Sosiaalialalta pian pakeneva toisinajattelija Myyrä kirjoittaa Lokakuulle: "Lastensuojelussa valitetaan sosiaalityön juridisoitumisesta. Miksi sosiaalityöntekijöiden, toisin kuin muiden ammatinharjoittajien on niin vaikea hyväksyä sitä, että heidän työnsä tulee perustua lainsäädäntöön?
Ollaanko lastensuojelussa jo totuttu subjektiivisen huolen perusteella saatuun rajattomaan valtaan?
Onko sosiaalityöntekijöistä itsestään tullut laki?
Vai luulevatko sosiaalityöntekijät että jalo päämäärä oikeuttaa kaikki keinot, laittomatkin?"
Ollaanko lastensuojelussa jo totuttu subjektiivisen huolen perusteella saatuun rajattomaan valtaan?
Onko sosiaalityöntekijöistä itsestään tullut laki?
Vai luulevatko sosiaalityöntekijät että jalo päämäärä oikeuttaa kaikki keinot, laittomatkin?"
Ainakin hallinto-oikeus on jo totuttanut sosiaalityöntekijät siihen, että mikä hyvänsä perheistä esitetty syytös menee läpi eikä näyttöä epäilyistä tarvitse esittää. Väitän, että hämmästyttävän moni sosiaalityöntekijä ei tunne omaa työtään ohjaavia oikeusperiaatteita. Tämän voi kuka tahansa todentaa kysymällä keneltä hyvänsä lastensuojelun työntekijältä, mitkä ovat ne oikeusperiatteet, jotka ohjaavat hänen työtään.
Haastan myös kaikki sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden kouluttajat kysymään tämän kysymyksen valmistuvilta oppilailtaan pistokokeessa. Veikkaukseni on, että noin 70-95%:a valmistuneista ja pian valmistuvista lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä ei tunne omaa työskentelyään ohjaamaan säädettyjä oikeusperiaatteita.
Subjektiivinen sosiaalityö
Sosiaalityöntekijän toiminnan tulisi perustua lainsäädäntöön, yleisiin oikeusperiaatteisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Asiakkaan tulisi voida luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen, virheettömyyteen sekä
päätösten pysyvyyteen (luottamuksensuoja).
Luottamuksensuoja- ja tasapuolisuusperiaatteesta sekä yleisten sosiaalipalvelujen ensisijaisuudesta huolimatta lastensuojelun asiakkaiksi ja sijoitettaviksi valikoidaan lapsia pelkästään subjektiivisin tuntemuksin tai peruspalvelujen puuttumisen takia. Sijoitettavat ovat enimmäkseen eri vähemmistöjen ja yksinhuoltajien lapsia, joilla ei useinkaan ole mahdollisuutta saada oikeusapua lastensuojelun prosesseihin.
Oikeusapua tarvitaan, koska sosiaalityöntekijät eivät aina noudata palvelu-, neuvonta- eivätkä yhteistyöperiaatetta; he eivät usein huomioi asiakkaiden tarpeita tai toivomuksia eivätkä vastaa asiakkaiden kysymyksiin ymmärrettävästi hyvän kielen periaatteen mukaisesti. Dosentti Matti Rimpelän mukaan Suomessa asiantuntijat keskustelevatkin vain toistensa kanssa asiakkuuksien välityksellä.
Lievintä mahdollista puuttumista edellyttävää suhteellisuusperiaatetta ei lastensuojelussa juuri noudateta, ei myöskään myönteisen tulkinnan ensisijaisuuden, objektiviteetti- tai tarkoitussidonnaisuusperiaatetta tai
asiakkaan itsemäärämisoikeuden tai integriteetin kunnioittamisen periaatetta. Yhä useampi lastensuojelun asiakkuus alkaa suoraan kiireellisellä sijoituksella esimerkiksi lapsen leikistä tai vanhemman väsymyksestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella ilman pyydettyjä ja tarpeenmukaisia tukitoimia ennen, jälkeen tai sijoituksen aikana.
Sosiaalityöntekijät hakevat lapsia näyttävästi poliisisaattueissa päivähoidosta ja kouluista suoraan sijoitukseen puuttumattomuussyytteiden pelossa, epäilyjensä vuoksi, painostaakseen perheet valitsemiinsa kontrollimuotoihin tai jopa kostoksi vanhempien niskuroinnista. Lapsia sijoitetaan lakien ja perheiden toivomusten vastaisesti liian kauas erikielisiin ja eri kulttuuritaustaisiin sijaisperheisiin tai laitoksiin, joissa he eivät aina saa asianmukaista koulutusta tai terveydenhuoltoa.
Lakisääteistä lasten ja vanhempien yhteydenpidon tukemisen ja perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta
rikotaan koko ajan vailla seuraamuksia, ja sijaishuollosta puuttuu riippumaton valvonta. Huostaanottoja, joiden lainmukaiset kriteerit eivät täyty, perustellaan subjektiivisilla tuntemuksilla:
"No sen vain niinku aistii."
"En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää."
"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."
Seurauksista syitä
Sijoitusten oikeutusta etsitään liian usein äkillisen vapaudenriiston perhelle tuottamista seurauksista.
Usein sosiaalityöntekijä lähettää lapset ja vanhemmat moniin turhiin tutkimuksiin eri asiantuntijoille, ja pitää heitä tarkkailussa niin kauan että jotakin häiriöön tai vikaan viittaavaa esim. koti-ikävän aiheuttamaa oireilua löytyy.
Vastaanottokeskukset ja tutkimusyksiköt ovat ottaneet tehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden, eivät lasten tai perheiden palvelemisen. Henkilökunta voi etsiä tutkintavangiksi saatetusta lapsesta sosiaalityöntekijän ennakkoluulojen, epäilyjen ja oletusten mukaisia todisteita vakuutellen samalla vanhemmille puolueettomuuttaan ja täydellistä tietämättömyyttään sijoitussyistä.
Jääviysperiaatteen vastaisesti sijaishuollon tarvetta saavat arvioida tahot, joilla on yhteyksiä sijaishuollon liiketoimintaan.
Syyttömyysolettama koskee vain sosiaalityöntekijää, ei asiakasta
Lastensuojelussa asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Viranomaisen ei tarvitse todistaa negatiivista väittämäänsä oikeaksi vaan asiakkaan täytyy todistaa se vääräksi. Syyttömyysolettama, keskeisin oikeusturvan tae, on lastensuojelun työtavoissa useimmiten tuntematon käsite. Pelkkä sosiaalityöntekijän epäily esim. tutkintapyynnön tekeminen poliisille, esitutkinnan käynnistyminen tai seulauslähete ymmärretään lastensuojelussa asiakkaan syyllisyydeksi.
Myös hallintotuomioistuimet pitävät sosiaalityöntekijän epäilyä usein näyttönä asiakkaan syyllisyydestä. Pelkistä mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyistä tulee helposti mielenterveys- ja päihdeongelma-diagnooseja ja kaltoinkohteluepäilyistä kaltoinkohtelua.
Syytöksen kiistäminen tulkitaan syyllisyyden osoitukseksi
Se, että vanhemmat kiistävät epäilyn tulkitaan raskauttavaksi asianhaaraksi, erityiseksi huolenaiheeksi ja yhteistyökyvyttömyydeksi. Tällä logiikalla mikäli sinua epäillään petoksesta ja kiistät teon, se tarkoittaa sitä, ettet ymmärrä teon vakavuutta ja sinua voidaan pitää syyllisenä tekoon. Syyttömille ei jää mitään
keinoa vakuuttaa sosiaaliviranomaisia syyttömyydestään.
Tunnustusta epäillystä rikoksesta voidaan vaatia kotiuttamisen ehtona, jopa senkin jälkeen kun epäily ja siihen perustunut huostaanotto on tuomittu perusteettomiksi.
1980-luvulla mediassa esillä olleessa Nikon tapauksessa huostaanotto oli jo määrätty purettavaksi mutta perheneuvolan työntekijä vaati edelleen äidiltä tunnustusta insestistä lapsen kotiuttamisen ehtona.
Lastensuojelun kaksoisstandardit
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty todisteita sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Syyttömyysolettama koskee siis vain lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaa. Asiakkaan solvaamisesta ja laittomasta vapaudenriistosta seuraa sosiaalitoimessa keskimäärin vain ylemmän sosiaalityöntekijän huokaus.
Asiakkaalle ei osoiteta edes anteeksipyyntöä hyvityksestä puhumattakaan.
Sosiaalityöntekijöiden epämääräisten epäilyjen ja kirjausten perusteella todettu syyllisyys vinouttaa myös lastensuojelutilastoja ja -tutkimusta esim. huostasyiden osalta.
Tulkintoja tutkinnan sijaan
Laajentavien tulkintojen tekemisen kielto ei näy sen paremmin sosiaalityön asiakastyössä kuin asiakaskirjauksissa, päinvastoin. Asiakastyön on lupa jäädä vainoharhaiseksi salapoliisileikiksi ja kirjaamisen
fantasioivaksi sosiaalipornoksi.
Lapsen lounasnälästä tai rikkinäisestä vaatteesta on lastensuojelussa lupa tulkita sijoitusta vaativa laiminlyönti, perheenäitien tilapäisestä uupumuksesta masennus ja perheenjäsenten hengellisyydestä, diabeteksestä tai urheiluharrastuksesta on lupa vetää perhesurmaepäilyjä ilman seuraamuksia. Olen itse todistanut tapausta, jossa uskoville apuahakemaan tulleille vanhemmille yritettiin sommitella insestiepäilyä olemattomin perustein.
Lastensuojeluun ajautuneiden lasten tutkimisen voi sanoa suorastaan perustuvan laajennettuun tulkintaan, jonka pitäisi olla sosiaalityössä kiellettyä. Vanhemmistaan ja suvustaan eristetyt lapset jäävät usein vaille riittävää aikuishuomiota saati läheisyyttä täyteen ahdetuissa ja kiireisissä sijaisperheissään ja laitoksissaan, joten he ilahtuvat, kun joku aikuinen viimein kiinnostuu heistä. Valitettavasti lapselle kiinnostusta osoittava aikuinen on yleensä vain negatiivisille epäilyilleen lapsen vanhemmista todisteita hakeva sosiaalityöntekijä, joka kätkee urkintansa leikkimiseksi tai peliksi.
Äkillisestä ja harvinaisesta aikuishuomiosta ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta kiitollinen lapsi tahtoo yleensä todistaa olevansa huomion arvoinen ja kiinnostava. Sosiaalityöntekijä voi tietoisesti tai tiedostamattomasti palkita lasta intiimeistä paljastuksista ja tehdä lapsen lausumista pitkälle vietyjä tulkintoja, yleensä todisteiksi kaltoinkohteluolettamalleen ja huostaanoton tarpeelle, oikeutukselle tai
jatkamiselle.
Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöskirjaaineistossa lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia. Tieteellisen tutkimustiedon sijaan monet tukeutuivat selvitystyössään "hiljaiseen tietoon" ja käyttökelvottomiin menetelmiin esim. leikin tarkkailuun.
Lapsia tutkivat tai oikeammin tulkitsevat myöntävät usein avoimesti, ettei tutkimusvälineiden käyttöohjeita tai tutkimuseettisiä sääntöjä noudateta. Silti löydökset kelpuutetaan todisteiksi hallinto-oikeudessa.
Vanhemmat lapset osaavat jo tunnistaa sosiaalityöntekijöiden urkinnan ja vaikenevat. Lastensuojelussa vaikenemisestakin tosin saa tehdä laajennetun tulkinnan. Kun laittomasti peräti 102 virhettä sisältävillä asiakaskirjauksilla huostaanotettu tyttö kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Sosiaalityöntekijän olemattomat vastuu- ja korvausvelvoitteet
Hyvään hallintoon kuuluu myös tuloksellisuusperiaate. Lastensuojelu ei kuitenkaan näytä tuottavan asiakkaiden elämänlaadun parantumista, toimivia palveluketjuja tai kansalaisoikeuksien toteutumista.
Nykyisessä lastensuojelussa 0-tulostakin voi pitää hyvänä, usein työskentely huonontaa perheen tilannetta
entisestään ja tuottaa lisäongelmia. Yhä useampi kansalainen menettää työskentelyn tuloksena luottamuksensa viranomaisiin ja oikeusvaltioon eikä uskalla enää hakea apua.
Suomalaisen sosiaalityön ikoni opasti ja lohdutti Tampereen sosiaalityön päivillä sosiaalityöntekijöitä sanoin:
"Yksikin hyvä asiakassuhde uran aikana riittää!"
Vaikka sosiaalityöntekijöitä eivät koske normaalit tulosvastuu- tai korvausvelvoitteet, viesti on järkyttävä.
Veronmaksajien rahoilla palkatulle kalliisti korkeakoulutetetulle sosiaaliviranomaiselle riittää siis tuhansia
perheitä käsittävän virkauran aikana onnistumisen mittariksi yksi (1 kpl) onnistunut asiakassuhde!
Ei ihme, että lastensuojelun kulut kasvavat vuosi vuodelta samalla, kun yhä useampi lapsi ja perhe jää ilman apua tai suorastaan syrjäytetään sosiaalikoneiston toimesta.
Toisinkin voisi olla. Suomesta löytyy myös ammattitaitoisia ja eettisesti herkkiä ja valveutuneita auttajia. Valitettavasti heidän aikansa haaskautuu vallankäyttöönsä ihastuneiden viranomaisten kelvottoman työskentelyn jälkien korjaamiseen.
Lastensuojelun toimivuutta ja tuloksellisuutta lisäisi panostus perheiden tukemiseen ja sosiaalihuollon ja hallinnon oikeusperiaatteiden noudattamiseen, sosiaalityöntekijöiden virkavastuusäännösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirto hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin. Kauaskantoisia seurauksia
ihmisten elämään tuottavalla päätöksentekijällä tulisi olla päätöksistään paitsi moraalinen myös rikosoikeudellinen, kurinpidollinen ja vahingonkorvausvastuu.
Tällä hetkellä sosiaalityöntekijän ei käytännössä tarvitse vastata lainkaan työnsä laadusta. Jo oikeusperiaatteiden opiskelu ja kunnioittaminen voisivat tuoda lastensuojeluun kauan kaivattua laatua tai edes laillisuutta.
- Myyrä
Lähteet:
Finlex
Finnilä-Tuohimaa Katarina (2009): https://www.doria.fi/
bitstream/handle/10024/44612/AnnalesB319Finnila-
Tuohimaa.pdf?sequence=1
Ikonen Leeni (2013): Salassapidettävä, Radium-Kirjat.
Haastan myös kaikki sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden kouluttajat kysymään tämän kysymyksen valmistuvilta oppilailtaan pistokokeessa. Veikkaukseni on, että noin 70-95%:a valmistuneista ja pian valmistuvista lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä ei tunne omaa työskentelyään ohjaamaan säädettyjä oikeusperiaatteita.
Subjektiivinen sosiaalityö
Sosiaalityöntekijän toiminnan tulisi perustua lainsäädäntöön, yleisiin oikeusperiaatteisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Asiakkaan tulisi voida luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen, virheettömyyteen sekä
päätösten pysyvyyteen (luottamuksensuoja).
Luottamuksensuoja- ja tasapuolisuusperiaatteesta sekä yleisten sosiaalipalvelujen ensisijaisuudesta huolimatta lastensuojelun asiakkaiksi ja sijoitettaviksi valikoidaan lapsia pelkästään subjektiivisin tuntemuksin tai peruspalvelujen puuttumisen takia. Sijoitettavat ovat enimmäkseen eri vähemmistöjen ja yksinhuoltajien lapsia, joilla ei useinkaan ole mahdollisuutta saada oikeusapua lastensuojelun prosesseihin.
Oikeusapua tarvitaan, koska sosiaalityöntekijät eivät aina noudata palvelu-, neuvonta- eivätkä yhteistyöperiaatetta; he eivät usein huomioi asiakkaiden tarpeita tai toivomuksia eivätkä vastaa asiakkaiden kysymyksiin ymmärrettävästi hyvän kielen periaatteen mukaisesti. Dosentti Matti Rimpelän mukaan Suomessa asiantuntijat keskustelevatkin vain toistensa kanssa asiakkuuksien välityksellä.
Lievintä mahdollista puuttumista edellyttävää suhteellisuusperiaatetta ei lastensuojelussa juuri noudateta, ei myöskään myönteisen tulkinnan ensisijaisuuden, objektiviteetti- tai tarkoitussidonnaisuusperiaatetta tai
asiakkaan itsemäärämisoikeuden tai integriteetin kunnioittamisen periaatetta. Yhä useampi lastensuojelun asiakkuus alkaa suoraan kiireellisellä sijoituksella esimerkiksi lapsen leikistä tai vanhemman väsymyksestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella ilman pyydettyjä ja tarpeenmukaisia tukitoimia ennen, jälkeen tai sijoituksen aikana.
Sosiaalityöntekijät hakevat lapsia näyttävästi poliisisaattueissa päivähoidosta ja kouluista suoraan sijoitukseen puuttumattomuussyytteiden pelossa, epäilyjensä vuoksi, painostaakseen perheet valitsemiinsa kontrollimuotoihin tai jopa kostoksi vanhempien niskuroinnista. Lapsia sijoitetaan lakien ja perheiden toivomusten vastaisesti liian kauas erikielisiin ja eri kulttuuritaustaisiin sijaisperheisiin tai laitoksiin, joissa he eivät aina saa asianmukaista koulutusta tai terveydenhuoltoa.
Lakisääteistä lasten ja vanhempien yhteydenpidon tukemisen ja perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta
rikotaan koko ajan vailla seuraamuksia, ja sijaishuollosta puuttuu riippumaton valvonta. Huostaanottoja, joiden lainmukaiset kriteerit eivät täyty, perustellaan subjektiivisilla tuntemuksilla:
"No sen vain niinku aistii."
"En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää."
"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."
Seurauksista syitä
Sijoitusten oikeutusta etsitään liian usein äkillisen vapaudenriiston perhelle tuottamista seurauksista.
Usein sosiaalityöntekijä lähettää lapset ja vanhemmat moniin turhiin tutkimuksiin eri asiantuntijoille, ja pitää heitä tarkkailussa niin kauan että jotakin häiriöön tai vikaan viittaavaa esim. koti-ikävän aiheuttamaa oireilua löytyy.
Vastaanottokeskukset ja tutkimusyksiköt ovat ottaneet tehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden, eivät lasten tai perheiden palvelemisen. Henkilökunta voi etsiä tutkintavangiksi saatetusta lapsesta sosiaalityöntekijän ennakkoluulojen, epäilyjen ja oletusten mukaisia todisteita vakuutellen samalla vanhemmille puolueettomuuttaan ja täydellistä tietämättömyyttään sijoitussyistä.
Jääviysperiaatteen vastaisesti sijaishuollon tarvetta saavat arvioida tahot, joilla on yhteyksiä sijaishuollon liiketoimintaan.
Syyttömyysolettama koskee vain sosiaalityöntekijää, ei asiakasta
Lastensuojelussa asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Viranomaisen ei tarvitse todistaa negatiivista väittämäänsä oikeaksi vaan asiakkaan täytyy todistaa se vääräksi. Syyttömyysolettama, keskeisin oikeusturvan tae, on lastensuojelun työtavoissa useimmiten tuntematon käsite. Pelkkä sosiaalityöntekijän epäily esim. tutkintapyynnön tekeminen poliisille, esitutkinnan käynnistyminen tai seulauslähete ymmärretään lastensuojelussa asiakkaan syyllisyydeksi.
Myös hallintotuomioistuimet pitävät sosiaalityöntekijän epäilyä usein näyttönä asiakkaan syyllisyydestä. Pelkistä mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyistä tulee helposti mielenterveys- ja päihdeongelma-diagnooseja ja kaltoinkohteluepäilyistä kaltoinkohtelua.
Syytöksen kiistäminen tulkitaan syyllisyyden osoitukseksi
Se, että vanhemmat kiistävät epäilyn tulkitaan raskauttavaksi asianhaaraksi, erityiseksi huolenaiheeksi ja yhteistyökyvyttömyydeksi. Tällä logiikalla mikäli sinua epäillään petoksesta ja kiistät teon, se tarkoittaa sitä, ettet ymmärrä teon vakavuutta ja sinua voidaan pitää syyllisenä tekoon. Syyttömille ei jää mitään
keinoa vakuuttaa sosiaaliviranomaisia syyttömyydestään.
Tunnustusta epäillystä rikoksesta voidaan vaatia kotiuttamisen ehtona, jopa senkin jälkeen kun epäily ja siihen perustunut huostaanotto on tuomittu perusteettomiksi.
1980-luvulla mediassa esillä olleessa Nikon tapauksessa huostaanotto oli jo määrätty purettavaksi mutta perheneuvolan työntekijä vaati edelleen äidiltä tunnustusta insestistä lapsen kotiuttamisen ehtona.
Lastensuojelun kaksoisstandardit
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty todisteita sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Syyttömyysolettama koskee siis vain lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaa. Asiakkaan solvaamisesta ja laittomasta vapaudenriistosta seuraa sosiaalitoimessa keskimäärin vain ylemmän sosiaalityöntekijän huokaus.
Asiakkaalle ei osoiteta edes anteeksipyyntöä hyvityksestä puhumattakaan.
Sosiaalityöntekijöiden epämääräisten epäilyjen ja kirjausten perusteella todettu syyllisyys vinouttaa myös lastensuojelutilastoja ja -tutkimusta esim. huostasyiden osalta.
Tulkintoja tutkinnan sijaan
Laajentavien tulkintojen tekemisen kielto ei näy sen paremmin sosiaalityön asiakastyössä kuin asiakaskirjauksissa, päinvastoin. Asiakastyön on lupa jäädä vainoharhaiseksi salapoliisileikiksi ja kirjaamisen
fantasioivaksi sosiaalipornoksi.
Lapsen lounasnälästä tai rikkinäisestä vaatteesta on lastensuojelussa lupa tulkita sijoitusta vaativa laiminlyönti, perheenäitien tilapäisestä uupumuksesta masennus ja perheenjäsenten hengellisyydestä, diabeteksestä tai urheiluharrastuksesta on lupa vetää perhesurmaepäilyjä ilman seuraamuksia. Olen itse todistanut tapausta, jossa uskoville apuahakemaan tulleille vanhemmille yritettiin sommitella insestiepäilyä olemattomin perustein.
Lastensuojeluun ajautuneiden lasten tutkimisen voi sanoa suorastaan perustuvan laajennettuun tulkintaan, jonka pitäisi olla sosiaalityössä kiellettyä. Vanhemmistaan ja suvustaan eristetyt lapset jäävät usein vaille riittävää aikuishuomiota saati läheisyyttä täyteen ahdetuissa ja kiireisissä sijaisperheissään ja laitoksissaan, joten he ilahtuvat, kun joku aikuinen viimein kiinnostuu heistä. Valitettavasti lapselle kiinnostusta osoittava aikuinen on yleensä vain negatiivisille epäilyilleen lapsen vanhemmista todisteita hakeva sosiaalityöntekijä, joka kätkee urkintansa leikkimiseksi tai peliksi.
Äkillisestä ja harvinaisesta aikuishuomiosta ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta kiitollinen lapsi tahtoo yleensä todistaa olevansa huomion arvoinen ja kiinnostava. Sosiaalityöntekijä voi tietoisesti tai tiedostamattomasti palkita lasta intiimeistä paljastuksista ja tehdä lapsen lausumista pitkälle vietyjä tulkintoja, yleensä todisteiksi kaltoinkohteluolettamalleen ja huostaanoton tarpeelle, oikeutukselle tai
jatkamiselle.
Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöskirjaaineistossa lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia. Tieteellisen tutkimustiedon sijaan monet tukeutuivat selvitystyössään "hiljaiseen tietoon" ja käyttökelvottomiin menetelmiin esim. leikin tarkkailuun.
Lapsia tutkivat tai oikeammin tulkitsevat myöntävät usein avoimesti, ettei tutkimusvälineiden käyttöohjeita tai tutkimuseettisiä sääntöjä noudateta. Silti löydökset kelpuutetaan todisteiksi hallinto-oikeudessa.
Vanhemmat lapset osaavat jo tunnistaa sosiaalityöntekijöiden urkinnan ja vaikenevat. Lastensuojelussa vaikenemisestakin tosin saa tehdä laajennetun tulkinnan. Kun laittomasti peräti 102 virhettä sisältävillä asiakaskirjauksilla huostaanotettu tyttö kieltäytyi puhumasta tai oikeammin vastaamasta urkkijoille heidän haluamallaan tavalla, häntä rangaistiin diagnoosilla: valikoiva mutismi.
Sosiaalityöntekijän olemattomat vastuu- ja korvausvelvoitteet
Hyvään hallintoon kuuluu myös tuloksellisuusperiaate. Lastensuojelu ei kuitenkaan näytä tuottavan asiakkaiden elämänlaadun parantumista, toimivia palveluketjuja tai kansalaisoikeuksien toteutumista.
Nykyisessä lastensuojelussa 0-tulostakin voi pitää hyvänä, usein työskentely huonontaa perheen tilannetta
entisestään ja tuottaa lisäongelmia. Yhä useampi kansalainen menettää työskentelyn tuloksena luottamuksensa viranomaisiin ja oikeusvaltioon eikä uskalla enää hakea apua.
Suomalaisen sosiaalityön ikoni opasti ja lohdutti Tampereen sosiaalityön päivillä sosiaalityöntekijöitä sanoin:
"Yksikin hyvä asiakassuhde uran aikana riittää!"
Vaikka sosiaalityöntekijöitä eivät koske normaalit tulosvastuu- tai korvausvelvoitteet, viesti on järkyttävä.
Veronmaksajien rahoilla palkatulle kalliisti korkeakoulutetetulle sosiaaliviranomaiselle riittää siis tuhansia
perheitä käsittävän virkauran aikana onnistumisen mittariksi yksi (1 kpl) onnistunut asiakassuhde!
Ei ihme, että lastensuojelun kulut kasvavat vuosi vuodelta samalla, kun yhä useampi lapsi ja perhe jää ilman apua tai suorastaan syrjäytetään sosiaalikoneiston toimesta.
Toisinkin voisi olla. Suomesta löytyy myös ammattitaitoisia ja eettisesti herkkiä ja valveutuneita auttajia. Valitettavasti heidän aikansa haaskautuu vallankäyttöönsä ihastuneiden viranomaisten kelvottoman työskentelyn jälkien korjaamiseen.
Lastensuojelun toimivuutta ja tuloksellisuutta lisäisi panostus perheiden tukemiseen ja sosiaalihuollon ja hallinnon oikeusperiaatteiden noudattamiseen, sosiaalityöntekijöiden virkavastuusäännösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirto hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin. Kauaskantoisia seurauksia
ihmisten elämään tuottavalla päätöksentekijällä tulisi olla päätöksistään paitsi moraalinen myös rikosoikeudellinen, kurinpidollinen ja vahingonkorvausvastuu.
Tällä hetkellä sosiaalityöntekijän ei käytännössä tarvitse vastata lainkaan työnsä laadusta. Jo oikeusperiaatteiden opiskelu ja kunnioittaminen voisivat tuoda lastensuojeluun kauan kaivattua laatua tai edes laillisuutta.
- Myyrä
Lähteet:
Finlex
Finnilä-Tuohimaa Katarina (2009): https://www.doria.fi/
bitstream/handle/10024/44612/AnnalesB319Finnila-
Tuohimaa.pdf?sequence=1
Ikonen Leeni (2013): Salassapidettävä, Radium-Kirjat.
RSS Feed
