Täällä mieron tiellä, jonne minut heitettiin tuulen viemäksi, kun Hölmölässä sinisilmäisenä uskaltauduin apua kyynelehtien pyytämään Helsingin lastensuojelusta ja luulin keskustelutaidon sekä rehellisen loogisen järjen olevan jotain mitä viranomaaisillemme opetetaan korkeakouluissamme, on tähystäjämme havainnut mahdollista maata horisontissamme. Kysymys kuuluukin, onko kyseessä pitkän lähteettömän tien aavikollamme, joka raakuudessaan on jättänyt meihin jälkensä, pelkkä toivon aiheuttama mielikuvituksen harhainen kuva eli kangastus.
Lähetin lastensuojeluilmoitukseni vieraannuttamisesta linkkinä myös Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelle toivoen, että edes joskus jossain hänen mielensä sopukoissa saisin aikaan lapsemme huomioivaa aivotoimintaa sekä kemiallisen reaktion, joka saisi hänet kokemaan tarpeelliseksi muuttaa toimintaansa vastaan valtavaksi laajentunutta syvästi myös minua ja sukuani haavoittanutta kuntamme toteuttamaa vieraannuttamisen bisnestä.
Ilokseni sain kaikessa katkeruudessa, jota kärsimykseni takia koen tätä vieraannuttamisen ja etäänyttämisen tuulta viranomaisasemansa aikana puhaltanutta Lounatvuorta kohtaan, vastineen, jossa ilmoittaa Lounatvuori Lastensuojelun johtajana, että hän ei enää toimi jälkeen 1.2.2016 Lastensuojelun johtajana. Uusi johtaja on valittu ja hän on Saila Nummikoski.
Pohdin mikä tämän on aiheuttanut? Olisiko kenties mitättömyyteni suuri valitustulva saanut sen vihdoin aikaan ainoana mahdollisuutena tilanteessa, jossa Lounatvuori ei ole kyennyt työskentelymenetelmillään tukemaan perheiden hyvinvointia? Olisiko hänet pakotettu astumaan asemastaan alas tänne lähemmäksi meitä tavallisia tallaajia? Kykeneekö hän edes ikinä näkemään meitä vanhempia, joita hän alaisineen satutti monin kyseenalaistettavin toimintamenetelmin, samanarvoisina ihmisinä hänen korkeutensa kanssa ja arvostamaan meidän elämäämme? Muistoissani kaikuvat haamukuvat siitä, kuinka hän vastasi muistutuksiini todistamatta, että hän olisi asiaamme todella edes perehtynyt, ettei hänen alaisensa tee virheitä ja syytti myös minua kuten saamieni tietojen mukaan muitakin valittajia yhteistyökyvyttömyydestä, sen sijaan että olisi korjannut pyyntöjemme mukaan alaistensa toimintaa. Vain muutama kuukausi ennen poistumistaan asemastaan hän allekirjoitti vastineen muistutukseen, jossa todetaan, että muistutusta ei tarvitse tutkia ja sen eteen ei tarvitse mitään tehdä, koska lapsen asiat ovat lastensuojelun toiminnan alla. Monellekko Lounatvuori on vastannut, ettei mihinkään tarvitse puuttua, koska muistutuksen kohteena on lastensuojelu? Kuinka moni on joutunut tällaisen vääryyden alle ja kuinka moni jäi ilman asiallisia tutkimuksia vanhemmuudestaan, asiakassuhteen tilanteesta ja kuinka moni lapsi kärsi tämän vaikeasti havaittavan ja monimuotoisesti toteutettavissa olevan vieraannuttamistoiminnan takia?
Minulla on oikeus vihata Lounatvuorta tunteissani, sillä hän on osallistunut yhteen raaimpaan väkivallantoteuttamisen muotoon ei pelkästään kohdistaen sitä minuun, vaan erityisesti minulle rakkaimpaan eli lapseemme sekä kaikkiin rakkaisiini eli perheeseeni. Minä kannan oman kipuni lisäksi kaikkien kipua, koska Lounatvuori ei osaa kantaa kipua ja auttaa kärsiviä. Toivottavasti mikään kunta ei palkkaa häntä enää samankaltaisiin asemiin, jotta vieraannuttaminen ei pääse toteutumaan samoin, kuin hän tätä toteutti lapsemme kohdalla. Ja jos joku Helsingin sosiaalivirkailija kehtaa valittaa julkisuuskuvansa takia, miettiköön miten toteuttavat työtään ja jos joku kehtaa valittaa vihapuheiden takia, miettikööt kuinka ovat satuttaneet ja jos joku kehtaa lastensuojelun sosiaalivirkailijana valittaa kuinka auttamistyö on henkisesti rankkaa, vaihtakoon alaa sellaiselle allalle, mikä ei ole rankaa, jos sellaisen löytää. Kyse on asenteesta ja toimintatavoista. Ja minulla on oikeus tuntea vihaa, kunhan käsittelen sen kirjoittamalla, enkä mene toista satuttamaan väkivallalla vaikkapa vieden heiltä läheisiään pakkokeinoin. Ei Lounatvuorikaan menetä läheisiään ja rakkaimpiaan minun tunteiden takia, eivät he välitä todennäköisesti ollenkaan siitä, mitä minä tai lapsemme tai sukumme kokee tai ollenkaan näkökannoistamme. Heille on aivan sama toteuttaako Sisko kuinka monimuotoisesti väkivaltaa, kunhan se ei osu heihin.
Nyt mietin kuka on Saila Nummikoski. Ennen Lounatvuorta puhalsivat sokean välinpitämättömyyden tuulet. Eerikan kuoleman jälkeen Lounatvuoren astuttua lastensuojelumme ruorin vireen käskynjaon johtoon muuttui toiminta sosiaaliviranomaisilla pakkotoimien vieraannuttamisenkentäksi, kuin viimeiseen hengenvetoon koetettaisiin poistaa uuden kuolematapauksen mahdollistuminen. Samalla jalkoihin jäi ainakin yksi tutkimaton tapaus alimpaan kerrokseen tukehtumaan vieraannuttamisesta tämän hölmöilyn takia. Millaiset tuulet synnyttää Saila Nummikoski?
Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa on muokattu 15.12.2015 viimeeksi. Uuden lastensuojelun johtajan nimi mahdollisesti vaihdettu jo tuolloin suunnitelmaan joka tehtiin vuosille 2013-2016. En havainnut sen sisällössä kohtaa vieraannuttamisen estämiselle? Vuosi pitää siis mennä ainakin näillä, vaan mikä on tulevaisuus? Liekkö ennen seuraavaa hyvinvointisuunnitelmaa vuorostaan tutkimusta tehtäisiin tarpeista myös vanhempia ja asiakkaita ja entisiä asiakkaita kuullen? Jos vaikka lapsiakin kuultaisiin, kun sitä ei tarvinnut tehdä ennen Eerikan kuolemaa, eikä jälkeen Eerikan kuoleman? Ei kai sisäsiittoista kehitystä kannata loputtomiin jatkaa, sillä jokainen tietää sen olevan haitallista syntyvälle.
23.6.2011 Saila Nummikoski käsitteli Soccan eli pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa Sosiaalihuoltolain kuulemistilaisuudessa sosiaaliviranomaisille tiedetysti hankalaa asiaa eli näkökulmia asiakaslähtöisyyteen. Kysymysasettelussa tosin oli jotain arveluttavaa, sillä asiakkaiden asemaa ajattelematta kysyttiinkin vahvistaako sosiaalihuoltolaki sosiaalityön asemaa ja antaako se sosiaalityölle uusia työkaluja? Kun piti pohtia asiakaslähtöisyyttä eli asiakkaan tarpeita, pohdittiinkin "minä, minulle, minun" -asenteella sosiaalitoimea. Ainakin Soccan sivuilla näin on julkaistu.
Toivon todella Saila Nummikosken tuovan tullessaan uusia tuulia ja hänen olevan valmis astumaan valtiomme pääkaupungin lastensuojelun johtoon eli koko Suomen lastemme asioissa korkeimman viranomaisen asemaan. Toivottavasti Nummikoski tajuaa, ettei missään nimessä kannata toimia edeltäjiensä tavoin tai sama kritiikkitulva jatkuu lapsiemme ja heidän perheidensä kärsimyksien takia. Lastensuojelun johtaminenhan ei ole politikointia ja julkisuuskuvan kiillottamista. Se on todellakin inhimillisten ihmisten johtamista. Kapteenin tulee olla tietoinen laivansa sekä miehistönsä heikkouksista ja paikoista, joissa voi rauhassa korjata heikkouksia, jotta laiva kiitäisi uljaasti pois Lounatvuoren luoman merirosvouksen reitiltä, kohti perheiden hyvinvointia ja toisi perheille aavikoilleen keitaan, joka eheyttäisi nämä polarisoituneet tilanteet ja poistaisi lastensuojelumme sisäisen kriisin.
Pohdittavakseni jää kysymys miksi juuri Saila Nummikoski? Miksei vaikkapa Anna Metteriä tai Salli Saarta, naisia jotka puhuvat asiaa ja tahtovat selkeästi parempaa hyvinvointia yksilöille ja heistä koostuvalle yhteisölle.
Muita uusia Lokakuun liikkeen juttuja
☞ Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella
☞ Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä
Lähetin lastensuojeluilmoitukseni vieraannuttamisesta linkkinä myös Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelle toivoen, että edes joskus jossain hänen mielensä sopukoissa saisin aikaan lapsemme huomioivaa aivotoimintaa sekä kemiallisen reaktion, joka saisi hänet kokemaan tarpeelliseksi muuttaa toimintaansa vastaan valtavaksi laajentunutta syvästi myös minua ja sukuani haavoittanutta kuntamme toteuttamaa vieraannuttamisen bisnestä.
Ilokseni sain kaikessa katkeruudessa, jota kärsimykseni takia koen tätä vieraannuttamisen ja etäänyttämisen tuulta viranomaisasemansa aikana puhaltanutta Lounatvuorta kohtaan, vastineen, jossa ilmoittaa Lounatvuori Lastensuojelun johtajana, että hän ei enää toimi jälkeen 1.2.2016 Lastensuojelun johtajana. Uusi johtaja on valittu ja hän on Saila Nummikoski.
Pohdin mikä tämän on aiheuttanut? Olisiko kenties mitättömyyteni suuri valitustulva saanut sen vihdoin aikaan ainoana mahdollisuutena tilanteessa, jossa Lounatvuori ei ole kyennyt työskentelymenetelmillään tukemaan perheiden hyvinvointia? Olisiko hänet pakotettu astumaan asemastaan alas tänne lähemmäksi meitä tavallisia tallaajia? Kykeneekö hän edes ikinä näkemään meitä vanhempia, joita hän alaisineen satutti monin kyseenalaistettavin toimintamenetelmin, samanarvoisina ihmisinä hänen korkeutensa kanssa ja arvostamaan meidän elämäämme? Muistoissani kaikuvat haamukuvat siitä, kuinka hän vastasi muistutuksiini todistamatta, että hän olisi asiaamme todella edes perehtynyt, ettei hänen alaisensa tee virheitä ja syytti myös minua kuten saamieni tietojen mukaan muitakin valittajia yhteistyökyvyttömyydestä, sen sijaan että olisi korjannut pyyntöjemme mukaan alaistensa toimintaa. Vain muutama kuukausi ennen poistumistaan asemastaan hän allekirjoitti vastineen muistutukseen, jossa todetaan, että muistutusta ei tarvitse tutkia ja sen eteen ei tarvitse mitään tehdä, koska lapsen asiat ovat lastensuojelun toiminnan alla. Monellekko Lounatvuori on vastannut, ettei mihinkään tarvitse puuttua, koska muistutuksen kohteena on lastensuojelu? Kuinka moni on joutunut tällaisen vääryyden alle ja kuinka moni jäi ilman asiallisia tutkimuksia vanhemmuudestaan, asiakassuhteen tilanteesta ja kuinka moni lapsi kärsi tämän vaikeasti havaittavan ja monimuotoisesti toteutettavissa olevan vieraannuttamistoiminnan takia?
Minulla on oikeus vihata Lounatvuorta tunteissani, sillä hän on osallistunut yhteen raaimpaan väkivallantoteuttamisen muotoon ei pelkästään kohdistaen sitä minuun, vaan erityisesti minulle rakkaimpaan eli lapseemme sekä kaikkiin rakkaisiini eli perheeseeni. Minä kannan oman kipuni lisäksi kaikkien kipua, koska Lounatvuori ei osaa kantaa kipua ja auttaa kärsiviä. Toivottavasti mikään kunta ei palkkaa häntä enää samankaltaisiin asemiin, jotta vieraannuttaminen ei pääse toteutumaan samoin, kuin hän tätä toteutti lapsemme kohdalla. Ja jos joku Helsingin sosiaalivirkailija kehtaa valittaa julkisuuskuvansa takia, miettiköön miten toteuttavat työtään ja jos joku kehtaa valittaa vihapuheiden takia, miettikööt kuinka ovat satuttaneet ja jos joku kehtaa lastensuojelun sosiaalivirkailijana valittaa kuinka auttamistyö on henkisesti rankkaa, vaihtakoon alaa sellaiselle allalle, mikä ei ole rankaa, jos sellaisen löytää. Kyse on asenteesta ja toimintatavoista. Ja minulla on oikeus tuntea vihaa, kunhan käsittelen sen kirjoittamalla, enkä mene toista satuttamaan väkivallalla vaikkapa vieden heiltä läheisiään pakkokeinoin. Ei Lounatvuorikaan menetä läheisiään ja rakkaimpiaan minun tunteiden takia, eivät he välitä todennäköisesti ollenkaan siitä, mitä minä tai lapsemme tai sukumme kokee tai ollenkaan näkökannoistamme. Heille on aivan sama toteuttaako Sisko kuinka monimuotoisesti väkivaltaa, kunhan se ei osu heihin.
Nyt mietin kuka on Saila Nummikoski. Ennen Lounatvuorta puhalsivat sokean välinpitämättömyyden tuulet. Eerikan kuoleman jälkeen Lounatvuoren astuttua lastensuojelumme ruorin vireen käskynjaon johtoon muuttui toiminta sosiaaliviranomaisilla pakkotoimien vieraannuttamisenkentäksi, kuin viimeiseen hengenvetoon koetettaisiin poistaa uuden kuolematapauksen mahdollistuminen. Samalla jalkoihin jäi ainakin yksi tutkimaton tapaus alimpaan kerrokseen tukehtumaan vieraannuttamisesta tämän hölmöilyn takia. Millaiset tuulet synnyttää Saila Nummikoski?
Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa on muokattu 15.12.2015 viimeeksi. Uuden lastensuojelun johtajan nimi mahdollisesti vaihdettu jo tuolloin suunnitelmaan joka tehtiin vuosille 2013-2016. En havainnut sen sisällössä kohtaa vieraannuttamisen estämiselle? Vuosi pitää siis mennä ainakin näillä, vaan mikä on tulevaisuus? Liekkö ennen seuraavaa hyvinvointisuunnitelmaa vuorostaan tutkimusta tehtäisiin tarpeista myös vanhempia ja asiakkaita ja entisiä asiakkaita kuullen? Jos vaikka lapsiakin kuultaisiin, kun sitä ei tarvinnut tehdä ennen Eerikan kuolemaa, eikä jälkeen Eerikan kuoleman? Ei kai sisäsiittoista kehitystä kannata loputtomiin jatkaa, sillä jokainen tietää sen olevan haitallista syntyvälle.
23.6.2011 Saila Nummikoski käsitteli Soccan eli pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa Sosiaalihuoltolain kuulemistilaisuudessa sosiaaliviranomaisille tiedetysti hankalaa asiaa eli näkökulmia asiakaslähtöisyyteen. Kysymysasettelussa tosin oli jotain arveluttavaa, sillä asiakkaiden asemaa ajattelematta kysyttiinkin vahvistaako sosiaalihuoltolaki sosiaalityön asemaa ja antaako se sosiaalityölle uusia työkaluja? Kun piti pohtia asiakaslähtöisyyttä eli asiakkaan tarpeita, pohdittiinkin "minä, minulle, minun" -asenteella sosiaalitoimea. Ainakin Soccan sivuilla näin on julkaistu.
Toivon todella Saila Nummikosken tuovan tullessaan uusia tuulia ja hänen olevan valmis astumaan valtiomme pääkaupungin lastensuojelun johtoon eli koko Suomen lastemme asioissa korkeimman viranomaisen asemaan. Toivottavasti Nummikoski tajuaa, ettei missään nimessä kannata toimia edeltäjiensä tavoin tai sama kritiikkitulva jatkuu lapsiemme ja heidän perheidensä kärsimyksien takia. Lastensuojelun johtaminenhan ei ole politikointia ja julkisuuskuvan kiillottamista. Se on todellakin inhimillisten ihmisten johtamista. Kapteenin tulee olla tietoinen laivansa sekä miehistönsä heikkouksista ja paikoista, joissa voi rauhassa korjata heikkouksia, jotta laiva kiitäisi uljaasti pois Lounatvuoren luoman merirosvouksen reitiltä, kohti perheiden hyvinvointia ja toisi perheille aavikoilleen keitaan, joka eheyttäisi nämä polarisoituneet tilanteet ja poistaisi lastensuojelumme sisäisen kriisin.
Pohdittavakseni jää kysymys miksi juuri Saila Nummikoski? Miksei vaikkapa Anna Metteriä tai Salli Saarta, naisia jotka puhuvat asiaa ja tahtovat selkeästi parempaa hyvinvointia yksilöille ja heistä koostuvalle yhteisölle.
Muita uusia Lokakuun liikkeen juttuja
☞ Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella
☞ Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä
RSS Feed
