Kolmannes tytöistä ja lähes joka neljäs poika on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää tai väkivaltaa. Hyväksikäyttäjä on useimmiten aikuinen.
Sijaishuollon ja psykiatrian palveluja käyttäneiden kokemusasiantuntijoiden, erityisesti tyttöjen puheenvuoroissa toistuu seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttama trauma asiakkuuden alkusyynä ja palvelujärjestelmän kyvyttömyys tunnistaa ja hoitaa traumaa.
Oireilu sijaishuollossa (päihteet, diagnoosit, kouluongelmat) = vanhempien syy
Tyypillinen tapauskertomus etenee näin: Nuori kokee vapaa-ajallaan esim. kotibileissä seksuaalista väkivaltaa, muttei uskalla kertoa siitä kenellekään. Hän alkaa oireilla kotona ja koulussa. Koulusta tai terveydenhuollosta tehdään lastensuojeluilmoitus tai vanhemmat pyytävät itse apua tilanteeseen.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat oireilun johtuvan syntymäperheen riittämättömyydestä / kodin olosuhteista, ja nuori sijoitetaan sijaishuoltoon, jossa oireilu pahenee. Oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien / läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen aletaan rajoittaa.
Nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta ja altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille.
Pian seksuaalisen väkivallan traumojen lisäksi hoidettavana on myös päihdeongelma, joka puolestaan estää asianmukaisen terapian. Nuorta pallotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen ja hänen koulutusuransa katkeaa.
Nuorelle annetaan diagnoosi, joka vaikeuttaa niin opiskelu- kuin työpaikan hankkimista. Kukaan auttajiksi itseään kutsuvista ei perehdy oireilun alkusyyhyn.
Nuorella on nyt aiempien ongelmien lisäksi kannettavanaan myös palvelujärjestelmän aiheuttamat traumat ja leimat. Hän menettää luottamustaan entistä enemmän kunnes syrjäytyy / löytää itse tai perheensa ja ystäviensä avulla apua jostakin.
Kokemuksestaan avautumaan kykenevät saavat yhtä huonoa ja mielivaltaista kohtelua ja yhtä toimimattoman palveluketjun kuin avautumaan kykenemättömät. Myös seksuaalirikoksiin syyllistyneitä nuoria hoidetaan huostaanottamalla. Sijoittaminen tuntuu olevan ainoa käytettävissä oleva toimenpide.
Tässä syrjäyttämisprosessissa palaa rahaa helposti miljoona euroa ja tuloksena on vaurioitunut nuori, joka ei halua tai kykene sen paremmin työ- kuin perhe-elämään eikä luota itseensä tai toisiin.
Mutta miksi ihmeessä seksuaalista väkivaltaa, josta toipuminen edellyttää luottamusta ja tuttuja ja turvallisia läheisiä ympärille on ruvettu hoitamaan sijoituksilla ja huostaanotoilla?
Ylireagointi ja sosiaalityön sukupuolittuneet seksuaalisuuden kontrollimekanismit
Yksi syy siihen, että väkivallan hoidon kuvitellaan edellyttävän lastensuojelun mukaantuloa lienee työntekijöiden orjallinen ohjesääntöjen ja ilmoitusvelvoitteiden noudattaminen. Vaikka myös ylireagointi vahingoittaa, vain alireagoinnista rangaistaan, joten ilmoitus tehdään aina – varmuuden vuoksi. Ilmoitus voidaan tehdä myös lapsen vanhemman käytöksen tai huoltajan kokeman rikoksen takia.
Äidin kohtaama seksuaalinen tai muu väkivalta tulkitaan helposti heikentyneeksi elämänhallinnaksi ja riittämättömäksi vanhemmuudeksi, jotka ovat suosituimpia huostaanottoperusteita. Kansanedustaja Aila Paloniemi ajoi taannoin hanketta, jossa moitteettomallekaan, väkivaltaan koskaan syyllistymättömälle vanhemmalle ei voitaisi määrätä sen paremmin yksin- kuin yhteishuoltajuutta, mikäli tämän ex-kumppanin oli väitetty syyllistyneen väkivaltaan vaikkapa nakkikioskilla.
Tytöistä tehdään ilmoituksia pelkästään heidän seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella, edes väkivaltaa ei tarvitse esiintyä. Syynä ovat sosiaalityön sukupuolittuneet seksuaalisuuden kontrollimekanismit.
Jo seksi, seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus-sanojen lausuminen aiheuttaa palvelujärjestelmässä suurhälytyksen tai pikemminkin vauhkoontumisen.
Avunsaantia avautuminen ja asiakkuus eivät takaa. Amnestyn mukaan eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen. Palveluketjuissa asiakkaan tarpeita ja toiveita ei aina kuulla.
Salassapito vuotaa
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
Katteeton usko korjaavaan sijaishuoltoon
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen hämmästelee sitä, että lastensuojelun rahat tuhlataan palveluihin, jotka tuottavat lisäkuluja ja -ongelmia. Hän väittää dosentti Matti Rimpelän tavoin, että koko lastensuojelun asiantuntijoina esiintyvä virkailijakunta toimii häiriöorientaatiolla: tavoitteena on etsiä perheestä huostaanoton oikeuttava vika.
”Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.”
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ammattiapua saaneet nuoret kertovatkin yhä useammin, etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa.
Lastensuojelun nuoret kehittäjät-ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan, koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Apua etsitään netistä
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen mukaan seksuaalisen väkivallan uhrit etsivät entistä enemmän apua internetistä.
– Näyttää siltä, että se on muodostumassa yhdeksi avunsaantikanavaksi sellaisille asiakkaille tai sellaisille uhreille, jotka ovat esimerkiksi niin ujoja tai estyneitä, että kokevat esimerkiksi puhelinkeskustelun tai henkilökohtaisen kontaktin hankalana.
Nettipalvelujen suosion syynä on luultavasti myös viranomaismielivallan pelko. Avunhakijan anonymiteetin takaavat nettiterapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan voi aiheuttaa avunhakijoille huostaanottoriskin lisäksi myös tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa (usein vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen.
Esimerkiksi äidin murrosiän aikaista vapaaehtoista avohuollon tukitoimena tehtyä sijoitusta on käytetty myöhemmin äidin lapsen sijoitustarpeen perusteluna.
Sinnikäs löytää avun
Sinnikkyys ja neuvokkuus palkitaan avunhaussakin. Vastuu tuen ja neuvojen hankkimisesta ja palvelujen laadun arvioinnista on valitettavasti edelleen uhrin ja tämän läheisten harteilla.
Rikoksen uhriksi joutuneelle nuorelle tärkeimpiä asioita on omien läheisten läsnäolo ja tuki. Nuoren yksilöllisen tukemisen lisäksi on tärkeää tukea myös heidän läheisiään. Heille tulee tarjota asianmukaista informaatiota, käytännön ohjausta ja tukea sekä selkeitä ohjeita rikosprosessiin liittyvien asioiden hoitamiseen, jotta he voivat tukea omaa nuortaan.
Rikoksella loukattujen nuorten tukemisessa tulee erityisesti korostaa sitä, että uhri ei ole vastuussa tapahtuneesta.
Nuoret tarvitsevat lisää tietoa seksuaalisen väkivallan ja häirinnän erityispiirteistä ja turvataitokasvatus tulee aloittaa jo varhain lapsuudessa. Nuorille tulee myös tarjota selkeitä harjoitteita, miten toimia seksuaalisesti hämmentävissä tilanteissa ja miten puolustaa omia rajojaan niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa.
Myyrä
Apua uhreille:
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
http://nuoret.riku.fi/rikosprosessitietoa-nuorille-rikoksen-uhreille/
https://www.tukinet.net
https://vastaamo.fi/admin/vaestoliitto/
http://www.munkroppa.fi/hae-apua-lue-kokemuksia/
https://www.tukinainen.fi
https://www.naistenlinja.fi
http://www.poikientalo.fi
http://www.suomendelfins.fi
http://www.exithanke.fi
http://www.naapuri.fi/ryhmat/
http://www.sexpo.fi/nuorille/nuorten-nettineuvonta/
https://www.youtube.com/watch?v=OlfQIRJEsYk
Luettavaa:
http://www.oikeusministerio.fi/material/attachments/om/julkaisut/esitteitaoikeudellisistaasioista/6KEuvMmeV/Lapsi_rikoksen_uhrina_opas.pdf
https://www.tukinainen.fi/RAP02_LowRes.pdf
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38214
https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf
http://www.yths.fi/filebank/1617-CPT.pdf
http://files.kotisivukone.com/koukes.kotisivukone.com/mieli_2011_yhdistelmhoidot_moniongelmaisten_nuorten_hoidossa_ehrling_vaasa_mdft.pdf
Sijaishuollon ja psykiatrian palveluja käyttäneiden kokemusasiantuntijoiden, erityisesti tyttöjen puheenvuoroissa toistuu seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttama trauma asiakkuuden alkusyynä ja palvelujärjestelmän kyvyttömyys tunnistaa ja hoitaa traumaa.
Oireilu sijaishuollossa (päihteet, diagnoosit, kouluongelmat) = vanhempien syy
Tyypillinen tapauskertomus etenee näin: Nuori kokee vapaa-ajallaan esim. kotibileissä seksuaalista väkivaltaa, muttei uskalla kertoa siitä kenellekään. Hän alkaa oireilla kotona ja koulussa. Koulusta tai terveydenhuollosta tehdään lastensuojeluilmoitus tai vanhemmat pyytävät itse apua tilanteeseen.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat oireilun johtuvan syntymäperheen riittämättömyydestä / kodin olosuhteista, ja nuori sijoitetaan sijaishuoltoon, jossa oireilu pahenee. Oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien / läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen aletaan rajoittaa.
Nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta ja altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille.
Pian seksuaalisen väkivallan traumojen lisäksi hoidettavana on myös päihdeongelma, joka puolestaan estää asianmukaisen terapian. Nuorta pallotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen ja hänen koulutusuransa katkeaa.
Nuorelle annetaan diagnoosi, joka vaikeuttaa niin opiskelu- kuin työpaikan hankkimista. Kukaan auttajiksi itseään kutsuvista ei perehdy oireilun alkusyyhyn.
Nuorella on nyt aiempien ongelmien lisäksi kannettavanaan myös palvelujärjestelmän aiheuttamat traumat ja leimat. Hän menettää luottamustaan entistä enemmän kunnes syrjäytyy / löytää itse tai perheensa ja ystäviensä avulla apua jostakin.
Kokemuksestaan avautumaan kykenevät saavat yhtä huonoa ja mielivaltaista kohtelua ja yhtä toimimattoman palveluketjun kuin avautumaan kykenemättömät. Myös seksuaalirikoksiin syyllistyneitä nuoria hoidetaan huostaanottamalla. Sijoittaminen tuntuu olevan ainoa käytettävissä oleva toimenpide.
Tässä syrjäyttämisprosessissa palaa rahaa helposti miljoona euroa ja tuloksena on vaurioitunut nuori, joka ei halua tai kykene sen paremmin työ- kuin perhe-elämään eikä luota itseensä tai toisiin.
Mutta miksi ihmeessä seksuaalista väkivaltaa, josta toipuminen edellyttää luottamusta ja tuttuja ja turvallisia läheisiä ympärille on ruvettu hoitamaan sijoituksilla ja huostaanotoilla?
Ylireagointi ja sosiaalityön sukupuolittuneet seksuaalisuuden kontrollimekanismit
Yksi syy siihen, että väkivallan hoidon kuvitellaan edellyttävän lastensuojelun mukaantuloa lienee työntekijöiden orjallinen ohjesääntöjen ja ilmoitusvelvoitteiden noudattaminen. Vaikka myös ylireagointi vahingoittaa, vain alireagoinnista rangaistaan, joten ilmoitus tehdään aina – varmuuden vuoksi. Ilmoitus voidaan tehdä myös lapsen vanhemman käytöksen tai huoltajan kokeman rikoksen takia.
Äidin kohtaama seksuaalinen tai muu väkivalta tulkitaan helposti heikentyneeksi elämänhallinnaksi ja riittämättömäksi vanhemmuudeksi, jotka ovat suosituimpia huostaanottoperusteita. Kansanedustaja Aila Paloniemi ajoi taannoin hanketta, jossa moitteettomallekaan, väkivaltaan koskaan syyllistymättömälle vanhemmalle ei voitaisi määrätä sen paremmin yksin- kuin yhteishuoltajuutta, mikäli tämän ex-kumppanin oli väitetty syyllistyneen väkivaltaan vaikkapa nakkikioskilla.
Tytöistä tehdään ilmoituksia pelkästään heidän seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella, edes väkivaltaa ei tarvitse esiintyä. Syynä ovat sosiaalityön sukupuolittuneet seksuaalisuuden kontrollimekanismit.
Jo seksi, seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus-sanojen lausuminen aiheuttaa palvelujärjestelmässä suurhälytyksen tai pikemminkin vauhkoontumisen.
Avunsaantia avautuminen ja asiakkuus eivät takaa. Amnestyn mukaan eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen. Palveluketjuissa asiakkaan tarpeita ja toiveita ei aina kuulla.
Salassapito vuotaa
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
Katteeton usko korjaavaan sijaishuoltoon
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen hämmästelee sitä, että lastensuojelun rahat tuhlataan palveluihin, jotka tuottavat lisäkuluja ja -ongelmia. Hän väittää dosentti Matti Rimpelän tavoin, että koko lastensuojelun asiantuntijoina esiintyvä virkailijakunta toimii häiriöorientaatiolla: tavoitteena on etsiä perheestä huostaanoton oikeuttava vika.
”Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.”
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ammattiapua saaneet nuoret kertovatkin yhä useammin, etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa.
Lastensuojelun nuoret kehittäjät-ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan, koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Apua etsitään netistä
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen mukaan seksuaalisen väkivallan uhrit etsivät entistä enemmän apua internetistä.
– Näyttää siltä, että se on muodostumassa yhdeksi avunsaantikanavaksi sellaisille asiakkaille tai sellaisille uhreille, jotka ovat esimerkiksi niin ujoja tai estyneitä, että kokevat esimerkiksi puhelinkeskustelun tai henkilökohtaisen kontaktin hankalana.
Nettipalvelujen suosion syynä on luultavasti myös viranomaismielivallan pelko. Avunhakijan anonymiteetin takaavat nettiterapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan voi aiheuttaa avunhakijoille huostaanottoriskin lisäksi myös tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa (usein vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen.
Esimerkiksi äidin murrosiän aikaista vapaaehtoista avohuollon tukitoimena tehtyä sijoitusta on käytetty myöhemmin äidin lapsen sijoitustarpeen perusteluna.
Sinnikäs löytää avun
Sinnikkyys ja neuvokkuus palkitaan avunhaussakin. Vastuu tuen ja neuvojen hankkimisesta ja palvelujen laadun arvioinnista on valitettavasti edelleen uhrin ja tämän läheisten harteilla.
Rikoksen uhriksi joutuneelle nuorelle tärkeimpiä asioita on omien läheisten läsnäolo ja tuki. Nuoren yksilöllisen tukemisen lisäksi on tärkeää tukea myös heidän läheisiään. Heille tulee tarjota asianmukaista informaatiota, käytännön ohjausta ja tukea sekä selkeitä ohjeita rikosprosessiin liittyvien asioiden hoitamiseen, jotta he voivat tukea omaa nuortaan.
Rikoksella loukattujen nuorten tukemisessa tulee erityisesti korostaa sitä, että uhri ei ole vastuussa tapahtuneesta.
Nuoret tarvitsevat lisää tietoa seksuaalisen väkivallan ja häirinnän erityispiirteistä ja turvataitokasvatus tulee aloittaa jo varhain lapsuudessa. Nuorille tulee myös tarjota selkeitä harjoitteita, miten toimia seksuaalisesti hämmentävissä tilanteissa ja miten puolustaa omia rajojaan niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa.
Myyrä
Apua uhreille:
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
http://nuoret.riku.fi/rikosprosessitietoa-nuorille-rikoksen-uhreille/
https://www.tukinet.net
https://vastaamo.fi/admin/vaestoliitto/
http://www.munkroppa.fi/hae-apua-lue-kokemuksia/
https://www.tukinainen.fi
https://www.naistenlinja.fi
http://www.poikientalo.fi
http://www.suomendelfins.fi
http://www.exithanke.fi
http://www.naapuri.fi/ryhmat/
http://www.sexpo.fi/nuorille/nuorten-nettineuvonta/
https://www.youtube.com/watch?v=OlfQIRJEsYk
Luettavaa:
http://www.oikeusministerio.fi/material/attachments/om/julkaisut/esitteitaoikeudellisistaasioista/6KEuvMmeV/Lapsi_rikoksen_uhrina_opas.pdf
https://www.tukinainen.fi/RAP02_LowRes.pdf
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38214
https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf
http://www.yths.fi/filebank/1617-CPT.pdf
http://files.kotisivukone.com/koukes.kotisivukone.com/mieli_2011_yhdistelmhoidot_moniongelmaisten_nuorten_hoidossa_ehrling_vaasa_mdft.pdf
RSS Feed
