Krista ei koskaan unohda heinäkuuta 2009. Tuolloin hän joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, menettäen 13-vuotiaana neitsyytensä tuntemattomalle miehelle.
Aluksi Krista salasi tapahtumat perheeltään. Ene-äiti oli hämmentynyt nähdessään, miten hänen tyttärensä käyttäytyminen muuttui levottomaksi.
Aluksi Krista salasi tapahtumat perheeltään. Ene-äiti oli hämmentynyt nähdessään, miten hänen tyttärensä käyttäytyminen muuttui levottomaksi.
– Keskittymiseni ja otteeni kaikkeen lipsui, en enää kyennyt pysymään paikoillani. Minun piti tehdä koko ajan jotain, jotta ei olisi tarvinnut jäädä ajatusten kanssa yksin, Krista muistelee.
Loppukesästä hän paljasti mummulleen, mitä oli tapahtunut. Tunnustusta seurasivat poliisikuulustelut ja syytteen nostaminen hyväksikäyttäjää vastaan. Poliisit tekivät lastensuojeluilmoituksen hyväksikäytön takia.
Lastensuojeluasiakkuus alkoi.
Krista romahti. Syyskuussa 2009 hänet otettiin nuorisopsykiatrian osastolle vajaaksi kahdeksi viikoksi. Hän koki saavansa apua, rauhoittuvansa ja pystyvänsä käsittelemään traagisia tapahtumia.
Osastohoidon jälkeen hän ei kuitenkaan päässyt heti kriisiterapiaan, vaan joutui masennustesteihin ja arviointeihin. Näitä aikoja peruttiin, joten Krista ei päässyt purkamaan pahaaoloaan.
Tytön ahdistus syveni. Hän oli hyväksikäytön jälkeen alkanut käyttää alkoholia, karkailla kotoa ja ottaa sairaslomaa koulusta jatkuvan pahan olon takia. Ene-äiti oli shokissa ja järkyttynyt. Hän luotti lastensuojeluun ja halusi yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa puuttua varhaisesti tyttärensä ongelmiin.
Lokakuussa alkanut, 45 päivää kestänyt jakso perhetukikeskuksessa ei äidin toiveista huolimatta parantanut Kristan oloa. Tyttö kokeili kiireellisen sijoituksen aikana imppaamista, hasista ja lääkkeitä.
Koko perhe oli kriisissä. Maaliskuussa 2010 Ene suostui toisen kerran lapsensa kiireelliseen sijoitukseen, jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Äiti uskoi tyttärensä saavan apua lyhytaikaisen sijoituksen kautta.
Kävikin toisin: Krista kapinoi ja karkaili perhetukikeskuksesta, joten sijoitusta jatkettiin.
Pompottelua sijaispaikasta toiseen
Kaikkiaan Kristan sijoitus kesti 1,5 vuotta. Koko sijoitusprosessi oli pirstaleinen. Krista päätyi neljän eri sijoituspaikan, monien karkureissujen ja sairaalassa vietettyjen öiden kautta lopulta Nuorten Ystävät ry:n ylläpitämään Muhoksen koulukotiin viideksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeus purki huostaanoton marraskuussa 2011.
Kun Ene sai soittaa Kristalle sijaishuoltoyksikköön, hän koetti rauhoittaa tytärtään.
Ja tytär äitiään.
– Älä pelkää, älä.
Iltaisin töiden jälkeen äiti keräsi todisteita sosiaalitoimen väitteitä vastaan tai laati valituksia aluehallintovirastolle. Valitukset olivat sijoituspaikkojen työntekijöiden mielestä ajan ja rahan tuhlausta: ”En halua sinua masentaa, mutta...”
Enen asianajajan tekemä tutkintapyyntö Kristan kohtelusta sijaishuollossa ei johtanut mihinkään. Äiti lähetti Kristan kirjoittaman avunpyyntökirjeen päättäjille, tyttärensä toiveesta myös presidentti Tarja Haloselle. Vastauksia tuli useita, ja kirje välitettiin oikeusasiamiehelle.
Huostaanoton purkaminen kesti yli vuoden. Pelkkiä oikeudenkäyntikuluja kertyi tuhansia euroja. Ne koituivat Enen tappioksi. Sitä hän ei muistele, hetkeäkään.
– Pääasia, että Krista pääsi lopulta kotiin. Minä ostin tyttäreni vapaaksi.
Lähde: Hukassa huostassa.
Lokakuun liikkeen 5-osaisessa jatkosarjassa kerrotaan Kristan koko tarina. Jutun lähteenä on käytetty laajasti lastensuojelun asiakirjoja, joista viranomaiskanta selviää. Tapausta kommentoivat Kristan lähipiirin lisäksi myös hänen psykiatrinsa sekä entinen terveydenhoitajansa. Lisäksi puheenvuoron saavat Kristan sijoituspaikan johtaja ja työntekijät Nuorten Ystävistä.
Kristan tarina julkaistaan, koska Lokakuun liike haluaa sen avulla mallintaa, millaisia tyypillisiä virheitä lastensuojeluprosesseissa on tulevaisuudessa syytä välttää. Myös Kristan perhe toivoo, että Kristan tapauksesta otettaisiin oppia kehittäessä maahamme laadukasta lastensuojelua.
Kristan tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen lainvastaisesta menettelystä Ylöjärven perusturvalle. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Nuorten Ystävien koulukodin kaksi ohjaajaa vapaudenriistosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä silloisen aluejohtajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin.
Lue huomenna Kristan tarina osa II!
Aiemmin ilmestyneet Lokakuun liikkeen Krista-uutiset:
Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
Lastensuojelu bisneksestä:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Muita sijaishuoltoa koskevia artikkeleja mm.:
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Loppukesästä hän paljasti mummulleen, mitä oli tapahtunut. Tunnustusta seurasivat poliisikuulustelut ja syytteen nostaminen hyväksikäyttäjää vastaan. Poliisit tekivät lastensuojeluilmoituksen hyväksikäytön takia.
Lastensuojeluasiakkuus alkoi.
Krista romahti. Syyskuussa 2009 hänet otettiin nuorisopsykiatrian osastolle vajaaksi kahdeksi viikoksi. Hän koki saavansa apua, rauhoittuvansa ja pystyvänsä käsittelemään traagisia tapahtumia.
Osastohoidon jälkeen hän ei kuitenkaan päässyt heti kriisiterapiaan, vaan joutui masennustesteihin ja arviointeihin. Näitä aikoja peruttiin, joten Krista ei päässyt purkamaan pahaaoloaan.
Tytön ahdistus syveni. Hän oli hyväksikäytön jälkeen alkanut käyttää alkoholia, karkailla kotoa ja ottaa sairaslomaa koulusta jatkuvan pahan olon takia. Ene-äiti oli shokissa ja järkyttynyt. Hän luotti lastensuojeluun ja halusi yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa puuttua varhaisesti tyttärensä ongelmiin.
Lokakuussa alkanut, 45 päivää kestänyt jakso perhetukikeskuksessa ei äidin toiveista huolimatta parantanut Kristan oloa. Tyttö kokeili kiireellisen sijoituksen aikana imppaamista, hasista ja lääkkeitä.
Koko perhe oli kriisissä. Maaliskuussa 2010 Ene suostui toisen kerran lapsensa kiireelliseen sijoitukseen, jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Äiti uskoi tyttärensä saavan apua lyhytaikaisen sijoituksen kautta.
Kävikin toisin: Krista kapinoi ja karkaili perhetukikeskuksesta, joten sijoitusta jatkettiin.
Pompottelua sijaispaikasta toiseen
Kaikkiaan Kristan sijoitus kesti 1,5 vuotta. Koko sijoitusprosessi oli pirstaleinen. Krista päätyi neljän eri sijoituspaikan, monien karkureissujen ja sairaalassa vietettyjen öiden kautta lopulta Nuorten Ystävät ry:n ylläpitämään Muhoksen koulukotiin viideksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeus purki huostaanoton marraskuussa 2011.
Kun Ene sai soittaa Kristalle sijaishuoltoyksikköön, hän koetti rauhoittaa tytärtään.
Ja tytär äitiään.
– Älä pelkää, älä.
Iltaisin töiden jälkeen äiti keräsi todisteita sosiaalitoimen väitteitä vastaan tai laati valituksia aluehallintovirastolle. Valitukset olivat sijoituspaikkojen työntekijöiden mielestä ajan ja rahan tuhlausta: ”En halua sinua masentaa, mutta...”
Enen asianajajan tekemä tutkintapyyntö Kristan kohtelusta sijaishuollossa ei johtanut mihinkään. Äiti lähetti Kristan kirjoittaman avunpyyntökirjeen päättäjille, tyttärensä toiveesta myös presidentti Tarja Haloselle. Vastauksia tuli useita, ja kirje välitettiin oikeusasiamiehelle.
Huostaanoton purkaminen kesti yli vuoden. Pelkkiä oikeudenkäyntikuluja kertyi tuhansia euroja. Ne koituivat Enen tappioksi. Sitä hän ei muistele, hetkeäkään.
– Pääasia, että Krista pääsi lopulta kotiin. Minä ostin tyttäreni vapaaksi.
Lähde: Hukassa huostassa.
Lokakuun liikkeen 5-osaisessa jatkosarjassa kerrotaan Kristan koko tarina. Jutun lähteenä on käytetty laajasti lastensuojelun asiakirjoja, joista viranomaiskanta selviää. Tapausta kommentoivat Kristan lähipiirin lisäksi myös hänen psykiatrinsa sekä entinen terveydenhoitajansa. Lisäksi puheenvuoron saavat Kristan sijoituspaikan johtaja ja työntekijät Nuorten Ystävistä.
Kristan tarina julkaistaan, koska Lokakuun liike haluaa sen avulla mallintaa, millaisia tyypillisiä virheitä lastensuojeluprosesseissa on tulevaisuudessa syytä välttää. Myös Kristan perhe toivoo, että Kristan tapauksesta otettaisiin oppia kehittäessä maahamme laadukasta lastensuojelua.
Kristan tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen lainvastaisesta menettelystä Ylöjärven perusturvalle. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Nuorten Ystävien koulukodin kaksi ohjaajaa vapaudenriistosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä silloisen aluejohtajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin.
Lue huomenna Kristan tarina osa II!
Aiemmin ilmestyneet Lokakuun liikkeen Krista-uutiset:
Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
Lastensuojelu bisneksestä:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Muita sijaishuoltoa koskevia artikkeleja mm.:
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
RSS Feed
