Kristan äiti Ene on syntyperäinen virolainen, Suomessa pian kaksi vuosikymmentä asunut nainen. Hän suhtautui aluksi yhteiskuntaamme hyvin positiivisesti. Käänne tapahtui lastensuojelun astuttua hänen elämäänsä:
– Kun jouduin tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, tuli tunne, että olin taas Neuvostoliitossa. Sielläkin ihminen, jolla oli mielipiteitä, koettiin uhmakkaaksi, hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi. Ongelmat hoiti aina laitos. Yksi pieni ihminen ei ollut mitään vallan edessä. Väärät väitteet ja muunneltu totuus olivat vallan välineenä, Ene suree.
– Kun Suomessa puhutaan ”sossun eläteistä”, en enää ihmettele. Omaan elämäänsä ei ole helppoa vaikuttaa, kun yhteiskunta haluaa haalia ylläpidettäviä. Jotkut ovat sosiaalitoimen asiakkaina aivan syystä, jolloin heitä on autettava. Mutta on siellä ihmisiä myös aivan turhaan, Ene pohtii.
"Pohjolakodissa me nuoret olimme henkilökunnan armoilla"
Krista muistelee Muhoksen koulukotia, jonka tunnelma oli ”lähellä kuolemaa tai ainakin psykoosia”.
– Me nuoret oltiin täysin henkilökunnan armoilla. Työntekijät yrittivät manipuloida meitä toinen toisiamme vastaan. He rajoittivat yhteydenpitoa vanhempiin ja uhkailivat eristyshuoneella. Kaikille nuorille oli juhlapäivä, jos jonkun isä tai äiti pääsi käymään. Kaverin äiti tuntui melkein omalta äidiltä.
Hän kertoo päivästä, kun hänen huoneensa tultiin yllättäen ratsaamaan. Huoneesta löydettiin seitsemän emätinpuikkoa, ompeluneula ja tupakka-askin kansi. Koristenallen sisältä löytyi pieni raetyyny, joita tavataan käyttää kosteudenkerääjinä pehmoleluissa, laukuissa ja kengissä.
– Työntekijä sai päähänsä, että nallen sisällä oli muka huumeita ja halusi lähettää sen laboratorioon.
Yhtenä päivänä työntekijä tuli kysymään, lähdetäänkö jäätelölle.
– Olin innoissani. Tunnin välein kävin kysymässä, koska oikein lähdetään. Lopulta hän sanoi: ”Ehkä jonakin vuonna.”
Tässä kohtaa kyyneleet nousevat Kristan silmiin. On puhuttava vasta sitten, kun muistot Muhokselta hälventyvät, vasta, kun hengitys tasaantuu.
– Selvisin noista ajoista, koska en taipunut niiden tahtoon, Krista sanoo hiljaa.
– Olisin kuollut, jos olisin sietänyt sen kaiken. Mutta mä kyseenalaistin. Uskoin oikeuksiini. Luin lakitekstejä kirjoista ja lehdistä, kunnes henkilökunta poisti ne näkyviltä.
Mikään ei saanut Kristaa nujertumaan ja tinkimään moraalistaan.
– Joka kerta, kun panin hanttiin, tunsin olevani elossa. En luovuttanut.
Krista kertoo, miten he tyttöporukalla ottivat huumorin aseekseen. He nauroivat hoitajille päin naamaa, vähän niin kuin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän.
Krista odottaa yhä anteeksipyyntöä
– Kun jouduin tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, tuli tunne, että olin taas Neuvostoliitossa. Sielläkin ihminen, jolla oli mielipiteitä, koettiin uhmakkaaksi, hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi. Ongelmat hoiti aina laitos. Yksi pieni ihminen ei ollut mitään vallan edessä. Väärät väitteet ja muunneltu totuus olivat vallan välineenä, Ene suree.
– Kun Suomessa puhutaan ”sossun eläteistä”, en enää ihmettele. Omaan elämäänsä ei ole helppoa vaikuttaa, kun yhteiskunta haluaa haalia ylläpidettäviä. Jotkut ovat sosiaalitoimen asiakkaina aivan syystä, jolloin heitä on autettava. Mutta on siellä ihmisiä myös aivan turhaan, Ene pohtii.
"Pohjolakodissa me nuoret olimme henkilökunnan armoilla"
Krista muistelee Muhoksen koulukotia, jonka tunnelma oli ”lähellä kuolemaa tai ainakin psykoosia”.
– Me nuoret oltiin täysin henkilökunnan armoilla. Työntekijät yrittivät manipuloida meitä toinen toisiamme vastaan. He rajoittivat yhteydenpitoa vanhempiin ja uhkailivat eristyshuoneella. Kaikille nuorille oli juhlapäivä, jos jonkun isä tai äiti pääsi käymään. Kaverin äiti tuntui melkein omalta äidiltä.
Hän kertoo päivästä, kun hänen huoneensa tultiin yllättäen ratsaamaan. Huoneesta löydettiin seitsemän emätinpuikkoa, ompeluneula ja tupakka-askin kansi. Koristenallen sisältä löytyi pieni raetyyny, joita tavataan käyttää kosteudenkerääjinä pehmoleluissa, laukuissa ja kengissä.
– Työntekijä sai päähänsä, että nallen sisällä oli muka huumeita ja halusi lähettää sen laboratorioon.
Yhtenä päivänä työntekijä tuli kysymään, lähdetäänkö jäätelölle.
– Olin innoissani. Tunnin välein kävin kysymässä, koska oikein lähdetään. Lopulta hän sanoi: ”Ehkä jonakin vuonna.”
Tässä kohtaa kyyneleet nousevat Kristan silmiin. On puhuttava vasta sitten, kun muistot Muhokselta hälventyvät, vasta, kun hengitys tasaantuu.
– Selvisin noista ajoista, koska en taipunut niiden tahtoon, Krista sanoo hiljaa.
– Olisin kuollut, jos olisin sietänyt sen kaiken. Mutta mä kyseenalaistin. Uskoin oikeuksiini. Luin lakitekstejä kirjoista ja lehdistä, kunnes henkilökunta poisti ne näkyviltä.
Mikään ei saanut Kristaa nujertumaan ja tinkimään moraalistaan.
– Joka kerta, kun panin hanttiin, tunsin olevani elossa. En luovuttanut.
Krista kertoo, miten he tyttöporukalla ottivat huumorin aseekseen. He nauroivat hoitajille päin naamaa, vähän niin kuin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän.
Krista odottaa yhä anteeksipyyntöä
– Onneksi taistelin. Vain siksi pärjään maailmassa nyt.
Sillä vasta päästessään kotiin Krista alkoi hiljalleen toipua.
– Huokasin syvään sinä päivänä, kun kuvioissa ei enää ollut sossun sossua.
Entä onko Krista vihainen siitä, miten häntä kohdeltiin sijaishuollossa?
– Nykyään en jaksa olla vihainen koko asiasta, mutta anteeksi en ole antanut. Odotan yhä anteeksipyyntöä, vaikka tuskin he pyytävät. Säälin ihmisiä, jotka ovat yrittäneet murskata elämäni valheilla, pönkittämällä omaa mieltään.
Kuitenkin jollakin kummallisella tavalla Krista on silti onnellinen painajaisestaan. Miksi ihmeessä?
– Kykenen nyt ymmärtämään ihmistä enemmän. Voin sillä tavoin kääntää kokemukset hyödykseni, Krista sanoo lopuksi ja viittaa lapsuuteensa kuuluneisiin sijoitusvuosiin.
Jos niistä tehtäisiin elokuva, se olisi lapsilta kielletty.
Oikeastaan sen pitäisi olla kielletty myös aikuisilta.
Lähde: Hukassa huostassa
Aiemmat osat:
Kristan tarina I: Hyväksikäytetty tyttö huostaan
Kristan tarina II: Kahden psykiatrin eriävät näkemykset
Kristan tarina III: Taistelu vääriä tulkintoja vastaan
Kristan tarina IV: Tyhjän päällä lastenkodissa
Sarja päättyy tähän.
_____
Lokakuun liikkeen jatkosarjassa kerrottiin Kristan koko tarina. Jutun lähteenä on käytetty laajasti lastensuojelun asiakirjoja, joista viranomaiskanta selviää. Tapausta kommentoivat Kristan lähipiirin lisäksi myös hänen psykiatrinsa sekä entinen terveydenhoitajansa. Lisäksi puheenvuoron saavat Kristan sijoituspaikan johtaja ja työntekijät Nuorten Ystävistä.
Kristan tarina julkaistaan, koska Lokakuun liike haluaa sen avulla mallintaa, millaisia tyypillisiä virheitä lastensuojeluprosesseissa on tulevaisuudessa syytä välttää. Myös Kristan perhe toivoo, että Kristan tapauksesta otettaisiin oppia kehittäessä maahamme laadukasta lastensuojelua.
Kristan tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen lainvastaisesta menettelystä Ylöjärven perusturvalle. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Nuorten Ystävien koulukodin kaksi ohjaajaa vapaudenriistosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä silloisen aluejohtajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin.
Aiemmin ilmestyneet Lokakuun liikkeen Krista-uutiset:
Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
Lastensuojelu bisneksestä:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Muita sijaishuoltoa koskevia artikkeleja mm.:
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Sillä vasta päästessään kotiin Krista alkoi hiljalleen toipua.
– Huokasin syvään sinä päivänä, kun kuvioissa ei enää ollut sossun sossua.
Entä onko Krista vihainen siitä, miten häntä kohdeltiin sijaishuollossa?
– Nykyään en jaksa olla vihainen koko asiasta, mutta anteeksi en ole antanut. Odotan yhä anteeksipyyntöä, vaikka tuskin he pyytävät. Säälin ihmisiä, jotka ovat yrittäneet murskata elämäni valheilla, pönkittämällä omaa mieltään.
Kuitenkin jollakin kummallisella tavalla Krista on silti onnellinen painajaisestaan. Miksi ihmeessä?
– Kykenen nyt ymmärtämään ihmistä enemmän. Voin sillä tavoin kääntää kokemukset hyödykseni, Krista sanoo lopuksi ja viittaa lapsuuteensa kuuluneisiin sijoitusvuosiin.
Jos niistä tehtäisiin elokuva, se olisi lapsilta kielletty.
Oikeastaan sen pitäisi olla kielletty myös aikuisilta.
Lähde: Hukassa huostassa
Aiemmat osat:
Kristan tarina I: Hyväksikäytetty tyttö huostaan
Kristan tarina II: Kahden psykiatrin eriävät näkemykset
Kristan tarina III: Taistelu vääriä tulkintoja vastaan
Kristan tarina IV: Tyhjän päällä lastenkodissa
Sarja päättyy tähän.
_____
Lokakuun liikkeen jatkosarjassa kerrottiin Kristan koko tarina. Jutun lähteenä on käytetty laajasti lastensuojelun asiakirjoja, joista viranomaiskanta selviää. Tapausta kommentoivat Kristan lähipiirin lisäksi myös hänen psykiatrinsa sekä entinen terveydenhoitajansa. Lisäksi puheenvuoron saavat Kristan sijoituspaikan johtaja ja työntekijät Nuorten Ystävistä.
Kristan tarina julkaistaan, koska Lokakuun liike haluaa sen avulla mallintaa, millaisia tyypillisiä virheitä lastensuojeluprosesseissa on tulevaisuudessa syytä välttää. Myös Kristan perhe toivoo, että Kristan tapauksesta otettaisiin oppia kehittäessä maahamme laadukasta lastensuojelua.
Kristan tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut huomautuksen lainvastaisesta menettelystä Ylöjärven perusturvalle. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Nuorten Ystävien koulukodin kaksi ohjaajaa vapaudenriistosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä silloisen aluejohtajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin.
Aiemmin ilmestyneet Lokakuun liikkeen Krista-uutiset:
Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta
Lastensuojelu bisneksestä:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
Muita sijaishuoltoa koskevia artikkeleja mm.:
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
RSS Feed
