Siinä missä Familarilta ei löydy rahaa ylläpitää lapsille lapsen ikätasoa ja kehitystarpeita huomioivaa elinpiiriä ainakaan Rusutjärvellä sijaitsevassa Havumäessä, ei sieltä löydy myöskään rahaa lapsen luovuuden tukemiseen. Havumäen vastaavana ohjaajana työskentelee Eija Viro, joka on työskennellyt sijaishuollossa kertomansa mukaan 20-vuotta ja tätä ilmaistessaan tahtonut tuoda esille näkemyksenään, että nuo vuodet todistavat hänen ammattitaitonsa ja kypsyytensä työhönsä.

12-vuotias yhä leikkisä LPS-figuureista innostunut tyttölapsi, jolla ei ollut sijoittamisvaiheessaan mitään moitittavaa hänen toiminnassaan hänellä ollessa hyvä koulutodistus, jossa komeili jopa viisi yhdeksikköä, tai joka ei ollut kiussanut muita lapsia ja joka on lojaali jopa itseään kaltoinkohteleville hämmentyen kaltoinkohtelustaan ja joka antaa aina anteeksi jopa hyvinkin haavoittavat teot ja koettaa olla voimakas tämän haavoittumisensa edessä, ei harrasta mitään maksullista harrastusta Havumäessä asuessaan.
Tytölle oli määrä löytää harrastus ja hänelle löydettiin teatteri ja hän mieltyikin tähän, mutta jäätyään tuetta harrastamiseen kiinnittymisessä ja kaksi harrastuskertaa heti alkumatkassa väliin jäätyä, tyttö ei vieraannuttuaan hänelle tuntemattomista lapsista tahtonutkaan enää jatkaa harrastamista tai edes puhua aikuisten kanssa asiasta. Tyttö päätti siirtyä koulun ilmaiseen kuvaamataitokerhoon.

Koulussa tyttö on kuitenkin miellyttyään teatteriin suunnitellut kahden koulukaverinsa kanssa näytelmän tekemistä ja Punahilkan uudelleen dramatisointia. Hän on Punahilkka ja tarvitsee hilkan ja alkoi pyytämään tätä äidiltään kysyen mistä tämän voisi saada äidin vieraillessa hänen luonaan Havumäessä.
Äiti totesi, että Havumäen tehtävä on maksaa sijoituksen aikana häntä koskevat kulut ja puhui Havumäen työntekijän kanssa 17.4.19 autossa tyttärensä kuullen hilkkakankaan ostosta sekä kankaaseen sopivan langan ostosta, jotta äiti voi kyllä ommella omalla ompelukoneellaan sellaisen lapselleen. Työntekijä keskusteli tästä myöntyvästi äidin ja lapsen kanssa.

Äiti kertoi tästä myös lapsen omahoitajalle 23.4.19 ja omahoitaja oli äidin rinnalla iloisena lasten suunnitelmista ja lapsen luovasta mielestä sekä äidin ehdotuksista lapsen kysymyksiin miten näytelmän voisi lavastaa; mistä saisi metsän (muovijoulukuusista ja puiden oksista) ja mistä pensaan (maalatusta pahvista, joka leikataan muotoon). Omahoitaja ei teilannut äidille äidin pyyntöä, että kangas käytäisiin ostamassa ennen viikonloppua, jotta äiti voisi ommella hilkan tyttärelleen kotiloman aikana.

Kuitenkin 25.4.19 äidin keskustellessa lapsen kanssa näytelmästä ja tyttöjen erimielisyyksistä käsikijoitusta kohtaan sekä roolitusta kohtaan, kun kaksi tytöistä olikin ilman kolmatta menneet suunnittelemaan jo näytelmän alun ja ettei susi olekaan susi, vaan hyttynen. Tytönsä mielestä suden muuttamisessa hyttyseksi ei ollut mitään hauskaa ja eniten häntä harmitti, kun tytöt olivat aloittaneet konkreettisen luovan suunnittelun ilman häntä. Kuitenkin 25.4.19 oli erilaisten tyttöjen kommenttien jälkeen vallasta ja vallan anastamisesta ja itsevaltiuudesta päädytty lopulta yhteisymmärrykseen syyttelyjen sijaan ja sudesta päätettiin tehdäkin lammas eli susi, joka on lampaan vaatteessa.

Äiti, joka oli juuri kannellut Havumäestä Valviraan ja AVI:n sen törkyisestä ja lapsille vaarallisesta piha-alueesta, huvittui lasten pohdinnasta sudesta lampaan vaatteessa mummon ja Punahilkan edessä ja mielessään näki yhtymää Familariin, joka esittäytyy mallikkaana sijoituspalvelujen tarjoajana, joka ostaa vain mallikaita palveluja palvelupisteitä lisätessään tai korjaa mallittomia mallikkaiksi ja jonka mainonnan taakse kuitenkin peittyy totuus hyvin salatussa bisneksessä siitä tosiseikasta, ettei se sijoita rahaa juurikaan lasten mukavuuteen, jotta lapset voisivat tosiasiallisesta reagoida tällaiseen.

Äidin kysyessä iltapuhelun aikana muistettiinko ostaa hänelle hilkkakangas tyttö kertoi pyytäneensä tätä kyllä omalta hoitajaltaan, mutta vastaus olikin ollut: "Millä rahalla?" 12-vuotiaan pyyntöön oli vastattu manipulatiivisella kysymyksellä, joka aiheuttaa luonnollisesti lapselle hämmennnystä, epävarmuutta, syyllistymisen kokemuksen sekä mielipahaa.

Äiti totesi lapselle, että käyttää vaikka jouluverhonsa sitten lapsen hilkaan, jos Havumäki ei suostu lapsen koulunäytelmän toteutukseen sijoittamaan tuota muutamaa kymmentä euroa tai edes käyttää aikaa vaikka Femmatorin tutkimiseen, jos joku myisi jouluverhoja halvalla, jotta lapsi saisi kovasti toivomansa hilkan. Nähtävästi Havumäki ollessaan lapsen koti tai ainakin mukamas sen omainen, ei sitten juurikaan välitä miljardibisneksessään lapsen luovuuden tukemisesta tai haaveiden täyttämisestä edes näin pienissä asioissa, kun kotiin päin tehtyä perhe-elämää kunnioittavaa työtä suunnitelmallisesti ja tähtäimellisesti Havumäeltä ei saa edes hoitopalaverin muodossa.

Äiti kyllä tietää, että omahoitaja ostaisi kyllä lapselle hilkkakankaan Havumäen rahoilla, mutta Viro on todennäköisesti taasen evännyt lapselta tämän, koska Viro ei siedä äitiä tai sitten ei osaa suunnitella rahankäyttöä niin, että lasten luovuutta tuettaisiin. Omahoitaja kyllä tukisi ja ostaisi laitokseen vaikkapa askartelutarvikkeitakin, jos saisi.

Virohan ei suostunut ostamaan lapselle edes verhoja lapsen huoneen ikkunaan, vaikka sellaistakin palvelujohtaja Huuhilo lupaili lapselle ennen lapsen muuttoa Havumäkeen ja lapsella onkin nyt omahoitajansa omaan kotiinsa ostamat verhot ikkunassaan, jotka äiti ripusti lapsen ikkunaan, sen jälkeen, kun ne olivat lapsen syntymäpäivillä äidillä lainassa, kun lapsi tahtoi viidakkosyntymäpäivät.

Äiti ihmettelee miksi Familar ei pohdi rahankäyttöä kunnolla. Lapsi oli käynyt kaksin pitsalla omahoitajansa kanssa sattumalla, koska muut lapset eivät päässeet, sillä näitä lapsia rangaistiin näin siitä, että eivät olleet ehtineet aamulla koulutaksiin ja eivät olleet palauttaneet ajoissa puhelinta edellisenä iltana. Tarkkaan "struktuuriin", jota lasten tulee toteuttaa Havumäessä, kuuluu rankaisemisen kultuuri eli kun lapsi reagoi johonkin aikuisten toteuttamaan tapaan, jolla tuota struktuuria haetaan niin, ettei tämä haettu struktuuri toteudu, lapsia rankaistaan. Havumäen aikuisista kun ei ole myöntämään omaa kyvyttömyyttään. Näin ollen laitoksen ainut lapsi, joka oli kerennyt aamulla ajoissa taksiinsa ja palauttanut illalla ajoissa puhelimensa, sai mennä omahoitajansa kanssa kaksin pitsalla ja muut jäivät sitten pitsaa vaille. Havumäki ajatteli, että kun muut lapset katsovat, kuinka yksi saa palkinnon siitä, että toimi oikein, tämä motivoisi muita lapsia toimimaan oikein ajatellessaan, että kun yksi toimii jotenkin ei-toivotusti, toimivat muutkin sitten näin häntä matkien.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ei kannata Havumäen toteuttamaa toimintatapaa ja onkin todennut julkisesti haastattelussa jo vuonna 2015: "Jos lasta uhkaa viikkorahan menetyksellä, kohta ne on peruttu 30 vuoden ajalta." Lapsille annetut rangaistukset kärsivät helposti inflaation ja pelikieltokaan ei ole hyvä idea, vaan rangaistuksen tulisi olla yhteydessä siihen, mihin lapsi on syyllistynyt.
Toisaalta eikö Familar juuri tahtoisi rahastusbisneksessään tähdätä siihen, että voi evätä lapsilta pitsat seuraavat 30 vuotta ja säästää näin?

Ilo olla yhdessä! – positiivisen kasvatuksen nettisivuilla kerrotaan miksi rankaisumenetelmiä ei tulisi käyttää kasvatuksessa:

1. Rankaisu ei kasvata lapsen tietoja tai taitoja, eikä anna valmiuksia toimimaan toivotulla tavalla seuraavalla kerralla

2. Rankaisu heikentää lapsen ja aikuisen vuorovaikutus- sekä luottamussuhdetta

3. Rankaisu kärsii helposti inflaation.

Kyseisellä sivulla neuvotaankin mielummin ratkaisemaan eikä suinkaan rankaisemaan, mutta toisaalta mihin aikuiset siirtyvät toimnnassaan heti, jos eivät omaa työvälineitä ratkaisemiseen? Lähtevätkö he etsimään kuinka helposti ratkaisukeinoja vaikka netistä etsien, jos ovat sitä ikäpolvea, ettei netissä surffailu kiinnosta, kuten vaikkapa vastaava ohjaaja Viro? Toisaalta miksi nuoret Havumäen työntekijät eivät sitten surffailtuaan netissä ota kantaa tällaiseen toimintaan purkien ratkaisemaan olosuhdetta muulla kuin rankasemalla?


Steinerkasvatuksen verkkolehdessä myöskään ei kannateta rankaisemista ja siellä kirjoitetaankin:
"Kasvattajan on luotettava lapseen, oltava kärsivällinen ja aina lapsen puolella. Pelkoa, huonoa omaatuntoa ja vihaa aiheuttavaa toimintaa tulee välttää. Pelkoa on myös rangaistuksen pelko. Kasvattajan tehtävänä on luoda turvallinen, vapauden ja rakkauden, lämmön ilmapiiri. Lasta tulee kohdella niin, että hän tuntee, että häntä rakastetaan, ilman että kasvattaja vaatii vastineeksi mitään."

Tätä näkemystä tuetaan Aristoteleen hyve-ajattelulla, jonka mukaan hyveet ovat oikeaa tasapainoa puutteellisuuden ja toisaalta liiallisuuden välillä: hyve on kahden äärimmäisyyden keskiväli.
Esimerkkinä kuvataan aikuisten tiedostamattamattomista bisarreista reaktioista:

"Jos vaikkapa kylässä ollessa oma lapsi leikkien pyörteessä repäisee kirjasta sivun irti, vanhempi helposti korottaa ääntä, toruu lasta ja uhkaa rangaistuksella, jos lapsi ei lopeta. Vanhempi edellyttää anteeksipyyntöä kirjan omistajalta ja sitten sivu teipataan yhdessä kirjaan takaisin. Näistä anteeksi pyytäminen ja rikotun esineen korjaaminen ovat loogisia seuraamuksia, mutta vihainen toruminen ja jäähyllä uhkaaminen oikeastaan eivät. Lapsen tulee oppia ymmärtämään tekojensa seurauksia, mutta aina meille aikuisillekaan ei ole kovin selvää loogisen seuraamuksen ja rangaistuksen ero."

Kurittamiskulttuurin vaikuituksista kerrotaan mm. todetun:

"Rudolf Steiner vastusti pakotettua auktoriteettia. Steiner katsoi, että jos lapsuudessaan ei voi luonnollisesti ja sisäisesti nojata aikuiseen, jää lujittumatta se varsi, jonka kukintona kehittyy myöhempi inhimillinen vapaus ja itsenäisyys. Tsekkiläinen kokonaisvaltaisen kasvatusajattelun edelläkävijä Johan Amos Comenius puolestaan varoitti 1600-luvulla oppimisen ilon turmelemisesta liiallisella kurilla."

Havumäessä lasten toimintamotiivina lasten suusta on kuultu tieto pelosta: "Ettei Eija ragee."

Voimmekin kysyä miten pitsa liittyy aamulla kouluun ajoissa lähtemiseen tai illalla iltatehtävien ajoissa toteuttamiseen eli kuinka se ruoka mitä syödään on suhteessa siihen, missä ajassa lapsi siirtyy paikasta A paikkaan B tai toteuttaa tehtävän. Aikuisten maailmassa me tiedämme myös, ettei sillä ole merkitystä toteuttaako työnsä hyvin siihen mitä syö, sillä myös röyhkeydellä voi saavuttaa todella hyvät eliolosuhteet itselleen. Paljonkohan Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell tienaa siitä, että Havumäen lapsia rangaistaan tai siitä, ettei kiltti lapsi saa toivomaansa kangasta näytelmänsä puvustukseen?

Kyseinen tyttö joutui itseasiassa taasen 24.4.19 laitoksen toisen lapsen kiusaamaksi ja pahoinpitelemäksi usealla tavalla. Tällä kertaa tyttö oli joutunut katselemaan irvailuja ja keskisormea hämmentyneenä sekä ottamaan vastaan "vitsillä" lyömistä niin, että se sattui kuitenkin todella, ja kasvoihinsa ammutun hiuslenkkin, niin että se kirvoitti tytössä lopulta äänettömän itkunkin autossa ja tämä tahallinen satuttaminen jatkui vielä kaupassa kantapäille sekä nilkalle astumisella. Kiusaaminen siis jatkui siinä aikuisen läsnäollessa kokonaisen päivän. Tämä on Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan mukaan hyvä kasvuolosuhde kiltille tyttölapselle, joka on huostaan otettu sen vuoksi, että hän tahtoi muuttaa äidilleen, mutta isä ei tahtonut tätä. Isä tahtoi laittaa lapsen laitokseen muiden lasten kaltoin kohtelemaksi. Kiusaajan toiminnasta oli todettu kiusatulle, että kiusaajalla on "poikien menkat".

Kun kyseinen kiltti tyttö, joka on jo joutunut aikamoiseen myllerrykseen laitoksessa, jossa nuoret polttavat tupakkaa 11-13-vuotiana ja satuttavat toista kokiessaan tällaiseen tekoon jotain vetoa, koettaa samaan aikaan saada hyväksyntää lapsilta, jotka ovat erilasia kuin hän, tyttö myös rikkoo itselleen asettamia rajoja ja on jopa kokeillut kiroilemista nuorten seurassa, vaikka aiemmin koki tämä itselleen epämieluisana. Myös kiusaamis"leikit" eli ilkeys leikkiin verhottuna, jota tyttöön on kohdistettu, on laittanut tytön myös vastaamaan samalla tavalla eli vaikkapa heittämällä toisen lapsen huoneeseen tavaroita, kun tämä on heitellyt ensin hänen huoneeseen häneen tähdäten tyhjiä limpparitölkkejään. Äiti on havainnut, etteivät laitoksen työntekijät osaa tosiasiallista väkivalta kasvatusta täysin, koska tällaiseen hyvin vakavaan asiaan ei puututa siihen liittyvällä vakavuudella heti. Tilanteissa, joissa aikuisten pitäisi todella olla "tylsiä kalkkiksia" ei osata olla tiukkana siitä mikä ei ole sovelias leikki.

Rangaistuksia tulee Havumäessä levottomasti nukutusta yöstä ja siitä seuraavasta hitaasta sekä tahdottomasta aamusta sekä illan kaaottisuudesta, kun lapset eivät toteuta Viron tahtomaa tavaroiden haltuunottoa, jota Viro toteuttaa kaikille lapsille yleisenä käytäntönä, vaikka tämäkin on laitonta. Mutta kun lapsi lyö toista ja satuttaa saaden toisen itkemään riittää nähtävästi vain anteeksipyyntö ja satutettu velvoitetaan antamaan anteeksi. Äiti pyysi, että hänen lastaan tuetaan opettamalla lasta rajaamaan tätä toista lasta tiukasti lopettamaan, kun tämä satuttaa häntä. Havumäessä on selkeästi hämäränä ymmärrys lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja erityiseen suojeluun tämän toteutumiseksi.

Äitiä ihmetyttää miksi hänen tyttäreltään ei kysytty tahtooko hän mielummin pitsalle vai Punahilkan hilkan, kun Viro kieltäytyi maksamasta hilkkakangasta ja asetti omahoitajan näin kysymään lapselta: "Millä rahalla?" Kummaa äidistä on myös, että kun kerta lapsia rangaistaan ja näin päätetään säästää kuuden lapsen pitsarahoissa hyvin iso summa, miksi tästä edes osaa ei voinut käyttää Punahilkan hilkkakankaaseen varsinkin kun hilkkakangasta pyysi lapsi, joka huijattiin edes jotenkin hyväksymään sijoitus väittämällä, että hän pääsee näin rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan asumaan.

Äitiä myös pohdituttaa miten tiukilla on Familarin tulostavoite, kun tosiaan ei ole edes varaa lapsen luovuuden tukemiseen yhden hilkakankaan ostamisen vertaa. Äiti kun käsittää tyttärellään olevan vain yksi lapsuus, jota ei voi myöhemmin uudelleen kokea. Kun lapsi ilmaisee kokemishalua ja tahtoisi toteuttaa luovuuttaan, miksi se mitätöidään pihistelemällä muutamasta eurosta?

Täällä Mieron tiellä harmittelen niitä toimintatapoja, joita Havumäessä käytetään kutsuen tätä kasvattamiseksi. Kun aikuinen on mallioppinut jonkin toiminnan, se usein luulee olleensa kasvattamisen kohde, jos ei ole pysähtynyt miettimään tukiko toiminta ymmärryksen kehittymistä. Olisi hyvä aina muistaa, että myös sijaishuoltolaitoksissa työskentelevät voivat olla ylisukupolvisten ilmiöiden uhreja, jotka eivät edes tunnista tätä itsessään.

Kuka kertoisi Virolle, että subjektiivisten tiukkojen rutiinien rikkominen silloin tällöin voi olla erinomainen idea, joka samalla tuo ripauksen vaihtelua arjen keskelle? Kuka kertoisi Virolle, että edes mt-hoidoissa ei enää katsota tiukkojen rutiinien toteuttamista edes persoonallisuushäiriöisiä tukevaksi? Me emme ole enää 1960-luvulla. Kuka kertoisi Virolle, että jos hän muuttaisi kokonaan toimintaansa ja lopettaisi yleisenä käytäntönä rajoittamisen ja siirtyisi yksilölliseen kasvattamiseen jokaisen lapsen kohdalla positiivisella ratkaisukeskeisyydellä, hän saattaisi saada nämä pienet isottelevat kukonpojat kilpaa isottelemaan siitä, kuka käyttäytyy kypsimmin?

Mutta kun Viron mielestä lapset ovat "VAIN ilkeitä, jotka puhuvat pahaa," kun nämä kritisoivat häntä tai reagoivat hänen päätöksiinsä. Kyllähän lapsi kokiessaan kotinsa vankilaksi, toimii sen mukaan. Mistä saada Havumäkeen työhön ohjaaja, joka kouluttaa Viron ymmärtämään mitä ovat turvalliset rajat, jotka lisäävät lasten vapauden kokemusta sekä myös itsekunnioitusta.

Äiti kuuli usein Havumäessä erään lapsen suusta toistuvan ilmoituksen, että hän on tenhyt paljon väärin. Kyseessä oli 13-vuotias poika, joka ei tapaa ollenkaan vanhempiaan, ja joka jokaisella tapaamisella mainitsi tästä, että hän on tehnyt paljon väärin ja on ongelmissa sen vuoksi. Äiti näki pojan aina mallikkaasti käyttäytyvänä ja tiesi tyttärensä ja pojankin kertomana pojan toimineen toisinaan tavalla, josta on opeteltava ajanmyötä pois. Äiti pohtii minkä määrän poika on saanut rakkautta Havumäessä, kun poika ei tiedä, että lapsilla on erityinen oikeus saada tehdä "virheitä" sillä he ovat lapsia. Tärkeää onkin tähdätä, että ei toistaisi haastavaa toimintaa lopulta enää ajan myötä eli löytää ratkaisukeinoja. Äiti tietää, ettei lasten syyllistäminen ja rankaiseminen tuota toivottua tulosta, sillä muutos on mahdollista vasta kohtaamisesta, joka voi syntyä vain hyväksymisestä.

Jotkin teot, kuten leikin varjossa lyöminen, eivät ole hyväksyttyjä eli ovat ehdottomasti kiellettyjä, mutta itse ihminen tulee tuosta teosta huolimatta pyytteettömästi hyväksyä ja häntä tulee tukea ymmärtämään miksi jokin teko ei ole hyväksytty ja kuinka voi estää itseään tuota tekoa toteuttamasta. Kuka kertoo tämän kärttyisästi nalkuttavalle ja rankaisemisesta nauttivalle Virolle, joka olisi voinut mielummin mennä töihin margariinitehtaalle linjastoon tekemään yleistyksiä siellä annetun toimintaohjeen mukaisesti?

Lue myös:

Jari Sinkkonen: Syy, miksi lapsen rankaiseminen ei toimi (VAUVA.fi-30.9.2015):
https://www.vauva.fi/…/jari_sinkkonen_syy_miksi_lapsen_rank…

Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5 (Ilo olla yhdessä! -Positiivinen kasvatus):
https://positiivinenkasvatus.com/…/ratkaise-ala-rankaise-k…/
​
Pääkirjoitus 1/2018: Saako lasta rangaista? (Steinerkasvatus - verkkolehti):
https://peda.net/…/verkkole…/p%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/p1slr

Itseään lapsiturvallisena sijaishuoltopalveluna markkinoiva Familar osti Tahtokodit Oy:n syyskuussa 2018.

Tahtokotien Jussin kodit -nimiseen sijaishuollon erityisyksikköön tehtiin ennaltailmoittamaton tarkastus apulaisoikeusasiamiehen määräyksestä elokuussa 2018. Elokuussa tehdyllä tarkastuskäynnillä havaittiin lasten kohtelussa ja rajoitusten käytössä useita epäkohtia.

Ennen Tahtokotien ostamista Familar laajensi toimintaansa toukokuussa 2018 ostamalla koko Pienryhmäkoti Havumäki Oy:n osakekannan.

Familarin laajentuessa se ainakin mainosti nettisivuillaan ottaneensa huomioon Jussin kodissa havaitut epäkohdat, mutta samaan aikaan Familar ei ainakaan ole kyennyt siivoamaan oikea-aikaisesti epäkohtia Rusutjärvellä sijaitsevassa Havumäessä. Nähtävästi palvelujohtaja Petra Huuhilolla ei ole vankan ammattilaisen osaamista itsenäiseen työskentelyyn ellei joku valvontaviranomainen kirjoita hänelle korkeassa asemassa tarkat oikeusohjeet toiminnan toteuttamiselle. Vanhempien toiveet eivät Huuhiloa kiinnosta, saati lasten (LsL 5§) ja tärkeää on ulkokullittaa kulissilla palvelu kiireellä. Yleiset tilat on saatava näyttäään valkoharmaalta IKEA-esitteeltä.

Nähtävästi siinä kiiressä, kun heti Pienryhmäkoti Havumäki Oy:n osakekannan oston jälkeen Familar lähti ahneudessaan hamuamaan myös Tahtokoteja, unohtui Familarilta tosiasialliset laatu- ja kehittämistarpeet Havumäen kohdalla. Mahdollisesti rahat eivät riittäneet Havumäen kunnostukseen, koska tarvitsi sijoittaa taloudelliset resurssit tuoton maksimointitavoittelussa Tahtokoteihin?

Lokakuussa 2018 Havumäkeen muuttaneen tyttölapsen äiti on säännöllisesti valittanut Havumäen vastaavasta ohjaajasta Eija Virosta palvelujohtaja Huuhilolle sekä tämän esimiehille kehitysjohtaja Miika Liimattalle ja Marko Nikkaselle pääasiallisesti tuloksetta. Ensimmäisen valituksen Virosta äiti teki jo ennen virallista päätöstä, että lapsi muuttaa laitokseen, 20.9.18, koska 19.9.18 Viro ilmoitti, ettei Havumäessä ole minkäänlaisia kotiinpäin tehdyn työn menetelmiä lapsille ja perheille tarjolla. Vain hyvin pieniä muutoksia saadaan aikaan äidin valitusten jälkeen ja hyvin hitaasti. Yksi suuri ongelma onkin juuri äidin havaitsema Familarin hyvin heikot sosiaaliset resurssit tehdä yhteistyötä vanhempien tai sosiaalitoimen kanssa. Vankkaa ammattilaisuutta tai kypsää aikuisuutta ei ole tai jos on, ei ole yhdistelmänä ja riittävän monella. Viro vesittää omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan mm. nuorten ja kokemattomien omahoitajien halun saada nk. "hyvä huostaanotto" toteutumaan. Tämä varmasti rasittaa kaikkia henkisesti.

Äiti on havainnut, että Viron johdossa laitoksen työntekijöillä ei ole intoa työhönsä ja sen sisällä vallitsee lakoninen henki, jossa toteutetaan rutiinia. Osa työntekijöistä ovat puhumattomia tarkastelijoita, jotka seuraavat muita, kuin katsoisivat sosiaalipornoa; he osallistuvat sosiaaliseen vain katselemalla ja ilman tieoisuutta siitä, että se havaitaan. Vain voimakkaasti iloisten yksilöiden persoonallisuus tuo valoa tuohon rutiiniin, jolla Familar uskoo saavuttavansa täysipainoisen elämän lapsille ja lapsissa aikaan toivotut reaktiot. Huuhilo on ilmoittanut äidille 28.9.18 opettavansa kognitiivis-behavioraalista kasvatustapaa alaisilleen ja äiti kritisoi heti tätä seuraavassa sähköpostissaan Huuhilolle muistuttaen, että se ei jäykkyydessään tosiasiallisesti vastaa kaikkiin lasten kehitystarepisiin, koska oppijan valmiuksia ajatella ja ymmärtää opittavina olevia asioita ei tueta. Äiti itse kannattaa reggio emilia -kasvatuspedagogiikkaa, jossa huomioidaan yhteisön arvoissa lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita, moninaisuuden kunnioitus, demokratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo sekä muiden tunteiden kirjo.

Äiti on havainnut, että Havumäki on kankeasti toimiva lasten säilöönottopaikka, joka ei anna kotiinpäin tehtyä työtä perheen jälleenyhdistämiseksi. Viro ilmoitti heti äidille kannakseen, että katsoo yleistäen lapsille "kuormitteeksi" kotilomat sekä vaikkapa mummon tapaamisen arkisin kerran viikossa. Jopa koulukäynti on Viron mielestä kuormite kaikille lapsille ja siksi tapaamisia tuee rajoittaa, jotta lapsi jaksaa käydä koulua.

Tosiasiallisesti mummon vierailu, joka ei käynyt neljään kuulauteen Virolle, olisi ollut taloudellinen kuormite Havumäelle, jonka kiintöistölle ei pääse edes jukisilla, joten laitos joutuu noutamaan Hyrylästä vierailevat sukulaiset ja tähän Viro ei tahdo resurssoida. Havumäestä ei edes saa hoitopalaveria ja tähän ei resurssoida myöskään, vaikka lapsi olisi asunut siellä jo seitsemän kuukautta. Laitoksen vastaavaan ohjaajaan ei saa puolen vuoden aikana yhteyttä puhelimitse kuin vain kahden kuukauden välein, jos silloinkaan. Vastaava ohjaaja Viro antaa tyhjiä toimintalupauksia ja kahden kuukauden päästä joudutaan havaitsemaan tämä ja sama oravanpyörä jatkuu. Se vähäinen aika, mikä vanhemmalle annetaan Familarilta, kuluu siihen, että vanhempi joutuu toistamaan itseään. Familar maksaa tällaisesta tyhjäntoimittamisesta Virolle korkeaa palkkaa, koska Viro tuli Havumäen mukana jopa ilman työhönhaastattelua heille kalustona työntekijäksi. Viro on Havumäen entisen omistajan Jaana Kollanuksen työhön ohjaama Havumäen toimintatapoihin, joita Familar ei ole uskaltanut kyseenalaistaa tai edes halua tuotontavoittelussaan. Tuottoa tavoitellaan niin tiukalla resurssilla, ettei ole varaa edes haastatella työntekijöitä ennen heidän palkkaamista. Huuhilolle merkitsi sokean luottamuken antamisee Virolle tieto, että Viro on ollut alalla 20-vuotta. Näin heiveröisin perustein Familar palkaa työntekijöitä.

Viron johdossa Havumäessä on kohdistettu lapsiin useita laittomia rajoitteita, joiden poistamiseksi on joutunut lokakuussa Havumäkeen sijoitetun tuolloin 11-vuotiaan tytön äiti työskentelemään voimakkaasti, sillä palvelujohtaja Huuhiloa ei ole sen jälkeen, kun Havumäki fuusioitui Familariin, kiinnostanut toteuttaa omavalvontaa. Edes äidin lähettämät viestit laittomuuksista ei ole saanut Huuhiloa toimimaan oikea-aikaisesti katkaistakseen laittomat rajoitteet ja äiti on joutunut tiukasti huomauttamaan laitokselle tekstiviesten (kirjallisesti kannattaa valittaa, jos mielii saada muutoksen), että he toimivat lain vastaisesti. Huuhilolla on hyvin harvoin resusurssipulassaan aikaa vastata puheluihin ja hän ei ole kiinnostunut mitenkään nk. "hyvän huostaanoton" saavuttamisesta. Huuhilon puhelua on odottanut jo yli kuukauden lapsen isoisä.

Laitoksessa oli mm. sidottu lasten viikkoraha työskentelyyn laitoksessa. Jos lapsi ei tehnyt töitä Familarille, lapsi ei saanut palkkaa eli viikkorahaa. Tämä oli kai osa sitä Huuhilon kognitiivis-behavioraalista kasvatustapaa, jossa palkitaan tahdotun toiminna toteutatmisesta, joskin ei välittömästi, mikä ei tuota sitä tulosta, mikä olisi tarkoitusssaada kognitioon (välitön palkitseminen vahvistaa ihmisen toimintamotivaatiota toteuttaa sama toiminta myöhemmin - ei tietoista valintaa). Siellä oli yhä myös käytössä "hilkku" (jota myös käytti syksyllä 2018 Helsingin kunnan Oulunkylän vastaanottokodin Punapirtti), joka niinikään on laiton liikkumisvapauden rajoite. Havumäessä on myös toteutettu järjettömiä pukeutumisrajoitetta vastaava ohjaaja Viron henkilökohtaisten huumorittomien pukeutumismieltymysten mukaan. Viro on myös tehnyt laittomia yhteydenpidon rajoitteita ja ei ole tehnyt näistä virallisia päätöksiä. Virosta on valitettu lasten toimesta kirjallisesti joulukuussa 2018, mutta tähänkään ei reagoinut asianmukaisesti Viro tai Huuhilo ja asiaa ei käsitelty lasten kanssa heitä kunnioittavasti, vaan lapsien valitus mitätöitiin Viron toteamuksella, ettei hän koe tarvetta vastata lasten miksi -kysymyksiin. Äidin mielestä lapsia ei tosiasiallisesti kasvateta Havumäessä, vaan heitä siirrellään ja kielletään ja myös toisinaan manipuloidaan. Äiti on myös havainnut negatiivisia puhetapoja muidenkin aikuisten käytöksessä, mikä luonnollisesti provosoi lapsia, jotka ovat vielä liian nuoria havaitsemaan omaa provosoitumistaan. Lasten ikätasoisesta käytöksestä ja huumorista valitetaan jopa laitoksen sisällä lapsille eli kodissaan ja heiltä odotetaan hyvin tiukaa ja tylsää konservatiivista toimintaa toisinaan. Laitoksessa on ollut väkivaltatilanteita lasten turhautuessa tällaiseen sekä rikkoessa rajoja tietenkin sitten voimakaastikin ja kellään ei ole laitoksessa vähäistäkään väkivaltatyön asiantuntevuutta. Aikuisilla ei ole kykyä todeta epäonnistuneensa, vaan syyttävä sormi osoittaa lapsiin, joita tuomitaan toiminnastaan, joka on reaktio laitoksen aikuisiin. Laitoksen lapsista suurin osa tupakoi ja äidin saaman tiedon mukaan laitoksessa ei tehdä päihdetyötä ollenkaan ja lapsille VAIN kerrotaan aikuisten mielipide. Laitoksessa ei siis kai tehdä edes huoneratsioita ja oteta tupakoita sekä tulentekovälineitä haltuun, vaikka näin kuuluisi tehdä. Saati, että lapsia kannustettaisiin "porkkanoin" tupakoimattomuuteen, avoimuuteen addigtiostaan ja että heitä vietäisiin käymään vaikka lääkärissä keskustelemassa keinoista, joilla voisi saada vähäiset viikkorahat käytettyä tupakkatuotteiden sijaan johonkin muuhun kivempaan.

Havumäen lapset ovat äänestäneet, ettei heistä kukaan pidä Virosta. Lapset avoimesti ilmaisevat negatiiviset tunteensa Viroa kohtaan muiden työntekijöiden ja asukkaiden kuullen, kun Viro ei ole paikalla, mutta työntekijät ovat tehneet tästä tabun, josta ei puhuta vaikkapa Huuhilolle. Lasten toimintamotiiviksi äiti on kuullut lasten sanomana laitoksessa useasti: "Ettei Eija ragee." Äidin tytär pelkää ja inhoaa Viroa ja ei tahdo joutua tämän kanssa sosiaaliseen kontaktiin ja äiti on pyytänyt Viroa huomioimaan tämän työvuorolistojen teossa, JOTTA LAITOKSESSA OLISI ILTAVUOROSSA VIRON RINNALLA EDES YKSI LAITOKSEN OMA TYÖNTEKIJÄ, JOTTA LAPSELLA ON JOKU JOLLE PUHUA TARVITESSAAN. Jos lapsi joutuu Viron kanssa kontaktiin, hän hyvin pian tästä kertoo valittaen äidilleen luetellen miten Viro ei ymmärrä lapsia pitkällä litanialla Viron epämiellyttävistä toimintatavoista. Laitoksessa käytetään paljon lisätyövoimaa, joilla ei ole edes tunnuksia, joilla kirjaantua päiväkirjaan ja tehdä merkintöjä päivän tapahtumista. Näin ollen sijaiset eivät edes tee kirjauksia työvuorossaan havaitsemista seikoista tai vaikkapa vanhemmilta saaduista puheluista. Vuorossa saattaa olla vain sijaisiakin ja tällöin kukaan ei kirjaa mitään. Ja kukapa Viron alaisista uskaltaisi kirjata, että asukas valitti Virosta. Palvelujohtaja Huuhilolle äiti on viimeksi päässyt huomauttamaan tästä olosuheesta 21.2.19 todeten, että kysessä on lasten koti ja ettei äidin mielestä lapsen kodin olosuhde saisi olla sellainen, minkälaiseksi Viro sen käytöksellään luo, mutta Huuhilo ei ole tehnyt tälle asialle mitään. Viimeksi äiti kuuli lapsen sanomana laitoksessa 17.4.19 juuri nuo sanat: "Ettei Eija ragee."

Äiti on ottanut Viron kanssa avoimesti puheeksi joulukuussa 2018 sen ettei Virosta lapset pidä ja Viro totesikin katsontakannakseen, että lapset "VAIN puhuvat rumia ja ovat ilkeitä," ja vähätteli näin lapsia ja lasten kantaa. Äiti huomautti Virolle, ettei Viro saisi asemassaan vähätellä näin lapsia, mutta Viron sosiaalinen tietämys ei riittänyt tällaisen ymmärtämiseen. Viro kai luuli saavansa äidistä kaverin, jonka kanssa puhua rumia lapsista ja olla lapsille ilkeä?

Viro ei pidä kyseisestä äidistä, joka kohdistaa häneen kritiikkiä, ja on osoittanut tämän äidille selkeästi kohdistamalla lapseen kaikenlaista kummaa; lapsen sängystä eivät löytyneetkään lapselle ostettu uusi tyyny ja peitto, vaan ne oli vaihdettu ikivanhoihin ja Viro kieltäytyi neljän kuukauden ajan ostamasta lapselle lapsen toivomaa pöytää arvostellen tätä lapselle sopimattomaksi. Viro myöskin on ollut tehtailemassa lapselle yhteydenpidon rajoitteita äitiinsä ja äidin äitiin sosiaalitoimen kanssa ja nämä ovat nyt käsitteillä hallinto-oikeudessa.Välittävää vuorovaikutusta, jossa korjattaisiin ongelmat, ei Viro osaa toteuttaa, koska hänen ylpeytensä menee tällaisessa edelle. Virolla ei siis ole ratkausukeskeiseen sosiaalipedagogiikkaan kuin vain alkeelliset taidot.

Viro ei olisi tahtonut päästää äitiä käymään laitoksessa ollenkaan myöskään ja tähän puuttui Huuhilo. Muiden lasten vanhemmat tai läheiset eivät vieraile Havumäessä ja tämä ei kaiketi kuulu Familarin tai kuulunut myöskään edellisen omistajan toimintaan, vaikka Suomen lain mukaan läheiset saavat vierailla laitoksessa ja tätä pitäisi tukea ja edistää laitoksen (LsL 54§).

Laitoksen sisätiloja on remontoitu fuusioitumisen jälkeen hieman. Rahat on keskitetty lasten huoneiden sijaan yleisiin tiloihin nähtävästi ajatellen työntekijöiden hyvinvointia sekä yleisilmettä, jonka näkee sosiaalivirkailija tai lapsen noutava vanhempi. Esimerkiksi aikuisten työtilaan vievän seinän maalaminen oli tärkeää, koska se teki tuon pinen käytävän aikuisita "valoisaksi". Laitoksen tiloissa ei kuitenkaan ole näkyvillä juurikaan mitään lasten toimintaa tukevaa muuta kuin ruokapöytä ja sohva, jonka edessä on TV. Lasten huoneista löytyy ikivanhoja peilejä, joista ei näy läpi, koska niille jostain ajatunutta edellisen asukkaan jäljiltä jäänyttä liimapintaa ei ole tahdottu poistaa. Lapset käyttävät jopa kengännauhoja vyönä, koska edes vyötä ei Viro tahdo lapsille ostaa. Lapset ovatkin paljolti vanhempiensa tuen varassa, sillä huoneen kalustaminen jää vanhemmille, kun lapsi saa laitokselta vanhan kaapin, rikkinäisen sängyn ja vanhan nojatuolin huoneeseen. Kalusteet on kerätty jostain kierrätyskeskuksesta. Vaatteita lapsille tuodaan työntekijöiden toimesta kierrätysestä. Leikki-ikäinen saa leluja, jos omahoitaja omastaan tuo lapselle. Familar ilmoittaakin kiinnittävänsä huomiota lapsen arjen "struktuuriin" eli kaiketi luulee lapsien olevan kankaita, joille tiukka rutiini luo sitten hyvän elämän.

Ilmaisharrastukset ovat Familarille Havumäessä mukava lisä tuotontavoittelussa, kun näin säätetään myös.
17.4.19 äiti lähti ensimmäisen kerran tutustumaan Havumäen pihaan ja saikin todeta sen olevan törkyinen sekä vaarallinen lapsille. Familar on siis omistanut kyseisen laitoksen jo vuoden ajan, mutta selkeitä turvallisuusuhkia ei ole poistettu laitoksesta ja työntekijöiden "into" työhönsä tulee esille törkyisyydestä.
Kiinteistön pihamaalta löytyi mm. järkyttävä määrä rakennusjätettä kuten laudan pätkiä ja tiile npalasia sikin sokin, palasiksi hajoitettu sähköpiano, rikkinäisten lelujen osia, ehjä hengari, kauppojen muovipusseja sekä kankaasta revittyjä palasia.Terassilla roikkuivat vielä jouluvalot, jotka olivat kevätpäivällä päällä sekä rikkinäinen nyrkkeilysäkki. Terassin jyrkkiin rappusiin olivat lapset viikkoja sitten levittäneet maton ja laskeneet siinä mäkeä sisäkäyttöön tarkoitetulla istuintyynyllä ja matto notkui siellä rappusissa turvallista kulkua estämässä yhä ja tyyny märässä sammaleisessa maassa.

Äiti ihmetteli miksi edes kiinteistöä rajaavaa aitaa ei ole viitsitty korjata ja katseli epäsiisteyttä hämmentyneenä mennessään lapsen kanssa tuon kurjuuden keskellä keinumaan. Pihalla näkyi kaunis isohko leikkimökki, joka oli maalattu vastaikään ulkoa kenties viime kesänä ja äiti päätti tutkia sitä. Ovi oli sisäpäuolelta hometäplissä ja äiti ymmärsi miksi maalipinta oli laitettu leikkimökkiin, joka näkyi laitoksen keittiön ikkunasta. Leikkimökin siätilat olivat törkyiset ja sille ei siis oltu tehty sen käyttötarkoitusta. Sieltä löytyi joku useaksi palaseksi rikottu huonekalu, kenties lastulevypöytä, jossa oli aikoinaan ollut pyörät. Leikkimökin ikkuna oli rikottu ja sen karmeissa oli yhä kiinni lasisäröt ja maassa kiiltelivät lasinsiruista osa.

Kyseisessa laitoksessa otetaan veitset ja sakset pois lasten ulottuvilta aikuisten tiloihin, mutta pihamalla saavat lasinsirut koristaa aurinkoisella välkkeellä pihaa ja leikkimökin ikkunaan jos joku lapsi ranteensa vahingossa joskus satuttaa ja valtimo aukeaa, niin sitten lasketaan siellä metsän siimeksessä minuutteja.
Lapset ulkoilevat paljon ilman aikuisten valvontaa ja on siellä sitten kohdistanut toinen asukas hyppypotkun toisen asukkaan kylkeen tämän kaataen ja pihamaalla tosiaan tupakoidaan sekä poltellaan tupakka-askeja, kun tahdotaan näyttää kuinka kehdataan toisille asukkaille. Työntekijät ovat missä ovat sisällä kenties juomassa kahvia ja surffaamassa kännykällään, jota he kutsuvat valtavaksi kiireeksi, kun eivät kerkeä edes vastata tekstiviesteihin vanhemmalle. Äiti ei ole koskaan laitoksessa käydessään nähnyt kiirettä, mutta on nähnyt stressaavia työntekijöitä, joille näytää olevan jopa yksinkertainen ruuanlaitto hankala toimenpide.

Lapsi halusi esitellä äidilleen taempaa kiinteistön laitamilla puiden siimeksessä piilloitettua lautakasaa puiden välissä yläilmoissa, jota lapsi kutusui puumajaksi. Sen alla oli sikin sokin laudan pätkiä, joista törrötteli ruosteisia nauloja. Kyseinen "maja" oli itseasiassa lautalattia, joka oli tehty yläilmoihin ja sen keskellä ammotti valtava reikä. Lapsi kertoi lattian pettäneen viime kesänä ja lasten tippuneen siitä läpi. Siinä ei ollut kaiteita estämään sivuilta tippimusta ja siellä se silti yhä oli, vaikka se oli viime kesänä jo pettänyt. Niin hyvin Familar ostettuaan laitoksia suorittaa omavalvontaa ja pohtii riskitekijöitä tiluksillaan laajentumishuumassaan tuotontavoittelua maksimoidessaan.

Kiinteistön etupiha on kunnostettu. Siihen on kiikutettu kallista soraa, jotta kulissit oliviat kohdillaan. Lapsen ja äidin istuskellessa matontamppaustelineen reunalla, koska edes terassilta ei löydy puutarhakalusteita, joita yleensä löytyy kodinomaisten rakennusten tiluksilta, lapsi katseli rakennuksen harjakattoa ja totesi poikien kiivenneen viime talvena sinne, kun siellä oli lunta. Äiti ihmetteli miten ei tätäkään oltu estetty ja eikö lasten henki ja terveys merkitse rahanahneellle Familarille yhtään mitään.

Äiti kertoi lapsen omalle hoitajalle rikkinäisestä ikkunasta leikkimökissä ja tämä kertoi ettei tiennyt tästä. Äiti jäi pohtimaan kuinka silmät kiinni työntekijät ovet tehneet laitoksella työtään viimeisen vuoden ajan, kun äiti näki kaikenmoista törkyä ja vaaraa heti ensimmäistä kertaa pihalle mentyään.

Sunnuntaina 21.2.19 lapsen isoisä vieraili laitoksella ja valokuvasi osan epäkohdista äidin pyynnöstä. Familarin laatujohtaja Marko Nikkanen oli ilmoittanut äidille jo näkemyksensä, ettei sijotettujen lasten vanhemmat nauti sanassaan hänen kunnioitustaan tai muutoinkaan hänen kunniotustaan, joten äiti katsoi, että viisaampaa on ottaa todisteeksi valokuvia, jotta Nikkanen ei jatkossa nakkele niskojaan äidille äidin pyyntöjen edessä. Kuvat on toimitettu sähköpostilla Familarin konsernin johdolle sekä Tuusulan ja Helsingin sosiaalitoimen tietoon. Myös Helsingin sosiaali- ja terveyuslautakuntaa pyydettiin huomioimaan olosuhde ja pohtimaan onko viisasta vaarantaa lapsia tekemällä ostosopimuksia Famlarin kanssa, joka käyttää rahat laajentumiseen, mutta ei laatuun. Nikkasen väittämän mukaan sijaishuoltolaitoksissa ei tarvitse olla viikkoon ollenkaan vastaavaa ohjaajaa vuorossa tai nimetä vuorovastaavaa, koska "vuosilomat". Havumäessä ei ollut viikkoon ollenkaan vastaavaa ja alaiset eivät tienneet kuka vastaa laitoksesta Viron hiihtoloman aikana ja tämä ei haitannut Huuhiloa, joka väitti, että aina on vastaava laitoksessa, vaikka ei siellä tosiasiallista sellaista ollut ja vaikka Nikkasen mukaan ei siellä sellaista tarvitse olla.

Isoisä ilmoitti laitoksessa ohimennen kohtaamalleen ainoalle työntekijälle, joka oli taas uusi Havumäen vilkaasti vaihtuvassa henkilökunnassa, todenneensa kiinteistön tilukset lapsille vaarallisiksi ja törkyisiksi ja kysyi työntekijältä onko tätä tietoinen tästä. Työntekijä myönsi olevansa tietoinen olosuhteesta. Työntekijä ei edes viitsinyt esitellä itseään nimeltä lapsen ukille kohdatessaan ukin ensimmäisen kerran. Havumäen työntekijät eivät osanneet vastata puhelimeen edes nimellään ja tämänkin työhön ohjasi lapsen äiti Havumäkeläisille, koska Virosta ei tällaiseen ollut. Isoisä katsoi laitoksen avopihasäilytysvarastot myöskin sotkuisiksi, törkyisiksi sekä vaarallisiksi lapsille. Isoisä on eläköitynyt tekninen johtaja, jonka vastuulla oli myös turvallisuus monta vuosikymmentä.

Kiinteistön pihamaan vaarallisuudesta ja törkyisyydestä on tehty äidin toimesta kantelu Valviraan sekä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ja ilmoitettu lapsiasianvaltuutetulle sekä Tuusulan ja Helsingin kunnan sosiaaliasiamiehille. Äiti katsoo, että jos vanhemman keskiviikkona tekemä huomautus laikkimökin ikkunasta ei johda välittömään asian korjaamiseen työntekijöiden toimesta, ei työntekijöillä ole "intoa" tehdä työtään tai mitään välittämistä ja jokainen näyttää odottavan, että joku muu tekisi sen puolestaan.

Äiti siivosi pihalta pois keltaisen liukurin, kuin ei siellä lunta ollut, jota laskea liukurilla sekä ehjän likaisen vihreän muovihengarin vei sisälle kodinhoitohuoneeseen odottamaan, että joku työntekijä tekisi sille jotain järkevää. Äiti pesi tyttärensä huoneen ikkunan ja vaihtoi verhot sekä siivosi taasen tyttärensä huonetta ja pakkasi tyttärelle pääsiäismatkalle ukkilaan vaatteet. Viron tammikuussa suunnittelman rajoitteen vuoksi lapsi ei saa lomailla ollenkaan hiihtolomalla ja pääsiäisenä äidillään, koska lapselle tarvitsee olla kuulemma laitoksessa strukruuri ja rutiinit (Huuhilo kertoi äidille). Vielä joululomalla lapsi sai lomailla äidillään ja kesällä 2018 sai jopa matkustaa Pariisiin sekä sieltä autolla Tukholmaan äidin kanssa ja matkoilla ja viikonloppu kotilomilla ei ole tapahtunut mitään väärää tai kamalaa, mutta lomia äiti ei saa lapsensa kanssa enää kiitoksia Viron. Edes äitienpäivää ei Viro tahtonut lapselle suoda äidin kanssa vietettäväksi, kun suunnitteli sosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaan kanssa lapselle rajoitteita äitiin ja äidin äitiin valitellen struktuurista.

​ Jostain syystä äidin isällä sai lapsi viettää jopa to-su välisen ajan, mutta äidin äidillä lapsi sai olla vain vuorokauden ja neljä tuntia koko kevään 2019 aikana. Isän tapaamisten suhteen ei tarvitse olla ollenkaan struktuuria ja lapsi saa olla koulustakin kolme päivää pois, kun isä tahtoo lapsen luokseen. Kukaan ei tiedä miksi Viro näin tahtoi Niinimaan kanssa ja perusteita ei päätöksiskään lue. Lukee vain, että Havumäki on arvioinut jotain sosiaalitoimen kanssa. Viroon ei äiti saa yhteyttä, vaikka Viro 22.2.19 lupasi soittaa äidille viikon kuluttua. Viro siirsi tätä sitten 7.3.19 tapahtuvaksi, peruutti tämän 7.3.19 ja ei sen jälkeen ole välittänyt enää edes ilmoittaa uutta soittoaikaa, vaikka äiti kyselee tämän perään. Viro on päättänyt, ettei anna kotiin päin tehtyä työtä äidille.

Isä laittoi lapsen laitokseen, kun lapsi tahtoi muuttaa isältä äidilleen. Nyt Viro pyrkii tekemää tästä laitosajasta lapselle isän kanssa mahdollisimman pitkän, jotta Familar saisi paljon rahaa.

Lapsi on ilmoittanut, että pitää päätöksiä epäreiluna ja tahtoo muttaa äidilleen Havumäestä. Viroa ei lasten toiveet tai vanhempien toiveet kotiin päin tehdystä työstä kiinnosta, sillä Familar kerää säilöönottamillaan lapsilla rahaa.

Suomen laki toteaa lastensuojelulaissa näin:

"79 § (30.12.2010/1380) Sijaishuollon valvonta

Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu tämän lain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on 16 b §:n mukaisesti järjestettävä.

Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoituskunta ja aluehallintovirasto. Valvontaa toteuttaessaan niiden tulee toimia yhteistyössä 1 momentissa mainitun sijoittajakunnan kanssa.

Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä 2 momentissa tarkoitetuille sijoituskunnalle ja aluehallintovirastolle sekä tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille kunnille.
80 § (22.12.2009/1566) Muu valvonta (22.7.2011/925)

Aluehallintoviraston on seurattava lastensuojelulaitosten toimintaa 79 §:ssä säädetyn lisäksi omasta aloitteestaan tapahtuvien tarkastuskäyntien avulla ja erityisesti valvottava tämän lain 11 luvun nojalla tapahtuvaa rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa. Aluehallintovirasto voi valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston edustajan kanssa.

Yksityisen palvelun tuottajan, joka jatkuvasti liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla antaa ympärivuorokautisia lastensuojelun palveluja, on saatava yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 7 §:ssä tarkoitettu lupa ennen toiminnan aloittamista, laajentamista ja olennaista muuttamista. Luvan hakemisesta ja myöntämisestä sekä yksityisen toimintayksikön valvonnasta säädetään mainitussa laissa. (22.7.2011/925)"

Familarilla on palkattuna hoitamaan kiinteistöjen tarkastuksia ja niiden valvontaa erikseen kiinteistöpäällikkö Mikko Säilynoja. Nähtävästi Säilynojan aika ei riitä Familarin laajennushuumassa pitämään huolta siitä, että kiinteistöt olisivat lapsille turvallisia. Havumäen stailauksesta vastaava Huuhilo vierailee silloin tällöin Havumäessä noin kerran kuukaudessa, mutta on kai liian mielenkiinnoton kulkemaan hienoistovaatteissan pihamaalla tarkistamassa missä lapste joutuvat kulkemaan ja elämään, kun vastaava ohjaaja Virolle hän on delegoinit kaikki omatkin tehgävänsä.

Äiti ihmettelee miksi Havumäessä ei resurssoida mihinkään lapsien iloksi tosiasaillisesti rahaa. Kun Merikratoksen laitoksista löytyy laadukaat rottinkiset puutarhakalusteet lapsille istuinpehmustein, Havumäestä löytyy tavella pulkkamäki, jossa on laskuesteenä laudanpätkiä ja tiilenpalasi sekä palasiksi hajoitettu sähköpiano. Nähtävästi keväällä keskellä päivää paistavat jouluvalot sekä rikkinäinen nyrkkeilysäkki on se, mikä Huuhilon mielestä on riittävää piha-aktiviteettia tupakan polton lisäksi 11-13-vuotialle lapsille. Tämänkaltainen virikkeellisyys kognitiivis-behavioraalisen ohjaamisen kanssa varmastikin tukee lasten kehitystä paremmin kuin äidin kodissa, jossa ei ole rikkinäisiä ikkunoita tai rikkinäistä "puumajaa", annettu hellyys ja rakkaus ja näille perustetut lasta arvostavat rajat. Äidin ehkä pitäisi asetella kotiinsa ruostuneita nauloja lapsen esteeksi, niin saisi Huuhilon johtamaa kotiinpäin tehtyä perheenjälleenyhdistämiseen tähtäävää Suomen lain (LsL 30§) mukaista yhteistyötä Havumäestä.

Äiti joutui pyytämään Havumäen toiminta- ja turvallisuussuunnitelmaakin jopa miltei viisi kuukautta, kun ei sellaistakaan osannut Viro suostua toimittamaan äidille.

Huuhilo on kaiketi myös määrättyään viimeisen kuukauden sisällä alaisensa yhdellä teipin palalla liimaamaan A4-tulosteen sosiaaliasiamiehen olevuudesta laitoksen yleisiin tiloihin ajatellut, että Havumäen omavalvonnan suorittaakin nämä pienet lapset Havumäen työntekijöiden, vastaava ohjaaja Eija Viron, vastaavat ohjaaja Jarno Partisen, Huuhilon, kehitysjohtaja Liimattan, palvelujohtaja Nikkasen sekä kiinteistöpäällikkö Säilynojan sijaan.

Edes joulukukkaa ei osattu Havumäessä ostaa itsenäisesti ja se kukka mikä Familarin nettisivuilla Havumäen esittelykuvissa komeilee keittiön pöydällä, on äidin ostama tyttärensä tosiasilialliseen tämänhetkiseen "kotiin", jonne Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan valtuutuksella Helsingin lastensuojelu lapsen siirsi ilman mitään valvontaa. Ei Havumäkeen oltu koristeltu myöskään pääsiäistä, kun äiti kävi siellä 17.4.19. Edes yhtä rairuohoa ei osata laittaa kasvamaan ja muutamaa tipua sille seisomaan.Laitoksessa ketään ei kiinnosta kuin pelkkä arjen rutiinit ja niiden kankea. Havumäessä kun ei ole vieläkään yhtäkään taulua seinällä. Koriste-esineitäkin löytyy jopa kolme ledikynttilää rikkinäisen takan tuntumassa, kun ennen talvea ei savupiippuakaan osattu korjauttaa, jotta talvessa olisi voitu ihailla takkatulta.

Älyttömyyden huippu on Familarin toimitusjohtaja, joka ei tosiasiallisesti ole kaiketi koskaan käynyt Havumäessä, mutta joka on Familarin nettisivuille antamassaan haastattalussa tahtonut todeta seuraavaa: ”Havumäen kodinomaiset sijaishuollon yksiköt täydentävät erinomaisesti Familarin tarjontaa Etelä-Suomessa”. Eihän Familar tosiasiallisesti tarjoa mitään, vaan hamuaa rahaa itselleen ja siksi kerää näitä rahankeruulaitoksia itselleen, jonne voi säilöä lapsia töryn keskelle korkealla hinnalla.

Kysyttäväksi jää vain millaisessa kunnossa tosiasiallisesti oli Havumäki, kun sen perustaja Jaana Kollanus taottuaan rahaa lapsilla sen Familarille luovutti? Käyttikö Kollanus edes pientä osaa tuotosta kiinteistön kodinomaisen ilmeen ylläpitoon koskaan, sillä aivan erilaiselta piha näyttää, kuin mitä Familar kirjoituksissaan väittää? Vai onko käynyt niin, että kaikki tuo törky tulla tupsahti Familarin toiminta-aikana?
Täällä Mieron tiellä katson, että Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell on haukannut liian ison palan laajennushuumassaan ja nyt pitää rauhoittua ja alkaa kiinnittämään määrän sijaan enemmän huomiota laatuun ja sen kehittämiseen. Ehkä kannattaisi lööperinjauhannan sijaan ryhdistäytyä ennen kuin joku lapsi tippuu katolta tai "puumajasta" ja katkaisee niskansa? Ehkä maineen voisi hankkia itsekehun sijaan perheiltä, jotka kiittelevät kotiin päin tehtyä yhteisöllistä perheenjälleenyhdistämistyötä, kun sitä jokainen asiakas ja Suomi toivoo Familarilta.

Äiti menisi mielellään vaikka talkootyöllä laittamaan Havumäen kuntoon, jos Familar koskaan järjestäisi yhtäkään yhteisöllisyyspäivää lapsille ja heidän perheilleen Havumäessä. PKS mm. järjestää yhteisöllisyyspäiviä, jonne kutsutaan sijaisperheet sijaislapsineen ja bioloapsineen sekä biovanhemmat ja bioläheisiä. Familarilla ei edes tehdä lähesverkostokartoitusta ja Viro kysyi äidiltä 22.2.19: "Pitikö minun sellainen tehdä," ja ei tätä ole lapselle saanut alaisiaan vieläkään edes aloittamaan. Ja jos ukki ajaa Lappeenrannasta Rusutjärvelle lasta hakemaan, ei siellä ole tarjolla pöydässä nisua sekä kahvia ja teetä. Edes vesilasia ei tarjota. Työntekijä avaa oven, ei esittele itseään ja ilmoittaa menevänsä takas syömään. Sellaista on Havumäen vieraanvaraisuus. Lapsen perään kysellyttä isosetääkään ei ole viitsitty tammikuusta lähtien kutsua edes kahville laitokseen. Viro katsoi, että lapsi saa tavata isosedän vasta kesällä 2019 ja ei viitsinyt tehdä rajoituspäätöstä sosiaalityöntekijä Niinimaan kanssa. Huuhilo väitti, että kyllä Havumäessä saa vierailla läheiset ja kyllä kotiin päin tehdään lain mukaan töitä ja aina on tähtäimenä (ei sisältöä tosin) huostaanoton purkamisen mahdollistuminen ja vika on kuulemma läheisissä eikä suinkaan Huuhilossa, kun heitä ei edes kutsuta Havumäkeen.

Ei Havumäki ole kotia nähnytkään ja ei se ole edes sen omainen.

Havumäen nettisivuilla väitetään Havumäessä työskentelevän työstään innostuneita ihmisiä, mutta missä se into sitten näkyy, kun tällaisesta joutuu kirjoittamaan? Miksi pitää äitien opettaa Familarin työntekijät edes vastaamaan puhelimeen, tervehtimään ja esittelemään itsensä, saati kiinnostumaan minkälaisessa elinympäristössä lapset joutuvat elämään? Kuka huostaanottaisi Havumäkeen sijoitetut lapset vaikka MeriKratokselle, jossa sentään tehdään kehitystyötä perheenjälleenyhdistämistyön parantamiseksi ja jossa laitetaan salaatit lasten kanssa keväällä sisällä siemenestä kasvamaan, jotta kesällä niitä voitaisiin ihmetellä?
Kun äiti koettaa soittaa Havumäkeen, sieltä ehkä tulee viesti: "sinulle soitetaan huomenna" tai "loppuviikosta" tai ei tule viestejä päiviin ollenkaan.

Kaiketi Familar pitää niin huonosti huolta työntekijöistään, ettei ketään kiinnosta pitää todella huolta lapsista ja tehdä perheiden arvoista työjälkeä. Tosin mikä on se perheiden arvo edes Familarille, jos se on laatujohtaja Nikkasen määrittelemä epäkunnioitus sijoitetun lapsen vanhempaa kohtaan.

Tutustu myös:

Pienryhmäkoti Havumäki (Familar):
https://www.familar.fi/pienryhmakoti-havumaki
TIEDOTE: Havumäki yhdistyy osaksi Familaria (Familar):
https://www.familar.fi/news/tiedote-havumaki-yhdistyy-osaksi-familaria

TIEDOTE: Lasten turvallisuus ja hyvinvointi Familarin toiminnan lähtökohtana – Jussin kodit-yksikön epäkohdat korjattu (Familar):
https://www.familar.fi/…/lasten-turvallisuus-ja-hyvinvointi…

Lapsia eristettiin lainvastaisesti - Jussin kodit -lastensuojelulaitokseen tehty tarkastus paljasti lukuisat ongelmat kohtelussa (IL):
https://www.iltalehti.fi/…/1b2ee455-34ef-4b7c-bd31-a2a70637…

”Sanoi, että repii pallit irti” - Näin lapset kuvailivat työntekijöiden väitettyä käytöstä syyniin joutuneessa lastensuojelulaitoksessa (IL - 3.4.2019):
https://www.iltalehti.fi/…/44014828-5cf8-4806-b3bb-058236e7…

Kuopion ja Oulun lastensuojelussa kaltoinkohdellaan lasten ja perheiden lisäksi myös perhehoitajia- käynnissä joukkopako alalta (LL - 15.4.2019):
https://www.lokakuunliike.com/…/kuopion-ja-oulun-lastensuoj…

Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana? (LL 25.5.2016):
https://www.lokakuunliike.com/…/lastensuojelu-milapro-lapsi…

"Hupipornoa" Mehiläisen lastensuojelulaitoksessa (LL 6.2.2017):
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa​

Mehiläinen: veroparatiisisotkuja, haamutyöntekijöitä, hupipornoa ja vaikuttavaa nöyryyttämistä (LL 28.8.18):
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mehilainen-veroparatiisisotkuja-haamutyontekijoita-hupipornoa-ja-vaikuttavaa-noyryyttamista

Helsingin lastenuojelun johtajana työskentelee paljon myös lastensuojelun työryhmän kritisoima Saila Nummikoski. Lastensuojelun työryhmää on tosin kielletty kritisoimasta lastensuojelun johtoryhmää ja näiden toiminnallisia päätöksiä julkisesti ja heitä on uhkailtu työolosuhteiden valittamisesta sanktioilla. Tästä syystä myös valtamediassa näkemyksiään työolosuhteiden epäkohdista avanneet työntekijät ovat tahtoneet esiintyä nimettöminä.

Helsingin lastensuojelun ainut ongelma ei suinkaan ole se, ettei johtotaho ota vuosiin huomioon työntekijöiden toiveita työolosuhteiden muuttamiselle. Esimerkiksi Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen työntekijät ovat valittaneet hyvin pitkään resurssipulasta, joka aiheuttaa kiirettä ja töiden kasaantumista eli estää tosiasiallisen kuntouttavan tuen antamisen ja mahdollistaa virheellisen työskentelyn toteutumisen ja jopa vaarantaa lapsia, mutta tähän ei lastensuojelun johtoryhmä ole hakenut taloudellisia resursseja muutoksen luomiseksi. Tästä syystä kuntoutusta vastaanottavat joutuvat kuuntelemaan työntekijöiden valitusta kiireestä ja pahoitteluja siitä, ettei aikaa tukemiselle tosiasiallisesti olekaan. Näin tukijan ja tuensaajan paikat vaihtuvat ja hyvin kallis palvelu menettää tosiasiallisen merkityksensä eikä edes kykene kehittymään palvelun tuottajana palvelutarjonnassaan.

Suuri ongelma Helsingin lastensuojelussa on se seikka, että samat ihmiset pysyvät johtoasemissa siitä huolimatta, että tehdään selkeitä, jopa lain vastaisia virheitä työssä. Näitä virheitä ei siis suostuta johdossa tosiasiallisesti tunnustamaan tuottamuksellisiksi virheiksi edes silloin, kun toiminta on selkeästi jopa tahallista lain vastaisuudessaan. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskea on kritisoitu siitä, ettei hän kykene ottamaan vakavasti asemassaan lastensuojelullisten palveluiden vastaanottajien oikeutta saada hallintolain sekä muutoinkin Suomen lain mukaista palvelua. Nummikosken katsotaan olevan kyvytön myöntämään itselleen epäkohtia lastensuojelutyössä ja tämä vuoksi myös kyvytön tosiasiallisesti korjaamaan kyseisiä epäkohtia.

Rikkinäisen lastensuojelun suurin ongelmahan on juuri se, että vaikka virheet toimintatavoissa havaitaan uudelleen ja uudelleen, tähän olosuhteeseen ei kiinnitetä riittävästi välittävää huomiota tahdolla korjata olosuhde. Välinpitämättömyys on väkivaltaa myös Helsingin sosiaali- ja terveyviraston mukaan, mutta nähtävästi se ei ole heille silloin sitä, kun he itse toteuttavat tätä.

Helsingin lastensuojelu sai huomautuksen syksyllä 2017 Helsingin kunnan Outamon lastenkodin toimintatavoissa monesta syystä ja yksi asia mihin valvontaviranomaiset kiinnittävät huomiota olivat laittomat yhteydenpitorajoituspäätökset, joita lapsille oli tehty. Helsingin lastensuojelutyötä ei siis oltu toteutettu lastensuojelulain hengessä, sillä lastensuojelun velvollisuus on tukea ja edistää lasten läheisiä suhteita (LsL 54§) eikä suinkaan rajoittaa laittomasti näitä.

Yhteydenpitorajoituspäätöksen takana on useimmiten lapsen vastuusosiaalityöntekijä, joka valmistelee päätöksen ja esittää sen päätösoikeutetulle esimiehelleen, johtavalle sosiaalityöntekijälle, jonka tehtävä on lain mukaan kuulla ennen päätöksen tekoa asianomaisia ja pyrkiä ensisijaisesti muihin toiminnallisiin ratkaisuihin kuin yhteydenpidon rajoittamiseen ymmärtäen, että rajoittaa saa vain välttämättömässä olosuhteessa ja vain välttämättömän määrän. Rajoittamisperusteet on kirjattu Suomen lakiin ja rajoittaa saa vain silloin kun nämä täyttyvät ja rajoitukset tulee muokata tai/ja purkaa välittömästi, jos tälle ei ole tarvetta eli rajoitteen tarvetta tulee arvioida tarkkaan ja tiiviisti itse rajoittamisen ajankin. Lastensuojelulain mukaan tulee myös aina olla tukisuunnitelma, jolla pyritään rajoittamistarpeesta eroon sillä työn tulee olla suunnitelmallista ja tähtäimellistä ja tuloksellista pyrkien normalisoimaan lapsen elämää.

Luonnollisesti tilanteessa, jossa Helsingin lastensuojelu sai vuoden 2017 lopulla huomautuksen lain vastaisesta lastensuojelutyöstä lasten lähisuhteita koskevan toimintansa vuoksi, voisi odottaa, että lasten ja heidän läheisten oikeuksista mukamas välittävä lastensuojelun työryhmä lähtisi välittömästi työskentelemään sen eteen, että jokainen työntekijänsä osaisi tulevassa Suomen lain mukaiset toimintatavat. Mutta koska Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei kykene myöntämään itselleen virheellistä toimintapaa, jota todettiin toteutetun pitkään, ja koska tätä havaittua ongelmaa ei ollut kitkenyt hautakivipaikoilla istuvat lastensuojelun johtoryhmän jäsenet aiemminkaan, ei tosiasiallisiin korjaaviin laajoihin toimintoihin lähdetty pyrkien estämään tulevassa Suomen lain vastainen toiminta.

Helsingissä, jossa lastensuojelu ei ole koskaan kunnioittanut hallintolakia, on jätetty huomioimatta siis hyvän hallinnon perusteet:

"6 § Hallinnon oikeusperiaatteet

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia."

On ilmiselvää, että kun lastensuojelu on määrätty myös Helsingissä "suojaamaan oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia", on lastensuojelun velvollisuus toteuttaa toimintaansa Suomen lain mukaisesti eikä sen vastaisesti esim. tehden laittomia viranomaispäätöksiä vaikkapa rajoittaen laittomasti lasten yhteydenpitoa heille tärkeisiin ihmisiin.

Hyvän hallinnon perusteista hallintolakiin on kirjattu myös:

"7 § Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus

Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
Viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momentissa."

Luonnollisesti lastensuojelutyön siis tulee olla tuloksellista ja jos sitä toteutetaan tehden lain vastaisia viranomaispäätöksiä, ei tätä palvelua voida katsoa tuolloin tuloksellisena mistään päin olosuhdetta tarkastellessa. Näin ollen voimme odottaa siis, että kun havaitaan ammattitaidottomuuttaa suhteessa Suomen lain toteuttamiseen vuoden 2017 lopulla sosiaalityöntekijöiden toimintatavoissa, että lastensuojelun johtoryhmä puuttuisi tähän olosuhteeseen tehden päätöksiä, jolla pyritään saavuttamaan olosuhde, jossa palvelu täyttää lain velvoitteet tuloksellisuudesta.

Helsingissä ei lastensuojelussa kuitenkaan reagoitu tähän vakavaan lasten perus-, ihmis-, ja lapsenoikeuksia koskevaan asiaan, vaikka valvontaviranomaiselta saatiin huomautus ja seuraukset toimimattomuudesta näkyivät hyvin pian. Elokuun 2018 lopulla rajoittivat Maunulan avohuollon johtava sosiaalityönteiijä Riikka Pyykönen sekä Malmin avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen 11-vuotiaan kahta kuukautta aiemmin vasten tahtoaan huostaanottamansa tytön suhdetta äitiinsä sekä kokonaisvaltaisesti äidin puoleiseen sukuun usean kuukauden ajaksi. Pyykönen ja Nurminen eivät suoneet lapsen läheisille, jotka siis olivat myös rajoituspäätöksessä asianomaisia, koska heidän suhdettaan lapseen rajoitettiin, asianmukaista lain mukaista kuulemista ja eivät edes viitsineet ilmoittaa läheisille päätöksestään.

Pyykönen ja Nurminen johtavat asemissaan kokonaisia lastensuojelullista yksikköitä, jossa on valtava määrä asiakkaita ja ovat siis vastuussa siitä, että yksikössä tunnetaan Suomen laki ja osataan toimia sen mukaisesti. Heillä on asemissaan päävastuu näissä toimintayksiköissä siitä, että palvelu on Suomen lain mukaista eli tuloksellista. Heidän ammattitaitonsa täytyisi siis olla todella korkeatasoista laadultaan.

Molemmilla on vuosikymmenien työhistoria Helsingin lastensuojelussa sekä myös luottamus- ja esimiestehtävissä lastensuojelutyön maailmassa. Molemmat heistä ovat asiakastapaamistilanteissa vanhempaa tavatessaan myös erittäin aktiivisia kehuskelemaan työhistoriallaan ja pyrkivät korottamaan itseään vanhemman yläpuolelle tällä toimintatavalla kohdellen vanhempaa alentavasti. He molemmat väittävät osaavansa Suomen lain todella tarkkaan ja eivät ole kiinnostuneet käymään sen tulkinnasta keskusteluja vanhempien kanssa katsoessaan olevansa itse aina kaikessa oikeassa. Pyykönen ja Nurminen eivät tahdo tehdä työtä, jossa pyrkisivät mimoimaan henkilökohtaista muiden elämän kontrolloimistarvettaan tunteidensa säätelyllä pyrkien muuttamaan ajatteluaan tukemista suunnittelevaksi rajoittamispäätösten tehtailun sijaan. Pyykösen ja Nurmisen toimintamotiivaatioksi on kyseisen lapsen äiti havainnut vallanoton ja -käytön halun jotenkin asemahakuisesti identiteettinsä pitimiksi. Äiti epäilee, etteivät Pyykönen ja Nurminen ole koskaan saaneet työhön ohjausta tosiasialliseen asiakastyöhön ihmisiä ja heidän elämää kunnioittavilla toimintatavoilla näiden elämään koskeakseen.

Pyykönen ja Nurminen siis koskivat kokonaisen suvun elämään jo ennen huostaanottopäätöstä valmistellessaan tätä kuulematta lapsen äitiä, lasta tai äidin puolesta sukua tai äidin tukitahoja. He tahtoivat selkeästi huostaan ottaa lapsen sen sijaan, että olisivat pyrkineet estämään tämän toimenpiteen hyvällä yhteistyöllä äidin, lapsen ja äidin suvun ja äidin tukitahojen kanssa. Lapselle oli pyydetty tuloksetta keväästä 2016 saaka läheisneuvonpitoa, mutta lastensuojelu ei suostunut tätä palvelua antamaan. Viimekädessä huostaanottopäätöksen jälkeen, kun lapsen isä, jonka Pyykönen määritteli huoltokykyiseksi ennen huostaan ottoa, heitteille pani lapsen alkoholitarpeessaan neljännen kerran vuoden sisällä ja lapsi joutui laitokseen väliaikaiseen sijoitukseen isältään, Pyykönen kosti Nurmisen kanssa äidille ja koko äidin puoleiselle suvulle saamansa kritiikin välipitämättömyydestään lapsen oikeuksia ennaltaehkäisevään tukeen kohtaan ja kyvyttömyydestään hallintolain mukaiseen puolueettomuuteen, rajoittamalla lapsen oikeuksia äitiinsä ja koko äidin puoleiseen sukuun. Näin he tosiasiallisesti lisäsivät äidin mielipiteen mukaan näyttöä kyvyttömyyteensä puolueettomuuteen sekä ammattieettiseen virka-aseman käyttöön. Pyykönen ja Nurminen eivät siis missään vaiheessa vaikuttaessaan toiminnallaan kokonaisen suvun elämään koskiessaan tähän kontrollointihimollaan tahtoneet kuulla suvun, äidin, lapsen ja äidin tukiverkoston näkemyksiä, toiveita, mielipiteitä sekä ratkaisukeskeisiä ajatuksia, joilla olisi voitu estää huostaan otto tai edes yhteydenpidon rajoittaminen.

Hallintolaissa todetaan myös seuraavaa, jonka Pyykönen ja Nurminen jättivät siis myös huomioimatta vakavasti otettavassa asemassaan:

"41 § Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen

Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.
Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla."

Missään vaiheessa Helsingin lastensuojelusta ei siis saa virallisena kirjallisena toimenpidepyyntönäkin esitettyä läheisverkostopalaveria eli läheisneuvonpitoa, vaikka Pyykönen jopa kehuskeli tuoneensa sen Suomeen, jossa tähdättäisiin sisällöllisesti lastensuojelain mukaisesti siihen, että lapsi joutuisi olemaan huostaan otettuna vain tosiasiallisen välttämättömän ajanjakson ajan eli jotta löydettäisiin kiireellä yhdessä ratkaisut niihin haasteisiin, joita pidetään huostaan oton perusteina viranomaisten mielestä. Yhteistyötä ei siis tahdota tehdä perheen jälleen yhdistämisen eteen edes suvun tätä pyytäessä lastensuojelain (LsL 30§) tai sosiaalihuollon asiakaslain (8§) mukaisesti olosuhteessa, jossa lapsikin vastustaa itse huostaan ottoa ja tahtoisi mielummin kasvaa kodeissaan asuen pääasialisesti äidillään, joka ei heitteille pane tai pahoinpitele häntä. Helsingin lastensuojelusta ei saa edes lainmukaista asian käsittelyä sekä edes eväävää valituskelposta kirjallista päätöstä läheisneuvonpitoasiassa.

Yhteydenpidon rajoituspäätöksessä luki hyvin selkeästi:

"(Lapsen nimi) tapaa äidin puolen sukua ollessaan äidin luona."

Lapsen äiti ilmoitti tästä suvulleen ja kirjoitti äitinsä, isänsä ja sisarensa puolesta valitukset, lähetti nämä läheisilleen allekirjoitettavaksi ja toimitti valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.
Lastensuojelulaki toteaa seuraavaa:

"54 § Ihmissuhteet ja yhteydenpito

Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.

Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin."

Lapsen mummo eli äidin äiti teki päätöksistä muutamassa viikossa muistutuksen Helsingin lastensuojelulle 13.9.18 sekä 1.10.18. Mummo kuitenkaan ei saanut vastinetta muistutukseen hyvän hallinnon mukaisesti kahdessa tai kolmessa viikossa, vaan vastine on päivätty vasta 7.1.2019 ja se lähetettiin jopa osoitteeseen, jossa mummo ei ollut asunut kahteen vuoteen ja se avattiin vahingossa sekä luettiin tuossa osoitteessa, vaikka vastineessa itsessään todetaan se salaiseksi (JulkL 24 § 1 mom 25 k.). Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillelle oli mummo kyllä toimittanut osoitteensa jo joulukuun 2018 alussa, joten lastensuojelun tiedossa oli jo tuolloin 7.1.19 kyseinen osoite ja saman olisi saanut myös maistraatista.

Tuona aikana, jolloin sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro yhdessä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ja lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa eivät osanneet kiirehtiä muistutusasian käsittelyä huomioiden mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (LOS), joka määrää kiirehtimään lapsiasioissa päätöksentekoa ja toimintaa, jotta tarvittava tuloksellisuus voidaan saavuttaa oikea-aikaisesti, Pyykönen ja Nurminen jatkoivat mielivaltaista eli Suomen lain vastaista toimintaansa. 22.10.18 päivätyissä Pyykösen ja Nurmisen vastineissa hallinto-oikeudelle valitusasioissa väittävät nämä päätöksentekijät, etteivät ole rajoittaneet lapsen oikeutta äidin äitiin, äidin isään ja äidin sisareen. Johtavat sosiaalityöntekijät siis valehtelivat eli pyrkivät psykologisen manipulaation keinoin harhaan johtamaan Helsingin hallinto-oikeutta.
Marraskuussa 2018 saatiin päätökset valituksiin, joissa todettiin lapselle tehdyt rajoitteet mummoa, isoisää ja tätiä kohtaan laittomiksi ja ne kumottiin sekä määrättiin poistettaviksi. Mummon valitusta koskevassa päätöksessä 18/0961/6 9.11.18, joka myös siis oli muistutukseen vastineen tuottaneiden korkeiden esimiesten nähtävänä, avataan seuraavaa (nimet salaten):

"Lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen ja hänen isoäitinsä yhteydenpitoa ei ole rajoitettu eikä rajoittamisesta ole tehty päätöstä. --- Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisella päätöksellä on tosiasiallisesti rajoitettu myös lapsen ja hänen isoäitinsä tapaamisia. Asiassa saadun selvityksen perusteella sosiaalitoimella ei ole ollut kuitenkaan lainmukaisia perusteita rajoittaa lapsen ja hänen isoäitinsä välisiä tapaamisia. Tämän vuoksi johtavan sosiaalityöntekijän valituksenalainen päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin, kuin siinä on rajoitettu näitä tapaamisia."

Hallinto-oikeuden päätökseen vaikuttivat seuraavat oikeusohjeet: LsL 54§ 1 mom ja 2 mom, LsL 62§ 1 mom, LsL 63§ sekä LsL 30§.

Tosiasiallisestihan ei voi edes hallinto-oikeus poistaa jotain, joka on jo toteutettu, sillä mennyttä jo toteutettua toimitaa ei voi tehdä jälkikäteen toteutumattomaksi. Jo toteutettua rajoittamista ei voi siis poispyyhkiä, vaikka mitä vain kirjoitettaisiin näihin isokenkäisten sanelemiin asiakirjoihin jälikäteen.
Vastineessa 7.1.19 tähän älyttömyyteen ei kuitenkaan osanneet Teiro, Vartio ja Nummikoski suhtautua vakavasti. Missään kohtaan vastineessa HEL 2018-009623 T 05 02 00 ei todeta, että lastensuojelun johto ottaisi vakavasti olosuhteen, kun kahden lastensuojelun avohuollon yksikön johtavat sosiaalityöntekijät ovat tehneet Suomen lain vastaisen viranomaispäätöksen. Missään kohtaan vastineessa ei todeta, että esimiehet katsoisivat lainvastaisen toiminnan olevan vakava virhe, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Missään kohtaan lastensuojelun johtaja Nummikoski sekä sosiaalityön päälliköt Teiro ja Vartio eivät pahoittele tapahtunutta ja pyydä anteeksi alaistensa Suomen lain vastaista toimintaa lapsen isoäidiltä vastineessaan. Ainut kommentti, jota asiassa saatiin johdolta lainvastaiseen toimintaan oli:

"Sosiaalityöntekijöille on toimitettu Helsingin hallinto-oikeuden päätös ja huomautettu oikeasta menettelytavasta vastaavien päätösten suhteen.
Muistutuksenne ei aiheuta erillisiä toimenpiteitä. Muistutuksen johdosta annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla (laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeukista 23§)."

Älyttömyyden huippu asiassa oli, että kun saatiin päätös 18/0961/6 9.11.18, ei tätä toimitettu lapsen sijoituspaikkaan sosiaalitoimen toimesta ja rajoittamista jatkettiin suvereenisti päätöksestä huolimatta. Familarin omistama sijoituspaikka, joka on lastensuojelulain mukaan velvollinen tukemaan ja edistämään lapsen läheisiä suhteita (LsL 54§) ilmoitti äidille, että koska sosiaalitoimelta ei ole saatu päätöstä, ei asiaan tutustuminen edes kiinnosta. Tämän jälkeen vuorostaan sijaishuolto, jonka asiakaaksi lapsi siirrettiin 7.11.18, jatkoi lapsen yhteydenpidon rajoittamista mummoon kahdella päätöksellä tosin tehden vasta vaadittaessa viralliset valituskelpoiset päätökset. Sanallisesti perusteluiksi annettiin kiinittymis- ja rauhoittumisjakso huostaanoton alussa johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillen toimesta 28.11.18. Tämän vahvensi johtava sosiaalityöntekijä Leila Louneisto rajoitusperusteeksi 15.1.19 todeten tämän yleiseksi käytännöksi Helsingin lastensuojelussa ja vielä perään ilmoittaen, että on tietoinen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksestä 2833/4/13 vuodelta 2013, jossa todetaan kyseinen peruste laittomaksi. Louneisto totesi siis, että toimii tietoisesti Suomen lain vastaisesti. Äiti vaati rajoitteen purkamista vedoten lakiin, joka velvoittaa purkamaan rajoitteen, jolle ei ole lainmukaista perustetta, mutta johtava sosiaalityöntekijä Lille ilmoitti äidille, ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaan. Lille ilmoitti äidille, että äiti voi valittaa tästä Helsingin hallinto-oikeudelle.

Rajoituspäätöksien valmisteluja tehtaillut vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa ei ole juurikaan tavannut lasta eikä siis kiinnitä erityistä huomiota lapsen tahtoon (LsL 5§). Lapsi ei edes tiedä vastuusosiaalityöntekijänsä nimeä ja sosiaalityöntekijä ei ole jättänyt hänelle yhteystietojaan. Niinimaa ei ole koskaan suostunut tapaamaan lapsen äitiä tai ketään lapsen äidin puoleisista sukulaisista. Niinimaa ei ole koskaan käynyt kertomassa lapselle sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia avaavan lain (5§) mukaisesti lapsen oikeuksista.

Koska Nummikoksi katsoi, ettei muistutuksessa havaittujen laittomien toimintojen vuoksi tarvitse toteuttaa mitään jatkotoimenpiteitä, ei lastensuojelusta kukaan ole käynyt pyytämässä anteeksi edes lapselta tätä lain vastaista toimintaa. Nummikoski ei ole johtanut / opettanut alaisiaan pyytämään lapsilta anteeksi. Nummikosken mielestä, kun lasten oikeuksiin kosketaan hänen alaisten toiminnalla Suomen lain vastaisesti, ei lapsilta pidä pyytää tätä jälkikäteen anteeksi. Eli kun Nummikosken alaiset kaltoin kohtelevat lapsia, ei Nummikosken mielestä hänen alaisensa ole velvollisia osoittamaan kypsää aikuisuutta tunnustamalla virheelliset toimintansa ja pyytämään lapselta anteeksi. Nummikoski ei osaa itsekään pyytää anteeksi toteutettuaan tuloksetonta johtamista Helsingin lastensuojelussa ja aiheuttaen näin laittomat rajoitteet. Mitähän Nummikoski tahtoo opettaa ja osoittaa lapsille tällaisella toiminnalla?

Kaiken lisäksi lapsen suhteita ystäviinsä on rajoitettu ilman virallisia päätöksiä ja lapsen yhteydenpitoa äitinsä isään, äitinsä siskoon sekä äitinsä isän veljeen on rajoitettu myös ilman virallisia valituskelpoisia päätöksiä. Hautakivipaikalla istuvaa sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilaa ei tällainen haittaa ollenkaan kuten ei myöskään se, ettei lastensuojelulain 30 pykälää ole toteutettu lapsen asiassa eli asiakassuunnitelmia ei ole tehty. Lille ilmoitti äidille 14.2.19 ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaisesti ellei Helsingin hallinto-oikeus määrää häntä tähän ja velvoitti äidin valittamaan hänestä hallinto-oikeuteen. Louneisto totesi äidin kysymykseen milloin lapsen lähisuhteita suostutaan tukemaan ja edistämään lainmukaisesti lyhyesti ilmoittaen, että Suomen lain toteuttamiseen siirrytään "pikkuhiljaa".

Lille myös ilmoitti 14.2.19 mummolle, ettei mummolla ole oikeutta hänen mielestään ilmaista itse tahtoaan, vaan Lille ilmoittaa mummolle mikä on mummon tahto. Suomen perustuslakikaan ei siis merkitse mitään Helsingin lastensuojelun sijaishuollolle.

Virkamiesten kohdalla tulee huomioida myös niin vahingonkorvausvelvollisuus, virkasuhteen purkaminen tai irtisanominen ja rikosoikeudellinen vastuu, koska virkamiehet toimivat virkavastuulla. Rikoslaissa säädetään muun muassa virka-aseman väärinkäytöstä. Rikoslain mukaan, jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa, joko rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, kyseinen virkamies on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan myös tuomita viralta pantavaksi, mikäli rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.

Täällä mieron tiellä totean, että on ilmiselvää, ettei Saila Nummikoskea pitäisi palkata yhdenkään kunnan lastensuojelun johtoon, koska Nummikoskesta ei ole tulokselliseen johtamiseen edes kitkeäkseen valehtelun alaistensa toiminasta. Nummikoski ei ole vuoden 2015 alusta lähtien kyennyt kitkemään Helsingin lastensuojelusta johtavien sosiaalityöntekijöiden Suomen lain vastaista, mielivaltaista sekä tuloksetonta toimintaa, vaikka on saanut huomautuksenkin valvontaviranomaisilta lain vastaisista toimintatavoista. Nummikoski olettaa kaiketi, että laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista lakkauttaisi kaikkien muiden lakien olemassaolevuuden. Tosin lakia sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista ei ole Suomessa, sillä Suomessa on laki sosiaalihuollon ASIAKKAAN asemasta ja oikeuksista. Tätä tosin eivät tienneet Nummikoski, Teiro tai Vartio pitkistä työuristaan huolimatta, jotka eivät varmasti tunne myöskään lakia itsemääräämisoikeudestakaan tällöin. Kyseisessä pykälässä 23 todetaan myös momentin 3 viimeisessä lauseessa: "Muistutuksen tekeminen ei myöskään vaikuta asiakkaan oikeuteen kannella asiastaan sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille." Tätä eivät kertoneet Nummikoski, Teiro ja Vartio mummolle vastineessaan, vaikka samaisen lain 5 pykälä olisi velvoittanut kertomaan.

Pyydänkin teitä lukijat lähettämään tämän kirjoitteluni sähköpostilla kaikille tuntemillenne sosiaalityöntekijöille ja lastensuojelun johtajille kuin myös FB:kin mesengerin kautta poliittista asemaa hamuaville poliitikoille, jotta tämä todellinen lastensuojelullinen vaaratilanne tulisi havaituksi ja jotta tuloksellisuutta alettaisiin tosiasiallisesti hakemaan lapsisasioita koskevassa päätöksenteossa.
Me tarvitsemme lain, jolla saamme kitkettyä lain vastaisesti ja näin ollen tuloksettomasti työskentelevät pois lastensuojelutyöstä. Tätä lakia tarvitaan välittömästi lapsille, perheille sekä kokonaisille suvuille ja yhteisöille kuin myös ammattieettisesti oikein toimiville sosiaalityöntekijöille tueksi.

Pyydän teitä myös tekemään sähköpostitse kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehen tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamoon otsikoiden sen: Kantelu Helsingin lastensuojelusta ja sen johdosta.
Kirjatkaa siihen lyhyesti:

"Olen huolissani Helsingin lastensuojelun toimintakyvystä toteuttaa tuloksellista palvelua luettuani kirjoituksen internetistä: (linkki tähän kirjoitukseen). Pyydän lasten oikeuksien toteutumista vaalivana valvontaviranomaisia tutkimaan taaehtien kaksi vuotta kaikkien Helsingin lastensuojelun asiakaslasten avohuollossa sekä sijaishuollossa asiakassuunnitelmat sekä yhteydenpitorajoituspäätökset viimeisen kahden vuoden ajalta tutkien toteutetaanko Helsingin lastensuojelussa Suomen lain mukaisesti sosiaalityötä ja onko työskentely ongelmia ennaltaehkäisevää ja ongelmia tukikeinoin katkaisevaa, asiakkaat sekä asianomaiset tukensa suunnitteluun osallistuttavaa, suunnitelmallisesti tähtäimellistä ja tarkkaa sekä tuloksellista. Pyydän tutkimaan tuetaanko vanhemmutta ja lasten lähisuhteita edistävästi ja tehdäänkö sijaishuollossa sekä vieraannuttamistilanteissa ja kiireellisten sijoitusten aikana avohuollossa töitä perheen jälleenyhdstämisen eteen suunnitelmallisesti. Pyydän vanhempia haastattelemalla selvittämään onko tomintasuunnitelmaa avaaviin kirjauksiin tullut kirjattua vanhempien eriävät näkemykset sekä mielipiteet Suomen lain mukaisesti.

Pyydän tutkimaan ovatko Helsingin lastensuojelun muistutuksiin toteuttamat vastineet viimeisen kahden vuoden ajalta sisällöllisesti Suomen lain mukaisia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 23§) eli sisältävätkö nämä mm. ymmärrettävän perustelun ja onko muistutusprosessi edes toteutettu kohtuullisessa ajassa.

Pyydän erityisesti tutkimaan onko lastensuojelun johtaja Nummikoski tehnyt riittävän tuloksellisia toiminnallisia päätöksiä kitkeäkseen laittomien yhteydenpitorajoituspäätösten toteutumismahdollisuuden estääkseen näin Suomen lain vastaisen lasten kohtelun eli rakenteellisen väkivallan Helsingin lastensuojelun saatua huomautuksen vuoden 2017 lopulla mm. laittomista rajoitteista valvontaviranomaisilta.

Erityisesti pyydän tutkimaan jokaisen tällä hetkellä ja viimeisen kahden vuoden aikana huostaanotetun lapsen huostaanoton alkua tarkastellen onko toimittu Maija Sakslinin päätöksen 2833/4/13 vastaisesti tutkien sosiaalitoimessa kirjattuja tapaamissuunnitelmia, rajoituspäätöksiä sekä kuullen lasten vanhempia sekä muita lapselle tärkeitä läheisiä ja myös kiinnittäen erityistä huomiota lasten kertomaan (LsL 5§).
Pyydän tutkimaan myös Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen tosiasiallisen resurssitilanteen kuullen asiasta työntekijöitä sekä palvelua vastaanottaneita perheitä taaehtien kahden vuoden ajalta.
​
Pyydän ilmoittamaan kaikkien lasten vanhemmille sekä lapsille ikätason huomioiden kuin myös lapsen tärkeille muille läheisille, jos / kun havaitsette Suomen lain vastaista tuloksetonta toimintaa lasten asioissa toteutetun. Pyydän kertomaan kaikille heistä miten toteutettuun palveluun he ovat oikeutettuja Suomen lain mukaan.

Pyydän erityisesti tutkimuksissa kiinnittämään huomiota yksittäisten sosiaalityöntekijöiden soveltuvuuden asemaansa arviointiin pohtien heidän kykyjään toimia Suomen lain mukaisesti asemassaan sekä ottamaan myös kantaa erityisesti, jos johtava sosiaalityöntekijä ei sovellu toimintatapoineen asemaansa vaikkapa tahallisesti toteutetun Suomen lain vastaisen toiminnan vuoksi.
Lasten oikeuksia kunnioittavasti,

(nimesi)
(sotu)
(ammatti)
(yhteystiedot)"

Kun koneisto on rikki eikä toimi, tulee tutkia tuleeko jokin sen osa vaihtaa tai voiko sen korjata, jotta koneiston saisi toimimaan. Joskus on hyvä havaita, että jotkin koneistot ovat meille hyödyttömiä ja tuolloin on hyvä suunnitella uusia. Tosin Nummikosken kaltainen mielikuvitukseton luovuuteen lahjaton johtaja ei kykene näin mullistaviin innovaatioihin. Väitänkin, että kun Suomen lastensuojelun johtotehtävistä poistetaan Hyvä veli -järjestelmää ylläpitäneet oman edun tavoittelijat ja kun heidät korvataan nuorilla, joilla on sosiaalisissa resursseissaan voimallista vipuvoimaa kritisoida edeltäjiensä toimintatapoja, saavutetaan hyvin pian ylisukupolvisia ilmiöitä katkaiseva olosuhde sosiaalipedagogiikan humaaneilla voimaannuttavilla toimintatavoilla.

Saila Nummikosken tulisi oppia elämässään jo tuossa korkeassa iässään pyytämään anteeksi ihmisiä haavoittavaa toimintaa. Lastensuojelun johtajan asemassa työskentelevällä tulisi olla todella laajat ja syvät kyvyt tunneälyyn. Jonkun pitäisi kertoa Nummikoskelle, että kun virheellinen toiminta koskee lastensuojelun funktion ytimeen, silloin on vakava syy pyytää anteeksi.

Kuka kertoisi Nummikoskelle, että jos hän ei opi osoittamaan aitoa välittämistä ja pyytämään aidosti pahoillaanoloaan osoittaen anteeksi, kukaan tässä maailmassa ei voi luottaa häneen? Sama pätee myös mm. Teiroon, Vartioon, Mantilaan, Pyyköseen, Nurmiseen, Lilleen sekä Louneistoon ja myös Niinimaahan.

Tietoa sosiaalipedagogiikasta:
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/sosiaalipedagogiikka/

Anteeksipyytämisestä tietämyksestä tietoa Nummikoskelle sekä hänen alaisilleen ja yhteistyötahoilleen:
Anna ja pyydä anteeksi (Suomen mielenterveysseura):
https://www.mielenterveysseura.fi/…/anna-ja-pyyd%C3%A4-ante…

Tuntuuko anteeksipyytäminen vaikealta? Näin teet siitä helpompaa (MTV - Studio55.fi):
https://www.studio55.fi/…/tuntuuko-anteeksipyynto-v…/4977754

Anteeksi pyytäminen kannattaa (Ht):
https://www.hyvaterveys.fi/…/…/anteeksi_pyytaminen_kannattaa

Miksi anteeksipyytäminen on niin vaikeaa? (Aamulehti):
https://www.aamulehti.fi/…/miksi-anteeksipyytaminen-on-niin…
Löytyykö sinulta oikeasti tunneälyä? Taukojen pitäminen, anteeksi pyytäminen ja 8 muuta tunnusmerkkiä (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201803022200783127

Osaatko pyytää anteeksi? "Sori siitä" ei aina riitä (Te):
https://www.talouselama.fi/…/73c6e607-6f82-30ee-8d48-b371c4…

Tapa, joka paljastaa narsistin - Hän ei koskaan pyydä anteeksi (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806262201035666