Ei lapsen tarvitse kuolla, jotta saa huomiota -
Helsinki ei tunnista vieraannuttamista
Älä tipu tipu tuoliltasi, mutta pääsiäisen aikaan vieraannuttajaisästä tuli marttyyri ja lastensuojelu vieritti kiven sivuun ja nosti isän lastensuojelun oikealle puolelle, sillä:
Kun Vilja Eerika kuoli lastensuojelun löyhien toimintatapojen seurauksena Helsingissä ja käräjäoikeus tuomitsi lopulta sosiaaliviranomaiset, joiden esimieskoneistossa yhä työtään toteuttava sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio väitti kivenkovaan, ettei virheitä ole tehty, ilmoitti Helsingin Sanomille Helsingin Sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Hannu Juvonen juhlallisesti, että lastensuojelussa kuullaan lapsia.
Valtamedian julkaisuissa on käsitelty Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johdon johtamisen ongelmia monesta kohtaa. Sosiaali- ja perheasioista vastaavaa apulaiskaupunginjohtaja Laura Rätyä arvostellaan Suomen laajuisesti ja 24.3.16 Demokraatti.fi julkaisi asiasta otsikolla: ”Nuku itse, Laura Räty, yö ulkona!” – romanien kohtalo järkyttää. Politiikkaan sen enempää puuttumatta joudun toteamaan, että jokin mättää Helsingissä kovasti. Myös Laura Räty väitti, ettei virheitä ole tehty.
Helsinkiläisäiti toteaa, että hän on kolme vuotta koettanut saada apua lastensuojelusta ja tukea vanhemuuteen vieraannuttamis- ja huoltokiusaamistilanteessa. Äiti on ollut yhteydessä Laura Rätyynkin ja tämän esimieheen kaupunginjohtaja Jussi Pajuseen. Äiti ei tahdo isälle pahaa, vaan tahtoo tilanteen korjaamista ja eheyttämistä. Hän ei tahdo viedä lapselta isää ja isältä lasta. Lastensuojelu ei suostu tukemaan äitiä. Lasta kohdellaan kaltoin isällään isän ja isän uuden puolison toimesta.
Kun maaliskuun puolessa välissä lapsi oli ollut yhteydessä äitiinsä viestitellen puhelimella oli äitipuoli 9-vuotiaalta riistänyt puhelimen ja lukenut viestittelyn vastoin lapsen tahtoa. Äitipuoli on jo aiemmin kieltänyt lasta olemasta äitiinsä yhteydessä ja valehdellut, että tuomari olisi näin päättänyt. Äitipuoli oli suuttunut lapselle ja huutanut tälle, että jos lapsi ikinä lähettää äidilleen kuvia äitipuolen kotieläimistä tai tavaroista menee hän poliisille. Äitipuoli oli uhannut heittää lapsen pois kodistaan. Lapsi oli paennut itkien huoneeseensa ja kirjoittanut oveensa lapun, jossa kielsi pääsyn äitipuolelta huoneeseensa. Äitipuoli oli mennyt lapsen ovelle ja repinyt lapun lapsen edessä ja todennut, että kirjoittaa lapsen huoneen sisäpuolelle lapun jossa kieltää lapselta pääsyn asunnon muihin huoneisiin. Tämä kaikki tapahtui illalla ja lapsi ei saanut tapahtuman takia unta.
Seuraavana päivänä toisluokkalainen iltapäiväkerholainen koetti soittaa äidilleen jäätyään iltapäiväkerhon jälkeen isän määräyksestä yksin leikkipuistoon joka tiistaisen tavan mukaan, mutta isä oli laittanut lapsen puhelimeen eston soittaa äidilleen. Isä oli joka tiistaisessa palaverissa. Lapsi oli kyennyt avaamaan WhatsAppin eston ja kyseli äidiltä viestillä voidaanko jutella. Äiti soitti lapselle WhatsAppilla ja lapsi kertoi mitä on tapahtunut.
Äiti soitti Helsingin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen päivystysnumeroon. Päivystys kirjasi ilmoituksen, mutta ei tehnyt asialle saman päivän aikana mitään edes tarkistaakseen soittamalla mikä on lapsen tilanne isänsä kotona nyt ja jatkaako äitipuoli yhä henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Isän kotona on kohdistettu lapseen aiemminkin henkistä väkivaltaa useasti ja monin tavoin ja myös fyysistä väkivaltaa lapsi on joutunut vastaanottamaan. Henkinenhän on fyysistä vakavempaa, jos fyysinen ei satuttamismuodollaan vaaranna elämää laskien terveyttä. Isä mm. heittelee lasta lasttialle suutuspäissään. Fyysisessä väkivallassa tosin on myös henkisen väkivallan muotoja sen alistavuudessa ja se jättää lapseen elinikäisen jäljen. Lapsi myös jätetään usein heitteille yksin kotiinsa isällään vaikka lapsi on ilmoittanut pelkäävänsä ja lapsen hygieniasta ei pidetä huolta. Lapsen hampaiden pesua ja hiusten harjausta ei huolleta ja lapsen huonetta ei ole siivottu puoleen vuoteen. Lasta on myös sidottu sänkyyn isällään ja lapselle on kerrottu, ettei lapsi voi saada avainta, koska äiti varastaisi sen ja murtautuisi isälle. Äitipuoli on kertonut lapselle hankkineensa turvalaitteet kotiinsa äidin takia. Äiti ei ole vaarallinen kenekään muun mielestä, mutta jostain syystä lastensuojelu ei puutu äitipuolen toimintaan.
Äitpuoli myös lukee lapsen lastensuojeluasiakirjoja, joihin hänellä ei ole lain edessä mitään oikeutta. Äitipuoli äidin läheisille väittää omaavansa kirjauksia, joissa kerrotaan äidin mukamas olevan insesti, vaikka mitään tällaista ei ole todettu missään vaiheessa.
Perhetyö ilmoitti alkusyksystä perhekuntoutuksen loputtua olevansa huolissaan lapsesta ja toivovansa lapselle kuulijaa. He kertoivat olevansa huolissaan isän ja isän puolison kyvystä huolehtia lapsesta ja säädellä tunteitaan. Lapsi ilmoitti syksyllä 2015 halustaan kuolla ja kertoi kysyneensä isältään mikä on helpoin tapa kuolla. Isä oli koettanut salata tämän, mutta kun lapsi kertoi tästä äidille selvisi totuus, mutta lastensuojelu ei tehnyt mitään.
Äiti soitti myös myöhemmin huolissaan sosiaalipäivystykseen kello 16:00 jälkeen ja pyysi tarkistamaan, että lapsella on kaikki hyvin, sillä lapsen puhelimeen ei enää kukaan saanut yhteyttä. Sosiaalipäivystys totesi, että koska Kivikkon Susanna oli "arvioinut" juuri ennen kello 16:00:sta eli työpäivän päättymistä ettei tarvitse mitään tarkistella sen päivän aikana, ei heidänkään mielestä tarvitse mitään tarkistaa. Jostain syystä Susanna, joka ei Kivikon lastensuojelun päivystyksessä teidä mitään lapsen elämästä, vaan kirjasi juuri ennen työaikansa päättymistä ilmoituksen, oli päivystystyöntekijän mielestä tietoinen lapsen elämästä ilman että olisi lasta tavannut ikinä tai kuullut lasta tai hoitanut lapsen perheen asioita.
Kukaan ei enää tiedä satutetiinko lasta lisää tässä tilanteessa, sillä lapsi sulkeutuu, kun väkivaltaa jatketaan. Jokainen väkivaltaan tutustunut tietää tämän. Lastahan tulisi kuulla väkivaltatapahtumasta kolmessa päivässä eli shokkivaiheessa, jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen ja tulee kuulluksi silloin kun on tapahtumista kykenevä puhumaan. Kolmen päivän jälkeen kriisikokemus koteloituu ja uhri ei niin helpolla enää puhu tapahtumista.
Kivikon lastensuojelussa ei tarvitse hoitaa seitsemän päivän aikana lastensuojeluilmoituksia eli viikossa. Kivikossa tuo aika on seitsemän arkipäivää eli yhdeksän vuorokautta, jos silloinkaan. Kivikossa hoitamiseksi kutsutaan sosiaalityöntekijän omaa "harkintaa", jossa sosiaalityöntekijä päättää tapaako ihmisiä vai ei. Eli hoitamiseksi kutsutaan sitä, että päättää hoitaako vai eikö.
Äidille suostuttiin vihdoin soittamaan Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksestä 24.5.16, kun äiti oli soittanut useaan otteeseen päivystyksen puhelimeen aiempina viikkoina ja jättänyt johtava sosiaalityöntekijä Mustoselle soittopyynnön. Soittopyyntöjä ei päivystys suostunut kirjaamaan toimenpidepyyntönä, vaan he ilmoittivat vievänsä ne lapulla Mustoselle. Lapsen oikeusturva ei siis toteutunut, sillä jokainen yhteydenotto pitäisi kirjata ja sen syy, jotta kenties jälkikäteen toimintaa tarkasteleva viranomainen voi havaita, että yhteyttä on pyydetty ottamaan ja katsomaan myös onko vastattu tarpeeseen sopivassa ajassa.
Mustonen soitti äidille vain ilmoittaakseen näkemyksensä, ei keskustellakseen näkemyksistään.
Johtava sosiaalityöntekijä Mustonen lopulta soitti äidille. Jostain syystä tuon 7-9 vuorokauden aikana ei lastensuojelu ollut tavannut lasta. Myöskään äitipuolta ei oltu tavattu. Sen sijaan tahtoi johtava sosiaalityöntekijä Mustonen syyttää äitiä siitä, että isä on kuormittunut äidin tekemästä lastensuojeluilmoituksesta. Isä oli ilmottautunut itse marttyyriksi lastensuojelulle ja lastensuojelu oli tämän samantien uskonut. Millään tavalla ei ollut pohdinnassa äitipuolen teon kuormittavuus lapselle, äidille ja isälle, vaan pohdittavana oli äidin lastensuojeluilmoituksen kuormittavuus isälle.
Johtava sosiaalityöntekijä Mustonen myös halusi äidin miettivän tekeekö äiti ollenkaan lastensuojeluilmoituksia. Äitipuolen toiminta ei ollut hänen mielestään lastensuojelutarpeenselvityksen arvoinen asia ja lastensuojeluilmoituksen arvoinen asia. Äiti toi esille, ettei tahdo lapselle lastansuojeluasiakkuutta tietäessään lastensuojelun ammattitaidon Helsingissä. Äiti kysyi mistä hän voisi sitten saada tukea vanhemmuudelleen tilanteen korjaamiseksi. Äiti muistutti, että lastensuojelu on tahtonut siirtää huollon yksin lapsen isälle ja siksi äiti ei voi kutsua isää perheasiansovittelijalle tai lastenvalvojalle keskustelemaan lapsen huollosta ja lapsen asioista. Äiti tarvitsisi tähän apua lastensuojelulta, jolla on toimivaltaa ja mandaattia sekä velvollisuus monessa asiassa tukea vanhempia ja hakea lapsen etua.
Äiti koetti saada Mustosen ymmärtämään miten ihmisten aivot toimivat tarkasti selittäen tätä ja Mustonen totesi ymmärtävän äitiä. Äiti toi esille, että Mustosen tehtävä olisi tukea isää ymmärtämään kuinka tärkeää aikuiselle on hallita ajatuksiaan ja niistä syntyviä tunteita. Mustonen sanoi ymmärtävänsä äitiä ja ilmoitti kuitenkin toivovansa, että äiti ymmärtää isää ja tahtoi yhä syyllistää äitiä. Äiti totesi ymmärtävänsä isää, mutta ei hyväksy syytöstä, jossa häntä syytetään isän mielenteveysongelmista ja isän kyvyttömyydestä käsitellä omaa toimintaansa huomioiden lapsi ja äiti. Äiti puhelun lopussa kysyi Mustoselta voidaanko sopia, ettei Mustonen enää kenenkään mielentoiminnasta ja mielenterveydellisistä asioista mitään lausu, sillä Mustosella ei tähän ole ammatillista kompetensia, mutta siihen ei Mustonen vastannut äidille.
Johtava sosiaalityöntekijä Mustonen lupasi pohtia vielä viikon aikooko auttaa äitiä vanhemmuudessaan, isää vanhemmuudessaan, äitipuolta kohtaamaan lasta lapsen kehitystarpeet huomioiden ja lasta saamaan perus- ja ihmisoikeutensa.
Mihin kaikkeen sosiaalivirkailijat oikein uskovat ja paljonko työtä todella tehdään uskomusten varassa ilman todellista tutkimusta? Kuinka paljon sosiaalivirkailijat rakentavat näkemyksiään yksittäisten asioiden pohtimisella sen sijaan, että katsoisivat koko maailmaa ja perheen kokonaista olosuhdetta? Moniko sosiaalivirkailija on saanut koulutuksen sosiaalipedagogiikan RATKES:in malleihin?
Mistälähtien lastensuojeluviranomaisella oli kompetenssia ihmisten mielenterveysasioissa todeta mitään yhden keskustelun perusteella ja mistä lähtien marttyyrius on ollut jotain mihin marttyyri itse itsensä nostaa jalustalle? Isän kokemus "ristiinnaulitsemisesta" ja mahdollinen kuoleman pelko ja odotus, että lastensuojelu tulee ja vierittää kiven sivuun ja nostaa hänet taivaisiin lastensuojelun rinnalle on aikasmoinen toive ja on hyvin kummaa, että lastensuojelu tähän lähtee.
Outoa tässä on, että tämä kaikki tapahtuu pääsiäisen aikaan ja luulisi nyt teologian perusteet olevan sosiaaliviranomaisella hallussa.
Väkivaltaiselle äitipuolelle ei vieläkään suositeltu Maria Akatemiaa, josta äitipuoli voisi saada tukea muuttaakseen toimintatapojaan.
Lastensuojelu ei tue isää masennuksesta pois neuvoen tätä pohtimaan miten ajattelunsa rakentaa, eikä pohdi isän mielenterveysongelman kohdalla sitä olisiko jo tärkeää kontaktoitua isän hoitotahoon selvittäen voisiko hoitotaho jotenkin tehostaa isän auttamista isän kyvyttömyydessä yhteistyöhön äidin kanssa lapsen edun hakemisessa.
Nyt lapsen oikeusturva ei ole toteutunut, sillä sosiaalivirkailija ei tavannut lasta. Isä voi väittää äitiä valehtelijaksi ja sana vastaan sana tilanteessa aina tulee katsoa niin, että me uskomme ettei mitään ole tapahtunut. Myöskään äitipuoli ei muuta toimitapojaan, sillä asiaa ei tutkittu lasta kuullen ja äitipuolta ei tuettu aikuisuudessa lasten kanssa toimimisessa sosiaalityön toteuttamalla asianmukaisella neuvomisella. Äitipuolelle ei kerrottu, että puhelimen tutkiminen on Suomessa rikos.
Jostava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen esimiehenä toimii sosiaalityön päällikkö Leino Terhi, joka nähtävästi on saanut koulutuksen Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja tehnyt sinne vuonna 2013 opinnäytetyönsä: Lastensuojelun perhetyön työmenetelmät Porissa ja Raumalla. Mietityttää kovasti miten Satakunnassa koulutettaan esimiestyöhön, jos sosiaalivirkailijoiden tai sosiaaliyöntekijöiden (??) ei tarvitse edes ilmoittaa työssään äitipuolelle äitipuolen rikkoneen Suomen lakia tutkiessaan lapsen ja äidin välistä viestittelyä. On kummallista, että perhetyötä opinnäytettyössään tutkinut johtaja ei edes perusratkaisukeskeisiin toimintoihin, kuten hallintolain mukaiseen laista tiedottamiseen, ohjeista alaisiaan.
Mustosen puhelun jälkeen lapsi tuli tapaamaan äitään kahdeksi tunniksi. Lapsi kertoi äidilleen pelkäävänsä isällään ja pitävän äidin kotia turvallisena. Lapsi useasti on todennut tahtovansa asua äidillään sekä myös isällään ja todennut äidin kodin monin tavoin hänestä isän kotia miellyttävämmäksi. Lapsi tapaa äitiään hyvin harvoin. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan paljon ja pyytteettömästi ja on joutunut isän ja isän puolison takia sekä lastensuojelun väärien toimintamenetelmien takia valtavaan lojalitettiiristiriitaan. Äiti on hyvin hämmentynyt tietäessään, että kykenisi isää paremmin huoltamaan lasta ja tukemaan myös isän ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta sitä arvostaen kaikesta huolimatta.
Äitipuoli on todennut lapselle: "Äitisi kirjoittaa sinulle aikuisten asioita ja koettaa vaikuttaa sinun kautta isääsi." Äitipuolen olisi hyvä itse miettiä mitä puhuu lapselle ja lapsen äidin suvulle ja lastensuojelunkin olisi hyvä puhua äitipuolen kanssa, mutta miten saada tämä toteutumaan, jos johtava sosiaalityöntekijä Mustonen ei tätä tahdo toteuttaa? Kuka auttaa lasta ja lapsen äitiä, jos lastensuojelu ei auta? Lapsi reagoi jopa aikuisen kulmakarvan nostoon. Vieraannuttajat juuri käyttävät näitä keinoja lapsen kiusaamiseen. Äiti joutuu todella miettimään jokaista sanaansa ja tekoaan hyvin bisarrissa elämäntilanteessa, jossa aikuiset hänen ympärillään harkitsematta jokaisen bisarrin ajatuksen sanoittaa ääneen ja niiden perusteella toteuttaa toimintaansa. Äiti on huolissaan lapsesta ja tämän kehityksestä.
Äiti käy perheneuvolassa keskustelemassa johtavan psykologin kanssa vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta ja siitä miten hän voi tukea lastaan tässä kamalassa tilanteessa. Tuen saaminen oli hankalaa, sillä Itä-Helsingissä ei aluksi meinattu uskoa vieraannuttamisen olevan tilanne, jossa vanhempaa tulee tukea. Myös Helsingin perheneuvolan johto tapaamatta äitiä koetti ensin väittää äitiä psyykkisesti sairaaksi ja käski äitiä psykiatriseen erikoishoitoon. Äiti vaati johtoa soittamaan hänelle ja kävi pitkän keskustelun siitä, onko sosiaalityöntekijällä kompetenssia määritellä tapaamatta ketään tämän mielenterveyttä.
Kun äiti oli kertonut johtavalle psykologille mitä tapahtuu lapsen ja äidin elämässä kokonaiskuvana, jota tässä kirjoituksessa en kerro, oli perheneuvolan johtava psykologi Raija-Liisa Keini todennut kokevansa voimattomuutta ja syvää huolta lapsen ja äidin puolesta. Äiti oli todennut johtavan psykologin jakavan hänen kokemuksensa. Jostain syystä kuitenkaan Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksessä ei johtava sosiaalityöntekijä Mustonen ole kokenut huolta 24.5.16 lapsesta, vaan lapsen isästä ja syyllisti äitiä isän mielenterveysongelmasta, joka isällä on ollut jo vuosikausia alkoholiongelman rinnalla, jotka lopulta johtivat työkyvyttömyyteen. Perheneuvolan kanta on, että he eivät voi auttaa isää, joka ei ole heidän asiakkaansa tai lasta, jolle isä ei suonut asiakkuutta perheneuvolasta. Mandaatti on perheneuvolan mielestä lastensuojelulla. Äiti pyysi perheneuvolaa konsultoimaan lastensuojelua, mutta perheneuvolan kanta oli, että lastensuojelu ottaa perheneuvolaan yhteyttä, jos tahtoo. Lastensuojelu tietää äidin käyvän perheneuvolassa vieraannutamisen kohdevanhempana.
Äiti käy psykoterapiassa väkivallan uhrina, jotta pääsee uhriuden kokemuksesta normaaliin elämään. Äiti kokee olevansa isän vieraannuttamisen kohdevanhempi ja moninaisen muunkin henkisen väkivallan uhri sekä rakenteellisen väkivallan uhri, jota häneen on kohdistanut ja kohdistaa yhä Helsingin lastensuojelun rinnalla jopa sosiaali- ja terveysviraston johto toiminattomuudellaan väkivaltatilanteessa. Äiti kärsii luonnollisesti myös lapsen kokeman väkivallan takia. Väkivaltaa on myös olla välittämättä väkivallasta. Väkivaltaa on kieltää väkivallan olevaisuus, kun sitä on. Äiti on hakenut apua, jotta hän kykenee hallitsemaan ajatuksiaan ja tunteitaan vakavassa kokoajan eskaloituvassa kriisissä ja jotta hänen identiteettiään vahvennettaisiin koko ajan jatkuvassa väkivallan kierteessä.
Kun äiti kertoi mitä lapsen ja hänen elämässään nyt tapahtuu oli psykoterapeuttikin ihmeissään lastensuojelun näkemyksestä, että isän tunnereaktiot olisivat jotenkin äidin syytä. Ihmeteltiin todella sitä, kuinka sosiaalivirkailija ei tiedä mitään evolutiivisesta teoriasta ja ihmisestä biologisen psykologian kautta, edes perusteita ei ole hallussa ihmisen mielen toiminnasta. Masentunut isähän tottakai masennuksen takia kokee kaiken negaation kautta ja muistaa ainoastaan negatiiviset asiat ja negatiiviset suhtautumiset äitiin. Isän tunnereaktiot eivät ole suhteessa nykyhetkeen kuten ei meillä kenelläkään, vaan tunnereaktiot rakentuvat kokonaisuudessaan kaikelle mitä isä on kokenut, ajatellut ja tuntenut elämässään ja isän kyvylle hallita ajatuksiaan ja tunteitaan. Masentuneen kyky hallita ajatuksiaan ja tunteitaan on alentunut aina.
Äiti epäilee isän olevan narsisti, sillä narsistihan ei kestä itsestään mitään kritiikkiä, vaan masentuu. Äidin epäilystä tukee myös se, että isä on väkivaltainen monin tavoin, mutta peittelee tätä ja koettaa koko ajan omista toiminnoistaan vierittää syyn äidin syyksi. Isä on koettanut saada kokonaisia ihmistryhmittymiä äidin äitiyttä vastaan ja koettanut saada täysin epähumaanin asenteen äitiin kohdistetuksi. Jostain syystä sosiaalivirkailijat eivät tiedä mitä ovat ajatukset ja tunteet ja miten ne syntyvät ja kehittyvät ja kuinka niitä aikuisen tulisi hallita, jos tahtoo erottaa itsensä ihmisenä eläimestä. Jostain syystä yliopistomme ei opeta näitä perusteita sosiaalivirkailijoille, vaikka ne ovat ensijaisen tärkeitä tutkivaa tiedettä toteuttaville sekä muiden ihmisten elämästä heidän kriisiensä aikana vastaaville. Lastensuojeluviranomainenhan on kriistyöntekijä, jonka tulee ymmärtää ihmistä laajasti.
Äidin psykoterapeutti oli alkanut itkemään kuultuaan miten lapsen isän puoliso kohtelee lasta ja miten isä kohtelee äitiä ja miten lastensuojelu kohtelee lasta ja äitiä.
Myös Turvakodista on Kilpolasta oltu yhteydessä lapsen tilanteessa Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen entiselle johtava sosiaalityöntekijä Vanheselle, joka siirtyi lastensuojelussa kehittämistehtäviin. Sekä Vanhanen kuin myös Mustonen ovat jättäneet huomioimatta, kuinka tärkeää lapselle olisi saada vierannuttamisessa ammatillisesti pätevä tuki ja kuinka tärkeää on sosiaaliviranomaisen osata ottaa vastaan ammattilaisen konsultaatio. Kilpolassa olisi lapselle tarjolla ilmainen tuki, johon voisi myös vanhemmat ottaa mukaan.
Kun me mietimme, kuinka psykiatrian sekä väkivaltatyön puolellakin on ammatillisesti pätevää tahoa, joka havaitsee todella suuret huolen aiheet ja myötäeläessään kärsivät niin että heihin sattuu asiakkadensa rinnalla, jää kysyttäväksi kuinka tunnevammaisia ihmisiä on töissä lastensuojelussa, kun apua ei anneta ja "huolta" ei herää. Kukaanhan ei oikeasti toivo huolta lastensuojelun tunnemaailmaan, sillä se sekoittaa kykyä loogiseen ajatteluun. Jokainen toivoo ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja jos ne eivät toteudu, silloin ratkaisukeskeisiä menetelmiä tilanteen tutkimiseen ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä tilanteen korjaamiseen.
Olisiko se mitenkään mahdollista Helsingissä ja miten sen voisimme saavuttaa? Kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on hyviä ja viisaita neuvoja Helsinkiin siitä, miten Helsinki saa resurssipulansa pois ja työntekijöiden muodollisen pätevyyden sellaiselle tasolle, että voimme kutsua heitä päteviksi? Jos tarjoatte lasten ja perhe-elämän ongelmiin tukia, ilmoittakaa niistä laajasti lastensuojelulle, sillä muuten eivät sosiaalivirkailijat tiedosta miten moninaisesti perheitä voi ratkaisukeskeisesti auttaa. Tarjotkaa lastensuojeluviranomaiselle koulutusta ymmärtää millaista tukea annatte. Helsinki pakenee tällä hetkellä vaikeita tilanteita, koska ei tiedä miten auttaa. Pelkoreaktiota on pakeneminen ja hyökkäys ja näitä lastensuojelu nyt käyttää, kun ei osaa hallita tunteitaan.
Miksi lastensuojelu tahtoo peitellä virhettään siirrettyyään lapsen huollon väkivaltaiselle isälle ja väkivaltaiselle isän puolisolle syyttelemällä äitiä siitä, että isä kokee kuormittuvansa lastensuojeluilmoituksista?
Äitipuoli ei ole pyytänyt anteeksi viikkojen jälkeen lapselta, eikä lastensuojelu huomioinut lapsen tarvetta saada tulla huomioiduksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja välitetyksi. Lapsi tietää, että lastensuojeluilmoitus tehtiin ja joutuu pohtimaan eikö lastensuojelu välitä vai onko äitipuolelle oikeus toimia kuten toimii ja jos on miksi on. Isä haukkui äidin lapselle lastensuojeluilmoituksen tekemisestä.
Täällä mieron tiellä muistutan: kun lapset joutuvat välinpitämättömään kohteluun me kaikki olemme ulkona pakkasessa, vaikka olisimme Räty ja asuisimme hienossa lukaalissa, joka valtion rahoin on rahoitettu hälle. Kun lapsemme kärsivät, me kaikki olemme pakkasessa vaikka Saimaan järven aallot loiskuaisi. Me kaikki olimme pakkasessa, kun Vilja Eerika rangaistuksesta lumessa kärsi, vaikka emme tätä tienneet. Me kaikki olemme pakkasessa ainiaan sen takia mitä Eerikalle teki lastensuojelu. Helsingissä on tälläkin hetkellä monta Vilja Eerikaa, eikä lastensuojelu tee mitään. Täällä mieron tiellä muistutan: "Ei lapsen tarvitse kuolla kärsiäkseen". Kuolema lopulta katkaisee kärsimyksen, mutta se vasta lisää itkuvirttämme ja liian myöhään tuolloin virtemme veisaa. Lastensuojelu viis veisaa lapsiemme tarpeet ja meidän tulee sen tähden itkuvirtemme veisata.
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/sosiaalipedagogiikka/
RATKES:
http://www.ratkes.fi/
DUODeCIM - Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98659
Maria Akatemia:
http://www.maria-akatemia.fi/
Hyvä terveys:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/ylos_alakulosta
HS 11.2.2015:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1423630612806
HS 9.12.2015:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1449554859885
IL 21.3.2016
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032021301285_uu.shtml
Demokraatti.fi 24.3.2016:
https://demokraatti.fi/nuku-itse-laura-raty-yo-ulkona-romanien-kohtalo-jarkyttaa/
HS 23.2.2016:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1456202005227
Voima 29.1.2016:
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2016/piut-paut-perustuslaista/
YLE 29.8.2014:
http://yle.fi/uutiset/perheissa_uusi_kiistakapula__lapsen_kannykan_tutkiminen_omin_luvin_on_rikos/7440302
MTV 9.1.2013:
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/missa-tilanteessa-toisen-tekstiviestit-saa-lukea-suomalaiset-kertovat/3311516