Valtamediassa julkaistiin vauhdilla juttua sosiaalialan ammattilaisten vetoomuksesta ja valituksesta, kun heillä on resurssipula. Onhan se totta, että resurssipulassa sattuu virheitä, mikä vetoomuksessakin todetaan, mutta jotkin virheet eivät johdu resurssipulasta.
​
Olen kirjoittanut Helsingin lastensuojelun bisarrista toiminnasta ja sama juttutulva saa jatkua, sillä en kerkeä edes kirjoittamaan siihen tahtiin, kun juttuaiheita syntyy tutkiessani lastensuojelun älytöntä toimintaa.

Nyt 10-vuotiaan tyttölapsen maailmassa hakee lapselle kasvurauhaa ja kasvutilaa lapsen vastuusosiaalityöntekijä Maunulan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen koskaan tutustumatta lapseen henkilökohtaisesti. Pyykönen käyttää sanoja kasvurauha ja kasvutila fraasiaan toistaen, mutta on samaan aikaan tuonut omalla toiminnallaan esille, ettei häntä kiinnosta missä tilassa lapsi elää, mihin tilaan lapsi tahtoo, kuka lapsi on, mikä on lapsen olosuhde, keitä ovat lapsen isä ja äiti ja muut läheiset ja millainen suhde lapsella heihin on ja kuinka he vaikuttavat lapsen elämään ja mitä lapsi omasta mielestään tarvitsee mm. kasvurauhan ja kasvutilan saadakseen tai muutenkin kokieakseen olevansa huomioitu ja tärkeänä arvostettu. Pyyköstä ei kiinnosta oma vaikuttavuutensa.

Pyykönen on ottanut linjakseen, että hän määrää ja lapselta ei kysytä. Edes äidiltä ei kysytä, vaan isä määrää Pyykösen rinnalla.

16.8.2017 Pyykönen ilmestyi mukamas tutustumaan äidin vanhemmuuden tukeen, jonka äidille oli suunnitellut äidin ja äidin muiden tukitahojen kanssa lapsen entinen vastuusosiaalityöntekijä, Kivikon entinen johtava sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun avohuoltoa nykyisin johtava sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro.
Tuossa tapaamisessa Pyykönen laukoi äidille julman syytöksen, jonka mukaan äiti häiriköi lastaan lukemattomilla teksti- ja whatsappviesteillä ja lapsi tarvitsisi kasvutilaa ja kasvurauhaa äidiltään. Äiti suuttui moisesta syytöksestä ja kysyi onko Pyykönen edes nähnyt viestejä tai tavannut lasta ja Pyykönen totesi, ettei ole ja kertoi äidille tietävänsä äidin häiriköivän lastaan, koska lapsen huoltajaisä oli näin Pyyköselle väittänyt.
Se siitä ja sen tarkoituksenmukaisen lastensuojelutyön tekemisestä. Kun äiti muistutti sote-virastoa Pyykösen toimintaa avaten, että ensin pitäisi tutkia ja sitten vasta hutkia, selvisikin, että Pyykönen meni valehtelemaan esimiehelleen Teirolle, ettei ole äitiä syytellyt ja perusteli tuntevansa itsensä ja tästä tietävän mitä on tehnyt. Teiro totesi Pyykösellä olevansa tapahtumasta oma tulkintansa ja ettei häntä kiinnosta se, että äidin näkemystä ja muistia tukee äidin äidin näkemys ja muisti.

Äidin äiti muistaa tarkalleen mitä Pyykönen sanoi tapaamisessa ja kirjoitti Teirolle todistuksen Pyykösen äitiä syyttävästä käytöksestä, mutta sehän oli turhaa, sillä Helsingin lastensuojelun johtoryhmä katsoo nämä asiat niin, että asiakkaat ovat valehtelijoita ja lastensuojelu puhuu totta, jopa sellaisessa tilanteessa, kun Teiro on itse todennut 9.5.2017 äidin kohdalla lastensuojelun "tulkinneen" äidin vanhemmuutta "väärin", näin vähätellen jopa sitä, kun vs. sos. Laura Laine ilmoitti "Vuosaaren 12-päisen työryhmän olevan 100%:sen varma, että äiti käyttää lastaan seksualaisesti hyväksi" ja jopa valan alla oikeudessa väitti omaavansa todisteita väittämälleen, että äiti on symbiottinen kasvattaja (Winterhoff 2008). Onhan tuo Outi Harju-Koskelinin Pro Gradu hyvä paljastus Helsingin lastensuojelun mustavalkoisesta asenteesta.
Pyykönen on jäänyt kiinni valheistaan muutoinkin, sillä Teiro paljasti Pyykösen valehdelleen Teirolle työparinsa Maunulan lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon kanssa puhelusta 31.8.2017 ja väittäneen Teirolle, ettei äiti olisi ilmoitanut puhelun aikana, että ajankohta puhelulle ei ole lapselle sopiva. Äiti nauhoittaa puhelut, joten äiti pystyi todistamaan Pyykösen valehdelleen ja Teiron uskoneen suoraan valehtelijaa litteroituaan puhelun tarkkaan merkiten myös puhelun keston ja ne ajankohdat milloin äiti ilmoittaa jopa, että tahtoo sosiaalityön kirjaavan, että ilmoittaa, ettei puhelu ole ajankohdaltaan sopiva.

Pyykönen myös ilmoitti 30.8. päivällä, kun puolivuorokautta aiemmin oli lapsen isä heitteille jättänyt lapsen, ettei hänen mielestään 10-vuotiaalla ole mitään sanavaltaa ja päätösvaltaa, missä hän asuu jälkeen heitteille jätön. Tästä seurasi, että lapsi ilmoitti, että jos äiti pakottaa hänet isälleen, hän karkaa äidiltään ja lapsi myös ilmoitti, ettei tahdo tavata enää Pyyköstä yksin ollenkaan pelätessään, että Pyykönen pakottaa hänet isälleen. Pyykönen vuorostaan syytti olosuhteesta taasen äitiä ja vaati äitiä myötävaikuttamaan siihen, että lapsi suostuu palaamaan isälleen, mutta ei suostunut neuvomaan äitiä kuinka äidin tarkaalleen tulisi toimia tällaiseen myötävaikuttaakseen.

Teiro totesi 15.11.2017 äidille, ettei häntä haittaa se, ettei lapsi tahdo tavata omaa sosiaalivirkailijaansa lastensuojelun avohuollossa ja että lapsi tapaa Kivikon perhetyön sosiaaliohjaaja Anu Nymannia ja Sirkku Koljosta ja tämä on riittävää hänen mielestään. Lastensuojelussa siis vastuuvirkailijan ei tarvitse tavata lasta, vaan vastuu siirtyykin sosiaaliohjaajille. Edes äidin toteamus, ettei perhetyö osallistuta lasta itseään koskevien asioiden käsittelyyn, vaan asettaa lapsen kuuntelemaan aikuisten keskustelua mm. hänen tapaamisistaan äidin kanssa, ei saanut Teiroa pohtimaan miten vinoon annetaan perhetyötä, jos pohdimme lasten oikeuksia. Fallinen aikuinen määräysvallassaan onkin lasta alistava ja se on lastensuojelun tarkoituksenmukaista työtä nykyisin Teiron mielestä, joka toimiessaan johtavana sosiaalivirkailijana Kivikossa toi esille aivan vastakkaista näkemystä ja aina puhui lasten oikeuksista saada olla osallinen ja huomioitu.
Äiti on valittanut lastensuojeluun isän tavasta huoltokiusata häntä. Kuten vieraannuttajat tavanomaisesti, isä esittää äidin vanhemmuudesta valheita lastensuojelulle tilatakseen fabrikoituja asiakirjoja lastensuojelulta vieraannuttamispyrkimyksensä toteuttamiseksi. Isähän syytti äitiä lapsen häiriköinnistä heti hävittyään hovioikeuden lähestymiskiellosta, jonka oli hakenut käräjäoikeudelta äidille lapseensa. Hovioikeus totesi lähestymiskiellon lasta haavoittavaksi lapsen ahdistuttua lähestymiskiellosta ja näin ollen aiheettomaksi lapsen tahdon ja kokemuksen vastaisena. Silti kuukautta myöhemmin Pyykönen syytti äitiä suoraan lapsensa häiriköinnistä. Isä myös jättää antamatta ja tuomatta lapselle vaatteet, kun lapsi on äidillään ja äiti on vastannut koko isän huoltokauden ajan lapsen vaateiden ostamisesta, sillä isä ei huolla lasta edes tässä asiassa, kuten ei muissakaan asioissa. 

Äiti on pyytänyt perhetyötä auttamaan isää pakkaamisessa ja vaatteiden tuomisen suunnittelussa, mutta sosiaaliohjaja Anu Nymannista ja sosiaaliohjaaja Sirkku Koljosesta ei ole ollut tähän hyvin yksinkertaiseen vanhemmuudentuen antamiseen lapsen isälle. Pyykönen on ilmoittanut äidille, ettei äidillä ole lapsen lastensuojeluasiakkuudessa edes ehdotusten ja toiveiden esittämisen muodossa mitään oikeutta hänen mielestään, sillä äiti ei ole lastensuojelun esittämästä toiveesta käräjäoikeudelle loppuvuodesta 2014 huoltaja lapselle virallisesti, vaikka äiti huoltaa ja kasvattaa lastaan monella tavalla olosuhteessa. Pyykönen on ilmoittanut ettei keskustele äidin kanssa lapsen tuista mitään ja äiti saa vain luettavakseen kirjaukset. Äitihän on äiti, mutta Pyyköselle Pyykösen asenteissa äiti on vain lasta tapaava objekti, sillä äiti ei ole huoltaja ja tämä ei-huoltajuus on Pyyköselle sama kuin vanhempi ei olisi lapsen vanhempi, joka tuntee lapsen ja elinolosuhteen. Koska perhetyöstä ei ole ollut vastaamaan tuentarpeeseen, äiti on joutunut jatkamaan olosuhteesta valittamista. Äidin rinnalla äidin äiti on jakanut saman huolen esittämistä, sillä huolihan on aiheellista niin kauan, kuin tuentarpeeseen ei lastensuojelu vastaa. Äiti on valittanut samasta aiheesta jo syksystä 2015 saakka todella, mutta ongelmaan ei vastannut Lassilassa vs. sos. Anitta Jokinen, Kivikon tarpeenselvitys, Teiro, Teiron ongelmaan ratkaisuksi ostanut perhetyö tai Teiron jälkeen Pyykönen.

Pyykösen toiminnassahan ilmeni toukokuussa 2017 jo, että Pyykönen olettaa äidillä olevan telepaattisia kykyjä, kun Pyykönen sopi isän kanssa, että isä tuo lapsen vaatteet äidille 8.6., mutta jätti ilmoittamatta tästä äidille. Isä toi äidille lapsen vaatteet 10.6. vain muutamaa tuntia ennen lentoa Espanjaan ja ne olivat liian pieniä, rikkinäisiä ja jopa osa kakassa. Äiti joutui ostamaan lapselle kesävaatteita Espanjassa, koska perhetyö ei kuunnellut äitiä ja Teiroa 9.5.2017.

Lopulta Pyykönen tekikin päätöksen, että tukee äitiä lopulta marraskuussa 2017 200 eurolla, jotta äiti voi ostaa omaan kotiinsa lapselle talvivaatteet. Mitään tukea takautuvasti vaateostoksiin isän kotiin äiti ei tietenkään saa lastensuojelulta, vaikka on joutunut valitsemaan täyden paastoamisen eli ruuattomuuden, jotta voi ostaa lapselleen vaatteita ja muita lapsen tarvitsemia asioita. Päätöksessä lukee perusteluna, että lapsen on saatava kasvurauha, mutta mitään selvitystä tai perustelua ei hallintolain mukaisesti tietenkään Helsingin lastensuojelun tavan mukaisesti ole siitä, miten kasvurauhan onnistuminen on estynyt ennen tuota 200 euron myöntämistä ja kuinka tuo 200 euroa tulee nyt antamaan lapselle kasvurauhan. Pyykönen ei tietenkään puolueellisena isää kohtaan avaa päätöksessään, että isä ei ole suostunut tuomaan lapselleen vaatteita, kun lapsi on ollut äidillään.

Kirjaus antaa siis kuvan, että äiti estää lapsen kasvurauhan jotenkin ja 200 euroa nyt sitte antaa lapselle kasvurauhan jotenkin. Tätä miten kaikki nyt korjaantui, ei Pyykönen avaa mitenkään.
Kaiken lisäksi kirjaus kertoo perhetyön katsoneen lapsen vaatekappiin ja todenneen Pyyköselle tämän jälkeen, että lapsen isä on ostanut lapselle kaiken tarvittavan. Päätöksessään Pyykönen toistaa kahdesti tietävänsä, että lapsen isä on ostanut lapselle vaatteita riittävästi isän kotiin. Kun lapsi tuli äidilleen seuraavan kerran ja äiti kysyi miksi lapsi ei ollut pakannut itselleen housuja, lapsi oli vastannut, ettei hän ollut löytänyt sellaisia itselleen kaapistaan. Isähän hävitti kassillisen lapsen uusia vaatteita, joita äiti oli lapselle ostanut syksyllä 2017, koska ei tahtonut noutaa parkkipaikalle jättämäänsä kassia, koska oli kiire tavata uutta naisystävää ja sitten päästä harrastamaan teatteria.

Äiti oli tietenkin ihmeissään ja näreissään tästä kirjauksesta virallisessa päätöksessä, jossa ilmenee, että mahdollisesti sosiaaliohjaajat Nyman ja Koljonen keskustelevat vaatekaapin kanssa ja vaatekaappi osaa heidän mielestä kertoa kuka osti vaatteet ja kuka ei ostanut ja tämän jälkeen Pyykönen osaa katsoa asiasta varmistuksen intuitionsa varassa tulkinnallisesta "kristallipallostaan" työhuoneessaan asialle. Sillä, että äiti kertoi Pyyköselle, Nymannille ja Koljoselle 9.5.2017 Teiron kanssa, ettei isä ole tuonut lapselle vaatteita ja hänellä on mennyt tämän vuoksi paljon rahaa lapsen vaatteisiin, äidin pyytäessä, että ennen kesälomaa perhetyö auttaisi isää pakkaamisessa ja Teirokin vahventi tämän olevan tarpeellista Pyyköselle, Nymannille ja Koljoselle perhetyössä ja Pyyköselle ei ollut mitään merkitystä. Vaatakaapin oven aavaaminen kertoi perhetyölle jo kaiken ja tämä monistuu Pyykösen bisarrissa kirjauksessa.

Teiro onkin todennut äidille 11.15.17, että Pyykösellä on omat tulkintansa kaikesta ja koska Pyykönen on lapsen vastuusosiaalivirkailija lain edessä, ei Teiron mielestä esimiestaho voi tehdä asialle mitään. Tosin lastensuojelulain mukaan lastensuojelutyö ei saisi olla vastuusosiaalivirkailijan omaa tulkintaa, mutta nyt esimiestaho on tulkinnut Teiron mukaan vuorostaan vastuuasemaansa koskevan lain niin, ettei esimiestaho ole vastuussa olosuhteessa, jossa sosiaalivirkailija tekee vain omia tulikintojaan, millään muotoa esimiesasemassa johtamisvelvoitteeksi olosuhteen korjaantumiseksi.

Äiti tapansa mukaisesti kertoi lapselle ensin ilouutisen, että lastensuojelu antoi lapselle vaaterahaa 200 euroa ja selvitti lapselle, että ne vaatteet jäävät nyt sitten äidin kotiin ja tulisi palata äidin kotiin, jos ne menevät isälle, koska Pyykönen on nyt näin päättänyt vuorostaan. Äiti kertoi, että tällä koetetaan korjata se asia, ettei äiti joudu aina ostaamaan lapselle vaatteita, kun lapsi tulee äidin luokse, koska isä ei tuo lapselle vaatteita. Äiti on joutunut toteamaan lapselleen olevansa köyhä. Sitten äiti kertoi, että tällä kertaa Pyykönen oli vuorostaan väittänyt, että isä ostaa lapselle lapsen vaatteet isän kotiin ja lapsi tokaisi tähän:
"Ei se Riikka kyllä tiedä mistään mitään."

Lastensuojelutyöskentelyssähän kirjaukset ovat äärimmäisen tärkeitä. Sosiaalityöntekijöiden tiukka vaihtuminen juuri velvoittaa kirjaajan kirjaamaan vain totuudenmukaista tietoa mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta selkeällä olosuhdekuvauksella ja tieto ei saisi olla sosiaalivirkailijan omaa tulkintaa mistään asiasta. Eihän uusi virkailija voi tietää vanhan valehdelleen kirjauksissa ja tämä sotkee työtä. Kirjausten tulisi siis olla asiatietoa, joka tulisi kyetä todistaa tutkituksi tarkkaan.

Pyykösen mielestä vaatekaapin oven avaaminen ilman lasta perhetyön toteuttamana on sama kuin tarkistetaan ovatko vaatteet lapselle mieluisia, onko todella tarvittavia käyttövaatteita tarpeeksi ja ovatko ne kunnoltaan käyttökelpoisia eli sopivan kokoisia ja ehjiä ja onko esimerkiksi ulkohousuja tarpeellinen määrä. Pyykösen mielestä oven avaaminen kertoo myös kuka osti vaatteet. Ja kuka tarkistaa arviointia toteuttavan perhetyön arviointitaidon, Helsinkikö?

Koska asiakirjassa valehtelusta lastensuojeluvirkailijan asemassa jopa tietoisena tekona, kun lastensuojelu on saanut ilmoituksia huoltokiusaamisesta ja äiti ja äidin äiti ovat tavatessaan Pyyköstä sanallisesti valittaneet olosuhteesta, jossa äiti joutuu ostamaan lapsen vaatteet isän kotiin, koska isä ei huolla lasta, äiti joutuu pyytämään kirjausmuutosta, äiti pyysi äitiään ja lastaan kirjoittamaan Pyyköselle kirjeen todistaakseen Pyykösen taasen valehtelijaksi.

Lapsen kirje on ikätasoinen 10-vuotiaan kirje:

" Riikka, 

Kiitos 200 eurosta vaatteisiin äidille. Äiti kertoi, että olet väittänyt, että isi olisi ostanut minun vaatteeni isän kotiin. Se ei ole totta. Minä käyn äidin kanssa vaateostoksilla. Isä on kyllä ostanut myös vähän vaatteita, mutta äiti on ostanut enemmän.
Ps. voin lähteä katsomaan liskoja, jos äiti tai (mummin nimi)-mummi saa tulla mukaan. Äiti ei häiriköi minua, vaan minä soitan äidille. Äiti on hyvä äiti.

T: lapsen nimi"

Riikkahan aiheutti lapsessa valtavaa pahaa oloa, kun lapsi ei tahtonut jälkeen heitteille jätön 30.8.2017 palata isälleen, todetessaan, että lapsi ei saa päättää missä on ja että hän tahtoo määrätä lapsen palaamaan isälleen. Pyykönen häiriköi myös lapsen kasvurauhaa puhelullaan 31.8.2017. Lapsi ilmoitti äidin välityksellä 31.8. ettei suostu tapaamaan Riikkaa ilman mummiaan 1.9. ja Riikka sitten peruutti koko tapaamisen. Myöhemmin lapsi sai tietää isältään, että Riikka aikoo tavata lasta isänsä kotona sopimatta asiasta lapsen kanssa ollenkaan taaskaan ja lapsi ilmoitti äitinsä välityksellä, ettei tahdo tavata Riikkaa ollenkaan, vaan lukkiutuu wc:seen, jos Riikka tulee heille ja ei aio puhua mitään Riikalle.

Siitä huolimatta, että lapsi ilmoittaa, ettei pidä Riikasta, joka määrää häntä palaamaan isälleen sen jälkeen, kun isänsä heitteille jätti hänet yöllä, ilmoittaen ettei lapsen oma mielipide kiinnosta ja vieläpä tätä ennen oli väittänyt äidin häiriköivän häntä ja joka myös jostain syystä puhuessaan lapselle lässyttää tälle kuin pikkulapselle, Riikka ei osaa lopettaa lapsen kasvurauhan häiritsemistä, vaan jatkaa lapsen painostamista.
Riikka ei saapunut tapaamiseen, kun lapsi ilmoitti voimakkaasti, ettei suostu tapaamiseen. Viisi minuuttia ennen tapaamisen alkua, lapsen isä kertoi lapselle lopulta, ettei Riikka tule. Tätä ennen lapsi soitteli kauhuissaan äidilleen ja äiti Maunulan tarpeenselvitykseen ilmoittaen, että lapsellaan on oikeus autonomiaan ja sanoa ketä tapaa ja ketä ei tapaa ja ettei lastensuojelun avohuollolla ole oikeutta lapsen tahtoa mitätöidä edes maamme lakien määräyksien vuoksi.

Jos lapsi sanoittaa, ettei tahdo jostain syystä esimerkiksi vierannuttamistilanteessa tavata vanhempaansa, lastensuojelu tutkitusti ei tue tuota jäsentymätöntä tai turvatonta kiintymyssuhdetta kohti turvallista muotoa, vaan hakee tämän toisen vieraannuttajavanhemman tukena tälle vanhemmalle, jota lapsi ei tahdo tavata, lähestymiskiellon lapseensa, varsinkin, jos vanhempi lapsen tahdosta huolimatta lähestyy lasta ja pyytää lasta tapaamaan itseään ja koettaa saada vaikka hauskoilla kokemuksilla lupaillen lapsen kääntämään mielensä. Oikeustuomioistuimet eivät katso hyvällä, jos vanhempi maanittelee halutonta lasta tapaamaan häntä.

Me emme saa unohtaa Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kantaa keväältä 2016, kun hän ilmoitti epähumaanin Kivikon tarpeenarvioinnin johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen pyrkimyksen estää lapsen oikeus tavata äitiään lastensuojelun tarkoituksenmukaiseksi työksi. Sosiaalityön päällikkö Terhi Leinonkaan mielestä ensin ei pidä tutkia ja sitten vasta hutkia ja sosiaalityön päällikkö Anita Lindfors väittää näin toimivassa lastensuojelussa tiedon olevan kyvykäs kehittymään.

Vaikka Pyykönen ei hyväksy vanhemmille lasten häiriköintiä ja hakee kyseiselle lapselle kirjaustensa mukaan kasvurauhaa ja kasvutilaa ja on valmis jopa ilman mitään tutkimuksia määrittämään vanhemmat lapsia häiriköiviksi, hän itselleen oikeuttaa teot, joita ei suo vanhempien oikeudeksi. Mikä lie on perustelu tällaiselle ihmeelliselle kohonneelle narsismille, jossa hän omaa mielestään oikeuksia, mitä muilla ei ole. Maanantaina isänpäivän jälkeen, kun isä oli taasen heitteille jättänyt lapsen koko isänpäiväviikonlopuksi ja oli tätä ennenkin uhkaillut lasta syytellen, ettei tule koskaan luottamaan lapseen ja ettei luota lapseen ja äitiin ja ilmoittanut lapselle mielummin viettävän isänpäiväviikonlopun uuden naisystävänsä ja tämän 9-vuotiaan pojan kanssa naisytävänsä mökillä, kuin lapsensa kanssa, joka ei tahdo tapailla isänsä uutta naisystävää ja isänpäivänä ilmoitti vieläpä, ettei nouda lasta isänpäivän viettoon, koska lapsi on aiemmin tahtonut olla äidillään yötä, lapsi vastasi yksin kotona ollessaan isänsä soivaan puhelimeen. Puhelua koetti soittaa isälle Pyykönen ja lapsi kertoi äidilleen vaivaantumisestaan puhelun aikana, sillä Pyykönen oli lähtenyt kärttämään ja maanittelemaan lasta tapaamaan häntä ja pyytänyt lasta sittenkin lähtemään hänen kanssaan katsomaan liskoja.

10-vuotias lapsihan tahtoisi nähdä liskoja ja tämä on oiva keino manipuloida lapsi olemana huomioimatta itsesuojeuvaistoaan, mutta lapsi, joka oli jo havainnut, ettei Pyykönen välitä hänestä tai äidistä, vaan ainoastaan isästä, tilanteessa, jossa lapsi kärsii eroikävää äitiinsä, ei tietenkään koe Pyyköstä hänen asioitaan ajavana ja luota Pyyköseen. 10-vuotiaat havaitsevat pian mistä eivät pidä, vaikka eivät osaakaan sanoittaa aina tätä auki perustellen aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan sosiaalisissa suhteissaan. Äidilleen tyttö kertoi, että oli huojentunut, kun ovikello soi perhetyön tullessa heille ja hän kykeni lopettamaan puhelun.

On ilmiselvää, ettei kukaan oikeastaan johda lastensuojelua ymmärtämään, että sosiaalisissa suhteissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei ole vain muiden yksilöiden vaikuttavuutta ja vaikuttamista sosiaalisessa yhteisössä, vaan sosiaalivirkailija on myös vaikuttaja, jonka tulisi osata myös vaikuttua vuorovaikutuksessa.
On myöskin täysin väärin, että yhä Helsingissä lapsia koetetaan pakottaa tapaamaan lastensuojelun työntekijöitä yksin, kun tässä on valtava oikeusturvariskikin, kun Pyykösen kaltaiset valehtelijat tapaavat lapsia. Hehän voivat kirjoittaa mitä vain lapsen sanomaksi ja näin ollen satuttaa perheitä valtavasti, kun lapsella ei ole samaa puollustautumiskykyä, kuin aikuisella. Siksi Pyykösten kaltaisten omia tulkintojaan tietona kirjaavien ei tulisi saada työskennellä lastensuojelussa. Eihän valehtelijoihin voi luottaa ja lastensuojelun työntekijään pitäisi voida luottaa, sillä sosiaalityö perustuu avoimuudelle ja luottamukselle.
Jos ei ole luottamusta, ei sosiaalityö voi toteutua. Luulisi sosiaalipsykologi Pyykösen tällaiset perusteet sosiaalityölle ymmärtävän ja varovan sitä mitä tekee, jotta luottamus ei rakoilisi.

Täällä Mieron kuoppaisella tiellä totean lastensuojelun ajaman ison kulkuneuvon osuneen taasen kuoppaan ja hypytyksessä minulla menneen kahvin väärään kurkkuun ja tulleen nenästä ulos, kun rätkähdin nauramaan Pyykösen ammattitaidolle. Positiivisessa mielessähän nämä älyttömyydet on kohdattava, kun toisella ei pitäisi olla edes ajokorttia. Eikö se Helsingin lastensuojelun johtoryhmä voisi vähän edes kunnostaa näitä teitä, joilla lastensuojelu ajalee, kun onhan tällainen rytkytys ja rynkytys kaikille rankkaa ja varmasti myös ajoneuvon kuntokin tässä kärsii ja ne huoltokulut kasvaa.
Eikö sosiaalitoimea todellakaan kiinnosta millaisen kuvan se itsestään antaa tarjotessaan lastensuojelullisia palveluja?

Voi myös olla, ettei perhetyö ole väittänyt Pyyköselle isän ostaneen vaatteet. Pyykönen on voinut keksiä kaiken ilman vuorovaikutusta kenekään kanssa, sillä se on mahdollista Helsingin lastensuojelussa, koska sitä pitää yhä tarkoituksenmukaisena työskentelynä lastensuojelun johtaja Nummikoski sekä lastensuojelun johtoryhmä (paitsi Nummikosken sihteeri - se ainut järkevä ja asiallisesti ajatteleva ja toimiva ammattilainen).

Muistaakos kukaan teistä, kuinka Helsingin lastensuojelu antoi isä Tarkin murhata julmasti pienen 8-vuotiaan Eerikan? Muistatteko äidin surun, kun isä Tarkki esti äitiä tapaamasta lastaan ja Helsingin lastensuojelun avohuolto ei välittänyt tästä, koska mm. isä Tarkin äiti oli ammatiltaan sosiaalijohtaja? Muistatteko tarinasta kuinka äiti määriteltiin jopa hulluksi, kun äiti soitti lastensuojeluun tehden lastensuojeluilmoituksia tyttärensä turvaamiseksi?

Lastensuojelu päätti pienen Eerikan kohdalla, että huolta lapsesta osoittava äiti on hullu mitään tutkimatta ja sitten selvisikin, ettei äiti ollut hullu, vaan huoli oli aiheellinen, koska hänen havaintojensa tai kenenkään muunkaan havainnon johdosta ei lastensuojelu tehnyt mitään lapsen hyvinvoinnin eteen. Äidillä siis oli syytä olla huolissaan, koska tuentarpeeseen ei vastattu. Äiti tiesi tuentarpeen ja lastansuojelu väitti, ettei tuentarvetta ollut, vaan äiti oli heidän mielestään hullu.

Eerika koki julman kuoleman, koska lastensuojelu ei tehnyt tarkoutuksenmukaista työtään ja vastannut tuentarpeeseen.

Nyt tiedoksi jokaiselle lastensuojelussa työskentelevälle, että te voitte epäillä mielisairautta, mutta te ette voi toimia suoraan tuon epäilyksenne viemänä, sillä teidän tulee myös epäilyssänne ymmärtää, että se on epäily ja että voi olla asian laita ihan toisinkin päin. Saattaa olla nimittäin niinkin, että sinä olet oppimaton.

Mitään ei ole kuitenkaan ole opittu aiemminkaan ohjeistukista, joten ohjeistukseni taitaa mennä sille suurelle linnulle, joka vie lapsia Helsingin kunnan Välinpitämättömyys on väkivaltaa videossa.

Eipä sinäänsä ihme, ettei mitään opittu. Heti Eerikan kuoleman jälkeen väitti tuolloin Helsingin lastensuojelun avohuollosta vastannut sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä ja heti lastensuojelulle langetettujen tuomioiden jälkeen ilmoitti Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki Talentia-lehdessä, että hänen mielestään virhe oli vähäinen ja Eerikan kuolema siis oli vähäinen, koska kyseessähän on vain yksi lapsi, joka koki raa'an järkyttävän kuoleman. Samoihin aikoihin ilmoitti julkisesti Helsingin lastensuojelun uusi johtaja Saila Nummikoski, että hänen kaikki alaiset ovat ammattilaisia ja vika yhteistyön ontumisessa onkin muissa, joiden tulisi olla hänen alaisiinsa yhteydessä paremmin.

Mutta entäs ne lapset, jotka elävät raakaa järkyttävää elämää, koska Vartio, Välimäki ja Nummikoski vähätelevät lastensuojeluviranomaisten virheellistä toimintaa, jonka Virve-Maria Toivonen väitöksessään tuo esille olevaisena ihan Suomen laajuisena ongelmana, jota tosin ei hallituksemme tahdo sitten millään tutkia laajemmin. Toivonenhan työskentelee nykyisin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa.

Olen kirjoittanut nykyisin 10-vuotiaasta Helsinkiläisestä tyttölapsesta, jonka elämän mullisti Helsingin lastensuojelu vuonna 2014 pahasti "virheellisillä tulkinnoillaan", kuten sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro lastensuojelun suoranaisia valheita jopa vallan alla oikeudessa vähätteli. Lapsen elämästä lapsuus meni "harakoille ihanalta rannalta", kun tosiaan tuo harakka eli lastensuojelu, joka on kiiltävän perään ja rahastaa lapsialla, meni mokailemaan ihan kunnolla ja jatkaa nykyisin selkeästi ihan samaa järjettömyyttä, joka havaittiin Valviran tutkimuksissa pienen Eerikan kuolemantapauksessakin.

Helsinkiläisäiti oli tiedustellut etukäteen tietoonsa, että mitä asioita tahtoo lastensuojelu käsitellä hänen kanssaan, kun kutsuu vihdoin tapaamiseen lapsen asioissa 13.11.2017. Asiakassuunnitelman tekoon äitiä ei oltu osallistutettu, sillä Helsingin lastensuojelun Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen mielestä asiakassuunnitelman teossa riittävää on, että sen tekee hän kahdestaan lapsen huoltajaisän kanssa, joka on jo todettu vieraannuttajaksi.

Tuon tapaamisen kuitenkin peruutti jostain syystä Pyykönen, kirjoitan syystä myöhemmin, ja hän ilmoitti, että olisi tahtonut tavata äidin mm. kysyäkseen äidiltä miten äidin saisi Idän psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi.

Pyykönen ei ollut äidin psykoterapeutin kutsua moniammatilliseen palaveriin suostunut ottamaan vastaan. Hän oli kuitenkin keskustelematta vuorovaikutuksellisesti edes näkemyksistään ja huolestaan äidin mielenterveydestä kyennyt päättelemään, että äiti on erikoissairaanhoidon tarpeessa, joskin ei ollut tietoinen Helsingin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän asemassa, kuinka ihmiset noin yleensä päätyvät mielenterveyshoidon piiriin erikoissairaanhoidon yksikköön. Pyykönen ei tiennyt edes protokollaa, mutta osasi arvioida ilman vuorovaikutusta äidin tai äidin psykoterapeutin tai perheneuvolan johtavan psykologin kanssa, äidin mielenterveyttä istuen ihan yksikseen työhuoneessaan. Pyykönen kaiketi osallistutti äidin mielenterveyden arviointiin työparinsa johtav sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon ja on saattanut sotkea Jauhon äitiin ja arvioinut Jauhoa äidin sijaan tai sitten on kenties katsonut peiliin, menkää ja tietäkää se mitä emme voi tietää.

Tottakai Pyykönen osaa, sillä Pyykönen on koulutukseltaan sosiaalipsykologi. Vai osaavatko sosiaalipsykologit tällaisia asioita? Mitä sosiaalipsykologi osaa? Osaakohan Pyykönen työtään, arvioikaa te.

Äiti oli todella näreissään luettuaan paperin, jossa taasen kertoi kirjallisesti lastensuojelun hänen mielestään täysin ammattitaidoton johtohenkilö aivoituksiaan ja näin paljasti saavansa kuukausipalkkaa veronmaksajilta ilman todellista pätevyyttä ammattiinsa. Onhan se nyt ilmiselvää, ettei kukaan saisi lastensuojelussa arvioida vanhemman mieleterveyttä ja vielä johdatella tuollaisella tavalla vanhempia ilmoittaen että hoitoon on mentävä, mutta ensin on selvitettävä miten sinne voisi päätyä. Tuollainen toimintahan on ihmisten manipulointia, sillä prosessista uupuu kliininen tutkimus ja silti suoraan väitettään, että vanhempi on mielisairas ja tarvitsee mielenterveyden erikoissairaanhoitoa.

Äiti tapasi 15.11.2017 sattumalta sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron, joka niin ikään on myös koulutukseltaan sosiaalipsykologi ja Pyykösen outo aivoitustyö alkoi avautumaan todenteolla äidille samalla kun paljastui Teiron ammattitaidottomuus taasen. On se vaan jännä, ettei sosiaalipsykologi osaa sosiaalipsykologiaa toteuttaa työssään.

Teiro oikeutti Pyykösen toiminnan sanoin: "Maunulan tarpeenarvioinissa olivat useat työntekijät huolestuneet sinun mielenterveydestä, kun teit lastensuojeluilmoituksia."

Äiti katsoi Teiroa ja ei saanut sanaa suustaan samalla kun oli tiputtaa silmät päästään, sillä miten sanotaan Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavalle sosiaalityön päällikölle: "Oletko sinä ihan ammattitaidoton? Eihän kukaan järkevä yli 14-vuotias lähde olemaan huolissaan kenekään mielenterveydestä ilman vuorovaikutuksellista keskustelua ihmisen kanssa, jonka mielenterveydestä saattaisi olla huolissaan. Saati sitten suoraan ilman vuorovaikutuksellista keskustelua ajattele, että ihminen on mielenterveyserityishoidonpalvaluiden tarpeessa samaan aikaan kun ei edes tiedä miten mielenterveyshoidon piiriin päädytään. Eikö teillä mitään opittu Eerikan kuolemasta? Ettekö te seuranneet valtamedian julkaisuja ollenkaan itsekriittisesti pohtien mitä ei kannata jatkossa tehdä? Eihän lastensuojeluilmoitusten tekemisen saa johtaa suoraan ajatukseen, että ihminen tulee laittaa psykiatrian erikoissairaanhoidon piiriin?"

Äidille selvisi siis, että elo- ja syyskuussa 2017 arvioi Maunulan tarpeenselvitys äidin olevan mielisairas, ja tietoisena äidin olevan spykoterapaissa arvioi, ettei terepai ole riittävää ja sitten päätteli, että on oltava huolissaan, koska tuentarpeeseen ei tällä hetkellä vastata ja jätti kertomatta tästä äidille. Tämän jälkeen Pyykönen jätti kertomatta tästä äidille, mutta tahtoi kutsua lokakuun alussa marraskuun 13. päiväksi äidin kertomaan hänelle miten äiti saataisiin Idän psykiatriselle poliklinikalle asiaakkaaksi. Eli kun lapsen isä heitteille jätti lapsen 29.-30.2017 ja äiti mm. soitti tarpeenselvitykseen lapsen kertoneen, ettei tahdo mennä isälleen jälkeen heitteille jätön ja lapsi kertoi isänsä juomisista ja kun isä joi 8.10.taasen, ei näistä tarvitse olla huolissaan ollenkaan Maunulan tarpeenselvityksessä, vaan äidin mielenterveydestä pitää olla huolissaan. Isänpäivä viikolloppunakin isä heitteille jätti taasen lapsensa, mutta eipä sitä ennakoivalla lastensuojelutyöllä ehkäisty, kun Pyykösen aika meni äidin mielenterveysongelman pohtimiseen Maunulan tarpeenselvityksen vuoksi. Muistuttaako yhtään pienen Eerikan olosuhteita?

Mutta mutta, tosiaan, Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtava sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro sekä Helsingin lastensuojelun tarpeenarviointia johtava sosiaalityön päällikkö Terhi Leino ja Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sekä Helsingin sosiaali-
ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki Eerikan kuolemasta huolimatta, ovat silti yhä sitä mieltä, että tarkoituksenmukaista lastensuojelutyötä on, että tarpeenselvityksen työntekijät ilman ammatillista koulutusta arvioivat puhelimen välityksellä ihmisen mielenterveyttä käymättä keskustelua kyseisestä asiasta arvioinnin kohteeksi tittämättään joutuneen ihmisen kanssa, ja sitten menevät tästä mahdollisesti vielä keskustelemaan työryhmänsä palavereissa kuin pahaiset "juoruakat" ja tämän jälkeen sitten päätetään esimiehen kanssa, että kerrotaanpa huoli lapsen vastuusosiaalityöntekijä Pyyköselle, joka ottaa kaapistaan intuitiivisen kristallipallonsa ja sitten arvioi tämän avulla, että nyt on vanhempi sataava Idän psyk. polin asiakkaaksi, koska tarpeenselvityksellä on huoli ja tämän jälkeen vielä neuvoi Välimäki, ettei Pyykösen pidä tavata äitiä ollenkaan tämän asian käsittelyssä, koska äiti pyysi videoimaan tapaamisen.

Siitä tapaamisesta olisi tullut naurettavan hullunkurinen, kun äiti olisi ladellut Pyyköselle psykologista tietämystään ja kyseenalaistanut Pyykösen ammatillisen osaamisen siltä istumalta. Ei ihme, että Välimäki ei tahtonut sitä videolle.

Kun äiti luki Pyykösen kirjeen, äiti teki heti masennus- ja ahdistustestin ja havaitsi ilokseen, että ei ole edes oireita siinä määrin, että olisi mitään syytä huoleen olosuhteessa, jossa hän ei edes pääsisi Idän psyk.polin asiakkaaksi psykoterapian asiakkaana edes pienestä oireilusta haastavassa olosuhteessaan, sillä haastavassa olosuhteessa reagointi biologisesti kognition toiminnassa on ihan normaalia aivokemiaa, joka perustuu itsesuojeluvaistolle tai kuormittumiselle ja se on hoidettavissa psykoterapialla parhaiten.

Lisäksi mielenterveyshoidossa ei katsota kahta terapiamuotoa yhtäaikaisesti asiakkaan etuna.

Se on todella kumma, että THL ja aluehallintovirastot ovat useaan otteeseen todenneet, ettei lastensuojelu saisi arvioida ihmisten mielenterveyttä tai heidän hoitoaan, sillä on havaittu, että lastensuojelun harhaan menneet arvioinnit ovat haavoittaneet ihmisten mielenterveyttä, mutta silti lastensuojelu ei opi. Miten voi olla niin vaikeaa asettua muiden ihmisten asemaan sosiaalityössä, varsinkin, jos on sosiaalipsykologin koulutus ja tulisi työvuosien varrelta olla jo tutkimustietoa edes sen verran, että tietää miten ihmiset päätyvät sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa mielenterveyden erityissairaanhoidon piiriin? Miten voi olla vaikeaa ymmärtää se minkä lukiolaisetkin osaavat, ettei missään nimessä saa arvioida toisen mielenterveyttä, jos kukaan ei ole ikinä edes opettanut arvioimaan tällaista?

Harvahan lastensuojelun työntekijöistä on itse ikinä ollut mielenterveyshoidossa ja näin ollen edes tietää mitä on mieli ja aivot. Harva heistä on oikeasti opiskellut ajattelua ja aistien toimintaa, tunteiden ja muistojen vaikuttavuutta ja näiden ymmärtämistä.

Äiti kirjoitti tarpeenarvioinnille kirjeen, jossa neuvoi näitä kuvitelmissaan eläviä jatkossa avaamaan suunsa, jos on huolta hänen mielenterveydestä, siinä samantein hänelle ja kertomaan mitä on arvioinut ja miten, jotta äitikin voisi kommentoida näitä heidän ajatuksiaan samantein. Samalla äiti pyysi tarpeenarvioinnin työntekijöitä tutustumaan edes biologisen psykologian perusteisiin ja miettimään uudelleen ajatuksensa, että voisivat ilman vuorovaikutusta nähdä toisen mieleen ja arvioida mielenterveyden ja olla tästä huolissaan, kun jo 1500-luvulla havaittiin, että yksilö ei voi päästä toisen yksilön pään sisään ilman vuorovaikutusta. Äiti muistutti, että huoli on vain tunne, joka syntyy aivojen epäloogisessa tunnemuistissa eli Talamuksessa, joka ei kykene loogiseen ajatteluun ja että tuon tunteen seurauksena syntynyt mielikuva on vain kuvitelma, johon ei pitäisi suoraan uskoa ja näin toimia pelkästään intuition varassa, vaan tunneajatus pitäsi osata viedä itserefektoitavaksi aivojen etulohkoon ja ajatus pitäisi tarkistaa vuorovaikutuksen keinoin keskustelleen avoimesti ajatuksestaan sen ihmisen kanssa, josta on huolissaan.

Huolihan on mielikuva, joka saattaa olla vääristynyt. Tuo mielikuva tuntuu voimakkaasti ja vahvasti, sillä meidän mielikuvitus synnyttää voimakkaita tunnekokemuksia meissä, mutta ei noiden tunteiden varassa ja niistä syntyneiden ajatusketjujen varassa pitäisi toimia heti, ei vaikka tuntuukin niin voimakkaasti. Pitää osata kyseenalaistaa aina oma ajattelu, kun ajattelee jostakusta toisesta, sillä me emme omaa kirjailijan yliminää ja pääse näin ollen toisten ihmisten päiden sisään, vaikka meistä tuntuu siltä, että pääsemme. Meillä ei ole erityiskykyjä ja se tulisi osata havaita ajattelussamme, sillä luullessamme itsestämme liikaa ja arvioidessamme tällaisessa mielentilassa muita, me haavoitamme heitä. Me emme voi nähdä toisen tunteita, ajatuksia tai mielen ja aivojen toimintaa, jos emme keskustele avoimesti ja tarkkaavaisina.

Täällä Mieron tiellä joudun toteaamaan Helsingin lastensuojelun taasen kaahailleen kuin rattijuoppo ja, että Ensi- ja Turvakotien liiton väärän vallankäytön ympyrässä selkeästi todetaan, että ihmisen nimittely hulluksi tai lievemmin mielisairaaksi, kun ei pidä tästä ihmisestä tai siitä mitä hän kertoo lastensuojelun ala-arvoisesta toiminnasta, on väärää vallankäyttöä. Se on ihmistä haavoittavaa ja meidän kaikkien ajan heittoa harakoille. Se on täysin turhaa ajankäyttöä. Se on on välinpitämättömyyttä velvollisuuksia kohtaan.

Samaan aikaanhan jää huomiotta täysin lapsen todelliset tuentarpeet, kun tuhaan huoleen kekistetään taasen aikaa. Eerikankin olisi pitänyt saada tavata äitiään vaikka Oulunkylän perhekuntoutuksessa, niin, että äiti olisi saanut vanhemmuudelleen kunnon tuen ja Eerika olisi päässyt kertomaan miten sairaalla tavalla isänsä häntä kohteli. Mutta ei kun ei, koska lastensuojelulla oli huoli Eerikan äidin mielenterveydestä ja se tahtoi jättää huolessaan äidin silti tuetta ja eristää Eerikan siitä hyvästä vanhemmasta, joka häntä ei murhannut.

Äiti varasi ajan terveyskeskukseen sairaanhoitajalleen ja on päättänyt, että hänen mielenterveys tulee arvioida kliinisesti siinä mielessä tarvitseeko hän erikoissairaahoitoa, koska Pyykönen unohti vuorovaikutuksen ja tutkimuksen merkityksen jopa lastensuojelussa johtavana sosiaalityöntekijänä sosiaalipsykogin asemassa. Sitten, jos erikoissairaanhoitoa ei tarvita, tästä sitten tulee viedä Pyyköselle tieto, että hän taasen sai aikaan turhaa toimintaa, mikä näyttää olevan Helsingin lastensuojelulle yleistä. Pyykönen olisi voinut vastata äidin psykoterapautin kutsuun ja tulla keskustelemaan ammattilaisen kanssa tästä dignoosista, jonka on tehnyt äidille ja johon hän rakensi tämän hoitosuunnitelman äidille Idän psykiatriselle poliklinikalle.

Tässä me sitten näemme miten hyödyllinen on yliopiston antama koulutus lastensuojeluvirnaomaisille. Edes sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei tajunnut puolustellessaan Pyykösen typerää toimintaa Maunulan lastensuojelun tarpeenarvioinnin työntekijöiden typerällä toiminnalla, että tuo esille oman typeryytensä, jos koettaa mitenkään perustella typerää toimintaa. Sehän on sama, jos rattijuoppo perustelisi kännikaahailujaan todeten: "Naapuri antoi viinipullon."

Lastensuojelutyössä saisi myös käyttää aivojen etulohkoa, kiitos.

Hassuintahan koko kuviossahan on, että sekä Teiro ja Pyykönen ovat sosiaalipsykologeja, joten molemmilta tulisi ryhmässä ryhmätyötä tehdessään löytyä kyky itsereflektaatioon ja taito havaita omaa vaikuttavuutta ryhmään ja yksilöön ja taito pohtia tutkivasti yksilön ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutusta. Teiroltahan pitäisi löytyä kyky asettua äidin asemaan ja pohtia mitä äiti käy läpi, kun lauma Maunulan tarpeenarvioinnin juorukelloja keksii ihan intuitionsa varassa arvioida ilman vuorovaikutusta äidin mielenterveyden ja päätti äidin olevan mielisairas ja näin ollen päätti olevan syytä huoleen, koska mielisairauteen ei heidän mielestä ole annettu tarpeenmukaista tukea ja tämän jälkeen ilman mitään vuorovaikutusta kekenkään kanssa edes mielenterveysammattilaisten päätti sitten Pyykönen, että äidin pitäisi olla mielenterveyden erikoissairaanhoidossa ja tähän päälle äiti katsoo sosiaalipsykologisessa mielessä koko kuviota, kun Teiro oikeuttaa moisen Pyyköselle todeten, että: "Nokun se tarpeenselvitys..."

Sosiaalipsykologian kiinnostuksen kohteenahan pitäisi olla ihmismielen sosiaalinen muotoutuminen sekä yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntien väliset suhteet. Sen tulisi kuvata ja selittää sosiaalisten ilmiöiden syntyä ja muuttumista ja erittellä ryhmätoiminnan säännönmukaisuuksia.

Nyt näyttää siltä, että Lokakuun Liike joutuu, ja minä ihan tavalliselle pienimuitoisella psykologiaan tutustumisella joudun, tekemään tämän työn, kun lastensuojelussa työskentelevät sosiaalipsykologit eivät ole alansa ammattilaisia, vaikka ovat muodollisen pätevyyden yliopistossa saaneet. Jos he olisivat ammattilaisia, kyllähän he pienemmästäkin ymmärtäisivät typeryytensä, eikä siitä pitäisi liiemmin huomautella.

Sosiaalipsykologia tutkii vuorovaikutusta yksilön ja hänen sosiaalisen ympäristönsä välillä. Se kohdistaa huomionsa samanaikaisesti sekä yksilöön että ryhmään. 

Pyykönen ei tutki mitään, vaan katsoo vain oman päänsä sisään ja kiinnittää huomionsa vain ryhmään eli heihin jotka huolii mukaan ryhmäksi määrittelemäänsä ryhmään ja Teiro oikeutti tämän, koska siirtyi Helsingin lastensuojelun johtoryhmään, jota on kiinnostanut vain oma ryhmä eli lastensuojelun työntekijät ja sen maineen ulkokultaaminen sisällöttömällä etiketin mukamastoteuttamisella tarkoituksenmukaiseksi lastensuojelutyön korjaamisen sijaan.

Ja samaan aikaan ne järkevät sosiaalityöntekijät miettivät, miten voisivat ala-arvoisesti toimivien työtovereidensa keskellä pitää yllä ammattiylpeyttä, kun ei voi sanoa työskentelevänsä laadukkaasti työtään toteuttavassa laitoksessa.

Huolissaan kannattaa olla vasta silloin, kun on varma, että kannattaa olla huolissaan ja silloinkin vain niin pitkään, kun ei ole tehty suunnitelmaa ongelman korjaamiseksi. Tarkkaan tehdyn suunnitelman jälkeen, kun sitä lähdetään toteuttamaan, voi lopettaa huolissaan olon, sillä päämäärä ja keinot on jo kaikkien tiedossa, joten huolelle ei ole enää eihatta, kun katsoo että päämäärään on mahdollisuus päästä.
Huolesta ei kannata luopua, jos on syytä huoleen, jos ei ole tarkkaan tehtyä suunnitelmaa huolen poistamiseksi.

Ajatus on vain ajatus.
Tunne on vain tunne.
Kuin pilvi taivaalla, joka heijastuu järven pintaan.
Jonka tuuli vie mennessään.
- Åsa Nilssonne, Kuka ohjaa elämääsi
Lastensuojelutyö on sulaa hulluutta.

Millaista on joutua vanhempana syytetyksi turhaan lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä toimesta lastensuojelun, jonka tulisi tukea vanhemmuutta ja arvostaa ihmissuhteita?
​
Lastensuojelumaailma tuottaa epätosia tarinoita ihmisistä. Joskus ongelmia ei havaita ja lapsia pahoinpidellään vuosia kotonaan. Tieto on kehittyväistä ja havaintojen kertyessä, voidaan ehkä huomata salattu ongelma perheessä. Tai sitten ei ja lapset kärsivät julman kohtalonsa vanhempien itsepetoksen ja lastensuojelun sokeuden vuoksi.

Mutta toisaalla lastensuojelu tuottaa epätosia tarinoita vanhemmista väittäessään vanhemman haavoittavan lastaan. Perheiden on hyvin vaikeaa tuossa tilanteessa vaikuttaa tidon kehittymiseen, sillä tämä salattu ongelma lastensuojelussa tahdotaan tietoisesti pitää salassa.

Joskus yhteen perheeseen kohdistuu molemmat edellä mainituista tilanteista.

Perheet ongelmineen eivät ole ihmisinä yhtään erilaisempia, kuin lastensuojelun työntekijät. Ei yliopisto-opinnot muuta ihmisen persoonallisuutta tai havainnointikykyä. Tietty määrä itsepetosta tai sanotaan nyt vaikkapa totuudenmukaisesti kyvyttömyyttä tiedostaa on meistä jokaisella. Jokaisella meistä on itsesuojeluvaisto ja jokainen toimii siinä kykyjensä mukaan niine ajattelukuvioine, jotka meillä on kokemuksiemme varassa kehittynyt. Meistä jokainen havannoi ympäristöä ja pohtii mitä sille voi kertoa itsestään ja miten kuuluisi toimia, jotta selviytyy. Siinä missä perheet salaavat ongelmiaan, jotta ei joudu syytetyksi, lastensuojelu salaa ongelmiaan, jotta ei joudu epäkunnioitukseen haavoittavien vaikuttamistapojensa vuoksi. 

Syyllistämisen olevuus estää meitä ongelmien kohtaamisessa ja niiden korjaamisessa. Pelko joutua ajatuksilla tuomituksi ja leimatuksi, joka on meidän käyttäytymismallien vuoksi jopa realistista yhä kaikessa järjettömyydessään, tuottaa meille ajatuksiimme defenssimekanismeja, joilla kiellämme itseltämme jopa ongelmien olevuuden ja alamme uskomaan tähän ajatteluumme totuuden olevaisuutena.
Lastensuojelun työntekijät ovat inhimillisiä ihmisiä. Heidän kyky moraaliin ja etiikkaan ei ole korkeampaa kuin muilla. Koska heitä ei todella valvota ja ohjata työssään edes esimiehiensä toimesta, sillä esimiehet eivät ymmärrä alaistensa olevan ihan samalla tavalla tavallisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, heille ei tule kokemusta velvoitteesta toimia oikein. Heitä johtavan tahon tulisi omata korkea moraali ja eettiset velvoitteet jopa lailla, jotta saisimme luotua turvalliset rajat lastensuojelun vaikuttavuutta tuottavaan toimintaan. Velvoite luo tarpeen, joka saa aikaan toimintamotiivin, sillä ihminen tarvitsee hyväksynnän ja kun hyväksynnän saavuttaminen suunnataan velvoitteella, ihminen pyrkii tähän tarkemmin useimmiten. Itsesuojeluvaistomme opettaa meitä toimimaan oikein, kun meille asetetaan velvoite. Toisilla on tosin kyvyttömyyttä välittää muista ja he toimivat voimistuneessa itsesuojeluvaistossa täysin moraalittomasti haavoittaen oman edun tavoittelussaan monia.

Lastensuojelumaailmassa ei ole tuota velvoitetta joka loisi toimintamotiivin toimia moraalisesti hyväksyttävästi. Kukaan ei tarkasti salatussa maailmassa valvo sosiaalityöntekijää ja hänen toimintansa loogisuutta tai eettisyyttä. Ja jopa valitettavasti vääristynyt itsesuojeluvaisto, joka perustuu syyttämisen, syyllistymisen sekä leimaamisen olevuuden aiheuttamalle pelolle, saa aikaan lastensuojelussa voimakkaan halun peitellä virheitään. Ylin johto jopa on valmis peittelemään alaistensa virheet ja samalla sen virheensä, että peittelee virheitä.

Kun Eerika kuoli, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio Helsingin lastensuojelusta lausui tiukasti, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä. Virheet olivat selkeitä, mutta niiden peittely mahdollisen tuomion edessä asettui lastensuojelun maailmassa tärkeämmäksi pelon vuoksi, kuin rehellinen totuuden toteaminen, epäonnistumisen hyväksyminen, armollisuuden osoittaminen asenteena itseään kohtaan tahi halu korjata erheellinen toiminta oikeudenmukaisella asenteella myöntäen virheet ja anteeksi pyytäen. Pelko estää loogisen toiminnan.

Tutkitusti pelko estää loogisen toiminan ja ihminen peloissaan joko hyökkää tai pakenee. Toiset tekevät molempia yhtä aikaa. Se mikä pelottaa ihmistä ja minkä puolesta ihminen stressireaktiossaan taistelee, paljonko seikka merkitsee hänelle, vaikuttaa siihen mihinkä toimintaan hän impulsiivisen vaiston ja voimakkaan tunteen varassa lähtee. 

Lastensuojelun huolivoittoinen ajattelu, joka aiheuttaa pelkoa, ei siis oikeastaan palvele ja mahdollista loogisen ajattelun toteutumista. Vain aivojen toimintaa tiedostava ammattilainen siis kykenee näin vaikeaan työhön ja loogisesti eettisiin toiminnallisiin valintoihin.

Helsingin lastensuojelussa ei herätty Vartion virheellisen toiminnan jälkeen ja arvioitu uudelleen virheiden kieltämisen kannattavuutta. Myös Vartion virheellinen lausunto, joka perustui pelosta johtuvalle kyvyttömyydelle myöntää virheet, jätettiin saman pelon vuoksi havaitsematta. Tälläkin on seurauksensa, sillä kun virheellinen toiminta salataan pelon vuoksi, tämä toiminta oikeutetaan jatkossakin sosiaalityön toimintamalliksi. Toimintamalli jää siis esimerkiksi, joka malliopitaan ja joka nähdään jopa timinnallisena velvoitteena yhteisössä. Esimerkiksi jää siis, ettei virheellisen toiminnan haittaavuutta pidetä haittaavana ja että haittavaa toimintaa saa siis jatkaa.

2.6.2017 Vartion kenkiin asettunut sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro väitti hovioikeudessa, ettei sukulaisuussuhteella ole mitään vaikuttavuutta lastensuojelutyössä. Tämä aiheutti minussa ajatusketjun ja aloin pohtimaan tällaisten lausuntojen todenperäisyyttä ja vaikuttavuutta. Mihin tahdotaan vaikuttaa, kun tällainen väittämä esitetään ja miten tahdotaan vaikuttaa, kun tällainen väittämä esitetään ja onko väittämän esittäneellä vaikuttajalla edes tarvittavaa tietämystä, jolla voi arvioida vaikuttavuutta näin? Miksi joku väittäisi, ettei sosiaalisilla suhteilla ja niiden luonteella olisi vaikuttavuutta?

Vuosaaren lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemi teki 6-vuotiaan tyttölapsen tarpeenselvityksen kesällä 2013. Hän oli sukua lapsen isän uudelle puolisolle eroperheen kriisiasiassa. Hän tiesi sukulaisuussuhteesta ja tämän tiesi isäkin ja tämä salattiin äidiltä tietoisesti puolitoista vuotta. Äiti ihmetteli tarpeenselvityksen aikana Kuusniemen toimintaa, joka näytti puolueelliselta osittain isää kohtaan, mutta pelätessään oli hiljaa. Kuusniemi oli yhteydessä asiassa esimieheensä sosiaalityön päällikkö Terhi Leinoon ja hänen esimiehensä päätti, ettei tarpeenselvitystä tarvitse antaa toiselle työntekijälle ja ettei äidille tarvitse kertoa sukulaisuussuhteesta.

Lapsi näki kesken tarpeenselvityksen isällään pornoa yli 20 minuutin pituisen pätkän verran, josta lapsi kuvaili kolme erilaista yhdyntämuotoa nähneensä. Isä oli puhelimessa parvekkeella Iitu Kuusnimen kanssa sillä hetkellä, kun kodin sisäpuolella lapsi katsoi pornoa, jonka isä oli tallentanut digiboksiinsa. Lapsi tapasi äidin samana päivänä ja kertoi nähneensä naisen nuolevan miehen pippeliä. Äiti soitti isälle ja isä väitti, ettei mitään ole tapahtunut ja että 6-vuotias olisi mukamas kykenevä itse keksimään päästään moisen toiminnon. Äiti ei uskonut isää ja totesi isälle suoraan, että tietää isän valehtelevan, sillä 6-vuotiaat eivät tietämyksessään osaa kuvitella mitään sellaista ja keksiä mitään sellaista, koska 6-vuotiaan seksuaalisuus on aivan erilaista kuin aikuisen ihmisen. Isä lopulta myönsi tapahtuman ja väitti lapsen nähneen vain hetken kuvamateriaalia, joka ei ole tarkoitettu kuin vasta täysi-ikäisille, jos nyt heillekään joidenkin näkökulmien mukaan, kun toiset taasen katsovat pornoteollisuutta aivan luonnollisena ilmiönä maailmassa. Kaikki me olemme samaa mieltä siitä, että porno ei kuulu lapsien elämään ja tämän tahallinen näyttäminen lapselle on lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu.

Isä ei toiminut tahallisesti. Tilanne oli vahinko, jossa isä ei ollut lasta turvaamassa epähuomiossaan, koska lastensuojelu soitti hänelle. Eikö olekin kornia? Isä ei kuitenkaan pelätessään leimaa ja syyllistystä, uskaltanut kertoa totuutta äidille ja aluksi valehteli jopa lapsen keksineen omasta päästään koko seikan. Isä ei välittänyt lapsen kehitystarpeista, vaan välitti itsestään. Myöhemmin selvisi lapsen puheista, että lapsi oli nähnyt paljon ja vaikuttunut vakavasti asiasta ja lapsi oli alkanut laittamaan leluja takapuoleensa, koska oli nähnyt miehen laittavan naisen takapuoleen peniksen. Lapsi matki ja avauduttuaan äidille ajatuksistaan puhui äidilleen paljon näistä pornon hänessä herättämistä kuvitelmista, joita lapsi kutsui lempiajatuksikseen. Lapsen ajatusmaailma on hyvin erilainen kuin aikuisen ja siksi äidin silmissä moni lapsen sanoittama pornon herättämä mielikuva ja ajatusketju oli todella järkyttävä, mutta äiti peitti järkytyksensä tietäen lapsen olevan hyvin herkässä tilassa ja tietäen, että myös hänen toiminnallaan tulisi olemaan suuri vaikutavuus lapsen seksuaalikehitykseen. 

Äiti soitti lastensuojeluun Kuusniemelle saadakseen neuvoja tuloksetta. Mitään todellista tukea vanhemmuuteen äiti ei saanut Kuusniemeltä, sillä osaamista tällaisten asioiden käsittelyyn ei ole lastensuojelussa kasvattajille. Lastensuojelu ei edes osaa neuvoa vanhempia asiantuntijan tuen piiriin. Sen sijaan lastensuojelu kartoitaa tahtooko lapsi sanoittaa heille sitä mitä on nähnyt ja tahtooko lapsi kertoa heille mitä ajattelee ja lastensuojelu tahtoo tarkistaa onko lasta häiritty tahallisesti seksuaalisestia. Lapsen kehitystarpeista ja niihin vastaamisesta tuossa haastavassa tilanteessa ei osata välittää. Tutkimustavat ovat kankeita ja lastensuojelu ei oikeastaan edes tiedä mitään ihmisen seksuaalikehityksestä tai mitä sana seksuaalisuus tarkoitaa.

Kuusniemi tahtoi tavata lapsen ja pyysi tätä äidiltä. Kuusniemi ei ollut koskaan tavannut lasta aiemmin ja tahtoi tavata lapsen yksin ja puhua lapsen kanssa yksin pornosta. Kuusniemi arvioi, että 6-vuotiaan kohdalla on aivan normaalia, että lapselle tuntematon aikuinen tapaa lasta ja kyselee lapselta pornosta. Äiti vastusti tätä ja totesi, että eihän lapsi edes tunne Kuusniemeä ja tulisi pelkäämään tilanteessa, jossa joutuu olemaan tuntemattomien aikuisten kanssa yksin. Kuusniemi ilmoitti, että lapsen kuulemista ei voi pitää objektiivisena, jos paikalla on vanhempi. Äiti haki kompromissia ja pyysi, että Kuusniemi ensin tapaisi lasta äidin kanssa ja jutusteltaisiin mukavia yhdessä luoden lapselle turvankokemusta ja sitten äiti lähtisi käymään luontevasti jossain hetkeksi luvaten lapselle palaavansa takaisin, jotta lapsella olisi turvankokemus. Tapaaminen sovittiin seuraavalle päivälle.

Lapsen isän piti tuoda lapsi äidille ja äidin viedä lapsi tapaamaan Kuusniemeä. Isä toimi tosin ja ilmoittamatta äidille vei lapsen tapaamaan suoraan yksin Kuusniemeä. Isä jätti 6-vuotiaan lapsen Kuusniemen hoiviin lastensuojelun ovella ja lähti töihin ilmoittamatta äidille ja jätti vastaamatta äidin puheluihin. Kuusniemi ei soittanut äidille myöskään. Äiti etsi lastaan lastensuojelun ovelta ja sai järkyttävän tylyä kohtelua, jossa hänelle tuntematon sosiaalivirkailija totesi, ettei äidille tarvitse kertoa missä lapsi on ja ilmoitti, että lastensuojelu saa tehdä ihan mitä vain sanoen: "Me saamme kuule mennä teidän kotiinne ja hakea teidän lapsenne, jos haluamme." Äitiä ei kuultu ja äidin hätää lapsen puolesta ei huomioitu, kun äiti totesi: "Minä tiedän, että lastani pelottaa." Äiti itki itkemistään sosiaalitoimiston aulassa kaikkien ihmiste edessä ja otti vastaan sosiaalityöntekijöiden halveksuntaa: "Kuinka sinä voit käyttäytyä noin? Luuletko, että tuollaiselle voi antaa lasta?" 

Äiti joka oli provosoitunut lastensuojelun tylystä ja ylimielisestä kohtelusta ja hädissään itki, saikin ymmärtävän välittämisen sijaan ottaa vastaan halveksuntaa, syyttämistä ja negatiivista retoriikkaa Vuosaaren lastensuojelun aulassa, jossa kaikki ihmiset katosivat häntä. Aulaan hälytettiin vartija, joka seisoi itkevän äidin takana metrin päässä valmiina toiminaan äidin hokiessa peloissaan: "Minä tahdon tietää missä lapseni on. Hän pelkää ja tarvisee minua. Minä olen hänen äitinsä." Äidille tuntematon nuori sosiaalityöntekijä vain sätti äitiä osoittaen täydellistä ylemmyyttä ja välinpitämättömyyttä, mikä järkytti äitiä lisää. Äiti koetti tietoisesti kuitenkin pitää tunteet kurissa edes siinä määrin kuin voi, vaikka hänen teki mieli raivota täysiä, tuhota ihmiset hänen ja lapsen välistä halussaan pelastaa lapsensa. Äiti oli kriisissä ja ei saanut ammatillisesti pätevää kriisitukea, vaikka kerrosta alempana oli terveyskeskus. Oli vain tyly sosiaalivirkailija ja vartija ja laaja yleisö. Äitiä ei viety edes tilaan, jossa hän olisi saanut yksityisyyttä, vaan lastensuojelu tahtoi nöyryyttää häntä kriisissä.

Äitiä pelotti, että osaamaton sosiaalivirkailija väärillä toimintatavoilla menisi koskemaan hänen lapsen seksuaalikehitykseen tietäen, että pienikin ilme tai sana, voi aiheuttaa lapselle vakavan seksuaalisen ehdollistuman itseään kohtaan ja vaikuttaa hänen loppuelämään.

Lopulta Kuusniemi tuli paikalle ja kertoi tyttölapsen olevan kuultavana. Äiti ihmetteli Kuusnimelle miksi hänelle ei oltu ilmoitettu. Kuusniemi pyyteli anteeksi ja kertoi luulleensa, että isä olisi sopinut äidin kanssa, ettei äiti tule, koska isä oli tuonut lapsen ilman äitiä. Äiti ihmetteli miksi Kuusniemi toimi pelkän luulon varassa ja tähän Kuusniemi ei osannut muuta kuin todeta, että ei voinut muutakaan. Kuusniemi ei osannut käyttää validoinnin rauhoittavia keinoja ja osoittaa ymmärrystä äitiä kohtaan nähdessään äidin tunnereaktiot. Hänellä ei ollut empaattista kykyä äitiä kohtaan, kuten ei ollut ollut lastakaan, kun oli pakottanut lapsen olosuhteeseen, jossa lapsi oli joutunut kohtaamaan kaksi lastensuojelun hänelle tuntematonta tätiä aivan yksin elämänsä ensimmäisen kerran. Lapsi ei ollut ikinä aikaisemmin joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen. Laste ei ollut ikinä aiemmin jätetty tuntemattoman aikuisen hoiviin yksin ennen tutustuttamista vanhempien tukemana. Kuusniemi totesi äidille yksikantaan, ettei voi palauttaa äidille lasta, jos äiti ei rauhoitu ja lopeta itkemistä. Äiti kasasi itsensä ulkoisesti sisältä haavoittuneena, koska hänenkin autonomiaan vanhempana oli koskettu ja häntä oli kohdeltu epäkunnioittavasti lapsen äänenä, ja Kuusniemi lähti hakemaan lasta.
Ovella heti äidin nähdessään, Kuusniemen pitäessä lastensuojelun ovea lapselle auki, lapsi sanoi äidilleen Kuusniemen kuullen:

"Äiti missä sinä olit? Minua pelotti."

Lapsi oli selkeästi stressaantunut. Äiti otti tyttärensä syliin ja lohdutti tätä ja totesi, että olisi kyllä tullut, jos hänelle olisi kerrottu missä tyttö on ja jos hänet olisi päästetty. Kuusniemeä ei edes kiinnostanut käydä lapselle pelottavaa kokemusta siinä samantien läpi lapsen ja äidin kanssa ja Kuusniemeä ei kiinnostanut pyytää lapselta anteeksi.

Myöhemmin Kuusniemi väitti, ettei hän ollut havainnut lapsen pelkoa. Mitä tämäkin kertoo hänen ammattitaidostaan tai hänen työparinsa ammattitaidosta?

Äiti keskusteli tapahtuneesta sairaanhoitajansa kanssa ja tämä neuvoi tekemään muistutuksen Kuusniemestä. Se oli lyhyt ja sen tarkisti sairaanhoitaja. Se oli kirjoitettu kunnioittavaan sävyyn kysymysasetteluilla tiedustellen oliko Kuusniemi toiminut esimiestensä mielestä oikein eettisessä mielessä tai lasta huomioiden. 

Kuusniemen esimies sosiaalityön päällikkö Terhi Leino vastasi, että lastensuojelu voi tavat lapsia ilman vanhemman suostumusta yksin, jos kokevat tämän tarpeelliseksi ja ilmoitti Kuusniemen, joka ei ollut koskaan tavannut lasta aiemmin, kyenneen arvioimaan, että 6-vuotias tyttö oli ikätasoltaan valmis tapaamaan lapselle tuntemattoman aikuisen lapselle tuntemattomassa virastotalossa ilman vanhempaansa jopa niin, ettei lapselle tarvitse ennakoivasti edes kertoa, että hänen elämässään tullaan aikuisten toimesta näin toimimaan. Sillä ei ollut mitään väliä, että Kuusniemi oli sopinut äidin kanssa, että Kuusniemi tapaa ensin lasta äidin kanssa tai sillä, että äiti oli alustanut tuntemattomia aikuisia pelkäävän lapsen kertomalla tapaamisesta, että lapsi tapaa tätiä ensin äidin kanssa ja pelättäävää ei siis ole. Lapsen kokemalla ja sanoittamalla pelolla ei ollut Leinolle myöskään mitään merkitystä. Mahdollisesti Kuusniemi oli jättänyt kertomatta tahallisesti pelossaan tuomiosta esimiehelleen mitä oli todella tapahtunut ja kuinka lapsi oli Iitu Kuusniemenkin kuullen kertonut pelänneensä.

Kuusniemeä ei kiinnostanut lapsen oireilut pornoon. Häntä ei kiinnostanut tukea äitiä vanhemmuudessa. Hän ei antanut mitään neuvoja äidille, joka pohti miten tulisi tilanteessa toimia normalisoidakseen lapsen toiminnan. Äiti onneksi tapasi seksuaalikasvattajan ystävänsä juhlissa, joka antoi äidille Anu Suomelan kirjan Ihmeelliset ihmiset - lapsille ja aikuisille tarinoita elämästä ja seksistä ja tätä kautta äiti pääsi avaamaan lapselleen lasta askarruttavaa asiaa. Äiti luki tarinaa lapselle, josta lapsi oli aluksi kiinnostunut kunnes kysyi: "Äiti milloin tässä sadussa tulee niitä samoja juttuja mitä näin isillä?" Äiti kertoi lapselleen, että lapsi saisi katsoa niitä sitten kun on 18-vuotias, jos yhä tahtoo ja lapsen tahdosta laski kuinka monta vuotta siihen on ja koetti selittää miksi lapsi kuulisi nyt toisenlaisia tarinoita. Lapsen kiinnostus laski ja lopulta koko tapahtuma unohtui ja lapsen käytös normalisoitui.

Isää ei kiinnostanut vastata lapsen kehitystarpeisiin ja auttaa äitiä koko asiassa, koska isä suunnitteli Mehiläisen vastaava lääkäri - puolisonsa kanssa huolto-oikeudenkäyntiä ja kuinka mustamaalaisi äidin valheilla ja veisi äidiltä lapsen sekä erityisesti lapselta äidin.

20.12.2013 neljä kuukautta tarpeenselvityksestä äiti istui isän ja Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vs. sos. Anne-Elena Vatjuksen kanssa palaverissa, joka oli tulinen. Isä oli mm. vihainen äidille siitä, että äiti oli aloittanut lapselle balettiharrastuksen ja isä ei tahtonut viedä lasta harrastukseen luonapitoaikoinaan. Paikalle kutsuttiin myös äidille tuntematon tarpeenselvityksentyöntekijä olosuhteessa esiintyvien negatiivisten tunteiden vuoksi. Tilanne oli monella tavalla uhkaava äidin silmissä, sillä isä oli saapunut paikalle vain manipuloimaan lastensuojelua esittämällä äidistä tiukkoja syytöksiä joihin Vatjus lähti mukaan äitiä syyttämään välittämättä edes tarkistaa syytösten todenpitävyyttä kuulleen edes äidin kantaa. Äiti kysyi hädissään ja ihmeissään tarpeenselvityksen työntekijältä kuinka voisi vaihtaa lastensuojelun puolueellisen työntekijän objektiiviseen ja tarpeenselvityksen työntekijä vastasi äitiä halveksuen, että sellainen ei olisi mahdollista ja että äidin pitäisi ymmärtää, että äiti on riitaisa, koska tarpeenselvityksen johtava sosiaalivirkailija Iitu Kuuniemi oli kertonut tarpeenselvityksen kaikille työntekijöille äidistä tällaisen kuvauksen tuoden esille, että äiti oli tehnyt muistutuksen Kuusniemestä. Kuusniemen alainen totesi: "Sinullahan on sukset ristissä Iitunkin kanssa."

Äiti muistutti tällaisesta epäeettisestä toiminnasta, mutta vieläkään ei sosiaalityön päällikkö Terhi Leino, joka tiesi, että Kuusniemi oli sukua kyseisen eroperheen isän uudelle puolisolle, kokenut tarvetta, että asiaa todella pohdittaisiin objektiivisen sosiaalityön toteutumisen kannalta eettisesti.

Alku kesällä 2014 lapsi oli kiireellisesti sijoitettuna. Äiti pyysi lapselle lähetettä sosiaalipediatriselle, koska lapsi oli pitkään oireillut oudolla kutiamisella ja ahdistuksella. Äiti tiesi sen johtuvan isän riitaisuudesta äitiä kohtaan lapsen nähden isän ollessa hyvin aggresiivinen ja tuoden esille halveksuntaa äitiä kohtaan lapsen nähden sekä lapsen pelkäävän myös paljon isän uutta puolisoa, jonka lapsi kuvasi kiroavan lapsen läsnäollessa arvottaen näin lasta negatiivisesti sekä tuijottavan lasta vihaisesti, kun ei tykännyt jostain mitä lapsi teki.

Lastensuojelua ei kiinnostanut äidin huoli siitä miten isä kohteli äitiä lapsen nähden tai mitä äiti kertoi lapsen kertovan pelkäävänsä uudessa äitipuolessaan ollenkaan, mutta kutinan olevuus tahdotiin tarkistaa, koska lapsi kertoi sijoituksessa itse kutinasta. Sosiaalipediatrian kirjauksessa kerrotaan, että isä ja Mehiläisen vastaava lääkäri olivat koettaneet saada lasten psykiatrista lääkäriä uskomaan, että äiti kohtelee lasta seksuaalisesti kaltoin ja ettei lääkäri ollut mitään tällaiseen viittaavaa havainnut. Voimakas äidin leimaaminen oli jo tätä ennen aloitettu ja äitiä oli mm. syytetty päihteiden väärinkäytöstä ja äiti oli A-klinikan tutkimuksissa. Isän puoliso oli väittänyt nähneensä äidin sekavassa mielentilassa.

Syksyllä 2014 toteutettiin olosuhdeselvitystä MeriKratoksen toimesta. Ensin tavattiin äitiä ja sitten äitiä ja lasta yhdessä. Äiti itki tavatessaan työntekijöitä yksin ja kertoi kuinka raskasta on olla isän aggresiivisuuden ja halveksunnan kohteena ja joutua alati selvittämään isän äidistä esittämiä valheita, joita lastensuojelu suoraan uskoo huomioimatta äidin lähesten kannanottoja. Tätä ei juurikaan huomioitu olosuhdeselvityksessä. Ainut mitä pohdittiin oli huoli äidin mielenterveydestä ja kyky hoitaa lasta. Sitä ei pohdittu mikä vaikuttaa äidin mielenterveyteen. Välittämistä ei ollut, vaikka äiti kertoi isän uhkailevan häntä lapsen viennillä ja leimaavan valheilla. Vieraannuttamista ei osattu tunnistaa.

Lapsen kanssa valovoimapeliä pelatessaan äiti rajasi lastaan, kun lapsi kiipesi hellyyttä hakien äidin syliin ja halusi leikkiä vauvaa ja oli kuin etsisi äidin rintaa. Tuntemattomat aikuiset jännittivät samalla kun valovoimapeli sai aikaan myös lapselle kokemuksen äidin ja lapsen alkuvoimaisesta yhteydestä. Reaktio oli aivan normaali, mutta peli oli kesken ja äiti neuvoi lastaan keskittymään peliin samalla silittäen lasta ja todeten: "Haluaisitko leikkiä vauvaa?" ja lapsi vastasi: "Minä olen sinun vauva." Ja äiti hymyili kullalleen hellästi.

MeriKratos, joka tutkii olosuhteita huolivoittoisesti on kirjannut olosuhdeseltivykseen, että kesäisenä päivänä, kun lapsi leikki pihalla kastelukannun ja kukkien kanssa tehden hajuvettä sekoittaen kukkia ja vettä keskenään, he olivat huolisaan lapsen hoivasta, koska vaatteet kastuivat, vaikka lapselle vaihdettiin kuivat vaatteet heti sisälletulon yhteydessä.

MeriKartos teki lastensuojeluilmoituksen. Se koetti ensin soittaa lapsen vs. sos. Laura Laineelle tuloksetta ja soitti tämän jälkeen Vuosaaren tarpeenselvitykseen. Iitu Kuusniemen alainen kirjasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan MeriKratos oli mukamas ilmoittanut olevansa huolissaan, koska olisi havainnut merkkejä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin kotona äidin toiminnassa sekä äidin mielenterveydestä.
Äiti sai tietää tapahtuneesta, kun Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ilmoitti äidin äidin, äidin psykiatrisen lääkärin ja äidin psykiatrisen sairaanhoitajan läsnäollessa äidille tapaamisen lopussa: "Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä on 100 prosenttisen varma, että käytät lastasi seksuaalisesti hyväksi. Olen tehnyt sinusta rikosilmoituksen seksuaalirikosyksikköön ja poliisi jatkaa tästä." Äidille lätkäistiin tapaamisen lopussa eteensä lastensuojeluilmoitus, jonka oli kirjannut Iitu Kuusniemen alainen.

Äiti soitti hätääntyneenä MeriKartokseen kysyäkseen miksi MeriKratos on tehnyt lastensuojeluilmoituksen epäilystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja jättänyt puhumatta tällaisesta asiasta äidin kanssa. MeriKratos totesi äidille, etteivät he ole koskaan tehneet sellaisesta aiheesta ilmoitusta, vaan olivat tuoneet esille huolta äidin jaksamisesta sekä lapsen käytöksestä, kun lapsi oli tahtonut leikkiä vauvaa. Äiti ihmetteli mitä ihmeen huolta-aiheuttavaa on siinä, että lapsi tahtoo leikkiä vauvaa, mutta MeriKratos ei osannut vastata muuta kuin, että heille oli noussut huoli. Äiti vaati MeriKratosta korjaamaan tilanteen, jonka olivat aiheuttaneet ja huomautti, että lastensuojelun käsikirja ohjeistaa viranomaiset aina tekemään lastensuojeluilmoitukset kirjallisesti, jotta ei synny epäselvyyttä. MeriKratos syytti tilanteesta puhelimessa vastuuta teoistaan kykenemättömänä kantamaan vs. sos. Lainetta todeten, että Laine olisi voinut soittaa heille ja tarkistaa heiltä, oliko kirjaus ollut sen mukainen, kuin he olivat sen toivoneet tulevan kirjatuksi, ennen toimintaansa.

Laine oli tavannut ennen rikosilmoituksen tekoa vain lapsen isää ja isän Mehiläisen vastaavalääkäripuolisoa. Kirjauksen mukaan molemmat olivat kertoneet huoltaan siitä, että uskovat äidin käyttävän lastaan seksuaalisesti hyväksi. Lääkäri oli kuvannut katsoneen lapsen tanssia ja lapsen tanssivan seksuaalisväritteisesti itseään peilistä katsoen samalla ja väitti äidin opettaneen lapselle tällaista. Hän myös ilmoitti, että äiti pukee lapsen liian pieniin seksuaalisväritteisiin vaattesiin, joissa on paljetteja ja antaa lapselleen seksuaalisväritteistä kasvatusta. Myös väitettiin lapsen pohtineen miksi hänellä tulee olla äiti ja isä, miksi ei voisi olla vain isä.

Laura Laine ei ennen rikosilmoituksen tekoa siis soittanut ilmoituksen tehneelle ja tarkistanut edes sisältöä, soittanut äidille ja käsitellyt äidin kanssa lastensuojeluilmoitusta tai edes tavannut lasta ja kuullut lasta tai edes lain mukaisesti tilannut lapselle lääkärin tarkistusta asian tutkimiseksi. Hän vain puhutti Vuosaaren lastensuojelun koko työryhmän uskomaan, että äiti käyttää lastaan seksuaalisesti hyväksi tai sitten tämän leiman asetti äidin päälle johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemi jo ennen MeriKratoksen soittoa, mikä mahdollisesti sai aikaan vääristyneen kirjauksen.

Mahdollisesti jo kesällä 2014 Mehiläisen vastaava lääkäri tavatessaan Iitu Kuusniemeä isän kanssa puheli epäilyksistään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin toteuttamana ja mahdollisesti Iitu Kuusniemi juoruili tästä työryhmässään ja pyysi näitä olemaan asiassa valppaana.

Ilmiselväähän olosuhteessa oli, että kesällä 2014 väitti isä ja isän puoliso sosiaalipediatrisella, että äiti käyttää lastaan seksuaalisesti hyväksi ja tämän jälkeen jostain syystä isän puolison sukulaisen alainen kirjasi sisällöltä vääristyneen lastensuojeluilmoityksen, jossa myös väitettiin äidin käyttävän lastaan seksuaalisesti hyväksi ja tätä ennenhän oli jo paljastunut 20.12.2013, että Iitu Kuusniemi tehtyään virheen työssään lapsen kuulemisen asiassa, meni peittelemään tätä työryhmässä rikkoen salassapitovelvoitettaan leimaamalla lapsen äitiä riitaisaksi, koska äiti oli muistuttanut kohteliaasti kysymysmuodossa lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta lastensuojelua, joka oli jättänyt ne huomioimatta ja toiminut välinpitämättömästi lasta kohtaan. 

Kuinka sattuman varaista on tällainen olosuhde ja onko tosiaan muka uskottavaa, että lastensuojeluilmoituksen kirjannut olisi vain ymmärtänyt MeriKratokse puhelun väärin ja kirjannut ilmoituksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Kuka uskoo, ettei Iitu Kuusniemellä ja hänen suurella suullaan ja suurilla elkeillään, joissa oli jo havaittu välinpitämättömyys lapsia kohtaan, ollut vaikuttavuutta tapahtumaketjuun.

Iitu Kuusniemi jopa valehteli, että olisi soittanut lapsen kuulemispäivänä äidille, mutta että ei ollut saanut äitiin yhteyttä. Äiti pystyi todistamaan, ettei hän ollut saanut yhtään puhelinsoittoa tuona aamuna 09-310 alkuisesta numerosta tai mistäkään muusta numerosta. Valheesta kiinni jäätyään Kuusniemi vetosi huonoon muistiin ja koetti tällä peitellä valhettaan.

Poliisi totesi esitutkinnan lopettamispäätöksessään, ettei rikosta ole tapahtunut ja että kyseessä oli ollut lastensuojelun turha huoli ja pohti imetetäänkö lasta ja jos imetetään totesi, että silloin asia kuuluu sosiaalitoimelle, vaikka äiti oli ilmoittanut tarkasti poliisille ettei imetä, sillä joutui lopettamaan imettämisen lapsen hampaiden tulon aikoihin lapsen ollessa 10 kuukauden ikäinen, ja lastensuojelun kuulemisessa lopulta lapsen kohdalla oli ilmennyt, ettei lasta edes imetetä. Jopa poliisi ei ollut kykenevä havaitsemaan tietoista leimaamista, jossa vanhempi tahalleen koetetaan manipuloinnin keinoin saada näyttämään joltain mitä hän ei ole ja jossa jopa lastensuojelun viranomaiset tähän lähtivät.

Eläkkeellä oleva lastenlääkäri, Marina von Flittner, Lääket.lis 1964 Helsingistä, joka on toiminut lastenlääkärinä Lapin Lastensairaalassa, Kolpeneen Keskuslaitoksessa ja Länsi-Uudenmaan sairaalan lastenosastolla vuoteen 2010 ja siirtynyt eläkkeelle 2001 erikoistuttuaan lastentaudeille 1974 HUS Lastenklinikalta, totesi asiaan seuraavaa äidin äidin pyydettyä ammatillisesti pätevän erikoistuneen lääkärin kantaa asiaan:

"En malta olla muistuttamatta, että äidin/naisen rinta on ollut eloon jäämisen ehto, pehmeän suloinen. Se on syli mistä lapsi hakee lämpöä ja turvaa. Jos siihen liittää vain eroottisen latauksen, harhaan menee, vieläpä ilman rakkautta ja toistemme kunniottamista, niin ollaan pahasti suolla. Lapsen huoltajuuskiista on karmeudessaan esimerkki tästä."

Hän myös otti kantaa lapsen sänkyyn sitomiseen, jota isä toteutti puolisonsa neuvosta ja jonka vs. sos. Laine oli hyväksynyt seuraavaa:

"Huomautan, että kahden aikuisen voimin lasta ranteista ja nilkoista puristaen ja sänkyyn pakottaen, ei vastaa käsitettä "med milt vald" eikä näin ollen ole sallittua. Lapsi on siinä pahasti alistettu ja traumatisoituu varmasti."

Äitiä oli siis Laura Laine kieroutuneessa ajatusmaailmassaan syyttänyt turhaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä jopa leimaten äitiä esittämällä väittämän, että on 100 prosenttisen varma ja samaan aikaan Laine oli hyväksynyt lasta traumatosoivan toiminnan lapsen isälle ja tämän Mehiläisen vastaavalääkäri -puolisolle, joka oli sukua lapsen tarpeenselvityksen tehneelle Iitu Kuusniemelle. Laineen toiminnan olivat hyväksyneet hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse sekä johtava sosiaalityöntekijä Eja-Maria Aro, koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sekä Helsingin sote-viraston moniammatillinen työryhmä, joka osoitti siis näin ollen kyvyttömyyttä reflektoivaan työmenetelmään eli pohtimaan sosiaalityön toiminnallisia menetelmiä kriittisesti niiden vaikuttavuutta tutkien.

Tammikuussa 2015 hallinto-oikeudessa isän puolisolta kysyttiin onko hän sukua Iitu Kuusnimelle. Samaa oli tiedusteltu kirjallisesti lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelta jo loppuvuodesta 2014, mutta hän kieltäytyi paljastamasta totuutta. Oikeudelle tuo Mehiläisen vastaava lääkäri paljasti totuuden. Äidin kannellessa tästä seikasta, ettei sosiaalivirkailja osaa jättäytyä sukulaisuussuhteen nimissä pois työtehtävästä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, vastineessaan sosiaalityön päällikkö Terhi Leino paljasti tienneensä jo tarpeenselvityksen aikaan sukulaisuussuhteesta ja todenneensa, ettei sukulaisuussuhteella ole vaikuttavuutta. Lounatvuorikin siis salasi totuuden äidiltä tietoisesti vaikka oli saanut käsitellä muistutuksen lapsen kuulemisesta ja siitä, mitä paljastui Kuusnimen toiminnasta lastensuojelussa 20.12.2013.

Edes lakiasiantuntija Karri Välimäen mielestä siinä ei ole mitään kummaa, että lastensuojelu salaa toiselta vanhemmalta sosiaalityöntekijän ja vanhemman puolison sukulaisuussuhteen toiselta vanhemmalta puolitoista vuotta ja ettei lastensuojelun johto kykene ymmärtämään sosiaalisten suhteiden vaikuttavuutta. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä lakiasiantutnijan tulisi osata myös sote-viraston moniammatillisessa yhteistyössä valaista kollegjaan erilaisten tutkimusten tuloksista ja tuoda esille, kuinka vaikuttavuus on havaittu ja kuinka sukulaisuussuhteen vaikuttavuutta on vaikea havaita tiedostamisongelman vuoksi, sillä yksikään ihminen ei ole kykenevä 100 prosenttisen tiedostamiseen.

Heti hallinto-oikeuden jälkeisenä päivänä äidille ilmoitettiin, että tapaaminen Laineen kanssa peruuntuu, koska lapsen asiakkuus siirretään Vuosaaren lastensuojelusta Lassilan lastensuojeluun. Myöhemmin äiti sai vastauksen Vartiollta kysymykseensä miksi asiakkuus siirrettiin Vuosaaresta Lassilaan ja vastauksessa ilman tarkempaa perustelua lyhyesti todettiin asiakkuussiirron toteutetun luottamuspulan vuoksi. Vuonna 2017 sosiaalityön päällikkö Teiro, joka oli työskennellyt lapsen omana sosiaalivirkailijana ei 2.6.2017 tätä osannut kuitenkaan ottaa huomioon omassa työssään sosiaalityön päällikkönä.

Läheisneuvonpidossa syksyllä 2015 laukoi isän veli näkemyksenään: "Äiti ei voi koskaan todistaa, ettei ole lasta seksuaalisesti hyväskikäyttänyt!" Vuosia aiemmin oli isän äiti huutanut äidille puhelimessa, kun äiti oli kertonut mummolle, että lapsi on nähnyt isällään pornoa ja tarvitsee aikuisen tarkkaa valvontaa, jotta lapsi ei laittaisi leluja takapuoleensa: "Sinun luonasi se on varmasti nähnyt sitä. Minä tiedän, että tämä kaikki on sinun syytä." Mummo ei kyennyt asiallisesti käsittelemään oman poikansa tapaa katsoa pornoa ja vahinkoa, joka oli tapahtunut.

Samainen mummo vaati lasta salaamaan tiedon äidiltään, kun lapsi kertoi hänelle keväällä 2017 isän puolison kaltoinkohdelleen häntä uhkaillen lasta sanoin: "Jos kerrot äidillesi, äiti tekee isälle pahaa. Jos kerrot äidillesi, et rakasta isääsi."

Miksi moinen salaaminen?

Miten niin ei ole vaikuttavuutta?

Miksi lastensuojelu ei välitä lapsista?

Miksi lastensuojelu välittää enemmän julkisuuskuvastaan?

Jopa lastensuojelun käsikirja varoittaa lastensuojelua siitä, että ihminen saattaa jopa ihmisen arvoaseman edessä kadottaa kyvyn objektiivisuuteen ja olettaa vaikkapa lääkärin puhuvan totta todennäköisemmin, kuin tarjoilijan, vaikka ihmisen virka-asemalla ei ole tutkitusti mitään merkitystä siinä seikassa onko ihminen mieleltään häiriintynyt. Kaikissa ammattikunnissa on valheelle tietoisesti toimintansa perustavia itsepetoksellaan muita manipuloivia ihmiskohtaloita. Sosio- ja psykopatia ei katso ammattia ja arvoasemaa ja usein itseasiassa heitä havaitaan juuri johtoasemista, jonne pääsee häikäilettömyydellä. Herkkkä tavallinen ihminen ei hae välttämättä suurta valta- tai vastuuasemaa ja se, että ihminen ei ole korkeassa asemassa ei määritä ihmisen sosiaalistaälykkyyttä, kykyä moraaliin tai rakastaa lähimmäistään.

Eerikan kuolemaa tutkittaessa havaittiin, että sosiaalivirkailija syytti omasta toiminnastaan Eerikan isän äitiä, joka oli lakikirja kädessä vaatinut sosiaalijohtajan asemassa lapsen kiireellisen sijoituksen purkamista ja lapsen palauttamista isälleen. Lakikirja ja isän äidin asema sosiaalijohtajana oli motivoinut lastensuojelijan toimintaa eikä suinkaan tarve suojella lapsia tarkoilla tutkimuksilla ja tarkalle pohdinnalle perustuvalla toiminnalla. Tutkimuksissa on havaittu, ettei sosiaalityöntekijät osaa havaita manipulaation keinoja ja tulevat työssään näin ollen manipuloiduksi mm. narsistien toimesta.

Äiti on traumatisoitunut tapahtumasta. Hän ei kykene luottamaan uusiin ihmisiin. Vuonna 2016 hänen oli vaikea jonkun aikaa koskettaa lastaan, koska hän pelkäsi uudelleen syntyviä turhia syytöksiä ja lapsen sylittely ja halaaminen pelotti häntä. Hän suri tätä ja kärsi tästä. Normaali äitiys siis katosi fyysisestä suhteesta olosuhteessa, jossa lapsi tarvitsee vanhemman kosketusta kokiakseen olevansa hyväksytty. Äiti opetteli hajonnessa identiteetissään väkivallan jälkeen luottamaan omaan kosketukseensa, jota hänen ei olisi pitänyt joutua edes epäilemään. Äiti ei kykene myöskään antamaan miehen koskettaa häntä ja ajattelemaan itseään seksuaalisena enää. Jos joku mies yrittää lähestyä häntä, äiti ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen. Äiti tietää olevansa terapian tarpeessa, mutta ei ole vielä valmis käsittelemään asiaa, sillä siihen liittyy paljon haavoittavia tekijöitä, joita hän ei tahdo vielä kohdata. Varsinkin kun asia on jotain mitä ei mielellään jaa edes tuntemattomalle terapeutille, kun ei kykene luottamaan. Äiti on valinnut yksin olemisen parisuhteen sijaan olosuhteiden aiheuttaman pakotteiden vuoksi. 

Täällä Mieron tiellä mietin miksi lastensuojelu käyttää manipulaation keinoja työssään. Mitä hyötyä on valehdella totuudesta, pimittää tietoa, salata kokonaiskuva ja väittää, ettei virheitä ole tehty? Miten lastensuojelu Helsingissä voi katsoa itseään peiliin, kun sen johtoryhmä tietää tämän tapahtuneen?
Äiti kertoi kaiken edellisen sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle Teiron työskennellessä Kivikon lastensuojelun johtavana sosiaalityöntekijänä ja lapsen vastuusosiaalivirkailijana syksyllä 2016. Tuolloin Teiro kauhisteli tapahtumaketjua äidille. Mutta sosiaalityön päällikön asemassa 2.6.2017 Teiro oli valmis manipuloimaan hovioikeutta esittämällä väittämän, ettei sukulaisuussuhteella voi olla vaikuttavuutta lastensuojelutyöhön. Teiro pelkäsi tuomarin edessä lastensuojelun virheiden paljastuvan ja väitti, ettei virheitä ole tehty.

Laura Laine ei onneksi ole enää töissä Vuosaaren lastensuojelussa tai mahdollisesti ollenkaan Helsingin kunnalla. Iitu Kuusniemi saa yhä tehdä työtään Vuosaaren tarpeenselvityksessä johtavana sosiaalivirkailijana ja kenenkään mielestä hän ei ole tehnyt työssään virheitä, kuten ei myöskään yksikään hänen työtoverinsa tai hänen esimiehensä missään asiassa. Toivottavasti Kuusniemi on tajunnut virheensä, vaikka ei myönnä tätä ja johtaa alaisiaan oleman toistamatta hänen virhettään.

Ja minua pidetään rikollisena poliisin mielestä ja jossain joku syyttäjä lukee tätäkin kirjoitusta pohtien, josko syyttäisi minua tuon Mehiläisen vastaavan lääkärin kunnian loukkaamisesta, kun tuo Mehiläisen vastaava lääkäri meni mm. mustamaalaamaan hyvän äidin lastaan seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi ja minä kirjoitan siitä edes kertomatta lääkärin nimeä.

Mielestäni tuon lääkärin nimi olisi eettisessä mielessä julkaistava, jotta ne jotka eivät halua vaarantaa elämäänsä hänen kohtaamisella, joutuen valheellisten ja vääristyneiden ajatusten kohteeksi ja niillä leimatuksi, voisivat välttää häntä. Vanhempien tulisi saada suojella lapsiaan häneltä ja hänen näkemyksiltään, joiden mukaan lapsia tulee sitoa sänkyyn. Hänhän voi neuvoa monia harhaan ja samanlaisella toiminnallaan haavoittaa monien elämää.

Kyseinen lääkäri ei ole kykenevä näkemään omassa toiminnassaan mitään virheellisyyttä. Hänelle hän itse on vain maailman napa tarpeineen ja hänen toimintansa vaikuttavuuden arviointi ja sen pahoinvointia aiheuttamista seurauksista valittaminen, on hänen mielestään vain väärin häntä kohtaan, koska hän on itselleen maailman napa.

Mielestäni lastensuojelua tulisi jonkun tahon todella valvoa. Mielestäni vakavien virheiden tekijät pitäisi erottaa. Kyvyttömyys objektiivisuuteen pitäisi olla syy sosiaalivirkailijan erottamiselle. Jos kyvyt ajattelutyössä eivät riitä objektiivisuuteen ja sen tietoiseen ylläpitämiseen, ei ole kykyä toimia niin suuressa vastuu ja vaikutusasemassa.

Lapsen isä lukee kirjoituksiani. Hän valittaa näistä tuttavilleen. Hän ei osaa empatiaa ja ei ole hetkeäkään miettinyt millaiseen asemaan äidin laittoi. Jo parisuteen aikana isä alisti häneen syvästi ja sokeasti rakastunutta äitiä haukkuen tätä mm. siitä, että äiti on hänen kahdesta sadasta kohtaamasta naisesta kaikkein huonoin vuoteessa. Isä vain nauraa äidin kärsimykselle itsekseen ollessaan ja näyttelee uhria leimattuaan lapsensa äidin, joka päästi hänet lähemmäksi kuin ketään muuta, lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, voittaakseen huoltajuuskiistan ja saadakseen aivan sairaasti toimivan lastensuojelun puolelleen. Vieraannuttajat ovat maailmamme julminta ihmisloskaa rajattomassa tunnekylmyydessään. Heitä vieraannuttamisessa manipuloinnin keinoin tukeva lastensuojelu on epäonnistunut.

Nämä totuudenmukaiset tarinat, joita lastensuojelu salaa peittääkseen valheelliset tarinointinsa, pitäisi saada päivänvaloon todella, jotta tällainen toiminta, joka haavoittaa ihmisiä saataisiin katkaistua edes lastensuojelusta tarkalla valvonnalla.

Mehiläisen johtava lääkäri ei asu enää lapsen kanssa. Lapsi on todennut olevansa helpottunut tämän vuoksi. Yhtenä päivänä kauppamatkalla äitinsä vieressä lapsi tutkiessaan kännykkäänsä havaitsi tuon julman naisen puhelinnumeron yhä puhelimessaan ja lapsi poisti sen todeten äidilleen koko ihmissuhteen turhaksi. Äiti on helpottunut, sillä tietää lapsen ymmärtäneen naisen pahaksi ja käsittäneen, ettei vika ollut lapsessa itsesään, vaikka tuo nainen aina niin väitti lasta mm. väkisin sänkyyn ominkäsin sitoessaan. Lapsi puhuu yhä äidilleen paljon naisesta ja paranemisprosessi väkivallan jälkeen on päässyt vihdoin alkamaan.

Voi kuinka minun tekisikin mieli julkaista tuon lääkärin nimi. Sitä pelätköön hän koko loppuelämänsä lukiessaan kirjoituksiani. Ehkäpä tulee oikeuskäsittely, julkinen, tuon lääkärin kunnianloukkaamisasiasta ja ehkäpä valtamedia huomaa sen ja ehkäpä valtamedia julkaisee nimen tai joku hullu somesta, sillä lapsia koskevissa asioissa lasta suojellaksemme me emme julkaise ihmisten nimiä, jotka voitaisiin yhdistää helposti lapseen, vaikka sellaisen teon jälkeen mitä tuo valtavassa yhteiskunnan luottamusasemassa toimiva lääkäri teki, olisi oikeus ja kohtuus, että hän saisi maistaa itse julkista leimaa, joka perustuu totuudelle.

On jokseenkin järjetöntä lääkäriltä, joka tietää mustamaalanneen lapsen äitiä jopa seksuaalisesti lasta hyväksikäyttäväksi ja tietää äidin kykenevän tämän todistaa, pyytää kirjoittelustani julkista oikeudenkäyntiä. Tällöinhän vaarana on, että valtamedia tulee leimaamaan hänet, jos tuomiossa todetaan, ettei kirjoittaluani voi pitää hänen kunniansa loukkaamisena. Kritisointi aiheesta, ei ole kunnian loukkaamista. Kritisointi aiheesta on sananvapauden käyttöä tarpeen edessä.

Lapsi koki vs. sos. Laura Laineen kuullessa lasta äidin lapseen kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, äidin valitettua Laineelle, ettei tämä ole edes kuullut lasta, Laineen syytävän häntä jostain. Lapsi pyysi äidiltä, että lastensuojelun täti vaihdettaisiin sellaiseen, jolla olisi "iso sydän".

Näin Laine koski lapsen seksuaalikehitykseen sekä äidin seksuaalisuuteen erityisesti äitiä vakavasti haavoittaen. Lapsen reaktiot isällä nähtyyn pornoon ja tästä seuranneisiin tilanteisiin ja Laineen syyttävään asenteeseen tulee lapselle havaituksi vasta murrosiässä todella ja tämän jälkeen. Aikuisuudessa lapsi joutuu lukemaan lastensuojelun kirjauksista, kuinka Mehiläisen vastaava lääkäri väitti hänen tanssineen seksuaalisväritteisesti. Äidillä on onneksi kuvamateriaalia lapsen tanssimisesta ja äiti voi todistaa tuon lääkärin silmässä olleen todella kieroutunut malka.

Kaikki lastensuojelun pikkusieluiset tulisi vaihtaa isosydämmisiin välittäjiin <3 .

Luen artikkelia kuoleman sairaan lapsen äidin elämästä. Olen itsekin perheestä, jossa sisareni syntyi vakavasti sairaana ja jossa tuo haaste kulki elämässämme pitkään. Hän ei kuollut, vaikka se oli monta kertaa lähellä ja perheemme ei ikinä unohda 10-vuotiaan yksin sairaalassa Aku Ankkaan raapustamaa kirjoitusta enne vaarallista välttämätöntä leikkausta:

"En tahdo kuolla."

En unohda ikinä hetkeä, kun lähdin etsimään heikkoa 17-vuotiasta sisartani autotallista, jonne hän meni hakemaan lääkkeitään ja löysin hänet istumasta betonilattialta yöpuvussaan hänen kertoessa:
"Minä tahdon kuolla."

Minunkin äitini taisteli tuolloin sosiaalitoimiston kanssa lääkkeisiin tuesta. Lääkkeisiin, joita ilman sisareni ei olisi elänyt. Kun äidilleni, joka oli omaishoitaja, 1990-luvulla lopulta todettiin kaikista pankeista, että katto on tullut vastaan ja lainaa ei enää tipu, hän käveli sisälle sosiaalitoimistoon ja totesi tiukasti, että jos nyt ei tule tukeen puoltavaa päätöstä, hän kävelee seuraavaksi sisään asianajajan kanssa. Puoltava päätös tuli, mutta ei takautuvasti, vaikka löytyikin lakikohta, joka määräsi tukemaan. Näin Etelä-Karjalassa tuolloin.

Jävenpäässä 10-vuotias Ella on tehnyt kuolemaa ja nyt tahtoo kunta lakkauttaa äidin, Miira Lahden, omaishoidon tuen, koska äiti tarvitsee lapsensa voinnin heikennyttyä enemmän ammattilaisten tukea. Vaikka äiti yhä osallistuu aivan samoin kuin ennen, määrittelee mukamas ulkopuolisen avun tarve sen onko omaishoitaja omaishoitajuuttaan toteuttaessaan oikeutettu tukeen. Kuukausittainen tuki on vain 630 euroa. 
Ella sairastaa kuolemaan johtavaa INCL-keskushermostotautia ja tarvitsee kotonaan ympärivuorokautista hoitoa. Tauti johtaa lapsen vaikeaan kehitysvammaan ja lopulta kuolemaan. INCL-lasten elämä on keskimäärin 9-11 vuoden pituinen.

Tavalliset perheet eivät tiedä mitä on olla sairaan lapsen vanhempi. Ainut mihin mielikuvitus riittää, on ymmärrys, että tilanne tottakai aiheuttaa huolta ja surua sekä pelkoa ja lopulta luopumistyön monet tunteet. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä miten työlästä todella on hoitaa sairasta lasta. Sitä ei voi verrata lasten kuskaamiseen harrastuksesta toiseen ja sitä ei voi verrata koko perheen läpi käymään oksennustautiin. Omaishoidon tuki on kuitenkin hyvin pieni verrattuna työn määrään. Laitoshoito tulisi moninkertaisesti kalliimmaksi.

Lääkkeet ovat todella kalliita ja niihin ei saa helpolla helpotusta tai tukea. Monien lääkkeiden kohdalla KELA:lta ei saa mitään korvausta ja moni kummallinen seikka voi johtaa siihen, että korvausta ei saa, vaikka lääke kuuluisi KELA:n korvausten piiriin. Sisareni ei saanut järkyttävän kalliiseen lääkkeeseen KELA:lta tukea aikoinaan, saatuaan sairaalabakteerin jo alhaisessa immuniteetissaan, koska hänelle määrättyä lääkettä ei oltu suunniteltu sairaalabakteerin hoitoon, vaan aivan eri sairauteen, vaikkakin lääkkeen vaikuttavat ainesosat juuri tehosivat kyseiseen sairaalabakteeriin. Äitini ajautui velkakierteeseen pankkilainoineen ja vekseleineen pitääkseen elossa sisareni, joka olisi kuollut ilman lääkettä. Vakavissa lainoissa omaishoitajuus ei ole helppoa, kun joutuu olemaan huolissaan aivan kaikesta.

Lapsuudessani meillä ei itketty minun nähden. Minä en nähnyt vanhempieni huolta ja väsymystä, vaan näin jopa epänormaalin pirteyden. Sisareni luokse sairaalaan minua vietiin vähäisesti, koska hänen huono kunto olisi voinut järkyttää minut. Tottakai silloin, jos pelättiin kuolemaa, minutkin otettiin mukaan kertomatta olosuhdetta, jotta näkisin hänet viimeisen kerran, jos kuolema korjaisi. En ymmärtänyt mistä oli kyse, kun sisartani nostettiin jäiden sekaan kylpyammeeseen. Muistan peitelleeni häntä sairaalassa lakanalla, kun olin itse 9-vuotias ja muistan käyntini teho-osastolla kerran, kun hän meinasi kuolla ollessani lukiossa. Äitini soitti lapsuuden kaupungista ja kertoi sisareni kiikutetun ambulanssilla Helsinkiin luokseni sairaalaan ja pyysi minua katsomaan sisartani mahdollisesti viimeisen kerran.

Todellisuudessa äitini itki lapsuudessani jääkaapin oven takana juustoa noutaessaan tai suihkussa salaa. Lapsille hän ei tietenkään näyttänyt huoltaan, sillä hän tahtoi meille normaalin lapsuuden. Niin normaalin kun vain voi tuossa tilanteessa. Vanhempani tekivät hulluna töitä maksaakseen sisareni lääkkeet ja tämäkään ei olisi riittänyt. Onneksi sota oli opettanut isäni isän säästämään pahan päivän varalle ja hän auttoi meitä. Vasta lukioikäisenä havahduin totuuteen, kun äitini soitti itkien ja kysyi hakisinko lainaa ja auttaisinko häntä kertoen olevansa pisteessä, jossa itse ei lainaa saa ja rahat eivät riitä. Vanhempani olivat jo eronneet perhe-elämän oltua heitä kuormittavaa ja isälläni oli uusi elämä. 

Myös Ellan perheessä raha on tiukilla. Miira kertoo, että suurin osa 630 euron omaishoidon tuesta on tähän mennessä mennyt 20 prosentin verojen jälkeen tytön kotihoidosta aiheutuviin lääke- ja tarvikekuluihin. 
– Tulee tunne, että kun en pysty hoitoon enää yksin, minun hoitoni kyseenalaistetaan. Tuli voimaton olo, että enkö enää riitä, kuvailee Miira pohtiessaan kummaa päätöstä, jonka taakse ei ole tehty yhtään todellista tutkimusta kysellen perheen arjesta, kun Miira on tarvinnut lisäkäsiä omaishoitajuutensa rinnalle.
Tämän lisäksi rahat, joita uusioperheessä hankitaan työllä, eivät kuitenkaan riitä. Perheeseen kuuluvat Ellan lisäksi neljä lasta: Romeo, 13, Eikka, 8, Elmo, 5, ja Liia, 3. Perheen arjesta vastaa isä Oskari Lahti Miiran keskittyessä Ellaan. Perheessä on päätetty kokemuksen kautta, että Ella menee ensin ja hänen tarpeensa ovat tärkeimmät.

– Ella on prioriteetti numero yksi. Jos hän ei saa kipulääkkeitään, tämä on ihan helvettiä, sitten kaatuu kaikki muukin. Mietimme aina, että Ellan tarpeet hoidetaan ensin ja katsomme sitten, mihin rahat muuten riittävät. Ne eivät ole riittäneet pitkään aikaan, perheen Oskari sanoo.

On raskasta joutua selvittämään ja selittämään tuen tarvetta tilanteessa, jossa voimia vaaditaan jokapäiväisestä arjesta selviämiseen. Kun rahat ovat kroonisesti loppu ja aika ei riitä, tarvittaisiin jo aitoa välittävää tukea. Miiran autoon ei ole ollut varaa ostaa talvirenkaita ja tuulilasi on ollut rikki jo kolmisen vuotta. Miten siis viedä Ella Hyvinkäälle sairaalaan, kun taivaalta tupruttaa lunta? Entä normaalin arjen pyörittämisen helppous olosuhteessa, jossa kaikki on hoidettava jalkaisin?

Silti hyvin pieni tuki tahdotaan viedä perheeltä, joka saattohoitaa perheenjäsentään.

– Kun kaupungin edustaja kuuli tilanteen, hän lupasi selvittää mahdollisuutta tuen alentamiseen sen poistamisen sijaan, kertoo Miira.

Täällä Mieron teillä ihmettelen Ellankin elämänpolun tieviittoja, joita Järvenpään kaupunki on tuolle tielle asetellut. Missä on humaani tuki ja aito välittäminen ja ihmiselämän arvostaminen? Miksi kaupungin edustaja tahoi vain selvittää, josko tukea voisi vain alentaa? Miksi hän ei lähtenyt selvittämään miten tuki pidetään ennallaan ja kuinka perheelle saataisiin lisätukea?
​
Miksi Ellalla, jonka tulevaisuus oli ennustettavissa, ei ole omaa sosiaalityöntekijää, joka tukisi perhettä saamaan kaiken mahdollisen tuen, joita Suomessa voi hakea? Miksi perheen arkea ei ole todella helpotettu ja pyritty huomioimaan niin Ella, kuin myös Ellan sisarukset? Mitä hyötyä on lastensuojelulaista , jos tällaisessa tilanteessa ei löydy osaamista, jolla ottaa kauniiseen käteen päätösvalta tuen antamiseen ja kirjoittaa erilaisia tukipäätöksiä tai hakea vaikka tukea kolmansilta tahoilta.

Kun on valtaa auttaa ja on mahdollisuus tähän, miksi sitä ei käytetä? Ella kuitenkin kuolee ja tämän jälkeen perheen elämä uomittuu Ellan muistamiseen samalla kun haetaan normaalia arkea, jossa Miirakin löytää äitinä aikaa olla myös itselleen samalla kun kykenee huomioimaan enemmän muita lapsiaan. Miksi Järvempää ei ole tahtonut auttaa Ellaa ja Ellan perhettä todella tietäessään, että Ellan elämä tulee olemaan lyhyt? Missä on tarvittavat tuet auton talvirekaisiin tai muihin tärkeisiin asioihin, jotta vanhemmat ja perhe saisivat keskittyä ilman ylimääräisiä huolia yhdessä saattamaan Ellaa?

Tukea tarvitsevien luokse tulee mennä ja tarjota apu.

Sitä on aito välittäminen.

Tätä ei ymmärretä nähtävästi Järvenpäässä, vaikka ammatillista koulutusta väitetään olevan.

Lähde: 

Ella, 10, on tehnyt kotona kuolemaa yli vuoden ajan – omaishoitajana toimivan äidin 630 euron tuki saatetaan poistaa: "Tuli voimaton olo" (MTV - 29.10.2017):
https://www.msn.com/…/ella-10-on-tehnyt-kotona-…/ar-AAubaia…

Lähtökohta on mahtava. Lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle on kaksi ja puoli vuotta tammikuun lopussa 2017 ja yhteistyö äidin sekä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailijan välillä oli toiminut. Alusta asti oli tehty kotiinpäin tehtyä työtä ja vastuusosiaalivirkailija oli puoltanut lapselle koko ajan laajimmat mahdollisimmat kotilomat. Lapsi oli ollut laitoksessa vain välttämättömimmät ajanjaksot. Äiti ei tahdo julkaistavan sosiaalivirkailijan nimeä, mutta toteaa hänen olevan se ainut järkevä, joka heillä on vuosien aikana ollut.
​
Huostaanoton hetki kaikessa karmeudessaan on vain muisto, joka tosin ei unohdu. 13-vuotiaan pojan läsnäollessa huusi lapsen äidille Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine:

"Etkö sä ymmärrä, että sun poikasi on mieleltään todella vakavasti sairas?"

Äiti oli erimieltä, mutta ei kyennyt vastaamaan huutamiseen ja alkoi itkemään.

Kumma kumma, jo aiemmin surkeissa kynäelmissäni manittu "moniasiantuntija" Laura Laine ilmeni tässäkin asiassa omien harhaisten kuvitelmiensa varassa jopa lapsia mieleterveydeltään diagnosoivana olevansa väärässä, sillä sijaishuollon erityisessä intensiivihoidon yksikössä tuolle pojalle ei tehty koskaan diagnoosia tai yhtäkään lääkereseptiä mielenterveydelliseen hoitoon. Päinvastoin laitoksen yhteenveto psykologin tutkimuksesta suositteli lapselle silmälaseja ja hänen harrastamismieltymyksien toteuttamisen mahdollistamista sekä totesi:
"Pojan erityisenä vahvuutena on asettuminen tärkeiden asioiden pohtimiseen. Minäkuvassa on myönteisyyttä ja hän tunnistaa tärkeitä arvoja. Hänellä on myös vahva orientaatio mieluisaan tekemiseen ja hyvät tiedolliset taidot. Pojan kokonaispäättelysuoriutuminen on keskitasoa, mutta ylittäisi keskitason ellei prosessointinopeus jäisi muita heikommaksi (silmälasien puute). Sekä visuaalinen päättely, että työmuistisuoritus ja kielellinen päättely hyvää keskitasoa."

Lapsi huostaanotettiin koulukiusaamisen vuoksi, jota ei osattu hoitaa Vuosaaren Mustankiven koulussa ja koska Laura Laineesta ei ollut suojelemaan lasta koulukiusaamiselta.

Huostaanoton purkupäivä oli lukkoon lyöty ja sijoituksen siirtämisen kotiin päiväkin oli siis tiedossa. Kaikki yhteistyötahot oli vastuusosiaalivirkailija koordinoinut petaamaan kotiin palaamisen hyvällä suunnitelmalla. Kotiutumista päätettiin yhteisellä päätöksellä turvata Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken uudella palvelulla eli sijaishuollon kotiuttavalla perhetyöllä. 

Uunituoreeseen uuteen perhetyön muotoon kotiouttavaan perhetyön yksikköön Sturenkadulle oli palkattu kaksi noin 50-vuotiasta perhetyöntekijää. Äiti oli luonnollisesti kaikesta tuesta ja yhteistyöstä kiitollinen, koska huostaanoton sijoitus oli siirtymässä kotiin "vain" kolmen vuoden laitoselämän jälkeen ja huostaanotto siis oli purkautumassa. Äiti tiesi huostaanoton kestävän tutkitusti keskinmäärin seitsemän vuotta, joten hänen poikansa pääsi helpommalla kuin moni muu. Onhan se voimaannuttavaa keskustella lapsen kotiuttamisesta.

Äiti ehti tavata perhetyöntekijät kahdesti sekä sen viimeisen kerran. Ensimmäisellä kerralla oli kotikäynti ja perhetyön tutustuminen tulevaan työpisteeseen, jossa työt tuli aloittaa hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta lapsen kotilomien aikana. Toinen tapaaminen oli Helsingin Diakonissalaitoksella (HDL) Pitäjänmäen yksikössä, jossa lapsi oli sijoitettuna. Tuo tapaaminen katkaisi lopulta jo ennen alkamistaan perhetyön.

Perhetyön tapaamiselta äiti siirtyi HDL:n sijoitettujen lasten äitien vertais- ja terapiaryhmän tapaamiseen ja matkalla tapaamiseen kävi tervehtimässä lapsen omaa hoitajaa sekä laitoksen johtavaa esimiestä.
Tavattuaan perhetyöntekijät kahdestaan poikansa kanssa sijoituslaitoksessa, muutaman päivän päästä äiti huomasi saaneensa puhelun hänelle tuntemattomasta 09-310 -alkuisesta puhelinnumerosta ja koetti tuloksetta soittaa takaisin. Lopulta sijoituslaitoksesta soitettiin äidille ja ilmoitettiin perhetyöntekijöiden ilmoittaneen lapsen vastuusosiaalivirkailijan esimiehelle Kirsti Myllärille, koska vastuusosiaalityöntekijä oli vuosilomalla, että äiti oli ollut sijoituslaitoksen tapaamisella päihteiden vaikutuksen alaisena. Äidille ilmoitettiin laitokselta tulevan pojan kanssa työntekijän tarkistamaan äidin kunnon, jotta poika voisi jäädä kotilomalle.

Äiti sekä laitoksen työntekijä olivat kummissaan. Kukaan ei ollut kyseisenä perhetyön tapaamispäivänä laitoksella, jolloin äiti osallistui myös jopa laitoksen vertais- ja ryhmäterapiaan, tapasi lapsen omahoitajan sekä laitoksen johtavan esimiehen, havainnut laitoksella äidissä mitään päihtymystilaan viittaavaa. Missään vaiheessa koko huostaanoton aikana ei ollut ollut kertaakaan edes epäilystä, että äiti olisi päihtyneenä joko laitoksen tiloissa tai kotonaan lapsen kanssa. Mutta nyt oli uusi perhetyö ilmoittanut olevansa varmoja, että äiti oli päihtynyt tapaamisessa.

Äiti ja laitoksen hoitaja olivat naureskelleet perhetyölle ja sille turhalle matkalle, jonka laitoksen hoitaja joutui tekemään. Äiti oli tarjonnut mahdollisuutta hoitajalle saada kahvit käynnillään, mutta hoitaja joutui kieltäytymään todeten olevansa töissä ja kiireinen palaamaan takaisin laitokselle, jossa hän on tarpeellisempi.

Seuraavassa ja siinä viimeisessä perhetyön tapaamisessa lapsen vastuusosiaalivirkailija kysyi äidiltä suostuisiko äiti päihdearvioon, sillä huostaanoton perusteisiin oli kaksi ja puolivuotta aiemmin kirjoittanut vs. sos. Laura Laine yhdeksi syyksi EPÄILYN äidin päihteiden käytöstä.

Äiti totesi suostuvansa todeten kyseessä olevan sitten jo kolmas arviointi ja tuoden esille, että kahdessa aiemmassakin on todettu, ettei äidillä ole päihdeongelmaa. Äiti painotti, että Laineen epäilys oli perustunut kaksi ja puolivuotta sitten miltei 10-vuotta vanhoille lastensuojeluilmoituksille, joita äidin mielisairas äiti oli tehtaillut äidistä yhdessä lapsien isän ja jopa isän tädin kanssa, joka ei ollut edes tavannut tuolloin vuosiin äitiä. Äiti totesi poliisin käyneen hänen kotonaan useasti tekemässä sekä sylki- ja puhallustestit ja aina todetun, ettei äiti ollut päihteitä käyttänyt. Äidin äiti oli väittänyt ettei äiti ruoki lapsiaan ja poliisi oli löytänyt lapset syömässä juuri tilattua pizzaa. Lopulta poliisi ravattuaan lasten kotona testailemassa äitiä turhaan, kirjasi tietoihinsa, ettei lähde edes enää kyseisen mummon ilmoituksista liikkumaan mihinkään. Lasten isän tädistä äiti kävi tekemässä rikosilmoituksen, jota ei kuitenkaan viety esitutkintaan, sillä poliisi, jolle äiti teki ilmoitusta, soitti siltä istumalta tuolle tädille ja totesi teon täyttävän jo kaksi rikosnimikettä ja lasten isän täti lupasi lopettaa siihen suoraan turhien ilmoitusten kirjoittelun ja niinhän se loppui. Silti Laine oli kirjoittanut suoraan nuo vanhat jo käsitellyt ilmoitukset syyksi epäillä äidin käyttävän päihteitä, vaikka äiti oli niiden takia käynyt kahdesti A-klinikan päihdearvionkin. Nämä kirjaukset luettuaan perhetyöntekijöillä oli naksahtanut päässä ja tunnetila, oletus, luulo, intuitio, oli muuttunut tiedoksi siitä, että äiti oli ollut varmasti päihtynyt tapaamisella.

Äiti kritisoi perhetyötä siltä istumalta:

"Miten te voitte työskennellä tällaisessa työssä, jos teidän tapa työskennellä on tuollainen? Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota tai mielenkiintoa nähdä teitä koskaan. Enkä pysty teidän kanssa yhteistyöhön, sillä yhteistyötä tulisi tehdä rehellisyyden ja luottamuksen pohjalta."

Äiti ihmetteli, miksi perhetyö tuossa tapaamisessa, jolloin perhetyöntekijät kohtasivat mukamas päihtyneen äidin lapsensa seurassa sijaishuoltolaitoksella, ei ottanut asiaa samantein puheeksi ja lopettanut tapaamista, jossa oli paikalla lapsi, jos äiti mukamas oli tuolloin ollut heidän mielestä päihtynyt. Miksi perhetyöntekijät eivät menneet välittömästi laitoksen johtajan puheille ja tuoneet esille huoltaan, jotta asia olisi voitu selvittää siltä istumalta? Äiti myös ihmetteli miten perhetyöntekijät voivat pitää normaalina tukena sitä, että toinen puhuu ja toinen kirjoittaa kaiken mitä sanotaan, kuin tapaamiset tulisi raportoida sanatarkkaan kuin oltaisiin valvotussa tapaamisessa tarkkailtavana.

Koska Nummikosken upeasti toimivassa sijaishuollon "kotiuttavassa" perhetyössä on jopa kaksi työntekijää, työntekijöitä ei voitu vaihtaa. Muita ei ollut äidin pyytäessä vaihtoa.

Äiti ja vastuusosiaalityöntekijä sekä sijoituslaitoksen johtava esimies päättivät yhdessä siinä samaisessa palverissa, ettei perhetyötä tarvita ja päihdearviossa todettiin äidille mm. että lastensuojelu työllistää heitä kaikkein eniten ja ettei äiti ole päihderiippuvainen.

"Siinähän mä sen A-klinikan vanhemman työntekijän kanssa nauroin, että olenhan mäkin siellä jo kolmatta kertaa arvioitavana samasta asiasta aivan turhaan," kertoi äiti minulle.
Helsingin kunnan verorahoja selkeästi riittää ja resurssipulaa ei ole, kun turhiin tutkimuksiin rahaa toistuvasti käytetään.

Lapsen virallinen sijoituspaikka on nyt koti vielä aprillipäivään 2018 saakka, jolloin huostaanotto, jonka Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalivirkailija Laura Laine aiheutti kesällä 2014, lopulta päättyy.

Äiti kertoi minulle innoissaan kuulleensa, ettei Laura Laine enää työskentele Vuosaaren lastensuojelussa. Äiti ei meinaa pysyä nahoissaan miettiessään missä Laine nykyisin työskentelee ja saiko Laine lopulta potkut Helsingin kunnalta vai tajusiko itse siirtyä pois sosiaalityöstä. Kaikki äidin sanat eivät ole julkaisukelpoista, mutta mainittakoon, että polvilumpiot tuli manittua, sillä sen verran kovasti äiti Lainetta kohtaan tuntee tunteita.

"Siellä (Vuosaaren lastensuojelu) on kaikki ihan pimeitä. Kyllähän siitä (Laine) näki ettei se enää jaksanut. Sen kasvot olivat kyvyttömät peittämään, että hän oli ihan loppu. Sehän punastui jokaisesta vastaväitteestä selkeästi kiukustuen. Varmaan joku burnout. Onneksi päästiin siitä eroon. Lähtiköhän Turkuun takaisin? Se sanoi, että on Turusta kotoisin," äiti puhuu solkenaan kykenemättömänä lopettamaan yhä traumatisoituneena siitä sairaasta kohtelusta mitä saa pahimmillaan lastensuojelulta. Ja tosiaan en ole kirjoittanut kaikkea ja maininnut kuinka äiti löysi kerran effican kirjauksesta väitteen, että äiti salakuljettaa Virosta huumeita Suomeen ja alkoi tivaamaan sosiaalitoimelta tietoa, että mistä kummasta moinen valhe on päässyt kirjauksiin väittämänä, että tällaiselle olisi jopa jokin todiste jollakulla jossain.

Äiti selätti Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken suunnitelman, huostaanoton purun estäjät - perhetyöntekijät, valheineen ja on aloittanut uuden vaiheen. Yksi onnistuminen on poikinut monia onnistumisia mukanaan ja hän on onnellinen vuosien odottamisen jälkeen. Puolen vuoden päästä vuosikausia kestänyt LastenSuojelu-Helvetti on ohitse.

"Kuinka paljon stressittömämpää elämä ilman lastensuojelua olisi ollut! Lastensuojelu on kuormittanut minua ja vienyt minulta valtavan määrän henkisiä voimavaroja. Heistä eroon pääseminen on sama kuin vapautuminen vankilasta, jonne joutui syyttömänä tuomittuna, tosin ilman korvauksia. Kuinka erilaista lapsiemme lapsuus ja elämä olisi ollut ilman lastensuojelua, jonka vuoksi he joutuivat kokemaan ja näkemään valtavan määrän paskaa."

"Silloin kun he kävivät hakemassa lapsia kesken koulupäivän... tyttö katsoi niiden autosta, kun veli ajoi pyörällä karkuun, soitti minulle ja meni mummolaan, isänsä äidille, piiloon pyynnöstäni, kun olin töissä. Ne oli taas niitä Laura Laineen juttuja. Pojan tilanne oli just saatu korjattua, hän oli uudessa koulussa ja kävi siellä ja kaikki oli hyvin koulunkin mielestä ja Laine tiesi mukamas paremmin. Se oli ihan kamalaa. Muisteleminen menee ihan tunteisiin."
Täällä Mieron tiellä halasin onnellisen tuota äitiä ilosta ja jututin poikaa havaiten, että miulla oli hänen ikäisenään samoja kiinnostuksen kohteita, kun hänellä nyt ja sain muistoillani hänet nauramaan. Me olemme samaa horoskooppimerkkiäkin. Mitä kaikkea tuo poika näkikään HDL:n intensiivihoitoyksikössä noiden kolmen vuoden aikana ja miten se eroaa normaalista elämästä kotona? Voin vain kunnioittaa poikaa, joka selviää tuosta kaikesta erittäin herkkänä sairastumatta vakavasti mielenterveydeltään, kun ympärillä on vakavasti huostaanottoon ja surkeaan lastensuojelun avohuoltoon ja väkivaltaiseen sijaishuoltoon oireilevia sekä lääkkeillä doupattuja ja näihin sivuoireilla oireilevia lapsia. Hurjan herttainen nuorimies, äitiäänkin älykkäämpi.

Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski voisi haastatella itse ja jopa antaa aikaa sijaishuollon kokeneille lastensuojelutyön kokemusasiantuntijoille ja kysyä heiltä: "Miltäs nyt tuntuu?" Sitä voisi sieltä korkeasta norsunluutornista pohtia miten toimii vaikuttajana tässä maailmassa.
Hyvä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailija pelasti sijaishuollon jaloista pois lapsen, jonka elämän koetti tuhota lasta haavoittaen vs. sos. Laura Laine ja lastensuojelun johtaja Nummikosken uudenuutukainen "kotiuttava" perhetyö.


Tutustu myös:

HDL:
https://www.hdl.fi/fi/

Kun pakkasen pitää purra huostattua (LL-Miero-7.1.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kun-pakkasen-pitaa-purra-huo…

Kyllä lapsi leivän pöytään tuo (LL-Miero-17.3.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kylla-lapsi-leivan-poytaan-t…

HKI - Vuosaaren lastensuojelu piinaa nuorta äitiä verraten häntä Eerikan isään (LL-Miero-29.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/hki-vuosaaren-lastensuojelu-…

Lapsiperheiden perhetyö - Tarja Tirkkonen, johtava ohjaaja, Helsinki, 2015:
https://www.youtube.com/watch?v=UOTfZ1f5-_s

Tietoon on tullut, ettei Vuosaaren lastensuojelun avohuollossa monen lapsen elämään vaikuttanut vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine työskentele enää ainakaan Vuosaaren lastensuojelun avohuollon yksikössä.
​
Tiedon tästä sai Laineen kahden sijaishuoltoon sijoittaman lapsen äiti samassa yhteydessä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailijalta, kun keskusteltiin nuoremman lapsen sijoituksen siirrosta kotiin ja huostaanoton purusta. Vanhemman lapsen huostaanotto purettiin tarpeettomaksi todeten puolessa vuodessa, kunhan lapsi ensin saatiin puolivuotta kestäneeltä hatkaltaan sijaishuollon piiriin, lapsen vastustettua todella voimakkaasti Laineen toteuttamaa tahdonvastaista huostaan ottoa. Äidin mielestä molemmat huostaaotot olivat turhia, lapsia negatiivisena kokemuksena kuormittavia ja vain osoitus Laineen ammattitaidottomuudesta. Äitiä kiinnostaisi tietää minne Laine on siirtynyt ja hän toivoo, ettei Laine työskentele enää liittyen lastensuojelutyöhön.

Olen kirjoittanut Laineesta tuoden esille mm. järkyttävää leimaamista, jota Laine käytti vanhempia kohtaan korkeassa valta-asemassaan esittäen vanhemmista törkeitä väittämiä ilman minkäänlaista tutkimusta. Laineen suusta on mm. kuultu järkyttävä lause: "Koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä on 100%:sen varma, että käytät lastasi seksuaalisesti hyväksi," äidin yhteistyöpalaverissa Idän psykiatrisella poliklinikalla, johon osallistui äidin lääkäri, sairaanhoitaja, äidin äitiä, äiti ja tietenkin Laine työpareineen.

Poliisin esitutkinnan lopettamispäätöksessä todetaan Laineen seksuaalirikosyksikköön tuottaman rikosilmoituksen perustuneen lastensuojelun turhalle huolelle. Samaiseen asiaan kantaa ottanut erikoistunut lasten lääkäri totesi Laineen ajattelun vinoutuneeksi, seksuaalisesti yksipuoliseksi ja rakkaudettomaksi.
Laine on myös osallistunut todistajana huoltajuusoikeudenkäyntiin hovioikeudessa, jossa on todistanut äidin huoltajuutta vastaan isän todistajana väittäen äitiä symbioottiseksi kasvattajaksi (Winterhoff 2008) ja ilmoittanut hänellä olevan todisteita jopa väittämälleen samalla tosin kertoen, ettei muista mitä todisteita. Samassa oikeudenkäynnissä todisti toinen lastensuojelun viranomainen, ettei Laine ollut suorittanut tutkimusta väitteidensä taakse. Laine siirsi lapsen äidin läheishuollosta isän yksihuoltoon pyytäen käräjätuomaria toimimaan näin. Laineen toiminnalla on ollut vakavia negatiivisia seurauksia kyseisen lapsen elämään sekä koko lapsen elinyhteisöön.

Huolimatta jopa valan alla valehtelustaan hovioikeuden tuomarille, Laine sai jatkaa vielä pitkään Helsingin kunnan palveluksessa viranomaisena lastensuojelussa. Helsingin lastensuojelu, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ja lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori, ei koskaan vastannut muistutukseen, jossa kysyttiin mikä oikeuttaa lastensuojelun viranomaisen rikkomaan Suomen lakia ja valehtelemaan valan alla tuomarille.
Täällä Mieron tiellä toivon, ettei Laine ole enää mukana sosiaalityössä, vaan on koettanut lähteä etsimään itselleen sopivampaa uraa vaikkapa vinoutunutta inhorealistista fiktiiviproosaa kirjoittavana kirjailijana, jossa saa toteuttaa itseään vapaasti jopa näitä seksuaalisesti raakoja kuvitelmiaan julkaistavaksi kirjaten. Kenties ja toivottavasti hän on löytänyt jonkin rennomman työn, jossa saisi toteuttaa itseään stressittömässä ilmapiirissä ilman suurta vastuuasemaa.

Humaanina toivoo Laineelle kaikkea hyvää, viisaampia valintoja ja julistan Vuosaaren lastensuojelun hieman turvallisemmaksi palveluksi lapsiperheille. Tämä muutos lastensuojelun rakenteessa mahdollistaa muutoksen myös toiminnan tuloksessa. Toivon Laineen tekevän katusmustyötä koskettuaan haavoittavasti ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan lasten ja näiden perheiden elämään.

Jos Laine yhä työskentelee lastensuojelussa jossain päin Suomea, voi Lokakuun liikkeelle tästä tuoda tiedon. Myös muiden Laineen ja Laineen kaltaisten kaltoinkohtelun, rakenteellisen väkivallan, kohteeksi joutuneiden perheiden tarinat kokemuksistaan kiinnostavat Lokakuun liikettä, joka on aidosti huolissaan siitä, ettei kukaan todella valvo tai välitä lastensuojelullisen organisaation sisällä siitä miten sosiaalivirkailijat toteuttavat viranomaistyötään.

Lapsiperheitä kuuluu tukea maamme lakien mukaan, eikä leimata valheilla ja törkeillä väittämillä, joiden taakse ei ole suoritettu ammatillisesti pätevää tutkimusta. Huolissaan saa olla, mutta sille pitää olla järkevä peruste ja sen kanssa tulee osata toimia perhetä todella tukien. Väärä, virheellinen ja jopa törkeä syytös, ei tue yhdenkään vanhemman vanhemmuutta ja suojele lapsiamme.

Lastensuojelutyön järkytävyys Suomen laajuisesti esiintyy sosiaalityön puutteissa eli sosiaalityöntekijöiden kyvytömyydessä selvittää tuen tarve kunnolla, tunnistaa ja tunnustaa ongelmat moniselitteisesti sosiaalisien suhteiden vaikuttavuutta tutkien, ja näin ollen perheiden ongelmassa tuottaa perheille tarvittava tuki.

Tämä on se kaunein kuva, jota valtamedia suostuu avaamaan ongelmasta.
Ongelmaa on katsottu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta resurssipulalla ongelmaa selitellen, kun sosiaalivikailija kokee, ettei hänellä ole liian suuren asiakasmäärän vuoksi aikaa asiakasperheille. Perheiden näkökulmasta katsottuna ongelma esiintyy asenneongelmana, jossa sosiaalityöntekijän fallisesti esille tuoma subjetiivinen näkemys siitä kuinka lastensuojelullinen työ tulee toteuttaa johdattelee olosuhdetta ongelmat kohtaamattomaan tilanteeseen.

​Resurssipulaa siis synnyttävät työtavat, jotka estävät ongelmien korjaamisen sekä näin ollen aiheuttaa töiden kasaantumisen, kun palvelu ei tuota vaikuttavuutta, joka lopettaisi asiakasperheissä palvelun tarpeen. Päinvastoin, huonosti toteutettu lastensuojelutyö kuormittaa perheitä ja näin ollen lisää tuen tarvetta, jota tosin ei voi saada tuossa tilanteessa enää mistään, sillä ei fallista lastensuojelua saa muuttamaan toimintaansa, joka haavoittaa.

Totuus on surullista ja katkeroittavaa, sillä törkeiden virheiden edessä, vaikka ne avattaisiin lastensuojelulle selkein perusteluin vaikkapa siinä muodossa, että todennetaan, että sosiaalivirkailija esittää ngatiivisia leimaavia väittämiä korkeassa asemassa vanhemmasta suorittamatta yhtäkään tutkimusta väittämän taakse, lastensuojelun toteuttamaksi virheelliseksi toiminnaksi, rakenteelliseksi väkivallaksi, niitä ei suostuta tunnustamaan lastensuojelun johdonkaan toimesta eikä myöskään näin ollen korjaamaan. Kyse on siis vakavasta rakenteellisesta väkivallasta jota peitellään hanakasti kokonaisen sosiaali- ja terveystoimen toimesta. Kyse on Hyvä Veli -järjestelmästä, jossa viranomainen tukee vain työtoverin asemaa joko kaveruuttaan tai pelosta, ja asiakkaiden elämällä ei ole merkitystä.

Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on ottanut kannakseen, että erään 10-vuotiaan tyttölapsen kohdalla äidin tuottamaa lapsen ääntä ja äidin kokemuksia palvelun tarpeesta ei huomioida, koska äiti ei ole lapsen huoltaja. Tämä hänen asemansa oikeuttaa hänet mielestään luomaan näkemyksen, joka oikeuttaa äidin vanhemmuuden mitätöinnin. Sillä ei ole Pyyköselle mitään merkitystä, että lapsen aiemman asiakkuuden tarkempi tarkastelu tuo esille, että lapsen huolto siirrettiin perusteettomasti lastensuojelun pyynnöstä yksin omaan lapsen isälle ilman yhtään perustelua, jonka taakse olisi suoritettu jokin tutkimus - kummankaan vanhemmuutta ei ole tutkittu. Pelkästään huoltotuomion olevuus johdattelee siis Pyykköstä ja oikeuttaa Pyykösen mielestä häntä toimimaan ainoastaan huomioiden isän sanoittamat näkemykset lapsen olosuhteesta. 

Pyykkönen myös on sitä mieltä, ettei 10-vuotiaalla ole itseään koskevissa asioissa mitään oikeutta mielipiteeseen, sillä hänelle 10-vuotiaalla ei ole tarpeeksi ikää tällaiseen oikeuteen. Laki lapsen mielipiteen huomioimisesta aina ja erityisesti lastensuoelutyössä ei koske Pyykösen mukaan 10-vuotiaita, mutta tietoa siitä ei ole minkä ikäiselle lapselle Pyykönen oikeuttaa oikeudeksi mielipiteen vapauden sekä tasa-arvoisen oikeuden lapsen autonomiaan suhteessa häntä huoltaviin ja kasvattaviin aikuisiin, joiden tehtävä on turvata hänen elämänsä. Pyyköselle siis lapset johonkin ikään saakka ovat vain aikuisten jatkeita. Taasen kerran siis sosiaalivirkailijan, jolla ei edes ole omia lapsia ja joka ei ole todella koskaan viettänyt aikaa lapsien kanssa, subjektiivinen näkemys elämästä lasten asioissa, määrää sen miten sosiaalitoimi koskee lapsen elämään.
Kun 10-vuotiaan tyttölapsen heitteillejätön asiaa käsiteltiin heitteillejättöyön jälkeisenä päivänä Pyykösen ja hänen työparinsa johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sekä lapsen äidin välillä puhelimitse 30.8.2017, puhelun litteriointia tarkastallessa voi havaita ne manipulatiiviset keinot, joita lastensuojelu käyttää toimiessaan suoraviivaisesti välittämättä siitä, ettei niin kutsuttua karille kolahtanutta venettä saa vetää vesille ennen haittojen kartoittamista sekä mahdollisten vuotokohtien tilkitsemistä sekä suotuisaa sääolosuhdetta. 

Sekä Pyykösen ja Jauhon toimintaan lastensuojelussa ei ole selkeästi annettu työhönohjausta itsereflektaatioon ajatustyössä tai tietoiseen läsnäoloon sekä muiden huomioimiseen sosiaalisissa suhteissa vaikuttuvina ja vaikuttajina. Kyvyttömyys sosiaalisissa suhteissa oman toiminnan tarkasteluun estää heitä havaitsemaan toimintansa haavoittavuutta. Puhelusta huomaa Pyykösen ja Jauhon käyttävän perusteluna toiminnalleen pelkästään manipulaation moninaisia keinoja, kun Pyykönen ilmoittaa, että lapsen on siirryttävä välittömästi äidiltään hänet heitteillejättäneen isän luokse takaisin. Itse lapsi jää sosiaalivirkailijoiden subjetiivisen kaksistaan työhuoneessaan tekemän mielipiteen edessä sosiaalityön jalkoihin ja hänen olevuuttaan ei huomioida ihmisenä, vaan aikuisten jatkeena eli lapsen isä ja sosiaalitoimen, joka hyväksyi heitteillejätön kuin vettä vaan, vaikka sitä tulvi niin, että äiti pääsi äyskäröimään olan takaa, henkilökohtaisten tarpeiden täyttäjänä.

Pyykönen oli ilmoittanut 16.8., ettei lapsen elämässä ole ongelmia ja äidin vastustaessa tällaista näkemystä ja tuodessa esille äitinsä kanssa isän alkoholismia, Pyykönen oli fallisesti todennut oikeudekseen olla huomioimatta äidin näkemyksiä. 29.-30.8. isä lähti lapsen nukahdettua hieman jälkeen kello 22:00 lastensuojelun hänelle hankkimasta ränsistyneestä ja haisevasta pienestä kriisiasunnosta, sulki puhelimensa, ja jätti lapsen yksin ilman ketään, joka huolehtisi hänestä. Lapsi heräsi klo 22.45 ja sai vasta toisella yrittämällä äitinsä heräämään puheluunsa ollen järkyttynyt olosuhteestaan. Sosiaalipäivystys, joka ei ollut koskaan aiemmin ollut halukas tekemään äidin kanssa yhteistyötä, koska äiti ei ole huoltaja, toi vastentahtoisesti lapsen äidille vasta klo 1:00 aikaan, kun havaitsivat, ettei isä palannut kahteen tuntiin takaisin.

Koska lapsi vietiin huoltajaisältä ei huoltajaäidille, lapselle ei tehty edes virallisia kiireellisen sijoituksen asiakirjoja, jotta heitteillejättäjäisälle olisi helpompi ilman mitään jälkiä tapahtuneesta siirtää lapsi mahdollisimman pian takaisin.

Puhelussa lastensuojelun kanssa äiti havaitsi kaksi voimakasta manipulaation keinoa, joita yhdisti positiivinen retoriikka, jolla äiti koetettiin manipuloida olemaan huomioimatta lapsensa tarpeita, mielipidettä sekä toiveita, jotka lapsi toi esille äidillään tahtoaan ilmaisten sanoin: "Jos pakotat minut isälle, karkaan sinultakin." 

Lastensuojelun kohdistaman manipulaation edessä useat vanhemmat ovat neuvottomia valtavan arvoasemaristiriidan edessä, sillä vanhemmuutta ei viranomaisten rinnalla kunnioiteta saman arvoisena. Lastensuojelun kohtaavaa ihmistä katsotaan suoraan ennakko-olettamuksen kautta epäkelpona aivan kuten työttömiä. Kuuluisalla tottelevuuskokeella, jolla on todistettu, että jopa vain korkea-asemaiseksi mielletyn kehoitus toimia toista haavoittaen, saa suurimman osan ihmistä toimimaan tällaisen kehotuksen viemänä. Vastuu omasta toiminnasta mielletään kehoittajan vastuuksi, koska ei osata ymmärtää, että jokainen on vastuussa itse omasta valinnastaan.

OTL, VT Virve-Maria Toivosen väitöksessä tämä sama ongelma havaitaan mm. hallinto-oikeuden tuomareiden ongelmana, koska he suoraan uskovat lastensuojelun työntekijöiden näkemykseen ja toimintakehotukseen tarkistamatta onko kehotus edes todelliselle tutkimukselle pohjautuva tai älyllisesti looginen lapsen etua ja oikeuksia katsottaessa, monet tukimuodot huomioiva sekä perheiden oikeudet kohtaava.

Lisäksi lapsia koskevassa asiassa suurena epäkohtana on, että asia koskee henkilökohtaisesti vanhempia ja heillä on siis luonnollisesti tilanteessa tunnekokemuksia, joita manipuloitsijat käyttävät kohteitaan vastaan häikäilemättömästi. Esimerkiksi Riikka Pyykönen on perustellut haluttomuuttaan keskustella ollenkaan mistään äidin kanssa havaittuaan äidin turhautumisen äidin äänestä. Edes siitä keskusteleminen, että moisella toiminnalla ei ole mitään positiivista vaikutusta ja ettei ihmisiä saisi kohdata tunteettomasti ja heidän tunteitaan halveksuen ja negatiivisella retoriikalla arvostellen ei Pyykösen kanssa voi keskustella, vaikka Pyykönen kysyi itse äidiltä 9.5.2017:

"Kykenetkö sinä keskustelemaan vaikeista asioista?"
Pyykkönen vastasi edellisellä äidin kysymykseen:

"Kykenetkö sinä empatiaan,"
mikä kuvastaakin erittäin voimaakkaasti Pyykkösen kyvyttömyyttä ymmärtää kuinka tärkeä kysymys hänelle esitettiin.

Pyykkönen alentaa toiminnallaan muita ja korottaa itseään korostaen omaksi oikeudekseen tuntemisen ja ajattelemisen muiden ohitse. Hän on todennut, että aina hänen toiminnastaan ei pidetä ja ettei hän siitä välitä.

Jos sosiaalivirkailija sabotoi keskustelun jo ennen sen alkamista tai sen aikana perustellen omaa toimintakyvyttömyyttään toisen keskustelijan syyksi tämän esille tulleiden tunteiden vuoksi, kuinka voidaan edes saada aikaan ihmiset hyväksyvää avointa keskustelua? Tätä ei ymmärrä lastensuojelu, joka ei suojele lapsia, vaan itseään epämiellyttäväksi kokemilta asioilta. Vanhemman tai lapsen negatiivinen kokemus, tunnetila, koetaan negatiivisena ja ne kielletään ja tällä estetään jopa negatiivisen olosuhteen muuttuminen keskustelun keinoin positiiviseksi. Aitoa välitämistä ei siis ole lastensuojelussa. Kyse on vain manipuloinnista oman edun tavoittelussa.

Andreas Edmüller ja Thomas Wilhelm kirjoittavat teoksessaan Manipulointitekniikat (1999), että tehoton keino vastata manipulointiin on vaistonvarainen reagointi, kuten alistuminen tai pakeneminen tilanteesta. Manipuloinnin torjuminen jakautuu heidän mukaansa kolmeen vaiheeseen: manipulointitekniikan tunnistaminen ja torjuminen (suojautuminen), manipuloinnin tavoitteen tunnistaminen sekä vastatoimien toteuttaminen. Vastatoimien tarkoituksena on valvoa omia etujaan rehellisin keinoin. Manipulointi pyritään poistamaan keskustelusta rakentamalla mahdollisuuksia toimia yhteistyössä keskustelun aikana. Maltillisuus ja asiallisuus heikentää manipuloinnin tehoa. Manipulointia sisältävässä keskustelutilanteessa on keskityttävä omien tavoitteiden eteenpäinviemiseen ja manipuloivan henkilön toimintatapojen havainnointiin.

Edmüllerin ja Wilhelmin kuvaus on selkeä kuvaus kuuluisasta puhe-judosta, jota vanhemmat joutuvat käymään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa, jotka eivät ole valmiita suoraan tukemaan vanhemmuutta, vaan tahtovat kuormittaa sitä turhalla haasteisella olosuhteella. Vanhemmat joutuvat erittäin haastavassa olosuhteessa oppimaan äärimmäistä tunteiden säätelyä, sillä edes normaalit tunnereaktiot eivät ole sallittuja. Kaikkea mitä vanhempi sanoo tai tekee, käytetään häntä vastaan pahimmillaan.

Aimo Jauho käyttää maniulointikeinonaan poissulkemisstrategiaa, jossa manipuloijalla ei ole varsinaista henkilökohtaista tavoitetta, ja hän keskustelee vain estääkseen muita saavuttamasta tavoitteitaan. Hän on Pyykösen tukihenkilö ja tukee toiminnallaan Pyyköstä, jolla on omaneduntavoittelussaan tarkoitus vain päästä helpolla ja olla tekemättä työtä. Jauho puhuu 30.8.2016 puhelussa solkenaan edes pysähtymättä kuuntelemaan vastaanottajan kannanottoa. Lisäksi hän käyttää positiivisia mielikuvia herättäviä retoriikan keinoja, sanan voimaa, todeten tehneensä "riittävän turvallisuussuunnitelman", mutta kun suunnitelman sisältöä äiti puhelussa kyselee häneltä, ei hän kykene sitä tuomaan esille, sillä toisaalta tukisuunnitelman riittävyyttä ei oiekastaan voi edes tietää ennakkoon ennen tuen antamista monien vaikutustekijöiden vuoksi elämässä.

Lastensuojelutyössä samaa strategiaa passiivisesti käyttää myös Pyykönen mm. lapsen tietoja äidiltä pimittäen, keskustelusta kieltäytyen sekä selvityksistä kieltäytyen ja väistäen esitettyjä kysymyksiä. Tämä on yleistä lastensuojelussa.

Pyykönen ja Jauho tahtoivat lapsen palaavan heti isälleen. Lapsi palasi lopulta kahden viikon kuluttua omasta tahdostaan. Jauhon turvallisuussuunnitelma ei ollut riittävä, sillä isä katosi muutamassa päivässä tunniksi "viemään roskia" ja palasi viinalle haisten ja tämän jälkeen humaltui yöllä lapsen nukkuessa ja lapsi löysi pahalle haisevan isänsä pahalle haisevasta olohuoneesta aamuyöstä herättyään painajaiseen. Isän juominen, joka johti heitteillejättöön ei siis katkennut ja taaskaan ei lastensuojelu kuunnellut äitiä. Sillä, että isä juo, ei ollut vain väliä lastensuojelulle, joka on todennut, ettei ongelmia ole.

Pyykönen käyttää manipulointikeinoina useimmiten läpiviemisstrategiaa, jossa manipuloijan tavoitteena on saavuttaa henkilökohtaiset tavoitteet. Vakuuttamaan pyrkiviä tekniikoita ovat muun muassa omalla arvovallalla pelottelu, imarteleminen ja tunnetason hyväksikäyttö. Keskustelussa voidaan luoda epävarmuutta oman ratkaisun edullisuuden keinotekoiseksi perustaksi. Perusteina voidaan käyttää sepitettyjä perusteita. Vakuuttamaan pyrkimättömiä menetelmiä ovat uhkailun, valehtelun ja painostuksen lisäksi muun muassa aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu. 

Pyykönen toteaa olevansa lastensuojelu ja oikeuttaa tällä itselleen korkeimman arvon näkemysten esittäjänä sekä naisellisesti käyttää non-verbaalisessa viestinnässä pehmeiksi luokiteltuja äänensävyjä mm. koetellessaan vain näillä uskotella, että lapsen isä on tarpeeksi turvallinen vastaanottamaan lapsen takaisin kotiinsa ja huolta siitä ei ole, että isä retkahtaisi uudelleen juomaan. Tietenkään tilanteessa, jossa isä on puolivuorokautta aiemmin heitteillejättänyt tyttärensä, ei ole mitään todellista näyttöä sille, etteikö isä retkahtaisi uudelleen juomaan, joten muuta vaitoehtoa ei juurikaan jää sosiaalityölle perustella toimintaansa, kuin toisen tunteiden manipuloiminen retorisen uskottelun keinoin. Järkyttäväähän on, että johtavassa asemassa työskentelevä on valmis tällaisella tekniikalla vaarantamaan lapset, vain jotta voisi todeta olevansa korkeassa asemassa ja vallan kahvassa. Lapsella ei ole väliä.

Manipuloinnin kohteen siis tulee olla todella tietoisesti läsnä, jotta hänen nk. liskoaivot eivät aktivoidu ja manipuloinnin kohde ei manipuloituna laskeudu kognitioinsa toiminnassa manipuloitsijan ajattelukyvyn tasolle. Tunteisiin vetoamalla on huijattu monia. Monet vanhukset jopa luottavat pelkkään ystävälliseen olemukseen ja jäävät suunnitelmallisen katoinkohtelun kohteeksi tästä syytä uskoessaan ihmisten hyvyyteen.
Pyykönen käyttää myös voimakkaasti ja laajasti sosiaalityössä manipuloinnin keinona keskustelun sabotointia. Keskustelun aikana tapahtuvan sabotoinnin tarkoituksena on saada keskustelu loppumaan muun kuin manipuloijan aloitteesta. Keinoja tähän ovat muun muassa valehtelu ja vihjailu ja liioitellut tunteenpurkaukset. Käyttäytyminen voidaan pitää yhteistyöhaluttomana ja asiat voidaan ”ymmärtää” tahallisesti väärin. Voidaan provosoida keskustelun lopettamista tai vastapuolen loukkaantumista. Muita keinoja ovat keskustelun liian nopea läpivienti ja päättäminen, aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu. Vastaneuvottelijan kanta voidaan leimata neuvottelukelvottomaksi ja hänessä pyritään herättämään huonoa omaatuntoa. Voidaan kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, antamasta selityksiä ja pimittää asiaan liittyviä tietoja sekä tekemättä myönnytyksiä omaan kantaan.

Pyykönen toimii kaikin tavoin niin, että tekee keskustelun toisen osapuolen olosuhteen tälla mahdollisimman mahdottomaksi. Järjettömillä toiminnallisilla päätöksillä, jotka hän ilmoittaa toteuttavan ilman edes keskustelua siitä, onko toiminta järkevää, hän näyttää toiselle osapuolelle, ettei arvosta tätä ollenkaan ihmisenä ja keskusteluun osallistuvana. 

Pyykönen esimerkiksi ei vastaa äidin puheluihin ja ilmoitaa että äiti tahtoessaan tukea, on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia. Toisaalta äitiä tavatessaan Pyykönen ei myöskään suostu keskustelemaan näistä. Tämän lisäksi hän ilmoittaa, että äiti saa tiedonsaantioikeudessaan kyllä lukea lastensuojelun kirjaukset ja ilmoitaa päättäneensä, että tämä on riittävä tuki ja osallisuus äidille asioiden käsittelyssä. Toisaalta kirjauksissa ei ole ikinä ollut yhtäkään kirjausta, jossa ilmenisi, että Pyykönen olisi käsitellyt yhtäkään lastensuojeluilmoitusta tai tukipyyntöä mitenkään. Eli Pyykönen ilmoittaa: "En aio tehdä mitään ja tapaan sinua vain, jotta tajuaisit, etten aio ikinä tukea sinun ja lapsesi välisen suhteen normalisoitumista vieraannuttamistilanteessa."

Pyykönen on mm. leimannut äitiä 16.8. väittäen äidin manipuloivan lastaan ja ilmoittanut äidin itse ilmaisseen tämän viestinnässään hänelle tosin kykenemättä tietenkään kertomaan missä tilanteessa ja miten äiti olisi ilmaissut tämän hänelle tarkalleen. Pyykönen vetosi huonoon muistiin. Toisaalta Pyykösen esimiehen sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron vastineessa äidin muistutukseen tähän aiheeseen, jolla Pyykönen perusteli, ettei tule koskaan (ehdottomuus - keskustelun sabotoinnin keino) tapaamaan äitiä ja lasta yhdessä ja ettei koe lapsen ääntä merkityksellisenä äidin suusta kuultuna tai edes lapsen suusta kuultuna (vain isän on merkityksellinen - puolueellisuus manipuloitisojoiden ajatusmaailman rakentava tekijä) ilmenee, että "Johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on arvioinut yhdessä lapsenne huoltajan kanssa, että erillisiä teidän ja lapsenne tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa ei tällä hetkellä ole tarkoituksenmukaista järjestää." Lapsen isä siis oli Pyykösen väittämän takana. Mitään perustelua ei tietenkään myöskään Teiro toiminnalle hallintolain mukaisesti anna vastineessaan käytäen korkean esimiehen asemassa niin ikään myös poissulkevaa ja läpivievää manipulointia asemassaan. Nyt Pyykönen on ilmoittantu vuorostaan peitelläkseen tekojaan, että miettii sitä, josko tapaa äitiä ja lasta joskus yhdessä ja näin voittaa aikaa luomalla äidille ja äidin työryhmälle harhaisen kuvan siitä, että miettii asiaa, vaikka todellisuudessa hän ei mieti mitään asiaa mikä liittyy äidin äitiyteen. Kaikki "tuki" äidille on vain näennäistä.

Äiti ja lapsi eivät siis saaneet osallistua ollenkaan lapsen asiakassuunnitelman tekoon, jonka Pyykönen toteutti täysin yksin vain isää kerran tavaten ja näin ollen väärä vallankäyttö vahvennettiin vieraannuttajaisälle, jonka kanssa Pyykönen tahtoo jakaa tuon valta-aseman tärkeäksi neuvonantajaksi arvoasemaan nostettuna. Karille jo vuosia sitten lastensuojelun ohjaamana ajautunut laiva siis vuotaa solkenaan vieraannuttamisen jatkuessa ja sosiaalityö koettaa repiä haaksirikossa jo aiheuttamiaan kolhuja vielä suuremmaksi peitelläkseen omia virheitään valtavan tulvan taakse toivoen, että ihmeparantuminen toteutusi vuotokohtien pimennossa tällaisella menetelmällä niin, että lapsen huollossa monin tavoin vuosia epäonnistunut isä muuttuisi jollain tavalla lapsen tarpeisiin vastaavaksi edes lopulta. Näin saataisiin aikaan edes jälkikäteen se olosuhde, jonka lastensuojelu väitti jo vuonna 2014 sekä vuonna 2015 lapsen kotona olevan. Itse lapsella ja sen hetkisen olsohteen vaikuttavuudella lapseen ei ole väliä, vaan katse on vain tulevassa, jossa toivotaan saavuttavan tilanne, jossa valtaa käyttävä isä saa patriarkaarisessa asemassa tunnustusta ja lastensuojelu matriarkaarisessa asemassa tunnustuksen isän asettamisesta patriarkaariseen asemaan.

Lapsen tehtävä on olla lastensuojelun jatke, äidin tehtävä on olla hiljaa moisesta älyttömyyydestä ja tavata lasta ja perhetyön tehtävä on ehdä lapsesta kaikesta huolimatta iloinen lapsi käyttämällä vastikkeellisia keinoja, joissa lapsi lahjotaan hyväksymään olosuhteensa viemällä häntä erilaisiin teemapuistoihin, joissa lapset viihtyvät.

Isän tavalle toimia lasta haavoittavasti on annettu perustelu jo vuosia sitten ja lastensuojelun kirjausten mukaan äiti on syypää vaikuttajana siihen miten isä toimii. Edes lastensuojelun silmissä isä ei ole vastuussa omista teoistaan. Isä ei ole vastuussa edes silloin, kuin heitteillejättää lapsensa, sillä äiti on syypää isän pahoinvointiin, koska äiti tekee lastensuojeluilmoituksia lapsen kaltoinkohtelusta. Isän selkeä narsismi on jäänyt lastensuojelussa havaitsematta, sillä keitä siellä lastensuojelussa oikeastaan on töissä. Kuka haluaa korkeaa valta-asemaa ja määrätä muiden elämästä ja kiilloitetun haarniskan maailman suojelijana? Narsistit nauttivat toisetensa seurasta jo 1970-luvun käyttäytymistieteiden tutkimusten mukaan ja ovat loistavia yhdessä tuottamaan laajaa pahoinvointia.

Perhetyöllä ei juurikaan ole samallaista valta-asemaa lastensuojelutyössä kuin on lastensuojelussa lapsen asioista vastaavalla sosiaalivirkailujalla, joka tulee nimetä jokaiselle lapselle lain mukaan. Sisareni opiskellessa Saimaan ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, heille luentoa Helsingistä pitämään tullut perhetyöntekijä kertoi yhteistyöongelmista lastensuojelun sisällä todeten, että vastuusosiaalivirkailijan subjetiiviseen näkemykseen on myös perhetyöntekijän näkökulmasta vaikea vaikuttaa. Perheen ongemista puhuminen ja niiden esille tuominen vastuusosiaalivirkailijalle tuen kohdentamiseksi ongelmiin, ei välttämättä tuota tulosta, jos vs. sos. on päättänyt, ettei ongelmia oikeastaan ole. Tällä tietenkin on perhetyön ja perheen näkökulmasta negatiivista vaikutusta perheen olosuhteisiin, sillä ongelmaan vastaamatta jättäminen aiheuttaa sosiaalisissa suhteissa vs. sosiaalityöntekijän päätöksenä sirkulaarisen kausalitettin toteutumisen. 
Toisaalla lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijän henkilökohtainen mielipide voi estää avohuollon tuen toteutumisen, jos vs. sos. ei kykene havaitsemaan työssään perhetyön sanoittamia perheen voimavaroja, vaan keskittyy ainoastaan ongelmiin, niitä listaten ja oudosti toisiinsa yhdistellen perhettä näin leimaten, joiden vuoksi perhe on lastensuojelun asiakas, tuoden esille pettymystään siitä, ettei perhe (syytetty tukemisen sijaan) ole hänen mielestään reagoinut tarpeeksi nopeasti perhetyön (syytetty laskevassa määrässä sosiaalityön tukijoukkoihin kuuluvana) tukeen (manipuloinnin läpiviemisstrategia aikapaineen luonnilla) ilmoittaen tekevänsä päätöksen lasten huostaanotosta.

Pyykösen vastuulapsen perhetyö Kivikon lastensuojelun yksiköstä, on myös ollut isän toteuttaman manipuloinnin kohteena ja sosiaaliohjaajat Anu Nyman ja Sirkku Koljonen eivät kyenneet vastustamaan isän äitiä leimaavaa kuvausta, jonka mukaan äiti suunnittelisi lapsensa kidnappaamista 29.5.2017, vaikkei äiti ole koskaan lastaan kidnapannut. Isän aiheetonta pelkoa, jossa tunteilla menipuloiden leimattiin äitiä negatiivisella retoriikalla, pyydeltiin perhetyön toimesta anteeksi isältä, kun isä ei ollut tiennyt missä lapsi oli, kun oli unohtanut lapsen perhetyön tapaamisen. Kaiken lisäksi äitiä, joka kritisoi tällaista ammattitaodottomuutta, kohdeltiin tämän jälkeen jäätävästi ilman kykyä osoittaa todellista pahoittelua äidille, jota oikeasti satutettiin isän ollessa vain manipulaation keinoin uhriutuva vieraannuttaja, joka saalisti kannatusjoukkkoja vieraannuttamiseen mukaan ihan samoilla keinoilla, kuin Hitler manipuloi kansakunnat teurastamaan Juutalaiset. Yleissivistys ei siis ole järin korkeaa lastensuojelussa.

Pyykösen sanoitettua 16.8.17, ettei lapsen elämässä ole ongelmia, koska koulu oli kahden opintoviikon jälkeen ilmaissut, ettei koulussa lapsella ole ongelmia, perhetyö on keskittynyt kesätauon jälkeen lapsen ja isän mukavan yhteisen elämän luomiseen. Ideana on vieraannuttamisolosuhteessa Pyykösen päätöksellä tukea vieraannuttamisen pysyvyyden saavuttamista ja saada olosuhteessa isän ja lapsen elämään tarvittavaa mukavuutta. Äitiä elttiin lopulta huomioimaan äidin valitettua olosuhteesta siinä muodossa, että nyt muistutetaan isää lapsen tapaamisisa äidin kanssa ja näin saadaan kirjauksissa perhetyö näyttämään äidin vanhemmutta tukevana. Kuitenkaan eskustelua siitä, mitä äiti merkitsee lapselle, ei tulla ikinä perhetyössä isän kanssa käymään läpi ja näin ollen perhetyökin antaa isän jatkaa äidin äitiyden ja äidin koko elämän mitätöintiä ja samalla tietenkin lapsen koko elämän mitätöintiä.

Ongelmia ei ole vaikka lapsi käy koulua 10 lämpöasteen säässä minishortseissa ja t-paidassa ja vesiseteessa läpimärissä lenkkareissa ja takissa ilman sadevaatteita. Sekään ei haittaa, vaikka lapsi sairastuu ja ei kykene kouluun menemään tällaisen kohtelun jälkeen.

Lähtökohta on tilanteessa, jossa vieraannuttaja on mies eli todennäköisesti narsisti, ihan järkevä, sillä narsistien haastavaa käytöstä lisää, jos heihin kohdistetaan vaikkapa edes ihan aiheellista kritiikkiä. Näin ollen voidaan koettaa vähentää lasta haavoittavien olosuhteiden syntymistä, kun isän nähden väitetään, ettei ongelmia ole. Pyykönen siis estää isän haavoittavaa käytöstä lastakohtaan arjessa toteutumast kieltämällä ongelmat, joita jo on ja toivoo tällä olevan toivottava vaikuttavuus. Kyse on voimavaratukemisesta, jossa keskitytään onnistumisiin epäonnistumisten sijaan. 

Tilanteessa tosin unohtuu, ettei välittäminen mitenkään olen lisääntymisessä mahdollista narsistin kohdalla. Vaikka huomauttaisi lapsen vajaasta vaatetuksesta, sama jatkuu ainiaan ja samalla lapsi jää vaille kehitystarpeissa suojaavien tekijöiden kehittymiselle ja on tulevassa vaarassa joutua monenlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi.

Toiminta on siis kuitenkin kokonaiskuvassa hyvinkin haavoittavaa lasta kohtaan, sillä lapsen kaikki kehitystarpeet jäävät huomiotta isän tarpeeseen vastatessa. Asiakkuus siis siirtyy narsisti-isän keskipisteenäolohalun täyttämiseen. Tämä vaatii myös vieraannuttajan muiden narsististen näkemysten hyväksymistä, kuten kaikella tavalla lapsen äidin mitätöintiin liittyvien ajatusten pohjalta toiminnan suunnittelun hyväksymisen, joka luonnollisesti satuttaa näin myös lasta asettaen lapsen lojaliteettiristiriitaan, jossa vuorostaan lapsen sanoittamia todellisia tarpeita ei huomioida muutoin kuin niissä tilanteissa, joihin äiti ei liity mitenkään. Lapselta näin ollen mitätöidään kaikki tuki, mikä liittyy tarpeisiin suhteessa äitiinsä tai tarpeisiin suhteessa isäänsä, joista lapsi kertoo äidilleen (lapsen luottamussuhde on vanhempaan aina sosiaalitoimea avoimempi). Tällaisen perhetyön itseasiassa suunnitteli lapselle Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtamaan nostettu sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro (Poissulkemisstrategia - osallistutaan isän pyrkimykseen estää äidin halu normalisoida suhteensa lapseen).

Kamaluudessa kurjinta on kuitenkin on myös se, että kun isä ilmoittaa Pyyköselle, että äiti häiriköi lasta, tulee Pyykönen äidin tapaamiseen ilmoittamaan kaikille, että äiti häiriköi lasta. Itse tutkimusta väitteen taakse ei tarvitse Pyykösen mielestä toteuttaa, silä lapsi ei ole keskipiste lastensuojelutyössä, vaan isä. Pyykönen tahtoo korottaa isän korkeaan asemaan ja sillä ei ole mitään väliä puhuuko isä totta vai ei.
Lastensuojelussa myöskään ei ole vuosien aikana samaisen lapsen kohdalla nähty todellista tarvetta toimia lapsen tuenpiiriin pääseminen, kun lapsi on sanoittanut itsetuhoa sekä kuuloharhojaan. Lapsen reaktiot omaan olosuhteeseen koetetaan nyt poistaa lapselta viemällä lasta katsomaan vaikka matelijoita perhetyön toimesta. Lastensuojelu on nähnyt lapselle riittäväksi tueksi lapsen isän, joka loi lapselle olosuhteen, jossa lapsi alkoi reagoimaan itsetuhoisuudella ja kuuloharhoilla. Toimimattomuutta perustellaan myös isän haluttomuudella päästää lapsi tuen piiriin (Harhaan johtavan perustelun manipuloinnin keino, mustavalkoinen joko tai -perustelu & virheellinen rinnastus: asiantuntija vs. läheinen), vaikka kriisityön ammattilaiseten tulisi aina toimia tuen mahdollistumiseksi kaikin keinoin tuen kynnystä madaltaen. Työtä ei tahdota tehdä ja taasen mennään sieltä mistä aita on matalin siirtäen vastuu olosuhteesta lapsen isälle, kuitenkin väittäen, että isä ei toimi lapsen edun vastaisesti.

Lastensuojelu siis toteaa lapsen olevan tuen tarpeessa, pyytää isää mahdollistamaan tämän ja isä kun kieltäytyy, lastensuojelu toteaakin, ettei ongelmia ole. Eikö ole järjetöntä? Kaikki se väkivalta mitä lapseen kohdisti isän ex-puoliso, ei olekaan enää lapseen vaikuttavaa, koska isä kieltäytyi tuesta lapselle ja olosuhde on ongelmaton, koska lastensuojelu näin ilmoitaa.

Kyseisen lapsen kohdalla ainoat todellisen lapselle annetut tukimuodot tällä hetkellä ovat perhetyö, joka tekee lapsen kanssa mukavia asioita mm. viemällä lasta Fazerin suklaatehtaalle, kuin Jalin tarinaan, isälle täydellisen vallan kaikessa päätöksessä anto sekä äidille annettu maksusitoomus psykoterapian omavastuusosuuteen, jossa äiti käy vieraanuttamisen kohdevanhempana sekä rakenteellisen väkivallan uhrina väkivaltatyön asiantuntijalla terapiassa kyetäkseen käyttämään jatkumolla äärimmäisen hyväksynnän eli paholaisen asianajajan tekniikkaa, jota ei saisi edes käyttää kuin vain hyvin lyhyitä hetkiä. 
Ihmisen mielenterveys kuitenkaan kuormittaa olosuhteella, jossa joutuu äyttämään äärimmäistä hyväksyntää vuosia ja tällä on tulevassa vakavaa vaikuttavuutta tutkimusten mukaan äidin mielenterveyden tilaan loppuelämässään. Äiti siis tiedostaa olevansa erittäin vakavassa olosuhteessa sekä tulevaisuutensa olevan sinetöity vs. sos. Pyykösen päätösten vuoksi vähemmän antoisalla suunnalla koko loppuelämäkseen. Pyykönen ei suotunut yhteiskeskusteluun äidin ja äidin psykoterapautin kanssa, sillä hän ilmoitti, ettei lastensuojelun tarvitse ymmärtää kokonaiskuvaa työssään, vaan lastensuojelu voi toimia vain oman tietämyksensä rajoissa fallisesti muita huomioimatta. 

Lapsen äiti voi henkisesti toisinaan todella huonosti. Pyykösen tapaamisesta identiteetin kasaaminen uudelleen kestää aina ja henkisen väkivallan jälken tarumojen hoitaminen vaatiia aikansa. Äiti olisi jo lähtenyt lapsen elämästä turvatakseen mielenterveytensä jatkossa, ellei sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro olisi herätellyt äitiä ja todennut äidille 2.11.2016 lastensuojelun velvoittamaa äitien pyytteetöntä tukea lapsilleen jopa niissä olosuhteissa, joissa lastensuojelu osallistuu äidin mielenterveyden haavoittamiseen rakenteellisen väkivallan keinoin osallistuen vieraannuttamiseen. Äiti uhraa itsensä mielellään tyttärelleen kyllä, sillä ymmärtää Teiron puhuneen tässä asiassa totta. Äiti ei tosin käsitä, miksi Teiro ei tahtonut todella auttaa äitiä ja erityisesti lasta. Onhan äidin tulevassa henkinen rajoittuneisuus, jota vakava olosuhde tulee aiheuttamaan lapsellekin varmasti kurjaa tulevassa ja onhan monilaosin äiditön lapsuus lapseenkin negatiivisesti vaikuttavaa. Miksi vieraannuttaminen hyväksytään? Miksi mennään sieltä, missä aita on matalin?

Myös Teiro osallistuu voimakkaasti äidin manipuloimiseen vastineissaan äidin avunpyyntöihin Teirolle. Oikeudessa 2.6.2017 Teiro todisti äidin todistajana äidin hyvästä vanhemmuudesta käyttäen tosin manipulaatiota heti oikeudessakin äitiä vastaan takkinsa kääntäen ilmoittaen, ettei voi tietää kuitenkaan millainen äiti on silloin, kun hän ei ole läsnä käyttäen manipuloinnin harhaanjohtavaa perustelutekniikkaa eli "Se ei ole täydellistä" -väittämää todettuaan, ettei ole itse havainnut mitään huolta äidin toiminnassa lapsen kanssa. Teiro ei tullutkaan tukemaan äitiä, vaan tahtoi manipuloida oikeuden epäilemään jopa hänen sanaansa äidin hyvästä vanhemmuudesta.

Teiro myös esitti vastineessaan väittämän äidin sekä Pyykösen ja Jauhon välillä 31.8.17 käytyyn puheluun:
"Mikäli tilanne oli lapsenne kannalta sopimaton ja olisitte tästä ilmoittanut, puhelu olisi päätetty."

Litteroituaan 11 minuuttia ja 48 sekunttia kestävän puhelun Teirolle vastineeksi saamaansa vastineeseen äiti tuo esille, että ihan puhelun alussa äiti ilmoittaa kävelevänsä lapsen kanssa ulkona, mitä ei sosiaalitoimen edes pitäisi pitää sopivana ajankohtana puhelulle koskaan. Puhelun kestettyä minuutin ja 52 sekunttia, äiti toteaa Pyyköselle litteroinnin mukaan seuraavaa:

"Tää on tosi paha, tää on väärä hetki meidän jutella. Sä olisit voinut soittaa miulle paljon aikasemmin. Sä olet tiennyt tarkalleen, että XXXXX koulu loppuu tänään kolmelta. Sul on ollut monta tuntia aikaa."
Äiti myös toteaa puhelun kestettyä kaksi minuuttia ja 25 sekunttia:

"Tää on oikeesti tosi väärin, mun pitäis olla häntä tukemassa ja turvaamassa ja mä puhun sun kanssa."
sekä pyytää Pyykköstä, joka ei huomioi tilannetta:

"Eli kuunteletko sä nyt mua? Mun tyttäreni kärsii nyt just tällä hetkellä. Ja sä nyt kirjaat tän ylös: äiti ilmoittaa, että tällä hetkellä tyttö nyt oireilee."

Tuon puhelun aikana Pyykönen syyllsiti äitiä lapsensa manipuloinnista väittäen, ettei äiti tue toiminnallaan lapsen paluuta isälleen ja että äiti on syypää lapsen haluttomuuteen palata isälleen jälkeen heitteillejätön.

Loogisinta syytä lapsen haluttomuuteen ei tahdottu nähdä, koska lastensuojelu on arvottanut isän isyyden arvokkaaksi ja mitätöinyt äidin äitiyden. Ja kaikki perustaen vain huoltotuomiolle, ei millekään muulle.
Puhelu 31.8.17 kesti 11 minuuttia ja 48 sekunttia ja Teiro kehtasi syyllistää äitiä toimimattomuudesta ja korottaa lastensuojelun uskottavuutta käyttäen harhaanjohtavaa manipulaation tekniikkaa eli ennakkoasenteellista väitettä, jossa perustelussa esitetyn näkökannan vastustajat leimataan etukäteen enemmän tai vähemmän kielteisesti. Teirohan keväällä 2016 kieltäytyi tapaamasta äitiä ja lasta yhdessä sanallisesti äidille ja äidin läheisille ilmoittaen ja näkökulmansa jopa kirjaten, äiti ja lasta koskaan tapaamatta, että jos lastensuojelu tapaisi äitiä ja lasta yhdessä, äiti käyttäytyisi sopimattomasta lapsen läsnäollessa. Hän joutui totemaan väittämänsä kuvitelmaksi eli yhdeksi harhanjohtavan manipuloinnin keinoksi eli kielteiset seuraukset - tekniikkaa käyttäen, jossa perustelussa näkökannan torjumisen perusteena käytetään sen hyväksymisestä aiheutuvien seurauksien kielteisiä vaikutuksia. Hän tunnusti tekonsa hymyillen virheensä myöntäen tietäen, että anteeksianto on ainut humaani ratkaisu ja jos sitä hänelle hänen korkeassa asemassa ei suoda, hän voi käyttää valtaansa leimaten äitiä siitä, ettei äiti anna anteeksi. Äidin tehtävä on ottaa ihan mikä vain kohtelu vastaan mukisematta.

Vanhempihan ei voi lopettaa lastensuojelun kanssa puhelua, sillä silloin lastensuojelun vs. sos. käyttää manipulaation läpiviemisstrategiaa väittäen vanhempaa, joka lopettaa puhelun tarkoituksenmukaisesta syystä, tarkoituksetta toimineeksi ja näin ollen yhteistökyvyttömäksi samalla ilmoittaen olevansa asiantuntija-asemassa, koska kunta on palkannut juuri hänet edustamaan lastensuojelua ja eihän kunta olisi niin ammattitaidoton, että palkkaisi ammattitaidottomia vastaamaan niin monen ihmisen elämästä. Puhelun loppumiseen voi vanhempana vain koettaa vaikuttaa kertomalla tarpeestaan saada puhelu loppumaan, mutta lopettamisen oikeus on ainoastaan viranomaisella tai muutoin viranomainen voi syyttää (piiloaggressiivisuus) vanhempaa viranomaisen vastustamisesta.

Halsingin lastensuojelun entinen johtaja Sisko Lounatvuori opetti äidille syksyllä 2014, kuinka lastensuojelu käyttää valtaansa väärin, kun äiti valitti muistutuksissaan kirjausvirheistä ja siitä, ettei saa kirjauskorjauksia kirjauksiin näitä pyytäessään. Lounatvuori totesi ettei kirjauskorjauksia tarvitse tehdä, koska vs. sos. Laine hänelle näin totesi (Laine meni lain yläpuolelle) ja ilmoitti äidin olevan yhteistyökyvytön lastensuojelun kanssa kuormittaessaan lastensuojelua tarkoituksenmukaisettomilla muistutuksillaan. Lounatvuori vastasi näin, vaikka äiti muistutuksessaan avasi tarkkaan kaikki lakikohdat kirjaamisesta, jotka oli tarkistanut Valvirasta ja vaikka äiti totesi jopa nimeltä merkiten keltä asiantuntijalta tiedot oli saanut Valvirasta.
Nyt lastensuojelu ei reagoi mitenkään, kun Pyykönen jäi kiinni asiakirjojen fabrikoinnista, kun tämän havaitsi perheneuvolan johtava psykologi Raija-Liisa Keini. Keinille tosin asiakirjafabrikointi oli "vain vahinko", ei tietoinen teko, kun hän sinisilmäisenä tulkitsi Pyyköstä.

Äiti vastusti lastensuojelua, joka ei ajatellut lasta, eikä pakottanut lasta heitteillejätön jälkeen Pyykösen ja Jauhon esittämien vaateiden mukaisesti isälleen, mutta samalla myös näytti korttinsa eli omat aseensa, joilla löisi tiukasti takaisin sosiaalitoimea ja luetteli näille lakia. Äiti siis voitti kyseisen, erän, vaikka kokonaisvaltaisesti mieltenottelussa tulee aina ottamaan tappion vieraannuttamisen kohdevanhempana olosuhteessa, jossa lastensuojelu ei voi myöntää alkuperäistä häviötä, josta raamatullisessa lopussa saisi taivaan portilla tuomionsa lopulta, jos olisi edes toivoa siinä muodossa oikeudenmukaisuuden voitosta lopulta. Lastensuojelu ei voi myöntää toimineensa ja toimivansa virheellisesti.
 
Eihän äiti voinut asettaa jo hylkäämisen kokemuksistaan painajaisia näkevää lasta hylkäämisen kokemukseen, vaikka lapsettomat sosiaaliaalivirkailijat tätä hältä vaati jo vuosikausia sitten menttaalisesti lapsen hylännyttä isää toiveissaan tukiessaan. Jos äiti olisi pakottanut lapsen vastoin tahtoaan, olisi lapsi kärsinyt tämän vuoksi taasen hyljätyksi tulemisesta, koska kukaan ei vastaisi hänen tarpeisiinsa edes hetkittäin. Äiti ei aio kohdella lasta kuten isä kohtelee. Äiti ei aio muuttaa lastensuojelun pyynnöstä toiminnallaan lapsen turvallista kiintymyssuhdetta häneen jäsentymättömäksi. Äiti ei aio tuhota lapsen suhdetta häneen, vaikka Pyykönen tätä tuhoa toivookin, jotta voisi laittaa alulle toiminnan, jolla estää äidin ja lapsen tapaamiset kokonaisvaltaisesti. 

Äidille rankinta oli luopua toivosta, jonka vastaanottamista toisaalta tavallaan helpotti sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro eräänlaisella kieroimmalla mahdollisimmalla tavalla latistaa ja alistaa ihminen, jossa sadismi kuitenkin on pehmeämpää. Teiro loi äidille valheellisen kuvan välittämisestä työskennellessään muutamia kuukauseja lapsen vastuusosiaalivirkailijana. Kasvotusten ja kahdestaan äidin kanssa ollessaan Teiro käytti sumeilematta manipulaatiokeinoista äidille vaikeinta tunnistaa valtavan pelastumisen toiveen edessä ja esittäytyi puheissaan äitiä ymmärtävänä ja äidin kanssa samaa mieltä olevana. Teko oli laskelmoitu ja ennakoivasti varmasti lastensuojelutyössä suunniteltu jo kuukauseja aiemmin ja pitkää tähtäintä ajatellen toteutettu. Teiro oli susi lampaan vaatteissa.

Äidiltä jäi huomaamatta asiakkuuden alussa keskustellessan Teiron kanssa pahoitellen omaa reagointitapaansa, tuoden esille, että hänen on vaikeaa luottaa lastensuojelun työntekijöihin, koska sosiaalivirkailjat olivat osoittaneet, etteivät välitä totuudesta, ihmisarvoisesta elämästä, tasa-arvoisita oikeuksista tai osaa oikeastaan todella rakastaa, kuinka Teiro asetti ehdollistavan ajatuksen äidille äitiä manipuloiden esittäen äidin tunteisiin vedoten, että kokisi loukkaavana, jos häntä verrattaisiin Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laineeseen tai Lassilan lastensuojelun Anitta Jokiseen tai kaikkiin muihin eettisten arvojen edessä selkärangattomiin, jotka ehkä olisivat jopa halunneet auttaa äitiä, mutta eivät olleet uskaltaneet pelätessään joutuvansa samaisen kohtelun kohteeksi. Äiti ei halunnut loukata ainoaa toivoaan, vaan tahtoi osoittaa olevansa kiltti ja hyvä ja tuota äidin sinisilmäisyyttä, josta äidille on huomautettu läpi koko elämänsä, käytti Teiro sumeilematta hyväksi. Äiti sidottiin luottamaan siitä huolimatta, vaikka Teiro ei olisi luottamuksen arvoinen. Joka kerta, kun Teiro toimi tuon luottamussuhteen vastaisesti, äiti silti uskoi luottamuksen olevuuteen, koska Teiro oli ehdollistanut äidin ajattelun syyllistämisellä (piiloaggressiivisuus - manipulointia), jossa luodaan kuva haavoittavan teon kohteen reagoinnista epäkunnioituksena, vaikka moiselle ei ole oikeasti mitään tarkoituksenmukaista syytä, silloin kun luottamus rikotaan. Luottamuksen rikkova peittää siis oman toimintansa syyllistämällä kohdetta, jota kaltoinkohtelee, tämän pettymisestä.
Takin kääntö tapahtui heti, kun Teiro siirtyi sosiaalityön päälliköksi ja äidin silmät aukesivat. Teiron lepertely äitiä kohtaan lakkasi ja tämä toi esille olevaisuuden todellisen tilan. Äiti tiesi, että kyse oli ollut ainoastaan Teirolla kaikessa voittaa aikaa, jonka aikana korjailtiin hieman olosuhdetta poistaen väkivaltainen äitipuoli, isän puoliso, kuvioista varovasti ensin keräten isälle näyttö, ettei ole kannattavaa jatkaa vieraanuttamisen pitkäkestoisuuden kannalta liittoa naisen kanssa, jotta tämän jälkeen Teiro voisi vahventaa vieraannuttamisen toteutumisen käyttämällä manipulaatiokeinonaan keskustelun jälkeistä sabotointia tarkoituksellisesti tuhoten ja mitätöiden kaiken sen mitä lupasi äidille lastensuojelulta tueksi. Teiro yksinkertaisesti käänti takkinsa ja rikkoi kaikki sopimukset mitä oli luotu, tulkitsi kaiken uudelleen ja loi äidin vanhemmuuteen yhdessä Pyykösen ja Jauhon ja lapsen isän kanssa mahdollisimman suuret esteet mitä voi luoda estääkseen äitiä normalisoimasta lapsen suhteen äitiinsä. 

Lastensuojelun johto ei tahdo vieraannuttaa tietenkään lasta äidistään tai lapselle epänormaalia olosuhdetta, mutta vaakakupissa painaa enemmän se seikka, ettei lastensuojelu tahdo kuitenkaan paljastaa myöntämällä virheitään oman toimintansa haavoittavuutta ihmisten elämään ja siksi se päättää tietoisesti jopa satuttaa lisää heitä, joita on jo satuttettu. Kyse on kokonaiskuvassa siis tahto manipuloida olosuhteessa kaikkia sitä havaitsevia, jotta valta pysyisi heillä täysin, ettei paljastuisi ammattitaidottomuus.

Tottakai äiti järkyttyi. Kun oppii luottamaan väärästä syystä, manipuloinnin kohteena. Totuuden paljastuttua ihmissuhteiden valheellisuus tuo sellaisen kaaoksen ihmismieleen, että sitä on vaikea kuvata. Kyse ei ole pelkästään mitätöivän kohtelun aiheuttamasta identiteetin pirstaloitumisesta, jossa kohtelun kohde koettaa muiden määriteltyä minuus tarpeettomaksi havaita toiminta heidän näkemyksekseen, eikä suinkaan faktaksi, jotta ei itsekin mitätöisi itseään ajatuksissaan. Olosuhteeseen liittyy voimakkaista tunteista pettymyksestä suruun, pelkoon ja ahdistukseen kokemukset ja näiden tuottamat ajatukset ja olosuhteen luoma valtava hätä mielen sisällä, jossa manipuloinnin kohde koettaa löytää ongelmaan ratkaisua, joka toisi toivon takaisin olevaksi kuumeisesti kuin labyrintissä, jossa jokainen väärän käytävän umpikuja aiheuttaa valtavan pahoinvoinnin ja pelkojen moninkertaistumisen. Pahaa oloa tietenkin voimistaa tieto kokoajan siitä, että aika kuluu ja äitinä ymmärrys, että jokainen päivä on kulkua kohti pois lapsen lapsuudesta ja kohta ei olisi enää aikaa, jonka jakamisesta lapsen kanssa puolesta edes taistella. Kohta ei olisi enää lasta, jonko koko loppuelämään positivisesti voisi vaikuttaa, vaan olisi tuotos, jonka muokkasivat jotkut muut kuin lapsi itse. Lopullinen suru sitten vei kauhun mennessään, kun äiti ymmärsi, että mitään ei ollut tehtävissä ja labyrintti muttui vankilaksi, josta ei ollut ulospääsyä.

Luonnollisesti mitätöity äitiys, mitätöity ihmisarvo, jossa mitätöivöivä toiminta peitetään manipulonnin keinoin, on juuri äidille rankkaa, kun hän joutuu katsomaan samalla, kuinka isä, joka on havainnut, ettei lastensuojelussa kukaan enää välitä miten isä kohtee lasta, kohtelee lasta ja äitiä kaltoin.
 
Outi Harju-Koskelin, joka jossain vaiheessa työskenteli Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksen johtavana sosiaalivirkailijana ja on yhä kunnan sivuilla mainittuna tässä virassa työskentelevänä, väittää, etteivät vanhemmat kykene olemana tietoisesti läsnä ja ole ajattelussaan korkeaa kognitiota esille tuovia. Vaikka vanhemmilla olisi korkeat moraalieettiset arvot ja jopa kyky toimia niitä arvoja toteuttaen, puhekieli eli sana, merkitsee Helsingin lastensuojelussa enemmän. Sanaa käytetään vallanvälineenä ja väärin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat ole tietoisesti läsnä. Kyse on siitä, että he ovat läsnä tietoisesti ja kärsivät tiedostaessaan olevansa vakavan henkisen väkivallan kohteena ja reagoidessaan tähän tuota väkivaltaa Harju-Koskeliinin kaltaiset, jotka kouluttivat hänet manipuloimaan, voimistetaan vain uusilla manipulaation keinoilla väittäen vanhemman reaktiota osoituksena kyvyttömyyteen (manipuloinnin läpiviemisstrategia).

Ongelmia ei siis kohdata sosiaalisissa suhteissa, vaan ne ylitetään siitä kohtaa missä aita on matalin syyllistämällä aina kaikesta juuri se valittu kohde, jonka tehtäväksi laitetaan kantamaan omalla kontollaan kaikkien ongelmien olevaisuus. Lastensuojelu ei siis olekaan kenenkään tukena todella.

Äidin luonnollinen toive saada tuntea todella tyttärensä on viety toivottomuuteen, koska lapsen isä vihasi häntä niin syvästi ja koska lastensuojelun jokaisella työntekijällä oli jokin oma henkilökohtainen näkemys, jolle perustivat haluttomuutensa välittää lapsen oikeuksista. Se konteksti, josta lapsi tai äiti katsovat olosuhdetta, ei merkitse lastansuojelulle mitään. Normaliteettia ei siis voida edes saavuttaa, sillä normaliteettia ei ole saavutettavissa, jos ihmisiä alistetaan. Aida ylittäminen sieltä mistä on matalinta, ei ikinä saavuta sitä vaikuttavuutta, mitä toivotaan.

Lapsi totesi äidilleen, että tahtoisi lomallaan olla äidillä silloin kun isä on töissä, mutta ei viitsi edes pyytää tätä isältään, sillä ISÄ EI KUITENKAAN SUOSTU. Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Teiro, Pyykönen, Jauho ja perhetyö laittaa lapsen. Ongelmaa ei ole, koska 10-vuotiaalla ei Pyykösen mielestä ole mielipiteeseen oikeutta.

Täällä Mieron tiellä miettiessäni sitä ultimaattumi retoriikkaa, manipulaatiota, jossa mm. väitetään, ettei ympäri Suomea lastensuojeluiden toimintaa tarvitse korjata, koska Aluehallintovirastot ilmoittavat kanteluihin, ettei ole mitään sellaista mitä tulisi korjata, että jos todella ei ole mitään korjattavaa, niin miksi sitten on lastensuojelun toteuttamaa manipulointia ja pahoinvointia ja kärsimystä perheissä, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita? Onko kaikki mukamas vain kuvitelmaa ja mielenharhaa, mitä lastensuojelun kohtelua vastaanottaneet tuovat esille? Onko jokainen lastensuojelutyön heidät rampauttavaksi kokeva todellakin vain tulkinnut tuen väärin ja näin luokiteltavissa yksilöllisyydessään tarkotetuksi jonkun sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen elämän tai jopa kokonaisen organisaation jatkeeksi? Ja jos on niin, eikö se juuri ole alistamista?

Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen havaitsi Pro Gradussaan sosiaalityöntekijöiden oikeuttavan työskentelynsä itse kirjoittamillaan asiakasuunnitelmilla, joiden tuottamisessa sosiaalivirkaijat eivät olleet kohdanneet perheen jäseniä subjeteina, vaan objekteina. Pro Gradujen lähdemateriaalit eivät ole laajoja. Mikä prosenttuaalinen mahdollisuus on saada monen hyvin tuotetun lastensuojelutyön keskeltä juuri ne muutamat tapaukset tutkimusmateriaaleiksi, joissa ollaan näin epäonnistuttu? Eli kuinka moni sosiaalivirkailija todella toimii näinkin törkeästi Helsingissä? Jos Jokinen kykeni tällaista havaitsemaan, miksi asiaa ei korjattu, kun havainto on kuitenkin Helsingin lastensuojelun työntekijän?

Silti vieläkin Helsingin lastensuojelussa tärkeintä on väittää, ettei mitään tarvitse korjata omassa toiminnassa tämänkään kyseisen lapsen kohdalla kirjallisissa lausunnoissa, sillä se näyttää hyvältä lastensuojelussa lausuntoja kirjoittavan minäkuvassa, kun hän peilaa itseään työtä tekeväksi.

Mitäpä jos jokainen vanhempi saisi saman aseman, kuin lastensuojelun viranomaiset ja vain ilmottaisi jopa heroiinipäissään vanhempana, että mitään ei tarvitse muuttaa, koska huumediileri näin totesi ja kukaan ei voisi enää olosuhteeseen puuttua?

Valta selkeästi sokaisee monet.

Tärkeintä eivät ole lapset, vaan aikuisten lapsellisesti haalima valta.
Lastensuojelua tulisi asettaa valvomaan käyttäytymistieteiden laitokset, jotka voisivat oikea-aikaisesti osallistua asiakkaiden rinnalle heitä tukien tarkistamaan sosiaalivirkailijan toiminna mielekkyyden ja lastensuojelutyön laadun. Onhan järjetöntä, että kaikki se tutkimus, jolle perustettiin ihmisiä humaanisti tukeva ja elämää suojeleva tuki, jää lastensuojelutyön toteuttamisessa kuitenkin huomiota vaille. Työssään haavoittavasti toimivia ei saisi päästää vaikuttamaan muiden elämään heitä haavoittaen.

Pyykönen kielsi äitiä vastaan esittämät syytökset - äiti manipuloi lastaan, äiti häiriköi lastaan - ilmoittaen äidin ja äidin äidin muiston tapaamisen kulusta virheelliseksi ja ilmoittan itse muistavan tapahtumien kulun menneen aivan toisin (sisältää todella monen manipulaation keinon kerrostuman). Tätä hän vahvensi vielä toteamalla, että hän tuntee itsensä. Mitä väliä sillä on, että muita manipuloiva tuntee itsensä? Saako se muka heidät lopettamaan muiden manipuloimisen? Lapsen isä totesi aikoinaan äidille olevansa maanpäällinen enkeli, koska joku oli baarissa sanonut näkevänsä isän aurasta isän olevan enkeli, kun äiti puheli yliluonnollisuuksista isän kanssa. Äiti katsoessaan häntä ja lasta koskevaa olosuhdetta on ymmärtänyt, että vastassa on aivan järkyttävän epätasa-arvoinen olosuhde, sillä vain asema lastensuojelussa ja asema huoltajana antaa tälle täysin epäloogisesti ja muita haavoittavasti toimivalle kaksikolle järkyttävän yksinvallan.

Where is the what, if the what is in why?

Lastensuojelussa ei ole korkean kognition velvoitetta. Laadulla ei ole sosiaalisessa työssä väliä. Siksi se ei saavuta toivottua päämäärää ja siksi me luemme älyttömistä olosuhteista, joissa seitsemän sosiaalivirkailijaa on syytettynä valehtelusta ja valheille toimintansa oikeuttamisesta.

Suomalainen lastensuojelu on suoraan kuin Hannu ja Kerttu -sadusta, jossa noita-akka piparkakkutalossaan talon luomalla herkullisuuden mielikuvalla houkuttelee lapset uskomaan hyvyyteensä, jotta voi syödä nämä. Noidan sokeus johti pahuuteen, sillä hän ei osannut nähdä hyvää. Tuo sokeus myös pelasti lopulta sadussa lapset, kunhan sadulle kirjoitettiin uusi loppu. Todellisuudessahan pelastusta ei näin vakavassa olosuhteessa ole, ellei ulkopuolelta tule jotakuta, joka murhaa noidan. Mutta eihän Suomessa ole prinssiä valkoisella ratsulla. Vaikka lapsiasianvaltuutettu Kurttila myöntää ongelmat lastensuojelussa, on valtio antanut hänelle ratsuksi pyörättömät ruostuneet vankkurit ja aseeksi porkkanan. Nekö voisi olla tarvittava miekka ja kilpi lasten oikeuksien toteutumiseksi?

Tekisipä joku tutkimuksen ja väitöksen manipulaation käytöstä lastensuojelutyössä.
Tutustu myös:

Psykologinen manipulointi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen_manipulointi