Vuoden 2016 alussa Helsingin kunta kilpailutti sosiaalihuoltolain muutoksen jälkeen valvottujen tapaamisten, tuettujen tapaamisten sekä valvottujen vaihtojen palvelujen tarjoajat, sillä 1.4.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain 27. pykäkälän mukaisesti joutui kunta maksuvelvollisuuteen näiden palvelujen edessä. Tässä tilanteessa siis palvelujen taso ja hinta alkoikin vasta kiinnostamaan kuntaa, ainakin siinä mielessä mitä ne maksavat. Sitä ennenhän lapsen tapaaminen maksoi tapaavalle vanhemmalle esim. Turvakodin palvelussa 30 euroa tunnilta eli, jos vanhempi tapasi lastaan vaikkapa kaksi tuntia viikossa, joutui hän maksamaan 240 euroa kuussa siitä, että lapsi saa tavata häntä. Hinta olisi ollut paljon suurempi, jos Turvakodilla ei olisi ollut tukijoita taustallaan palvelunsa tarjoamiseen.
Kilpailutuksen alussa ilmoitti Pienperheyhdistys, ettei aio jatkaa itse enää palvelun tarjoamista ja purkaa asiakassopimukset nykyisten asiakkaiden kanssa, kunhan kilpailutus valmistuu ja Helsingin kunnalla ei tuolloin ollut ollenkaan sopimusta kenenkään kanssa mm. valvotuista vaihdoista.
Helsinkiläis äiti koki valtavan pettymyksen, kun pyysi vastuusosiaalivirkailija Jokiselta hyvissä ajoin ennakoiden vuoden 2015 lopussa, että lapsen siirtyessä valvottuista tapaamisista valvottuihin vaihtoihin vuoden 2016 alussa, palvelu ostettaisiin palvelun tarjoajalta, joka kykenee toteuttamaan valvotut vaihdot lapsen kotien välillä. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen mielestä äidin pyyntö, ettei lapsi joutuisi kahden tunnin tapaamisen takia kulkemaan n. kahden ja puolen tunnin matkaa asuinalueeeltaan, jossa molemmat vanhemmat asuvat, edes takaisin kahdesti tapaamispaikkaan Pienperheyhdistykselle Sörnäisiin, oli turha pyyntö. Anitta Jokisen mielestä lapsen tapaaminen vanhemman kanssa mertossa kulkien noin 40 minuuttia tapaamispaikasta kotiin ja 40 minuuttia kodilta tapaamispaikkaan kahden tunnin tapaamisellas oli lapselle ihan normaalia elämää, kun oikeusistuin oli päättänyt lapselle valvotut vaihdot. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokista ei haitannut, ettei lapsi ollut saanut puoleentoista vuoteen viettää aikaa synnyin kodissaan, johon olivat jääneet huoltopäätöksen jälkeen kaikki lapsen ystävät, joita lapsi kaipasi. Jokista ei haitannut, että lapsen aika, jota lapsen olisi pitänyt saada viettää kotonaan tuon kaksi tuntia lyhenisi noin 20 minuuttiin, joka sisältäisi ulkovaatteiden riisumiset ja pukemiset sekä mahdollisen ruokailun.
Entä lapsen oikeus leikkiin, jonka lapsiasianvaltuutettu on todennut lapsen tärkeimmäksi tehtäväksi (ja mennyt vanhoja fraaseja käyttääkseen yhdistämään tämän aikuisten työntekoon)? Leikkihän on lapsen luontainen tila. Helsingin Lassilan lastensuojelussa vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen mielestä lapsille ei kuulu oikeutta leikkiin tavatessaan lasta tapaavaa vanhempaa, vaan tapaaminen kuuluu toteuttaa pääosin Helsingin julkisissa kulkuvälineissä tai haahuillen keskustan hamburilaisbaareissa. Tämä on sitä tämän päivän lastensuojelullista työtä.
4.12.2015 tapasi äidin äiti, äidin isä ja äidin sisar vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen sekä sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartion. Ensialkuun Jokinen ilmoitti suvulle, että lapsen lastensuojeluasiakkuus aiotaan lopettaa 18.12.2016. Äidille ei asiasta oltu mitään informaatiota missään muodossa annettu aiemmin ja itseasiassa Jokinen ilmoitti äidille asiasta puhelimitse vasta 18.12.2015 asiakkuuden lopettamispäivänä. Tätä ennenhän Jokinen oli tavannut äitiä 26.10.2015 ja tuolloin vastuusosiaalityöntekijä Jokinen ilmoitti äidille lastensuojelulain vastaisesti, ettei lastensuojelun tarvitse tukea äitiä äitiydessään, sillä äiti ei ole lapsen huoltaja enää.
Äiti ei ole lapsen huoltaja enää, sillä Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine tahtoi kostaa äidille äidin tehtyä vastuusosiaalityöntekijä Laineen laittomista toimintatavoista sekä osittain epäammattimaisista toimintatavoista muistutuksia sosiaali- ja terveysvirastolle. Vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine oli kirjoittanut käräjäoikeudelle pitävänsä äitipuolesta ja ettei tahdo tehdä yhteistyötä äidin kanssa ja pyysi lapsen huollon siirtoa yksin lapsen isälle. Tähän hän myös lisäsi paljon huolia äidin äitiyttä kohtaan, joiden taakse hän ei ollut tosiaan tehnyt yhtäkään tutkimusta. Hän ei ollut ikinä tavannut lasta ja äitiä yhdessä, eikä ikinä keksutellut äidin kanssa näistä "huolistaan".
4.12.15 äidin hätääntyneet sukulaiset vastustivat asiakkuuden lopettamista ja koettivat puhua vieraannuttamisesta ja vääristä toimintamenetelmistä, joita mm. sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio oli joko katsonut sormiensa välistä tai kenties ohjeistanut alaisiaan toimimaan niiden mukaan. He toivat esille lapsen huonot olot isän huollossa, mutta näistä kannaotoista ei välittänyt ollenkaan sosiaalityön päällikkä Vartio. Koska Vartio oli ehdoton näkemyksessään, suku otti keskustelun aiheeksi, että lapselle edes annettaisiin mahdollisuus valvottuihin vaihtoihin kotiovelleen äidille.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti suvulle, että kunta ei tule maksamaan valvottuja vaihtoja lapselle. Suku oli kummissaan. Äidin äiti, jo yli 60-vuotias, hieman höpertynyt mummo, joka on käynyt kansakoulun ja kirjekurssin somistamisesta 20-vuotiaana, otti esille sosiaalihuoltolain uudistuksen ja ihmetteli, miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio väittää, että äidin velvollisuus on maksaa valvotut vaihdot. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti siis 4.12.2015 jälkeen 1.4.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutoksen, että hänen ei lastensuojelussa työskennellesään esimiesasemassa, joka johtaa useita avohuollon yksiköitä, tarvitse tuntea Suomen sosiaalityötä koskevia lakeja. Eiköhän Suomen laki ihan velvoita viranomaisen tuntemaan lain, joka koskee hänen työkenttäänsä ja jopa informoimaan asiakkaita heidän oikeuksistaan ja tukemaan asiakkaita samaan oikeutensa?
Äidin sisko, joka on lähihoitaja ja miltein valmis sosionomi, pohtii ilmoittiko vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen viranomaisia koskevan rekisterin ylläpitäjille, että hänen esimiehensä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion mielestä, sosiaalityön päällikön ei lastensuojelussa tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee työkenttää. Ravintola-alallahan työskentelevien tarvitsee jokaisen tuntea työkenttäänsä koskevat lait. Kuinka voi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa alaisiaan ilman mielivaltaa, jos hän ei tunne kirjoitettuja normejamme eli lakejamme?
Helsingin entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ei välittänyt vastata äidin muistutukseen, jossa äiti kysyi, miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ei mielestään tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee hänen työkenttäänsä.
Mahdollisesti typerryttävän virheensä jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio koki tarpeelliseksi sittenkin puoltaa lapselle valvotut vaihdot taholta, joka kykenee tarjomaan palvelun kotiovelle. Myös Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perheoikeudellinen yksikkö suostui maksamaan palvelun Psykoterpiakeskus Vastaamon toteuttamana, koska lapsen äiti oli hanakasti etsinyt kunnasta jonkun tahon, joka tarjoaisi palvelua kotiovelle. Lastensuojeluhan ei auttanut äitiä tässä mitenkään, vaan äiti kulutti aikaa ja rahaa soittaen ympäri Helsinkiä moninaiseen lastensuojelubisneskenttään kysellen, voisiko tällainen palvelu olla heiltä mahdollinen. Äiti siis yksin ajatteli lapsensa parasta ja toteutti sosiaalityöntekijöiden työn heidän puolestaan palkatta, samalla kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti, ettei hänen tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee hänen työtään.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on se samaviranomainen, joka sosiaali- ja terveysviraston sisällä tutki alaistensa työn pienen Vilja Eerikan Suomea järkyttävässä tapauksessa ja väitti, ettei virheitä ole tehty mitenkään ja ollenkaan. Ei siis ihme, että virheitä ei löytynyt, kun asiaa tutkineen mielestä lain tuntemus ei esimiesasemassa ole ollenkaan tarpeellinen ja sen voi jopa lausua ääneen omaksi oikeudekseen viranomaisen asemassa.
Äiti on havainnut, että lasta tapaavana vanhempana, jokainen palvelun tarjoaja asettaa hänen päälleen suoraan "larran merkin" eli leiman eli stigman ja häntä kohdellaan toisenluokan kansalaisena, jota tulee valvoa erityisesti, koska hän on lasta tapaava vanhempi. Kukaan ei valvo isää ja kenekään mieleen ei tule olla objektiivinen ja pohtia, että kenties tapauksessa on kyse vieraannuttamisesta. Myös Psykoterapiakeskus Vastaamosta äiti sai useilta työntekijöiltä tällaista ala-arvoista kohtelua, mutta äiti tahtoo julkisesti kiittää Timoa Tammea, joka kohteli äitiä kasvotusten lapsen läsnäollessa aina kunnioittavasti ja ollen ihminen ihmiselle ja oli kesksutelukykyinen äidin tuodessa eriäviä näkemyksiään esille.
Kun kunnan kilpailutus oli ohitse, siirtyi palvelu Psykoterapiakeskus Vastaamosta kunnan kilpailutukseen osallistuneelle HoivaOnnelle. Hoivaonni ei voittanut kilpailutusta, mutta Helsinki otti huomioon lapset ja lapsen edun ja tahtoi myös ottaa mukaan palvelutarjonnan kenttään alueellisia palveluntarjoajia, jotta palvelu ei olisi liian kaukana lapsia.
Äiti on huomannut, että uusi palveluntarjoaja on pahasti vaikeuksissa asiakaslähtöisessä työssä ja asiallisessa vuorovaikutuksessa, sillä Hoivaonni on vasta tullut tälle työkentälle ja ei kykene antamaan esim. yhtä tasokasta palvelua, johon Turavakoti kykenee.
Hoivaonni tuli lasta vastaan, vaikka ei kykene palvelua ovelle tarjoamaan. Vaihto ei tapahdu Hoivaonnen tapaamistilassa, vaan kauppakeskuksessa lähempänä lapsen kotia. Äiti on tästä todella kiitollinen ja vielä arvostaa erityisesti sitä, että Hoivaonni tarjosi palvelussaan jotain näin lapsen tarpeet ymmärtävää suoraan ensimmäisessä yhteydenotossa. Äiti koki myös sopimuspalaverin erittäin hyvin suoritetuksi ja piti työotetta, jollaiseksi Hoivaonni työtään kuvasi, erittäin laadukkaaksi.
Valitettavasti Hoivaonni ei kykene ottamaan kuitenkaan vastaan rakentavaa kritiikkiä. Sama ongelma mikä näkyy sosiaalityön kentässä voimakkaasti ja estää palvelujen kehittymistä, tulee esille myös Hoivaonnen toiminnassa.
Äiti on kummissaan, sillä Turvakodilla ei tätä ongelmaa ole. Turvakoti ilmoitti heti alussa, että he ottavat koko asiakkuuden ajan mitä mieluiten palautetta vastaan, sillä kokevat olevansa vuosikymmenien työskentelyn jälkeen yhä kehitystilassa ihan samalla tavalla kuin koko yhteiskuntamme.
Kun äiti koetti avata keskustelua vaihdon toteuttaneen sosiaalityöntekijän puhetavasta äidille lapsen nähden, jonka äiti näki osittain epäammattimaiseksi ja epäkohteliaaksi, ei Hoivaonni enää kyennyt yhteistyöhön äidin kanssa. Esimeistahon vanhemman mielestä epämieluisaan käytökseen vastasi puhelimessa alainen sanoin: " En usko sitä hänestä, koska tunnen hänet."
Hoivaonnen kohdalla lapsen tapaamiset eivät toteudu sittenkään lapsen oikeuden ja lapsen edun mukaisesti, vaikka palvelua tuotiin lähemmäksi lapsen kotia jopa Hoivaonnen tapaamispaikan ulkopuolelle. Lasta ei tuodakkaan äidille tapaamisen alkamisajankohtana, vaan isä tavataan tuohon aikaan lapsen kanssa ja lapsi tuodaan sitten kun isän kanssa on vaihdettu kuulumiset ja mitä menee matkaa kauppakeskuksen toisesta päästä toiseen päähän. Tämän jälkeen äiti kuuntelee isän lähettämät viestit valvojan välityksellä ja vasta sitten voi tapaaminen alkaa.
Kun äiti ihmetteli tätä, esitti Hoivaonni suoran uhkauksen:
"Jos tämä ei kelpaa, siirretään vaihto Hoivaonnen tapaamispaikkaan."
Äidille tuotiin esille myös, että vika onkin isässä joka tuo lapsen myöhässä kenties. Ei todettu suoraan isän tuovan myöhässä, vaan todettiin isän tuovan kenties ehkä myöhässä. Äidin kysyessä, että jos tapaaminen alkaa myöhässä, voiko äiti palauttaa lapsen myöhässä, ei tämä käynyt Hoivaonnelle.Hoivaonni totesi tärkeäskis lapselle, että toteutetaan tarkkoja oikeuden määräämiä kellonaikoja minuutilleen. Jostain syystä kellon tietty aika, on Hoivaonnelle tärkeämpää, kuin tapaamisen totetuminen niin, että lpasi saa olla sen ajan minkä tuomari antoi oikeudeksi lapselle, äitinsä kanssa.
Psykoterapiakeskus Vastaamollehan tämä kävi, sillä heidän mielestään tapaamisessa juuri se aika, minkä lpasi saa olla vanhempansa on se merkityksellisin asia koko tapaamisessa. Eikä Turvakotikaan ollut minuutilleen tarkka lapsen lähtemisistä, paitsi jos valvojana oli sijainen. Hoivaonni ilmoitti, että äidille voi tulla seuraamuksia heidän toimesta, jos äiti tuo lapsen myöhässä. Äiti tätä pelästyneenä nyt valmistautuu aina olemaan paikan päällä lasta palauttaakseen muutaman minuutin ajoissa ja jotta ei myöhästy tästä muutamasta minuutista, hän ennakoi tätäkin muutamaa minuuttia muutamalla minuutilla. Isälle ei ole tukllut näistä mahdollisista myöhästymisistä, joita ehkä on ollut, seuraamuksia. Lapsen tapaamisen loppu siis tapahtuu ruokakaupan edessä laskien lapsen kanssa minuutteja siitä, kuinka kauan saa olla vielä yhdessä ja vahtien lapsen kanssa sitä, ettei tule seuraamuksia Hoivaonnelta lapselle. Hoivaonnen seuraamuksethan ovat seuraamuksia lapselle, eikä vanhemmalle ja tätä kaiketi Hoivaonni ei tajunnut uhatessaan tapaavaa vanhempaa seuraamuksilla.
Hoivaonni lupasi lopulta kuitenkin katsoa, josko voisi mahdollistaa lapsen tapaamisen alkamisen siihen kellonaikaan, kun lapsen tulisi saada tavata äitään, mutta ei käytännössä tehnyt asialle mitään. Hoivaonni esitti itkevälle äidille tyhjiä lupauksia. Hoivaonnihan sai uhkauksillaan äidin pillahtamaan itkuun puhelimessa, eikä tästäkään välittänyt.
Hoivaonni lupasi myös toimittaa äidille kirjaukset, joko vaihtojen yhteydessä tai postitse, mutta ei toteuttanut tätäkään. Kun äiti rupesi kyselemään kirjauksia, selvisi äidille, että kuka vain Hoivaonnen työntekijöistä voi kirjautua lapsen henkilötietoihin ja lukea niitä. Puhelimeen vastannut tuntematon henkilö kirjautui lapsen tietoihin.
Äidille myös selvisi, ettei Hoivaonni kirjaa rekisteriin yhteydenottoja, vaan kirjaa vain ja ainoastaan valvottujen vaihtojen raportit. Turvakotihan pitää asiakkaistaan kahta tietorekisteriä. Toiseen kirjataan valvotut- ja tuetut tapaamiset ja toiseen kaikki muu tämän ympärillä toteutuva yhteistyö. Kun äiti koetti selittää Hoivaonnelle, miksi olisi hyvä, että kirjataan myös ne puhelut, joissa mm. luvataan ja sovitaan jotain, ei Hoivaonni kyennyt tästä asiasta käymään äidin kanssa vuorovaikutuksellista keskustelua. He totesivat: "Turvakoti toimii miten toimii ja me toimimme miten me toimimme."
Hoivaonni näyttää loukkaantuvan, jos heitä neuvoo. Näin ollen kehitys pysähtyy Hoivaonnen loukkaantumisen takia.
Hoivaonnen kanta on: "Turvakoti tekee mitä tekee ja me teemme miten me teemme." Hoivaonnea ei siis kiinnosta ymmärtää palvelukentällä pitkään työskennelleen tahon kokemusosaamista ja ottaa huomioon asiakaspalautetta. Hoivaonni ei ymmärrä mitä Turvakoti ymmärtää eli kuinka tärkeää on ottaa vakavasti asiakaspalaute, se on kaikkien etu. Ravintola-alakin tietää, että asiakas on aina oikeassa, jopa silloin kun on väärässä. Ja sairaanhoitoalalla on selkeästi todettu, että potilasta tulee lähtökohtaisesti uskoa tukimusta suorittaessa.
Kun lapsen äiti pyysi tapaamisajan vaihtamista kuuden tunnin tapaamiselle (joita lapsella on nyt kahdesti kuussa) koska äiti ei kykene tuona päivänä tuohon aikaan juurikaan tapaamaan lastaan, ei isä suostunut tähän, eikä suostunut perustelemaan edes miksi ei suostu.
Hoivaonnen asiakasopimuksessa lukee, että vieraannuttamistapauksissa he ovat yhteydessä lastensuojeluun. Kun äiti pyysi Hoivaonnea ilmoittamaan lastensuojelulle, ei Hoivaonni suostunutkaan tähän. Heiltä vastaus oli: "Me arvioimme itse tilanteet ja emme voi tietää mitä kotonanne tapahtuu."
Vaikka useiden vaihtojen yhteydessä äiti on pyytänyt Hoivaonnea ilmoittamaan isälle, että lapsi tahtoo tapaamisten laajentamista ja tämän olisi pitänyt kirjautua, oli Hoivaonnen näkemys, että kun isä estää tapaamisen toteutumisen yhteistyöhaluttomuudellaan äidin kanssa, ei Hoivaonni ilmoita lastensuojelulle havaintoaan, vaan toteaa: "Me emme tiedä mitä kotonanne tapahtuu." Äidin tuodessa esille edellä mainitut asiat lapsen toiveesta ja tapaamisten toteutumisen merkityksestä lapselle ja ihmetellessä, etteikö Hoivaonni havaitse selkeää vieraannuttamisen toimenpidettä, Hoivaonni vastasi:"En kommentoi." Vuorostaan oli poliittinen kannaotto sosiaalityössä tärkeää asiakaslähtöisen dialektiikkaa ymmärtävän sosiaalipedogogiikan RATKES:n mallien sijaan Hoivaonnen toimintamalli.
Äidin ilmoittaessa Hoivaonnelle, että hän nauhoittaa puhelut kesken puhelun (äiti oli ilmoittanut asiasta jo sopimustapaamisessa ja silloin se ei haitannut), ilmoitti työntekijä, että äidin olisi pitänyt ilmoittaa puhelun alussa, jotta työntekijä olisi voinut kiinnittää huomiota mitä sanoo puhelimessa. Esimies Hoivaonnella syytti äitiä suoraan siitä, että äiti uhkaa julkaista puhelut sosiaalisessa mediassa, vaikka äiti oli aiemmin tuonut tälle samalla ihmiselle esille sopimusneuvottelussa, ettei hän ikinä tekisi mitään sellaista. Äitihän voi kertoa tapahtumista muutenkin.
Kun äiti tahtoi keskustella esimiestahon kanssa, ei esimiehelle Hoivaonni tahtonut antaa edes suoraa numeroa. Hoivaonnen esimiehelle ei siis saa soittaa suoraan asiakkaat itse, vaan numero salataan. Toisaalta esimiehelle on turha soittaa, sillä esimieskin toteaa, ettei tahdo keskustella vuorovaikutuksellisesti asioista ja hakea yhteistä ratkaisua näkemyksiin, vaan tahtoo, että asiakas lähettää heille sähköpostia.
Esimies toteaa jo puhelun alussa: "Ei tästä puhelusta tule tulemaan mitään." No, eipä siitä tuollaisella asenteella voi tullakaan mitään.
Koska vuorovaikutus ei toteudu Hoivaonnen kanssa puhelimitse, miksi äiti lähettäisi sähköpostia ja olettaisi vuorovaikutuksen toteutuvan näinkään? Hoivaonnella on hyvin kummalliset käsitykset normaalista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Äiti tavatessaan lapsen lastensuojelun sosiaalityöntekijän pyysi tältä yhteistapaamista Hoivaonnen ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa, tuoden esille että häntä kohdellaan toisarvoisena Hoivaonnessa, joka kohtaa asiakkaat norsunluutornistaan. Lastensuojeluviranomainen päättikin puhua isälle, josko lopetettaisiin kokonaan lapselta valvotut vaihdot ja koetettaisiin normalisoida tilannetta lapsen etua ajatellen. Sosiaalivirkailija totesi, että varmasti myös sosiaali- ja terveysviraston perheoikeudellinen yksikkö on mielissään, jos ei tarvitse maksaa turhasta palvelusta, joka ei edes toimi ja kohtaa asiakasta.
Äiti jää odottaamaan nyt huoltajaisän näkemystä tilanteessa ja toivoo isänkin olevan samaa mieltä, että on turhaa rasittaa valtiota näillä lapsen edun vastaisilla huonosti suunnitelluilla sosiaalitoimen kuvioilla, joilla ei kohdata perheiden tilanteita todella, eikä koeteta mitään oikeasti edes korjata, vaan joissa käytettään perheiden kriisejä tulonlähteenä.
Äiti pohtii, kohtelevatko Hoivaonnen työntekijät vanhuksia samoin kuin häntä. Käsketäänkö vanhuksiakin lähettämään sähköpostia, kun tahtovat kesksutella jostakin asiasta mistä eivät ole pitäneet?
Äidin kokemus on, että nimeen voisi HoivaOnni tehdä muutoksen, sillä hän ei ole eritäin hienon ja hyvän yhteistyön alun jälkeen kuitenkaan nähnyt toiminnassa heidän lapsen kohdalla mitään hoivaavaa tai onnea tuovaa, perhe-elämää kunnioittavaa tai asiakkaita kohtaavaa.
Äiti ei aio laittaa sähköpostia Hoivaonnelle. Jos ei kiinnosta eli nyt todellakin kiinnosta käydä keskustelua puhelimitse ja ei kiinnosta näin pohtia, miten voisi juuri tultuaan palvelun tarjoajaksi, kehittää palveluaan asiakkaita kuullen, on turhaa laittaa sähköpostia myöskään. Jos ei vuorovaikutustaidot riitä puhelimessa asioista keskustelemiseen, miten ne voisivat muka riittää sähköpostia lukien, jossa aina on tulkinnan vara, eikä ole mahdollisuutta kysellä ja käydä vuorovaikutuksellista kesksutelua. Jos ei riitä sosiaalityössä taidot sosiaaliseen toimenpiteeseen eli keskusteluun puhelimessa ja ihmisen kohtaamisen näin, kannattaisiko miettiä alanvaihtoa?
Helsingin kunnan pitäisi pohtia myös asiakkaitaan ja tehdä uusien palveluntarjoajien kohdalla koko ajan tutkimustyötä ja asiakastyytyväisyys kyselyjä.
Täällä Mieron tiellä muistutan, jos ostaa palveluna sikaa säkissä, sinne säkkiin kannattaa katsoa ennen kuin sitä myy eteenpäin. Kaiken tämän aikuisten hölmöilyn keskellä äiti pitää huolen, että lapsella on oikeus leikkiin myös hänen kanssaan.
Hoivaonni:
http://www.hoivaonni.fi/yhteystiedot.html
Lue myös:
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
Kilpailutuksen alussa ilmoitti Pienperheyhdistys, ettei aio jatkaa itse enää palvelun tarjoamista ja purkaa asiakassopimukset nykyisten asiakkaiden kanssa, kunhan kilpailutus valmistuu ja Helsingin kunnalla ei tuolloin ollut ollenkaan sopimusta kenenkään kanssa mm. valvotuista vaihdoista.
Helsinkiläis äiti koki valtavan pettymyksen, kun pyysi vastuusosiaalivirkailija Jokiselta hyvissä ajoin ennakoiden vuoden 2015 lopussa, että lapsen siirtyessä valvottuista tapaamisista valvottuihin vaihtoihin vuoden 2016 alussa, palvelu ostettaisiin palvelun tarjoajalta, joka kykenee toteuttamaan valvotut vaihdot lapsen kotien välillä. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen mielestä äidin pyyntö, ettei lapsi joutuisi kahden tunnin tapaamisen takia kulkemaan n. kahden ja puolen tunnin matkaa asuinalueeeltaan, jossa molemmat vanhemmat asuvat, edes takaisin kahdesti tapaamispaikkaan Pienperheyhdistykselle Sörnäisiin, oli turha pyyntö. Anitta Jokisen mielestä lapsen tapaaminen vanhemman kanssa mertossa kulkien noin 40 minuuttia tapaamispaikasta kotiin ja 40 minuuttia kodilta tapaamispaikkaan kahden tunnin tapaamisellas oli lapselle ihan normaalia elämää, kun oikeusistuin oli päättänyt lapselle valvotut vaihdot. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokista ei haitannut, ettei lapsi ollut saanut puoleentoista vuoteen viettää aikaa synnyin kodissaan, johon olivat jääneet huoltopäätöksen jälkeen kaikki lapsen ystävät, joita lapsi kaipasi. Jokista ei haitannut, että lapsen aika, jota lapsen olisi pitänyt saada viettää kotonaan tuon kaksi tuntia lyhenisi noin 20 minuuttiin, joka sisältäisi ulkovaatteiden riisumiset ja pukemiset sekä mahdollisen ruokailun.
Entä lapsen oikeus leikkiin, jonka lapsiasianvaltuutettu on todennut lapsen tärkeimmäksi tehtäväksi (ja mennyt vanhoja fraaseja käyttääkseen yhdistämään tämän aikuisten työntekoon)? Leikkihän on lapsen luontainen tila. Helsingin Lassilan lastensuojelussa vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen mielestä lapsille ei kuulu oikeutta leikkiin tavatessaan lasta tapaavaa vanhempaa, vaan tapaaminen kuuluu toteuttaa pääosin Helsingin julkisissa kulkuvälineissä tai haahuillen keskustan hamburilaisbaareissa. Tämä on sitä tämän päivän lastensuojelullista työtä.
4.12.2015 tapasi äidin äiti, äidin isä ja äidin sisar vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen sekä sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartion. Ensialkuun Jokinen ilmoitti suvulle, että lapsen lastensuojeluasiakkuus aiotaan lopettaa 18.12.2016. Äidille ei asiasta oltu mitään informaatiota missään muodossa annettu aiemmin ja itseasiassa Jokinen ilmoitti äidille asiasta puhelimitse vasta 18.12.2015 asiakkuuden lopettamispäivänä. Tätä ennenhän Jokinen oli tavannut äitiä 26.10.2015 ja tuolloin vastuusosiaalityöntekijä Jokinen ilmoitti äidille lastensuojelulain vastaisesti, ettei lastensuojelun tarvitse tukea äitiä äitiydessään, sillä äiti ei ole lapsen huoltaja enää.
Äiti ei ole lapsen huoltaja enää, sillä Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine tahtoi kostaa äidille äidin tehtyä vastuusosiaalityöntekijä Laineen laittomista toimintatavoista sekä osittain epäammattimaisista toimintatavoista muistutuksia sosiaali- ja terveysvirastolle. Vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine oli kirjoittanut käräjäoikeudelle pitävänsä äitipuolesta ja ettei tahdo tehdä yhteistyötä äidin kanssa ja pyysi lapsen huollon siirtoa yksin lapsen isälle. Tähän hän myös lisäsi paljon huolia äidin äitiyttä kohtaan, joiden taakse hän ei ollut tosiaan tehnyt yhtäkään tutkimusta. Hän ei ollut ikinä tavannut lasta ja äitiä yhdessä, eikä ikinä keksutellut äidin kanssa näistä "huolistaan".
4.12.15 äidin hätääntyneet sukulaiset vastustivat asiakkuuden lopettamista ja koettivat puhua vieraannuttamisesta ja vääristä toimintamenetelmistä, joita mm. sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio oli joko katsonut sormiensa välistä tai kenties ohjeistanut alaisiaan toimimaan niiden mukaan. He toivat esille lapsen huonot olot isän huollossa, mutta näistä kannaotoista ei välittänyt ollenkaan sosiaalityön päällikkä Vartio. Koska Vartio oli ehdoton näkemyksessään, suku otti keskustelun aiheeksi, että lapselle edes annettaisiin mahdollisuus valvottuihin vaihtoihin kotiovelleen äidille.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti suvulle, että kunta ei tule maksamaan valvottuja vaihtoja lapselle. Suku oli kummissaan. Äidin äiti, jo yli 60-vuotias, hieman höpertynyt mummo, joka on käynyt kansakoulun ja kirjekurssin somistamisesta 20-vuotiaana, otti esille sosiaalihuoltolain uudistuksen ja ihmetteli, miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio väittää, että äidin velvollisuus on maksaa valvotut vaihdot. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti siis 4.12.2015 jälkeen 1.4.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutoksen, että hänen ei lastensuojelussa työskennellesään esimiesasemassa, joka johtaa useita avohuollon yksiköitä, tarvitse tuntea Suomen sosiaalityötä koskevia lakeja. Eiköhän Suomen laki ihan velvoita viranomaisen tuntemaan lain, joka koskee hänen työkenttäänsä ja jopa informoimaan asiakkaita heidän oikeuksistaan ja tukemaan asiakkaita samaan oikeutensa?
Äidin sisko, joka on lähihoitaja ja miltein valmis sosionomi, pohtii ilmoittiko vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen viranomaisia koskevan rekisterin ylläpitäjille, että hänen esimiehensä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion mielestä, sosiaalityön päällikön ei lastensuojelussa tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee työkenttää. Ravintola-alallahan työskentelevien tarvitsee jokaisen tuntea työkenttäänsä koskevat lait. Kuinka voi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa alaisiaan ilman mielivaltaa, jos hän ei tunne kirjoitettuja normejamme eli lakejamme?
Helsingin entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ei välittänyt vastata äidin muistutukseen, jossa äiti kysyi, miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ei mielestään tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee hänen työkenttäänsä.
Mahdollisesti typerryttävän virheensä jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio koki tarpeelliseksi sittenkin puoltaa lapselle valvotut vaihdot taholta, joka kykenee tarjomaan palvelun kotiovelle. Myös Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perheoikeudellinen yksikkö suostui maksamaan palvelun Psykoterpiakeskus Vastaamon toteuttamana, koska lapsen äiti oli hanakasti etsinyt kunnasta jonkun tahon, joka tarjoaisi palvelua kotiovelle. Lastensuojeluhan ei auttanut äitiä tässä mitenkään, vaan äiti kulutti aikaa ja rahaa soittaen ympäri Helsinkiä moninaiseen lastensuojelubisneskenttään kysellen, voisiko tällainen palvelu olla heiltä mahdollinen. Äiti siis yksin ajatteli lapsensa parasta ja toteutti sosiaalityöntekijöiden työn heidän puolestaan palkatta, samalla kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti, ettei hänen tarvitse tuntea Suomen lakia, joka koskee hänen työtään.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on se samaviranomainen, joka sosiaali- ja terveysviraston sisällä tutki alaistensa työn pienen Vilja Eerikan Suomea järkyttävässä tapauksessa ja väitti, ettei virheitä ole tehty mitenkään ja ollenkaan. Ei siis ihme, että virheitä ei löytynyt, kun asiaa tutkineen mielestä lain tuntemus ei esimiesasemassa ole ollenkaan tarpeellinen ja sen voi jopa lausua ääneen omaksi oikeudekseen viranomaisen asemassa.
Äiti on havainnut, että lasta tapaavana vanhempana, jokainen palvelun tarjoaja asettaa hänen päälleen suoraan "larran merkin" eli leiman eli stigman ja häntä kohdellaan toisenluokan kansalaisena, jota tulee valvoa erityisesti, koska hän on lasta tapaava vanhempi. Kukaan ei valvo isää ja kenekään mieleen ei tule olla objektiivinen ja pohtia, että kenties tapauksessa on kyse vieraannuttamisesta. Myös Psykoterapiakeskus Vastaamosta äiti sai useilta työntekijöiltä tällaista ala-arvoista kohtelua, mutta äiti tahtoo julkisesti kiittää Timoa Tammea, joka kohteli äitiä kasvotusten lapsen läsnäollessa aina kunnioittavasti ja ollen ihminen ihmiselle ja oli kesksutelukykyinen äidin tuodessa eriäviä näkemyksiään esille.
Kun kunnan kilpailutus oli ohitse, siirtyi palvelu Psykoterapiakeskus Vastaamosta kunnan kilpailutukseen osallistuneelle HoivaOnnelle. Hoivaonni ei voittanut kilpailutusta, mutta Helsinki otti huomioon lapset ja lapsen edun ja tahtoi myös ottaa mukaan palvelutarjonnan kenttään alueellisia palveluntarjoajia, jotta palvelu ei olisi liian kaukana lapsia.
Äiti on huomannut, että uusi palveluntarjoaja on pahasti vaikeuksissa asiakaslähtöisessä työssä ja asiallisessa vuorovaikutuksessa, sillä Hoivaonni on vasta tullut tälle työkentälle ja ei kykene antamaan esim. yhtä tasokasta palvelua, johon Turavakoti kykenee.
Hoivaonni tuli lasta vastaan, vaikka ei kykene palvelua ovelle tarjoamaan. Vaihto ei tapahdu Hoivaonnen tapaamistilassa, vaan kauppakeskuksessa lähempänä lapsen kotia. Äiti on tästä todella kiitollinen ja vielä arvostaa erityisesti sitä, että Hoivaonni tarjosi palvelussaan jotain näin lapsen tarpeet ymmärtävää suoraan ensimmäisessä yhteydenotossa. Äiti koki myös sopimuspalaverin erittäin hyvin suoritetuksi ja piti työotetta, jollaiseksi Hoivaonni työtään kuvasi, erittäin laadukkaaksi.
Valitettavasti Hoivaonni ei kykene ottamaan kuitenkaan vastaan rakentavaa kritiikkiä. Sama ongelma mikä näkyy sosiaalityön kentässä voimakkaasti ja estää palvelujen kehittymistä, tulee esille myös Hoivaonnen toiminnassa.
Äiti on kummissaan, sillä Turvakodilla ei tätä ongelmaa ole. Turvakoti ilmoitti heti alussa, että he ottavat koko asiakkuuden ajan mitä mieluiten palautetta vastaan, sillä kokevat olevansa vuosikymmenien työskentelyn jälkeen yhä kehitystilassa ihan samalla tavalla kuin koko yhteiskuntamme.
Kun äiti koetti avata keskustelua vaihdon toteuttaneen sosiaalityöntekijän puhetavasta äidille lapsen nähden, jonka äiti näki osittain epäammattimaiseksi ja epäkohteliaaksi, ei Hoivaonni enää kyennyt yhteistyöhön äidin kanssa. Esimeistahon vanhemman mielestä epämieluisaan käytökseen vastasi puhelimessa alainen sanoin: " En usko sitä hänestä, koska tunnen hänet."
Hoivaonnen kohdalla lapsen tapaamiset eivät toteudu sittenkään lapsen oikeuden ja lapsen edun mukaisesti, vaikka palvelua tuotiin lähemmäksi lapsen kotia jopa Hoivaonnen tapaamispaikan ulkopuolelle. Lasta ei tuodakkaan äidille tapaamisen alkamisajankohtana, vaan isä tavataan tuohon aikaan lapsen kanssa ja lapsi tuodaan sitten kun isän kanssa on vaihdettu kuulumiset ja mitä menee matkaa kauppakeskuksen toisesta päästä toiseen päähän. Tämän jälkeen äiti kuuntelee isän lähettämät viestit valvojan välityksellä ja vasta sitten voi tapaaminen alkaa.
Kun äiti ihmetteli tätä, esitti Hoivaonni suoran uhkauksen:
"Jos tämä ei kelpaa, siirretään vaihto Hoivaonnen tapaamispaikkaan."
Äidille tuotiin esille myös, että vika onkin isässä joka tuo lapsen myöhässä kenties. Ei todettu suoraan isän tuovan myöhässä, vaan todettiin isän tuovan kenties ehkä myöhässä. Äidin kysyessä, että jos tapaaminen alkaa myöhässä, voiko äiti palauttaa lapsen myöhässä, ei tämä käynyt Hoivaonnelle.Hoivaonni totesi tärkeäskis lapselle, että toteutetaan tarkkoja oikeuden määräämiä kellonaikoja minuutilleen. Jostain syystä kellon tietty aika, on Hoivaonnelle tärkeämpää, kuin tapaamisen totetuminen niin, että lpasi saa olla sen ajan minkä tuomari antoi oikeudeksi lapselle, äitinsä kanssa.
Psykoterapiakeskus Vastaamollehan tämä kävi, sillä heidän mielestään tapaamisessa juuri se aika, minkä lpasi saa olla vanhempansa on se merkityksellisin asia koko tapaamisessa. Eikä Turvakotikaan ollut minuutilleen tarkka lapsen lähtemisistä, paitsi jos valvojana oli sijainen. Hoivaonni ilmoitti, että äidille voi tulla seuraamuksia heidän toimesta, jos äiti tuo lapsen myöhässä. Äiti tätä pelästyneenä nyt valmistautuu aina olemaan paikan päällä lasta palauttaakseen muutaman minuutin ajoissa ja jotta ei myöhästy tästä muutamasta minuutista, hän ennakoi tätäkin muutamaa minuuttia muutamalla minuutilla. Isälle ei ole tukllut näistä mahdollisista myöhästymisistä, joita ehkä on ollut, seuraamuksia. Lapsen tapaamisen loppu siis tapahtuu ruokakaupan edessä laskien lapsen kanssa minuutteja siitä, kuinka kauan saa olla vielä yhdessä ja vahtien lapsen kanssa sitä, ettei tule seuraamuksia Hoivaonnelta lapselle. Hoivaonnen seuraamuksethan ovat seuraamuksia lapselle, eikä vanhemmalle ja tätä kaiketi Hoivaonni ei tajunnut uhatessaan tapaavaa vanhempaa seuraamuksilla.
Hoivaonni lupasi lopulta kuitenkin katsoa, josko voisi mahdollistaa lapsen tapaamisen alkamisen siihen kellonaikaan, kun lapsen tulisi saada tavata äitään, mutta ei käytännössä tehnyt asialle mitään. Hoivaonni esitti itkevälle äidille tyhjiä lupauksia. Hoivaonnihan sai uhkauksillaan äidin pillahtamaan itkuun puhelimessa, eikä tästäkään välittänyt.
Hoivaonni lupasi myös toimittaa äidille kirjaukset, joko vaihtojen yhteydessä tai postitse, mutta ei toteuttanut tätäkään. Kun äiti rupesi kyselemään kirjauksia, selvisi äidille, että kuka vain Hoivaonnen työntekijöistä voi kirjautua lapsen henkilötietoihin ja lukea niitä. Puhelimeen vastannut tuntematon henkilö kirjautui lapsen tietoihin.
Äidille myös selvisi, ettei Hoivaonni kirjaa rekisteriin yhteydenottoja, vaan kirjaa vain ja ainoastaan valvottujen vaihtojen raportit. Turvakotihan pitää asiakkaistaan kahta tietorekisteriä. Toiseen kirjataan valvotut- ja tuetut tapaamiset ja toiseen kaikki muu tämän ympärillä toteutuva yhteistyö. Kun äiti koetti selittää Hoivaonnelle, miksi olisi hyvä, että kirjataan myös ne puhelut, joissa mm. luvataan ja sovitaan jotain, ei Hoivaonni kyennyt tästä asiasta käymään äidin kanssa vuorovaikutuksellista keskustelua. He totesivat: "Turvakoti toimii miten toimii ja me toimimme miten me toimimme."
Hoivaonni näyttää loukkaantuvan, jos heitä neuvoo. Näin ollen kehitys pysähtyy Hoivaonnen loukkaantumisen takia.
Hoivaonnen kanta on: "Turvakoti tekee mitä tekee ja me teemme miten me teemme." Hoivaonnea ei siis kiinnosta ymmärtää palvelukentällä pitkään työskennelleen tahon kokemusosaamista ja ottaa huomioon asiakaspalautetta. Hoivaonni ei ymmärrä mitä Turvakoti ymmärtää eli kuinka tärkeää on ottaa vakavasti asiakaspalaute, se on kaikkien etu. Ravintola-alakin tietää, että asiakas on aina oikeassa, jopa silloin kun on väärässä. Ja sairaanhoitoalalla on selkeästi todettu, että potilasta tulee lähtökohtaisesti uskoa tukimusta suorittaessa.
Kun lapsen äiti pyysi tapaamisajan vaihtamista kuuden tunnin tapaamiselle (joita lapsella on nyt kahdesti kuussa) koska äiti ei kykene tuona päivänä tuohon aikaan juurikaan tapaamaan lastaan, ei isä suostunut tähän, eikä suostunut perustelemaan edes miksi ei suostu.
Hoivaonnen asiakasopimuksessa lukee, että vieraannuttamistapauksissa he ovat yhteydessä lastensuojeluun. Kun äiti pyysi Hoivaonnea ilmoittamaan lastensuojelulle, ei Hoivaonni suostunutkaan tähän. Heiltä vastaus oli: "Me arvioimme itse tilanteet ja emme voi tietää mitä kotonanne tapahtuu."
Vaikka useiden vaihtojen yhteydessä äiti on pyytänyt Hoivaonnea ilmoittamaan isälle, että lapsi tahtoo tapaamisten laajentamista ja tämän olisi pitänyt kirjautua, oli Hoivaonnen näkemys, että kun isä estää tapaamisen toteutumisen yhteistyöhaluttomuudellaan äidin kanssa, ei Hoivaonni ilmoita lastensuojelulle havaintoaan, vaan toteaa: "Me emme tiedä mitä kotonanne tapahtuu." Äidin tuodessa esille edellä mainitut asiat lapsen toiveesta ja tapaamisten toteutumisen merkityksestä lapselle ja ihmetellessä, etteikö Hoivaonni havaitse selkeää vieraannuttamisen toimenpidettä, Hoivaonni vastasi:"En kommentoi." Vuorostaan oli poliittinen kannaotto sosiaalityössä tärkeää asiakaslähtöisen dialektiikkaa ymmärtävän sosiaalipedogogiikan RATKES:n mallien sijaan Hoivaonnen toimintamalli.
Äidin ilmoittaessa Hoivaonnelle, että hän nauhoittaa puhelut kesken puhelun (äiti oli ilmoittanut asiasta jo sopimustapaamisessa ja silloin se ei haitannut), ilmoitti työntekijä, että äidin olisi pitänyt ilmoittaa puhelun alussa, jotta työntekijä olisi voinut kiinnittää huomiota mitä sanoo puhelimessa. Esimies Hoivaonnella syytti äitiä suoraan siitä, että äiti uhkaa julkaista puhelut sosiaalisessa mediassa, vaikka äiti oli aiemmin tuonut tälle samalla ihmiselle esille sopimusneuvottelussa, ettei hän ikinä tekisi mitään sellaista. Äitihän voi kertoa tapahtumista muutenkin.
Kun äiti tahtoi keskustella esimiestahon kanssa, ei esimiehelle Hoivaonni tahtonut antaa edes suoraa numeroa. Hoivaonnen esimiehelle ei siis saa soittaa suoraan asiakkaat itse, vaan numero salataan. Toisaalta esimiehelle on turha soittaa, sillä esimieskin toteaa, ettei tahdo keskustella vuorovaikutuksellisesti asioista ja hakea yhteistä ratkaisua näkemyksiin, vaan tahtoo, että asiakas lähettää heille sähköpostia.
Esimies toteaa jo puhelun alussa: "Ei tästä puhelusta tule tulemaan mitään." No, eipä siitä tuollaisella asenteella voi tullakaan mitään.
Koska vuorovaikutus ei toteudu Hoivaonnen kanssa puhelimitse, miksi äiti lähettäisi sähköpostia ja olettaisi vuorovaikutuksen toteutuvan näinkään? Hoivaonnella on hyvin kummalliset käsitykset normaalista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Äiti tavatessaan lapsen lastensuojelun sosiaalityöntekijän pyysi tältä yhteistapaamista Hoivaonnen ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa, tuoden esille että häntä kohdellaan toisarvoisena Hoivaonnessa, joka kohtaa asiakkaat norsunluutornistaan. Lastensuojeluviranomainen päättikin puhua isälle, josko lopetettaisiin kokonaan lapselta valvotut vaihdot ja koetettaisiin normalisoida tilannetta lapsen etua ajatellen. Sosiaalivirkailija totesi, että varmasti myös sosiaali- ja terveysviraston perheoikeudellinen yksikkö on mielissään, jos ei tarvitse maksaa turhasta palvelusta, joka ei edes toimi ja kohtaa asiakasta.
Äiti jää odottaamaan nyt huoltajaisän näkemystä tilanteessa ja toivoo isänkin olevan samaa mieltä, että on turhaa rasittaa valtiota näillä lapsen edun vastaisilla huonosti suunnitelluilla sosiaalitoimen kuvioilla, joilla ei kohdata perheiden tilanteita todella, eikä koeteta mitään oikeasti edes korjata, vaan joissa käytettään perheiden kriisejä tulonlähteenä.
Äiti pohtii, kohtelevatko Hoivaonnen työntekijät vanhuksia samoin kuin häntä. Käsketäänkö vanhuksiakin lähettämään sähköpostia, kun tahtovat kesksutella jostakin asiasta mistä eivät ole pitäneet?
Äidin kokemus on, että nimeen voisi HoivaOnni tehdä muutoksen, sillä hän ei ole eritäin hienon ja hyvän yhteistyön alun jälkeen kuitenkaan nähnyt toiminnassa heidän lapsen kohdalla mitään hoivaavaa tai onnea tuovaa, perhe-elämää kunnioittavaa tai asiakkaita kohtaavaa.
Äiti ei aio laittaa sähköpostia Hoivaonnelle. Jos ei kiinnosta eli nyt todellakin kiinnosta käydä keskustelua puhelimitse ja ei kiinnosta näin pohtia, miten voisi juuri tultuaan palvelun tarjoajaksi, kehittää palveluaan asiakkaita kuullen, on turhaa laittaa sähköpostia myöskään. Jos ei vuorovaikutustaidot riitä puhelimessa asioista keskustelemiseen, miten ne voisivat muka riittää sähköpostia lukien, jossa aina on tulkinnan vara, eikä ole mahdollisuutta kysellä ja käydä vuorovaikutuksellista kesksutelua. Jos ei riitä sosiaalityössä taidot sosiaaliseen toimenpiteeseen eli keskusteluun puhelimessa ja ihmisen kohtaamisen näin, kannattaisiko miettiä alanvaihtoa?
Helsingin kunnan pitäisi pohtia myös asiakkaitaan ja tehdä uusien palveluntarjoajien kohdalla koko ajan tutkimustyötä ja asiakastyytyväisyys kyselyjä.
Täällä Mieron tiellä muistutan, jos ostaa palveluna sikaa säkissä, sinne säkkiin kannattaa katsoa ennen kuin sitä myy eteenpäin. Kaiken tämän aikuisten hölmöilyn keskellä äiti pitää huolen, että lapsella on oikeus leikkiin myös hänen kanssaan.
Hoivaonni:
http://www.hoivaonni.fi/yhteystiedot.html
Lue myös:
☞ Räppärit rappiotaiteilijoina
☞ Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
RSS Feed
