Lastensuojeluasiakkaiden vertaistuen muotona mainostetaan Voikukkia-ryhmiä, joita ohjaavat koulutetut ryhmänohjaajat. Voikukkia-hankkeen esitteen mukaan ”Voikukkia-vertaisryhmä on vanhempien tuki- ja kuntoutuspalvelumenetelmä; tuotteistettu ja konseptoitu malli, jolla tuetaan kustannustehokkaasti ja kattavasti sijoitettujen lasten vanhempia vertaistukiryhmätoiminnan avulla”.
Käytännössä hanke ei ohjaa eikä valvo ryhmätoimintaa mutta voi kieltää VOIKUKKIA-tavaramerkin käytön toiminnan periaatteita räikeästi rikkovilta ryhmiltä.
Älä noteeraa lapsen kertomia sijaishuollon epäkohdista?
Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä.
Reaktiovaiheen oireiksi on listattu: karkaamiset, raivonpuuskat, huono käytös, sijaiskodin epäkohdista kertominen, vihaisuus itseä ja muita kohtaan, surullisuus ja itkuisuus. Opas kertoo, että tämä "reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia." Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna. Eikö oppaiden kirjoittajien mieleen juolahtanut että karkaamiset, raivonpuuskat, viha, surullisuus ja itkuisuus voivat olla myös reaktioita todelliseen sijaishuollossa koettuun väkivaltaan?
Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Myöntäisikö RAY tukea hankkeelle, jossa vaikkapa viranomaisia opastettaisiin näin: Lapsi saattaa viestittää viranomaisille huonoa oloaan ja epäkohtia kodissaan ja vanhemmissaan. Viranomaisen ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan yrittää olla menemättä mukaan lapsen viestityksiin?
Voikukkia-hankkeessa tiedetään, että ”lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on aina koko perheen kriisi” ja että ”sekä vanhemmat että lapset tarvitsevat apua ja ymmärrystä kriisistä selviämiseen ja elämänhallinnan palauttamiseen”.
Vanhemmille tarkoitetussa esitteessä ilmoitetaan, että ”Lapsen ja vanhemman suhde on elinikäinen suhde, vaikka he eivät syystä tai toisesta olisikaan keskenään tekemisissä”, ja kannetaan huolta sijoitettujen nuorten itsenäistymisprosessista:
”Nuori saattaa joutua aivan konkreettisestikin aloittamaan kaiken uudestaan lähtiessään sijaishuoltopaikasta: uusien ihmissuhteiden luominen, uusi asuinpaikka, uusi opiskelu- tai työpaikka. Yhteydenpito läheisiin on saattanut olla vähäistä pitkän välimatkan vuoksi tai välit ovat muutoin olleet jostain syystä huonot. Ei ihme, että nuoren (ja hänen läheistensä) mielessä kuohuu.”
Vieraannuttajat huolissaan lasten lähisuhteista?
Sijaishuollon seurauksista nuorten elämään ja itsenäistymiseen kannattaakin olla huolissaan. Huolta ja kontaktien puutetta eivät tosin selitä ”jostain syystä huonot välit” läheisiin vaan harjoitettu lastensuojelupolitiikka. Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Traumantuottaja rahastaa traumanhoitajana?
Voikukkia-hanke on perustettu paikkaamaan näitä puutteita ja se oikeuttaa toimintansa sijoitetuille lapsille, lastensuojelutoimijoille ja yhteiskunnalle koituvilla hyödyillä: ”Vanhempien tukeminen ja auttaminen kriisin yli on ensiarvoisen tärkeää, sillä vanhempien kuntouttaminen auttaa suoraan myös sijoitettua lasta toipumaan. Vanhempien toipuminen ehkäisee inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös muita yhteiskunnalle lankeavia kuluja. VOIKUKKIA-verkostohanke kokoaa yhteistyössä alueiden kanssa tietoa päättäjien ja lastensuojelutoimijoiden tueksi ryhmätoiminnan vaikutuksista.”
Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua avointa (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian nykyinen projektipäällikkö, jonka pitäisi valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
Voikukkia-ohjaajalista paljastaa, että vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.
Miten taataan, etteivät lastensuojelun ja sijaishuollon vahingolliset asenteet ja toimintatavat siirry ohjaajien mukana ryhmiin, kun valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita ei ole?
Sponsoroitua sopeuttamista?
Voikukkia-hanke on saanut myös Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) huomattavaa tukea. Puolueettomina kansalais- tai lastensuojelujärjestöinä esiintyvät lastensuojelun toimijat järjestävät ryhmänohjaajiksi haluaville maksullisia, keskimäärin nelisen sataa euroa maksavia koulutuksia. Ne tuovat ”asiakaslähtöisyyden” auraa sijaishuollossa ja kunnallisessa lastensuojelussa ryvettyneille virkamiehille, joiden työnsisältö on typistynyt köyhien kontrolliksi ja elämäntapavalvonnaksi. Myös sijaishuollon huostaanotoilla elävät yritykset myyvät vertaistukitoimintaa kunnille.
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien kaksoisroolia. Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan. Sijaishuoltoprosessi edesauttaa lisätraumatisoitumista panemalla lapsen kiertämään sijoituspaikasta toiseen ilman pysyyvyyttä, estämällä lapsen suhteet biologisiin sukulaisiinsa ja laiminlyömällä lakiin kirjatut perheen jälleenyhdistämisvelvoitteet.
Vaikka tilaaja-tuottajamallista ollaan monissa kunnissa jo kokemusten pohjalta luopumassa, valtio rakentaa sotelain myötä TILTU-mallin koko maahan ja takaa näin kyseenalaisille voiton maksimointiin tähtääville lastensuojeluyrityksille ehtymättömän leipäpuun.
Rakennneongelmien yksilöpsykologisointia?
Entä onko vertaistuki ratkaisu perheiden usein rakenteellista alkuperää oleviin ongelmiin?
Perheiden lastensuojelullisiksi katsotut ongelmat juontuvat pitkälti Suomeen luodusta rakennetyöttömyydestä, tukiverkostojen ja toimeentulon puutteista sekä pirstaloituneesta, häiriöorientoituneesta palvelujärjestelmästä, josta puuttuu ammattitaito, ennaltaehkäisevä tuki, tutkimustieto, valvonta, vastuu- ja korvausvelvoitteet, koordinaatio ja toimiva johto.
On eettisesti kyseenalaista, jos lastensuojelunkin nielaissut sijaishuoltokoneisto siirtää vastuun oman toimintansa virheistä asiakkaille yksilöpsykopatologisoimalla heitä. Sellainen saattaa olla lyhyellä tähtäimellä kustannustehokasta sijaishuollon yrityksille – muttei kenellekään muulle.
Mitä on vanhemmuus, joka saa kukkia?
Mitään standardoituja tieteellisiä mittareita riittävälle vanhemmuudelle tai lapsi-vanhempi-suhteen vuorovaikutuksen laadulle ei ole olemassa. Heikosti koulutetut ja puutteellisen elämänkokemuksen omaavat lastensuojelijat ohjataan metsästämään häiriöitä erilaisten arveluttavien riskilistojen pohjalta. He peluuttavat lapsia ja vanhempia ”lapsilähtöisillä välineillä” patologioiden paljastamiseksi.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja -koulutukset sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen. Ne eivät tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen ja epäeettisten ja vaurioittavien työkäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Kukoistava ja riittäväkin vanhemmuus on katsojan silmässä. Määrittelyvalta on annettu sosiaalityöntekijöille ja mittarina on subjektiivinen tuntemus – huoli.
Sen minkä yksi antaisi kukkia, toinen kitkee pois rikkaruohona.
Ilmainen hoitoreservi?
Mielenkiintoista on myös miksi vanhemmuuden halutaan kukkivan huostaanoton jälkeen, kun se ei ole saanut kukkia sitä ennen eikä sen aikana.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta, hän on usein sairas, vailla koulutusta ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama. Laitoksesta vapautettu lapsi, jota on ”kuntoutettu” erityisosaajilla, rajoitustoimilla, verkostopalavereilla ja kiinnipidolla sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmäksi kriminaalinaluksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin hänen yhteydenpitoaan on tarmokkaasti estetty.
Onko kestävyysvajeen ja säästöpolitiikan suitsima sosiaalitoimi viimein havainnut vanhempien ilmaisen hoitoreservin?
Onko vanhempien tukemiseksi kutsuttu toiminta todellisuudessa vain yritystä saada vanhemmat hyväksymään järjetön lastensuojelupolitiikka ja hoitamaan ilmaiseksi palvelujärjestelmän ”kolaroima” jälkikasvunsa – sitten kun he eivät enää kelpaa lastensuojelun ”kasvatuskumppaneiden” julkisrahoitteiseen laskutukseen?
Entä mitä koneiston vaurioittamien vanhempien ja lasten tukemiseksi voisi tehdä?
Toimenpide-ehdotuksia:
- Kontrollin ja tuen erottaminen toisistaan. Asiakasperheiden tukipalvelut lastensuojelusta ja sijaishuollosta riippumattomille toimijoille.
- Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta erotettava toisistaan. Lastensuojelun lainsäädäntövalta, lastensuojelutarpeen arviointi- ja selvitystoiminta ja hallinto-oikeuksien jäsenyydet pois lastensuojeluyrittäjiltä ja sijaishuollon edunvalvojilta.
- Sijaishuollon liiketoiminta ja lastensuojelun järjestötoiminta erotettava toisistaan. Lähes kaikki puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyvät suomalaiset lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa sijaishuollon kumppaneita ja piiloyrityksiä, jotka myyvät lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja.
- Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontatoiminta erotettava toisistaan.
- Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotettava sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Nykyisin esim. vanhemmuudenarviointia järjestävät samat tahot, jotka tarjoavat myös lasten sijoitus- ja hoitopalveluja.
- Asiakasperheiden oikeusturva kuntoon; mahdollisuus fair trial -oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä lastensuojelun toimijoille.
- Yksittäisten rakenteellisia päättömyyksiä paikkaavien projektien sijaan uusi asiakaslähtöinen järjestelmä. Paikkaavilla hankkeilla vain neutralisoidaan laajemmat muutospaineet.
- Puuttumisen, huolipuheen ja diagnosoinnin tilalle lasten, vanhempien ja perheiden tukeminen.
- Kaikkiin lapsiperheitä koskevaan lainsäädäntö-, suunnittelu- ja toimeenpanotyöhön palvelunkäyttäjien edustus ja osallisuus ja tehtyjen toimenpiteiden seuranta- ja vaikuttavuustutkimus.
- Lapsiperheiden palveluiden suunnitteluun ja seurantaan pysyvä tutkimusrahoitus ja sijaishuollosta irrallinen koordinaatio ja johto.
Myyrä
Toinen osa: VOIKUKKIA: 2 vastakkaista näkökulmaa ryhmätoimintaan
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Käytännössä hanke ei ohjaa eikä valvo ryhmätoimintaa mutta voi kieltää VOIKUKKIA-tavaramerkin käytön toiminnan periaatteita räikeästi rikkovilta ryhmiltä.
Älä noteeraa lapsen kertomia sijaishuollon epäkohdista?
Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä.
Reaktiovaiheen oireiksi on listattu: karkaamiset, raivonpuuskat, huono käytös, sijaiskodin epäkohdista kertominen, vihaisuus itseä ja muita kohtaan, surullisuus ja itkuisuus. Opas kertoo, että tämä "reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia." Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna. Eikö oppaiden kirjoittajien mieleen juolahtanut että karkaamiset, raivonpuuskat, viha, surullisuus ja itkuisuus voivat olla myös reaktioita todelliseen sijaishuollossa koettuun väkivaltaan?
Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Myöntäisikö RAY tukea hankkeelle, jossa vaikkapa viranomaisia opastettaisiin näin: Lapsi saattaa viestittää viranomaisille huonoa oloaan ja epäkohtia kodissaan ja vanhemmissaan. Viranomaisen ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan yrittää olla menemättä mukaan lapsen viestityksiin?
Voikukkia-hankkeessa tiedetään, että ”lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on aina koko perheen kriisi” ja että ”sekä vanhemmat että lapset tarvitsevat apua ja ymmärrystä kriisistä selviämiseen ja elämänhallinnan palauttamiseen”.
Vanhemmille tarkoitetussa esitteessä ilmoitetaan, että ”Lapsen ja vanhemman suhde on elinikäinen suhde, vaikka he eivät syystä tai toisesta olisikaan keskenään tekemisissä”, ja kannetaan huolta sijoitettujen nuorten itsenäistymisprosessista:
”Nuori saattaa joutua aivan konkreettisestikin aloittamaan kaiken uudestaan lähtiessään sijaishuoltopaikasta: uusien ihmissuhteiden luominen, uusi asuinpaikka, uusi opiskelu- tai työpaikka. Yhteydenpito läheisiin on saattanut olla vähäistä pitkän välimatkan vuoksi tai välit ovat muutoin olleet jostain syystä huonot. Ei ihme, että nuoren (ja hänen läheistensä) mielessä kuohuu.”
Vieraannuttajat huolissaan lasten lähisuhteista?
Sijaishuollon seurauksista nuorten elämään ja itsenäistymiseen kannattaakin olla huolissaan. Huolta ja kontaktien puutetta eivät tosin selitä ”jostain syystä huonot välit” läheisiin vaan harjoitettu lastensuojelupolitiikka. Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Traumantuottaja rahastaa traumanhoitajana?
Voikukkia-hanke on perustettu paikkaamaan näitä puutteita ja se oikeuttaa toimintansa sijoitetuille lapsille, lastensuojelutoimijoille ja yhteiskunnalle koituvilla hyödyillä: ”Vanhempien tukeminen ja auttaminen kriisin yli on ensiarvoisen tärkeää, sillä vanhempien kuntouttaminen auttaa suoraan myös sijoitettua lasta toipumaan. Vanhempien toipuminen ehkäisee inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös muita yhteiskunnalle lankeavia kuluja. VOIKUKKIA-verkostohanke kokoaa yhteistyössä alueiden kanssa tietoa päättäjien ja lastensuojelutoimijoiden tueksi ryhmätoiminnan vaikutuksista.”
Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua avointa (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian nykyinen projektipäällikkö, jonka pitäisi valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
Voikukkia-ohjaajalista paljastaa, että vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.
Miten taataan, etteivät lastensuojelun ja sijaishuollon vahingolliset asenteet ja toimintatavat siirry ohjaajien mukana ryhmiin, kun valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita ei ole?
Sponsoroitua sopeuttamista?
Voikukkia-hanke on saanut myös Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) huomattavaa tukea. Puolueettomina kansalais- tai lastensuojelujärjestöinä esiintyvät lastensuojelun toimijat järjestävät ryhmänohjaajiksi haluaville maksullisia, keskimäärin nelisen sataa euroa maksavia koulutuksia. Ne tuovat ”asiakaslähtöisyyden” auraa sijaishuollossa ja kunnallisessa lastensuojelussa ryvettyneille virkamiehille, joiden työnsisältö on typistynyt köyhien kontrolliksi ja elämäntapavalvonnaksi. Myös sijaishuollon huostaanotoilla elävät yritykset myyvät vertaistukitoimintaa kunnille.
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien kaksoisroolia. Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan. Sijaishuoltoprosessi edesauttaa lisätraumatisoitumista panemalla lapsen kiertämään sijoituspaikasta toiseen ilman pysyyvyyttä, estämällä lapsen suhteet biologisiin sukulaisiinsa ja laiminlyömällä lakiin kirjatut perheen jälleenyhdistämisvelvoitteet.
Vaikka tilaaja-tuottajamallista ollaan monissa kunnissa jo kokemusten pohjalta luopumassa, valtio rakentaa sotelain myötä TILTU-mallin koko maahan ja takaa näin kyseenalaisille voiton maksimointiin tähtääville lastensuojeluyrityksille ehtymättömän leipäpuun.
Rakennneongelmien yksilöpsykologisointia?
Entä onko vertaistuki ratkaisu perheiden usein rakenteellista alkuperää oleviin ongelmiin?
Perheiden lastensuojelullisiksi katsotut ongelmat juontuvat pitkälti Suomeen luodusta rakennetyöttömyydestä, tukiverkostojen ja toimeentulon puutteista sekä pirstaloituneesta, häiriöorientoituneesta palvelujärjestelmästä, josta puuttuu ammattitaito, ennaltaehkäisevä tuki, tutkimustieto, valvonta, vastuu- ja korvausvelvoitteet, koordinaatio ja toimiva johto.
On eettisesti kyseenalaista, jos lastensuojelunkin nielaissut sijaishuoltokoneisto siirtää vastuun oman toimintansa virheistä asiakkaille yksilöpsykopatologisoimalla heitä. Sellainen saattaa olla lyhyellä tähtäimellä kustannustehokasta sijaishuollon yrityksille – muttei kenellekään muulle.
Mitä on vanhemmuus, joka saa kukkia?
Mitään standardoituja tieteellisiä mittareita riittävälle vanhemmuudelle tai lapsi-vanhempi-suhteen vuorovaikutuksen laadulle ei ole olemassa. Heikosti koulutetut ja puutteellisen elämänkokemuksen omaavat lastensuojelijat ohjataan metsästämään häiriöitä erilaisten arveluttavien riskilistojen pohjalta. He peluuttavat lapsia ja vanhempia ”lapsilähtöisillä välineillä” patologioiden paljastamiseksi.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja -koulutukset sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen. Ne eivät tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen ja epäeettisten ja vaurioittavien työkäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Kukoistava ja riittäväkin vanhemmuus on katsojan silmässä. Määrittelyvalta on annettu sosiaalityöntekijöille ja mittarina on subjektiivinen tuntemus – huoli.
Sen minkä yksi antaisi kukkia, toinen kitkee pois rikkaruohona.
Ilmainen hoitoreservi?
Mielenkiintoista on myös miksi vanhemmuuden halutaan kukkivan huostaanoton jälkeen, kun se ei ole saanut kukkia sitä ennen eikä sen aikana.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta, hän on usein sairas, vailla koulutusta ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama. Laitoksesta vapautettu lapsi, jota on ”kuntoutettu” erityisosaajilla, rajoitustoimilla, verkostopalavereilla ja kiinnipidolla sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmäksi kriminaalinaluksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin hänen yhteydenpitoaan on tarmokkaasti estetty.
Onko kestävyysvajeen ja säästöpolitiikan suitsima sosiaalitoimi viimein havainnut vanhempien ilmaisen hoitoreservin?
Onko vanhempien tukemiseksi kutsuttu toiminta todellisuudessa vain yritystä saada vanhemmat hyväksymään järjetön lastensuojelupolitiikka ja hoitamaan ilmaiseksi palvelujärjestelmän ”kolaroima” jälkikasvunsa – sitten kun he eivät enää kelpaa lastensuojelun ”kasvatuskumppaneiden” julkisrahoitteiseen laskutukseen?
Entä mitä koneiston vaurioittamien vanhempien ja lasten tukemiseksi voisi tehdä?
Toimenpide-ehdotuksia:
- Kontrollin ja tuen erottaminen toisistaan. Asiakasperheiden tukipalvelut lastensuojelusta ja sijaishuollosta riippumattomille toimijoille.
- Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta erotettava toisistaan. Lastensuojelun lainsäädäntövalta, lastensuojelutarpeen arviointi- ja selvitystoiminta ja hallinto-oikeuksien jäsenyydet pois lastensuojeluyrittäjiltä ja sijaishuollon edunvalvojilta.
- Sijaishuollon liiketoiminta ja lastensuojelun järjestötoiminta erotettava toisistaan. Lähes kaikki puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyvät suomalaiset lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa sijaishuollon kumppaneita ja piiloyrityksiä, jotka myyvät lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja.
- Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontatoiminta erotettava toisistaan.
- Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotettava sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Nykyisin esim. vanhemmuudenarviointia järjestävät samat tahot, jotka tarjoavat myös lasten sijoitus- ja hoitopalveluja.
- Asiakasperheiden oikeusturva kuntoon; mahdollisuus fair trial -oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä lastensuojelun toimijoille.
- Yksittäisten rakenteellisia päättömyyksiä paikkaavien projektien sijaan uusi asiakaslähtöinen järjestelmä. Paikkaavilla hankkeilla vain neutralisoidaan laajemmat muutospaineet.
- Puuttumisen, huolipuheen ja diagnosoinnin tilalle lasten, vanhempien ja perheiden tukeminen.
- Kaikkiin lapsiperheitä koskevaan lainsäädäntö-, suunnittelu- ja toimeenpanotyöhön palvelunkäyttäjien edustus ja osallisuus ja tehtyjen toimenpiteiden seuranta- ja vaikuttavuustutkimus.
- Lapsiperheiden palveluiden suunnitteluun ja seurantaan pysyvä tutkimusrahoitus ja sijaishuollosta irrallinen koordinaatio ja johto.
Myyrä
Toinen osa: VOIKUKKIA: 2 vastakkaista näkökulmaa ryhmätoimintaan
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
