Vuoden 2016 keväällä ilmoitti valtamediassa Helsingin lastensuojelun uusi johtaja Saila Nummikoski näkemyksekseen, että lastensuojelun tulee käsitellä lastensuojeluilmoitukset seitsemän arkipäivän aikana eikä suinkaan seitsemän päivän aikana. Nummikoski lisäsi käsittelypäiviin vielä kaksi, vaikka katastrofipsykologisen näkökulman mukaan mm. väkivallan uhriin tulisi kontaktoitua mieluiten ensimmäisen 24 tunnin aikana tai ainakin kolmen vuorokauden sisällä ja antaa akuutti kriisituki turvallisuudenkokemuksen lisäämiseksi, jottei uhri traumatisoidu.

Nummikoski toi myös näkemyksenään esille, ettei hänen mielestään lastensuojelun viranomaisen tarvitse lastensuojeluilmoitusta käsitellessään kontaktoitua asiakkaaseen tai asianomaiseen ollenkaan, vaan viranomainen voi oman harkintansa varassa päättää työhuoneestaan käsin mikä lapsen olosuhde on ja kirjata tämän olosuhteeksi asiakirjoihinsa. Tätä arvosteltiin ihan perustellusti, sillä pieni Eerika kuoli juuri sen tähden, ettei Eerikaa kuultu lastensuojelun toimesta ja koska lastensuojelu määritti Eerikan elinolosuhteista huolta esille tuovan äidin hulluksi.

Nummikosken ohjeistus alaisilleen mahdollistaa myös Helsingin lastensuojelun Lassilan toimintayksikön vs. sos. Anitta Jokisen havainnon toteutumisen, jossa ilman asiakkaan ja asianomaisten osallistuttamista lastensuojeluasiakkuuden toimintasuunnitelmaan sosiaalivirkailija oikeuttaa oman toimintansa omien luulojensa varassa tehtyjen kirjausten lapsen olosuhteesta pohjalta. Tällaisestahan seuraa mm. sellaisia tilanteita, kuten kesällä 2014 tapahtui Vuosaaren lastensuojelussa, kun vs. sos. Laura Laine kirjasi itse omatoimisesti lastensuojeluilmoituksen lapsen äidistä ja toi esille, että on huolissaan äidin mielenterveydestä.

Laine ei ilmoittanut äidille huolestaan, ei kontaktoitunut äidin psykiatriseen hoitotahoon ja pyytänyt yhteistä palaveria huolen kartoittamiseksi ja toimintasuunnitelman tekemiseksi äidin tukemisessa ja syksyllä 2014 Laine sitten väitti äidin olevan itsetuhoinen kontaktoitumatta äitiin, vaikka äidin psykiatrinen taho jopa kahden puhelun aikana totesi Laineelle, ettei äiti ole itsetuhoinen. Puhelut Laine jättikin kirjaamatta kokonaan.

Helsinkiläisäiti on osoittanut suurta huolta lapsen hyvinvoinnista isänsä ja tämän johtava lääkäripuolison huollossa, mutta lastensuojelu ei ole tästä välittänyt. Vain kerran lastensuojelu kontaktoitui lapseen, kun äiti kertoi nähneensä isän potkineen lasta ja äitipuolen riepotelleen vaatteista lapsen koulun terveydenhoitajalle (lastensuojelu ei reagoinut äidin tekemään lastensuojeluilmoitukseen) ja terveydenhoitaja teki lastensuojeluilmoituksen. Lapsi vietiin lääkäriin ja lääkäri löysi mustelmat, mutta lääkärille lapsi ei kertonut potkimisesta pihalla. Äitiä Laine ei suostunut ottamaan mukaan lapsen turvaksi. Laineen kirjauksessa tosin selviää, että isä oli jatkanut pihalta potkimisesta kotiin siirryttyään lapsen kertomuksen mukaan kotona rivitaloasuntonsa rappusissa. Laine ei tehnyt rikosilmoitusta, vaikka väkivalta-asioissa lastensuojelu on velvoitettu tekemään rikosilmoitus, koska oli vain muutamia viikkoja aiemmin vaatinut lapsen huollon siirtämistä yksin lapsen isälle.

Myöhemmin syksyllä 2015 lapsi sanoitti äitiään valvotusti tavatessaan Turvakodin tapaamisella isänsä riepotelleen häntä rappusissa rivitaloasunnossa ja häneen sattuneen. Lapsi kysyi äidiltään: "Saako lapsia heittää rappusiin?" Isä oli suuttunut lapselle. Turvakoti ilmoitti lapsen kertomuksesta lastensuojeluun, mutta Lassilan lastensuojelusta vs. sos. Jokinen ei kontaktoitunut lapseen, vaan puhui asiasta isän kanssa lyhyesti puhelimessa. Isä kertoi lastensuojelun soitosta äitipuolelle ja äitipuoli suutui lapselle ja totesi lapsen kuullen isälle, ettei aio enää ikinä tehdä mitään hyvää lapsen eteen. Jokinen ei taaskaan kontaktoitunut lapseen ja välittänyt lapsen elinolosuhteista, vaikka lapsi myöhemmin sanoitti haluaan kuolla. Jokinen tahtoi lopettaa lapsen lastansuojeluasiakkuuden turhaksi ja lasta satuttavaksi asiakkuuden määritellen.

Nyt vuonna 2017 lapselle on tilattu taasen isänsä kotiin kunnan perhetyö (kolmas voimakas tukimuoto) vuorostaan Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiron toimesta, koska Teiro on havainnut, että vs. sos. Anitta Jokisen vihjaus, että äiti tekee turhia lastensuojeluilmoituksia, olikin vain oletus, ei tutkittu tieto ja että MediVidan jo syksyllä 2015 esittämä huoli isän kyvystä huoltaa lastaan olikin aiheellista.

Kaiken edellisen valossa oletteko yhä sitä mieltä, ettei lapseen tule kontaktoitua, ettei sosiaalivirkailijan tule kontaktoitua perheeseen heidän kotona käyden, käydä lapsen kotona katsomassa lapsen olosuhde, jotta voisi tarvittaessa havaita tukitarpeet ihan omin silmin? Jokinenhan väitti lapsen isän kotona kaikkien asioiden olevan ihan hyvin ja kun äiti kertoi Teirolle kesällä 2016, että lapsi on haissut pahalle jo vuoden päivät (eli lapsen asiakkuuden ollessa myös vielä Jokisella), Teiro tapasi lasta, totesi lapsen todellakin haisevan, havaitsi hajujen lähteeksi lapsen likaisen vaatekaapin ja asetti lapsen isän siivoamaan tämän. Lapsi siis joutui haisemaan vuodenpäivät, koska Jokinen teki toimintapäätökset kontaktoitumatta asiakkaaseensa eli lapseen.

Joulukuussa 2016 lapsi joutui raa'an henkisen väkivallan ja henkisen kuormittamisen kohteeksi taasen.

Keväällä 2016 lapseen oli kohdistettu henkistä väkivaltaa, mutta Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksessä johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen piti lapseen kontaktoitumista turhana ja samoin syksyn 2016 aikana useassa tilanteessa myös johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro Kivikon avohuollosta jätti kontaktoitumatta lapseen.

Maanantaina 12.12.2016 lapsi kertoi Teirolle äitipuolensa uhanneen häntä poliisilla edellisen lauantain aamuna, jos hän ei lopeta isänsä häiritsemistä. Lapsi oli pyytänyt isältään apua vaatteiden pakkaamiseen äidin luonapidon ajaksi ja äitipuoli oli määritellyt lapsen häiriköksi ja häiriöksi, vaikka Teiro oli useasti puhunut isälle siitä, että lasta tulee tukea ja auttaa. Teiro ei välittänyt lapsen äänen kuultuaan puhua asiasta äitipuolen kanssa ja puollustaa lapsen oikeutta pyytää apua ja lapsen oikeutta saada apua tätä tarvitessaan.

Sen sijaan Teiro katsoi hetken kuluttua puuttumatta tilanteeseen, kuinka äitipuoli haukkui sairasta lasta valehtelijaksi ja sairauttaan näytteleväksi. Seuraavana päivänä äitipuoli haavoitti lasta henkisesti kertomalla lapselle, että jos lapsi ei tottele isää ja äitipuolta ja lopeta äidille karkailujaan, laittaa tuomari äidin vankilaan ja sitä seuraavana päivänä lapsi kertoi tästä äidille ja äiti yhdessä ihmetteli lapsen kanssa mihin isä tähtäsi, kun isä tahtoi lapsen olevan samaan aikaan saunassa ja kotimatkalla isälleen ja uhkauksena oli, että jos lapsi ei ole tarkalleen siihen aikaan isän kotona, kuin isä tahtoo, joutuu äiti vankilaan. Äidin oli hankalaa toimia, koska vankeusuhkaukset ahdistivat, lapsi tahtoi saunaan, jonne isä oli antanut luvan lapselle mennä, mutta samalla isä oli rakentanut mahdottoman yhtälön äidille, jossa äidin pitäisi olla lasta pettämättä ja viedä lapsi saunaan ja olla samaan aikaan vankeusuhkauksen nojalla viemässä lasta isälleen. Isä oli muuttanut äidille ja lastensuojelulle kertomatta lapsen tapaamisajankohdan loppumisajan myös ja käytti lasta viestimisessä tässä uudessa asiassa, kun tiesi, että äiti oli sopinut lastensuojelun kanssa, ettei äiti kontaktoituisi isään, jottei isä voisi syyttää äitiä mistään. Äiti joutui kontaktoitumaan isään ja kysymään isältä mitä isä nyt oikein tahtoo, sillä isä vaati mahdottomuutta. Isä närkästyneenä haukkui äidin lapsen kuullen riitaisaksi, vaikka äiti esitti asiansa ihan asiallisesti lapsen kanssa.

Äidin kerrottua tapahtumaketjun psykoterapeutilleen ja kuvattuaan, että lapsi oli kertonut hänestä tuntuneen pahalta, kun äitipuoli kertoi, että tuomari voi laittaa äidin vankilaan ja että lapsi oli kertonut, että häntä oli itkettänyt, mutta hän oli päättänyt ettei tällä kertaa itke äitipuolensa edessä (lapsi on monta kertaa juossut itkemään huoneeseensa äitipuoltaan karkuun, kun tämä mm. uhkailee rikkoa lapsen leluja, kertoo tuomarin päättäneen, ettei lapsi saa tavata äitiään ja väittää, ettei lapsi saa tuomarin päätöksellä soittaa äidilleen tai kertoo lapselle, ettei koti ole lapsen koti tai ettei häntä kiinnosta onko lapselle huomenna kotia), psykoterapeutti ilmaisi huolensa lastensuojeluun Teirolle ja kertoi määrittelvänsä lapseen kohdistetun väkivallan raa'aksi henkiseksi väkivallaksi. Teiro vastasi psykoterapeutille, että psykoterapeutti voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, vaikka sosiaalihuoltolain avaus selkeästi toteaa, ettei ilmoittajan tarvitse tehdä jälkikäteen lastensuojeluilmoitusta, vaan pelkkä ilmoittaminen asiasta riittää ja vastuu siirtyy näin sosiaalihuollolle.

Noin kuukauden kuluttua psykoterapeutti toivoi saada tavata Teiron kuultuaan äidiltä Teiron reaktiosta äidin ahdistuskohtaukseen, kun Teiro ei ollut tiennyt miten tuetaan ahdistuksesta kärsivää ihmistä ja mitä ei kannaittaisi sanoa. Samalla hän kyseli Teirolta Teiron ajatuksista koskien tätä lapseen kohdistettua raakaa henkistä väkivaltaa. 

Teiro oli todennut tälle väkivaltatyön ammattilaiselle, joka päivätyönään tukee väkivaltaa kokeneita ja nähneitä lapsia ja joka on työskennelyt mm. vakavia henkirikoksia toteuttaneiden naisten vankilassa, että kokee ettei voi tavata lasta, koska asettaisi lapsen lojaliteettiristiriitaan, jos kyselisi lapselta mitä äitipuoli on tehnyt isän kotona lapselle. Teiro siis on mielikuvituksessaan rakentanut lapselle lojaliteettisuhteen suhteessa äitipuoleen, josta lapsi on todennut äidille, ettei pidä hänestä. Teiro oli myös selittänyt toimimattomuutensa sillä, että isä oli kieltänyt äidin kertomuksen todenperäisyydeen eli väittänyt äitiä tai lasta valehtelijaksi.
Ammatillisesti eritavoin ammattivelvoitteeseensa suhtautuvat lastensuojeluvirkailijathan toteuttavat tällaiset tilanteet aivan toisin. Kun esimerkiksi Lahdessa eräs sosiaalivirkailija sai asiakaslapsensa kohdalla lastensuojeluilmoituksen lapsen naapurilta, että vanhemmat on nähty humaltuneena lapsen seurassa ja kotoa on kuulunut äänekästä riitelyä ja lapsen itkua, lastensuojelu tapasi ensin molempia vanhempia.

Vanhemmat esittivät hämmästyneitä, kertoivat, etteivät he juo juurikaan lapsen seurassa, mutta lapsen hoidossa ollessa voivat ottaa joskus vähän enemmän ja totesivat riitoja joskus olleen, mutta ei lapsen nähden ja myönsivät lapsekin josku itkevän, kun ei pidä jostain. Lastensuojelu tapasi tämän jälkeen lasta ja lapsi ensin mukavia juteltuaan ja opittua luottamaan sosiaalivirkailijaansa kertoi arkana vanhempiensa juovan joskus paljonkin ja riitelevän ja häntä pelottavan tuolloin. Lapsi oli hädissän mitä tapahtuu vanhemmille, kun hän kertoi ja lastensuojelu totesi hänelle, ettei mitään pahaa tule tapahtumaan. 

Lastensuojelu tapasi tämän jälkeen vanhempia, kertoi heille mitä lapsi oli kertonut, kuvasi miten lapset kokevat vanhempien juomisen ja keskenäisen riitelyn, kertoi mitä tukimuotoja on olemassa tällaisiin olosuhteisiin mm. avohuollon puolesta ja myös tiedotti, että jos vanhemmat eivät uskalla olla avohuollolle rehellisiä ja eivät ota tukea vastaan, on seuraava askel sijaishuolto, koska lapsen lapsuus on turvattava.

Vanhemmat säikähtäneinä myönsivät ongelmansa ja itkien kertoivat, että heitä oli pelottanut kertoa totuus.

Sosiaalivirkailija ymmärsi heitä, puheli kertomisen kynnyksestä ja sen yleisyydestä ja totesi, että tärkeintä oli, että nyt totuus oli tullut ilmi ja asia voitaisiin nyt yhdessä korjata. Tapaamisen lopussa halailtiin ja sosiaalityöntekijä lupasi auttaa vanhempia ja olla ystävä. Molemmat vanhemmat menivät A-klinikan tutkimuksiin, saivat tukihenkilön juomisen katkaisemiseksi, pääsivät parisuhdeterapiaan riitojen korjaamiseksi ja saivat voimannuttavan perhetyön kotiinsa muutoksen tukemiseksi ja lasta kehuivat vanhemmat ja sosiaalivirkailijat, kuinka reipas hän oli ollut, kun oli kertonut totuuden, jotta lapsi ei syyllistyisi vanhempiensa toiminnan kantelemisesta. Lapsi kävi myös keskustelemassa muutaman kerran kaikesta siitä mitä oli nähnyt ja kokenut ja möhemmin myös siitä mitä piti siitä, kun kotona ei enää juotu ja riidelty hänen nähden ja kuinka kiva uusi kani oli. Tottakai vanhemmat olivat tukiverkostossa välillä väsyneitä ja siksi heille annettiin myös tuettuja lomia. Lopulta asiakkuus voitiin katkaista.

Mutta Helsingissä yhä monta vuotta pienen Eerikan kuoleman jälkeen ajattelevat sosiaalivirkailijat, että asioita ei tarvitse ja saa edes tutkia lasta kuullen ja näin koettaa saada aikaan todella kartoitettua mihin tarvitaan muutosta. Saman väitteen esille toi myös Vuosaaren vs. sos Laura Laine ja johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse perusteluna, kun totesivat miksi lapseen eivät olleet kontaktoituneet lastensuojeluilmoitusten kohdalla vuoden 2014 aikana.

Järkyttävintähän Teiron lojaliteetti-perustelussa on se seikka, että Teiron ajatteluhan tavallaan väittää, että tämän hetkinen väkivaltatyö, jota lapsille annetaan, onkin vääryyttä lapsi kohtaan ja että lapsia ei tulisi kuulla vanhempiensa heihin kohdistamasta väkivallasta, koska lapset tulee kuultaessa asetetuiksi lojaliteettiristiriitaan. Pitäisikö meidän lopettaa siis lasten kuuleminen ja tukeminen, kun heihin kohdistetaan väkivaltaa?

Täällä mieron tiellä ihmettelen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tapaa johtaa lastensuojelun avohuoltoa ajattelemaan, ettei lapsia tule kuulla ja tukea saamaan heidän etunsa mukainen elämä. Hänen alaisensa eivät siis olekkaan täällä lapsiamme varten, vaan ovat täällä päästäkseen epäpätevästi pätemään eli toimimattomuuttaan hienoin sivistyssanoin perustelemaan.

Niinhän Eerikan kuoltuakin perusteltiin kovasti: "Me aioimme kyllä viikonlopun jälkeen tehdä lastensuojeluilmoituksen. Isän äiti oli sosiaalijohtaja ja omisti lakikirjan." jne.. Nummikosken toiminnalliset ohjeet alaisilleen vaarantavat tällä hetkellä asiakaslapset monimuotoisen väkivallan kierteen jatkuvuuden uhreiksi ja tuottaa tähän hetkeen sekä tulevaan suurta pahoinvointia.

Vaiennetut lapse joutuvat tarpomaan Siperiassa yksin ilman tukea.


Lue myös:
​
Perheväkivalta - Vaikutukset lapseen - Ymmärrystä etsimässä:
https://www.avi.fi/…/L…/329af468-91ab-4f97-baf4-1b8c52768eda
Vanhempien eron vaikutukset pieneen lapseen:
https://asiakas.kotisivukone.com/…/pirpanan_koulutus_13.5.1…

Tuossa silmiini osui MV-lehden FB-linkki "Video: Näin SDP:n Tytti Tuppurainen on terrorisoinut ex-miestään ja lapsiaan". Linkki tosin auetessaan kertoo, ettei sivua ole olemassa.

Linkin FB-sivullaan julkaiseen sivulla pohditaan tilannetta, jossa huoltoriita oli kestänyt jo vuodesta 2009 saakka ja kauhukseni luin lasten äidin syyttäneen isää väkivallasta, mutta samalla todenneen, ettei ole havainnut lapsissa väkivallan merkkejä ja myöskin todettiin lasten tahtovan tavata isäänsä.

Isästä ei ole tehty yhtäkään rikosilmoitusta ja kukaan ei ole ikinä tutkinut onko isä väkivaltainen. Isä on saanut tavata lapsiaan kerran kuukaudessa valvotusti.

Jokaiselle oikeuslaitokselle jokaisessa kunnassa on kunta antanut jopa toisistaan eriäviä neuvoja tuomareille kuinka toimia huoltoriitatilanteissa tuomioita antaessaan. Huoltoriitaan liittyviä lakeja ei ole avattu kovinkaan tarkkaan ja tämä aiheuttaa jokaisen tuomarin ja olosuhteen kohdalla täysin subjetiivisia tapoja tulkita lakia ja valmistella tuomioita. 

Helsingissä jostain kumman syystä on tuomaristoa ohjeistettu jopa herkästi lapsen tapaamisoikeutta pohtiessaan turvaamaan lapsi ja päättämään valvotuista tapaamisista, jos toinen vanhemmista edes esittää huolta ja pelkoa lasten turvallisuudesta toisen vanhemman huolenpidon aikana. Järkyttävyys tässä neuvossa on se seikka, että tämähän mahdollistaa vieraannuttamisen.

Ottamatta kantaa siihen, onko Tuppurainen vieraannuttaja ja huoltokiusaaja, joka tahtoo mitätöidä lastensa isän vanhemmuuden ja tehdä lapsien ja isän elämästä epänormaalin, tahdon miettiä mitä keinoja on vanhemmalla, jota syytetään lapsiin kohdistetusta väkivalasta ja tuomitaan tapaamaan lapsiaan vaikkapa vuosiksi valvotusti vain pelkän epäilyn varjolla.

Helsingissä poliisi ei tutki huoltoriidan aikana vanhemman tekemää rikosilmoitusta kunnian loukkaamisesta ja vainoamisesta ainakaan kaikkien kansalaisten kohdalla. Ehkä poliisi tutkii heidän kohdalla, joilla on rintamerkintänä jokin viranomaisen asema tai korkea johtavuuden asema tai pätevyys arvostettuun ammattiin kuten lääkärinä, mutta tavallinen kansalainen ei saa poliisin tukea huoltoriidan aikana, vaikka kunniaa loukattaisiin räikeästi.

Poliisin toiminta on toisaalta järkevää. Huoltoriidassahan tulisi tuomareiden osata havaita vieraannuttajat ja poliisin tulee luottaa, että tuomarin ammattitaito riittää havaitsemaan, jos toinen vanhempi loukkaa toisen vanhemman kunniaa antamalla tuomarin uskoa toisen vanhemman olevan jollakin tavalla todella vakavasti lapsen henkisen ja / tai fyysisen terveyden vaarantava toiminnoissaan. Poliisi ei tosin tiedä, että tuomari on neuvottu toimimaan jopa huolen varassa ja tuomaria ei ole neuvottu tutkimaan onko vanhempi todella vaarallinen lapselle. Tuomarihan ei ole sosiaalivirkailija joka tapaa lasta vanhemman kanssa yhdessä. Poliisi ei ymmärrä, että huoltoriidan aikana voi vieraannuttaja loukata toisen vanhemman kunniaa huolto-oikeudessa valheellisilla ja mustamaalaavilla väitteillään.

Keneltä sitten pyytää apua, kun tuomari ei ole velvollinen tutkimaan onko vanhempi lapselle vaarallinen? Vieraannuttaminenhan on väkivaltaa, vaikka Suomen viranomaisten mukaan sitä ei ole väkivallaksi vieläkään määritelty ja rikokseksi laissamme kirjattu. Lasten edun toteutumisessahan juuri sosiaalihuollolla on suuri vastuu, kun pohdimme lapsiin kohdistettua väkivaltaa. Eikö tällöin tulisi pyytää apua lastensuojelusta?

Suomen lain mukaan vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiinsa. Suomalainen laki lasten oikeuksista tunnustaa lapsen oikeudeksi vanhempansa sillä rajoitteella, että vanhempi ei saa olla lapselle turvattomuutta aiheuttava. Eikö lastensuojelun tulisi olla perheitä tukemassa juuri vieraannuttamistilanteissa huoltoriidan aikana, jotta lapsen oikeus vanhempaansa todella toteutuisi lapsen edun mukaisesti, jotta lapsi saisi tavata vanhempaansa mahdollisimaan paljon ja mahdollisimman normaaleissa olosuhteissa.

Valitettavasti useat lastensuojeluviranomaiset eivät ole ammattitaidoltaan kykeneviä kantamaan vastuutaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana ja tutkimaan todella objetiivisesti olosuhteita vieraannuttamistilanteessa.

​THL on vasta viime vuoden aikana kirjannut ensimmäisen kirjauksensa lastensuojelun käsikirjaan vieraannuttamsesta ja tuonut esille, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa asiasta ja asiaa tulee tutkia. THL ei ole tietoinen, ettei lastensuojelun sosiaalivirkailija myöskään tiedä miten tuomaristoa on ohjeistettu toimimaan huolto-oikeuden aikana.

On muistettava, ettei tuomari ole sosiaalivirkailija. Tuomari tekee huoltotuomion sen tiedon valossa, joka hänelle siinä tilanteessa on. Jos toinen vanhempi vieraannuttajana esittää huoltaan toisesta vanhemmasta ja tuomari kokee, ettei toinen vanhempi todistelujensa avulla saa aikaan luottamussuhdetta tuomariin tai tähän toiseen huolestuneeseen vanhempaan, on tuomarin tuomittava Helsingissä saamiensa ohjeistusten varassa lapsi tapaamaan tätä vaaralliseksi syytettyä vanhempaa valvotusti. 

Vaikka valvotut tapaamiset ovat lasta kuormittavia ja lapselle epänormaaleja, tuomarin tulee turvata lapsi, kun on pienikin epäilys huolesta. Eikö silloin kun lapsi asetetaan lasta kuormittavaan ja epänormaaliin olosuhteeseen tulisi jonkin tahon tutkia, että ovatko valvotut tapaamiset todella tarpeellisia ja eikö se jokin taho ole lastensuojelu?

Valitettavasti lastensuojelussa useat sosiaalivirkailijat eivät kuitenkaan ymmärrä kantaa vastuutaan tällaisessa asiassa. Sosiaalivirkailija pakenee vastuutaan tuomarin tuomion taakse ja ilmoittaa toimimattomuutensa syyksi itse tuomion olevaisuuden. Kun sosiaalivirkailija ei tiedä tuomioon johtaneita syitä, koska tuomarit eivät mm. kirjaa tuomioihinsa auki tarkasti miksi tekevät minkäkinlaisia päätöksiä, olettaa sosiaalivirkailija helposti suoraan, että tuomarille on annettu vedenpitävä todiste vanhemman vaarallisuudesta suhteessa lapseensa. Lastensuojelu ei tiedä, että tuomari on ohjeistettu päättämään valvotuista tapaamisista vain pienenkin epäilyksen kohdalla. Jostain syystä lastensuojelussa ei ole myöskään sisäistetty humaania lastensuojelutyötä ja työotteeseen ei mm. kuulu valvotusti lastaan tapaavan vanhemman tukeminen niin, että lapselle kuormittavasta ja epänormaalista olosuhteesta päästäisiin tilannetta normalisoivaan olosuhteeseen mahdollisimman pian. Valvottuja tapaamisiakin tarjoava taho ei ole velvoitettu tukemaan vanhempaa neuvoen, vaan se vain suorittaa valvonnan ja kirjaa tapahtumat.

Mahdollisia ongelmia ei tahdota korjata ja poistaa muutoin kuin vain ehkäpä vähentämällä tapaamisia tai estämällä ne kokonaan, vaikka tukimuotoja on pilvin pimein jo olemassa.

Lastensuojelullahan on mahdollisuus vaikuttaa huoltotuomioihin ja tuomareiden tapaamispäätöksiin. He voivat neuvotella lähihuoltajan tai yksinhuoltajan kanssa valvottujen tapaamisten muuttamisesta tuetuiksi tapaamisiksi tai tapaamisten pidentämisestä tai jopa olosuhteen normalisoimisesta niin että lapsi saa tavata toista vanhempaansa vapaasti ilman valvontaakin, jos suorittaa asianmukaisen tutkimuksen vanhemman kyvystä huolehtia lapsestaan ja antaa tarvittaessa tuen, jotta vanhemman kyky huolehtia lapsestaan kehittyisi tarvittavaksi. Lastensuojelun tehtävähän on tutkia olosuhteita ja toimia myös yhtänä äänenä lapsen edun toteutumisen asioissa ja auttaa vanhempaa, joka ei luota toiseen vanhempaan, luottamaan tähän, jos ei ole mitään todellista syytä esittää epäilyksiä.

Jos päähuoltaja ei suostu uskomaan toisen vanhemman hyvään vanhemmuuteen, kun ei ole mitään syytä epäillä vanhemmuutta ja lapsikin sanoittaa tahtotilaa saada tavata normalisti vanhempaansa, jota vieraannuttaja leimaa vaaralliseksi, voi lastensuojelun viranomainen tukea vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja lasta pyytämällä kunnan perheoikeudellista yksikköä laatimaan tuomarille olosuhdemuutoksena uuden tuomion toteuttamispyynnön ja pyytämään lapselle normaalimpaa olosuhdetta uudessa tuomiossa, joka vastaisi lapsen tarpeita ja oikeuksia.

Lastensuojelulla on myös vaikutusmahdollisuutta lasten tapaamisia koskevaan huoltotuomioon ja heidän näkemyksensä otetaan vakavasti oikeustuomioistuimessa. Myös lastensuojelu voi esittää oikeustuomioistuimeen huoltaan ja tämän huolen valossa tulee myös tuomarin tuomita lapsi tapaamaan vanhempaa valvotusti. 

Koska Suomella ei ole enää varaa oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin edes huoltoriitojen aikana, eivät tuomarit tutki lastensuojeluviranomaisten lausuntojen tositusarvoa. Tämä takoittaa sitä, ettei tuomari tutki, onko lastensuojeluviranomainen suorittanut yhtäkään tukimusta väitteensä taakse tai / ja kontaktoitunut edes lapseen tai vanhempaan, josta huolta esittää. Vaikka lastensuojeluviranomainen valehtelisi oikeudessa ja väittäisi vanhempaa lapselle vaaralliseksi ja kertoisi, että hänellä on todisteita tälle ja toteaisi, ettei muista mitä todisteita hänellä on, tuomari uskoo lastensuojeliviranomaista, koska lastensuojeluviranomainen on viranomainen. Tuomarin tehtävä on luottaa siihen, että lastensuojeluviranomainen osoittaessaan huolta, on todella tutkinut asian ja viranomaisena kantaa vastuutaan lasten ja perheiden oikeuksia koskevassa asiassa.

Vaikka tuomarille pystyisikin osoittamaan lastensuojeluviranomaisen valehdelleen oikeudelle, ei tuomari osaa huomata sitä väkivaltaa, jonka lastensuojelun viranomainen kohdisti vanhempaan valehdellessaan vanhemman olevan vaarallinen.

Lastensuojeluviranomaiset eivät tosin erota narsistisia vieraannuttajia, eivätkä tiedä mitä on vieraannuttaminen. Vanhempi joka tulee lastensuojeluun ja omaa kenties itse rintamerkintöjä tai hänen uusi puolisonsa omaa rintamerkinnän, on vaikka poliitikko tai johtava lääkäri tai sosiaalityön johtaja, voi saada rintamerkinnällään nk. uskottavuus pisteitä ja saada lastensuojeluviranomaisen uskommaan, että huolelle on aihatta ja näin tilaamaan fabrikoidun huolenosoituksen lastensuojelulta olosuhdeselvitykseen tuomarille huolto-oikeuteen. Vieraannuttajan lausunto toisintuu lastensuojelun lausunnossa ilman, että lastensuojelu tutkisi onko vieraannuttajan huoli edes aiheellinen lastensuojelun näkemyksenä ja tuomari ei tutki tekikö lastensuojelu objektiivisen tutkimuksen, koska tuomarin velvollisuus on uskoa lastensuojelun viranomaista moniammatillisessa yhteistyöttä.

Jos tahdot tehdä rikosilmoituksen virkarikoksesta lastensuojeluviranomaisen valan alla oikeudelle annetusta väärästä ja valheellisesta lausunnosta huolto-riidan aikana, ei Suomen poliisi tutki, sillä se ei tutki huoltoriita-asioihin liittyviä rikosilmoituksia, eikä myöskään lastensuojeluviranomaisen virkarikosasioita ellei Valvira pyydä tutkimaan, vaikka edellä mainittu virkarikos on jopa vakava ihmisoikeusrikos, joka haavoittaa niin vanhempaa kuin myös erityisesti lasta.

Suomen lastensuojelussa ja poliisissa eivät nämä viranomaiset tiedä mikä velvollisuus huolto-oikeudessa on asianajajilla. Asianajathan eivät aja huolto-oikeudessa kuin nimellisesti lapsen etua siihen todistelunsa verhoten, kun he huolto-oikeudessa ovat velvoitettuja ajamaan kuitenkin päämiehensä eli toisen vanhemman etua. Lapsella ei ole juurikaan mitään sanavaltaa itseään koskevassa huolto-oikeudenkäynnissä ja lapsen ääntä kuullaan vuodenkin kestävässä useita istuntoja sisältävässä oikeusprosessissa vain olosuhdeselvittäjän toimesta muutaman tunnin ajan. Itse olosuhdeselvittäjällä ei ole mitään tietoa siitä mitä asioita on käsitelty huolto-oikeuden istunnoissa, sillä olosuhdeselvittäjä ei tee muuta kuin tapaa asianiomaiset lyhyesti ja pyytää kirjalliset lausunnot lapsen elämässä vaikuttavilta viranomaisilta ja mm. tarkistaa vanhempien rikosrekisterin.

Myös olosuhdeselvittäjiltä voi tilata fabrikoidun huolikirjelmän tuomarille. Olosuhdeselvittäjätkin ovat manipuloitavissa näkemään jokin asia jonain toisena asiana vieraannuttaja vanhemman toimesta.

Olosuhdeselvittäjän huoli siis voidaan liittää kuin Graalin-maljaan huolia keräten yhteen lastensuojeluviranomaisen huoleen, kun vieraannuttaja johdattelee viranomaisia toista vanhempaa mustamaalaavilla ja loukkaavilla väitteillään. Tuomari on Helsingissä ainakin velvollinen tuomitsemaan lapsen tapaamaan vanhempaa, josta esitetään huolta, valvotusti saamiensa ohjeiden mukaan.

Kuinka sitten vieraannuttamisen kohdevanhempi voi suojella lastaan ja itseään, kun järjestelmässämme ei ole mitään tahoa, joka tukisi vanhemmuutta? Viranomaiskoneistohan ei tee yhteistyötä todellisen olosuhteen tutkimiseksi vakavissa huoltoriita-asioissa ja kukaan ei suojele lasta epänormaalilta vieraannuttamisolosuhteelta.

Lastensuojelu on velvoitettu aina perustelemaan toimintansa ja perustelun tulisi aina perustua aidolle tietämykselle, joka voi perustua ainoastaan objektiiviselle tarkalle monen tietolähteen reflektoivalle tutkimustavalle. Lastensuojelun tehtävä on tukea lapsen elämän normalisoitumista ja tukea lapsen vanhempia saavuttamaan tämän. Kuinka sitten lastensuojelu toimii vakavien huoltoriitojen aikana?

Helsingissä pahimmillaan lastensuojelu kieltäytyy yhteistyöstä vanhemman kanssa ja väittää yhteistyöstä eli vanhemmuuden tukemisesta kieltäytyessään vanhempaa yhteistyökyvyttömäksi.

Lastensuojelullahan olisi oltava ammatillinen pätevyys kriisityöhön, jotta kriisit eivät eskaloituisi mm. erokriisin aikana vuosia kestäväksi huoltokiista-asiaksi. Tällaista koulutusta lastensuojelussa ei kuitenkaan ole. Lastensuojelussa ei ole koulutusta myöskään väkivaltatyöhön ja lastensuojelu ei ymmärrä millaisesta väkivallasta on kyse mm. vieraanuttamistilanteessa. Eihän lastensuojelu välttämättä osaa myöskään puuttua humaanisti tavalliseen lähisuhdeväkivaltaan, eikä se tiedä miten väkivaltaista ihmistä voi tukea kohti väkivallatonta toimintaa ja kuinka saavuttaa näin elämän normalisointi.

Kun vieraannuttamisen kohdetta syytetään vaikkapa itsetuhoisuudesta ja epäillään, että vanhempi toteuttaa laajennetun itsemurhan tai sanoittaa itsetuhoisia epäsuoraa itsetuhoa esille tuovia ajatuksiaan lapselle, voi vanhempi hakeutua psykiatriseen arviointiin, jossa tutkitaan onko vanhempi itsetuhoinen. Lastensuojelun ja toisen vanhemman väite vanhemman itsetuhoisuudesta tulee tuomarin ottaa vakavana huolenaiheena, vaikka kumpikaan taho ei toisi mitään todistetta todella huolelleen ja asettaa lapsi tapaamaan epänormaalissa olosuhteessa tätä viranomaisissa pelkoja aiheuttavaa vanhempaansa eli valvotusti.

Tapaamisiin voidaan saada muutos, kun on todistaa, ettei vanhempi ole itsetuhoinen. Todistus voidaan saada psykiatrian lääkäriltä ja näin hakea todistuksen avulla olosuhdemuutoksena uutta tapaamissopimusta tai uutta huoltotuomiota tuomarilta. Olosuhdemuutoshan voi maksaa muutosta hakevalle oman asianajan lisäksi myös vastapuolen asianajajamaksut, vaikka tapaamiset laajenisivat.

Tässäkään tilanteessa ei itsetuhoiseksi syytetty vanhempi voi viedä asiaansa poliisille kunniaansa loukkaavan asiana, sillä poliisi ei tutki huoltoriita asioita. Tuomaritkaan eivät osaa havaita vieraannuttamista, varsinkin jos huolen esittäjä omaa rintamerkinnän, jonkin arvomerkinnän, kun havaitaan että toinen vanhempi tai lastensuojelu esitti vääristyneen väitteen toisesta vanhemmasta ja esti näin lapselta oikeuden normaaliin elämään. Edes lapsen kohdalla poliisi ei tutki, vaikka lapsen oikeuteen vanhempaansa on koskettu valheellisella väitteellä. Kukaan ei välitä viranomaisistamme, vaikka lapsen perus- ja ihmisoikeuksia on loukattu. Tämä lapsen perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus sekä vieraannuttamisen kohdevanhemman kunnian loukkaus peitellään sanoilla: "Meillä oli huoli." Sana huoli oikeuttaa viranomaiset toimimaan välinpitämättömästi virassaan ja välinpitämättömyyshän myös on nyt luokiteltu väkivallaksi.

Missä sitten voi tutkia onko vanhempi lapselle väkivaltainen?

Lastensuojelu helposti ulkoistaa huolensa suoraan poliisille ja poliisihan ei tutki väkivaltaa kuin vain rikosasiamielessä (eli ei anna tukea) ja ei siinäkään ellei lastensuojelulla ole antaa sellaista näyttöä huolelleen, joka antaisi perusteet esitutkintaan. Esitutkinnan lopettamispäätöksessähän voi lukea, ettei poliisi löydä sellaista näyttöä, jonka avulla voisi esitetystä huolesta aloittaa esitutkinnan. Päätöksessä tosin myös lukee, ettei esitutkinan lopettamispäätös ota kantaa onko rikosta tapahtunut.

Näin ollen vaikka vanhemmasta tehtäsiinkin ja / tai tehtailtaisiin valheellisin väittein rikosilmoituksia lapseen kohdistetusta väkivallasta, ei poliisin lausunto esitutkinnan lopettamisesta päästä väkivallasta syytettyä vanhempaa pälkähästä. Vaikka lakiemme mukaan, me olemme syyttömiä, kunnes on toisin todistettu, huolto-oikeus on neuvottu kohtelemaan vanhempia kuin nämä olisivat todennäköisin syin syyllisiä pelkän esitetyn huolen varassa, vaikka ei olisi esitetty mitään todistetta jolle perustaa huoli. Lapsen elämän turvaaminen on asetettu tuomarin tehtäväksi ainakin Helsingissä jopa huolen varassa.

Ensi- ja Turvakotien liitto on määrittänyt väkivallaksi valheellisesti toisen ihmisen väkivaltaiseksi määrittelemisen ja tällaisen väitteen mukaan kohtelemisen. Kun yhdestäkään Suomen kunnasta ei kunnan tarjoamista viranomaispalveluista ole saatavilla tukea vanhemmalle, jota syytetään turhaan lasta väkivaltaisesti kohtelevaksi, saako tukea vanhemmat tällaisessa olosuhteessa kolmannelta taholta? Ainakaan Helsingissä Kilpolan väkivaltatyön yksikössä ei tällaiseen ole tukimuotoa tarjolla. Kilpolassakin kohdataan huoltoriitatrilanteessa vanhempi, joka hakee apua vieraannuttamistilanteessa väkivallan uhrina, niuhasti tuoden esille, ettei tukea ole tarjolla. Varsinkin, jos vanhempi tuo esille, että lastensuojelu on määritellyt ilman minkään laista tutkimusta vanhemman lapselle väkivaltaiseksi, Kilpolan niuha asenne tulee esille.

Kilpolassakaan ei välitetä vakavasta henkisestä väkivallasta, kun vanhemman lähisuhdetta lapseen rikotaan valheellisilla väitteillä vanhemman vanhemmuudesta. Vaikka Ensi- ja Turvakotien liitto on tietoinen tästä vakavasta ongelmasta, se ei ole ohjeistanut Turvakotien väkivaltatyön yksiköitä tarjomaan tukea näihin vakaviin olosuhteisiin.

Miksi Kilpolassa ei ole näihin vakaviin olosuhteisiin tukimuotoa, sitä emme tiedä. Nähtävästi tämän hetkisen väkivaltatyön johdon ammattilaisuus ei riitä suunnittelemaan ja tarjomaan palvelua juuri näihin vuosia kestäviin väkivaltaisiin olosuhteisiin, joihin ei ole olemassa mitään tukipalvelua. On kummaa, kun kuitenkin Kilpola kykenee katkaisemaan lähisuhdeväkivaltaa ja antamaan perheille tukea, ettei Kilpola kykene tukea antamaan silloin, kun olosuhteeseen liittyy huolto-oikeus ja /tai myös lastensuojelu. Mitä pelkää Kilpolassa johtotaho, joka ei uskalla kohdata lastensuojelua ja puhua väkivallasta aidosti ja suoraan viranomaisten kanssa, kun se ei uskalla tukea vanhempaa, joka kertoo olevansa vieraannuttamisen uhri, vakavan henkisen väkivallan uhri, joutuneen huoltoriidan aikana kunnian loukkaamisen kohteeksi eli väkivallan kohteeksi ja tippuneen viranomaiskoneiston älyttäömäksi rakennetun "yhteistyön" ulkopuolelle ja kaiken oikeusturvan sekä tuen ulkopuolelle vakavasti lapselle vaaralliseksi pelkällä huolella leimattuna.

Jos SDP:n Tuppurainen todella epäilee lastensa isää väkivaltaiseksi, miksi hän ei ole tehnyt mitään tukeakseen lasten ja isän vuorovaikutuksen normalisoitumista ja hakeutunut erilaisiin tukimuotoihin yhdessä lastensa isän kanssa? Lähisuhdeväkivallan olevaisuuttaa voi käsitellä objektiivisesti ammatillisesti pätevän väkivaltatyöntuen piirissä ja eroperheen kriisin voi avata KELA:n tukemassa eroperheen kriisiterapiassa. Lähivanhempi voisi osoittaa humaaniutta etävanhempaa kohtaan ja alituisen riitelyn sijaan ja toisen vanhemman leimaamisen viranomaiskoneistossa sijaan nähdä toisen vanhemman halu olla lasten kanssa tässä hetkessä, halu elää normaalia elämää lastensa kanssa ja vastata lastensa tarpeisiin. Miksi Tuppurainen ei tee töitä sen eteen, että isän halut ja lasten oikeudet pääsisivät toteutumaan? Miksi paeta ongelmaa, joka on kuitenkin korjattavissa heti kun huolta esittävä vanhempi tähän vain suostuu.

Helsingissä pienen 10-vuotiaan tyttölapsen isän uusi puoliso, johtava lääkäri, on vuodesta 2014 saakka väittänyt, että lapsen äiti manipuloi lasta. Hän ei ole koskaan avannut väitettään tarkasti ja osoittanut näin ammatillista osaamista tällaisessa asiassa. Hän vain väittää asioita. 

Huomatkaa, että isän uusi puoliso on rintamerkitty, sillä hän on johtava lääkäri. Kun johtava lääkäri ottaa yhteyttä poliisiin, poliisi tutkii jopa huoltoriidan aikana lääkärin esittämät rikosilmoitukset äidistä ja vie ne syyttäjälle jopa tarkistettavaksi. Kun äiti tekee johtavasta lääkäristä tutkintapyynnön, ei poliisi tutki mitään perustellen toimimattomuuttaan huoltoriidalla. Se ei edes vilkaise todisteita. Kun äiti huomauttaa tästä poliisille ei poliisi välitä, vaikka välinpitämättömyys on väkivaltaa.

Syksyllä 2016 väitti johtava lääkäri oikeudelle velvoitettuna puhumaan totta äidin manipuloineen lastaan vuoden 2015 aikana Turvakodin valvotuilla tapaamisilla. Lastensuojelun pyytäessä johtavaa lääkäriä näyttämään kirjauksista, joita hänellä ei ollut oikeus edes lukea (jotka silti on lukenut - uusilla puolisoilla ei ole oikeutta lukea puolisonsa edellisestä suhteesta syntyneen lapsen salaisista asiakirjoista muuta kuin itseään koskevat kirjaukset) kohdat joista ilmenee johtavan lääkärin mielestä lapsen manipulointi, ei tämä suostunut yhteistyöhön.

Lastensuojelun päätettyä antaa väkivaltatyön tuki äidille yhteistyönä perheneuvolan johtavan psykologin sekä äidin psykoterapeutin kanssa (erikoisosaaminen väkivaltyöhön - työskennellyt naisten vankilassa ja toimii päätyönään väkivaltaa kokeineiden lasten psykoterapauttina) pyysi lastensuojelu isältä suostumuksen saada antaa eteenpäin Turvakodin kirjaukset perheneuvolaan sekä psykoterapautille väkivaltatyön toteuttamiseksi. Isä ei suostunut tekemään yhteistyötä lastensuojelun kanssa äidin vanhemmuuden tukemiseksi.

Onneksi sosiaalihuoltolaki oikeuttaa ja velvoittaa lastensuojelun toimimaan huoltajan päätösten vastaisesti, kun lapsen etu vaatii tätä ja onneksi myös äiti on oikeutettu antamaan vanhemmuuttaan tukeville viranomaisille kuten psykoterapeutilleen ja perheneuvolan psykologille itseään koskevat asiakirjat tutkittavaksi, joten väkivaltatyö voidaan toteuttaa tässä asiassa vaikka johtava lääkäri ei tahdokkaan tukea äidin vanhemmutta ja vaikka lapsen isä ei tahdo tukea äidin vanhemmuutta. 

Äidin suurin epäilys on, etteivät isä ja johtava lääkäri suostu lastensuojelun näkemykseen, koska he tahtovat peittää valheellisen lausuntonsa oikeudelle, jolla loukkasivat äidin kunniaa. Turvakoti on todennut marraskuussa 2015 äidille, ettei äiti ole manipuloinut lastaan ja lastensuojelu on todennut äidille, ettei johtava lääkäri ole mitenkään todentanut väitettään, että äiti manipuloisi lastaan. Lapsen manipulointihan on lapseen kohdistettua väkivaltaa ja jos väittää vanhemman manipuloineen lastaan, kun tällaista ei ole tapahtunut, on tämäkin tekona väkivaltaa. Mielestäni on myös väkivaltaa olla tukematta ihmistä, joka tarvitsee tukea ja estää tuen toteutuminen.

Täällä mieron tiellä ihmettelen miksi poliisi on lähettänyt syyttäjälle useat kirjoitteluni mm. johtavasta lääkäristä syyteharkintaan kunnian loukkaamisesta, kun en ole missään vaiheessa johtavaa lääkäriä nimeltä maininnut ja miksi poliisi ei tue tuota äitiä, jota johtava lääkäri on väittänyt päihteiden väärinkäyttäjäksi ja vihjannut insestiksi ja suoraan väittänyt äidin kasvattavan lastaan seksuaalisväritteisesti ja joka on vuoden ajan väittänyt lapselle ja lastensuojelulle olevansa vaarassa, että äiti murtautuisi heille. Tämän johtavan lääkärin ja lastensuojelun, joka uskoi johtavaa lääkäriä, takia lapsi tapaa äitiään harvoin.

Täällä mieron tiellä totean, että huoltoriitamaailma on oikeusturvaton olosuhde, jossa ihmisoikeuksille ei ole Suomessa sijaa. Lakia huollosta ja huolto-oikeudesta ollaan kirjoittamassa uudelleen. Huomioiko se vieraannuttamisen ja sen kuinka viraannuttamisen kohdevanhemmat tippuvat oikeusjärjestelmässämme kaiken oikeusturvan ulkopuolelle, jää nähtäväksi. Oletusarvo on, että kun lakia muokkaa taho, joka ei ole ikinä istunut todella vieraanuttamisen kohteen paikalla viranomaiskoneiston hylkäämänä, ei se osaa vastata kansalaisten tarpeisiin. Sama koneistohan loi nykyolosuhteenkin.

Mitä maksaa valtiollemme se suuri kärsimys, jota toimimaton koneisto tuottaa? Mistä me veronmaksajat maksamme?

Järkyttävintähän on, ettei huolto-oikeudenkäynti oikeastaan todella koske vanhempia, vaan se koskee lapsia. Kyse on lapsen oikeuksista ja lapsen tarpeista eikä suinkaan viranomaisen tarpeista ja huolista tai vanhemman tarpeista ja huolista. Miksi tätä ei ole ymmärretty? Lasten tarpeet tulisi kaikin keinoin täyttää. Tällä hetkellä tarjottu palvelu lapsillemme on ontuva, kompuroiva, ongelmistaan tiedoton, ammattitaidoton ja välinpitämätön, kun ongelmat nostetaan pöydälle ja esille.

Tämän olosuhteen on aiheuttanut epäonnistunut moniammatillinen yhteistyö viranomaiskoneistossa eli syvä ammattitaidottomuus. Kukaan ei kanna vastuuta lasten asioista. Jopa THL ei osaannut avata vieraannuttamista ja moniammatillisen yhteistyön osaamisen tarvetta tarvittavalla tavalla, vaikka tällaisen asian jäsentäminen tarvisisi vain yhden kokemusasiantuntijan todellisen kohtaamisen.

Suurin vieraannuttaja ei suinkaan ole mieleltään epävakaa vieraannuttajavanhempi, vaan suurin vieraannuttaja on viranomaiskoneisto, joka ei osaa toimia lapsen edun toteuttamiseksi. Huoltoriidan aikana väkivaltaa ei katkaista, vaan sitä ylläpidetään piiloutuen huoltoriidan olevuuden taakse. Poikkeus on selkeä fyysinen väkivalta, jonka voi todentaa lääkärin tutkimuksella. Huoltoriidassa väkivallan uhri jää tuetta ja ilman oikeusturvaa, kun väkivalta on henkistä vainoamista törkein kunnianloukkauksin vieraanuttamistarkoituksessa.

Tämän loi meille viranomaiset, järkyttävää!

Olen kirjoittanut helsinkiläisestä äidistä, jota lastensuojelu on vainonnut vuosia ja jonka äitiyden Vuosaaren lastensuojelu mitätöi ilman mitään tutkimuksia tehden yhteistyötä vieraannuttamiseen pyrkivän lapsen isän uuden puolison kanssa, joka on ammatiltaan johtava lääkäri sekä oli myös lapsen tarpeenselvityksen kesällä 2013 toteuttaneen johtavan sosiaalivirkailijan sukulainen.

Tämä johtava lääkäri on väittänyt mm. äitiä lääkkeiden väärinkäyttäjäksi sekä pedofiiliksi ja kolmen vuoden ajan väittänyt äidin manipuloivan lastaan. Lastensuojelu on aina suoraan uskonut johtavaa lääkäriä, joka ei ole ikinä viettänyt aikaa lapsen ja äidin kanssa. Myöskään lastensuojelu ei ollut ennen kesää 2016 tavannut äitiä ja lasta yhdessä.

Erityisesti Lassilan lastensuojelussa vs. sos. Anitta Jokinen jätti toteuttamatta lapseen kontaktoitumisen, eikä ikinä tavannut todella lasta vuoden 2015 aikana. Hän määritteli äidin ja lapsen välistä suhdetta työhuoneesta käsin.

Kesällä 2016 ja syksyllä 2016 on johtava lääkäri, 10-vuotiaan tyttölapsen isän puoliso, johdatellut niin Kivikon lastensuojelua ja käräjäoikeuden tuomaria uskomaan, että äiti manipuloi lasta. Johtava lääkäri tahtoisi mitätöidä lapsen äänen ja tarpeet ja rakentaa omalle äänelleen suuremman merkityksen väittäen lapsen ääntä äidin lasta manipuloivaksi ääneksi.

Johtava lääkäri väitti käräjäoikeudessa syksyllä 2016 äidin manipuloineen lasta valvotuilla tapaamisilla vuonna 2015.

Äiti ihmettelee Lassilan lastensuojelun toimintaa ja tahdon varoittaa kaikkia Lassilan lastensuojelun asiakasperheitä mm. vs. sos. Anitta Jokisesta.

26.10.2015 väitti vs. sos. Jokinen äidin manipuloineen lastaan valvotuilla tapaamisilla sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion seurassa. Jokinen ei suostunut kertomaan äidille miten äiti oli manipuloinut lasta, mutta kertoi alleviivanneensa Turvakodin valvojien muistiinpanoista kokemansa manipulaatiotilanteet.

Äiti pohtii kumpi esitti ensin syytteen manipulaatiosta; Jokinen johtavalle lääkärille vai johtava lääkäri Jokiselle. Lassilan lastensuojelun toiminnassa kun ei saanut selkeyttä vaikka paikalla oli sosiaalityön päällikkö Vartio.

Jokisen syyttöksen jälkeen äiti soitti kauhuissaan Turvakodille kysyäkseen mikä on Turvakodin kanta. Turvakoti totesi, että äiti ei ole manipuloinut lastaan. Jos äiti olisi manipuloinut lasta, olisi Turvakoti tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Turvakoti pyysi vs. sos. Jokista tapaamiseen, mutta tämä ei suostunut selvittämään väitteitään ja tukemaan näin äidin äitiyttä.

Äiti on pyytänyt lapsen uudelta sosiaalivirkailijalta Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teirolta jo usean kuukauden ajan manipulaatioväitteen selvittämistä. Teiro on osoittanut voimakasta haluttomuutta toteuttaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, vaikka kokee, ettei äiti ole lapselle vaarallinen.

Teiro lähtiessään kuitenkin selvittämään asian selvittämismahdollisuutta pyysi johtavaa lääkäriä näyttämään Turvakodin kirjauksista kohdat, joiden tämä väittää olevan lapsen manipuloimista. Johtava lääkäri ei suostunutkaan yhteistyöhön lastensuojelun kanssa, vaikka Vuosaaressa vs. sos. Laura Laine, joka pahiten mustamaalasi äidin huolto-oikeudelle valheilla, väitti johtavan lääkärin ja isän olevan yhteistyökykyisiä lastensuojelun kanssa ja pyysi myös tähän vedoten lapsen huoltoa yksin isälle.

Johtava lääkäri väitti huolto-oikeudessa käsitellyn jo äidin manipuloivaa otetta lapseen johtava sosiaalityöntekijä Teirolle. Teiro, joka ei ole vaivautunut lukemaan edes huoltotuomiota, uskoi suoraan johtavaa lääkäriä ja tähän perustaen toimintansa esitti haluttomuuttaan tutkia asiaa. Äiti pyysi Teiroa tarkistamaan johtavan lääkärin väitteet ensin ja vasta sitten tekemään toiminnallisia ratkaisuja. Huoltotuomiossa kesäkuulta 2015 ei väitetä äidin manipuloineen lastaan, vaan siinä todetaan tapaamisten menneen pääasiallisesti hyvin. 

Teiro kykenemättömänä itse keksimään miten tutkisi asiaa, kun johtava lääkäri ei suostu yhteistyöhön hänen kanssaan tahtoi myös tästä syystä olla tutkimatta asiaa. Äiti ihmettelee tätä, sillä lastensuojelun tehtävä on suojella myös vanhemmuutta ja jos vanhempaa leimataan mahdollisesti valheellisilla syytteillä ja viranomaisia johdatellaan vääristetyllä tiedolla, tulisi tähän puuttua.

Teiro ei ymmärrä kuinka rankkaa äidillä on nyt ja on ollut vuosia. Johtava lääkäri on syyttänyt äitiä päihteiden väärinkäyttäjäksi ja pedofiiliksi vihjaillut myös tuoden tällaisia epäilyksiä näkemyksenään ja näihin uskoi vuonna 2014 Vuosaaressa vs. sos. Laine suoraan ja jopa syytti äitiä pedofiiliksi kerton, että oli saanut koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päisen työryhmän uskomaan äidin olevan 100%:lla varmuudella pedofiili-insesti. Vuosaaressa osa äidin vanhoista äitiystävistä ei tämän takia mm. luota äitiin ja tämä vaikuttaa lapsen elämään.

Teiro oli kuitenkin äidin neuvosta koettanut etsiä näitä vs. sos. Jokisen alleviivauksia Turvakodin valvojien muistiinpanoista tuloksetta. Koska hän ei löytänyt alleviivauksia, hän soitti Jokiselle.

Jokinen Teiron mukaan oli monistanut kyseiset kirjaukset, sitten alleviivannut näihin nämä kohdat, joiden väitti olevan manipulaatiota, mutta joita ei suostunut äidille näyttämään ja sitten vienyt ne silppuriin. Teiron mielestä tämä oli sallittavaa, sillä hänen mielestään alkuperäiset muistiinpanot saa tuhota.

Laki kirjaamisestahan sanoo, ettei alkuperäisiä muistiinpanoja saa tuhota, ellei niiden sisältöä ole tarkasti kirjattu lapsen asiakasrekisteriin ensin. Alkuperäistä kirjausta ei saa muuttaa ja siitä ei saa mitään poistaa, vaikka tieto kehittyessään toisikin esille, että alkuperäinen kirjaus on virheellinen. Kun tieto kehittyy ja vaikka selvenee, että sosiaalivirkailijan väite oli epäkorrekti, tulee suorittaa asiaa koskeva uusi kirjaus, jossa kerrotaan uusi tieto. Vanhaa kirjausta ei saa muokaten muuttaa ja siitä ei saa mitään poistaa, mutta sen perään voi lisätä uuden tiedon tai lähteen kohtaan, josta kirjaus uudesta tiedosta löytyy.

Johtava sosiaalityöntekijä Teiro, jonka erityisesti mm. alaistensa kirjaamista pitäisi osata johtaa, kirjaamista koskevasta laista tietämättömänä, ei ollut osannut siis olla yhteydessä vs. sos. Jokisen esimieheen kertoakseen, että Jokinen oli tuhonnut silppurissa lastensuojelun työtä koskevaa tietoa ilman sen kirjaamista lapsen asiakasrekisteriin. Teiro selitti äidille pitävänsä Jokisen toimintaa normaalina.

Meistä kukaanhan ei tiedä onko Jokinen todella alleviivannut koskaan mitään. Viranomaisena hän väitti tällaista 26.10.15, mutta mitään todistettahan hällä ei tälle ole. 

Me emme myöskään voi tietää puhuuko Teiro totta, sillä voihan olla että hän löysi kirjauksen ja sopi Jokisen kanssa alleviivausten tuhoamisen, jottei lapsiin kohdistetun väkivaltatyön ammattilainen pääsisi arvioimaan Jokisen työskentelyä.

Koska Jokinen oli mahdollisesti tuhonnut nuo asiakirjat, joihin oli alleviivauksia väittänyt tehneensä, koetti Teiro vuorostaan tähän vedoten olla tutkimatta asiaa. Äiti vaati asian tutkimista todeten sen kaikkien eduksi.
Teiro ilmoitti, että hän suostuu tutkimaan asian yhteistyössä äidin ja perheneuvolan johtavan psykologi Keinin kanssa kanssa lopulta. Tapaamiseen osallistuu myös väkivaltatyön ammattilainen. 

Teiro tosin ilmoitti, ettei hänellä ole aikaa ennen seuraavaa tapaamista lukea Turvakodin valvojien kirjauksia, koska hän lähtee kolmen viikon lomalle. Teirolla on ollut mahdollisuus aloittaa asiassa tutkimustyö jo kuukausien ajan ja tutustua kaikkien oikeusturvaksi toteutettuihin asiakirjoihin, mutta hän ei ole viitsinyt tätä tehdä, vaikka lapsen manipulointi on vakava syytös.

Täällä mieron tiellä varoitan vakavasti Lassilan lastensuojelusta. Se ei ensinnäkään tutki todella lapseen kohdistettujen henkisen väkivallan kohdalla asioita, eikä tue vanhempia ja lapsia tästä syystä. Siellä myös tuhotaan tärkeitä muistiinpanoja, joiden merkitys voi olla erityisen tärkeää lastensuojelullisen työn tarkalle tutkimukselle.

Lassilan lastensuojelun näkemyshän on, että huollosta irrotetun vanhemman vanhemmuutta ei lastensuojelun tarvitse tukea. Näin ilmoitti Jokinen 26.10.15. 

Jäämme pohtimaan alleviivasiko Jokinen ikinä mitään Turvakodin kirjauksista ja oliko hänellä edes mitään näyttöä äitiin kohdistetuista syytöksistä vai tahtoiko hän vain leimata äidin sosiaalityön päällikkö Vartion läsnäollessa.

Kun lastensuojelun työskentely on kuormittavaa vanhemmille, kun lakia kirjaamisestakaan ei osata, tahdon kyseenalaistaa sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ammattitaidon. Myös tässä näkyy kuinka Vartion näkemys, ettei hänen tarvitse tuntea sosiaalityötä koskevia lakeja, vaikuttaa lastensuojelussa. Tärkeää tietoa katoaa, kun viranomaiset tuhovat sitä silppurilla. Vartiohan totesi lakejamme koskevan näkemyksensä 4.12.2015 lapsen äidin äidille, äidin isälle sekä äidin sisarelle jopa vs. sos. Jokisen läsnäollessa näin johtaen myös Jokista.

Eivät nuo Vartion esimiehetkään taida olla ammattitaitoisia pitäessään Vartiota hautakivikiinnityksellä virassaan.

Äitihän pyysi keväällä 2015 lakiasiantuntija Karri Välimäkeä ohjeistamaan vs. sos. Jokista kirjaamisessa, Välimäen avattua äidille lakia kirjaamisesta. Välimäki ei tätä tehnyt.

Helsingin lastensuojelu vaarantaa toiminnallaan ihmisten oikeusturvan. Sekavat toimintatavat kuormittavat vanhempia tukemisen sijaan.

Ammatillisesti pätevä sosiaalityö olisi tutkinut asian ja antanut tarvittavat tuet.

Helsingin lastensuojelun avohuollossa ei taideta vieläkään osata sosiaalihuoltolain uudistuksia jotka tulivat voimaan jo ajat sitten, sillä kummalliset toimintatavat ohjaavat lastensuojeluviranomaisia.

Suomen lastensuojelussa on moninaisia toisistaan eriäviä käytäntöjä, jotka ovat lastensuojelujen yksikkökohtaisia sekä myös täysin jopa sosiaalivirkailijan yksilöllisiä toimintatapoja. Nämä käytännöt eivät välttämättä kohtaa Suomen lakia, joka on kirjoitettu viranomaisille ohjeistukseksi työhönsä. Tämä hämmentää kovasti lastensuojelun asiakkaiden vanhempia, sillä kun vanhemmat koettavat tehdä lastensa edun totetumiseksi yhteistyötä lapsensa vastuusosiaalivirkailijan kanssa, ei kukaan oikeastaan voi tietää miten mahdollistaa tämä, sillä sosiaalivirkailijoilta ei saa lainmukaista tietoa ja kokemusasiantuntijoiltakin haettu tieto on repaleista ja toisistaan eriävää johtuen sosiaalivirkailijoiden moninaisista toisistaan eriävistä toimintatavoista. Vanhempien velvollisuudeksi on tullut tutustua lakiin, kun sosiaalivirkailijat eivät kykene toimimaan hallintolain ohjeistusten mukaan eli eivät tunne Suomen lakia ja toimi lain sanelemien ohjeistusten mukaan.

Huolestuttava kummallinen toimintatapa Eerikan kuolemasta huolimatta Helsingin lastensuojelun avohuollossa on, ettei lapsista vaikkapa sähköpostilla esitettyyn huolenaiheeseen reagoida ellei viestiin ole selkeästi otsikkona kirjattu, että kyseessä on lastensuojeluilmoitus. Tämä linjaus on tullut esille Kivikon lastensuojelussa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiron työskentelyssä.

Vaikka pienen Eerikan kohdalla todettiin selkeästi, että Eerika olisi voitu pelastaa, jos sosiaalivirkailijat olisivat toimineet ajoissa, eivätkä olisi jättäneet huomioimatta useita huoliviestejä, joita Eerikan kohdalla tuotiin esille, yhä Helsingissä jatketaan samaa linjaa. Toimintamenetelmiä ei ole muutettu lastensuojelun avohuollossa. Johtavuutta ei ole näin ollen ole.

Helsingin sosiaalityön päivystyksen johto koettaa koko ajan kehittää tarjoamaansa palvelua, jotta palvelu olisi asiakaslähtöistä ja kiittää saamastaan asiakaspalautteesta (tätä ei osaa sosiaalihuollon puolella lastensuojelun johto) ja samoin lastensuojelun sijaishuollossa otetaan vakavasti yhteydenotot huomioon, kun esitetään huolta lapsesta, vaikka viestissä ei lukisi sanaa lastensuojeluilmoitus. Mutta Helsingin lastensuojelun avohuollosta vastaava sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei ole korjannut vastuullaan olevaa Helsingin lastensuojelun avohuollon toimintaa Eerikan kuoleman jälkeen.

Esimerkkinä voin kertoa; että kun eräs vanhempi oli yhteydessä Helsingin lastensuojelun sijaishuollon esimiehiin sähköpostilla tuoden esille huoltaan kuultuaan lapseltaan, että lapsen luokkakaveri oli kertonut sijaisäitinsä kohtelevan häntä kaltoin ja näyttelevän lapsen isovanhemmille hyvää sijaisäitiä ja ettei lapsi ole saanut tavata äitiään neljään vuoteen ja lapsen ikävöivän äitiään, osoitti sijaishuolto heti kiinnostusta asiasta ja toivoi saada lapsesta tarkempaa tietoa, jotta voisi tunnistaa lapsen, vaikka vanhemman yhteydenotossa ei lukenut sanaa lastensuojeluilmoitus. Vanhempi itseasiassa toivoi, ettei häntä aseteta arvioimaan onko tilanne lastensuojeluilmoituksen arvoinen, vaan pyysi lastensuojelua itse selvittämään asian ja tukemaan lasta.

Sijaishuolto ei velvoittanut vanhempaa kirjoittamaan lastensuojeluilmoitusta eikä ilmaissut velvollisuudekseen saada ilmoitus lastensuojeluilmoituksen muodossa, jotta voisi toimia. Vanhempi koki tärkeänä ilmoittaa asiasta, kun lasten puheissa kulki tällaista huolestuttavaa tietoa ja kun tällainen surullinen seikka väritti lasten ajatusmaailmaa.

Voisimme olettaa, että lastensuojeluviranomaisen ammattitaitoon kuuluu kyky arvioida onko yhteydenotto lastensuojeluun lastensuojeluilmoituksen tai lastensuojelulta toiminnan arvoinen seikka. Voisimme olettaa, että lastensuojeluviranomaisen asemassa sosiaaliviranomainen, jonka vastuulla on lapsen hyvinvointi ja edun toteutuminen, osaisi itsenäisesti viestin sisällöstä katsoa onko viesti sellaista informaatiota antava, jotta siihen voisi ja tulisi reagoida.

Johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teirolla on erilainen näkemys sosiaalivirkailijan asemasta lastensuojelutyössä. Hänen mielestään hän ei ole asemassa, jossa hänen tulee arvioida onko annettu informaatio reagoimisen arvoista ja kuinka siihen voisi reagoida, vaan ilmoittajan tulee osata tehdä lastensuojeluilmoitus virallisessa muodossa, jos ilmoittaja toivoo lastensuojelulta reagointia. Teiro ei aio reagoida ellei ilmoituksessa lue sanaa lastensuojeluilmoitus. Hän kokee, ettei hän voi reagoida ilmoitettuun seikkaan, jos ilmoituksessa ei lue sanaa lastensuojeluilmoitus.

Kun johtava sosiaalivirkailija Sanna Teiro sai sähköpostia, jossa kerrottiin lapsen vanhemman käyttäneen alkoholia pienen lapsen seurassa, mutta sähköpostissa ei lukenut otsikkona, että kyse oli lastensuojeluilmoituksesta, koki johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, ettei kyse ole lastensuojeluilmoituksesta. Koska sähköpostissa ei lukenut sanaa lastensuojeluilmoitus, koki johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, ettei hän voi toimia, ennen kuin sama viesti tulisi hänelle uudelleen samalla sisällöllä muodossa, jossa lukisi tuo hänelle tärkeä toimintaan velvoittava sana eli lastensuojeluilmoitus. Teiro pyysi ilmoittajaa sähköpostilla lähettämään hänelle lastensuojeluilmoituksen, jos tahtoo tällaisen tehdä ja ilmoitti ettei voi asemassaan toimia asiassa, jos ei tehdä virallista lastensuojeluilmoitus. Teiro asetti häntä informoineen tahon vastuuseen siitä, tehdäänkö virallinen lastensuojeluilmoitus ja toimiiko lastensuojeluviranomainen asiassa lapsen etua hakien ollenkaan.

On kummaa, että kun ilmoitat lapsesta tuoden esille huolesi lapsen hyvinvoinnista ja teet tuon ilmoituksen lastensuojeluun, ei lastensuojelu mielestään voi reagoida, ellei viestissä lue otsikkona sanaa: Lastensuojeluilmoitus.

Sama toiminta toistui myös johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiron toiminnassa uudelleen, kun väkivaltatyön ammattilainen, oli yhteydessä lastensuojeluun sähköpostilla ja ilmaisi huolensa lapseen kohdistetusta raa'asta väkivallasta. Tälläkin kertaa Teiro vastasi sähköpostilla ja ilmoitti, että sähköpostin lähettänyt voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Tässäkin tapauksessa yhdellä sanalla näytti olevan enemmän merkitystä sosiaaliviranomaiselle, joka on vastuussa lapsen turvallisesta elämästä, kuin itse olosuhteisiin puuttumisella suoraan heti informaation saatuaan.

On tärkeää muistaa, että pieni Eerika kuoli, koska lastensuojelu ei reagoinut tarpeellisella tavalla lapsesta esitettyihin huolenaiheisiin. Silti yhä Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtava sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa jopa lähimipiä alaisiaan, jotka toimivat johtavina sosiaalivirkailijoina useille alaisilleen tuijottamaan muotoseikkoja eli sitä lukeeko lapsen olosuhteesta tehdyssä tiedonannossa eli ilmoituksessa sana lastensuojeluilmoitus, kun tuo tiedonanto eli ilmoitus osoitetaan lastensuojeluun. Itse ilmoituksen sisällöllä ei vieläkään ole merkitystä, kuten ei ollut pienen Eerikankaan olosuhteissa sosiaalivirkailijoille.

Toisaalta edes sanan lastensuojeluilmoitus lisääminen ei välttämättä johda lapsen edun mukaiseen toimintaan. Kun johtava sosiaalityöntekijä Teiro kohtasi vanhemman, joka mm. käyttää alkoholia lapsen seurassa kaiken muun lapseen kohdistetun lapsen ikätasoa huomiomattoman toiminnan lisäksi, ei Teiro käynyt vanhemman kanssa läpi edes päihdetyön perusteita kertoen vanhemmalle, kuinka muutamakin alkoholiannos alentaa vanhemman kykyä toimia. Teiro ei pohtinut kuinka vanhemman alkoholin käyttö vaikuttaa lapsen elämään. Voimme siis yhtä hyvin olettaa, ettei tiedonannon muokkaaminen sellaiseen muotoon, että siinä lukisi aukikirjoitettuna, että kyseessä on lastensuojeluilmoitus, välttämättä johda myöskään ammatillisesti pätevään väkivaltatyöhön, kun ilmoitetaan lapseen kohdistetusta raa'asta väkivallasta.

Täällä mieron tiellä joudun toteamaan, että Helsingin lastensuojelun avohuollon kaikista asiakaslapsista tulisi jonkun tehdä pian lastensuojeluilmoitus tuoden esille, ettei lastensuojelu välttämättä kanna vastuutaan lapsen etua hakien kun lapsesta esitettään huolta. Kaikki lapset eivät ole aivan yhtä suuressa vaarassa, kuin Eerika oli, kun sosiaalitoimi ei reagoinut, mutta lapset jotka joutuvat kohtamaan kaltoinkohtelua vain koska sosiaalivirkailija odottaa muotoseikan toteutusta ennen kuin ohjelmoituu toimintaan, eivät saa kehitystarpeisiinsa vastineita. Lasten kaltoinkohtelu jatkuu niin kauan kuin viranomaisemme tuijottavat turhia muotoseikkoja, jotka ovat jopa heidän itse keksimiään ja lain vastaisia.

Täällä mieron tiellä ihmettelen johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiron toimintaa. Näyttää kuin Teiro olisi omainen vain viranomaiselle, joka tarkistaa, että kaikki yhteydenotot ovat virallisia ilmoituksia, sen sijaan, että lapsen vastuusosiaalityöntekijänä reagoisi viesteissä tuotuihin ilmoitettuihin seikkoihin.

Jos Teiron toimintatapa on yleinen linjaus Helsingin lastensuojelun avohuollossa, kuinka moni lapsi on jäänyt ilman tukea viimeisten vuosien aikana vain sen tähden, ettei huoltaosoittava taho tehnyt virallista lastensuojeluilmoitusta tiedonantoa antaessaan?

Helsingin lastensuojelun avohuollossa lapset ovat siis selkeästi lastensuojelulle kuin pelinappuloita lastensuojelun luomassa pelissä, jossa lastensuojelu tuijottaa itse keksimiään pelisääntöjä, sen sijaan että pohtisi mikä on lapsen etu. Teiron ollessa johtavan sosiaalivirkailijan asemassa Teiron toiminnallisen linjauksen täytyy olla koko Helsingin lastensuojelun avohuollon linjaus, sillä eihän johtava sosiaalivirkailija voi toimintamenetelmissä lähteä sooloilemaan.

Helsingissä jos ilmoitat lastensuojeluun lapseen kohdistetun raakaa väkivaltaa, mutta et kirjoita ilmoitukseesi sanaa lastensuojeluilmoitus otsikoksi, ei lastensuojelu reagoi. Vaikka ilmoitat lapseen kohdistetun raakaa väkivaltaa, ei lastensuojelu välitä tästä, vaan välittää muotoseikasta. Ilmoituksesi sisältö on heille merkityksetön, jos et otsikoi ilmoitustasi lastensuojeluilmoitukseksi. 

Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski väitti Helsingin lastensuojelun sosiaalivirkailijoita ammattitaitoisiksi oltuaan virassaan Helsingissä kuusi viikkoa alkuvuodesta 2016, vaikka hänen alaisensa selkeästi eivät ole sisälukutaitoisia ja osaa ottaa tietoa vastaan ja toimia annetun tiedon kanssa, ellei tiedonannossa lue sanaa lastensuojeluilmoitus. Hänen alaisensa eivät tunne sosiaalihuoltolakia, koska mm. sosiaalityön päällikkö Vartio ilmoitti jo 4.12.2015, ettei hänen omasta mielestään asemassaan tarvitse osata sosiaalihuoltolakia. Viranomaiset jotka eivät osaa lakia, eivät myöskään osaa toimia lain velvoittamalla tavalla.

Eli jos joku lähettää nyt Kivikon lastensuojeluun sähköpostia ja kertoo, että on nähnyt lapsen nimeltä se ja se henkihieveriin hakattuna ja potkittuna kadulla naama veressä ja raahatun sen jälkeen autoon jonka rekisterinumero oli XXX-XXX sinä ja sinä päivänä lapsen sen ja sen läheisen raahaamana, voimme odottaa, että mahdollisesti johtava sosiaalivirkailija Sanna Teiro lähettää ilmoittajalle takaisin sähköpostin muutaman päivän päästä:

"Hei, voisitko lähettää tuon saman minulle uudelleen niin, että siinä selviää tarkasti, että tahdot tehdä lastensuojeluilmoituksen, sillä en voi muuten toimia asiassa. Jos et tahdo tehdä lastensuojeluilmoitusta asiasta, en voi toimia asiassa asemassani antamastasi tiedosta huolimatta.
Ystävällisesti, johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro."

Me kaikki tiedämme, että jos ihminen on töissä ja sairastuu, saa hän sairaslomaa. Tämä pätee myös lastensuojelun sosiaaliviranomaisiin.
​
Me myös kaikki tiedämme, että jos sosiaalivirkailijaa ei huvita tukea ihmisiä, voivat he ihan rauhassa millaisella sepittelyllä tahansa jättää tukemiset väliin. Me myös tiedämme, ettei lastensuojelun tarvitse edes selitellä, kun eivät tue, vaikka hallintolaki määräisi heidät perustelemaan toimimattomuutensa, kun tukeminen on heille velvoitettu tehtävä lain määräämänä.

Olen kirjoittanut teille helsinkiläisestä lapsesta, joka on joutunut aivan kamalaan olosuhteeseen, kun lastensuojelu päättikin lähteä mukaan vieraannuttamiseen ja muutti lapsen lähihuollon lapsen äidiltä isän yksinhuolloksi. Lapsella on ollut asiakkuus Vuosaaren lastensuojelussa, joka pyysi tuomaria tekemään edellä mainitun tuomion samalla kun mustamaalasi äitiä monin törkein valheellisin väittein ilman asianmukaista tutkimusta näiden taakse. Väiteiden takana oli lapsen isän uusi puoliso, joka on ammatiltaan johtava lääkäri ja oli tuolloin aiemmin lapsen lastensuojelullisen tarpeenselvityksen tehneen johtavan sosiaalivirkailijan sukulainen.

Sitten lopulta luottamuspulan takia lapsen asiakkuus siirrettiin Lassilan lastensuojeluun, jossa vs. sos. Jokinen totesi jopa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vastaavan sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion läsnäollessa, ettei hänen tarvitse mielestään tukea äidin vanhemmuutta, koska äiti ei ole enää huoltaja. Laki määrää kyllä tukemaan vanhemmuutta ja vanhempia vaikka nämä eivät olisi huoltajia, mutta Jokinen ja Vartio ovat kirjoittaneet Helsingissä lain uusiksi.

Nyt lapsen asiakkuus on vuorostaan Kivikon lastensuojelussa lapsen sanoitettua vakavaa itsetuhoa ja pelon aiheuttamia kuuloharhojaan ja tilanne ei ole muuttunut sitten juurikaan miksikään edellisestä ala-arvoisesta sosiaalityöstä. Äiti luuli johtava sosiaalivirkailijan Teiron mukavan iloisuuden ja rentouden vuoksi, että Teiro olisi humaani ajattelija, mutta erehtyi ensiarvioinnissaan. Äiti tahtoo aina ajatella ihmisistä ensin hyvää.
Johtava sosiaalivirkailija Teiro lupasi lapsen asiakassuunnitelman valmistuvan elokuussa 2016 ja sitten lupasi sen valmistuvan lokakuun 2016 loppuun mennessä, mutta asiakassuunnitelma ei ole vieläkään valmis ja sen valmistumiselle ei ole tehnyt mitään suunnitelmaa Teiro vieläkään, vaikka ollaan jo vuodessa 2017.

Asiakassuunnitelmaraakileessa on esillä joitakin lastensuojelun asettamia huolenaiheita ympärpyöreillä kielikuvilla sekä lapsen äidin sanoittamat huolenaiheet, joissa tulee esille, että lapsen isän kotona on vakavia ongelmia. Teiro itse on todennut äidille, että ongelmat ovat vakavia ja että ongelmat ovat isän kotona. Teiro on todennut äidille isän asettavan lapsen epäinhimillisiin olosuhteisiin ja kertonut tämän todenneensa myös isälle.

Äiti ei tiedä mitä Teiro todella puhuu isälle ja tämän puolisolle, sillä äidin saama viesti heiltä on ristiriitainen Teiron väitteiden kanssa.

Lapsen isä ja isän puoliso yhä väittävät, että heidän kotonaan ei ole mitään ongelmia ja lapsella on lastensuojeluasiakkuus vain koska lapsella on äiti, joka heidän mielestään tahtoo määrätä heidän elämäänsä. Kun äiti kysyi Teirolta onko isän ja johtavan lääkärin väite totta, jonka nämä olivat esittäneet totuutena tuomarille, koska tahtoivat tällaisella väitteellä vuorostaan leimata äitiä, kertoi Teiro äidille, ettei ole. Äiti pyysi puhumaan tästä asiasta lapsen isän ja tämän puolison kanssa, jotta saataisiin nämä ymmärtämään, että heidän kotonaan on vakavia ongelmia ja että heiltä odotetaan muutosta toimintaansa. Teiro lupasi tehdä tämän, mutta ei kyennyt tähän, sillä koki että noin kolmen tunnin tapaamisella hänellä ei ollut riittävästi mielestään aikaa tuoda esille tällaista ajatusvääristymää isän ja johtavan lääkärin kanssa.

Helsinkiläisäiti on huolissaan lapsen olosuhteesta ja tulevasta Teiron toimimattomuuden takia. Kuinka isä ja tämän puoliso voisi ymmärtää, että lastensuojelu odottaa heiltä muutosta toimintaansa, jos lastensuojelu ei avaa tätä heille? Jos lastensuojelu ei suoraan avaa ongelmia konkreetisesti näistä selkeästi kesksutellen ja tuo esille miksi ne ovat ongelmia ja kerro mitä muutosta odotetaan, kuinka nämä lapsesta pääasiallisesti vastuussa olevat voisivat muuttaa toimintaansa?

Johtava lääkäri väittää yhä, että äiti manipuloisi lastaan. Tätä johtava lääkäri on väittänyt jo keväästä 2014 saakka, mutta lastensuojelu ei ole tehnyt asian selvittämiseksi mitään. Lapsella on ollut manipulointiväitteen ajan Vuosaaressa vs. sos. Anne-Elena Vatjus sekä vs. sos. Laura Laine, Lassilassa vs. sos. Jokinen ja Kivikossa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, mutta kukaan näistä ei ole viitsinyt edes tutkia asiaa. Ei edes silloin kun Turvakoti kutsui vs. sos. Jokisen palaveriin Turvakodille käsittelemään Jokisen väitettä, että äiti olisi manipuloinut valvotuilla tapaamisilla lastaan, kun ei Turvakoti tällaista ollut ikinä havainnut, vaikka oli ollut aina valvomassa tapaamisia. Jokinen ei suostunut tuolloin tapaamiseen ja johtava lääkäri jatkaa väittämistään, että äiti olisi lasta monipuloinut tapaamisilla.

Äiti on pyytänyt Teirolta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ja pyytämään johtavalta lääkäriltä tarvittavan näytön, jolla todistaa väitteensä, jotta voitaisiin käsitellä asia. Yllätys yllätys, johtava lääkäri ei suostunutkaan tätä toteuttamaan, vaan väitti, että huolto-oikeus olisi todennut äidin manipuloivan lastaan tapaamisillaan toukokuussa 2015. Tosin Turvakoti totesi marraskuussa 2015, ettei äiti ole manipuloinut lastaan valvotuilla tapaamisilla.

Keväällä 2016 lapsen isä väitti lapsen olevan levoton mennessään äidilleen ja palatessaan äidiltään, mutta tuolloin totesi valvottuja vaihtoja toteuttava Psykoterpiakeskus Vastaamon psykoterapeutti Timo Tammi äidille, ettei tällaista ole ikinä itse havainnut. Tammi ei suotunut äitiä tässä asiassa auttamaan, koska siitä ei maksettu hänelle, koska kunta oli ostanut vain valvotut vaihdot, ei lausuntojen antamista tällaisissa asioissa.
Koska johtava sosiaalityöntekijä Teiro ei ole viitsinyt puolen vuoden aikana työskennellessään lapsen vastuusosiaalityöntekijänä lukea lapsen huoltotuomiota, ei hän tiennyt, ettei huolto-oikeus ollut ikinä määrittänyt äidin manipuloivan lasta. Mitään sellaista ei lue huoltotuomiossa. Teiro uskoi suoraan johtavaa lääkäriä tarkistamatta asiaa ja jopa oli kieltäytyä tästä syystä tähän johtavan lääkärin näkemykseen vedoten itse toteuttamasta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, jonka tehtävä olisi täyttää myös humaani tehtävänsä eli ohjeistaen auttaa mahdollisesti lasta manipuloinutta kertomalla tälle miten manipulointi on tapahtunut ja ohjeistamalla toimimaan toisin. Väkivaltatyössähän on kyse konkreettisesta käytännön työstä. Teiro ei taida asemassaan todella tietää mitä manipulointi on, sillä näin helposti oli itse asemassaan johtavan lääkärin antamalla väärällä tiedolla ohjailtavissa.

Äiti on puhunut Teiron kanssa siitä, että Vastaamokin havaitsi lapsen isän väittävän olosuhteen olevan jotain mitä se ei ollut keväällä 2016, mutta Teiro ei ole tähänkään jaksanut kiinnitää huomiota.

Hassua Teiron kohdalla on se, että Teiro tietää johtavan lääkärin olevan vainoharhainen, koska Teiro on koettanut sosiaalityöntekijän koulutuksella käsitellä johtavan lääkärin selkeää vainoharhaa itse, sen sijaan, että neuvoisi vainoharhaisen lääkärin ammatillisesti pätevän psykiatrisen tuen piiriin. Tämä miltein 10-vuotiaan lapsen helsinkiläisisän johtava lääkäri puoliso kun on jo yli vuoden päivät vakaasti uskonut, ettei lapselle voi antaa kotiavainta, koska muutoin äiti varastaisi sen lapselta, kopioisi sen ja murtautuisi heille. Vainoharhainen johtava lääkäri myös on lueskellut äidin ja lapsen välisiä WhatsApp-viestejä ja rikkonut näin selkeästi Suomen lakia. Johtava lääkäri oli huolissaan, että lapsi on ottanut kuvia hänen kissoistaan sekä kodistaan ja lähettänyt niitä äidille ja pelkäsi äidin tekevän kuvilla jotain pahaa hänelle. Lapsi ei ole saanut myöskään aloittaa videokuvaamista harrastuksena, koska johtava lääkäri pelkää lapsen kuvaavan heidän kotiaan ja näyttävän äidille kuvia. Lasta on kielletty kuvaamasta isänsä kotia, josta johtava lääkäri on todennut myös, ettei se ole lapsen koti ja näyttämästä kuvia äidilleen johtavan lääkärin käskystä.

Johtava lääkäri on todennut sairastavansa vakavaa masennusta ja ahdistusta äidin takia, kertonut diagnosoineensa itse itsensä ilman tosin ammatillista pätevyyttä tällaiseen yleislääkärinä ja kertonut narskuttelevansa ahdistuksissaan hampaitaan äidin olemassaolon takia ja tämän irroittaneen hänen amalkaamipaikkansa. Johtava lääkäri ei ole hakeutunut psykiatrisen hoidon piiriin, vaikka on käsinyt monista oireistaan jo monta vuotta. Johtavan lääkärin näkemys on, että hänen mielisairauden sairauden syy on lapsen äiti, eikä suinkaan se syy löydy hänen omasta mielestään, joka tosiaan on sairauden kehittänyt ja sitä myös ylläpitnänyt, kun johtava lääkäri ei ole hakeutunut edes hoidon piiriin. Äiti ei ole kiinnostunut olemaan yhteydessä millään tavalla johtavaan lääkäriin tai murtautumaan tämän kotiin ja toivoisi kovasti, että harhainen lääkäri hakeutuisi psykiatriseen hoitoon ja tajuaisi, ettei sovellu ehkä hoitamaan edes potilaitaan ja johtamaan alaisiaan, jos ei erota mielikuvitustaan todesta.

Siitä huolimatta, että Teiro tietää johtavan lääkärin sanoittavan aika selkeää psykoosia (emme ole nyt kuitenkaan diagnosointiin kompetenssin omaavia, joten emme väitä tiedoksemme psykoosin olevuutta, vaan tuomme esille sen mahdollisen olevuuden), Teiro uskoo tätä johtavaa lääkäriä, kun tämä väittää huolto-oikeuden tuomarinkin määritelleen äidin kohdistaneen lapseen manipulaatiota.

Teiro on myös tietoinen, että johtava lääkäri on koettanut uskotella lastensuojelulle, että äiti on päihteiden väärinkäyttäjä, jota seurasi A-klinikan turha tutkimus, ja vuoden päästä Lassilan lastensuojelussa vs. sos. Jokisen väite, että äiti on kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta ja Teiro on tietoinen, että johtava lääkäri koetti manipuloida sosiaalipediatrialla lastenpsykiatri Johanna Politin uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi ja että johtava lääkäri onnistui saamaan Vuosaaren vs. sos. Laineen uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi, josta seurasi sitten kuitenkin poliisin toteamus, että huoli on turha.

Teiro ei siis ole sen kummallisempi sosiaalivirkailija kuten olivat edellisetkään. Kun johtava lääkäri väittää jotain olevaksi, sosiaalivirkailijat kyseenalaistamatta uskovat todeksi kaiken. Ja vaikka äiti pyysikin Teiro tarkistamaan johtavan lääkärin väitteen ja lukemaan sen huoltotuomion kokonaan, ei Teiro tätäkään suostunut tekemään ja olisihan se ollut viisasta Teirolta myös kysyä johtavalta lääkäriltä, että missä kohtaa tämä on nähnyt huoltotuomiossa väitteen, että äiti manipuloisi lastaan, kun ei hän itse sitä sieltä kuitenkaan löytäisi, jos viitsisi etsiä. Teiro ei viitsi, jaksa tai ole kiinnostunut tekemään työtään ja tutkimaan tiedon todellista olevuutta. Hän ei nähtävästi koe tarpeellisena toteuttaa objektiivista tutkimusta, jotta voisi päästä myös objektiiviseen lopputulokseen.

Teiro on jopa ollut paikalla, kun johtava lääkäri kohdisti lapseen vakavaa henkistä väkivaltaa. Teiro toi sairaan lapsen äidiltään isänsä kotiin ja johtava lääkäri ilmoitti, ettei usko lapsen sairastavan, vaati saada mitata kuumeen todisteeksi, ei antanut olla kuumemittarin edes tarvittavaa aikaa lapsen kainalossa ja kun mittari näytti vain 36 celsiusta, koska lapselle oli annattu yli kahta tuntia aiemmin kuumetta alentava ja kuume oli laskenut tuosta 37,99 celsiuksesta johonkin lukuun mitä johtava lääkäri ei antanut edes mittarin todella näyttää, ilmoitti Teiron läsnäollessa johtava lääkäri, että hän vie lapsen verikokeisiin, jotta voi todistaa, ettei lapsi ole ollut kuumeessa. Johtava lääkäri oli tuona maanantaina haukkunut lasta lintsariksi ja vaatinut menemään kouluun, koska kuumetta ei enää ollut. Teiro ei puuttunut tähän johtavan lääkärin toimintaan, vaikka oli itse paikalla läsnä. Illalla lapsen kuume oli taasen noussut. Helsinkiläisäiti on hyvin huolissaan lapsestaan, koska lastensuojelu ei puutu mitenkään johtavan lääkärin toimintaan vaikka olisi läsnä tilanteessa, jossa lapseen kohdistetaan henkistä väkivaltaa.

Teiroa kuvaa myös se, että kun lapsella oli flunssan oireita, Teiro kysyi äidiltä, josko lapsella olisi noroviirus. Lapsella ei ollut ripulia tai oksentelua oireina. Teiro ei tiennyt mikä on noroviirus. Teiro ei myöskään tiennyt ohjeistusta, ettei flunssaisia lapsi viedä päivystykseen heti, vaan vasta jos oireet eivät hellitä apteekin käsikaupparohdoilla muutamassa päivässä. Teiro ei tiennyt syytä miksi flunssaisia lapsi ei viedä päivystykseen; mehän emme tahdo sairastuttaa lapsia muihin sairauksiin ja päivystykset ovat oivia paikkoja saada tartuntoja.
Muutamaa päivää lapsen sairastumista aiemmin oli johtava lääkäri uhkaillut lasta, joka pyysi isältään pakkaamiseen apua, että jos lapsi ei jätä isäänsä rauhaan, hän soittaa poliisin.

Päivä jälkeen tilanteen, jossa Teirokin oli paikalla, mutta ei puuttunut tuohonkaan tilanteeseen, johtava lääkäri vuorostaan kohdisti väkivaltatyön ammattilaisenkin määritelmän mukaan lapseen raakaa henkistä väkivaltaa mm. uhkaamalla lasta, että jos lapsi ei ole kotona äidiltä heidän haluamiin kellonaikoihin, he laittavat isän kanssa yhteistyöllä äidin vankilaan. Lasta uhkailtiin, että jos tämä ei ole ajoissa isänsä kotona äidiltään, isä laittaa äidin vankilaan ja uhkauksen esitti lapselle johtavana lääkärinä toimiva isän puoliso isän läsnäollessa. Lasta oli itkettänyt, mutta hän oli päättänyt, ettei näytä isälleen ja johtavalle lääkärille kyyneliään. Lapsi on jo useasti näiden vuoksi itkenyt ja juossut karkuun huoneeseensa tietäen, ettei tule saaman lohdutusta, empatiaa tai arvostusta eli vuorovaikutusta, jossa hänen kehitystarpeisiinsa vastataan.

Seuraavana päivänä lapsen isä toi lapsen äidin luokse eri aikaan kuin äiti oli sopinut lapsen tapaamisen Teiron kanssa alkavaksi. Nähtävästi Teiro oli sopinut lapsen isän kanssa eri kellonajan ja äidin kanssa eri kellonajan. Kummaa tilanteessa oli se, että kahden tunnin tapaamisen alussa äidille selvisi muutos tapaamisessa, josta äidille ei oltu ilmoitettu. Johtava lääkäri, joka ei ole lapsen huoltaja, oli ilmoittanut lapselle, että lapsen kotimatka äidiltä isälle kuuluukin lapsen tapaamiseen, vaikka asiasta oli koko syksyn 2016 ajan puhuttu, että kotimatkat eivät kuulu lapsen tapaamiseen ja näin oli sovittu lastensuojelun välitykselläkin. Johtava lääkäri muutti joko sopimusta itsenäisesti tai sitten Teiro puhuu eriä lapsen isälle ja eriä lapsen äidille. Isän vaatimus oli, että äiti vie lapsen saunaan klo 18-19, mutta samaan aikaan tosin vie lasta myös takaisin isän kotiin kello 19:00:sta tai muutoin isä puolisoineen laittaa äidin vankilaan. Näin oli lapselle ilmoitettu kahden päivän aikana ohjeiksi.

Äidin ja lapsen tapaaminen meni siihen, että he koettivat selvittää mitä isä todella tahtoo eli saadaanko mennä saunaan vai ei ja miten tulee toimia, ettei isä laita äitiä vankilaan.

Äidille isä on kertonut lapsen kuullen, että Teiro käy heillä naureskelemassa äidille. Äidille Teiro totesi, ettei näin ole ja että hän pyytänyt isää, ettei isä enää puhu hänen suullaan. Äidille tosin Teiro naureskelee isän toimintaa ja tämä on nauhoittunut äidin puhelimeenkin, joten äiti epäilee Teiron uskottavuutta. Ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija ei alentavasti naureskele leimaavalla asenteella toiselle vanhemmalle toisesta vanhemmasta näin kaverisuhdetta lapsellisella toimintatavalla luodakseen ja äiti ei tällaista hyväksy, vaikka pitääkin isän toimintaa moitittavana. Äiti ei näe tilanteessa mitään ilahduttavaa eli naureskelemisen arvoista ja muiden kurjuudella naureskeleminen on äidin mielestä mautonta.

Miettikää millaista on lapsesta ja äidistä tavata, kun elämä on pelkkää pelkäämistä. Elämä on vankila, jossa vanginvartijana on riitaisa huoltaja ja tämän harhainen puoliso ja tyhjää naureskelevaan lastensuojeluunkaan ei voi luottaa. Olosuhteeseen lapsen asetti lastensuojelu, joka ei nyt enää tahtoisi kantaa vastuutaan siitä, että asetti lapsen tällaiseen olosuhteeseen, vaikka kykenee toteamaan tilanteen vakavaksi ja lapselle epäinhimilliseksi.

Kun äiti puhui Teiron kanssa puhelimessa lyhyesti lapseen kohdistetusta raa'asta henkisestä väkivallasta tahtoi Teiro tuoda esille isän hyvän isyyden, koska isä oli juuri väkivallan tekemisen jälkeen seuraavana päivänä jäätyään kiinni väkivallasta sitten suostunut äidinäidin pyyntöön ja antoi lapsen päivää aikaisemmin joululomalla äidinäidin luokse. Teiron mielestä lapsen äidin tulee ammatillisesti pätevän väkivaltatyön pyynnön lapselleen esittämisen sijaan huomioida se kuinka isä antoi kahden vuorokauden sijaan lapsen tavata isoäitiään kolme vuorokautta puolenvuoden aikana. Näin unohtui väkivalta, koska isä oli ilmoittanut Teirolle olevansa hyvä ja mahtava isä, koska antoi isoäidille yhden päivän enemmän aikaa puolessa vuodessa olla lapsenlapsensa kanssa. Isä vuorostaan johdatteli Teiron ajattelua korottamalla itseään tuoden esille, että olisi tehnyt jotain erityistä, kun toteutti toiminnan, jota kaikki järkevät vanhemmat osavaat tehdä siitä numeroa tekemättä. Teiro meni vuorostaan tähän halpaan ja unohti väkivallan olevaisuuden ja väkivaltatyön merkityksen väkivallan uhreille eli lapselle ja äidille.

Siitähän ei ole montaa kuukautta, kun isä eväsi isoäidiltä, joka kävi Helsingissä, oikeuden tavata lapsenlastaan ja valehteli lastensuojelulle, että johtavalla lääkärillä olisi tärkeitä suunnitelmia lapsen kanssa. Johtava lääkärihän ei ole tehnyt ikinä mitään lapsen kanssa muuta kuin tuijotanut telkkaria ja tuolloinkin johtava lääkäri lähetti lapsen leikkimään kavereilleen. Tämänkin Teiro unohti heti ja isä oli mahtava isä, jota Teiro pyysi äitiä kunnioittamaan, koska isä antoi yhden päivän lapselle enemmän aikaa isoäitinsä kanssa.

Kuluneen puolenvuoden aikana lapseen on kohdistettu paljon henkistä väkivaltaa isänsä toimesta. En viitsi kaikkea tässä luetella. Teot ovat olleet yhtä törkeitä, mutta Teiro ei ole niihin aiemminkaan puuttunut. Ei vaikka kuinka on pyydetty puuttumaan ja lastensuojeluilmoituksia on tehty. Kun isä kohdistaa äitiin henkistä väkivaltaa, ei Teiro tue äidin vanhemmuutta mitenkään ja osoita välittämistä.

Kun lapsi tuli äidilleen sitten mennäkseen isoäidilleen kertoi lapsi, ettei isä ollut antanut hänelle ennen klo 13:00sta ruokaa. Lapsi sai tätä vasta kun oli pyytänyt ruokaa ja valitteli nälkäänsä ja lapsi kertoi äidilleen olevansa siksi huonovointinen. Lapsen hiukset olivat niin pahasti takussa, ettei niitä voinut enää harjan avulla avata, vaan kaikki hiukset yhdeksi kamalaksi takkukasaksi ajatuneena tuli avata käsin hius kerrallaan hiuksen takusta selvittäen kuin olisi avannut varovasti yhtä suurta rastaa. Hiusten avaamiseen meni tunteja. Lapsi kertoi katsoneensa joululomalla näytetyt sotaelokuvat isänsä kanssa ja osasi nimetä ne nimeltä.

Lapsi meni äidinäidiltä äidinisälle sovitusti, vaikka äidinisä oli sairas. Isoisä ei tahtonut peruuttaa tapaamista, sillä lapsen jouduttua isän huoltoon olivat tapaamiset olleet olemattoman vähäisiä ja tietoa uuden tapaamisen mahdollistumisesta ei ole, sillä lastensuojelu ei ole kyennyt luomaan ennakoitavuutta huoltajan toimintaan, jota väittävät yhteityökykyiseksi ja hyväksi huoltajaksi huoltotuomareille.

Kun sitten isoisä sairastui pahemmin ja ilmoitti palauttavan lapsen äidilleen puolivuorokautta aiemmin eli ei loppiaisaamuna, vaan edellisenä iltana, koska on sairas, ei tämä käynytkään lapsen isälle.

Vieraannuttajahuoltaja vallassaan ei pohdi muiden ihmisten etua, vaan käyttää valtaansa väärin ja ilmoittaa, että koska hänellä on valta päättää hän päättää kuin diktaattori muiden toiveita ja näkemyksiä kuulematta. Isoisän sairastaminen ei kiinnostanut huoltajaa. Ei kiinnostanut vaikka hänellä on puolisonaan jopa johtava lääkäri.

Äiti soitti Teirolle, mutta tämä ei vastannut edes tekstiviestillä. Äiti soitti päivystykseen, sillä lapsi on kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä vierailemassa ja äiti tahtoi ennakoida sitä mahdollisuutta, että Loppiainenkin voi tapaamisena mennä taasen ihan mönkään lapselta äidin kanssa, jos isoisän vointi yön aikana vielä pahasti huononee, kun isoisä jo toimi lapsen kanssa vahvojen lääkkeiden voimalla.

Päivystys sai Teiron kiinni, mutta Teiro totesi päivystykselle välittämättä isoisän sairastamista, että kerta on sovittu, että lapsi menee äidilleen Loppiaisena niin olkoon. Hän oli myös lisännyt, että sopikoot keskenään viemiset ja tuomiset, vaikka hänelle on tullut täysin selväksi lapsen isän kyvyttömyys sopia muiden kanssa mistään asiasta hyvällä yhteistyöllä ilman riitaisaa asennetta ja isän kyvyttömyys huomioida muita ihmisiä kuten näiden terveyden tilaa. Teirohan ei näkemystään ilmoittanut itse äidille, vaan kun äiti ihmetteli, ettei Teirosta siltikään kuulu mitään ja hän soitti päivystykseen, hän sai kuulla Teiron näkemyksen päivystyksen työntekijältä, joka ei ollut myöskään kokenut tarvetta ilmoittaa äidille, mitä Teiro päätti tehdä. Teiro oli pohtinut päivystykselle myös eikö äidinisän puoliso voisi tuoda lasta äidilleen tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa yhteen suuntaan, eikä välittänyt edes ottaa selvää onko isoisän puolisolla edes ajo-oikeutta eli ajokorttia. Teiro pohdiskeli vastuusosiaalivirkailijan asemassa työtoverinsa kanssa asioita, ei asianomaisten.

Päivystys pohti äidille, josko 10-vuotias lapsi kulkisi yksin junalla ja äiti joutui toteamaan, ettei Teiro ole ollut kiinnostunut lapsen itsenäistymisen tukemisessa myöskään vastuusosiaalivirkailijan asemassa ja neuvomaan lapsen isää kasvatuksellisissa keinoissa tässäkään asiassa. 10-vuotias ei osaa kunnolla kulkea edes julkisilla itsenäisesti muutaman pysäkin matkaa. Teiro ei siis välittänyt sairaasta isoisästä ja päästänyt tätä sairaslomalle tämän sitä pyytäessä.

Teiro on kertonut äidille, että hän on havainnut, että johtava lääkäri johdattelee lapsen isää ja todennut, että lapsen hyvä tulevaisuus on siitä kiinni, että isä ryhdistäytyisi Puhetta oli mm. siitä, että lapselle olisi saatava isänsä kotiin kotiavain. Äiti epäilee, että näin ei tule käymään, sillä lapsen isä elää johtavan lääkärin elätettävänä sekä lapsen elatustuella ja lapsilisällä. Niin vieraannuttajathan hakevat huoltoa rahallisista syistä muunmuassa ja nuo rahathan eivät mene lapseen, sillä tässäkin tilanteessa lapsen vaatetuksenhan ja lelujen oston hoitaa yhä lapsen äiti hyvin pienituloisena.

Lapsen isähän jäi myös syksyllä taasen kiinni pikkupäiväkänneistä lapsen seurassa, kun lapsen kummisetä meni isän kutsusta käymään heillä. Isä kun ei antanut vieläkään kummisedän tavata lasta ilman isää Helsingissä. Isä kai oli luullut, ettei humalatilaa havaita, koska on aina selitellyt jopa äidille, ettei hänellä ole ongelmaa alkoholin kanssa, vaikka tuli lapsen ristiäisiinkin kamalasti viinalle haisten valtavassa krapulassa.
Teiro ei kyennyt antamaan ammatillisesti pätevää päihdetyötäkään isälle, koska omien sanojensa mukaan johtava lääkäri vei keskustelun siihen, ettei ollut antanut lupaa isälle kutsua heidän kotiinsa lapsen kummisetää. Teiro jäi pohtimaan epäolennaista eli sitä oliko isällä johtavan lääkärin lupa, sen sijaan että olisi johtanut keskustelun olennaiseen asiaan tilanteessa eli siihen, että jos isä naukkailee useinkin pikku päivä ja -iltakännejä, ei isän kognitio pääse palautumaan ja hänen toimintakykynsä mm. huoltaa lasta laskee.

Helsingin kunta kampanjoi, että välinpitämättömyys on väkivaltaa. Helsingin kunnan sosiaaliviranomaiset tahtovat, että me vanhemmat ja muut tavalliset kansalaiset tiedämme, että olemme väkivaltaisia, jos emme välitä. Samaan aikaan tosin he oikeuttavat itselleen väkivallan eli välinpitämättömyyden jopa silloin, kun lapsiin kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa. Ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ei ole saatavilla Helsingin lastensuojelusta, vaan lapset joutuvat kohtaamaan sosiaalivirkailjansa välinpitämöttämyyden.

Helsingin lastensuojelu meni määrittämään lapsesta huolta esille tuovan ja lapsesta väittävän vanhemman. äidin, yhteistyökyvyttömäksi syksyllä 2014 ja vaati lapsen yksinhuoltoa isälle. Nyt kun on todettu, ettei isän mielentoiminnot riitä lapsesta välittämiseen ja havaittu, ettei äidin hätähuuto ollut turhaa, vaan se oli lapsesta aitoa välittämistä, ei lastensuojelussa välitä johtava sosiaalityöntekijä Teiro edes suorittaa lain velvoittamaa asiakassuunnitelmaa lapselle valmiiksi, jotta saataisiin joku järkevä struktuuri lastensuojelulliseen työhön suunnitelmallisin tähtäimin.

Mihinkähän aikoo pääkaupunkiseutu sijoittaa sen valtion tuen, jota he saavat jopa 2 300 000 euroa palvelujen muuttamiseksi sellaiseksi, joksi sosiaali- ja terveysministeri Rehula väittää palvelujen muuttuvan, jos suunnitelmissa ei ole kohdistaa sosiaalityötä kohti välittämistä?

Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine asettaa pienen helsinkiläistytön, kun pyysi tuomaria antamaan lapsen huollon harhaiselle lääkärille ja isälle, joka ei vastaa lapsen kehitystarpeisiin, koska piti itse henkilökohtaisesti enemmän harhaisesta johtavasta lääkäristä, joka tahtoo harhoineen leimata lapsen äitiä ja isästä, joka ei välitä edes lapsen perustarpeista, kuten ruuan antamisesta lapselle ja joka antaa puolisonsa kohdistaa lapseen raakaa henkistä väkivaltaa.

Tämän hyväksyy sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ja tämän hyväksyy Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski ja tämän hyväksyy sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö. Kaksi viimeiseksi mainittua hyväksyy tämän, koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa heitä hyväksymään tämän.

Vartiohan on ohjeistanut esimiehiään, ettei tilanteeseen tarvitse puuttua, vaikka lapseen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja on sepittänyt esimiehilleen, että koska aluehallintovirasto ei tahtonut puuttua Vuosaaren lastensuojelun toimintaan tapahtumista ennen vuotta 2015, koska lapsella ei ollut enää asiakkuutta Vuosaareen, ei nykyolosuhteeseenkaan Kivikon lastensuojelun toiminnassa, kun tämä ei suorita asiakassuunnitelman tekoa, katkaise väkivallan kierrettä ja anna lapselle tarvitsevaa tukea, tarvitse puuttua uuden tiedon valossa, jossa selkeästi on nyt havaittavissa, että lapseen kohdistetaan tiheästi toistuvaa vakavaa ja raakaa henkistä väkivaltaa ja että tilanne ei ole lapsen etu. Teiro saa Vartion hyväksynnällä jatkaa välinpitämätöntä työskentelyään ja koska Vartio hyväksyy tämän, hyväksyvät Vartion esimiehetkin tämän.

Yksi mikä meille on selvinnyt on, ettei johtava sosiaalityöntekijä Teiro välitä asiakkaastaan, vaikka hänellä on asiakkaana vain yksi lapsi. Meille on selvinnyt, ettei edes johtavan sosiaalityöntekijän asemassa työskentelevällä ole Kivikon lastensuojelussa mitään ymmärrystä ammatillisesti pätevän humaanin väkivaltatyön merkitykselle. Meille on selvinnyt, ettei hän tiedä mitä on väkivaltatyö ja kuinka sitä tulee antaa väkivallan uhreille ja miksi sitä annetaan väkivallan uhreille sekä myös väkivaltaan ajatuneille.

Teiro osaa kyllä kritisoida jälkikäteen ja sanoa: "Se ei ollut sopivaa," mutta muuta hän ei osaa. Hän ei tiedä miten toteutetaan ammatillisesti pätevä väkivaltatyö. Hän ei osaa määrittää väärää vallankäyttöä konkreettisesti.

Kun Teirolle kerrottiin lapsen ja äidin toimesta, että johtava lääkäri oli uhkaillut poliisilla lasta, kun tämä pyysi apua isältään, ei Teiro tehnyt ammatillisesti pätevää lasta kohtaavaa ikätasoista väkivaltatyötä. Hän ei kohdannut lapsen tarpeita, ei osoittanut empatiaa tai lohduttanut lasta. Hän vain toimi kuin olisi poliisi ristikuulustelemassa lasta ja kysyi kuumeiselta lapselta: "Uhkaillaanko sinua useastikin näin." Hän aloitti suoraan riskiseulontakartoituksen pohtien lapsen nähden olisiko uhkailua ollut ennenkin, vaikka tiesi sitä olleen, kun aiemminkin hänelle on samoista asioista kerrottu. Hän tahtoi kuormittaa lasta ja asettaa lapsen lojalitettiristiriitaan kuulustelemalla lasta ja asettaa lapsen pohtimaan ja uudelleen elämään kuinka paljon häntä onkaan uhkailtu isänsä kotona, sen sijaan että olisi lohduttanut lasta ja luvannut lapselle tekevänsä muutoksen eteen töitä, jotta lasta ei enää uhkailtaisi tai kohdeltaisi muutoinkaan kaltoin.

Teiro ei osaa asettua lasten asemaan ja kohdella lapsia lapsina antaen näille oikeuden olla lapsia.

Teiro ei välitä lapsesta, lapsen äidistä tai lapsen muista läheisistä, joista lapsen isä ei välitä. Pahinta on, että Teiro ei välitä lapsesta, vaan antaa lapsen isän ja isän harhaisen johtava lääkäri puolisonsa kohdistaa lapseen erityisen raakaa henkistä väkivaltaa sen sijaan että katkaisisi väkivallan kierteen. Teiro oikeuttaa välinpitämättömyytensä todeten äidille: "Tuomari on tuominnut huollon isälle, enkä voi tehdä mitään," eikä välitä siitä, että äiti itseään toisten joutuu kertomaan Teirolle uudelleen ja uudelleen, että tuomari pyysi lastensuojelun kannan huollosta, jotta voisi siirtää vastuun lastensuojelulle ja lastensuojelu pyysi huollon siirtämistä yksin isälle. Teiro ei ymmärrä, että lastensuojelu teki huoltotuomion, jonka tuomari kirjasi omaksi tuomiokseen.

Helsingin lastensuojelun toimintaa ei voi kutsua lasten suojelemiseksi. Kun lasta ei suojella se ei ole suojelemista. Kun lapsi asetetaan raa'an henkisen väkivallan kohteeksi lastensuojelun toimesta todeten: "Tuomari päätti huollon isälle," ei lastensuojelu enää suojele lasta, vaan piiloutuu huoltotuomion taakse vastuutaan vältellen. Pelkkä nimike ei tee lastensuojelijasta suojelijaa. Vain suojeleva toiminta on suojelemista ja vasta suojelevan toiminnon jäkeen voi lastensuojelija kutsua itseään suojelijaksi. Teiro ei suojele ainakaan tätä lasta, joka onkin hänen ainut asiakkaansa.

Toisilla sosiaalivirkailijoilla on asiakkainaan mm. Vantaalla jopa 40-60 lasta.

Kun lastensuojelu ei suojele vaan kääntää selkänsä, se välinpitämättömyydellään hyväksyy väkivallan.
Väkivalta ei lopu silloin, kun sosiaalivirkalija nk. työntää päänsä pensaaseen kuin satujen pelokas jänis. Ei se lopu, vaikka kuinka sosiaalivirkailija uskottelisi itselleen tällaista ja osaisi jopa uskoa kuvitelmiinsa.

Fyysinen väkivalta voi tappaa lapsen. Me opimme tämän pienen 8-vuotiaana kuolleen Vilja Eerikan kautta Helsingissä. Henkinen väkivalta voi myös lopulta tappaa. Henkinen väkivalta haavoittaa mieltä, hajoittaa uhrin identiteetin, hidastaa lapsen identiteetin kehittymistä ja voi lopulta johtaa jopa lapsen itsemurhaan. Sitäkö Teiro tahtoo tälle tyttölapselle, kun ei tee mitään muutoksen eteen, vaikka tietää lapsen sanoittaneen itsetuhoisuutta sekä pelkojen aiheuttamia kuuloharhoja.

Teirohan väittää, että kaikki on hyvin, koska lapsella on voimakkaat kiintymyssuhteet vanhempiinsa. Äiti joutui selittämään joulukuussa 2016 Teirolle, joka on ollut lastensuojelussa töissä 20-vuotta, ettei kiintymyssuhteen voimakkuus ole se ainut asia mitä tulee huomioida, vaan tärkeää on huomioida millainen kiintymyssuhde on luonteeltaan eli onko se turvallinen, turvaton tai jäsentymätön. Tuossa tilanteessa Teiro änkytti äidille väitteen, että tietää tämän asian kyllä, vaikka ei ole mitenkään toiminnoillaan missään vaiheessa tuonut esille, että välittäisi siitä, onko lapsella turvallista elämässään. Eihän lapsen elämä voi olla turvallista, jos häneen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja muutoinkaan hänen perustarpeistaan ei pidetä huolta. Jos Teiro muka tiesi tämän asian, miksi hän ei ole mitenkään lapsen olosuhteen korjaantumiseksi tehnyt mitään?

Teiro on naureskellen kertonut äidille, että kokemuksestaan osaa arvioida, että lapsi tulee teini-ikäisenä reagoimaan siihen mitä isän kotona on tapahtunut. Hän naureskeli tälle, kuin olosuhteessa olisi muka jotain huvittavaa, vaikka itse on todennut jo ajat sitten, että olosuhde on vakava. Teiro kaiketi käyttää ajatusaikansa huvittavien tunnekokemusten luomiseen itselleen, sen sijaan että pohtisi olosuhteen muuttamiseen ratkaisua. Helsinkiläisäiti on syvästi huolissaan lapsensa turvallisen tulevaisuuden puolesta, koska sosiaalivirkailija kertoo naureskellen arvelevansa, että lapsen tulevaisuus tulee olemaan hankalaa kaiken nyt koetun vuoksi ja jättää naureskelun jälkeen toimintansa vain naureskelulinjalle. Teiron toimintatavat eivät ole herättäneet äidissä luottamuksen kokemusta. Äiti ei usko Teiron hakevan lapsen etua ja tämän välittävän lapsestaan.

Syksy 2016 oli äidille henkisesti erittäin kuormittavaa. Äiti odotti odottamistaan asiakassuunnitelman valmistumista, jota Teiro ei toteuttanut lupaamalla tavallaan. Henskisen väkivallan määrä oli viikottaista ja sirtä kohdistettiin niin lapsen kuin äitiin ja tämä kuormitti äitiä valtavasti. Vaikka Teirolle esitti olosuhteesta vakavan huolensa äidin psykoteraputti, joka totesi, että väkivallan olavaiuuden takia äidin todellinen hoito estyy, koska tapaamislla täytyy käsitellä väkivallan olevaisuutta ja vaikka perheneuvolakin osoitti huolensa Teirolle, ei Teiro ottanut muiden ammattilaisten huolta kuuleviin korviinsa. Hän ei välittänyt. Teirolle lapsi ja äiti ja lapsen muuta läheiset ovat kuin pelinappuloita pelissä, johon Teiro ie tahdo koskea. Teiro ei ole osoittanut tunneälyä eli empatiaa näitä kohtaan. Teiro ei osaa ymmärtää ihmisten periustarvetta saada elää ennakoitua turvallista hyvää elämää, vaikka on ollut lastensuojelussa toissä 20-vuotta.

Äiti pohtii mikä on ennustettavuus lapsen elämässä, kun puolen vuoden ajan lapseen kohdistettu väkivalta on isän kotona ollut miltei viikottaista ja toisinaan luonteeltaan jopa erittäin raakaa. Kuinka lapsen tulevaisuus voidaan nähdä turvallisena lastensuojelussa, kun lastensuojelu ei kyennyt puolen vuoden aikana mitenkään katkaisemaan lapseen kohdistettua raakaa väkivaltaa ja ikätasotonta kohtelua?

Täällä mieron tiellä peräänkuullutan ammatillisesti pätevän väkivaltatyön koulutuksen merkitystä lastensuojelun sosiaalivirkailijoille. Heistä jokainen on hyödytön lastemme suojelijana, jos heillä tätä ei ole. Jos heillä ei ole koulutuksen antamaa ymmärrystä siihen mitä on ammatillisesti pätevä humaani väkivalta työ, miksi sitä kuuluu antaa, miten sitä annetaan eri ikäisille persoonallisille lapsille heidän yksilöllisiin ikätasoisiin kehitystarpeisiin vastaten, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille lapsille ja väkivaltaa toteuttaneille lapsille, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille vanhemmille ja sitä toteuttaneille vanhemmille eli miten todella katkaistaan väkivallan kierrettä, ei heillä ole keinoja toteuttaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä. Jos sosiaalivirkailija ei lastensuojelussa osaa antaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, on hän väkivaltatilanteissa aina pätemätön suojelemaan lapsia ja näin ollen kykenemätön täyttämään työtehtäväänsä sekä lastensuojelullista funktiota yhteiskunnassamme.

Täällä mieron tiellä osoitan suurta surua helsinkiläistytön puolesta, joka olisi ansainnut saada elää lapsuutensa ilman järkyttävää väkivaltaa ja olisi ansainnut saada välittämistä lastensuojelusta. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään Suomessa, jossa on jo pitkään ollut mahdollista saada ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä.


Lue myös:
Väkivaltatyö asiantuntijayhteistyönä (Vuokko Nietola, 2011):
file:///C:/Users/Satu-Leena/Downloads/A_30_ISBN_9789524931397.pdf
Väkivaltatyön foorumi 2015 - luentomateriaalit (Turun Ensi- ja turvakoti ry):
http://tuentu.fi/vakivaltatyon-foorumi-2015-luentomateriaa…/

Väkivaltatyö (VIOLA Väkivallasta vapaaksi ry):
http://www.violary.fi/palvelut-asiakkaille/vakivaltatyo/

17. Valtakunnallinen väkivaltafoorumi (THL):
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/…/tapahtumal…/view/1391862

Väkivaltatyön kokonaisuus ja eri toimijoiden roolit (Sari Laaksonen, kehitysjohtaja Ensi- ja turvakotien liitto):
http://slideplayer.biz/slide/1975234/