Ulkoministeriö on esittänyt avoimen kutsun toimittaa tietoa, näkemyksiä ja ehdotuksia koskien Euroopan ihmisoikeussopimusta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ja sen uudistamista pidemmällä aikavälillä.
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=295507&contentlan=1&culture=fi-FI
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan Neuvoston alainen tuomioistuin, jolla on yksinoikeus tulkita Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tuomioistuimen jutturuuhka on johtunut siitä, että sopimuksen ratifioineiden sopimusvaltioiden yksityiset kansalaiset ovat hakeneet oikeutta Ihmisoikeustuomioistuimesta sen jälkeen kun kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Näin olen myös itse tehnyt.
Suomi on melko lyhyen aikansa kuluessa poiminut huomattavan määrän langettavia päätöksiä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta. Suomi liittyi sopimukseen Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1990. Suomi on ottanut sopimukseen erikoisen kannan. Ihmisoikeussopimuksen määritelmää oikeuksista ja velvollisuuksista päätettäessä on tulkittu siten, ettei siihen kuulu esimerkiksi kaikki virkamiesoikeudelliset asiat tai veroasiat.
Tämä suppea ihmisoikeussopimuksen tulkinta on ristiriidassa oikeusjärjestyksemme kanssa, jonka mukaan eurooppaoikeudelle tulee antaa lakeja sovellettaessa etusija. Euroopan ihmisoikeussopimus on yksi niistä asiakirjoista, jotka EU:n jäsenvaltion on hyväksyttävä ja toimeenpantava osana Euroopan Unionin jäsenyyttä. Euroopan Ihmisoikeussopimus määrittää kuinka perustuslain mukaisia perusoikeuksia tulee soveltaa. Suppean tulkinnan johdosta ihmisoikeussopimusta ei sovelleta hallinnollisissa prosessiasioissa, vaan hallintoviranomaiset ja hallinto-oikeudet soveltavat hallintolakia, hallintolainkäyttölakia sekä omia viranomaisaseman luovia erityislakejaan. Sen sijaan esimerkiksi rikostutkinnassa pyritään ottamaan huomioon ihmisoikeussopimuksen määräykset.
Esimerkiksi lastensuojeluprosessi on määritetty lastensuojelulaissa ja lastensuojeluviranomaisten toimivaltuudet tulevat tuon lain säädösten kautta. Lastensuojeluviranomaiset pyytävät poliisilta virka-apua, jolla ei ole oikeutta pakkokeinojen käyttämiseen kuin ainoastaan rikostutkinnassa, poliisilla ei voi olla parempia oikeuksia kansalaiseen nähden kuin mitä lastensuojelulaki määrää. Tämä siksi, että kysymyksessä on hallinnollinen prosessi eikä rikosoikeudellinen prosessi. Lastensuojelutapaukset ovatkin suuri joukko Suomen ihmisoikeustapauksia.
Kun hallinnollisissa tapauksissa valitetaan hallinto-oikeuteen, hallinto-oikeus tutkii normipremissin eli että tapauksen tutkinut viranomainen on osannut perustella päätöksensä oikeilla lainkohdilla. Hallinto-oikeus ei peilaa jutun faktoja perustuslain perusoikeuksiin eikä ihmisoikeussopimukseen, koska sovellettava laki on ollut tai se olisi voinut olla eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnolla perustuslain mukaisuudesta. Siten normipremissi on perustuslain mukainen jo lähtökohtaisesti. Ja koska laki on niin silloin myös sen soveltaneen viranomaisen on tullut soveltaa perustuslakia eikä jutun faktoja tutkita enää korkeammissa oikeusasteissa. Kunnes kansallinen käsittely on ohi ja oikeus valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen alkaa.
Oman sukupuolen juridisen tunnustamisen hallinto-oikeuskäsittelyni toi esille, etteivät hallinto-oikeudet juurikaan perustelleet päätöstä muuten kuin translain pykälillä. Kuitenkaan translaki ei koskaan käynyt perustuslakivaliokunnassa kuultavana, vaikka se luo kansalaiselle oikeuksia ja velvollisuuksia. Hallinto-oikeudet eivät antaneet juurikaan painoa esittämilleni asia-argumenteille.
Marraskuussa 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi oudon ratkaisunsa, jossa se perusteli Suomen oikeuden laajaan harkintamarginaaliin tapauksessani. Perusteena se käytti sopimuksen 12 artiklaa, joka yhtä aikaa oli voimassa eikä ollut voimassa. Siis katsottiin että lain pitää antaa suojaa miehen ja naisen väliselle avioliitolle, mutta samanaikaisesti toisaalta ei suojaa olemassa olevalle ja voimaansaatetulle avioliitolle. Valitin päätöksestä ja Suuri jaosto myöntyi ottamaan asian uudelleen käsiteltäväkseen.
http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudellisia_uutisia/kansainvaliset_tietolahteet/suomalaistapaus_eit_n_suuren_jaoston_tutkittavaksi.6269.news
Tuo outo ratkaisu antoi Suomelle laajaa harkintavaltaa päättää missä määrin se haluaa soveltaa Euroopan ihmisoikeussopimusta hallinnollisissa prosesseissa. Mikäli jostain syystä se jäisi voimaan sellaisenaan, se antaisi viranomaisille laajat oikeudet päättää asioista, jotka ovat yksityisyyden ja perhe-elämän suojan piirissä.
Oma näkemykseni on, että mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta pidettäisiin rinnalla hallinto-oikeudellisissa prosesseissa arvioitaessa juttujen faktoja, moni tapaus saisi toisenlaisen käsittelyn. Eurooppaoikeus sotkee tuomareiden perinteisen kolmijakoisen oikeuslähdeajattelun vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin. Silti se määrittää perusoikeuksia, jotka ovat lex superiori. Ja roomalaisessa oikeudessa lex superiori derogat legi inferiori, perustuslaki menee vähempiarvoisten oikeuslähteiden yli.
En ole oikeustieteilijä vaan maallikko. Kuitenkin rohkenen esittää tiettyjä asioita tilanteen parantamiseksi. Yksi tapa saada perusoikeudet paremmin otetuksi huomioon on säätää niiden soveltamisesta asianomaisissa hallinnollisissa lain säädöksissä. Esimerkiksi lastensuojelulakiin pitää saada seikkaperäiset säädökset milloin perheen oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään kumoutuu. Voiko sen kumota esimerkiksi ilkivaltaisesti tehty lastensuojeluilmoitus? Mikä on vastuu viranomaisella tehdä esimerkiksi riskianalyysia ennen lasten huostaanottoa?
Toinen vaihtoehto on ottaa perustuslain ja perusoikeuksien tulkinta pois perustuslakivaliokunnalta ja perustaa riippumaton tuomioistuin, johon kansalainen tai täällä kotipaikkaoikeuden saanut henkilö voi valittaa ja saada asiansa tutkittavaksi. Tätä virkaa on hoitanut nyt Eduskunnan oikeusasiamies, mutta kantelutie keskeytyy aina kun asiassa on valitustie olemassa ja sitä käytetään. Yksi uudistus voisi olla ettei kantelutie keskeydy vaan jatkuu ihmisoikeusvalituksena, jonka oikeusasiamies esittelee riippumattomalle oikeusistuimelle. Tarvittaessa hallinto-oikeuksien pitää käsitellä päätöksensä uudelleen mikäli perusoikeuksia on loukattu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toivoo pienempää määrää ja vaikuttavampia juttuja jäsenmaista. Suomen osalta parannettavaa on juuri ihmisoikeuksien soveltamisessa hallinto-oikeuksissa. Jonkun pitäisi varmistaa täällä, että kansallinen oikeuskäsittely turvaa perusoikeudet, ettei niitä tarvitse lähteä käsittelemään Ranskaan. Kallistakin tuo on.
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=295507&contentlan=1&culture=fi-FI
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan Neuvoston alainen tuomioistuin, jolla on yksinoikeus tulkita Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tuomioistuimen jutturuuhka on johtunut siitä, että sopimuksen ratifioineiden sopimusvaltioiden yksityiset kansalaiset ovat hakeneet oikeutta Ihmisoikeustuomioistuimesta sen jälkeen kun kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Näin olen myös itse tehnyt.
Suomi on melko lyhyen aikansa kuluessa poiminut huomattavan määrän langettavia päätöksiä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta. Suomi liittyi sopimukseen Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1990. Suomi on ottanut sopimukseen erikoisen kannan. Ihmisoikeussopimuksen määritelmää oikeuksista ja velvollisuuksista päätettäessä on tulkittu siten, ettei siihen kuulu esimerkiksi kaikki virkamiesoikeudelliset asiat tai veroasiat.
Tämä suppea ihmisoikeussopimuksen tulkinta on ristiriidassa oikeusjärjestyksemme kanssa, jonka mukaan eurooppaoikeudelle tulee antaa lakeja sovellettaessa etusija. Euroopan ihmisoikeussopimus on yksi niistä asiakirjoista, jotka EU:n jäsenvaltion on hyväksyttävä ja toimeenpantava osana Euroopan Unionin jäsenyyttä. Euroopan Ihmisoikeussopimus määrittää kuinka perustuslain mukaisia perusoikeuksia tulee soveltaa. Suppean tulkinnan johdosta ihmisoikeussopimusta ei sovelleta hallinnollisissa prosessiasioissa, vaan hallintoviranomaiset ja hallinto-oikeudet soveltavat hallintolakia, hallintolainkäyttölakia sekä omia viranomaisaseman luovia erityislakejaan. Sen sijaan esimerkiksi rikostutkinnassa pyritään ottamaan huomioon ihmisoikeussopimuksen määräykset.
Esimerkiksi lastensuojeluprosessi on määritetty lastensuojelulaissa ja lastensuojeluviranomaisten toimivaltuudet tulevat tuon lain säädösten kautta. Lastensuojeluviranomaiset pyytävät poliisilta virka-apua, jolla ei ole oikeutta pakkokeinojen käyttämiseen kuin ainoastaan rikostutkinnassa, poliisilla ei voi olla parempia oikeuksia kansalaiseen nähden kuin mitä lastensuojelulaki määrää. Tämä siksi, että kysymyksessä on hallinnollinen prosessi eikä rikosoikeudellinen prosessi. Lastensuojelutapaukset ovatkin suuri joukko Suomen ihmisoikeustapauksia.
Kun hallinnollisissa tapauksissa valitetaan hallinto-oikeuteen, hallinto-oikeus tutkii normipremissin eli että tapauksen tutkinut viranomainen on osannut perustella päätöksensä oikeilla lainkohdilla. Hallinto-oikeus ei peilaa jutun faktoja perustuslain perusoikeuksiin eikä ihmisoikeussopimukseen, koska sovellettava laki on ollut tai se olisi voinut olla eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnolla perustuslain mukaisuudesta. Siten normipremissi on perustuslain mukainen jo lähtökohtaisesti. Ja koska laki on niin silloin myös sen soveltaneen viranomaisen on tullut soveltaa perustuslakia eikä jutun faktoja tutkita enää korkeammissa oikeusasteissa. Kunnes kansallinen käsittely on ohi ja oikeus valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen alkaa.
Oman sukupuolen juridisen tunnustamisen hallinto-oikeuskäsittelyni toi esille, etteivät hallinto-oikeudet juurikaan perustelleet päätöstä muuten kuin translain pykälillä. Kuitenkaan translaki ei koskaan käynyt perustuslakivaliokunnassa kuultavana, vaikka se luo kansalaiselle oikeuksia ja velvollisuuksia. Hallinto-oikeudet eivät antaneet juurikaan painoa esittämilleni asia-argumenteille.
Marraskuussa 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi oudon ratkaisunsa, jossa se perusteli Suomen oikeuden laajaan harkintamarginaaliin tapauksessani. Perusteena se käytti sopimuksen 12 artiklaa, joka yhtä aikaa oli voimassa eikä ollut voimassa. Siis katsottiin että lain pitää antaa suojaa miehen ja naisen väliselle avioliitolle, mutta samanaikaisesti toisaalta ei suojaa olemassa olevalle ja voimaansaatetulle avioliitolle. Valitin päätöksestä ja Suuri jaosto myöntyi ottamaan asian uudelleen käsiteltäväkseen.
http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudellisia_uutisia/kansainvaliset_tietolahteet/suomalaistapaus_eit_n_suuren_jaoston_tutkittavaksi.6269.news
Tuo outo ratkaisu antoi Suomelle laajaa harkintavaltaa päättää missä määrin se haluaa soveltaa Euroopan ihmisoikeussopimusta hallinnollisissa prosesseissa. Mikäli jostain syystä se jäisi voimaan sellaisenaan, se antaisi viranomaisille laajat oikeudet päättää asioista, jotka ovat yksityisyyden ja perhe-elämän suojan piirissä.
Oma näkemykseni on, että mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta pidettäisiin rinnalla hallinto-oikeudellisissa prosesseissa arvioitaessa juttujen faktoja, moni tapaus saisi toisenlaisen käsittelyn. Eurooppaoikeus sotkee tuomareiden perinteisen kolmijakoisen oikeuslähdeajattelun vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin. Silti se määrittää perusoikeuksia, jotka ovat lex superiori. Ja roomalaisessa oikeudessa lex superiori derogat legi inferiori, perustuslaki menee vähempiarvoisten oikeuslähteiden yli.
En ole oikeustieteilijä vaan maallikko. Kuitenkin rohkenen esittää tiettyjä asioita tilanteen parantamiseksi. Yksi tapa saada perusoikeudet paremmin otetuksi huomioon on säätää niiden soveltamisesta asianomaisissa hallinnollisissa lain säädöksissä. Esimerkiksi lastensuojelulakiin pitää saada seikkaperäiset säädökset milloin perheen oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään kumoutuu. Voiko sen kumota esimerkiksi ilkivaltaisesti tehty lastensuojeluilmoitus? Mikä on vastuu viranomaisella tehdä esimerkiksi riskianalyysia ennen lasten huostaanottoa?
Toinen vaihtoehto on ottaa perustuslain ja perusoikeuksien tulkinta pois perustuslakivaliokunnalta ja perustaa riippumaton tuomioistuin, johon kansalainen tai täällä kotipaikkaoikeuden saanut henkilö voi valittaa ja saada asiansa tutkittavaksi. Tätä virkaa on hoitanut nyt Eduskunnan oikeusasiamies, mutta kantelutie keskeytyy aina kun asiassa on valitustie olemassa ja sitä käytetään. Yksi uudistus voisi olla ettei kantelutie keskeydy vaan jatkuu ihmisoikeusvalituksena, jonka oikeusasiamies esittelee riippumattomalle oikeusistuimelle. Tarvittaessa hallinto-oikeuksien pitää käsitellä päätöksensä uudelleen mikäli perusoikeuksia on loukattu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toivoo pienempää määrää ja vaikuttavampia juttuja jäsenmaista. Suomen osalta parannettavaa on juuri ihmisoikeuksien soveltamisessa hallinto-oikeuksissa. Jonkun pitäisi varmistaa täällä, että kansallinen oikeuskäsittely turvaa perusoikeudet, ettei niitä tarvitse lähteä käsittelemään Ranskaan. Kallistakin tuo on.