Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19. maaliskuuta 2013 lapsen isän Touko Päiviö Tarkin ja hänen naisystävänsä Sirpa Helena Laamasen elinkautiseen vankeusrangaistukseen syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Heinäkuun 10. päivänä 2015 antamassaan tuomiossa käräjäoikeus katsoi kahden sosiaalityöntekijän syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Äitienpäivää 2012 edeltävänä iltana isä ja hänen naisystävänsä sitoivat Eerikan kädet teipillä ja nippusiteillä, käärivät hänet lakanaan ja laittoivat vuodesohvalle. Hänet käärittiin vielä pressuun. Tytön liikehdinnän vuoksi naisystävä löi häntä nyrkillä vatsaan ja sähköjohdolla jalkapohjiin. Tytön kasvot peitettiin lakanalla ja suun ja nenän päälle vedettiin pakkausteippiä. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella Eerika kuoli lopulta tukehtumiseen, joka kesti 4–6 tuntia.
Helsingin lastensuojelu luonnollisesti on ajautunut vakavaan kriisiin tapahtuman vuoksi ja pitkään kestäneen tutkinnan aikana on ollut havaittavissa, ettei sosiaali- ja terveysviraston johto ole kyennyt antamaan alaisilleen tarvittavaa kriisitukea sekä myöskään tarvittavaa ohjausta sosiaalityöhön.
Helsingin lastensuojelun hälyttävän asenteellisuuden sosiaalityössä ovat tuoneet mm. esille Outi Harju-Koskelin sekä Anitta Jokinen Pro Graduissaan.
Olen myöskin kertonut teille pienestä helsinkiläistytöstä, jota sidottiin aikuisten käsin vuoteeseen vuonna 2014 hänen isänsä ja tämän johtava lääkäripuolisonsa toimesta vastoin hänen tahtoaan ja kuinka Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine oikeutti tämän toiminnan isälle ja tämän puolisolle, vaikka toiminta on täysin kiinnipidon ohjesääntöjen vastaista ja jopa sosiaalipediatrian ammattilaisen mielestä väkivaltaa lasta kohtaan. Laine neuvoi pientä tuolloin 7-vuotiasta lasta syksyllä 2014 hyväksymään kiinnipidon, sänkyyn sitomisen nukuttamistilanteessa, vaikka lapsi kertoi isänsä puolison satuttavan häntä ja väittävän, että häntä kuuluukin sattua, koska hän on liian voimakas. Kyseinen lapsi nyt 10-vuotiaana yhä vastustaa tätä toimintaa ja ilmoittaa ettei pitänyt siitä silloin ja että kiinnipito aiheutti hänelle pahaa oloa, joka väistyi vasta kun hänestä irroitettiin ote.
Nuori äiti on ollut lapsuutensa aikana pitkään Vuosaaren lastensuojelun avohuollon asiakas, kunnes kesän 2015 lopulla vs. sos. Laura Laine päätti sijoittaa hänet vastoin hänen tai äitinsä tahtoa kodin ulkopuolelle hänen ollessa 16-vuotias. Helsingin hallinto-oikeus tapansa mukaan vahvisti huostaanoton. Tyttö suostui ottamaan sijoituspaikan vastaan vasta viikkoa ennen joulua joulukuussa 2016 hatkattuaan useita kuukausia vastustaessaan tahdonvastaista huostaanottoa. Turha kodin ulkopuolelle sijoittaminen purettiin sijaishuollon toimesta jo syksyllä 2017 nuoren naisen ollessa 17-vuotias ja saadessa esikoisensa.
Hänen syntymättömästä lapsestaan oli tehty ennakoiva lastensuojeluilmoitus Vuosaaren lastensuojelun tarpeenselvitykseen, koska hänellä itsellään oli lastensuojeluasiakkuus. Vuosaaren lastensuojelu on katsonut, että lapselle tulee olla lastensuojeluasiakkuus, vaikka äiti on siirretty jo ennen täyttä ikäänsä jälkihuollon tuen piiriin lapsensa syntymän ajankohtana. Äidille ei ole kerrottu, miksi Vuosaaren lastensuojelun mielestä hänen lapsellaan tulee olla lastensuojelun asiakkuus.
Lapsi on 8 kuukauden ikäinen, mutta lapselle ei ole vieläkään tehty lakiemme mukaista lastensuojelun asiakassuunnitelmaa äidin kanssa yhteistyössä. Lapsen vastuusosiaalivirkailija oli tavannut äitiä vain kerran aiemmin tullessaan sovitulle kotikäynnille 22.5.2017.
Jostain kumman syystä vastuusosiaalivirkailija Päivi Kekkonen-Ollila ei ollut millään tavoin kiinnostunut siitä miten äiti huoltaa pientä poikaansa tai mitä mieltä mm. neuvola on ollut lapsen kehityksestä tai äidin äitiydestä. Neuvolan mielestä lapsi kehittyy ikätasoisesti. Kekkonen-Ollila oli tahtonut tietää äidin lastensuojeluhistoriasta ja vaatinut äitiä kertomaan menneisyydestään.
Lisäksi Päivi Kekkonen-Ollila oli ollut erittäin kiinnostunut äidin suhteesta lapsen isään, joka on romani. Kekkonen-Ollila oli esittänyt äidille useita kysymyksiä, joista ilmeni negatiiviset ennakko-olettamukset romanikulttuuria kohtaan. Hän oli ihmetellyt äidin halua valkolaisena pukeutua mustaan pitkään hameeseen lähtiessään ulos kotonta, esittänyt kysymyksiä mm. siitä, kokeeko äiti olevansa romanien vankina sekä kysynyt suoraan äidiltä: " "Haluaisitko olla niinkuin normaalit ihmiset?"
Jossain vaiheessa keskustelua Kekkonen-Ollila oli tiedustellut poikalapsen nukkumisesta äidiltä ja äiti oli kertonut toisinaan kapaloivansa lapsen nukuttamistilanteessa. Kekkonen-Ollila oli tästä esittänyt jatkokysymyksiä ja äiti oli kertonut, ettei kapaloi lasta tiukkaan, vaan lapsi kykenee itse kapalon avaamaan liikehdinnällään, jos tahtoo ja kertoi myös avaavansa kapalon lapsen nukahdettua, ettei lapsi olisi kuumissaan. Äiti oli kertonut lapsen, joka on rauhallinen ja helppo lapsi, kapaloinnin avulla lopettavan vuoteessa pyörimisen ja nukahtavan helpommin niinä iltoina, jolloin lapselle nukahtaminen on vaikeampaa. Kekkonen-Ollila oli neuvonut äitiä olemaan varovainen lastaan kapaloidessaan.
24.5.2017 Päivi Kekkonen-Ollila ilmeistyi äidin kotiovelle ilmoittamatta ja uhkasi äitiä lapsen kiireellisellä sijoittamisella ja syyllisti äitiä lapsen sitomisesta. Kekkonen-Ollila ei puhunut mitään lapsen kapaloinnista, vaan puhui lapsen sitomisesta. Kekkonen-Ollila totesi äidille, että olisi 22.5.17 määrännyt, ettei äiti saa missään nimessä enää sitoa lastaan.
Kekkonen-Ollila ilmoitti äidille, että äiti pääsee kiireellisestä sijoituksesta, jos suostuu ottamaan vastaan kiirellisesti lastensuojelun avohuollon tarjoaman akuutin kriisityön.
Äiti ei järkytykseltään kyennyt vastaamaan Kekkonen-Ollilalle, joka oli ilmoittamatta ilmestynyt hänen kotiinsa esittämään vakavia syytöksiä. Äiti ihmetteli kyllä kuinka Kekkonen-Ollila kykeni vertaamaan lapsen kapalointia lapsen sitomiseen ja Kekkonen-Ollila oli todennut, että kyllähän äidin pitäisi tietää, ettei hän saisi näin toimia, sillä samanlaiseen toimintaan oli jo kuollut aiemmin lapsi. Äiti oli ihmetellyt mistä tilanteesta oikein oli kysymys ja Kekkonen-Ollila oli todennut: "Kaikkihan sen tietävät;" ja oli tämän jälkeen puhunut lapsen sitomisesta maton sisään ja puhunut Eerikasta.
Kekkonen-Ollila ilmoitti lähtiessään, että seuraavana päivänä äidille tulee soittamaan sosiaalityön päivystys ja että seuraavan viikon maanantaina aloittaa hänen kodissaan kriisityö. Äidin kysyessä mihin hän vanhempana tarvitsee kriisityötä Kekkonen-Ollila ei suostunut vastaamaan äidille ja totesi että kriisistyöntekijät tulevat kertomaan hänelle saapuessaan miksi hän on vanhempana kriisityön tarpeessa.
25.5.2017 äiti sai puhelinsoiton sosiaalipäyvystykseltä, joka vaati äitiä kertomaan missä hän on. Päivystyksen työntekijät kertoivat käyneen hänen ovensa takana, vaikka Kekkonen-Ollila oli puhunut vain puhelinsoitosta eikä äiti ollut mitenkään voinut odottaa kotikäyntiä.
26.5.2017 äidille soitti Kekkonen-Ollilan työpari, mutta tällä kertaa äiti ei antanut sosiaalityön kävellä hänen ylitseen, vaan valitti työparille Kekkonen-Ollilan työtavoista tuoden esille, ettei sosiaalivirkailija saisi toimia näin pelkästään kuvitelmiensa varassa. Äiti oli ihmetellyt miksi Kekkonen-Ollila väittää hänen sitovan lastaan. Työpari oli kertonut äidille, että Kekkonen-Ollila oli väittänyt lastensuojelun työryhmälle äidin kapaloivan lastaan tiukkaan. Äiti oli ihmetellyt työparille, miksi Kekkonen-Ollila oli tällaisen valheellisen väitteen esittänyt työryhmässä, kun äiti oli nimenomaan todennut 22.5.2017 ettei kapalo ole tiukka ja lapsen kykenevän sen avaamaan tahtoessaan ja hänen itse avaavan kapalon lapsen nukahdettua. Työpari oli osannut todeta, ettei sosiaalityötä saisi tehdä suoraan pelkästään luulojen varassa, mutta työparikaan ei ollut osannut vastata yhteenkään äidin kysymykseen, kuten ei ollut suostunut missään vaiheessa Kekkonen-Ollilakaan vastaamaan.
Lapsen isomummo, joka on lapsen isän mummo, soitti Kekkonen-Ollilan toiminnasta kuultuaan Myyrmäen lastensuojelun tarpeenselvityksen päivystykseen ja kertoi olosuhteista, lapsen iän ja kapaloinnista. Myyrmäen lastensuojelun tarpeenarvioinnin näkemys oli, että lapsen kapalointi on aivan normaalia ja isomummoa neuvottiin ohjaamaan lapsen äiti käymään neuvolassa kertomassa lastensuojelun toiminnasta.
Äidin äiti on koulutukseltaan lähihoitaja ja hän on suuntautunut lasten terveydenhuoltoon. Äidin Äiti on saanut koulutuksen lasten kapalointiin ja hän on työssään ohjannut lasten äitejä lastensa kapaloinnissa. Äidin Äiti on nähnyt tyttärensä kapaloivan poikalasta ja hänellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään huomautettavaa tästä.
Äidin äiti oli soittanut Kekkonen-Ollilalle ihmetelläkseen tämän toimintaa. Aluksi Kekkonen-Ollila ei ollut suostunut puhumaan äidin äidin kanssa puhelimessa salassapitovelvoitteen vuoksi, mutta olikin sitten suostunut kertomaan äidin äidille salassapitovelvoitteesta huolimatta, että uskoo äidin sitovan lastaan ja on siksi huolissaan. Suomen laki salassapitovelvoitteesta siis unohtui kesken puhelun Kekkonen-Ollilalta, eikä hän tietenkään kyennyt myöskään tarkistamaan puhelimessa äidin äidin henkilöllisyyttä, kun äidin äiti kertoi saaneensa lapseltaan luvan soittaa Kekkonen-Ollilalle. Eihän Kekkonen-Ollila kyennyt kyseisen puhelun aikana tarkistamaan myöskään, oliko äiti antanut lupaa antaa äidilleen tietoa lapsensa asiassa.
Kyseisestä toiminnasta on toimitettu muistutus Helsingin kaupungin kirjaamoon sekä tehty kantelu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Äiti ilmoittaa muistuksessaan myös olevansa tulevassa yhteydessä romanien oikeuksia hakevalle taholle sekä Helsingin poliisiin tutkintapyynnön muodossa, sillä kokee Kekkonen-Ollilan työskentelyssään loukanneen hänen kunniaansa verratessaan häntä Touko Päiviö Tarkkiin, joka murhasi tyttärensä Vilja-Eerika Tarkin sekä viedessään Vuosaaren lastensuojelun työryhmän eteen hänen vanhemmuudestaan virheellistä, valheellista sekä häntä leimaavaa tietoa ja koska hän kokee tätä seuranneet työmenetelmät kotirauhansa häirintänä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena toimintana.
Äiti aikoo viedä lapsensa lääkäriin perusteelliseen terveystarkastukseen ja pyytää tukea terveydenhuollolta sosiaalityön mielivaltaista toimintaa vastaan, jossa lapsen normaali kapalointi nykyisin yhdistetään suoraan pelkästään mielikuvituksen varassa vakavaan lapsen pahoinpitelyyn, joka on omiaan johtamaan lapsen kuolemaan.
Täällä Mieron tiellä esitän vuorostaan taasen järkytyksen Helsingin lastensuojelun toiminnasta. Vaikka Helsingin lastensuojelun tavasta toimia pelkästään intuitionsa varassa suoraan tekemättä näille intuitiolleen tutkimushypoteesia, jotka tulisi tutkia ja vaikka Vuosaaren lastensuojelun tavasta esittää valheita lapsien olosuhteista totuutena, on useasti huomautettu viimeisten vuosien aikana, ei toimintaan ole saatu minkäänlaista muutosta, objektiivisin tutkimusmenetelmin Edes sosiaalivirkailijoiden tuomitseminen 2015, ei johtanut toimintatapojen tarkistamiseen ja tarvittaviin muutoksiin.
Helsingin lastensuojelun Vuosaaren lastensuojelun avohuollon sosiaalivirkailija Päivi Kekkonen-Ollila ei ole vastavalmistunut noviisi sosiaalityössä, vaan ikänsä puolesta voisi oletettavissa olla jo mahdollinen tarve siirtää hänet eläkkeelle tai työhön, jossa hänelle ei anneta näin suurta vastuuta.
On ilmiselvää, että lastensuojelun johtajaksi Saila Nummikosken palkkaaminen ei ole tuottanut tarvittavaa tulosta, kun tämän kaltaisista tilanteista joudun kirjoittamaan.
Huomionarvoista on, että lastensuojelu tahtoo leimata omia asiakkaitaan näiden asiakkuushistorian vuoksi suoraan lapsilleen vaarallisiksi ja näiden lasten lastensuojelullista tuentarvetta ei todella edes tarkisteta. Eikö juuri lastensuojelun asiakkaiden etua tulisi lastensuojelun hakea myös silloin, kun nämä ovat vanhempia? Lastensuojelulain mukaan vanhemmuutta tulee tukea.
Lisäksi myös romanitaustaisia tai näiden kanssa sosiaalisessa suhteessa eläviä leimataan ennakko-olettamuksilla. Tämän kaltainen leimaaminenhan on ihmisoikeusrikos ja vieläpä luonteeltaan hyvin vakavaa väkivaltaa, sillä siinä ei vain kohdisteta väkivaltaa pelkästään väkivallan kohdetta kohtaan, vaan samalla pyritään löyhentämään yleistä moraalia, toimitaan sosiaalityön ammattietiikan vastaisesti ja ei osoiteta kykyä tasa-arvoiseen ihmisten kohteluun.
Työskentely siis tapahtuu pelkästään intuition varassa ja suoraan sosiaalitoimen mielikuvitusrikkaiden huolien ja näille perustuvien olettamusten varassa sosiaalityön vieläkään ymmärtämättä mitä tarkoittaa luulo, luuleminen, oletus ja mitä on mielikuvitus ja miten ihmisen aivot toimivat. Todellista ammatillista osaamista eli tietämystä ei tällaisilla toimintatavoilla mitenkään ilmennetä sosiaalityössä.
Sosiaalityö siis ei ole vieläkään Helsingissä kehittyvä tiede, jota tulisi toteuttaa objektiivisin tutkimusmenetelmin alati tutkien myös omaa työskentelyä ja sen vaikuttavuutta.
Jostain syystä kokee Helsingin sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö, että koska Etelä-Suomen aluehallintovirasto koki koskien Vuosaaren lastensuojelun toimintaa vuonna 2014, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston ei tarvitse puuttua tällaiseen mielikuvituksen varassa tehtyyn työskentelyyn, jolla leimataan vanhempia sosiaalityön itse kuvittelemien turhien huolien varassa, ei hänenkään viimekädessä vastatessaan siitä miten lastensuojelu "tukee" perheitä Helsingissä tarvitse asemassaan ohjata alaisiaan objektiivisiin tutkimusmenetelmiin ennen väitteidensä esittämistä.
Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelta tulee äiti kuitenkin saamaan vastineen, jossa hän väittää alaisensa mukamas kunnioittaneen häntä ja toimineen tarkoituksen mukaisesti sen tiedon valossa, joka hänellä on ollut, vaikka äiti oli tarkasti tuonut esille jo 22.5.2017 Kekkonen-Ollilalle, ettei kapaloi pientä poikaansa tiukkaan, lapsi pääsee kapalosta itsenäisesti näin tahtoessaan ja hän purkaa itse kapalon lapsen nukahdettua.
Suomen lain mukaan vastuusosiaalivirkailija Päivi Kekkonen-Ollila olisi ollut velvollinen kiireellisesti sijoittamaan lapsen, jos hänellä oli näyttöä myös uhata äitiä kiireellisellä sijoituksella eli jokin vakava näyttö, että äiti haavoittaa lastaan. Suomen lain mukaan hänellä olisi pitänyt olla vakava perustelu tällaiselle toiminnalle. Suomen lain mukaan sosiaalityöllä ei ole oikeutta esittää laittomia uhkauksia vanhemmille ja pakottaa vanhempia ottamaan vastaan avohuollon tukia tällaisin menetelmin. Suomen lain mukaan sosiaalivirkailijan, tehdessä mm. tukipäätöksen, tulee perustella toimintansa vanhemmalle ja tuo perustelu tulee tehdä kirjallisesti, jotta päätös on valitukskelpoinen hallinto-oikeuteen saakka. Ennen päätöstä tulee suorittaa virallinen vanhemman kuuleminen ja päätökseen tulee kirjata vanhemman näkemykset myös.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan valtiovalta ei saa koskea kansalaistensa perhe-elämään ilman perusteltua vakavaa syytä eli perusteita eli näyttöä toiminnan tarpeellisuudelle. Euroopan ihmisoikeussopimus velvoittaa viranomaiset kunnioittamaan perhe-elämää.
Missään nimessä Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalivirkailija Päivi Kekkonen-Ollila ei voi väittää kunnioittaneensa äitiä, joka kapaloi toisinaan iltaisella lapsensa, verratessaan äitiä Vilja-Eerika Tarkin isään, joka murhasi tyttärensä ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
On ilmiselvää, että Kekkonen-Ollilan toiminnan on hyväksynyt hänen esimiehensä eli jompi kumpi Vuosaaren lastensuojelun avohuollon johtavista sosiaalivirkailijoista; Anne Viljanen tai Mia Manninen. Ilman johtavan sosiaalityöntekijän päätöstä ei voida toteuttaa lasten kiireellisiä sijoituksia ja kun lapsen vastuusosiaalivirkailija uhkailee lapsen vanhempaa kiireellisellä sijoittamisella ja ilmoittaa, että vanhemman täytyy pakolla ottaa vastaan akuutti kriisityö, on tällaisen toiminnan päätöksen takana aina johtava sosiaalivirkailija.
Nykyinen sosiaalityön tilanne lastensuojelun avohuollossahan johtunee entisen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion johtamistavoista. Hänen tilallaan on aloittanut 1.4.2017 sosiaalityön päällikkönä Sanna Teiro alustavasti mahdollisesti vuoden 2018 loppuun saakka. Nähtäväksi jää kykeneekö Teiro kitkemään nämä lapsiperheitä haavoittavat virheelliset työskentelytavat, joihin hän on joutunut tutustumaan saatuaan mm. vuonna 2016 Kivikon lastensuojelussa johtavana sosiaalityöntekijänä työskennellessään asiakkaakseen entisen Vuosaaren sekä Lassilan lastensuojelun asiakkaan. Tuolloin Teiro joutui havaitsemaan monet työtovereidensa virheet työssään ja näiden aiheuttaman haastavan olosuhteen, joka vakavasti on haavoittanut lasta. Tuolloin tuon lapsen äiti joutui selittämään Teirolle mitä on intuition varassa suoraan työskentely ja miksi leimaaminen on väkivaltaa ja ihmisoikeusrikos, varsinkin jos ihmistä leimataan valheilla ja vääristyneillä tiedoilla vain intuition varassa.
Voiko lastensuojelu muuttua sisältään ja oppia virheistään ja korjata sen rikkinäisen puhelimen, jota työmenetelmät tällä hetkellä ilmentävät perheitä haavoittavana?
Helsingin lastensuojelussa Lassilan lastensuojelun avohuollossa työskentelevän Anitta Jokisen tutkielmassa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakassuunnitelmissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74). Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalivirkailja Päivi Kekkonen-Ollila on oiva esimerkki siitä, ettei vanhempien kokemus ole vain tunnetila tai vääristynyt tulkinta sosiaalityöstä tai Outi Harju-Koskelinin väitteen mukaisesti hänen tutkielmassaan vain mielivaltaista tai absurdia vanhempien välistä keskustelua, jonka sosiaalityö voi helposti todentaa paikkansa pitämättömäksi (2015, 1-2), vaan sosiaalityöntekijät todella toimivat mielivaltaisesti välittämättä siitä mitä todella tapahtuu lasten elämässä ja millaisissa olosuhteissa lapset elävät tai millainen vaikutus heidän työjäljellään todella on lasten kehitykseen ja perheisiin kokonaisvaltaisesti saati sitten Helsingin kaupungin resurssien jakautumiseen erilaisiin tarpeisiin, joita sosiaalityön toiminta aiheuttaa.
Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen lastensuojelullinen asia tulisi käsitellä tämä ymmärtäen. Toiselle lapselle voi olla ihan mukavaa vielä 10-vuotiaanakin, että hänet "kapaloidaan" peittoonsa niin että peiton reunat laitetaan vuoteessa hänen sivuiltaan ja jalkapäästä hänen alleen. Toiset lapsista taas pitävät siitä, että heille lauletaan tai luetaan satuja nukkumaan käydessä, joku tykkää kuunnella meren ääniä CD-levyltä ja joku siitä, että hänen jalkapohjiaan hierotaan. Toiset lapsista nukkuvat perhevuoteessa tai sisarusvuoteessa ja toiset kerrossängyssä ylä- tai alapedillä, toiset samassa huoneessa vanhempiensa kanssa omassa vuoteessa ja toiset omassa huoneessaan. Tärkeintä on, että lapsella on nukkumaan käydessään hyvä ja turvallinen olo, sillä lapsen kehitystehtävistä tärkein on perusturvallisuuden kokemus, joka syntyy vain vastaamalla hänen persoonallisiin kehitystarpeisiin. Lasten asioissa usein vanhemmat ovat asiantuntijoita, sillä he kuulevat lasta ja ovat lapsen kanssa vuorovaikutuksessa.
Kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen kapalointia ei voi suoraan pitää lapsen vakavana kaltoinkohteluna ja lapsen sitomisena, jonka tulee johtaa joko kiireelliseen sijoutukseen tai akuuttiin kriisityöhön. Ja missään nimessä tätä ei voi suoraan verrata siihen törkeään lapseen kohdistettuun väkivaltaan, jota kohdistettiin pieneen Eerikaan vain koska Eerikan oma vastuusosiaalivirkailija tahtoi leimata Eerikan olosuhteesta huolta esille tuovan Eerikan äidin hulluksi ja jättää itse asemassaan lapsen kuulematta.
Lue myös:
8-vuotiaan Eerikan surma (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/8-vuotiaan_Eerikan_surma
Hyvä Outi Harju-Koskelin (LL - 13.2.2016):
http://www.lokakuunliike.com/avoin…/hyva-outi-harju-koskelin
GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
(LL - 10.3.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/gradut-syynissa-i-kun-mielip…
VIDEO: Osaatko kapaloida vauvasi? Näin nopeasi pikkuinen rauhoittuu! (MTV - 6.5.2015):
http://www.mtv.fi/…/video-osaatko-kapaloida-vauvasi…/5062268
Äiti testaa: kapalopussi avuksi vauvan levottomaan uneen (K - 11.1.2017):
https://www.kaksplus.fi/…/aiti-testaa-kapalopussi-avuksi-v…/