Äiti kävi keskustelun avohuollon työntekijän kanssa tarpeenselvittäjän subjetiiviselle huolitunteelle perustuneesta tarpeenselvityksen kirjauksesta. Avohuollon työntekijällä on onneksi koulutus aivojen toimintaan.
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen on äidin mukaan toiminut vain oman ajattelunsa viemänä ja pelkästään aivojen epäloogisen Talamuksen ajatustyön johdattelemana. Mustosen korteksiin takaraivoon on piirtynyt Mustosen luuloille ja huolille perustuva mielikuvituksellinen teatraalinen kuva, johon Mustonen on uskonut suoraan. Mustonen ei kaiketi ole opiskellut mielen ja aivojen toimintaa, eikä ymmärrä miten tehdään reflektoiden aistihavaintoja sekä kuinka mieltä ja aivoja tulee hallita työskentelyssä.
Äidin mukaan Mustonen ei ole kyennyt ymmärtämään lapsen oikeusturvan merkitystä ja viranomaisen velvollisuutta kirjoittaa vain faktaa omien kuvitelmien, oletusten, luulojen ja subjetiivisten tulkintojensa sijaan jopa osoittaen kognitiivista dissonaatiota eli haluttomuutta ymmärtää ja huomioida jo kerrottua äidin eriävää näkemystä itsestään. Lähtökohtaisestihan meillä on oikeus määrittää itse itsemme, kertoa mitä ajattelemme ja kuinka toimimme ja mitä tarkoitamme sanoillamme. Sosiaalityöntekijällä ei ole tätä oikeuttamme oikeutta mitätöidä.
Avohuollon työntekijä totesi, että hänen on vaikeaa vaikuttaa äidin tilanteeseen tarpeenselvityksen kohdalla, sillä hän työskentelee avohuollon yksikössä, joka on tarpeenselvityksen yksiköstä täysin erillinen.
Avohuollon työntekijä kertoi, että hän ei ole vuosiin työskennellyt tarpeenselvityksen puolella, mutta silloin aikoinaan työmenetelmät olivat erilaiset tarpeenselvityksessä. Avohuollon työntekijä myönsi, että nykyään Helsingissä riittää tarpeenselvittämiseksi sosiaalityöntekijän subjetiivinen huoli, jota hän sitten alkaa avohuollon puolella tarkistamaan ennen asiakassuunnitelman tekemistä.
Äidin onni on, että tällä kertaa lapsella vihdoin on avohuollon sosiaalityöntekijä, joka tarkistaa tarpeenselvittäjän työskentelyn, eikä suoraan usko lukemaansa. Lapsella on avohuollon työntekijän oman kertoman mukaan tutkimustyötä toteuttava ja ihmisiä kuuleva taho, joka kykenee keskustelemaan asiallisesti asioista ja ratkaisukeskeisesti. Äiti toivoo, että sosiaalivirkailija todella on sellainen, joksi kuvailee itsensä, sillä aito tukeva tutkimustyö on kaikkien etu.
Äidin huoli on, että hänet mielenterveydeltään huolestuttavaksi ja täysin epähumaaniksi ihmiseksi diagnosoinut johtava sosiaalityöntekijä Mustonen pääsee vaikuttamaan avohuollon työntekijän näkemykseen äidistä mustamaalatessaan äidin näin törkeillä väitteillä. Äiti myös toi esille, että Mustosen toimintamalli haavoittaa ihmisiä ja on luokiteltavissa henkiseksi väkivallaksi.
Kun sosiaaliviranomainen alistaa ja mitätöi äidin, isän ja lapsen, hän käyttää vallan ja kontrollin tunnusmerkeistä juuri tätä häpeä- ja syyllistyskulttuurista juontavaa huolikulttuurin ajatusketjua, joka ei kohtaa ratkaisukeskeisiä sosiaalityönmalleja. Sosiaalityöntekijä alistaa objetina kohtelemansa kohteen kokemaan huonoutta jostain mistä ei pitäisi edes joutua kokemaan ja pelkoa alistamisen edessä sekä koettaa saada jopa uskomaan, että kohde on mielisairas ja näin vielä epähumaaniksi ihmiseksi kuvatessaan syyllistää ja nöyryyttää tämän kirjauksellaan. Tämä on vakavaa henkistä väkivaltaa ja pahimmillaan voi jopa johtaa ihmisen sairastumiseen.
On kummaa miten sosiaalityönpäällikkö Tehi Leino on johtanut tarpeenselvityksen tällaiseen toimintamalliin, jossa sosiaalityöntekijälle on annettu valtaa haavoittaa lapsia ja vanhempia näin epäpätevillä työmenetelmillä ja siis aiheuttaa ihmiselle psyykkisiä traumoja.
On myös kummaa, että tämä työmenetelmä saa yhä elää, vaikka avopuolella on havaittu työmenetelmän yhteiskuntaa kuormittava ilmiö. Asiakkuudessahan ei päästä mitenkään suunnittelemaan toimintaa avohuollon asiakkuuden alussa eli asiakassuunnitelmaa ei päästä tekemään lain mukaan, sillä avohuolto joutuu epäpätevän tarpeenselvityksen jälkeen tarkistamaan todella lapsen olosuhteet uudelleen, koska tarpeenselvitys perustuu vain sosiaalityöntekijän subjektiivisille luuloille, huolille sekä oletuksille asiallisen tutkimuksen ja keskustelun sijaan. Aikaa ja näin ollen myös rahaa menee avohuollolla myös vanhemman validointiin, vanhemman reagoidessa henkiseen väkivaltaan, jota joutui ottamaan tarpeenselvittäjän toiminan takia vastaan.
Aikaa ja rahaa siis käytettiin turhaan tarpeenselvitykseen ja tämän jälkeen aikaa ja rahaa käytettään sen korjaamiseen.
Jos avohuollon työntekijä on epäpätevä, eikä ymmärrä ja erota sosiaalityöntekijän subjektiivisen tulkinan kirjausta faktojen kirjaamisesta, vaan uskoo kirjausta kuin Hermes-Jumalan sanaksi, vaarantuu lapsen asiakkuus kokonaisvaltaisesti ja väkivallan kierre jatkuu tarpeenselvityksen leimatessa perheen. Tätäkin on havaittu Helsingin lastensuojelussa ja tämähän kertoo, ettei sosiaalityöntekijät osaa käyttää omia aivojaan eli hallita ajatuksiaan näitä reflektoiden. Edellinen sosiaalivirkailija siis hallitsee seuraavan ajattelua ja perhettä ei vieläkään tarvitse kohdata. Aivojen etulohko ei siis ole käytössä aktiivisena ja talamuksen johdattelemana tehdään työtä. Työtä siis tehdään mututunteella.
Kun Helsingin lastensuojelun Saila Nummikoski alkaa suunnittelemaan seuraavaa kolmivuotista suunnitelmaa lastensuojelun toiminnalle vuodesta 2017 eteenpäin, tulisi hänen huomioida mihin kaikkeen turhaan menee rahaa lastensuojelussamme ja kuinka vakavasti lastensuojelu haavoittaa tällä hetkellä perheitä väärillä työmenetelmillään ilman kykyä ajattelunsa reflektoivaan hallintaan.
Kivikon lastensuojelun avohuollon työntekijä kertoi, että silloin vuosikymmeniä sitten, kun hän työskenteli tarpeenselvityksessä, todella selvitettiin asioita ja asiakkuutta ei aloitettu pelkästään sosiaalityöntekijän subjetiivisille huolitunteille perustaen. Tähän vanhaan malliin, jossa todella selvitetään asiat tulisi palata takaisin ja tämä vaatii siis parempaa kouluttamista ja johtamista, sillä tämän asian ymmärtäminen tulisi olla sosiaalityöntekijän rationaalisen reflektoinnin jälkeen itsestäänselvyys ja ilman johtamista jopa itsenäisesti ymmärrettävissä.
Koska tarpeenselvityksessä ei Helsingissä ymmärretä, että sosiaalityöntekijä ei voi elää kuvitelmissaan ja kirjata kuvitelmiaan totuutena ja suunnitella avohuollolle työtä vain kuvitelmiinsa perustuen eli koska sosiaalityöntekijä ei tiedä miten mieli ja aivot toimivat tarpeenselvityksessä, täytyy heitä johtaa eli kouluttaa eli opettaa tämä tieto heille ihan rautalangasta vääntäen ja kunnollisella power point -esityksellä mielen ja aivojen toiminnasta sekä tunteiden säätelystä ja kuinka ajatuksia tulee reflektoiden hallita. Nämä ihmiset siis tulee kouluttaa ja kasvattaa eläimellisestä intuitiosta inhimilliseen intuitioon. Ihmisen kyky käyttää aivojaan ja aivojen etulohkoa ja sen käyttö kehittäen niiden yhteistoimintaa tietoisesti tekee meistä ihmisen.
Ajatusten hallinta on opetettavissa myös sosiaalityöntekijöille. Ajatelun toteuttaminen tulee olla hallittua tutkimustyössä, jos tahtoo saavuttaa objektiivisen johtopäätelmän.Sosiaaityöntekijän subjektiivinen tulkinta ei ole objektiivinen tutkimus.
Cogito ergo sum!
Ajattelen, siis olen!
- René Descartes
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen tulisi ymmärtää ja ottaa nyt opikseen, että hän subjektiivisen mielikuvituskuvauksensa tarpeenselvitykseen kirjatessaan ei kerro mitään todellisista tarpeista perheen sisällä, vaan on kuvaus Mustosen mielen ja aivojen toiminnasta.
Tällainen bisarri kohonnen narsismin teko ei ole järkevää. Sosiaalityöntekijän on turhaa peilata itseään kirjauksestaan, sillä se ei kohtaa perhettä. Tällaisesta työn toteuttamisesta ei pitäisi kokea tyytyväisyyttä ja onnistumista. Meidän ei tule ihastella itseämme. Subjetiivinen tulkinta on vain sosiaalityöntekijän oman ajattelun sokeaa ja lyhyttä peilaamista eikä kohtaa muiden ajattelua ja ajattelusta seuraavaa toimintaa.
Kaikkien Suomen sosiaalityöntekijöiden tulisi keskittyä todella omaan ajatteluunsa ja alkaa tutkimaan sitä myös työskentelynsä lomassa. Jokaisella ihmisellä on kohonneen narsismin hetkiä ja jokainen ihminen saa vuorokaudessa useita bisarreja ajatuksia. Ne tulee reflektoida ja niistä tulee päästää irti, niille ei tule rakentaa. Ajatteleva ihminen ajatuksiaan tutkiessaan kehittyy ja ooppii ajattelamaan rationaalisemmin ja objektiivisemmin. Lastensuojelullinen työskentely ei kehity, jos sosiaalityöntekijät eivät tutki ajatteluaan ja kehitä näin itseään.
Jos sosiaalivirkailija ei tutki ajatteluaan ja kehitä sitä, miten hän voisi oppia tukemaan myös vanhemmpia oman ajattelunsa kehittämisessä? Kuinka voimme tukea toisiamme kehityksessä, jos sosiaalivirkailija olettaa olevansa jo itse täydellistyminen ja ihailee kuvitelmiaan työnsä toteuttamisessa?
Tietoinen läsnäolo vaatii itsereflektaatiota ja mielen ja aivojen toiminan hallintakyvyn kehittämistä. Jos sosiaalivirkailija ei ole tietoinen tästä, ei hän kykene edes kehittämään ajatteluaan erottaakseen mielikuvituksen todellisesta havainnosta. Aivot ovat niin hassut, että ne kokevat aitoja tunnereaktioita jopa kuvitellessaan asioita ja siksi kuvitelmat tuntuvat todelta ja niihin saattaa uskoa. Siksi ajattelua tulee kyetä reflektoiden tutkimaan ja todella havainnoimaan mikä on kuviteltua ja mikä on totta eli kuinka erotat todellisen tukimuksen luulosta.
Täällä Mieron tiellä muistutan jokaista lastensuojelun uhria humaanista ajattelusta. Meidän ei tule vihata sosiaalivirkailijaa, sillä hänkin on vain kehittyvä ihminen. Hänkin saattaa jumahtaa kehityksessä paikalleen ja haavoittaa näin monia ihmisiä olettaessaan olevansa itse tie totuuteen. Hänkin saattaa peilata itseän luuloillaan ja luulla olevansa tosi taitava ja siksi jäädä kehityksessä jälkeen. Hän on ihminen. Kaikki eivät kehity tietoiseksi identiteetistään, vaan olettavat sen olevan jotain ja uskovat oletuksiinsa identiteetistään. Ihmistä ei tule satuttaa hänen typeryydestään, sillä se haavoittaa ja näin olleen vaikuttaa tähän ihmiseen häntä haavoittaen. Ihmisen satuttaminen estää kehittymistä. Hän siis reagoi kipuun haavalla ja näin ollen siitä jää häneen muistijälki, joka vaikuttaa hänen elämäänsä häntä haavoittaen.
Sosiaalivirkailijaakin tulee tukea.
Jopa sosiaalivirkailijaa tulee tukea, vaikka hänen työtehtäviinsä kuulusi olla niin taitava, että hän kykenee tukemaan haavoittamisen ja haavoittumisen sijaan meitä. Kun ihmisen taidot ovat rajalliset, meidän tulee heitä humaanisti ymmärtää, vaikka he eivät itse kykenisi samaan. Vihaaminen ei auta tilanteessa mitään. Se kuormittaa meitä ja haavoittaa meitä ja lisää pahoinvointiamme ja myös häntä "typerää" sosiaalivirkailijaa. Viha luo pelkoa ja satuttaa ja ymmärtämätön sosiaaliviranomainen ei kykene ketjuttamaan, että vihasi on luonnollinen reaktio (malliopittu syyllistys- ja häpeäkulttuurista) siihen kipuun, jonka hän typeryydessään aiheuttaa kohdistaessaan sinuun henkistä väkivaltaa.
Jos olet vihainen sossulle, anna itsellesi anteeksi, vaikka sossu ei anna ja päästä tuosta tunteesta irti. Ymmärrä itseäsi ja kehitä itseäsi kohti ratkaisukeskeistä ajattelua ja hyvinvointiasi vaikka ilman sossua, jos hän ei osaa ajatella humaanisti ja tukea sinua.
Moni sosiaalivirkailija uskoo luuloihinsa, on tapakasvatuksen orja, omien normiensa vanki ja ei ole tietoinen ajattelustaan. Hänet on kasvatettu sellaiseksi. Yhä elää syyllistys- ja häpeäkultuuri voimakkaana huolikultturin rinnalla jatkaen väkivallan kierteen ylisukupolvista haavoittavuutta. Tähän tulisi kaikkien eduksi luoda muutos.
Väkivallan kierre elää myös sosiaalityössä ja se tulee poistaa. Tämä tehtävä on nyt Helsingissä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskella. Sosiaalityön haavoittavuus ei toteuta lakia vanhemmuuden tukemisesta. Satuttamien ei tue. Turha perustusten potkiminen isolla työkoneella vain rikkoo perustuksen ja talo alkaa sortumaan. Aito kierrettä katkaiseva väkivaltatyö on tuotava lastensuojelulliseen työhön.
Työkentelyä tulisi johtaa kohti perheet kohtaavaa avointa tietoista tutkimustyötä, jossa lähtökohtana tulisi olla humaani tukeminen.
Aivoista:
http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mieli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talamus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
Luen myös:
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen on äidin mukaan toiminut vain oman ajattelunsa viemänä ja pelkästään aivojen epäloogisen Talamuksen ajatustyön johdattelemana. Mustosen korteksiin takaraivoon on piirtynyt Mustosen luuloille ja huolille perustuva mielikuvituksellinen teatraalinen kuva, johon Mustonen on uskonut suoraan. Mustonen ei kaiketi ole opiskellut mielen ja aivojen toimintaa, eikä ymmärrä miten tehdään reflektoiden aistihavaintoja sekä kuinka mieltä ja aivoja tulee hallita työskentelyssä.
Äidin mukaan Mustonen ei ole kyennyt ymmärtämään lapsen oikeusturvan merkitystä ja viranomaisen velvollisuutta kirjoittaa vain faktaa omien kuvitelmien, oletusten, luulojen ja subjetiivisten tulkintojensa sijaan jopa osoittaen kognitiivista dissonaatiota eli haluttomuutta ymmärtää ja huomioida jo kerrottua äidin eriävää näkemystä itsestään. Lähtökohtaisestihan meillä on oikeus määrittää itse itsemme, kertoa mitä ajattelemme ja kuinka toimimme ja mitä tarkoitamme sanoillamme. Sosiaalityöntekijällä ei ole tätä oikeuttamme oikeutta mitätöidä.
Avohuollon työntekijä totesi, että hänen on vaikeaa vaikuttaa äidin tilanteeseen tarpeenselvityksen kohdalla, sillä hän työskentelee avohuollon yksikössä, joka on tarpeenselvityksen yksiköstä täysin erillinen.
Avohuollon työntekijä kertoi, että hän ei ole vuosiin työskennellyt tarpeenselvityksen puolella, mutta silloin aikoinaan työmenetelmät olivat erilaiset tarpeenselvityksessä. Avohuollon työntekijä myönsi, että nykyään Helsingissä riittää tarpeenselvittämiseksi sosiaalityöntekijän subjetiivinen huoli, jota hän sitten alkaa avohuollon puolella tarkistamaan ennen asiakassuunnitelman tekemistä.
Äidin onni on, että tällä kertaa lapsella vihdoin on avohuollon sosiaalityöntekijä, joka tarkistaa tarpeenselvittäjän työskentelyn, eikä suoraan usko lukemaansa. Lapsella on avohuollon työntekijän oman kertoman mukaan tutkimustyötä toteuttava ja ihmisiä kuuleva taho, joka kykenee keskustelemaan asiallisesti asioista ja ratkaisukeskeisesti. Äiti toivoo, että sosiaalivirkailija todella on sellainen, joksi kuvailee itsensä, sillä aito tukeva tutkimustyö on kaikkien etu.
Äidin huoli on, että hänet mielenterveydeltään huolestuttavaksi ja täysin epähumaaniksi ihmiseksi diagnosoinut johtava sosiaalityöntekijä Mustonen pääsee vaikuttamaan avohuollon työntekijän näkemykseen äidistä mustamaalatessaan äidin näin törkeillä väitteillä. Äiti myös toi esille, että Mustosen toimintamalli haavoittaa ihmisiä ja on luokiteltavissa henkiseksi väkivallaksi.
Kun sosiaaliviranomainen alistaa ja mitätöi äidin, isän ja lapsen, hän käyttää vallan ja kontrollin tunnusmerkeistä juuri tätä häpeä- ja syyllistyskulttuurista juontavaa huolikulttuurin ajatusketjua, joka ei kohtaa ratkaisukeskeisiä sosiaalityönmalleja. Sosiaalityöntekijä alistaa objetina kohtelemansa kohteen kokemaan huonoutta jostain mistä ei pitäisi edes joutua kokemaan ja pelkoa alistamisen edessä sekä koettaa saada jopa uskomaan, että kohde on mielisairas ja näin vielä epähumaaniksi ihmiseksi kuvatessaan syyllistää ja nöyryyttää tämän kirjauksellaan. Tämä on vakavaa henkistä väkivaltaa ja pahimmillaan voi jopa johtaa ihmisen sairastumiseen.
On kummaa miten sosiaalityönpäällikkö Tehi Leino on johtanut tarpeenselvityksen tällaiseen toimintamalliin, jossa sosiaalityöntekijälle on annettu valtaa haavoittaa lapsia ja vanhempia näin epäpätevillä työmenetelmillä ja siis aiheuttaa ihmiselle psyykkisiä traumoja.
On myös kummaa, että tämä työmenetelmä saa yhä elää, vaikka avopuolella on havaittu työmenetelmän yhteiskuntaa kuormittava ilmiö. Asiakkuudessahan ei päästä mitenkään suunnittelemaan toimintaa avohuollon asiakkuuden alussa eli asiakassuunnitelmaa ei päästä tekemään lain mukaan, sillä avohuolto joutuu epäpätevän tarpeenselvityksen jälkeen tarkistamaan todella lapsen olosuhteet uudelleen, koska tarpeenselvitys perustuu vain sosiaalityöntekijän subjektiivisille luuloille, huolille sekä oletuksille asiallisen tutkimuksen ja keskustelun sijaan. Aikaa ja näin ollen myös rahaa menee avohuollolla myös vanhemman validointiin, vanhemman reagoidessa henkiseen väkivaltaan, jota joutui ottamaan tarpeenselvittäjän toiminan takia vastaan.
Aikaa ja rahaa siis käytettiin turhaan tarpeenselvitykseen ja tämän jälkeen aikaa ja rahaa käytettään sen korjaamiseen.
Jos avohuollon työntekijä on epäpätevä, eikä ymmärrä ja erota sosiaalityöntekijän subjektiivisen tulkinan kirjausta faktojen kirjaamisesta, vaan uskoo kirjausta kuin Hermes-Jumalan sanaksi, vaarantuu lapsen asiakkuus kokonaisvaltaisesti ja väkivallan kierre jatkuu tarpeenselvityksen leimatessa perheen. Tätäkin on havaittu Helsingin lastensuojelussa ja tämähän kertoo, ettei sosiaalityöntekijät osaa käyttää omia aivojaan eli hallita ajatuksiaan näitä reflektoiden. Edellinen sosiaalivirkailija siis hallitsee seuraavan ajattelua ja perhettä ei vieläkään tarvitse kohdata. Aivojen etulohko ei siis ole käytössä aktiivisena ja talamuksen johdattelemana tehdään työtä. Työtä siis tehdään mututunteella.
Kun Helsingin lastensuojelun Saila Nummikoski alkaa suunnittelemaan seuraavaa kolmivuotista suunnitelmaa lastensuojelun toiminnalle vuodesta 2017 eteenpäin, tulisi hänen huomioida mihin kaikkeen turhaan menee rahaa lastensuojelussamme ja kuinka vakavasti lastensuojelu haavoittaa tällä hetkellä perheitä väärillä työmenetelmillään ilman kykyä ajattelunsa reflektoivaan hallintaan.
Kivikon lastensuojelun avohuollon työntekijä kertoi, että silloin vuosikymmeniä sitten, kun hän työskenteli tarpeenselvityksessä, todella selvitettiin asioita ja asiakkuutta ei aloitettu pelkästään sosiaalityöntekijän subjetiivisille huolitunteille perustaen. Tähän vanhaan malliin, jossa todella selvitetään asiat tulisi palata takaisin ja tämä vaatii siis parempaa kouluttamista ja johtamista, sillä tämän asian ymmärtäminen tulisi olla sosiaalityöntekijän rationaalisen reflektoinnin jälkeen itsestäänselvyys ja ilman johtamista jopa itsenäisesti ymmärrettävissä.
Koska tarpeenselvityksessä ei Helsingissä ymmärretä, että sosiaalityöntekijä ei voi elää kuvitelmissaan ja kirjata kuvitelmiaan totuutena ja suunnitella avohuollolle työtä vain kuvitelmiinsa perustuen eli koska sosiaalityöntekijä ei tiedä miten mieli ja aivot toimivat tarpeenselvityksessä, täytyy heitä johtaa eli kouluttaa eli opettaa tämä tieto heille ihan rautalangasta vääntäen ja kunnollisella power point -esityksellä mielen ja aivojen toiminnasta sekä tunteiden säätelystä ja kuinka ajatuksia tulee reflektoiden hallita. Nämä ihmiset siis tulee kouluttaa ja kasvattaa eläimellisestä intuitiosta inhimilliseen intuitioon. Ihmisen kyky käyttää aivojaan ja aivojen etulohkoa ja sen käyttö kehittäen niiden yhteistoimintaa tietoisesti tekee meistä ihmisen.
Ajatusten hallinta on opetettavissa myös sosiaalityöntekijöille. Ajatelun toteuttaminen tulee olla hallittua tutkimustyössä, jos tahtoo saavuttaa objektiivisen johtopäätelmän.Sosiaaityöntekijän subjektiivinen tulkinta ei ole objektiivinen tutkimus.
Cogito ergo sum!
Ajattelen, siis olen!
- René Descartes
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen tulisi ymmärtää ja ottaa nyt opikseen, että hän subjektiivisen mielikuvituskuvauksensa tarpeenselvitykseen kirjatessaan ei kerro mitään todellisista tarpeista perheen sisällä, vaan on kuvaus Mustosen mielen ja aivojen toiminnasta.
Tällainen bisarri kohonnen narsismin teko ei ole järkevää. Sosiaalityöntekijän on turhaa peilata itseään kirjauksestaan, sillä se ei kohtaa perhettä. Tällaisesta työn toteuttamisesta ei pitäisi kokea tyytyväisyyttä ja onnistumista. Meidän ei tule ihastella itseämme. Subjetiivinen tulkinta on vain sosiaalityöntekijän oman ajattelun sokeaa ja lyhyttä peilaamista eikä kohtaa muiden ajattelua ja ajattelusta seuraavaa toimintaa.
Kaikkien Suomen sosiaalityöntekijöiden tulisi keskittyä todella omaan ajatteluunsa ja alkaa tutkimaan sitä myös työskentelynsä lomassa. Jokaisella ihmisellä on kohonneen narsismin hetkiä ja jokainen ihminen saa vuorokaudessa useita bisarreja ajatuksia. Ne tulee reflektoida ja niistä tulee päästää irti, niille ei tule rakentaa. Ajatteleva ihminen ajatuksiaan tutkiessaan kehittyy ja ooppii ajattelamaan rationaalisemmin ja objektiivisemmin. Lastensuojelullinen työskentely ei kehity, jos sosiaalityöntekijät eivät tutki ajatteluaan ja kehitä näin itseään.
Jos sosiaalivirkailija ei tutki ajatteluaan ja kehitä sitä, miten hän voisi oppia tukemaan myös vanhemmpia oman ajattelunsa kehittämisessä? Kuinka voimme tukea toisiamme kehityksessä, jos sosiaalivirkailija olettaa olevansa jo itse täydellistyminen ja ihailee kuvitelmiaan työnsä toteuttamisessa?
Tietoinen läsnäolo vaatii itsereflektaatiota ja mielen ja aivojen toiminan hallintakyvyn kehittämistä. Jos sosiaalivirkailija ei ole tietoinen tästä, ei hän kykene edes kehittämään ajatteluaan erottaakseen mielikuvituksen todellisesta havainnosta. Aivot ovat niin hassut, että ne kokevat aitoja tunnereaktioita jopa kuvitellessaan asioita ja siksi kuvitelmat tuntuvat todelta ja niihin saattaa uskoa. Siksi ajattelua tulee kyetä reflektoiden tutkimaan ja todella havainnoimaan mikä on kuviteltua ja mikä on totta eli kuinka erotat todellisen tukimuksen luulosta.
Täällä Mieron tiellä muistutan jokaista lastensuojelun uhria humaanista ajattelusta. Meidän ei tule vihata sosiaalivirkailijaa, sillä hänkin on vain kehittyvä ihminen. Hänkin saattaa jumahtaa kehityksessä paikalleen ja haavoittaa näin monia ihmisiä olettaessaan olevansa itse tie totuuteen. Hänkin saattaa peilata itseän luuloillaan ja luulla olevansa tosi taitava ja siksi jäädä kehityksessä jälkeen. Hän on ihminen. Kaikki eivät kehity tietoiseksi identiteetistään, vaan olettavat sen olevan jotain ja uskovat oletuksiinsa identiteetistään. Ihmistä ei tule satuttaa hänen typeryydestään, sillä se haavoittaa ja näin olleen vaikuttaa tähän ihmiseen häntä haavoittaen. Ihmisen satuttaminen estää kehittymistä. Hän siis reagoi kipuun haavalla ja näin ollen siitä jää häneen muistijälki, joka vaikuttaa hänen elämäänsä häntä haavoittaen.
Sosiaalivirkailijaakin tulee tukea.
Jopa sosiaalivirkailijaa tulee tukea, vaikka hänen työtehtäviinsä kuulusi olla niin taitava, että hän kykenee tukemaan haavoittamisen ja haavoittumisen sijaan meitä. Kun ihmisen taidot ovat rajalliset, meidän tulee heitä humaanisti ymmärtää, vaikka he eivät itse kykenisi samaan. Vihaaminen ei auta tilanteessa mitään. Se kuormittaa meitä ja haavoittaa meitä ja lisää pahoinvointiamme ja myös häntä "typerää" sosiaalivirkailijaa. Viha luo pelkoa ja satuttaa ja ymmärtämätön sosiaaliviranomainen ei kykene ketjuttamaan, että vihasi on luonnollinen reaktio (malliopittu syyllistys- ja häpeäkulttuurista) siihen kipuun, jonka hän typeryydessään aiheuttaa kohdistaessaan sinuun henkistä väkivaltaa.
Jos olet vihainen sossulle, anna itsellesi anteeksi, vaikka sossu ei anna ja päästä tuosta tunteesta irti. Ymmärrä itseäsi ja kehitä itseäsi kohti ratkaisukeskeistä ajattelua ja hyvinvointiasi vaikka ilman sossua, jos hän ei osaa ajatella humaanisti ja tukea sinua.
Moni sosiaalivirkailija uskoo luuloihinsa, on tapakasvatuksen orja, omien normiensa vanki ja ei ole tietoinen ajattelustaan. Hänet on kasvatettu sellaiseksi. Yhä elää syyllistys- ja häpeäkultuuri voimakkaana huolikultturin rinnalla jatkaen väkivallan kierteen ylisukupolvista haavoittavuutta. Tähän tulisi kaikkien eduksi luoda muutos.
Väkivallan kierre elää myös sosiaalityössä ja se tulee poistaa. Tämä tehtävä on nyt Helsingissä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskella. Sosiaalityön haavoittavuus ei toteuta lakia vanhemmuuden tukemisesta. Satuttamien ei tue. Turha perustusten potkiminen isolla työkoneella vain rikkoo perustuksen ja talo alkaa sortumaan. Aito kierrettä katkaiseva väkivaltatyö on tuotava lastensuojelulliseen työhön.
Työkentelyä tulisi johtaa kohti perheet kohtaavaa avointa tietoista tutkimustyötä, jossa lähtökohtana tulisi olla humaani tukeminen.
Aivoista:
http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mieli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talamus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
Luen myös:
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
☞ Kun sossu pelastaa nahkaansa tehden vanhemmasta hullua
☞ Hyvää Äitienpäivää
☞ Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta
☞ Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
RSS Feed
