Olen huomannut, että meillä valvotaan lapsia aika kovalla kädellä. Meillä valvotaan vanhempia järkyttävällä huolella. Kaikki tämä valvonta tehdään ilman tarkkaavaisuutta ja kunnollista moniammatillista yhteistyötä. Valvontaan päädytään ilman kunnollista moniammatillista yhteistyötä.
Eli kun me emme tue toisiamme ja huomaamme, että jokin kumma ehkä nyt tässä tilanteessa kenties mättää, me kuvittelemme tilanteeseen jonkun syylliseksi ja asetamme hänet valvonnan alle. Me emme huomaa sitä asiaa, että ajauduimme tilanteeseen, koska emme tue toisiamme ja emme huomaa, että tukeminen olisi tärkeää ja päätämme siis valvoa ja tarkkailla tilannetta tukemisen sijaan. Me pidämme tarkkailijoina itseämme tärkeinä ja niitä muita huolestuttavina.
Lastensuojelun toteuttamat tapaamisten rajoituspäätösten toteuttaminen on kasvanut valtavasti ja meillä toteuttaa näitä todella rajoittavia ja valvontaan asettavia tapaamisten vahvennustuomiota myös julkinen oikeus kasvavassa määrin. Lisäksi lastensuojelu toteuttaa tapaamisten rajoituksia ilman virallista rajoituspäätöstä ja ilman virallista menetelmää, jossa tulisi kirjata päätökseen perustelut rajoitukselle, jossa tulisi nähdä toiminta vain väliaikaisena ja jossa tulisi olla aukikirjattuna menetelmät, joilla pyritään rajoituspäätöksestä pois. Monet Suomen lapsista tapaavat vuosien ajan vanhempiaan vaikkapa kerran kuussa kaksi tuntia valvotusti, vain koska sosiaalivirkailijaa ei kiinnosta tehdä työtään perhe-elämän normalisoimisen eteen.
Ensi- ja Turvakotien liitto on Turvakodeiltaan keräämän tiedon kautta saanut havaita, että meillä toteutaan hyvin heppoisin perusteluin ja jopa ilman todellista lakiin perustuvaa syytä mm. valvottujen tapaamisten päätöksiä ja tuomioita. Toteutetaan vieraanuttamista. Erään Helsinkiläisen käräjäoikeuden tuomarin tuomio oli, että 7 vuotias lapsi saa tavata vanhempaansa loppuhuollon ajan eli 11 vuotta vain kaksi kertaa kuussa kaksi tuntia valvotusti sillä perustelulla, että hän oli huolissaan, koska ei tiennyt mikä todiste oli totta todisteiden riidellessä toisiaan vastaan.
Tilanteesta kärsivät valvotusti toisiaan tapaavat lapset ja vanhemmat. Enkä usko myöskään palvelun tarjoajan ja valvojien siitä nauttivan. Jonkun tämä työ on kuitenkin tehtävä, olkoot se sitten kuinka likainen tahansa.
Helsingin Turvakoti totesi valvonnan alle asetetulle vanhemmalle, että vanhempi on oikeassa, että nykyjärjestelmä ei oikeastaan tue perheiden eheytymistä. Turvakodille kunnan antamien resurssien pohjalta ei voi antaa tukevaa työtä. Menetelmät eivät kohtaa perheitä, mutta niihin ei tehdä rahallista syistä korjauksia.
Kuinka paljon maksavat nämä valvotut tapaamiset, tuetut tapaamiset sekä valvotut vaihdot valtiollemme? Paljonko me laitamme veromarkkojamme näihin? Paljonko maksaa valtiollemme huolto-oikeudenkäynnit, joissa tapaava vanhempi koettaa muuttaa tilanteensa sellaiseksi, että pääsee valvotuista tapaamisista tukipalvelujen piiriin takaisin?
Kun vanhempi tapaa lasta valvotusti lakkaavat tukipalvelut. Lastensuojelu ei tue valvotusti lasta tapaavaa vanhempaa mitenkään. Lastensuojelullinen työ sysätään kokonaan tapaamisista valvovalle taholle. Tässähän ei ole järkeä millään tavoin. Lastensuojelu ei myöskään tue vanhempaa silloinkaan, vaikka tapaamiset menisivät mallikkaasti ja koeta saada huollosta vastaavaa vanhempaa suostumaan näiden purkamiseen ja tapaamissopimuksen uusimiseen. Lastensuojelun näkemys on:
"Tuomarit tuomitsevat ja me katsomme sen jälkeen vierestä valvovana, että toteutatte tuomionne."
Jopa vankilasta saattaa päästä ensikertalaisena hyvällä käytöksellä pois ennen tuomion täyttymistä. Ihmisiä armahdetaan teoistaan, kun he ovat osoittaneet katumusta ja yhteiskuntakelpoisuutta. Vankeja tuetaan vankeinhoitolaitoksissa.
Valvottu tapaaminen on lapselle epänormaali elämän tilanne. Se on tapaavalle vanhemmalle epänormaali tilanne. Lapsi vertaa itseään muihin lapsiin ja näkee oman elämänsä erilaisuuden ja havaitsee, että tapaa toista vanhempaansa kummallisissa olosuhteissa. Miksi valvontaa ei toteuteta edes lasta tapaavan vanhemman kotona?
Valvonnan alla oleminen vaikuttaa ihmisen käytökseen ja näin myös sosiaalisiin suhteisiin. Valvonnalla siis vaikutetaan lapsen ja tapaavan vanhemman käytökseen. Vaikutus on samanlainen, kuin suoritustilanteissa eli stressihormoonia tuottavaa. Tämähän vaikuttaa siis lapsen ja vanhemman hyvinvointiin. Tila ei ole välttämättä pysyvä, sillä lapsen ja vanhemman tottuessa tilanteeseen puolen vuoden ajan, alkaa vuorovaikutus palautumaan kohti normaalimpaa, mutta siihen vaikuttaa valvonta yhä sekä menneet kokemukset tilanteen stressavuudesta. Valvottuihin tilanteisiin reagoimiseen vaikutta valvonnan kohteiden persoonallisuuden ominaisuudet.
Valvotuissa tapaamisisa on suuriakin käytäntöeroja. Jyväskylän Turvakodilla lapsi saa ulkoilla vanhempansa kanssa Turvakodin pihalla, mutta Helsingissä lapsi ei saa mennä ulos rakentamaan lumilinnaa vanhemman kanssa. Valvonta on siis erittäin rajattua toimintaa.
Myöskin valvojien antamat ohjeistukset valvotuille ovat erilaisia paikka kohtaisesti. Toiset valvontapaikat antavat oikeuden normaaliin vuorovaikutukseen, mutta toisissa paikoissa on vanhemmalta ja lapselta kiellettyä jutella menneestä tai tulevasta. Ajattelu ja sen sanoittaminen tulee keskittää vain ja ainoastaan tapaamishetkeen. Valvontatilanteissa siis kosketaan perus- ja ihmisoikeuksiin aika laajasti.
Meidän ei tulisi valvoa toisiamme, vaan meidän tulisi tukea toisiamme. Tottakai me tarkastelemme toisiamme vuorovaikutuksessa ja vastaamme saamaamme viestiin, mutta viestimisen tulisi olla toisiamme tukevaa. Jos joku kompastuu, miksi emme auttaisi heitä ylös. Miksi jäädä siihen viereen vain seisomaan ja tuijottamaan pohtien: "Pääsekö ylös" ja kirjaamaan asiakirjoihin miten ihminen kenties päänsäkin tilanteessa lyötyään koettaa huimaamisen takia nousta.
Jos meillä toimisi terveyshoidon ensiapu samalla tavoin kuin toimii lastensuojelullinen sosiaalityö, meillä olisi paljon suurempi terveyden hoidollinen lasku, pahempia vammoja ja enemmän kuolleita.
Täällä Mieron tiellä kyttään kyttääjiä ja pohdin saisiko kyttäämällä kyttääjän nauramaan itselleen ja tekemään kanssamme jotain mukavaa. Voitaisiinko yhdessä suunnitella parempaa tulevaa.
Lue myös:
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
Eli kun me emme tue toisiamme ja huomaamme, että jokin kumma ehkä nyt tässä tilanteessa kenties mättää, me kuvittelemme tilanteeseen jonkun syylliseksi ja asetamme hänet valvonnan alle. Me emme huomaa sitä asiaa, että ajauduimme tilanteeseen, koska emme tue toisiamme ja emme huomaa, että tukeminen olisi tärkeää ja päätämme siis valvoa ja tarkkailla tilannetta tukemisen sijaan. Me pidämme tarkkailijoina itseämme tärkeinä ja niitä muita huolestuttavina.
Lastensuojelun toteuttamat tapaamisten rajoituspäätösten toteuttaminen on kasvanut valtavasti ja meillä toteuttaa näitä todella rajoittavia ja valvontaan asettavia tapaamisten vahvennustuomiota myös julkinen oikeus kasvavassa määrin. Lisäksi lastensuojelu toteuttaa tapaamisten rajoituksia ilman virallista rajoituspäätöstä ja ilman virallista menetelmää, jossa tulisi kirjata päätökseen perustelut rajoitukselle, jossa tulisi nähdä toiminta vain väliaikaisena ja jossa tulisi olla aukikirjattuna menetelmät, joilla pyritään rajoituspäätöksestä pois. Monet Suomen lapsista tapaavat vuosien ajan vanhempiaan vaikkapa kerran kuussa kaksi tuntia valvotusti, vain koska sosiaalivirkailijaa ei kiinnosta tehdä työtään perhe-elämän normalisoimisen eteen.
Ensi- ja Turvakotien liitto on Turvakodeiltaan keräämän tiedon kautta saanut havaita, että meillä toteutaan hyvin heppoisin perusteluin ja jopa ilman todellista lakiin perustuvaa syytä mm. valvottujen tapaamisten päätöksiä ja tuomioita. Toteutetaan vieraanuttamista. Erään Helsinkiläisen käräjäoikeuden tuomarin tuomio oli, että 7 vuotias lapsi saa tavata vanhempaansa loppuhuollon ajan eli 11 vuotta vain kaksi kertaa kuussa kaksi tuntia valvotusti sillä perustelulla, että hän oli huolissaan, koska ei tiennyt mikä todiste oli totta todisteiden riidellessä toisiaan vastaan.
Tilanteesta kärsivät valvotusti toisiaan tapaavat lapset ja vanhemmat. Enkä usko myöskään palvelun tarjoajan ja valvojien siitä nauttivan. Jonkun tämä työ on kuitenkin tehtävä, olkoot se sitten kuinka likainen tahansa.
Helsingin Turvakoti totesi valvonnan alle asetetulle vanhemmalle, että vanhempi on oikeassa, että nykyjärjestelmä ei oikeastaan tue perheiden eheytymistä. Turvakodille kunnan antamien resurssien pohjalta ei voi antaa tukevaa työtä. Menetelmät eivät kohtaa perheitä, mutta niihin ei tehdä rahallista syistä korjauksia.
Kuinka paljon maksavat nämä valvotut tapaamiset, tuetut tapaamiset sekä valvotut vaihdot valtiollemme? Paljonko me laitamme veromarkkojamme näihin? Paljonko maksaa valtiollemme huolto-oikeudenkäynnit, joissa tapaava vanhempi koettaa muuttaa tilanteensa sellaiseksi, että pääsee valvotuista tapaamisista tukipalvelujen piiriin takaisin?
Kun vanhempi tapaa lasta valvotusti lakkaavat tukipalvelut. Lastensuojelu ei tue valvotusti lasta tapaavaa vanhempaa mitenkään. Lastensuojelullinen työ sysätään kokonaan tapaamisista valvovalle taholle. Tässähän ei ole järkeä millään tavoin. Lastensuojelu ei myöskään tue vanhempaa silloinkaan, vaikka tapaamiset menisivät mallikkaasti ja koeta saada huollosta vastaavaa vanhempaa suostumaan näiden purkamiseen ja tapaamissopimuksen uusimiseen. Lastensuojelun näkemys on:
"Tuomarit tuomitsevat ja me katsomme sen jälkeen vierestä valvovana, että toteutatte tuomionne."
Jopa vankilasta saattaa päästä ensikertalaisena hyvällä käytöksellä pois ennen tuomion täyttymistä. Ihmisiä armahdetaan teoistaan, kun he ovat osoittaneet katumusta ja yhteiskuntakelpoisuutta. Vankeja tuetaan vankeinhoitolaitoksissa.
Valvottu tapaaminen on lapselle epänormaali elämän tilanne. Se on tapaavalle vanhemmalle epänormaali tilanne. Lapsi vertaa itseään muihin lapsiin ja näkee oman elämänsä erilaisuuden ja havaitsee, että tapaa toista vanhempaansa kummallisissa olosuhteissa. Miksi valvontaa ei toteuteta edes lasta tapaavan vanhemman kotona?
Valvonnan alla oleminen vaikuttaa ihmisen käytökseen ja näin myös sosiaalisiin suhteisiin. Valvonnalla siis vaikutetaan lapsen ja tapaavan vanhemman käytökseen. Vaikutus on samanlainen, kuin suoritustilanteissa eli stressihormoonia tuottavaa. Tämähän vaikuttaa siis lapsen ja vanhemman hyvinvointiin. Tila ei ole välttämättä pysyvä, sillä lapsen ja vanhemman tottuessa tilanteeseen puolen vuoden ajan, alkaa vuorovaikutus palautumaan kohti normaalimpaa, mutta siihen vaikuttaa valvonta yhä sekä menneet kokemukset tilanteen stressavuudesta. Valvottuihin tilanteisiin reagoimiseen vaikutta valvonnan kohteiden persoonallisuuden ominaisuudet.
Valvotuissa tapaamisisa on suuriakin käytäntöeroja. Jyväskylän Turvakodilla lapsi saa ulkoilla vanhempansa kanssa Turvakodin pihalla, mutta Helsingissä lapsi ei saa mennä ulos rakentamaan lumilinnaa vanhemman kanssa. Valvonta on siis erittäin rajattua toimintaa.
Myöskin valvojien antamat ohjeistukset valvotuille ovat erilaisia paikka kohtaisesti. Toiset valvontapaikat antavat oikeuden normaaliin vuorovaikutukseen, mutta toisissa paikoissa on vanhemmalta ja lapselta kiellettyä jutella menneestä tai tulevasta. Ajattelu ja sen sanoittaminen tulee keskittää vain ja ainoastaan tapaamishetkeen. Valvontatilanteissa siis kosketaan perus- ja ihmisoikeuksiin aika laajasti.
Meidän ei tulisi valvoa toisiamme, vaan meidän tulisi tukea toisiamme. Tottakai me tarkastelemme toisiamme vuorovaikutuksessa ja vastaamme saamaamme viestiin, mutta viestimisen tulisi olla toisiamme tukevaa. Jos joku kompastuu, miksi emme auttaisi heitä ylös. Miksi jäädä siihen viereen vain seisomaan ja tuijottamaan pohtien: "Pääsekö ylös" ja kirjaamaan asiakirjoihin miten ihminen kenties päänsäkin tilanteessa lyötyään koettaa huimaamisen takia nousta.
Jos meillä toimisi terveyshoidon ensiapu samalla tavoin kuin toimii lastensuojelullinen sosiaalityö, meillä olisi paljon suurempi terveyden hoidollinen lasku, pahempia vammoja ja enemmän kuolleita.
Täällä Mieron tiellä kyttään kyttääjiä ja pohdin saisiko kyttäämällä kyttääjän nauramaan itselleen ja tekemään kanssamme jotain mukavaa. Voitaisiinko yhdessä suunnitella parempaa tulevaa.
Lue myös:
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
RSS Feed
