Äiti on soittanut samasta ongelmasta viiden kuukauden ajan jokaisessa lapsen vaihtotilanteessa, mutta Pyykönen ei ole tehnyt asialle mitään, joten äiti soitti Maunulan päivystykseen ja pyysi näitä huomioimaan, että äiti soittaa samasta asiasta kuukausitolkulla ja lastensuojelussa ei kukaan viitsi edes havaita, ettei lapsen vastuusosiaalivirkailija tee asialle yhtään mitään. Isähän on jättänyt lasta tuomatta ja väittänyt ettei tapaamista ole lapsen ja äidin välillä ja useasti jättänyt toimittamatta lapselle vaatteita.

Mikään ei selvinnyt ja lopulta äiti soitti sitten yli 60-vuotiaalle äidilleen, joka on henkisesti jo ihan rikki olosuhteesta, ja pyysi tätä sotkeutumaan asiaan ja tekemään Pyykösen duunin ja soittamaan isälle. Tuolloin kello olikin jo miltein 13:00.

Samaan aikaan tuli Pyyköseltä viesti äidille, kun lapsen mummo, äidin äiti, saatuaan lopulta yhteyden isään ilmoitti äidille, että isä on tiennyt koko päivän, että lapsi tulee koulusta suoraan äidille, mutta ei ole viitsinyt tätä äidille ilmoittaa. Pyykönen tosin ilmoitti, että huoltotuomiossa lukee, että lapsi tulee äidille kello 18:00 ja neuvoi vanhempia toimimaan tämän mukaan.

Isä siis oli jo aamulla tehnyt päätöksen, jätti kertomatta tästä äidille, äiti koetti soittaa isälle, isä ei vastannut, äiti pyysi apua lastensuojelulta saadakseeen tietää mitä isä päätti, lastensuojelu ei auttanut, äiti pyysi apua äidiltään, äidin äiti auttoi äitiä, isä vastasi äidin äidille ja suostui tälle kertomaan mitä päätti ja sitten samaan aikaan kun äidin äiti teki Pyykösen duunin, Pyykönen kenekään kontaktoitumatta päätti kaikkien ihmisten yläpuolelta neuvoa heitä toimimaan jollakin tavalla, koska ei itse osaa ajatella ja toimia kenenkään tukena.
Huoltotuomiossa lukee myös, että isä voi laajentaa tapaamisia yli tuomarin vahventaman minimin. Ideahan on ajatella lasta ja lapsen parasta. Lapsi on ilmoittanut, että hän tahtoisi asua viikko-viikko asumisessa molempien vanhempien luona. Pyykönen kuitenkin laiskana tekemään työtään päätti käyttää huoltotuomion loppuosaa, jossa ilmoitetaan tapaamisten minimi, kuin se olisi rajoituspäätös ja neuvoi vanhempia toimimaan jopa kaikkien edun vaistaisesti vain laiskuuttaan.

Nähtävästi Pyykönen on ajatellut hoettuaan pitkään sitä, että tahtoo selkeyttää muille lastensuojelun roolin ihmisten elämässä, että se lastensuojelun rooli on kohdella ihmisiä objekteina ja päättää heidän elämästään ja siitä miten tukee heitä, heidän yläpuoleltaan käsin välittämättä heidä toiveistan. Onko oksettavampaa tapaa asettua lasten suojelijan asemaan ja osaakohan Pyykönen lastensuojelun roolia eli lakia, jonka sen määrittää?

Pyykönen ajatteli, että hän pääsee helpommalla, kun ei puutu siihen seikkaan, ettei isä vastaa äidille ja ilmoittaa: "Teillä ei ole näitä ongelmia, ettei isä vastaa äidille, kun äiti ei aseta isää olosuhteeseen, jossa isän tulisi vastata kellekkään. Me täällä lastensuojelussa tykkäämme fallisesta egoismistä ja muiden elämän päällekirjoittamisesta erilaisin säännöin pohtimatta ollenkaan niiden vaikuttavuutta muiden elämään. Ei meitä kiinnosta te, meitä kiinnostaa me. Me mietimme helpoimman reitin meille itsellemme. Meitä ei kiinnosta mitkään papparaiset, lapsi tai äiti. Jos isä ei vastaa, olkaa sitten ilman mukavaa yhdessä oloa ja sairastelkaa henkisesti siitä syystä, että isä on ilkeä teille. Miksi isän pitäisi kenellekkään vastata, sillä ette te muut, edes lapsi ole mitään. Isä on huoltaja ja me tahdoimme lastensuojelussa isän huoltajaksi. Emme me teitä muita tahtoneet. Te olette täällä VAIN koska me soimme teille edes pienen mahdollisuuden olla lapsen kanssa. Te ette ole mitään. Miksi minun tarvitsee välittää teidän ongelmista, koska saan helpomminkin palkan tässä valtiossa?"

Lapsen koulu loppui kello 13:00 ja äiti sai tietää klo 13:20, että koulu, joka loppuu yleensa klo 14:00 perjantaisin olikin loppunut klo:13 ja että äidin pitäisi olla ollut vastassa lasta klo 13:00 tyttäreltään, joka soitti äidille, kun äiti oli ilmoittamassa Maunulan päivystykseen, että sai tietää äitinsä kautta, että isä olikin jo aamulla päättänyt, että lapsi pääseekin suoraan koulusta äidilleen samaan aikaan, kun Pyykönen ilmoitti pyyhkivän persettään äidin avunpyynnöillä vanhemmuutensa tukemiseksi. Äiti siis osasi siirtää tietoa lastensuojelulle, joka ei osaa toimia siirtäkseen tietoa äidille.

Äiti ei voinut olla vastassa lasta koulussa, koska isä ei ilmoittanut äidille koulun loppuvan tunnin aiemmin ja että edes että lapsi on tulossa koulusta suoraan äidille.

Tämän lisäksi, kun äiti oli hakenut lapsen koulusta ja ruokkinut nälissään pahoinvoivan lapsen ja alkoi ostamaan lippuja matkaa varten, ei ollut enää lippuja, kuin vasta klo 20:00 lähdölle, joten Ruutanalla oltaisiin yli 80-vuotiaan papparaisen luona vasta klo 23:00. Äiti osti ne pettyneenä olosuhteeseen.

Maunulassa ei siis osaa soittaa puhelimella isälle Maunulan tarpeenselvityksen työntekijät, Maunulan avohuollon päivystysvuorossa olevat tai Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen. Tarvitaan yli 60-vuotias tavallinen mummo, jolla on kirjekurssikoulutus silloin 20-vuotiaana somistajaksi, tekemään tämä puhelu, koska sosiaalivirkailijat eivät osaa tukea vanhemmuutta. Maunulan avohuollon päivystäjiin tavallinen kansa ei pääse yhteyteen, joten me emme koskaan saa tietää mikä heitä estää toimimasta. Maunulan tarpeenselvityksen toimintaa esti ohjeistus Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelta, jonka mukaan tarpeenselvityksentyöntekijöitä on kielletty tukemasta lastensuojelun asiakaslasten vanhempia, jos jostain syystä avohuollossa työskentelevä lapsen vastuusosiaalivirkailija ei tue vanhempia. Näin ollen siis Maunulan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen estää toiminnallaan tuen saamisen, joka ei olisi edes vaikeaa antaa.

Täällä Mieron tiellä totean, että tämä itsensä asiantuntijaksi lastensuojeluasiaoissa nimennyt Elina Pekkarinen voisi oikeasti tavata Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa näitä lastensuojelun asiakkaisen vanhempia ja keskustella heidän kanssa vuorovaikutuksellisesti. Hyvä vuorovaikutussuhde toisi esille, että tukea ei anneta, mutta tästä työstä ollaan kuitenkin valmiita nostamaan palkka, vaikka tuen antamattajättäminen tekee ihmiset onnettomiksi ja elämän kurjaksi heille.

Kun äiti on lapsen kanssa Ruutanalla klo 23:00 tarkoittaa se täysin vuorokausirytmin muuttumista lapselle ja vanhukselle ja tätä kautta ongelmia. Molemmat tulevat olemaan väsyneitä ja tämä vaikuttaa tapaamiseen.
Kyseessä on sitten täysin yksin elävä vanhus, jota lapsi ja äiti menevät tapaamaan. Pyykönen, joka ei arvosta ihmissuhteita, ei ole kiinnostunut vanhusten hyvinvoinnista tai lasten kasvatuksessa osana vanhemmilla hyvänä tapana opettaa välittämistä vanhusten hyvinvoinnista.

Pyykösen näkemys johtavana sosiaalivirkailijana on: 

"En jaksa välittää yhdestäkään seikasta elämässänne, sillä ne ovat VAIN teidän elämäänne."
​
Ja Pekkarisen mielestä tällaista sontaa meidän tulisi niellä lastensuojelutyönä.

Jos Pyykönen olisi vastannut viiden kuukauden aikana äidin lastensuojeluilmoituksiin ja osannut tehdä töitä, hän olisi tavannut isän ja tukenut niin isän ja äidin vanhemmuutta ja ilmoittanut isälle tahtovansa keskustella isän velvollisuudesta huoltajana tukea äidin vanhemmuutta myös. Ammatillisesti pätevänä Pyykönen olisi keskustellut, kuinka aikuisille on tärkeää monella tavalla lasta huoltaessaan, että on ennakoitavuutta ja siksi kouluissakin on aina toiminnan takana suunnitelmallisuus. Pyykönen olisi suunnitellut ja sopinut isän kanssa toimintamallin, jolla isältä siirtyisi myös äidille tieto mihin kellon aikaan lapsi tulee äidille. Näin äiti voisi vaikkapa ostaa junaliput ja bussiliput ajoissa ja samalla myös paljon halvemmalla ja myös saada nuo liput ja päästä edes matkustamaan.

Mutta ei, eipä ei.

Pyykönen ilmoittaa, ettei osaa työssään edes käyttää puhelinta ja kysyä isältä ihan loogista kysymystä: "Miksi ihmeessä et vastaa äidille ja miksi minun tarvitsee soittaa sinulle?" Ja kukaan ei osaa tämän vuoksi ajatella järkevästi Maunulan lastensuojelussa, kun sitä johtaa typerys.

Järestään jokaisen äidin matkan lapsen kanssa on isä pilannut tahalleen kiusaten yhdessä Pyykösen kanssa. Kumpikin on osoittanut selkeästi, ettei äiti vanhempana, lapsi äidillä ollessaan tai äidin ja lapsen yhteiset läheiset merkitse heille mitään.

Ja Maunulan tarpeenselvitys toteaa äidin lastensuojeluilmoituksia vastaanottaessaan:
"Me teemme työmme VAIN kuten meitä on ohjeistettu."

Kuinka naurettavan tyhmiä ihmisiä hakeutuu lastensuojeluun töihin? Jos minä olisin siellä töissä sanoisin ohjeistajalle:

"Tämä on typerää. Jos vastuusossu ei tee työtään, jonkun on se tehtävä. Kyllä minun tulee voida soittaa yksi puhelu vanhemmalle ja saada kysyä tärkeä kysymys: "Mitä sille lapselle kuuluu tänään tapahtua tahtosi mukaan?"" onhan järjetöntä jättää toinen vanhempi tiedottomaksi."

Mutta hei, lastensuojelu ei ole lasten suojelemista. Ei se ole vanhempien tukemista ja auttamista.
Se on sitä, että egoilevat sossut kertovat olevansa lastensuojelijoita kavereilleen.

Se on itsekästä fraasien toistamista:

"Minä VAIN toimin ohjeiden mukaan," ilman aivojen käyttöä.
​
Tätä aivottomuutta ja aivottomuuteen ohjeistaa toteuttaamaan Maunulan tarpeenselvityksen päivystyksessä johtava sosiaalivirkailija Outi Ahokas, joka on opettanut alaisensa olemaan ajattelematta ja toimimaan kuin robotti vastaten puhelimeen ja kirjaten ylös mitä ääniä kuulee ja viemään asiakirjan sitten eteenpäin. Aivotonta touhua!

Olen kirjoittanut helsinkiläisestä nyttemmin 10-vuotiaasta tyttölapsesta, jonka elämää ovat terrorisoineet lapsen isä sekä isän entinen Mehiläisen vastaava lääkäripuoliso, jotka ovat saaneet viranomaisia manipuloimalla useat viranomaiset terrorisoimaan lapsen elämää.

Keväällä 2016 lapsen asiaakkuus muutaman kuukauden tauon jälkeen avattiin uudelleen hötäkällä kahden viikon kestoisen tarpeenselvityksen jälkeen Kivikon lastensuojelun avohuollossa. Vastuusosiaalityöntekijänä aloitti johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, joka oli valittu lapsen uudeksi sosiaalivirkailijaksi jo syksyllä 2015 sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion toimesta, kun Vartio suunnitteli lapsen asiakkuuden lopettamista.

Lapsen isä uhkaili lähestymiskiellon hakemisella äitiä jo syksyllä 2015 ja soitteli jopa äidin isälle kännipäissään kertoakseen, että tähtää äidin vankilaan saamiseen. Isän vihamielisyys äitiä kohtaan oli selittämätöntä, perusteetonta ja sokeaa ja täysin hänen narisiminsa aiheuttamaa. Paljon sovittelevempiakin keinoja on käsitellä eroperheen kriisejä, mutta isä on päästään sairas vakavasti. Tälle ikuisesti äitiä vihaavaksi ilmottautuneelle, on lastensuojelu tahtonut antaa lapsen huollon. Silti Vartio lopetti lapsen asiakkuuden tuolloin 18.12.2015 ja eväsi vieraannuttamisen kohdelapselta sekä vieraannuttamisen kohde äidiltä lastensuojelun ennakoivan ja ehkäisevän tuen.

Tilanne esakaloitui ja asiakkuus alkoi uudelleen, kuten Teiro kertoi äidille ensimmäisellä tapaamisella äidin kotona epäilleensä jo syksyllä 2015 tapahtuvan kuitenkin tulevassa. Teiro ei kuitenkaan ollut epäilystään sanonut ääneen Vartiolle, vastustanut asiakkuuden lopettamista ja pyytänyt asiakkuuden suoraa siirtämistä hänelle. Teirolla ei ollut munaa sanoa ääneen ajatuksiaan esimiehelleen.

Isä sai lähestymiskiellon äidille lasta kohtaan alkuvuodesta 2016 ja lastensuojelusta lapsi ei saanut mitään tukea kärsimykselleen ikävässään äitiinsä. Isä koetti kieltää lasta olemasta yhteydessä äitiin väittäen, että tuomari oli kieltänyt lasta olemasta yhteydessä äitiinsä.

Lapsen kärsimys jatkui kuukauseja ja Teirollakin kesti olosuhteen selvittämisessä puolivuotta. Vaikka isä oli uhannut, ettei ikinä tule antamaan lapselle normaalia elämää äitinsä kanssa ja Teiro tiesi vuoden 2016 lopulla isän hakevan kenties uudelleen lähestymiskieltoa äidille lasta kohtaan ja vaikka Teiro tiesi lapsen kärsivän vakavasti olosuhteesta, jossa isä ei osannut huomioida lapsen tahtoa, mielipidettä, toiveita huoltajuudessaan, Teiro ei tehnyt elettäkään käydäkseen isän kanssa vakavan keskustelun isän toiminnan haavoittavuudesta lasta ja äitiä kohtaan.

Vaikka kaikki isän toiminnat on luokiteltavissa vieraannuttamiseksi Teiro väitti, ettei vierannuttamista ollut, koska lapsi ei vastustanut äidin tapaamisia. Lapsi siis kärsiessään siitä, ettei saa tavata äitiään ja siitä että hänelle haukuttiin alituiseen äitiä, ei Teiron mielestä ollut vieraannuttamisen kohde, koska lapsi ei suostunut vieraantumaan, vaan totesi jopa Teirolle tahtovansa itse määritellä kuka kukin on.
Teiro ei siis tehnyt ollenkaan ennakoivaa ja ahkäisevää työtä estääkseen isän lähestymiskieltojatkohakemuksen oikeudenkäyntitaistelun.

Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio pyysi käräjäoikeuden tuomaria odottamaan tuomion langettamista ja siirtämään oikeudenkäyntiä muutamalla päivällä, jotta Teiro palaisi lomalta. Äidin äiti soitti Vartiolle ihmetellen miksi lastensuojelu ei tee mitään vieraannuttamiselle ja antaa tämän jatkua loputtomiin ja antaa isän toimia huoltajan asemassa lapsen äänenä ja valhdella kaikkialle. Lastensuojelun toiminta kyseenalaistettiin todeten lapsen elämä rauhattomaksi kaiken epänormaaliuden vuoksi. Vartion näkemys oli, että lapsen elämä tulee normalisoida.
​
Käräjätuomari Johanna Nevalainen ei suostunut moniammatilliseen yhteistyöhön lastensuojelun kanssa eikä kunnioittanut KKO:2014:68 ennakkopäätöstä, jossa todetaan lähestymiskiellon merkitsevän liikkumisvapauden rajoittamista, rekisteröintiä ja jonkinasteista leimaantumista. Tämän vuoksi lähestymiskiellon määräämisen edellytyksiä tulisi arvioida objektiivisesti ja ottaa huomioon molempien osapuolten kertomukset sekä todistelut. Hän ei suostunut siirtämään oikeudenkäyntiä tuota muutamaa päivää, jotta Teiro oltaisiin voitu kuulla. Nevalainen ei olisi tahtonut edes ottaa vastaan äidin äitiä, mutta kun äidin asianajaja perusteli todeten äöidin äidin tulleen Ruutanalta saakka Helsinkiin kuultavaksi ja odottavan aulassa ja lupasi, ettei kuuleminen kestä kauaa, hän sitten sillä perustelulla, eteti joudu kuulemaan ketään kauaa, suostui ottamaan äidin äidin vastaan. Tosin äidin kuuleminen ei vaikuttanut Nevalaisen tuomion mitenkään, sillä hän ei tätä huomioinut edes lopullisessa tuomiossa tärkeänä, vaikka kyseessä oli lapsen mummo, joka totesi isän toteuttavan laajennettua vieraannuttamista.

Käräjätuomari Nevalainen saa yhä tuomita lapsia koskevia lähestymiskieltoasioita. Nevalainen ei ole kiinnostunut lapsen todellisesta äänestä ja ei ole kiinnostunut myöskään siitä, että kun vieraannuttaminen on koko Suomea valtavasti koskettava asia eli vieraannuttamista eli vakavaa henkistä väkivalaa lapsia kohtaan, on erityisen tärkeää selvittää lapsen todellinen etu objektiivisesti lähestymiskieltoasiassa, kun lähestymiskieltoa hakee toinen vanhempi toisella vanhemmalle lasta kohtaan. 

Nevalaista ei kiinnostanut lastensuojelulaki, joka määrää kaikissa lapsia koskevissa lastensuojelullisissa päätöksissä huomioimaan lapsen toiveet ensisijaisesti. Nevalainen ei ollut lasta koskevassa asiassa kiinnostunut ollenkaan lapsien oikeuksista saada äänensä kuuluville eikä tahtonut niin vakavassa asiassa, kuin lasta koskevassa lähestymiskielto asiassa, joka merkitsee lapsen oikeuksien rajoittamista, lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamista, lapselle normaalin elinolosuhteen muuttamista epänormaaliksi sekä jonkinasteista leimaantumista, välittänyt siitä, että vaikuttajana vaikuttaa lapsen kehitykseen tuomiollaan.
Ja vaikka lapsen isä totesi Nevalaiselle toimintamotiivikseen sen, että tahtoo viranomaisissa leimata äidin tällä lähestymiskiellolla, jotta saisi viranomaiset uskomaan, että äiti on lapselle vaarallinen, ei Nevalainen osannut tuosta lauseesta ymmärtää, ettei isä halunnut turvata lasta, vaan kertoi itsekin Nevalaiselle, että tahtoo leimata äidin.

Käräjätuomari Johanna Nevalainen tuomitsi äidin kuudeksi kuukaudeksi lähestymiskieltoon lasta kohtaan ja lapsi itki kuultuaan tuomiosta. Nevalainen itketti lasta, jonka asioista hän päätti. Nevalainen satutti lasta päätöksellään ja lapsi ahdistui tästä. Nevalainen tahtoi osallistua leimaamiseen eli stigmaamiseen eli toteuttaa vakavinta henkisen väkivallan muotoa mikä yhteiskunnassamme rehottaa valtoimenaan. Väkivakltatyön korkeimpana päättäjänä Nevalainen kohdisti raakaa väkivaltaa äitiä, lasta ja koko yhteiskuntaamme kohtaan.

Vaikka lastensuojelu tiesi lapsen ahdistuneen tuomiosta ja äidin kärisvän tuomiosta, lastensuojelu ei tehnyt ennakoivaa ja ehkäisevää sosiaalityötä ja ollut yhteydessä hovioikeuteen ja pyytänyt valitusoikeudenkäynnin pikaista aikaistamista. Lapsen pahoinvoinnin kuittasi Sanna Teiro todeten: "Isä hävisi, koska ei saanut kokonaan tuota kahta vuotta, jonka tahtoi. Puoli vuotta on lyhyt aika. Isä ei enää tuon jälkeen sitä saa uudelleen teille." 

Teiro siis ennusti, että isä lopettaa lähestymiskieltoasioiden eteenpäin viemisen, kunhan tuo puolivuotta oli ohitse. Hän ei tosin suunnitellut vieläkään mitään ehkaisevää ja ennakoivaa lastensuojelutyötä tämän estämiseksi.

Äiti totesi lapsen olevan jo mieleltään niinkin hauras, että kuulee ääniä ja on itsetuhoinen ja tuota mieltä ei pitäisi järkyttää tällaisilla olosuhteilla ja moisella välinpitämättömällä asenteella. Teiro vaikeni.
Lapsen mummo totesi tiukasti 1.3.2017 Teirolle, että yksikin päivä turhaa lähestymiskieltoa äidin ja lapsen välillä on liikaa. Teiro ei kyennyt ammatillisen eettisen otteensa jouduttua vakavan kritiikin kohteeksi näin, sanomaan mitään itse tuossa tilanteessa. Teiro kadotti otteensa lapsen suojelemiseen jo ennen oikeudenkäyntiä, sillä hän ei tehnyt ennakoivaa ja ehkäisevää työtä syksyn 2016 aikana estääkseen isän suunnitteleman lähesymiskielto-oikeudenkäynnin. Kun Teiro peitteli toimimattomuuttaan sanoen: "Sehän on vain puolivuotta," Teiro paljasti olevansa hyvin välinpitämätön lapsesta.

Lähestymiskieltoasiaa puitiin hovioikeudessa 2.6. ja tuomio saatiin 2.7.. Lähestymiskielto purettiin Teiron ja äidin keskenäisen keskustelun oikeussalissa jälkeen todeten lähestymiskiellon olevan lasta haavoittava toimenpide. Keskustelu oli haastava sillä Teiro jopa kyseenalaisti kannanottonsa äidin äitiydestä, kun ei voinut moittia äitiä muutoin kuin vain ehkämuodossa todeten, että voi olla jotain mitä hän ei tiedä. Teiro myös oli oudon tietämätön siitä, että ahdistus on vakavaa mielenterveysoireilua ja verrattavissa erittäin vakavaan kärsimyskokemukseen. Teiro vähätteli ahdistusta ja vasta kun äiti nallitti tuomarin edessä Teriron kysyen eikä Teirolle ahdistus ole mielenterveysoireilua Teiro naama punaisena kiukusta säkenöiviä silmäilyjä äidille lähettäen vastasi lopulta pitävänsä tietenkin ahdistusta mielenterveysoireiluna.

Herran jumala. Ihme kun tuomari ei kirjoittanut tuomioon seuraavaa äidin ajatusta:

"On täysin älytöntä, että maassa, jossa on lastensuojelu ja moninaiset avuhuollon käyttötarkoitukseen annetut toimintamahdollisuudet, me yhä käytämme yhteiskunnan varoja lähestymiskieltoasioihin vanhempien ja lasten välillä ihan turhaan. Eikö teillä lastensuojelussa silloin, kun havaitaan toisen vanhemman hakevan lähestymiskieltoa ilman mitään järjellistä syytä toiselle vanhemmalle lasta kohtaan, osata toimia lapsen turvaamiseksi ja moisen hölmöilyn katkaisemiseksi? Ettekö te osaa neuvoa vanhempia tekemään viisaampia päätöksiä? Ettekö te osaa olla oikea-aikaisesti meihin tuomareihin yhteydessä, jotta lapset eivät kärsisi?"

Tietenkään hovioikeuden tuomariston tuomiossa ei mainittu käräjätuomarin auttamattaoman typerää tapaa langettaa lapsen biologiselle vanhemmalle ilman mitään järjellistä tutkimusta lähesymiskielto. Missään ei mainita, millaista suurta typeryyttä toteuttavat ympäri Suomea useat lapsen asemaan asettumaan kykenemättömät käräjätuomarit. Kukaan ei siivoa tuomarointia, koska edes KKO:ta ei kiinnosta.

Lastensuojelut ympäri suomea tietävät tämän ongelman, mutta ottaako esimerkiksi Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski tätä kamalaa seikkaa puheeksi kieroutuneessa viranomaisten Hyvä Veli -järjestelmässä? Ei tietenkään. Saila Nummikoskelle viranomaistoiminnassa ei ole rakenteellista väkivaltaa, vaikka THL:kin on todennut tutkimusten soittaneen, ettei yhteiskuntamme viranomaiset osaa vastata lastemme tarpeisiin. Nummikoski ei siis tee ennakoivaa ja ehkäisevää lastensuojelutyötä korkeassa asemassaan munattomuuttaan uskaltaa osoittaa olevansa lasten suojelija. Tärkeämpää on hänelle oman eduntavoittelussa Hyvä Veljeys.

Lapsi kärsi turhasta lähestymiskiellosta miltein puolitoista vuotta ja Helsingin lastensuojelu väittää toteuttavansa ennakoivaa ja ehkäisevää lastensuojelutyötä, kun se on pyytänyt käräjätuomaria antamaan huollon isälle, joka on ilmoittanut lastensuojelullekin, ettei ikinä tahdo tehdä äidin kanssa yhteistyötä ja että tahtoo lapsen pois äidin luonta. Jos isä ei olisi saanut huoltoa olisi estetty moni lapsen kokema kärsimys. Eli miksi huolto piti antaa lasta havoittavalle vanhemmalle joka leimaamisella, johon lastensuojelu lähti mukaan, estää toista vanhempaa pelastamasta lapsen? Ja miksi tämän havaittuaan lastensuojelu ei vieläkään tue tuota vanhempaa, vaikka tietää aihauttaneen umpikujan, jossa lapsen kaltoinkohtelu jatkuu jatkumistaan?

Isähän jäi kiinni useasti valheellisesta äidin leimaamisesta ja vieraannuttamisesta lastensuojelulle jo vuoden 2014 aikana. Miksi tähän ei reagoinut vs. sos. Laura Laine ja estänyt vieraannuttamista?

9.5.2017 Teiro totesi ääneen äitiä tulkitun lastensuojelun toimesta useasti väärin. Miksi hän ei sitten tehnyt mitään väkivallan katkaisemiseksi?

Lapsen uusi sosiaalivirkailija johtava sosiaalivirkailija Pyykkönen on aloittanut äidin leimaamisen ja kahdella tapaamisella hän on jo todennut, ettei ongelmia ole, muutoin kuin vain äidin olemassa olo, koska Pyykösen mielestä äiti manipuloi lasta ja häiriköi lasta (ei tosin tavannut ketään muuta kuin isää asian tutkimseksi) ja äiti on myös kyvytön omatoimisuuteen (tähänkään ei tarvinnut suorittaa mitään tutkimusta) ja tämä on perustelu sille, ettei Pyykönen tahdo tukea äitiä.

Miten olisi ennakoiva ja ehkäisevä itsereflektoiva sosiaalityö, joka ei tee vääriä tulkintoja ja jauha ajankulukseen täyttä sontaa, jolla rahastavat valtiomme kassasta valtavia summia.

Ja kuka kuulisi lasta, joka tällä hetkellä avautuu ja käsittele traumojaan vuoden 2014 kiireellisistä sijoituksista? Kukapa muu kuin äiti. Ei lastensuojelu ole tukemassa lasta tai äitiä tämän asian käsitelyssä. Ei teitenkään, sillä Pyykönen on niin saatanan tyhmä, ettei ymmärrä, että lapsi on psykofyysissosiaalinen kokenaisuus, joka omaa muistin ja kehitty voimakkaasti tuohon muistin muistijälkeen järkyttävyyksiä aiheuttaneen lastensuojelun toiminnan kautta.

Keväällä 2017 sai Helsingin sosiaalipäivystys huolestuneita puheluita, koska 10-vuotiaan lapsen isä oli kahtena peräkkäisenä iltana jättänyt lapsen yksin useaksi tunniksi. Tuona lauantai-iltana isä oli ensin lähtenyt harrastuksensa piiriin ja sieltä matkannut ystävineen baariin katsomaan lätkää.

Tuolloin sosiaalipäivystys tarkisti isän paluun kotiin sekä humalatilan soittamalla isän kännykkään. Vaikka kännykkään vastaava ei voi mitenkään todentaa sitä missä on ja sosiaalipäivystys ei voi väittää puhelussa käydyn keskustelun olevan riittävä tutkimustapa pienen lapsen vanhemman päihtymystilasta, tuolloin toiminnasta vastavaavat naiset totesivat sosiaalipäivystyksessä olevansa erimieltä toimintaa kritisoineelle äidille todeten: "Sosiaalipäivystyksen näkemys..."

Lastensuojelu jäi siis tuon tiedon varaan olosuhteesta, joka määriteltiin lyhyen keskustelun aikana kännykän välityksellä. Lastensuojelu ei voinut siis nähdä mahdollista alkoholismiin tai päihteiden liikakäyttöön tai vanhemman kyvyttömyyteen ymmärtää päihteiden vaikutusta itseensä ja tätä kautta lapseen liittyvää ongelmaa, sillä sosiaalipäivystys määritti lyhyen puhelun aikana, ettei huolta ole.

29.-30.8. yöllä samainen isä heitteillejätti lapsen. Lapsi heräsi kaupungin kriisiasunnosta, jossa isää ei ollut. Lastensuojelu oli 16.8. määritellyt, ettei lapsen elämässä ole ongelmia, koska koulu oli ilmoittanut lapsen koulunkäynnin sujuneen. Koulua oli käyty kaksi viikkoa ja lapsen opettaja oli uusi. Tuolloin heitteillejättöyönä myös sosiaalipäivystys koetti ensin toimia lapsenkin kanssa vain puhelimen välityksellä ja koetti saada avaimettoman pienen lapsen lähtemään asunnosta yöllä katsomaan pimeään rappukäytävään, josko isä olisi talonyhtiön parvekkeella tupakalla ja jäänyt lukkojen taakse. Lapsi ei suostunut tähän ja kertoi pelkäävänsä. Isä ei ollut parvekkeella ja sosiaalipäivystys lähti liikkumaan lapsen tueksi vasta kahden tunnin odottelun jälkeen. Lapsi joutui odottamaan ja jännittämään ikätasoonsa nähden hyvin pitkään, kunnes sosiaalipäivystys päätti lopulta toimia.

Sosiaalipäivystys siirsi lapsen isältä äidille suorittamatta virallista kirjallista valituskelpoista viranomaistoimintaa koskevaa kiireellisen sijoituksen päätöstä, jonka sosiaalitoimi on velvollinen lain mukaan tekemään, kun se siirtää kiireellisesti lasta huoltajan osoitteesta toiseen osoitteeseen lapsen edun nimissä.
Heitteillejätön jälkeen lapsi kertoi äidilleen, että muutamaa päivää aiemmin isä oli ollut humalassa ja riidellyt lapsen kanssa ja käskenyt lasta lähtemään äidilleen, sitten uhannut lapsen jäävän yönselkään ulos yksin ja tämän jälkeen uhannut lasta sanoin: "Jos nyt menet, takaisin ei ole tulemista."

Lapsi kertoi myös isänsä pyytäneen Saimaan kylpylän pizzeriassa, juotuaan oman viinilasinsa, tarjoilijalta viereisen pöydän naisten juomatta jääneet viiniannokset ja juoneen nämä saatuaan tarjoilijalta luvan juoda nuo alkoholijuomat.

Tämän lisäksi isä oli lapsen kesäloman aikaan lähtenyt festareille ja potenut krapulaansa seuraavina päivinä lapsen seurassa ja myös juonut alkoholia lapsen luonapitoaikana ja laittanut lapsen kulkemaan polkupyörällä iltamyöhällä pitkiä matkoja, koska oli kyvytön ajamaan autoa. Polkupyörämatkalla piti pysähtyä baariin, jotta isä saisi oluen janoonsa.

Jo syksyllä 2016 lapsen kummisetä esitti huolensa lastensuojelulle tavattuaan isää ja lasta ja havaittuaan isän olevan humalassa. Pääsiäisenä 2017 isä ei juhlinut lapsen pääsiäslomalla pääsiäistä lapsen kanssa, vaan pakotti lapsen sisarelleen sisaren miesystävän hoitoon ja joi kaksi päivää putkeen itsensä sellaiseen tilaan, että kaatuessaan ei omannut heijasteita ja ei osannut ottaa käsillään vastaan ja sai kasvonsa täysin mustelmille.

Äiti kertoi huolestaan lapsen kertoman perusteella lastensuojelulle, joka oli aiemmin syksyllä 2016 todennut tilanteen vakavaksi ja elokuussa 2017 väittänyt tiukasti, ettei ongelmia ole ja pitävänsä äitiä ja muita lapsen läheisiä lapsen olosuhdetta vinoon arvioivana. Lastensuojelu, joka lastensuojelun johtaja Nummikosken mukaan saa itse päättää kontaktoituuko keneenkään ja tutkiiko asioita, päätti olla välittämättä äidin ja lapsen muiden läheisten huolesta.

Lapsi palautettiin isälleen ja isä katosi hyvin pian tunniksi "viemään roskia" ja palasi haisten alkoholille. Isä hävitti lapsen vaatteet parkkipaikalle kiireessään uuden naisystävänsä luokse, jonka löysi kesäiseltä festarimatkalta, ja ei havaittuaan vaatteiden jääneen tahtonut niitä noutaa heti, sillä nainen ja tämän jälkeen omat harrastukset ja sitten väsymys menivät lapsen vaatettamisen edelle. Lapsi meni seuraavalla viikolla 10 celsiusasteen lämmössä kouluun minishortseissa ja t-paidassa ja lastensuojelu ei reagoinut. Lapsi myöhästeli koulusta, koska isä ei tue lasta aamulla sillä lapsen tehtävä on herättää isä tekemään hänelle aamiaista ja lapsi luki kokeisiin iltamyöhällä vasta koepäivää edeltävänä iltana.

Kun lapsi tuli äidilleen, isä ei toimittanut lapselle vaihtovaatteita. Isä lupasi kyllä, mutta ei toteuttanut lupaustaan. Useasti isä on jättänyt lapsen vaatetta äidilleen. Isä ei antanut lapsen tulla äidilleen lapsen tahtomalla hetkellä, vaan velvoitti lasta olemaan tuntitolkulla ulkona nälässä odottamassa sitä kellonaikaa, jolloin isälle käy lapsen meneminen äidille.

Sateisana päivänä lapsi ei saanut huolenpitoa ja lapsi kastui ilman sadevaatteita koulussa, jossa ei katsottu sääolosuhteisiin vajaasti puetun lapsen perään. Lapsi sairastui.

Lapsen itkiessä ikäväänsä äidille, isä reagoi ihmetellen mitä itkettävää lapsella asiassa olisi. Lapsen kertoessa isälleen olevansa äidillä isä suuttuu lapselle ja kysyy vihaisena: "Mitä sinä siellä teet," sillä isälle, jolle ei merkitse muutoin missä lapsi viettää aikansa, ei käy että lapsi on äidillään.

Lauantaiaamuna lapsi heräsi havaiten, että yöllä isän uusi naisystävä olikin tullut heille ja lapselle selitettiin, että uusi nainen oli ollut Helsingissä niin myöhään, ettei ollut päässyt kotiinsa Vantaalle ja oli siksi tullut lapsen kotiin Kontulaan.

Sunnuntaina 8.10. aamulla klo 6:20 lapsi lähetti äidilleen WhatsAppilla valokuvan nukkuvasta isästään sohvalla viinilasi edessään. Lapsi oli herännyt painajaiseen ja joutunut käpertymään pahalle haisevassa huoneessa pahalle haisevan isänsä viereen.

Äiti soitti sosiaalipäivystykseen.

Sosiaalipäivystyksen toimintatatapa kaikesta edellisestä huolimatta oli taasen vain puhelu lapsen isän kännykkään.

Lapsi vastasi ja kertoi tahtovansa äidille. 

Puhumatta edes isän kanssa sosiaalipäivystys totesi lapselle, että tämän tulisi totella isäänsä.
Yhä sosiaalipäivystys tarkisti vanhemman huoltokyvyn puhelimitse.

Isä totesi puhelimeen ettei ole mitään juonut ja lapsi kysyi isältä viinilaisia sormella osoittaen: "Mikä tuo sitten on?"

Isä uhkasi lasta, että jos isä todetaan kyvyttömäksi pitämään huolta lapsesta, lapsi joutuu laitokseen ja menettää molemmat vanhemmat.

Isä meni parvekkeelle tupakalle juttelemaan sosiaalipäivystyksen kanssa ja lapsi karkasi ulos sateeseen, josta äiti nouti lapsen taksilla.

Tuo sosiaalipäivystäjä Kanto, joka päätti, että hänen ei tarvitse toteuttaa lastensuojelulakia ja kiinnittää työssään erityistä huomiota lapsen toiveisiin ja mielipiteeseen ja näin ollen lapsen sanoittamaan tuentarpeeseen ei myöskään myöhemmin vastannut äidin jättämään soittopyyntöön. Hänen yhteistyökykynsä siis oli tarpeiden edessä vain kyky käyttää puhelinta silloin jos sitä huvittaa käyttää. Aikaa oli puhella isän kanssa, kun isä lähti tupakalle herättyään puheluun, mutta lapselle ja äidille aikaa Kannolla ei ollut.

Täällä Mieron teillä totean, että Helsingin sosiaalipäivystys ei ole riittävän ammattitaitoinen toimimaan ilta-aikana ja viikonloppuisin arkipäivän virastoaikaan toimivan lastensuojelun tukena. Tämä riittämätön palvelu aiheuttaa ongelmien eskaloitumisen. Epäammattimaisesti toimiva sosiaalipäivystys vaarantaa lapsiemme kehityksen.

Mitään todellista tukea ei voi antaa puhelimen välityksellä. Lapsen tahtoa ei voi toteuttaa asettamalla lapsi yksin alkoholia käyttäneen tahdon alle ja näin ollen lapsi ei tule huomioiduksi.

Kenenkään päihtymystilaa ei voi arvioida vain keskustelemalla vaikka oltaisiin samassa tilassa ja sen vuoksi mm. ammatillisesti pätevät sairaanhoitajat terveydenhoidon päivystyksessä arvioivat päihtymystilan aina puhalluttamalla asiakkaat jo ilmoittautumisvaiheessa, jos on syytä epäillä potilaan olevan päihtynyt tai jos potilas sanoittaa käyttäneensä alkoholia. Alkometriä ei voi sanoilla huijata.

Miksi sosiaalipäivystykselle on vaikeaa laittaa mukavuustohvelit sivuun ja kengät jalkaan, istua autoon, ajella mukavaa musiikkia soitellen apua tarvitsevan luokse ja hymyssä suin tarjota tuo tuki? Kuinka vaikeaa on käydä puhalluttamassa vanhempi ja jututtamassa lasta ja kysymässä:

"Mitäs mieltä sinä olet nyt tästä ja mitä sinä toivoisit nyt?"

Mitä hyötyä on toimimattomasta sosiaalipäivystyksestä, kun se toimintatavoillaan lisää lasten kiireellisten sijoitusten ja huostaan oton riskiä tulevassa, kun tarvittavaa apua ei saada riittävän ajoissa?

Vanhempaa voi auttaa asunnon tuulettamisessa ja hampaiden pesussa, jos tähän on tarvetta ja samalla voi keskustella alkoholismista ja hyvistä tukitahoista asian käsittelyssä. Vaikka lapsi jouduttaisiin siirtämään toiseen osoitteeseen, myös vanhempaa tulee tukea lastensuojelulain mukaan kohti oikeaa tietä. Tuen voi antaa oikea-aikaisesti. Lasta voi tukea kuulemalla ja huomioimalla ja lapsen tarpeiden ymmärtämiseksi sosiaalipäivystäjä voi myös viedä lapsen näkemyksen ja kokemukset eteenpäin vanhemmalle, joka ei osaa huomioida lasta, näitä lapsen yksilöllisiä tarpeita käsitellen vanhemman kanssa auttaen häntä vuorovaikutuksen keinoin huomaamaan lapsensa tarpeet.

Jos lapsella on toinen vanhempi, tämän voi pyytää lapsen tueksi ja turvaksi, kun päihteitä käyttäneen vanhemman kanssa selvitellään olosuhdetta, huoltokykyä sekä lapsen sanoittamaa näkemystä tuentarpeestaan. Lapselle aina parasta on, että häntä tukee hänelle tuttu ja turvallinen henkilö, jonka lapsi kokee tutuksi ja turvalliseksi. Lapset tutkitusti pelkäävät tuntemattomia sosiaalivirkailijoita.
​
Oikea-aikaisella tuella voi olla myös se positiivinen pysäyttävä vaikutus, joka saa alkoholistivanhemman tai muuten ongelmaisen vanhemman ymmärtämään muutoksen tarpeen omiin toimintatapoihinsa. Sosiaalipäivystyksen todellinen läsnäolo myös estää toisinaan lasten uhkailun, kun asia käsitellään niin, ettei vanhempi koe olosuhdettaan itseään uhkaavaksi ja reagoi haastavaksi kokemassaan olosuhteessa lapseen kohdistetulla haastavalla käytöksellä. Tottakai vanhempi, joka herätetään sosiaalipäivystyksen puhelulla sohvalta, jonne tipahti alkoholiannoksen ääreen, ei kykene toimimaan tuossa hetkessä rationaalisesti, vaan olosuhteessa tunteet vievät voiton. Onhan alkoholin käyttökin jo alentanut kognition toimintakykyä viikoksi.
Tutkitusti puhelimen välityksellä tehty sosiaalityö ei tue ketään.

Miksi siis jalkautuminen on niin hankalaa?
Varsinkin silloin, kun aiheena on lapsen kaltoinkohtelu tai mahdollinen katoinkohtelu.

Sosiaalipäivystys ei saisi myöskää unohtaa kriisityön merkitystä ja tuen anatmisen tarvetta sille vanhemmalle, joka joutuu olosuhteeseen, jossa venhemmuudessa joutuu vanhempana tukemaan lasta, joka on kokenut heitteillejätön ja toisen vanhempansa päihteidenkäytön. Vanhempaa tulisi tukea keskustelemalla haastavan olosuhteen seikoista ennakoivasti tietoa ja neuvoa antaen. Myös on huomioitava, että alkoholisoitunut vanhempi saattaa kostaa toiselle vanhemmalle tämän huolenpidon lapsesta, kun jää kiinni päihteiden käytöstä ja uhkailla tätä epämieluisilla seuraamuksilla.

Tämänkin lapsen kohdalla isä myöhemmin sunnuntai-iltana ilmoitti äidille, ettei ikinä tule hyväksymään äitiä ja tekevänsä kaikkensa ettei äiti tule selviämään äitiydessään toteuttamassa lapsen tukemisessa.
Lastensuojelun mielestä lapsen elämä tulee rauhoittaa. Tätä mieltä on oltu jo vuosia. Vanhempien väliset ongelmat totesi lasta haavoittavaksi lapsen entinen sosiaalivirkailija sosiaalityön päällikkö Teiro ja hän lupasi äidille voimakkaamman vanhemmuuden tuen kesällä 2017 alkavaksi, jos isä tätä ennen ei muuta toimintaansa. Lapsen uusi sosiaalivirkailija Maunulan johtava sosiaalityön päällikkö Riikka Pyykönen tosin totesi, että äiti pitäisi saada eroon lapsesta, koska isä väitti lastensuojelulle äidin häiriköivän lasta lukemattomilla viesteillä. Olosuhteessa tosin vain viestit ovat lukemattomia, sillä lastensuojelu ei niitä ole lukenut. Lastensuojelu uskoi suoraan isää tapaamatta edes lasta tai keskustelematta äidin kanssa. 
Se että lapsi muuttaa muutaman kuukauden sisällä useaan otteeseen, isä heitteillejättää lasta ja juo alkoholia, isä eroaa entisestä naisesta ja löytää samantien uuden ja tuo nainen heti löytyy heidän kotiosoitteesta ei tietenkään ole jotain sellaista mitä voisi katsoa lapsen elämässä rauhattomuutta aiheuttavana. Struktuurittomat päivät, joissa ei ole varmuutta vaatetuksesta ja ajoissa kouluun päätymisestä ei ole lastensuojelun mielestä rauhattomuutta aiheuttavaa. Ja samoin myöskään se, että alkoholia käyttävä isä jatkaa jälkeen heitteillejätön alkoholin käyttöä silloin, kun lapsi on hänellä, jopa niin, ettei lapsi voi olla sitä huomaamatta, vaikka isä lähetettiin A-klinikan tutkimuksiin, ei ole myöskään lastensuojelun mielestä rauhattomuutta lapsessa aiheuttavaa. Tällaisiin olosuhteisiin ei Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen mielestä tarvitse puuttua. Nummikoski oikeutti hänelle subjektiiviseen näkemykseen oikeuden jo vuonna 2016.

Yksi syy olosuhteessa on, ettei sosiaalipäivystys jalkaudu, vaan väittää vanhemman olevan selvinpäin ja lapselle vaaraton, koska osaavat soittaa puhelimella. Sehän se todellakin kertoo tämän päihteettömyyden, kun sosiaalipäivystys painaa muutaman numeron puhelimeen ja isä painaa nappia vastatakseen.
Kuinka moni päihteitä väärin käyttävä vanhempi on sosiaalityön historiassa heti sosiaalityöntekijän kohdattuaan todennut:

"Hei käytän päihteitä väärin ja tarvitsen apuanne!"?

Soittaakohan sosiaalipäivystys myös lapsen pahoinpitelyasiassa vanhemalle ja kysyy:

"Meille tuli tieto, että teillä olisi ollut kovaa huutoa äsken ja lapsi olisi juossut pihalle verta nenästä vuotaen. Onkos teillä ollut ongelmia siellä?"

Ei meillä ketään ole lyöty. Lapsi tuossa kompastui eteisessä kenkiin ja löi nenänsä eteisen kaapinoven kahvaan ja sitten juoksi ulos leikkimään. Hän on sellainen vesseli. Minä kyllä katsoin, ettei se nenä enää vuotanut, mutta kai se alkoi vuotamaan uudelleen. Tarvitsee mennä katsomaan ja viemään tupot nenään. Olihan täällä ääntä, kun häneen sattui, mutta kyllä hää sitten lohdutuksen jälkeen oli taas ihan kunnossa ja kiireessä menossa leikkimään. Kyllä nuo lapset on nopeita. Kokoajan sattuu ja tapahtuu jotain. 

Samaisen lapsen kohdallahan isä totesi talvella 2014 ettei ollut lasta potkinut, vaikka lapsi kertoi lastensuojelulle isän potkaisseen. Puolivuotta tuota ennen lapsi kertoi perhetyölle isänsä lyöneen. Lyöntiin lastensuojelu ei reagoinut ollenkaan ja sille, että lapsi kertoo isän potkaisseen Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ei tehnyt muuta kuin antoi puhelinnumeronsa lapselle käyntikortilla. Puhelimella nekin asiat näytetään "hoitavan", jos lapsi soittaa joskus.

Puhelimella taisi Lassilan lastensuojelussa kaiketi hoitaa vs. sos. Jokinen ja hänen työparinsa kahdestaan vain keskustellen lapsen heiteillejätön Espanjassa kesällä 2015 ja isän alkoholin käytön tuolla matkalla, kun lapsen mukaan kulkukissatkin olivat pelänneet isää ja isän Mehiläisen vastaava lääkäri -puoliso oli todennut lapselle isän juonen liikaa tiukkaa näyttelijäkaverinsa baarissa.

Puhelimella käsitteli Lassilan vs. sos. Anitta Jokinen myös lapsen isän kanssa kahdestaan tilanteen, kun Turvakoti ilmoitti lastensuojeluun lapsen kertoneen isänsä heittäneen hänet rappusiin ja kysyneen: "Saako lapsia heitellä rappusiin?" Isä kielsi tapahtuman ja lasta ei kuultu.

Puhelimella käsitteli myös Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalivirkailija alkuvuodesta 2016 isän kanssa sitä seikkaa, kun isä oli uhannut lasta fyysisellä kurittamisella, jos lapsi ei tottele. Isä totesi vain vitsailleen.

Lapsen nykyistä sosiaalivirkailijaa lapsi ei edes tahdo tavata, sillä lapsi tahtoo itselleen mielummin lastensuojelun tädin, jota kiinnostaa mitä hän tahtoo ja kuka hän on ja keitä ovat isä ja äiti. Lapsi on havainnut, ettei lastensuojelu välitä hänestä.

Katso ihmeessä:

Lasinen lapsuus - Hirviöt
https://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM

Lapselle hirviö voi olla todellinen.

Ota kantaa aiheeseen: http://www.facebook.com/lasinenlapsuus

Lasinen lapsuus - Ääni lapselle:
https://www.youtube.com/watch?v=Q62WxOQmp8s

Joka neljännen suomalaislapsen kotona käytetään lapsen näkökulmasta liikaa päihteitä. Kodin juomisen seuraukset vaivaavat monia läpi elämän. Vanhempien
juomisesta haittoja kokeneita nuoria on paljon. Haluamme heidän ääneensä kuuluviin.
Kerro nimettömänä, kuinka alkoholi on vaikuttanut lapsuuteesi osoitteessa lasinenlapsuus.fi

Tutustu myös:

Lasinen Lapsuus:
https://lasinenlapsuus.fi/

Valtamediassa kirjoitellaan silloin tällöin vieraannuttamisesta. Kyse on lapsiin kohdistetusta raa'asta henkisestä väkivallasta, jossa lapselta viedään normaali suhde toiseen vanhempaansa ja laajennetussa vieraannuttamisessa kokonaisuudessaan tuon toisen vanhemman sukuun.

Vieraannuttamista voivat toteuttaa myös viranomaiset, joista yleisimmin tätä toteutavat lastensuojelun viranomaiset ja kenties myös sijaisvanhemmat, jotka kokevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella ja parempia kokonaisvaltaisesti ihmisyydessä, jos omaavat vaikkapa paremman kyvyn huoltaa sijoitettua lasta joissakin lasta koskevissa seikoissa. Vieraannuttamisessa ideana on leimata lapselle hänen biologinen vanhempi tai vanhemman kyvyttömiksi, huonoiksi sekä epäkelvoiksi ja rajottaa myös heidän luonnollista yhdessä oloa mahdollisimman minimiin juuri vedoten tähän vanhempien epäkelpoisuuteen tai sitten omaan oikeuteen falliseen vallankäyttöön.

Toiset sijaisvanhemmista jopa käyttävät perusteluna omia kiireitään sille, etteivät tahdo sijaislastensa tapaavan biovanhempiaan todeten: "Meidän arjessa ei vain ole aikaa tarpeeksi. Meillä on tärkeitä menoja."
Vieraannuttajavanhempi on usein pohjustanut vieraannuttamisen jo ennen eroa toisesta vanhemmasta tai jopa ennen lapsen syntymää. Hän aloittaa heti suhteen alussa uhriutumisen läheisilleen toisen vanhemman selän takana ja käy mustamaalaamassa vaikkapa äidilleen ja isälleen sekä sisaruksilleen ja muille läheisilleen tätä toista vanhempaa.

Vieraannuttajaisät tutkitusti useimmiten ovat narsisteja ja vieraannuttajaäidit läheisyysriippuvaisia. Vanhempien mielenterveysongelmat taasen polveutuvat tutkitusti heidän taustoistaan, heidän vanhemmistaan ja usein ne liitetään sotaan. Itse en usko todella syyn olevan suoraan sodassa, vaan uskon empatiakyvyttömyyden polveutuvan pitkälle historiaamme tietyistä sukuhaaroista, sillä ei kaikki sodan kokeneet ole vieraannuttajia ja sosiaalisissa suhteissa sairaita. Sota-ajan lapset kokivat kauheuksia, jotka vaikuttivat heidän kykyyn vuorovaikutussuhteissa vaikkapa olla empaattisia, jos heillä ei ollut tarvittavaa kasvattajaa, joka olisi tuota kykyä heille opettanut muita kohtaan. Tämä kyvyttömyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Narsisti kasvatti narsistin, joka katsoo maailmaa vain ollen itse sen keskiössä ja suunnitellen elämänsä vain ajatellen itseään. Kaikki säännöt koskevat vain muita ja muut ovat vain heitä varten heidän jatkeenaan. Toisaalta tunnekyvytön vanhempi saattoi kasvattaa lapsen, joka jäi vajaaksi läheisyyden tarpeissaan, joka kompensoi tätä vanhemmuudessaan läheisyysriippuvaisena lapseensa niin, ettei kykene näkemään lastaan yksilönä, jonka tarpeisiin vanhempana hänen tulisi vastata.

​ Läheisriippuvainen kokee maailman riippuvuutensa kautta ja lapsi joutuu asemaan, jossa joutuu täyttämään tuon riippuvaisen tarpeet.

Ihmisten vuorovaikutussuhteissa vaikuttavat monet heidän traumansa,jos he eivät ole näistä tietoisia ja jos he eivät kykene tietoisesti ymmärtämään mitkä seikat motivoivat heitä toimimaan milläkin tavalla. Vakavan eron aikoinaan kokenut mummo, saattaa olla voimakkaasti puolueellinen vaikkapa lapsensa eron kohdalla omaa lastaan kohtaan ja kompensoida tällä omaa traumaansa. Jos tässä vaiheessa hänen lapsensa on vieraannuttaja, hän saattaa oman traumansa johdattelemana tukea vuositolkulla oman traumansa viemänä sokeasti vieraannuttajalastaan lapsen lapsensa kaltoinkohtelussa, vain koska käy uudelleen alitajuisesti läpi omaa eroaan. Erityisesti naisilla edellisissä sukupolvissa on havaittu olevan vääristynyt suhde lapseensa, jossa he luovat symbioottisen suhteen (Winterhoff 2008) lapseensa ja tämä voi olla haitallista monella tavalla seuraaville sukupolville.

Tuntemallani helsinkiläisäidillä vieraannuttamistilanteessa ei suinkaan ole vastassa vain lapsen isä, joka tahtoo satuttaa lasta ja viedä lapselta äidin. Isä ei koe lapselta äitiä viedessään satuttavansa lasta, sillä hän ei ymmärrä narsismissaan, että ihmissuhteilla on syvempikin merkitys, kuin vain omaneduntavoittelussa hänen omien tarpeiden saavuttaminen manipuloinnin keinoin. Hän ei käsitä olevansa manipuloitsija ja kyvytön normaaleihin ihmissuhteisiin. Hän ei käsitä tätä, koska kukaan ei ikinä osannut opettaa häntä peilaamaan itseään siinä mielessä, osaako hän huomioida muita. Hän on niitä poikia, jotka on "lellitty" piloille. Hän saa haluamansa huomion silloin kuin tahtoo ja ei ole velvollinen muita huomioimaan.

Kun lapsi soittaa isälleen itkuisena, että tahtoo olla äidillään edes muutaman minuutin lisää, isä alkaa manipuloimaan lasta, että kotona on kivoja piirrettyjä. Isä koettaa kaikin tavoin olla huomioimatta lapsen ikävän äidin luokse ja tekee kaikkensa, että lapsi ei huomaisi omaa ikäväänsä. Lapsi tosin kasvaessaan huomaa, ettei isä välitä hänen tunteistaan alitajuisesti, mutta ei ikätasonsa vuoksi kykene ymmärtämään tätä tietoisesti, eikä isää rakastavana ja tälle lojaalina edes kykensi myöntämään, etei isä välitä hänestä, sillä se haavoittaisi häntä henkisesti. Isä ei vastaa lapsen tarpeisiin. Lapsi suojaa mielensä tutkitusti hyvin nopeasti defenssimekanismein, kun edessä on jotain, jonka käsitteleminen haavottaisi. Lapsi siis joutuu kärsimään siitä, ettei hänen tunteitaan huomioida ja hänen oma identiteettinsä alkaa haurastumaan, koska asian käsiteleminen on hänelle liian haavoittavaa.

Vieraannuttajat pedatessaan viraannuttamista mustamaalaavat toista vanhempaa kaikkialle missä voivat. He käyttävät piiloaggresiivisuutta keinonaan. He menevät sisarustensa luokse ja itkevät krokotiilin kyyneleitä kertoen kuinka ovat kaltoinkohdeltuja ja kuinka paha tuo toinen vanhempi on lapsellekin, ja koska suomalaiset ovat keskivertoa epähumaanimpia ja kyvyttömiä tunteiden säätelyyn sekä rationaaliseen ajatteluun sosiaalisissa suhteissa selkeästi, nämä sisarukset suoraan saavat tiedostamattaan tartunnan tuosta aggressiosta ja tahtovat "suojella kärsivää" sisarustaan vihaisella vastahyökkäyksellä. Näin vieraannuttaminen on pedattu taitavasti ja armeija vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja erityisesti lasta vastaan on kasattu. Enää toista vanhempaa ei vihaa vain se toinen vanhempi, vaan vieraannuttajan koko suku. Siinä ei auta kohdevanhemman rukous humaaniin kohteluun, kun vieraannuttajasulu oikeuttaa leimaamisen eli stigmaamisen, patologisoinnin sanoin: "Sinä olet tuollainen."

Kun helsinkiläisen nyt 10-vuotiaan tyttölapsen läheisneuvonpitoa pidettiin ilman äitiä, jota vieraannuttajaisä ei tahtonut mukaan vaikuttamaan myös itseään ja lastaan koskevaan asiaan, ei isän koko sukua tämä äidin läsnäolemattomuus haitannut ollenkaan. He jopa ääneen sanoivat: "Me emme tule ikinä tukemaan äidin äitiyttä," ja kokivat olevansa viisaita ja hyviä ihmisiä. Isän veli jopa teki kaikkensa haavoittaakseen epähumaanilla asenteellaan äidin isää ja käveli tämän perässä kaikkialle haukkuakseen tälle lapsen äitiä eli tuon lapsen isoisän omaa lasta. Tuo vieraannuttajaisän veli osoitti syvää halveksuntaa äitiä kohtaan ja koetti manipuloida tuon äidin omaa isää äitiä vastaan. Hän siis koetti stigmata eli leimata äitiä eli manipuloida ihmisiä äitiä vastaan ja luuli, että toimii viisaasti. Tuo lapsen isoisä, joka oli tehnyt teatterimaailmassa elämäntyönsä ja nähnyt tarinoita ihmisten hirveydestä koko elämänsä ajan ja käsitellyt näitä vakavia ihmiskunnan kamaluuksia monen älykön kanssa, jotka koettavat heijastaa teatterilavalle elämää, jotta katsojat voisivat jotain oppia elämästä, sai niin kovan paniikkikohtauksen raakaa henkistä väkivaltaa vastaan ottaen välillisesti, jota kohdistettiin hänen tytärtään kohtaan ja samalla hänen lapsen lastaan kohtaan, että hänen oli pakko lähteä kesken kaiken läheisneuvonpidosta pois. Tuo vieraannuttajaisän veli, joka on täysin empatiakyvytön, oli vain kohautellut vuorostaan halveksuvasti niskojaan ja totesi: "Minua on loukattu;" kun lapsen isoisä totesi, ettei voi enää jäädä paikan päälle, koska ei henkisesti kestä kuunnella enää tuota vieraannuttajaisän veljeä.

Keväällä 2017 tuon lapsen Salli-mummo, isän äiti ja isän veljen äiti, haukkui lapselle äitiä, kun lapsi kertoi isänsä puolison Mehiläisen vastaavan lääkärin satuttaneen häntä sanoin:

"Jos kerrot äidillesi, äiti tekee isälle pahaa."

"Jos kerrot äidillesi, et rakasta isääsi."

Myöhemmin syksyllä 2017, kun äiti keskusteli vieraannuttaja-Salli-mummon kanssa tämän teosta, mummo naureskeli puhelimeen ja väitti, ettei ollut koskaan sanonut mitään sellaista. Jo pelkkä asialle naureskelu paljasti, ettei mummo edes tajunnut kuinka vakavasta asiasta todella puhutaan. Hän katseli tilannetta narsistina yläpuolelta olettaen, ettei kukaan kykene näkemään hänen lävitseen, vaikka vakavalle asialle naureskeleminen juuri paljasti hänet. Salli-mummo oli valmis nauramaan asialle samaan aikaan, kun hän vuorostaan oman kasvonsa pesemiseksi syytti lasta valehtelusta. Hän oli siis valmis oman kasvonsa pitimiksi valehtelemaan ja väittämään lasta valehtelijaksi. 

Ei omena kauas puusta putoa ja ei siis ihme mitä tuon Salli-mummin pojista kasvoi. Tunnekylmä itsekkyys kasvattaa tunnekylmiä itsekkäitä.

Lapsen isä on hyvin manipulatiivinen ja on oppinut keinonsa äidiltään. Salli-mummi soitti äidille "puolustautuakseen" ja väittääkseen, ettei ole manipuloija ja vieraannuttaja, vaikka kaikki vuodet oli aina asettunut poikansa puolelle täysin kykenemättä edes ymmärtämään miten väärin hänen poikansa on toiminut viedessään lapselta äidin. Jo vuosia sitten, kun äiti soitti lapsen ollessa 10 kuukauden ikänen, Salli-mummolle itkien, koska Salli-mummon sisko oli haukkunut kännipäissään äidin ja juottanut isän niin humalaan, että isä kaatoi lapsen vaunut, joissa lapsi oli, Salli-mummo sähisi äidille:

"Sinä soitat minulle vain, jotta vihaisin sisartani."

Sukurakkaana ja puoluleellisena, mummeliini ei välittänyt siitä, miten ihmiset kohtelivat pienen lapsen äitiä ja vauvaa, vaan käänsi avunpyynnön avunpyytäjää vastaan haukken tämän siitä, että tämä pyytää apua ja syyttäen tätä omista ajatuksistaan.

Myöhemmin kyseinen äiti on pohtinut, ettei ole mikään ihme, että tuon Salli-mummon mies aikoinaan petti häntä, jos nainen tosiaan on ajattelussaan noinkin kierroontunut. Tai sitten ero teki naisesta kieron.
Salli-mummo manipuloi äitiä syksyllä 2017todeten:

"Sinun elämäsi olisi helpompaa, jos vain luovuttaisit ja tapaisi lasta silloin kun isä sen teille suo. Minä menen sitten aina isälle tuoksi, jos hän tarvitsee." Äiti oli pyytänyt mummolta, ettei tämä koettaisi koko ajan korvata itsellään äitiä, vaan antaisi lapselle tilaa saada sanoittaa missä itse tahtoo olla.

Salli-mummo tahtoo, että hän hoitaa lasta mielummin kuin lapsen äiti tai äidin äiti, joka myös ikävöi lapsen lastaan valtavasti. 

Salli-mummon perustelu oli kaikelle:

"Minä menen aina kun minulta apua pyydetään. Tottakai minä autan poikaani ja lasta." mutta häntä ei kiinnostanut auttaa lasta samaan sitä mitä lapsi tahtoo. Lapsi on hänelle esine ja oma poika kaikkein tärkein.
Sitten hän myös ilmoitti tietävänsä kuka äiti todella on, koska on jutellut poikansa kanssa. Ja taasen poikansa äiti paljasti olevansa suoraan vain "omaan päin" kaikessa. Hänen poikansa toisenkäden tietoa hänelle antaessaan oli hänelle kuin totuuden lähde ja hän sanoi tämän täysin tietoisesti satuttaakseen äitiä. Ei hän tyhmä ole. Hän tietää kyllä, että kaikki mitä hänen poikansa kertoo, on hänen poikansa kertomus, mutta hän on päättänyt asettaa tuon kertomuksen itselleen kaikessa toiminnassa ohjenuoraksi. Hän on päättänyt, ettei totuus ja itse lapsi merkitse hänelle mitään. Kaiken edelle menee poika, jonka hän opetti asettamaan itsensä kaiken edelle.

Salli-mummo ajattelee todennäköisesti:

"Minäkin kasvoin sodassa ja en tarvinnut omia vanhempiani, miksi siis tuokaan lapsi äitiään tarvitsee. Onhan sillä poikani isänä. Minun poikani on hyvä poika, koska hän on minun poikani."

Salli-mummia ei kiinnosta se, että hänen poikansa haki huoltajuuden vain saadakseen rahaa enemmän. Häntä ei kiinnosta se, ettei poikansa pidä huolta lapsesta, vaan äiti yhä ostaa lapselle kaiken ja koettaa katkaista lapseen kohdistetun väkivallan. Nytkin äiti pesee lapsen isän vaatteita kotona, jotka haisevat kissan pissalle, kun isä muutti eroon exästään lastensuojelun näin määrättyä. Salli-mummi tietää poikansa alkoholismista ja lapsen heitteillejätöistä, mutta ei välitä niistä ja haavoittavuudesta lapseen. Hänelle ongelmia ei ole lapsen elämässä, koska hän on päättänyt, ettei ajattele koko asiaa. Hän on ilmoittanut, ettei hänen tarvitse ajatella. 

Hän VAIN "auttaa" mielestään, kun kääntää päänsä pois ja auttaa vieraannuttajaa vieraannuttamisen toteuttamisessa. Hän kuitenkin pitää itseään viisaana ja ilmoittaa arvostavansa itseään.

Vieraannuttajavanhemmat ja vieraannuttajaisovanhemmat eivät ikinä tunnista ja tunnusta olevansa vieraannuttajia. Kokonainen suku voi olla vieraannuttajia. Heille yleistä on peli ihmissuhteilla. Kaikki sanat ovat heille pelivälineitä, kuin pelikortteja, joissa asetetaan panoksia, manipulaation välineitä. Kaikki ihmissuhteet ovat heille heidän oman elämän jatke. He ovat tärkeitä tärkeilijöitä toinen toisilleen, mutta samalla he voivat myös kohdella arvottomina ihan ketä he vain tahtovat kohdella, ilman minkään laisia omantunnon tuskia. Heidän itsetunto ei romahda, jos he kohtelevat kaltoin jotakuta. Heidän itsetunto romahtaa vain, jos he eivät saa mitä tahtovat. Jos heille sanoo, että he ovat vieraannuttajia, he saattavat hetken keskustella tästä asiasta vastaanväittäen, mutta missään vaiheessa he eivät kysy:
"Mitä voisin tehdä toisin, etten haavoita sinua ja lasta?"

He ilmoittavat kovaan ääneen:

"Minulla on oikeus mielipiteeseen."

Sitten he kieltäytyvät keskustelemasta koko asiasta ja käyttävät manipuloinnin yleisintä välinettä, kieltäytymistä.

Vieraannuttamisen kohdevanhemman ja kohdesuvun on hyvin vaikeaa tilanteessa, jossa on toteutettu vieraanuttava huoltotuomio, saada lapsen elämää normalisoitua, sillä vieraannuttajasuku pitää narsistisesti itseään muita tärkeämpänä. He ihailevat itseään ja naureskelevat halveksuvasti vieraannuttamisen kohteille ja uhriutuvat näiden edessä katkerina todeten, että joutuvat kärsimään, kun nämä ihmiset ovat edes olemassa. Vieraannuttajasukujen edustajilta löytyy liuta mitä järjettömimpiä perusteluja omalle toiminnalleen, joihin he suoraan uskovat, sillä he ovat niin täynnä itseäään, etteivät kykene ottamaan vastaan kritiikkiä ja käsittelemään sitä rationaalisesti myös muut huomioiden. Heille muiden kannat eivät merkitse mitään. Ja heille juuri itse lapsi ei merkitse mitään, sillä lapsi on heille vain heidän jatke.
Eräs vieraannuttajavanhemman sisarpuoli perusteli puolueellisuuttaan:

"Minun suvussa on mustalaisverta ja siksi minä olen aina veljeni puolella teki hän mitä tahansa. Hän on veljeni ja minun tehtävä on aina olla hänen puolella."

Siinä ei voinut vieraannuttamisen kohdevanhempi muuta kuin katsoa eteenpäin ihmetellen sitä miten joku mieltää romanit tuntematta todella yhtään romania ja perustelee omaa ajatteluaan ja tälle perustuvaa toimintaa tällaisella tavalla. Kyseinen nainen ei edes tajunnut lokerisoineen romanit oman ajattelunsa mukaan johonkin laatikkoon, jota piti sitten tietämyksenä. Järjettömästi ajatteleville on turha koettaa selittää heidän järjettömyyttään.

He puhuvat aina siitä, kuinka lapsi nauttii heidän kanssa olostaan ja mm. tällä mitätöivät lapsen tarpeet olla vaikkapa äitinsä kanssa tai isänsä kanssa. Näin myös Salli-mummo perustelee näkemyksensä, ettei hänelle ole mitään väliä, että lapsi tahtoo olla äitinsä kanssa mielummin kuin hänen kanssa. Salli-mummin mielestä lapselle on riittävää se, että hän antaa lapselle hauskaa ja lapsen täytyy niellä ikävänsä äitinsä luokse ja hyväksyä VAIN se mitä Salli-mummi hänelle antaa.

Salli tosin ei tiedä, mitä tapahtuu silloin, kun mummo vie äidin paikan, silloin kun äiti on elossa ja lapsi joutuu kaipaamaan äitiään. Sallilla on hoitajan koulutus, joten hän uskoo olevansa riittävää tietämystä kantava. Salli, joka kasvoi sota-aikana sotalapsena, joka lähetettiin pois kodistaan sotaa pakoon, ei osaa asettua tavallisen lapsen asemaan ja ymmärtää, ettei enää olla sodassa ja lasten pitäisi saada olla vanhempansa kanssa, jos tälle ei ole mitään todellista estettä. Mummon ei tarvitse hoitaa lasta, jos äiti voi hoitaa. Sallin mielestä siinä, että hän korvaa äidin, jota lapsi kaipaa, ei ole mitään haitallista lapselle. Sota teki Sallista ymmärtämättömän lapsien tarpeita kohtaan, koska häntä ei ymmärretty sodassa. Sota teki Sallista välinpitämättömän. Välinpitämättömyys tarttui Salliin, joka omaksui mallioppien välinpitämättömyyden.

Salli osaa peitelläkseen sitä, että on vieraannuttaja, sanoa:

"Kyllähän minä näen, että sinä laitat kauniisti hänen hiuksensa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että te olette yhdessä," mutta samaan aikaan hän väittää, että lapsen on alistuttava isänsä tahtoon ja oltava mumminsa kanssa sen sijaan, että lapsi saisi olla äitinsä kanssa ja jatkaa:

"Minä vain menen avuksi, kun minua pyydetään. On sopimus, jota sinun tulisi lapsen kanssa toteuttaa."

Salli-mummi jopa kehtaa todeta:

"Elämäsi on helpompaa mitä vähemmän olet lapsen kanssa."

Äiti ei tosin valita haasteita lapsen kanssa. Salli joka valittaa, luulee äidin ajattelevan kuten hän ajattelee. Salli luo symbioosin ihmisiin ymmärtämättä yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Hän kuvittelee tuntevansa ihmiset ja uskoo kuvitelmaansa. Häntä ei kasvatettu reggio emilia kasvatuspedagogiikalla.

Huoltotuomiossa lukee, että isä saa ja voi antaa lapsen olla enemmänkin äitinsä kanssa, mitä tuomioon on kirjoitettu lapselle oikeudeksi, mutta kun äiti huomauttaa tästä seikasta, Salli-mummo ja isä kumpikaan eivät kuuntele vieraannuttajina äitiä, joka puolustaa lapsensa oikeuksia. Kun äiti sanoo, että kaikissa päätöksissä tulisi aina pohtia ensisijaisesti lapsen tarpeita ja lapsen etua, silläkään ei ole Salli-mummolle ja isälle väliä. Vieraannuttaja saatuaan vieraannuttavan huoltotuomion ja vallan itselleen, ei välitä siitä, mitä lapsi tarvitsee, vaan ilmoittaa vain:

"Minulla on valta ja se lukee tuomiossa."

Ja vieraannuttajan vanhempi vieraannuttamisen toteutumiseksi puolustaa vieraannuttajalastaan todeten:
"Lapsellani on valta ja sinun tulee totella."

Järkevä äitihän (jos Salli-mummi olisi järkevä) puolustaisi lapselleen lapsenlapsensa oikeuksia ja sanoisi pojalleen, joka on jo aikuinen ja pitäisi kestää kritiikki, suorat sanat:

"Miten minusta on voinut kasvaa noin tyhmä poika? Etkö sinä tajua, ettei lapsia saa kohdella noin. Minä kärsin sodassa ikävät. Noinko sinä rauhassa kohtelet lapsia? En varmana tule tukemaan sinun vieraannuttamispyrkimyksäsi. Lapsellasi ei ole mitään hätää äidillään ja hän tahtoo olla äitinsä kanssa ja tarvitsee äitiään. Täytyykö sinun kaikesta tapella? Etkö osaa sovinnollisuutta? Minua ei kiinnosta ettet pidä äidistä. Sinä teit hänen kanssa lapsen, joten opettele olemaan kuin aikuisen kuuluu olla. Etkö käsitä tuhoavasi koko ajan lapsesi identiteetin kehitystä, kun kohtelet häntä kuin jatkettasi, kuin hän olisi esine. Ei kukaan kunnollinen isä kohtele lastaan noin. Olen äitisi ja joudun häpeämään sinua, kun et osaa poikanani kunnioittaa lapsesi äidin merkitystä lapsellesi."

Mutta ei. Salli-mummi sallii pojalleen kaiken törkeyden mitä poikansa kohdistaa lapseensa. Hän jopa haluaa salata, kun lasta pahoinpidellään isällään. Hän neuvoo lasta olemaan hiljaa, kun lasta pahoinpidellään. Ja myöhemmin kieltää kaiken ja väittää lasta valehtelijaksi.

Salli-mummi ei soita lastensuojeluun, kun poikansa puoliso pahoinpitelee lasta ja lapsi kertoo tästä hänelle. Sillä Salli-mummi vain väittää auttavansa lasta, kun lapsi pyytää apua. Sehän ei ole avunpyyntö, kun lapsi kertoo häntä satutettavan Salli-mummolle.

Vieraannuttajaisovanhemmat perustelevat puuttumistapojaan vieraannuttajalapsen elämään mm. sanoi:
"Hän on jo täysi-ikäinen. Ei minun tehtävä ole enää häntä kasvattaa. Minä menen vain avuksi, kun pyydetään. Minä autan poikaani, kun hän pyytää," ja tuovat näin esille mielipiteensä, etteivät oikeastaan välitä muusta kuin vain itsestään ja siitä että saavat väittää, että ovat enkelistä seuraavia, koska VAIN "auttavat".

Täällä Mieron tiellä huokaan sen vuoksi, että meillä on todella ammattitaidoton sosiaalitoimi ja tuomaristo. Vieraannuttaminen pääsee toteutumaan, koska meillä tehdään vieraannuttavia huoltotuomioita sekä koska lastensuojelu ei puutu näiden mielisairaiden jopa hullujen toimintaan, joka haavoittaa kokonaisia sukuja.
Eniten kärsii lapsi, josta vieraannuttajasuku ei välitä, vaan jota se pitää jatkeenaan ja omaisuutenaan. Tottakai suurin vika on näissä vieraannuttajaisovanhemmissa, joista sikisi kylmä jatke, joka satuttaa muita.

Me kaikki aikuiset olemme joidenkin lapsia ja monelle meistä on lapsia. Meidän tulisi osata kantaa vastuumme vanhemmuudessa viisaasti läpi lapsemme elämän, niin kauan kuin olemme elossa. Meidän tulisi myös osata kuunnella vanhempiamme. 

Mutta entä jos hullu äiti suojelee hullua poikaansa parantumiselta tai edes siltä, että joku saisi sanottua hänelle todella vaikuttaen:

"Toimi toisin, satutat meitä."

Salli-mumminkin käytös vaikuttaa siihen, että poika jatkaa vieraannuttamista, eikä kuuntele lapsensa toiveita. Salli-mummia ei kiinnosta välittää.

Vieraannuttaja ei koskaan kykene yksin vieraannuttamiseen.

Vain empatiaan kyvyttömät tukevat heitä.

Mieti kuinka humaani sinä olet.

Osaatko sinä välittää muista?

Lue myös:

Mitä vieraannuttaminen opettaa lapselle? (PsyJuridica):
https://psyjuridica.com/mita-vieraannuttaminen-opettaa-lap…/
​
Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista” (IS 24.8.2017):
https://www.is.fi/perhe/art-2000005339213.html

Jos lastensuojeluun tulee lastensuojeluilmoitus lapsen pahoinopitelystä lastensuojelu on jopa velvoitettu lailla toimimaan.
​
Kuitenkin Helsingissä Lassilan lastensuojelussa johtavat sosiaalityöntekijät Anne Carlander ja Anneli Laurila alaisiaan johtaessaan ovat tästä asiasta erimieltä. Heidän mielestään tutkivaa toimintaa ei tarvitse toteuttaa, JOS PAHOINPITELYSTÄ EPÄILTY KIELTÄÄ TEON puhelimessa, kun ilmoituksesta soitetaan hänelle.
Helsingin lastensuojelun entinen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tuki tätä ajatusta myös todeten: "Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation," ja tämä hänen kommenttinsa on videoitu 26.10.2016 Lassilan lastensuojelussa, kun häneltä kysyttiin miksi lastensuojelun ei tarvitse reagoida lastensuojeluilmoituksiin. Vartio oli tätä mieltä, vaikka lapsen äidin äiti istui äidin vieressä ja todisti äidin ilmoittaessaan kertovan totuuden.

Samaa linjausta tukee myös Helsingin nykyinen sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro, joka totesi Ensi- ja Turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntijalle, ettei voi kuulla lasta, silloin kuin ilmoitetaan lapseen kohdistettavan väkivaltaa, koska muutoin lapsi hänen mielestään joutuu lojaliteettiristiriitaan ja ettei voi tehdä mitään, koska väkivallasta epäillyt isä ja isän Mehiläisen vastaava lääkäri puoliso kieltävät teot.
Helsingissä kuoli vuonna 2012 edellämainittujen lastensuojelun toimintatapojen vuoksi äitienpäivän aattona pienoinen 8-vuotias Eerika Tarkki prinsessakruunu päässään. Helsinki lupaili korjaavansa toimintatapojaan kesäkuussa 2015, kielletyään ensin edes toimineensa virheellisesti ja vastustaessaan syyttäjää, kun tuomio langetettiin lastensuojelun työntekijöille. Muutosta ei kuitenkaan ilmeisesti ole tapahtunut ja sen sijaan kiinnitettiin huomiota lastensuojelun sisällä vain siihen, kuinka negatiivinen julkisuuskuva vaikuttaa sosiaalityöhön opiskelleiden haluun edes tehdä työtään.

Ensin siis ongelmana oli, ettei osattu tehdä työtä ja sitten kun tästä valitti kansa ja valtamedia ja sosiaalinen media ja vieläpä tuomari tuomitsi, sitten ongelmana olikin sosiaalityöntekijöiden halluttomuus tehdä työtä kritiikin vuoksi. Työtä, jota eivät alunperinkään tehneet.

Syksyllä 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen vastaanotti lapsen äidin tekemän lastensuojeluilmoituksen, jossa kerrottiin lapsen kertoneen Turvakodilla sosiaalityöntekijän läsnäollessa isänsä heittäneen hänet rappusiin. Äiti oli pyytänyt Turvakodin sosiaalityöntekijää huomioimaan lapsen kertomuksen kirjauksessaan ja olemaan yhteydessä Jokseen ja se kirjattiin ja Jokiseen oltiin yhteydessä Turvakodilta myös, KOSKA LAPSI SANOITTI KOKENEENSA SUORAA VÄKIVALTAA.

Kun lastensuojelu saa lastensuojeluilmoituksen, sillä on seitsemän arkipäivää aikaa toimia. Luonnollisesti tuo ilmoitus on luettava samana päivänä, kun se saapuu ja käsiteltävä siinä muodossa, että kuinka kiireellisenä ilmoitusta pidetään. Ilmoituksen käsittelyyn tulee osallistuttaa myös työryhmän ja vastaavan esimiehen, johtavan sosiaalivirkailijan, jotta vakavissa asioissa päätöksenteossa tulee konsultoitua korkein päätöksen tekijä työyksikössä.

Helsingissä lastensuojeluilmoitusten käsittelystä ei juurikaan kirjata mitään lapsen rekisteriin. Ilmoituksen käsittelystä kirjataan ykleensä vain käsittelijän nimi, eikä muuta. Todennäköisesti tämä nimi menee prosessissa suoraan avohuollon päivystäjän tai sihteerin kirjaamana sen mukaan kuka on lpasen vastuusosiaalityöntekijä. Välttämättä vastuusosiaalityöntekijä EI EDES LUE KOKO ILMOITUSTA. Tietoa käsittelyprosessista hakeva ei siis voi saada tietää hallintolain mukaista perustelua, jonka sosiaalitoimi on velvollinen antamaan työssäää kokoajan työlleen, miksi jotain tehdään juuri siten kuin se tehdään, koska käsittelystä ei tehdä kirjauksia Helsingissä ollenkaan.

Lastensuojelulaki sanoo tarkasti seuraavaa:

15 §
Terveydenhuollon erityiset velvollisuudet

Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito- ja terapiapalveluja lapselle. Lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä.

Jos lapsen huoltaja riepottelee 8-vuotiasta lasta kantaen alakerrasta yläkertaan rappusissa ja heittää tämän aikana lapsen rappusiin suutuspäissään, on tämä lapsen pahoinpitely. Lassilassa vs. sos. Anitta Jokisen ja hänen esimeistensä, johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurilan ja Anne Carlanderin, mielestä tämä on jotain mitä me emme voi tietää, sillä lastensuojeluilmoituksen käsittely ei kerro miksi he eivät toimineet.
Lastensuojelulaki tarkasti velvoittaa lastensuojelua seuraavalla tavalla:

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden (LSL 4 §).

Jokinen, Carlander ja Laurila yhdessä Lassilan avohuollon työryhmän kanssa päättivät, että kyseinen laki täyttyy sillä, että Jokinen soittaa lapsen isälle, jonka lapsi oli kertonut satuttaneen häntä. Isä kielsi puhelimessa tapahtuman ja asia oli näin hoidettu Jokisen, Carlanderin, Laurilan ja Lassilan avohuollon työryhmän mielestä.

Tämän jälkeen isä kertoi kotona puhelusta ja isän Mehiläisen vastaava lääkäri puoliso sihisi lapsen kuullen hampaidensa välistä vihaansa lasta kohtaan sanoen: "Minä en tule koskaan tekemään mitään hyvää sen eteen," puhuen lapsesta. Lapsi koetti myöhemmin illalla saada sovintoa aikaan naisen kanssa, joka makaili sohvalla kissoineen katsomassa televisiota. Lapsi koetti halata aikuista sovinnon merkiksi, mutta nainen työnsi lapsen pois ja sihisi vihaansa uhkaillen lasta: "Tahdotko sinut huostaan otettavan?"

Tästäkin ilmoitettiin Jokiselle, Laurilalle ja Carlanderille, mutta nyt he päättivät yhdessä Lassilan koko työryhmän kanssa, etteivät tee yhtään mitään ja tämän jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio oikeutti tämän todeten:

"Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation."

Vartion mielestä lastensuojelun ei tarvitse siinä vaiheessa, kun lapsi sanoittaa kokemaansa väkivaltaa, kohdata lasta, varata aikaa lääkäristä kiireellisesti ja antaa lääkärin tutkia lasta. Vartion mielestä lastensuojelun ei kuulu tehdä rikosilmoitusta lapsen pahoinpitelystä. Vartion mielestä lastensuojelun ei kuulu antaa lasta pahoinpidelleelle aikuiselle ohjeistusta ja yhteistietoja vaikkapa Jussi-työhön tai Maria Akatemiaan väkivaltatyön piriin. Vartio on tätä mieltä, koska tätä mieltä ovat myös Laurila, Carlander ja siksi myös koko Lassilan avohuollon työryhmä mukaan lukien vs. sos. Anitta Jokinen ja näin ollen koko Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto mukaan lukian lakiasiantuntija Karri Välimäki.

Jokinen lopetti lapsen asiakkuuden 18.12.2016 ja väkivalta lasta kohtaan sai jatkua, sillä Lassilan lastensuojelun mielestä heidän ei tarvitse toteuttaa työtään lastensuojelulain mukaisesti. Heidän mielestään väkivaltaa ei ole silloin, jos he jättävät asian tutkimatta ja näin ollen eivät ole sen olevuudesta tietoisesti "varmoja".

Joulukuussa 2016 väkivalatyön asiantuntija oli yhteydessä sähköpostilla tuolloiseen Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiroon ja totesi olevansa huolissaan siitä, että lapseen kohdistetaan raakaa väkivaltaa. Teiro ei tehnyt mitään, joten väkivaltatyön asiantuntija pyysi saada tavata Teiron itse. Teiro perusteli ettei voi tehdä väkivallan olevaisuudelle mitään, koska hänelle sitä ei ole olemassa, koska lapsen isä kieltää hänelle väkivallan olevuuden ja hän itse ei voi tavata lasta ja kuulla lasta mielestään, koska jos lapsi joutuisi kertomaan väkivallasta isän kotona, hänen mielestään lapsi joutuisi lojaliteettiristiriitaan.
Helsingin kunnassa siis kesäkuussa 2015, kun tuomittiin lastensuojelu Eerikan kuolemaan osasyyllisinä, totesi virastopäällikkö hannu Juvonen täyttä soopaa väittäesään, että lasta kuullaan lastensuojelussa.

Lapsen kuulemisestahan sanoo lastensuojelulaki seuraavaa:

5 §
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset

Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.

Väkivallasta puhuminen lapselle on lastensuojeluviranomaisille vaikeaa, sillä heitä ei ole koulutettu tähän. Tämän lisäksi helsingissä eivät sosiaalivirkailijat osaa käyttää kunna tarjoamia työvälöineitä ja erityisosaamista. 

Jos lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tästä on epäilys, voi lastensuojelu olla kiireellisesti yhteydessä oikauspsykiatriaan ja pyytää näitä tapaamaan lasta ja kuulla lasta. Tai lastensuojelu voi varata ajan vaikkapa ihan terveyskeskukseen lääkärille tai lasten sosiaalipediatriselle. Myös voi olla yhteydessä Pääkaupunkiseudun Turvakotiin ja tilata heiltä väkivaltatyön asiantuntijan tuen lapselle. Keinija lapsen kuulemiselle olisi vaikka mitä, mutta lastensuojelu KIELTÄYTYY TOIMIMASTA.

Aivan samoin totesi Vuosaaressa samaisen lapsen vs. sos. Laura Laine, ettei hänen tarvitse toteuttaa lastensuojelulakia ja kuulla lasta, sillä jos hän kuulisi lasta, joutuisi lapsi lojalitettiristiriitaan. Hänen tuolloinen esimiehensä Jenni Weck-Näse, joka nykyisin toimii Järvenpään sosiaalipäivystyksen päällikkönä, myöskin oli sitä mieltä, ettei lapsia tule kuulla, sillä nämä hänen mielestään joutuvat muutoin lojaliteettiristiriitaan.

Weck-Näse ja Laine väittivät äidin olevan symbioottinen kasvattaja, vaikka itse loivat lapseen symbioottisen suhteen ja lasta kuulematta päättivät hänen elämästään aivan kaiken ja aiheuttivat jopa tällä toiminnalla sen, että lapsi joutui vuosiksi isänsä ja tämän Mehiläisen vastaava lääkäri -puolison väkivallan kohteeksi. Weck-Näsen ja Laineen mielestä mm. lapsen sitominen kahden aikuisen kösivoimin ei ollut väkivaltaa lasta kohtaan, vaikka sosiaalipediatrian lääkäri totesi tällaisen toiminnan raakasi väkivallaksi lasta kohtaan. 

Nyt samaisen lapsen kohdalla vuorostaan Maunulan lastensuojelun johtavat sosiaalivirkailijat Riikka Pyykönen ja Aimo Jauho jättävät lapsen kaiken tuen ulkopuolelle, vaikka lapsen isä kohdistaa lapseen moninaista raakaa väkivaltaa koko ajan. 30.8.2017 Pyykönen ja Jauho totesivat, ettei 10-vuotiaalla ole oikeutta mielipiteeseen tai omaan tahtoon itseään koskevissa asioissa heidän mielestä, huolimatta, että lastensuojelulaki määräisi heidät ajattelemaan aivan toisin. Nähtävästi siis Maunulan lastensuojelua on johdettu vuosien ajan näiden kahden fallisen aikuisen toimesta toimimaan fallisesti kaikkia asiakaslapsia kohtaan mitätöiden näiden lasten oikeudet.

Täällä Mieron tiellä totean:

"Voi wittu, saatana, perkele, jumalauta ja kaikki Suomen kansan käyttämät voimasanat, jotka yliopistossa on käyttökiellossa, mikä perkele vaivaa viranomaisia kouluttavaa tahoa, joka keskittyy vain nähtävästi käytöstapaoppiin ja sivistysleikkiin, sen sijaan että kouluttaisia lastensuojelun suojelemaan lapsia."
Onhan se ihan älytöntä, että kun on valtava määrä keinoja, niitä ei käytetä. Tämän lisäksi vielä väittää Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, että hänen alaisensa ovat ammattilaisia ja toteaa perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö, ettei sillä ole mitään väliä miten töitä tehdään lastensuojelussa, jos Etelä-Suomen aluehallintoviraston mielestä mitään muutosta työhön ei tarvitse tehdä.

Tällä hetkellä siis useat lapset jäävät pahoinpidellyiksi moneen osoitteeseen. Tilastot näyttävät kauniilta ja pahoinpitelyjä ei ole, koska lapsia pahoinpitelevät kieltävät tämän, lapsi ilman tukea elää lojaliteettiristiriidassa, koska kukaan ei tullut kuulemaan häntä ja päästänyt tästä ikeestä; lapsi siis joutuu lojaliteetissaan vanhempaansa salaamaan vanhemman kohdistaman väkivallan häneen ja luomaan ristiriitaisen suhteen itseensä itseänsä suojelijana. Lasten identiteetti haurastuu ja heiltä katoaa itsesuojeluvaisto.

Ja joistain syystä kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät. Olisko syynä se, ettei tukea anneta lain mukaisesti ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin (LSL 4§)?

Lassilan lastensuojelu on todennäköisesti monen muun Helsingin lastensuojeluyksikön kanssa valtavaan yhteiskunnalliseen pahoinvointiin Helsingissä. Suurin syypää tähän olosuhteeseen on Helsingin lastensuojelun entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ja häntä sokeasti seuraava Saila Nummikoski, jotka eivät välitä siitä, lyödäänkö lasta vai ei ja tekeekö heidän alaiset mitään sille, kun latsa lyödään.

Vika ei ole väkivallassa ja sen olevaisuudessa.

Vika on niissä ihmisissä, joiden tulisi lain mukaan sitä katkaista ja jotka eivät tälle asialle mitään tee.
Helsingin lastensuojelu ei ole ymmärtänyt, että perustellessaan toimimattomuuttaan lapsen lojaliteetilla vanhempaansa, he ovat pakottaneet lapsen jopa oman terveytensä uhalla lojaaliksi väkivaltaista vanhempaansa kohtaan ja samalla rajoittaneet lapsen sananvapautta, oikeutta mielipiteeseen ja toiveisiin ja siihen erityiseen oikeuteensa, että nämä tulevat huomioiduksi. Tai sitten he tekevät tämän täysin tietoisesti, sillä tätä he ovat toteuttaneet jo vuosia.
Tämä on aivan sairasta!

Vs. sos. Jokinen on yhä sitä mieltä, että hän on kuullut kyseistä lasta tarpeeksi vuonna 2015. Samoin ovat hänen esimiehensä Anne Carlander ja Anneli Laurila sekä Saila Nummikoski. Lasta siis saa pahoinopidellä rakenteellisella väkivallalla näiden yhä virassaan edustavien mielestä.

Jos valtamedialle, vaikka Hesarille, haluaa kertoa, kuinka lastensuojelu todella toimii Helsingissä todella, heitä ei kiinnosta. Valtamedia ei toteuta objektiivista tutkivaa journalismia, koska heillä ei ole tähän työhön ammattilaisia ja he eivät todella edes välitä siitä, onko heidän tarjoama tieto kuvaus todella totuudesta. Tuo kuvaus täytyy sopia vain siihen mielikuvaan, jota heidän lukijat tahtovat lukea.

Siksi minäkin kirjoitan näistä asioista uudelleen ja uudelleen.

Toivoen, että joku joskus ymmärtäisi, että lapsi ei saisi niin kohdella, kuten lastensuojelu kohtelee nostaessaan Helsingin kunnan kassasta ilonpitoihonsa rahaa kuukausittain.