistelu”. Lääkäri totesi lasten vammat, mutta isä selitti jäljet jonkun muun tekemiksi. Maria vei lapset yksityiselle lastenpsykiatrille ja käynnisti oikeuspsykiatrisen tutkinnan. 

Maria ja lapset  painostettiin MIM-videointiin (Marschak Interaction Method), joka psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. 
Kuten suurin osa lastensuojelun arviointi- ja tutkimusmenetelmistä sekin perustuu vain arvioitsijan subjektiivisiin näkemyksiin – ja usein myös sosiaalityöntekijöiden ennakkotiedotukseen mahdollisista löydettävistä puutteista. Ne vääristävät tutkintaa ja siitä tehtyjä tulkintoja.

Oikeuspsykiatrisen tulkitsemien MIM-tulosten mukaan lapset olivat ahdistuneita ja pelokkaita. Vaikka lapset näyttivät videolla isän satuttavan, puristavan poskia ja nipistävän, tutkimuksen lopputulos oli, että lapset eivät ole kokeneet väkivaltaa.

Videoinnista tehdyissä asiakaskirjauksissa lasten peloton kontakti tutkijoihin ja silmiin katsominen on tulkittu vaurioituneen äiti-lapsi-kiintymyssuhteen osoittimiksi.

Tutkimustilanne ei ollut neutraali tai puolueeton, sillä lastensuojelu oli varustanut tutkijat tarkistamattomilla etukäteistiedoilla. Tutkiva lääkäri myöntääkin lausunnossaan saaneensa ennakkotiedotusta ”äidin aggressiivisesta käyttäytymisestä”.

Tänä vuonna (2014) poliisi keskeytti Marian käynnistämän lapsen pahoinpitelytutkinnan oikeuspsykiatrisen yksikön otettua siihen kantaa vuonna 2011 tekemänsä tutkimuksen pohjalta. Marian kokemaa parisuhdeväkivaltaa ei huomioitu missään tutkimuksissa, sillä sen katsottiin olevan lapsiin liittymätön asia. Oikeuspsykiatrinen yksikkö mitätöi toisten lääkäreiden toteaman koko perheen homeoireilun sanoin ”äidin realiteetteja vääristevä ahdistuneisuus ja pelokkuus vaarantaa poikien psyykkisen ja fyysisen terveyden”.

Marian mukaan Jyväskylän sosiaalitoimi hävitti tärkeitä hänen vanhemmuuttaan puoltaneita todisteita esim.  lasten lääkärintodistukset ja kriisikeskuksen tekemän lastensuojeluilmoituksen. Äiti koki silloisen sosiaalityöntekijän harjoittaman huostaanotolla uhkailun niin painostavana, että päätti – juuri siedettävän asunnon löydettyään – muuttaa toiseen paikkaan. Muutto tulkittiin yhteistyökyvyttömyydeksi. 

"Viranomaiset eivät tiedä mitään home-oireilusta eivätkä myöskään usko oirehtivia. Jokaiseen palaveriin pitää pyytää juristi ja homeoireilusta lääkärintodistus yksityiseltä, ja se maksaa", Maria kertoo ja suosittaa kouluttamaan lastensuojelun työntekijät persoonallisuushäiriöiden tunnistamiseksi.

"Jokainen lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä yhteispalaverissa, jossa ovat paikalla ilmoittaja(t), molemmat vanhemmat ja lastensuojelu, jottei toinen vanhempi pääse ohjelmoimaan valheillaan työntekijöitä toisen selän takana."

Viranomaisten asenteiden lisäksi Maria kamppailee huoltajuudesta ja pitääkseen lapset puhtaassa sisä-ilmassa.

"Haasteellisinta on ollut oppia elämään niin, että välttää huonot rakennukset ja silti kykenee luomaan lapsille normaalin elämän."

Oikeudessa isä sai huoltajuuden, vaikka isän kaikissa perushoidollisissa lapsenhoitotaidoissa todettiin puutteita. Isä ei esimerkiksi osannut hoitaa diabetestä, ei tiennyt mikä on avaava astmalääke eikä myöskään ottanut vakavasti omia puutteitaan lapsenhoidossa.


Homehtuva rakennuskanta

Maria purkaa nyt pettymystään toimimalla aktiivisesti toisten home-oireilevien hyväksi. Suomessa
ovat homeessa kotien lisäksi myös päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, sairaalat, liikuntatilat, kirjastot ja kaupat.

Usein koulujen irtaimisto pinnoitetaan myrkyllisellä aineella, joka rupeaa aikaa myöten hilseilemään ja  imeytyy elimistöön. EU on kieltänyt kyseisen pinnoitteen, mutta sen tilalle on otettu uusi yhtä myrkyllinen.

Monet koulut ovat aikapommeja; ne on usein rakennettu asuntorakentamiseen kelpaamattoman maan, esimerkiksi suon, päälle tai salaojittamattomalle tontille, ja niissä on tasakatto. Rakentamisen tahti on liian kova ja urakat äärimmilleen kilpailutettuja. Rakennusmateriaalit jätetään vettymään ulos, aliurakoitsijat tekevät vain oman toimenksiantonsa eikä kokonaisuutta valvo kukaan. 

Kiinteistöhuoltoyhtiöt antavat kiinteistönhoitajille bonuksia säästöistä kiinteistönhoitokuluissa, joten tilojen lämmityksestä ja ilmanvaihdosta tingitään eikä ilmanvaihtokanavia huolleta.  

Koulujen ja muiden laitosten henkilökunnalla ei ole lupa kertoa sisäilmaongelmia koskevista yhteydenotoista tai niiden määrästä vanhemmille. Tieto homevaurioista ja -oireiluista pidetään piilossa. Tarkastuskäynneistä ilmoitetaan laitoksille etukäteen ja usein tilat tuuletetaan perusteellisesti ennen sisäilmatutkijoiden tuloa, jotta mitään ei löytyisi. Lisäksi näytteet otetaan satunnaisesti vain joistakin tiloista, ei esimerkiksi kaikista luokista ja homeisista tiloista, ja vuotavista katoista korjataan vain osa. Tutkimusraportteja pantataan, vaikka ne ovat julkisia asiakirjoja. 

Marian mukaan homevaurioiden ja -oireilun kieltäminen tulee kalliiksi:

"Ihmiset ovat työkyvyttömiä ennenkuin tulevat edes työikään. Raha ei saisi ratkaista asennetta rakentamiseen tai korjaamiseen, vaan terveys."

"Jo siinä vaiheessa kun nousee sisäilmaongelmaepäily, kaikille tiloissa oleskeleville tulisi tiedottaa asiasta."

Homepakolaiset ry:n mukaan ”lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Kummallista kyllä, valtion viranomaiset kouluttavat edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan psykosomaattispohjaisia. Myös harhaluulo, että sisäilmasairaus olisi vain astmaa, elää sitkeästi. Työsarkaa siis riittää, ja lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi yhdistyksen päätavoitteista. Tämä on perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tukijärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.”

Maria odottaa uutta oikeudenkäyntiä ja lapsia takaisin luokseen. Hän toivoo, että viranomaiset eivät enää tulevaisuudessa leimaisi homeoireisia. Altistuneet lapset asuvat nyt isällään, jonka mielestä lasten astma,   homealtistus ja -oireilu sekä haju- ja kemikaaliyliherkkyys on kuvittelua.

Uusi oikeuskäsittely on keväällä. Maria pelkää, etteivät lapset pysy hengissä siihen asti.


Lokakuun Liike kysyy seuraajiltaan:

Oletko joutunut lastensuojelun asiakkaaksi home-oireilun takia?

Miten sinua kohdeltiin?

Esittikö lastensuojelu huostaanottoa ratkaisuksi homeongelmaan?


Lisätietoa homeongelmista:


https://www.youtube.com/watch?v=XHPwiEMQ1S4
http://homepakolaiset.fi
https://www.facebook.com/pages/Home-ja-kosteusvaurioista-sairastuneet/294836493869477


6 Comments

Monikulttuuriperheen umpikuja

2/12/2014

5 Comments

 
Picture
Lokakuun liikkeen puoleen kääntyi hiljattain helsinkiläinen äiti, jonka lasten lomamatka Tunisiassa on muuttunut paoksi. Suomen lastensuojelu on uhannut perhettä virka-avulla ja huostaanotolla.

Tapahtumasarja alkoi kesällä 2014. Tuolloin selvisi, että äiti oli kasvattanut kotonaan kannabista. Poliisi oli tehnyt kotietsinnän, ja löydettyään kannabikset hän oli tehnyt myös lastensuojeluilmoituksen, koska asunnossa oli kirjoilla lapsia. Tutkija oli pyytänyt varautumaan lastensuojelun yhteydenottoon.

Alkoi lastensuojelutarpeen selvitys. Äiti kertoi kasvattaneensa ja käyttäneensä kannabista satunnaisesti, rentoutumistarkoituksessa, miehensä ollessa 2,5 kuukautta lasten kanssa Tunisiassa. Käyttö oli ollut hallinnassa, eikä äiti ollut käyttänyt huumeita lasten ollessa kotona.

Tämä käsittääkseni hyvinkin oleellinen seikka jätettiin lastensuojelun tapaamisessa huomiotta. Lisäksi perheen isä on täysin päihteetön, eivätkä päihteet ole vaikuttaneet lasten olosuhteisiin.

Huumeseula ei lastensuojelulle sopinut, vaikka äiti sitä itse ehdotti. Äiti myös toivotti sosiaalityöntekijät tervetulleiksi perheen kotiin, mutta siitä ei asiakirjoissa ole mainintaa.

Lastensuojelun kirjauksista pistää silmään muuan erikoinen yksityiskohta liittyen poliisin käyntiin: "Tutkintailmoituksessa ei ollut mainintaa perheen lapsista, jotka oletettavasti eivät ole olleet paikalla poliisin kotietsinnän aikana."

Siis mitä. Poliisihan teki etsintänsä seurauksena lastensuojeluilmoituksen. Mutta pyörivätkö lapset nälissään äidin helmoissa? Eivät. Heillä oli hoito ja huolenpito. Tuntuu varsin erikoiselta tehdä lastensuojeluilmoitus vaivautumatta edes tarkastamaan, missä lapset ovat.


Ennakkoluulojen vankina

Äiti sai huumeiden kasvatuksesta tuomion. Hän on myöntänyt virheensä, ollut yhteistyöhaluinen ja ymmärtänyt sen, miksi lasten tilanne on haluttu selvittää.

Lapset ovat siis parhaillaan äidinäitinsä luona Tunisiassa. Pojalla on astma ja atooppista ihottumaa, ja kaikki oireet ovat poistuneet etelän ilmastossa. Poika on talvisin joutunut uimaan erinäisissä rasvoissa ja ollut hengittävän kortisonin armoilla päivittäin.

Mies meni lasten kanssa Tunisiaan ja äiti oli itse paikalla kaksi kuukautta, jotta lapset sopeutuisivat uuteen ympäristöön. Vanhempien vuorotyön vuoksi lapset jäivät isoäidin luo mieluummin kuin päivähoitoon. Äiti pitää tärkeänä sitä, että lapset oppivat isän kulttuurin, tapoja ja kielen sekä osaavat kommunikoida sukulaistensa kanssa. Paras aika isän kulttuuritaustan omaksumiseen on juuri nyt, ennen oppivelvollisuuksien alkua. Myös äidinäidillä on monikulttuuriperhe.

Sosiaaliviranomaiset ovat kuitenkin suhtautuneet negatiivisesti isän kulttuurin ja tapojen opettamiseen. Perheen isä on muslimi. Tuo näytti riittävän syyksi sossun toimimattomalle yhteistyölle isän kanssa. Äiti kertoo sosiaalityöntekijän olemuksen huokuneen maahanmuuttajavihaa ja kriittisyyttä lasten monikulttuurikasvatusta kohtaan. Kyseinen sossu ei koko aikana suostunut vastaamaan isän kysymyksiin eikä kuuntelemaan hänen mielipidettään. Tulkkauksen olisi voinut hoitaa vaimo. Miestä ei juurikaan mainita papereissa.

"Isällä on kielivaikeuksia, mutta vanhemmat eivät halua tulkkia neuvotteluihin", lukee kirjauksissa. Mainitsematta jää se, että vanhemmilla oli ratkaisuunsa ymmärrettävä syy: ne tulkit, jotka miehelle oli järjestetty aiemmin virallisissa asioissa, eivät olleet puhuneet samaa arabiaa miehen kanssa.


"Meidän vai valtion lapset?"

Lastensuojelu on syyttänyt vanhempia siitä, että nämä ovat lähettäneet pienet lapset lomalle niin pitkäksi aikaa tuntemattomien ihmisten luo. Tuntemattomien? Lapset ovat isoäitinsä luona. Kyseiseen isoäitiin sossut eivät halua olla yhteydessä.

Ovatko isovanhemmat, enot, sedät ja tädit tuntemattomia ihmisiä? Sosiaalityöntekijät ovat näemmä unohtaneet, että perhe on lukuisissa kulttuureissa hyvinkin laaja käsite.

Äitiä on syytetty lasten heitteillejätöstä (isoäidin luo!), isää kidnappauksesta. On paheksuttu sitä, että isä pitää lapsia ulkomailla "ilman lupaa." Siis kenen lupaa? Saako lasu sitten viedä lapset tuosta vaan mihin tahansa viidakkoon?

Sossun mielestä äidin olisi pitänyt estää isää viemästä lapsiaan Tunisiaan. Mutta lapsilla on kaksoiskansalaisuus, ja vanhemmat yhdessä avioparina ovat tehneet ratkaisunsa. Sossu on kysellyt, olisiko mahdollista peräti, että isä pitäisi lapsia väkisin kotimaassaan.

Onko nyt kyse omista vai valtion lapsista?


Viranomaismielivalta on uuvuttanut perhettä

Perheen isä on ollut Suomessa vuodesta 2010, ja sen jälkeen pariskunnan aika ja voimat ovat kuluneet taisteluun erinäisten viranomaistahojen kanssa: maahanmuuttoviraston, sosiaalitoimen, poliisin ja lastensuojelun. Perheen äiti on pettynyt maamme viranomaisten omavaltaiseen toimintaan, syyttelyyn, kritisointiin, uhkailuun ja kiristykseen. Apua perhe ei ole saanut koskaan silloin, kun olisi sitä tarvinnut.

Poliisi, itsekin ulkomaalainen, yritti karkoittaa perheen isän vuonna 2012. Syynä oli huumausainerikoksesta saatu yhdeksän kuukauden ehdollinen tuomio. Mies oli tuolloin 3,5 kuukautta tutkintavankeudessa. Kotona yksin kolmivuotiaan ja puolivuotiaan kanssa ollut äiti anoi toimeentulotukea, mutta ei sitä saanut, koska "ei voinut todistaa miehensä olevan Pasilan putkassa".

Perhe sai 200-300 euroa kuukaudessa elämiseensä. Isäänsä lapset saivat tavata vain pleksin toiselta puolelta. Mainittakoon vielä, että suurimman osan ajastan vanhemmat ovat olleet työssäkäyviä kansalaisia, joten turhan usein he eivät ole yhteiskunnan varoja anelleet.

Ehdollinen vankeus perustui pelkkään telekuunteluun, eikä poliisin kotietsinnässä löydetty mitään. Mies vain oli yhdistänyt ostajan ja myyjän liittymättä asiaan muulla tavoin. Jo silloin oli poliisin tiedossa, ettei mies ollut käyttänyt tai käytä minkäänlaisia päihteitä.

Kotietsinnät tehtiin aina myöhään illalla, koputtamatta, huoltomiehen avaimilla. Lapset säikkyivät, mutta tuosta ei lastensuojelu ollut huolissaan.


Sosiaalityöntekijä painosti vanhempia tuomaan lapset Suomeen

"Lapset on tuotava Suomeen, jotta lastensuojelu voi haastatella heitä", ilmoitti sossu. Äidin ehdottama videopuhelu ei sopinut. Papereissa ei myöskään mainita, että äiti oli ehdottanut videopuhelua. Sossu totesi, että lastensuojelutarpeen arviointia ei voi tehdä tapaamatta lapsia Suomessa.

Seuraavaksi sossu uhkasi ryhtyä hankkimaan virka-apua, mikäli lapsia ei vapaaehtoisesti tuotaisi Suomeen. Äidinäitiin lastensuojelu ei halunnut olla yhteydessä.

"Yritetty soittaa äidille, ei vastausta," lukee eräässä paperissa. Äidin omasta aktiivisuudesta, ehdotuksista ja niiden tyrmäämisestä ei löydy merkintöjä.

Kertomatta äidille lastensuojelu lähetti suurlähetystöstä työntekijän tekemään olosuhdearvion lasten oloista Tunisiassa. Sossu ei perustellut toimenpidettä, vaikka konsulaatista kysyttiin, miksi tällainen tehdään. Asiassa on tiiviisti oltu yhteydessä Tunisian konsuliin Helsingissä. Konsulille oli yllätys se, että lapset uhattiin viedä maasta pois ilman vanhempien lupaa.

On jäänyt myös epäselväksi, mistä lasu oikein on näiden lasten kohdalla huolissaan. Huumausainerikoksesta vai olemisesta toisessa maassa?

Konsulaatti viestitti lasten olosuhteista seuraavaa: Lapset asuvat käytännössä suomalaisessa perheessä, hyvissä oloissa iloisina. Ei löydy merkkejä, joista olisi syytä olla huolissaan.

Äidinäiti oli toivottanut konsulin heti tervetulleeksi tapaamaan lapset asiantilansa selvittämiseksi. Lapset keskustelivat ja leikkivät rauhallisesti ja luontevasti. He voivat hyvin, heistä huolehditaan hyvin, he ovat tasapainoisen oloisia ja rauhallisia. Koti on hyvin hoidettu ja moderni suomalaiskoti. Lapset ovat yhteydessä vanhempiinsa lähes päivittäin skypen välityksellä.

Äiti ja isä totesivat yksimielisinä, että lapset eivät Suomeen tule ennen kuin lastensuojeluasia on loppuun käsitelty. Äiti myös ilmaisi melko suoraan luottamuspulansa sosiaaliviranomaisia kohtaan. Sen jälkeen lastensuojelu vaikeni, eivätkä sossut ole enää jahdanneet perhettä.

Äidin mielestä hiljaisuudessa kuitenkin "kytee". Miksi sossujen mieli olisi yhtäkkiä muuttunut ja huoli väistynyt, vaikka olosuhteet ovat olleet koko ajan samat?

Kun äidin kiinnostus kyseistä mielenmuutosta kohtaan heräsi, alkoivat sossut vakuutella, että kaikki on hyvin, eikä lapsista tarvitse olla huolissaan.

Perhe on nyt saanut asiakkuuden päättämispäätöksen. Äiti epäilee, että vain siitä syystä, että lapset tuotaisiin Suomeen. Seuraava askel olisi huostaanotto.


Umpikuja

Äiti pelkää seuraamuksia, jos lapset palaavat Suomeen. Voiko hän luottaa siihen, että sossut eivät ilmesty oven taakse? Hän kokee olevansa umpikujassa: kuinka tästä eteenpäin?

Johtavan sosiaalityöntekijän loppulausuma löytyy viimeisimmästä viestistä:

"Vaikka lastenne olosuhteita ei voitu lastensuojelun toimesta Suomessa juurikaan selvittää (esim. tapaamalla lapsia ja seuraamalla lasten ja vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta) lasten ollessa koko selvityksen ajan Tunisiassa, ei lapsillanne ole tällä hetkellä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelussa asiakkuutta. Uusi lastensuojelutarpeen selvitys, joka aloittaa aina myös asiakkuuden, voitaisiin avata vain siinä tapauksessa, että lastensuojeluun tulisi uusi lapsianne ja/tai perheenne olosuhteita koskeva lastensuojeluilmoitus tai muulla tavoin esiintullut lastensuojelun tarve."

Viimeinen lauseenparsi suo ympäripyöreydessään sossulle rajattomat valtuudet, onhan hän itse lastensuojelutarpeen ylin arvioitsija.

Äiti odotti lokakuun tarinan pohjamateriaaliksi tilaamiaan asiapapereita kauan. Hän sai ne vasta otettuaan yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään.

Äiti on harkinnut lasten osoitteen poistamista Suomesta ja siirtoa isän kotimaahan, jolloin asiat eivät enää kuulu millään tavoin Suomen viranomaisille.

Tarinan pohjalta nousee mieleeni pari kokoavaa kysymystä:

Jos ihminen tekee virheen jollakin elämänalueella, onko se syy ryhtyä väistämättä epäilemään hänen vanhemmuuttaan? Entä kuinka laajalti vanhemmuuteen kohdistetaan negatiivisia ennakkoluuloja kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai omista poikkeavien tapojen perusteella?

Vanhempia on varoteltu: "Älkää tuoko lapsia Suomeen, lastensuojelu vie heidät. Älkää luottako."



Lue myös uusia juttujamme:

☞ Yksittäistapausten onneton anatomia
☞ Harhaista puuttumista ja tiedotusta
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Hallinto-oikeuksien toiminnasta

Kirkkoturvaa Oulussa
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa 
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina

☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä

5 Comments

    Perheeni tarina

    "Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
    Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
    Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
    info@lokakuunliike.com.

    Lisää tarinoita täällä:

    *Kauhutarina
    LL-Kotivideot
    "Mielivaltaisia huostaan-ottoja ei oikeastaan ole."
    – Seppo Sauro, LSKL.

    Perheadressit

    RSS Feed

    Tarinoita mediassa:

    Picture
    ☞Ani 

    Picture
    ☞Krista

    Picture
    ☞Kirsi 
    ja Lauri

    Picture
    ☞Jyly ja Johanna

    Picture
    ☞Tapani

    Picture
    ☞Roosa Anniina

    Picture
    ☞Heidi

    Picture
    ☞Vivian

    Picture
    ☞Sari

    Picture
    ☞Henri

    Picture
    ☞Mari

    Picture
    ☞Hely

    Picture
    ☞Mikko

    Picture
    ☞Milla

    Picture
    ☞Mirja

    Picture
    ☞Johanna

    Picture
    ☞Anneli

    Picture
    ☞Hanna

    Picture
    ☞Huosta-päiväkirja

    Picture
    ☞Uupunut äiti

    Picture
    Marjaana

    Picture
    ☞Mikael Gabriel 

    Picture
    Mareena
    1 & 2
    & 3

    Picture
    ☞Tiina B  1 & 2.

    Picture
    ☞Netta

    Picture
    ☞Maiti ja Ivika

    Picture
    ☞Pako 1 ja 2.

    Picture
    ☞Sami

    Picture
     ☞Ari

    Picture
    ☞Ida

    Picture
    ☞Thomas & Jennie

    Arkistot

    April 2016
    January 2016
    October 2015
    July 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014

    Kategoriat

    All
    Aluehallintovirasto
    Asiakirja
    AVI
    Eerika
    Hely-harvistola
    Isovanhemmuus
    Joensuun Lastensuojelu
    Kankaanpää
    Kerimäki
    Kotiintuloaika
    Kritiikki
    Lapsen Huolto
    Lastensuojelu Alkutapaaminen
    Lastensuojeluilmoitus
    Lastensuojelulaitos
    Mervi Maksimainen
    Mervi Sinivirta
    Nelivuotistarkastus
    Neuvola
    Oikeustoimikelpoinen
    Pedofilia
    Pedofiliahysteria
    Poliisikaksikko
    Punkaharjun Soslapsikylä
    Rattijuopumus
    Savonlinna
    Savonlinnan Lastensuojelu
    Seksuaalinen Hyväksikäyttö
    Sijaishuolto
    Sosiaalipäivystys
    SosiaalipäivystyS
    Sosiaalityöntekijä
    SOS Lapsikylä
    THL
    THL + Laaja Terveystarkastus
    Touko Tarkki
    Vantaa Lastensuojelu
    Vantaan Lastensuojelu
    Vilja-Eerika
    Viranomainen

    RSS Feed

    Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, lastensuojelu, huostaanotto, viranomaisrikollisuus, perheoikeus, lastenoikeudet
    Lokakuunliike.com Pagerank
INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture