Aluehallintovirasto on tehnyt päätöksensä koskien Joensuun kaupungin sosiaalipäivystyksen ja sosiaalityöntekijän toimintaa vuonna 2011 ja 2012. Sosiaalipäivystäjä otti vastaan sairaankuljetuksen tekemän lastensuojeluilmoituksen marraskuussa 2011 tilanteessa, jossa äiti oli puhaltanut 1.69 promillea. Tilanteessa lapsi on kertonut mm. pitävänsä äidistään huolta ja peittelevänsä tämän nukkumaan. Sosiaalipäivystäjä ei ottanut yhteyttä lapsen toiseen huoltajaan, isään, joka asui kadun toisella puolella. Päivystäjä jätti lapsen päihtyneen äitinsä hoitoon.
Tammikuussa 2012 sosiaalitoimi päätti tilanteen johdosta kehkeytyneen asiakkuuden toteamalla, ettei lastensuojelun tarvetta ole. Vastineessaan Aville sosiaalitoimi vetoaa siihen, ettei se voi pakottaa ketään ottaman vastaan avohuollon tukitoimia. Äidin väittämä, ettei alkoholiongelmaa ole, oli riittävä selvitys. Samoin selvitykseksi riitti yhteydenpito äitiin puhelimitse. Kantelija (isä), oli halukas ottamaan lapsen luokseen asumaan tietoisena äidin alkoholiongelmasta. Tätä mahdollisuutta Joensuun sosiaaliviranomainen ei isälle selvittänyt vedoten siihen, ettei se tiennyt isän olevan kiinnostunut lähihuoltajuudesta. Äidin alkoholismista tehtiin useampikin lastensuojeluilmoitus, mutta sosiaalitoimessa ei "saatu riittävää näyttöä äidin alkoholismista", vaikka näyttö oli riidatonta ja peräisin muilta viranomaisilta. Lopulta isä haki lapsen asumisen luokseen oikeusteitse ja maksoi siitä ilosta 7039 euroa oikeudenkäyntikuluja. Koko tarinan voitte lukea TÄÄLTÄ.
Aluehallintovirastolle sosiaalitoimi vastaa, ettei se tiennyt isän olevan halukas lähihuoltajaksi. Olen aikaisemminkin arvostellut Joensuun lastensuojelua siitä, että se ei tunne lakia. Hyvän hallinnon neuvontavelvoite on tuntematon käsite muuallakin, mutta Joensuussa se näyttää olevan täyttä hepreaa. Viranomaisen on oma-aloitteisesti neuvottava asiakasta. Asiakkaan ei tarvitse osata kysyä yhtään mitään. Ihmisten ei voida olettaa tuntevan joka ikistä pykälää ja käytäntöä asioidessaan viranomaisessa. Viranomaisen on oltava aloitteellinen ja kerrottava, mitä vaihtoehtoja ihmisellä asiassaan on.
Väittämällä, että isän olisi tullut ilmoittaa sosiaalitoimelle olemassa olevista vaihtoehdoista ilman, että niistä edes hänelle kerrotaan, on selkärangatonta typeryyttä.
AVI toteaa, ettei toimenpiteisiin ole syytä. Akuuttia huolta ei tilanteessa ollut. Asiakirjoista ilmenee selkeästi, miten sosiaalitoimi viittasi kintaalla lapsen tilanteelle. Mutta toki asiakirjat täytyisi tätä johtopäätöstä varten lukea.
Sivulauseessa on sentään maininta, että tilannetta olisi tullut selvittää jo ensimmäisellä kerralla tarkemmin. Toinen maininta, ettei selvityksen aikaan ollut vielä tullut myöhemmin tehtyjä lastensuojeluilmoituksia koskien äidin alkoholinkäyttöä, on turha. Toteamukset syövät toinen toisensa. Jos tilanne olisi selvitetty kunnolla heti alussa, seuraavat ilmoitukset olisivat jääneetkin tulematta.
Päätöksessä on käytetty oikeuslähteenä Tapio Rädyn teosta Lastensuojelulaki, Käytäntö ja soveltaminen, 2012. Mikäli lapsen ongelmat ovat hoidettavissa huoltoa ja asumista koskevilla määräyksillä, on sosiaaltoimen ensisijaisesti ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin. Surkuhupaisaa, että Avi toteaa ratkaisussaan Joensuun lastensuojelun toimineen moitteettomasti, vaikka lastensuojelu ei ryhtynyt mainittuihin toimenpiteisiin.
LAPSEN HUOLTOA KOSKEVILLA RATKAISUILLA EI VOIDA OHITTAA TOIMIELIMELLE KUULUVAA VELVOLLISUUTTA PUUTTUA LAPSEN OLOSUHTEISIIN. Toisin sanoen: Mikään päätös, ei käräjäoikeuden, ei hovioikeuden, ei edes korkeimman oikeuden, ohita sosiaaliviranomaisen velvollisuutta puuttua lapsen olosuhteisiin, jos lapsella on hätä. Tässäkin tapauksessa sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä oli jo ehtinyt hakea lapsen asumista luokseen oikeusteitse. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että sosiaalitoimi mokasi työssään jo ennen kuin isä ryhtyi prosessaamaan. Eikä faktaa, että AVI ei tätä mokaa huomannut tai halunnut huomata.
AVI perustelee, ettei se voi käytettävissä olevien selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, saivatko isä ja lapsi hyvän hallinnon mukaista palvelua sosiaalitoimesta. Moinen perustelu kertoo vain sen, ettei koko asiaan ole viitsitty tai haluttu perehtyä.
Isän kanta AVIn päätökseen on toteamus, että laki on kaikkialla Suomessa sama. Sitä tulisi noudattaa ja lapsen etua tulisi valvoa silloin, kun lapsen tilanteesta on selkeä näyttö. "Jos kerran tämä on oikea tapa hoitaa ja valvoa lapsen edun toteutumista niin sitten samalla tyylillä pitäsi toimia Helsinki-Utsjoki ja Vaasa-Ilomatsi akselilla. Onko tämän kaltainen toiminta -Joensuun malli- lapsen etua valvovaa ja riittävää? Mielestäni ei ole. Joensuun mallihan on, että "olemme olleet äitiin puhelimitse yhteydessä useasti". Ja Avin mielestä tällainen todentaminen on ok. Tällä perusteella on ihan turha Helsingin lastensuojelun työntekijöiden itkeä suurista asiakasmääristä lastestensuojelussa. Helsinkiin ja muihin kuntiin voidaan lisätä lastensuojelun asiakasmääriä ainakin 100 %. Hoidetaan vain puhelimella asiat."
Olen isän kanssa samaa mieltä Joensuun mallista: "Jos rehellisesti sanon on tämä ihan vitun perseestä koko lastensuojelu. Ei tässä ole minkäänlaista järjen häivää."
Aiheesta aikaisemmin:
Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Joensuun sosiaalitoimesta:
Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa
Muita viimeaikaisia kirjoituksia:
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
☞ Työ- ja ympäristöministeriö hakee uutta työvoimaa
☞ Dialogisuus lastensuojelun laatusuositusprosessissa
☞ Lapsen lapsuus on vaarassa aikuisten päätösten vuoksi
☞ Käräjäoikeus teki historiaa lastensuojeluasiassa: kunnalle isot vahingonkorvaukset yksityisyyselämän suojan loukkaamisesta
☞ Lastensuojelua Saksassa: kalliiksi käyneitä turhia huostaanottoja
Tammikuussa 2012 sosiaalitoimi päätti tilanteen johdosta kehkeytyneen asiakkuuden toteamalla, ettei lastensuojelun tarvetta ole. Vastineessaan Aville sosiaalitoimi vetoaa siihen, ettei se voi pakottaa ketään ottaman vastaan avohuollon tukitoimia. Äidin väittämä, ettei alkoholiongelmaa ole, oli riittävä selvitys. Samoin selvitykseksi riitti yhteydenpito äitiin puhelimitse. Kantelija (isä), oli halukas ottamaan lapsen luokseen asumaan tietoisena äidin alkoholiongelmasta. Tätä mahdollisuutta Joensuun sosiaaliviranomainen ei isälle selvittänyt vedoten siihen, ettei se tiennyt isän olevan kiinnostunut lähihuoltajuudesta. Äidin alkoholismista tehtiin useampikin lastensuojeluilmoitus, mutta sosiaalitoimessa ei "saatu riittävää näyttöä äidin alkoholismista", vaikka näyttö oli riidatonta ja peräisin muilta viranomaisilta. Lopulta isä haki lapsen asumisen luokseen oikeusteitse ja maksoi siitä ilosta 7039 euroa oikeudenkäyntikuluja. Koko tarinan voitte lukea TÄÄLTÄ.
Aluehallintovirastolle sosiaalitoimi vastaa, ettei se tiennyt isän olevan halukas lähihuoltajaksi. Olen aikaisemminkin arvostellut Joensuun lastensuojelua siitä, että se ei tunne lakia. Hyvän hallinnon neuvontavelvoite on tuntematon käsite muuallakin, mutta Joensuussa se näyttää olevan täyttä hepreaa. Viranomaisen on oma-aloitteisesti neuvottava asiakasta. Asiakkaan ei tarvitse osata kysyä yhtään mitään. Ihmisten ei voida olettaa tuntevan joka ikistä pykälää ja käytäntöä asioidessaan viranomaisessa. Viranomaisen on oltava aloitteellinen ja kerrottava, mitä vaihtoehtoja ihmisellä asiassaan on.
Väittämällä, että isän olisi tullut ilmoittaa sosiaalitoimelle olemassa olevista vaihtoehdoista ilman, että niistä edes hänelle kerrotaan, on selkärangatonta typeryyttä.
AVI toteaa, ettei toimenpiteisiin ole syytä. Akuuttia huolta ei tilanteessa ollut. Asiakirjoista ilmenee selkeästi, miten sosiaalitoimi viittasi kintaalla lapsen tilanteelle. Mutta toki asiakirjat täytyisi tätä johtopäätöstä varten lukea.
Sivulauseessa on sentään maininta, että tilannetta olisi tullut selvittää jo ensimmäisellä kerralla tarkemmin. Toinen maininta, ettei selvityksen aikaan ollut vielä tullut myöhemmin tehtyjä lastensuojeluilmoituksia koskien äidin alkoholinkäyttöä, on turha. Toteamukset syövät toinen toisensa. Jos tilanne olisi selvitetty kunnolla heti alussa, seuraavat ilmoitukset olisivat jääneetkin tulematta.
Päätöksessä on käytetty oikeuslähteenä Tapio Rädyn teosta Lastensuojelulaki, Käytäntö ja soveltaminen, 2012. Mikäli lapsen ongelmat ovat hoidettavissa huoltoa ja asumista koskevilla määräyksillä, on sosiaaltoimen ensisijaisesti ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin. Surkuhupaisaa, että Avi toteaa ratkaisussaan Joensuun lastensuojelun toimineen moitteettomasti, vaikka lastensuojelu ei ryhtynyt mainittuihin toimenpiteisiin.
LAPSEN HUOLTOA KOSKEVILLA RATKAISUILLA EI VOIDA OHITTAA TOIMIELIMELLE KUULUVAA VELVOLLISUUTTA PUUTTUA LAPSEN OLOSUHTEISIIN. Toisin sanoen: Mikään päätös, ei käräjäoikeuden, ei hovioikeuden, ei edes korkeimman oikeuden, ohita sosiaaliviranomaisen velvollisuutta puuttua lapsen olosuhteisiin, jos lapsella on hätä. Tässäkin tapauksessa sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä oli jo ehtinyt hakea lapsen asumista luokseen oikeusteitse. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että sosiaalitoimi mokasi työssään jo ennen kuin isä ryhtyi prosessaamaan. Eikä faktaa, että AVI ei tätä mokaa huomannut tai halunnut huomata.
AVI perustelee, ettei se voi käytettävissä olevien selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, saivatko isä ja lapsi hyvän hallinnon mukaista palvelua sosiaalitoimesta. Moinen perustelu kertoo vain sen, ettei koko asiaan ole viitsitty tai haluttu perehtyä.
Isän kanta AVIn päätökseen on toteamus, että laki on kaikkialla Suomessa sama. Sitä tulisi noudattaa ja lapsen etua tulisi valvoa silloin, kun lapsen tilanteesta on selkeä näyttö. "Jos kerran tämä on oikea tapa hoitaa ja valvoa lapsen edun toteutumista niin sitten samalla tyylillä pitäsi toimia Helsinki-Utsjoki ja Vaasa-Ilomatsi akselilla. Onko tämän kaltainen toiminta -Joensuun malli- lapsen etua valvovaa ja riittävää? Mielestäni ei ole. Joensuun mallihan on, että "olemme olleet äitiin puhelimitse yhteydessä useasti". Ja Avin mielestä tällainen todentaminen on ok. Tällä perusteella on ihan turha Helsingin lastensuojelun työntekijöiden itkeä suurista asiakasmääristä lastestensuojelussa. Helsinkiin ja muihin kuntiin voidaan lisätä lastensuojelun asiakasmääriä ainakin 100 %. Hoidetaan vain puhelimella asiat."
Olen isän kanssa samaa mieltä Joensuun mallista: "Jos rehellisesti sanon on tämä ihan vitun perseestä koko lastensuojelu. Ei tässä ole minkäänlaista järjen häivää."
Aiheesta aikaisemmin:
Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Joensuun sosiaalitoimesta:
Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa
Muita viimeaikaisia kirjoituksia:
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen
☞ Työ- ja ympäristöministeriö hakee uutta työvoimaa
☞ Dialogisuus lastensuojelun laatusuositusprosessissa
☞ Lapsen lapsuus on vaarassa aikuisten päätösten vuoksi
☞ Käräjäoikeus teki historiaa lastensuojeluasiassa: kunnalle isot vahingonkorvaukset yksityisyyselämän suojan loukkaamisesta
☞ Lastensuojelua Saksassa: kalliiksi käyneitä turhia huostaanottoja
RSS Feed
