Olen kirjoittanut äidistä, joka ihmettelee miksi Helsingin lastensuojelu toteuttaa määrätietoisesti vieraanuuttamista ja miksi kukaan lastensuojelun johdossa ei puutu asiaan.
Äiti on kummissaan, että asiaan ei puutu edes lastansuojelun johtaja tilanteessa, jossa hänen alaisensa ovat mitään todella tutkimatta mustamaalenneet hyvän äidin kirjauksissaan ja toteuttaneet aivan kamalaa työtä, millä ei ole mitään tekemistä lapsiemme suojelemisen kanssa.
Helsingissä ei kunnioiteta ihmisten perhe-elämää, vaan viranomaisen statusta suojellaan välinpitämättä siitä, kuinka haavoittavaa lastensuojelun työ on.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski jatkaa samaa linjaa jälkeen edeltäjänsä lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren. Vastineessaan hän havannoi minne kaikkialle tieto lastensuojelun toiminnasta on mennyt. Äiti on valittanut lastensuojelun toiminnasta mm. Helsingin kaupungin johtajille ja tuonut esille, että nyt työskentely ei todellakaan kohtaa perheitä, lasta ja ihmisiä. Tämän Nummikoski kirjaa.
Äiti on valittanut, ettei lasta kuulla lastensuojelussa ja tätä ei kirjaa Nummikoski. Ei tietenkään, sillä Eerikan kuolematapauksessa tämä oli se tärkein asia, joka nostettiin pöydälle ja johon luvattiin muutosta. Kun muutosta ei ole tehty, kirjataan vain muodossa, jossa ei paljasteta mistä tarkalleen on valitettu:. Se kuinka lastensuojelu mustamaalasi äidin ei kiinnosta Nummikoskea.
Mutta Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski kirjaa:
"Olette samaan aikaan tehnyt lukuisia lastensuojeluilmoituksia ja kerrotte mm. olevanne tyytymätön työntekijöiden ja esimiesten toimintatapoihin ja toteatte näkemyksenänne muun muassa, että myös lastensuojelu ja kunta ovat lähteneet toteuttamaan vieraannuttamista, työsketely ei ole puolueetonta, uskotaan isän valheita ja vanhemmuuttanne ei tueta."
Nummikoski korjaa johtava sosiaalityöntekijän virheen tarpeenselvityksessä huomaamattaan kirjoittamalla:
"..että, lapsi tahtoo olla enemmän äitinsä luona,"
vaikka Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen tarpeenselvitykseen oli johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen kirjoittanut valheen, jonka mukaan äiti puhuttaisi lasta asumaan luokseen.
Tähän vastine on:
"Lähettämänne muistututukset eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin."
Helsingissä ei siis tarvitse muuttaa toimintaa latsensuojelun johtaja Saila Nummikosken mukaan. Edes virallista kirjausten korjausmenttelyä ei tarvitse toteuttaa, vaikka virheelisen kirjauksen havaitessaan se tulee toteuttaa ja esimiehen tulee siihen johtaa. Helsinki saa jatkaa toimintaa, jossa lapsia ei kuulla, mitään ei tutkita, vaan toiminta jatkaa yhä sosiaalivirkailijoiden oletusten tukemista, jonka toteuttamisesta Helsingissä myös vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen kertoi Pro Gradussaan. Vieraannuttamista saa jatkaa ja valheellsisin kirjauksin saa siirrellä lapsia miten haluaa.
Lastensuojelun johtajan näkemys on, että lastensuojelu saa:
1) siirtää ilman lakisääteistä perustelua lapsen huollon yksin lapsen toiselle vanhemmalle, pyytäen tätä tuomarilta huolto-oikeudesta. Vanhemman siis saa ottaa lapsen elämästä ilman tutkimusta ja ilman, että vanhempi olisi lapselle vaarallinen. Vanhempia saa kiusta henkisesti ja alistaa. Lapsella ei ole väliä ja Helsingin mielestä lapsen elämä en toisarvoista lastensuojelun työskentelyssä.
2) Vastuussosiaalityöntekijä Laura Laineen toimintaa ei tarvitse puuttua, vaikka Laura Laine mm. ilman asianmukaista tutkintaa valan alla oikeudessa väitti äidillä olevan symbioottinen suhde lapseensa hovioikeudessa.
3) Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen saa yhä jatkaa toimintaansa, haukkua vanhempia nisteiksi, kirjata mitä huvittaa asiakasrekisteriin tutkimatta mitään ja tapaamatta lasta ja yksin päättää kumpaa vanhempaa tuetaan ja syrjäyttää toisia vanhempia ihan mielin määrin lastensuojelullisen tuen ulkopuolelle vain syystä: "Et ole huoltaja ja koska saan viranomaisena ohittaa lain, totean, vanhempaa ei tarvitse tukea, jos hän ei ole huoltaja."
4) Lapsia ei tarvitse kuulla Helsingin lastensuojelussa ja erityisesti voimme jättää tutkimatta lapsen ja tämän vanhemman välisen suhteen, sillä miksi laittaisimme sellaisen tutkimukseen resursseja, koska voimme kirjoitella kuvitelmia asiakirjoihin paljon "halvemmalla".
Viimeisenä Nummikoski kirjaa:
"Todettakoon, että lapsen huoltajuuteen, asumisen ja tapaamisiin liittyen on toimivalta oikeudella."
Lastensuojelulla on myös tähän toimivaltaa. Lastensuojeluhan koetti estää johtava sosiaalityöntekijä Mustosen toiminnalla lapsen tapaamiset äitiinsä ja tämän esti Kivikon avopuolen sosiaalivirkailija kuultuaan lasta eli tehtyä jotain mitä ei tehnyt vakavissa asioissa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine tai vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen, jotka ainoastaan rakensivat työnsä isän ja isän puolison näkemyksille.
Mitähän hyötyä tästä on äidille. Lastensuojelu ilmoitti, että heitä ei kiinnosta äidin vanhemmuuden tukeminen. Suomen tuomiovalta tunnetusti toteuttaa yhteisöväkivallasta rankinta eli leimaamista. Vanhempi, joka tuomitaan huollon ulkopuolelle ja lapsen elämästä rajataan pois vielä lastensuojleun toiveesta, ei voi juurikaan saada tällaiseen asiaan muutosta, vaikka kuinka yrittäisi. Vanhempi, jonka lastensuojelu mustamaalaa valheellisin kirjauksin ja ilman asianmukaista tutkimusta leimataan lastensujelun antamalla mustamaalaavalla leimalla oikeusistuimessa ja ei siihen voi saada mitään muutosta mistään.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski tietää tämän. Hän tietää kuinka järjestelmämme toimii, ei hän ole naivi. Nummikoski siis tarhtoi kertoa äidille:
"Minua johtajana ei kiinnosta mitä alaisemme tekevät ja siksi en ala korjaaviin toimenpiteisiin. Voithan yrittää huollon muuttamista oikeudessa yksin, jos tilanteesi ei kelpaa sinulle, mutta me lastensuojelusta emme tule auttamaan sinua mitenkään. Entä sitten, että alaiseni eivät toteuta työtään tutkien todella asioita ja olosuhteita. Entä sitten, vaikka sinulle ei annettu lastensuojelusta perus- ja ihmisoikeuksiasi. Entä sitten, että sinut ja lapsi on vieraannutettu ja ette enää tunne toisianne todella, vaan elämänne perustuu vain hyvin lyhyille tapaamisille. Entä siten, että kaiken takana on lastensuojelu, joka ohjasi fabrikoiden tuomaristoa. Entä sitten, että oikeuslaitoksemme tuomitsevat ihmisiä, eikä tekoja ja näin leimaa ihmiset. Entä sitten että lapsenne kärsii ja menettää lapsuudessaan äitinsä. Ei näistä asioista mikään kohtaa sitä, mikä on minun käsitykseni lastensuojelun johtajan tehtävistä. Minun tehtävä ei ole tukea vanhempia ja auttaa alaisiamme toimimaan tiedän etunne ja tarpeidenne mukaan. Minä vain kirjoitan teille norsunluutornistani vastineita muistutuksiinne. Mustaa valkoiselle on minun työni, ei johtaminen."
Vastineen on allekirjoittanut myös sosiaalityön päällikkö Terhi Leino. Hänkään ei siis koe, että johtava sosiaalityöntekijä Mustosen tulisi Helsingin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksessä todella tutkia asioita, tavata ihmisiä, kirjata se mitä hänelle kerrotaan ja kuunnella uskoen ihmisiä ja ihmisiin. Leinon mukaan toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä ja Mustosta ei pidä kouluttaa.
Täällä Mieron tiellä joudun ilmoittamaan, ettei Eerikan kuoleman jälkeen Helsingin toiminan kentässä ole tapahtunut muutosta. Vaikka Helsingin sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikö Juvonen väitti vuosi sitten Helsingin Sanomille, että Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelussa on alettu kuulemaan lapsia, ei tämä ole totta. Yhä jatkaa Helsinki toimintatapaa, jossa lasta ei tarvitse kuulla lastensuojeluilmoitusen yhteydessä.
Kaiken edellisen siis hyväksyy Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ja nähtävästi hänen rinnallaan sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö Pia Panhelainen sekä Virastopäällikkö Hannu Juvonen ja kirsikkana kermalla kuorrutetussa kakussa apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Muutenhan asia otettasiin vakavasti ja siitä ilmoitettaessa se johtaisi toimenpiteisiin.
Miero vetoaa Helsingin päättäjiin ja pyytää heitä loettamaan vieraannutamisen ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet äidin maineen korjaamiseen ja asiallisen lastensuojelutyön toteutumiseen.
Lue myös:
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1. -
Äiti on kummissaan, että asiaan ei puutu edes lastansuojelun johtaja tilanteessa, jossa hänen alaisensa ovat mitään todella tutkimatta mustamaalenneet hyvän äidin kirjauksissaan ja toteuttaneet aivan kamalaa työtä, millä ei ole mitään tekemistä lapsiemme suojelemisen kanssa.
Helsingissä ei kunnioiteta ihmisten perhe-elämää, vaan viranomaisen statusta suojellaan välinpitämättä siitä, kuinka haavoittavaa lastensuojelun työ on.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski jatkaa samaa linjaa jälkeen edeltäjänsä lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren. Vastineessaan hän havannoi minne kaikkialle tieto lastensuojelun toiminnasta on mennyt. Äiti on valittanut lastensuojelun toiminnasta mm. Helsingin kaupungin johtajille ja tuonut esille, että nyt työskentely ei todellakaan kohtaa perheitä, lasta ja ihmisiä. Tämän Nummikoski kirjaa.
Äiti on valittanut, ettei lasta kuulla lastensuojelussa ja tätä ei kirjaa Nummikoski. Ei tietenkään, sillä Eerikan kuolematapauksessa tämä oli se tärkein asia, joka nostettiin pöydälle ja johon luvattiin muutosta. Kun muutosta ei ole tehty, kirjataan vain muodossa, jossa ei paljasteta mistä tarkalleen on valitettu:. Se kuinka lastensuojelu mustamaalasi äidin ei kiinnosta Nummikoskea.
Mutta Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski kirjaa:
"Olette samaan aikaan tehnyt lukuisia lastensuojeluilmoituksia ja kerrotte mm. olevanne tyytymätön työntekijöiden ja esimiesten toimintatapoihin ja toteatte näkemyksenänne muun muassa, että myös lastensuojelu ja kunta ovat lähteneet toteuttamaan vieraannuttamista, työsketely ei ole puolueetonta, uskotaan isän valheita ja vanhemmuuttanne ei tueta."
Nummikoski korjaa johtava sosiaalityöntekijän virheen tarpeenselvityksessä huomaamattaan kirjoittamalla:
"..että, lapsi tahtoo olla enemmän äitinsä luona,"
vaikka Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen tarpeenselvitykseen oli johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen kirjoittanut valheen, jonka mukaan äiti puhuttaisi lasta asumaan luokseen.
Tähän vastine on:
"Lähettämänne muistututukset eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin."
Helsingissä ei siis tarvitse muuttaa toimintaa latsensuojelun johtaja Saila Nummikosken mukaan. Edes virallista kirjausten korjausmenttelyä ei tarvitse toteuttaa, vaikka virheelisen kirjauksen havaitessaan se tulee toteuttaa ja esimiehen tulee siihen johtaa. Helsinki saa jatkaa toimintaa, jossa lapsia ei kuulla, mitään ei tutkita, vaan toiminta jatkaa yhä sosiaalivirkailijoiden oletusten tukemista, jonka toteuttamisesta Helsingissä myös vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen kertoi Pro Gradussaan. Vieraannuttamista saa jatkaa ja valheellsisin kirjauksin saa siirrellä lapsia miten haluaa.
Lastensuojelun johtajan näkemys on, että lastensuojelu saa:
1) siirtää ilman lakisääteistä perustelua lapsen huollon yksin lapsen toiselle vanhemmalle, pyytäen tätä tuomarilta huolto-oikeudesta. Vanhemman siis saa ottaa lapsen elämästä ilman tutkimusta ja ilman, että vanhempi olisi lapselle vaarallinen. Vanhempia saa kiusta henkisesti ja alistaa. Lapsella ei ole väliä ja Helsingin mielestä lapsen elämä en toisarvoista lastensuojelun työskentelyssä.
2) Vastuussosiaalityöntekijä Laura Laineen toimintaa ei tarvitse puuttua, vaikka Laura Laine mm. ilman asianmukaista tutkintaa valan alla oikeudessa väitti äidillä olevan symbioottinen suhde lapseensa hovioikeudessa.
3) Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen saa yhä jatkaa toimintaansa, haukkua vanhempia nisteiksi, kirjata mitä huvittaa asiakasrekisteriin tutkimatta mitään ja tapaamatta lasta ja yksin päättää kumpaa vanhempaa tuetaan ja syrjäyttää toisia vanhempia ihan mielin määrin lastensuojelullisen tuen ulkopuolelle vain syystä: "Et ole huoltaja ja koska saan viranomaisena ohittaa lain, totean, vanhempaa ei tarvitse tukea, jos hän ei ole huoltaja."
4) Lapsia ei tarvitse kuulla Helsingin lastensuojelussa ja erityisesti voimme jättää tutkimatta lapsen ja tämän vanhemman välisen suhteen, sillä miksi laittaisimme sellaisen tutkimukseen resursseja, koska voimme kirjoitella kuvitelmia asiakirjoihin paljon "halvemmalla".
Viimeisenä Nummikoski kirjaa:
"Todettakoon, että lapsen huoltajuuteen, asumisen ja tapaamisiin liittyen on toimivalta oikeudella."
Lastensuojelulla on myös tähän toimivaltaa. Lastensuojeluhan koetti estää johtava sosiaalityöntekijä Mustosen toiminnalla lapsen tapaamiset äitiinsä ja tämän esti Kivikon avopuolen sosiaalivirkailija kuultuaan lasta eli tehtyä jotain mitä ei tehnyt vakavissa asioissa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine tai vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen, jotka ainoastaan rakensivat työnsä isän ja isän puolison näkemyksille.
Mitähän hyötyä tästä on äidille. Lastensuojelu ilmoitti, että heitä ei kiinnosta äidin vanhemmuuden tukeminen. Suomen tuomiovalta tunnetusti toteuttaa yhteisöväkivallasta rankinta eli leimaamista. Vanhempi, joka tuomitaan huollon ulkopuolelle ja lapsen elämästä rajataan pois vielä lastensuojleun toiveesta, ei voi juurikaan saada tällaiseen asiaan muutosta, vaikka kuinka yrittäisi. Vanhempi, jonka lastensuojelu mustamaalaa valheellisin kirjauksin ja ilman asianmukaista tutkimusta leimataan lastensujelun antamalla mustamaalaavalla leimalla oikeusistuimessa ja ei siihen voi saada mitään muutosta mistään.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski tietää tämän. Hän tietää kuinka järjestelmämme toimii, ei hän ole naivi. Nummikoski siis tarhtoi kertoa äidille:
"Minua johtajana ei kiinnosta mitä alaisemme tekevät ja siksi en ala korjaaviin toimenpiteisiin. Voithan yrittää huollon muuttamista oikeudessa yksin, jos tilanteesi ei kelpaa sinulle, mutta me lastensuojelusta emme tule auttamaan sinua mitenkään. Entä sitten, että alaiseni eivät toteuta työtään tutkien todella asioita ja olosuhteita. Entä sitten, vaikka sinulle ei annettu lastensuojelusta perus- ja ihmisoikeuksiasi. Entä sitten, että sinut ja lapsi on vieraannutettu ja ette enää tunne toisianne todella, vaan elämänne perustuu vain hyvin lyhyille tapaamisille. Entä siten, että kaiken takana on lastensuojelu, joka ohjasi fabrikoiden tuomaristoa. Entä sitten, että oikeuslaitoksemme tuomitsevat ihmisiä, eikä tekoja ja näin leimaa ihmiset. Entä sitten että lapsenne kärsii ja menettää lapsuudessaan äitinsä. Ei näistä asioista mikään kohtaa sitä, mikä on minun käsitykseni lastensuojelun johtajan tehtävistä. Minun tehtävä ei ole tukea vanhempia ja auttaa alaisiamme toimimaan tiedän etunne ja tarpeidenne mukaan. Minä vain kirjoitan teille norsunluutornistani vastineita muistutuksiinne. Mustaa valkoiselle on minun työni, ei johtaminen."
Vastineen on allekirjoittanut myös sosiaalityön päällikkö Terhi Leino. Hänkään ei siis koe, että johtava sosiaalityöntekijä Mustosen tulisi Helsingin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksessä todella tutkia asioita, tavata ihmisiä, kirjata se mitä hänelle kerrotaan ja kuunnella uskoen ihmisiä ja ihmisiin. Leinon mukaan toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä ja Mustosta ei pidä kouluttaa.
Täällä Mieron tiellä joudun ilmoittamaan, ettei Eerikan kuoleman jälkeen Helsingin toiminan kentässä ole tapahtunut muutosta. Vaikka Helsingin sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikö Juvonen väitti vuosi sitten Helsingin Sanomille, että Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelussa on alettu kuulemaan lapsia, ei tämä ole totta. Yhä jatkaa Helsinki toimintatapaa, jossa lasta ei tarvitse kuulla lastensuojeluilmoitusen yhteydessä.
Kaiken edellisen siis hyväksyy Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ja nähtävästi hänen rinnallaan sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö Pia Panhelainen sekä Virastopäällikkö Hannu Juvonen ja kirsikkana kermalla kuorrutetussa kakussa apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Muutenhan asia otettasiin vakavasti ja siitä ilmoitettaessa se johtaisi toimenpiteisiin.
Miero vetoaa Helsingin päättäjiin ja pyytää heitä loettamaan vieraannutamisen ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet äidin maineen korjaamiseen ja asiallisen lastensuojelutyön toteutumiseen.
Lue myös:
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1. -
RSS Feed
