Pääkaupunkiseudulla asunut Jasmin käy parhaillaan taistelua pienestä tyttärestään, jonka ihoon ilmestyi mustelmia ja ruhjeita sijaisperheessä syksyllä 2014. Sosiaalityöntekijät eivät ottaneet asiaa vakavasti, ja sijaisvanhemmat eivät omien sanojensa mukaan tienneet mustelmien alkuperää.
Poliisi tutkii parhaillaan mustelmia pahoinpitelynä. Jasminin asianajaja on tehnyt tutkintapyynnön kahdesta sosiaalityöntekijästä, jotka eivät virkavelvollisuutensa mukaisesti tehneet rikosilmoitusta mustelmista.
Jasmin on myös hakenut huostaanoton purkua asianajajansa kanssa, koska huostaanoton perusteet eivät enää täyty. Sosiaalitoimi on toista mieltä ̶ ympäripyörein ja epämääräisin selityksin.
Mutta aloitetaanpa alusta.
Rankka alku äitiydelle: mies petti parhaan ystävän kanssa
Vuonna 2007 nuori Jasmin meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Tuolloin hänellä tuskin oli aavistustakaan siitä, miten koetteleva taival hänellä olisi edessään äitinä ja naisena.
Esikoisen syntymän jälkeen lapsen isä petti Jasminia tämän parhaan ystävän kanssa. Tapahtuma oli painavana osatekijänä siihen, että Jasmin sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen.
Jasmin haki itse psykiatrista apua Aurorasta. Tuolloin lapsi meni enon hoitoon (vanhempien omasta toivomuksesta). Jasmin sai lääkkeitä ja hoitoja, tuloksetta. Lopulta hän haki lohtua huumeista ja jäi subutex-koukkuun.
Elämä oli jo pahasti ryöstäytynyt käsistä, kun Jasmin havahtui ja tajusi, että on menettänyt kaiken itselleen rakkaan ja tärkeän.
Uusi suunta
Oli vuosi 2010. Jasmin päätti, että huumeiden käyttö loppuu siihen paikkaan ja muutti isänsä luo Turkuun. Huumeet hän onnistui tuolloin todellakin jättämään.
Kului kahdeksan kuukautta. Lopulta Jasmin tunsi olevansa riittävän vahva palaamaan Helsinkiin. Siellä hän halusi jatkaa psykiatrista hoitoa, mikä toteutuikin. Hän kävi säännöllisesti huumeseuloissa.
Jasmin tuli uudelleen raskaaksi. Hän kulki HAL-polilla päihdetaustansa takia, joskin monet käynnit jäivät väliin raskaushepatoosin vuoksi ̶ seikka, jonka takia Jasmin joutui viettämään suurimman osan raskaudestaan Naistenklinikan osastolla. Myös siellä otettiin seuloja. Siitä huolimatta hoitajat kirjasivat papereihin, että äiti ei käy HAL-polilla tarpeeksi usein. (Jasmin oli samassa rakennuksessa osastolla!)
Äärimmäisen ilkeän kätilön avustuksella ja isosiskonsa tukemana Jasmin synnytti viimein pojan. Vauva siirrettiin syntymän jälkeen valvontaosastolle toteutumatta jääneiden HAL-poliaikojen vuoksi. Perusteeksi laskettiin myös Jasminin korvaushoito (se oli kirjattu papereihin). Siis korvaushoito, jota Jasmin ei ollut ikinä edes hakenut. Päihdetausta riitti syyksi oletukselle.
Kolmen päivän ajan Jasmin näki runsaasti vaivaa saadakseen pojan viereensä; hän soitteli lukuisia puheluita muun muassa lastensuojeluun. Loppujen lopuksi hän vietti vuorokauden lapsen kanssa Naistenklinikan osastolla. Osaston hoitajia Jasmin muistelee hyvällä, mutta naistenklinikan sosiaalityöntekijästä jäi ikävä muisto. Hän syytteli Jasminia siitä, että tämä on "narkomaani".
Kun Jasmin ja vauva viimein pääsivät kotiin, alkoi normaali arki.
Elämä oli taas mallillaan.
Uusi raskaus, aborttiehdotus ja ennakollinen lastensuojeluilmoitus
Muutaman kuukauden kuluttua Jasmin alkoi odottaa nuorimmaista lastaan, Teresaa. Ollessaan ultraäänitutkimuksessa hänelle ilmoitettiin, että tuttu Naistenklinikan sosiaalityöntekijä haluaa tavata odottavan äidin. Työntekijä käveli muitta mutkitta tutkimushuoneeseen keskelle herkkää ja intiimiä tapahtumaa. Hän teki erittäin selväksi Jasminille, että abortti olisi ainut järkevä vaihtoehto.
Jasminista tehtiin ennakollinen lastensuojeluilmoitus odotusaikana. Ilmoittaja oli nimetön ja ilmaisi huolensa Jasminin päihteidenkäytöstä raskauden aikana.
Jasmin kertoo käyneensä kerran juhlimassa ̶ ennen kuin raskauden merkit ilmenivät.
Jokainen meistä tietää, että ihmiset voivat ilmoitella lastensuojeluun mitä vaan ja kenestä vaan, perätöntä tai ei. Osa tehtailee ilmoituksia katkeruuksissaan.
Jasmin pakotettiin jälleen käymään HAL-polilla, mutta kahden käynnin ja puhtaiden seulojen jälkeen hoitaja lupasi kirjata papereihin, että polilla ei tarvitse enää juosta.
Lasu-asiakkuus alkoi syntymähetkellä: syynä epäluotto äidin jaksamiseen
Lastensuojelun asiakkuus alkoi heti Teresan syntyessä. Perusteena oli huoli äidin jaksamisesta yksin kahden pienen lapsen kanssa. Papereissa ei mainita konkreettisia esimerkkejä, mihin huoli perustui. Ja eihän niitä voinut edes olla, koska arki kahden lapsen kanssa ei ollut vielä alkanutkaan!
Tytön synnyttyä ensimmäinen kuukausi sujui hyvin, kunnes lapsen isä jälleen petti Jasminia. Jasminin mielenterveys romahti ja hän hakeutui hoitoon Auroraan. Teresa meni enon hoitoon, jossa oli myös Jasminin vanhin lapsi. Keskimmäinen meni isänsä luo.
Jasmin vietti Aurorassa kahden viikon jakson, jolloin hän käsitteli hoitohenkilökunnan kanssa hyvän ystävänsä itsemurhaa, petetyksi tulemista ja omia tunteitaan. Hoitajat hän koki ihaniksi ja ymmärtäväisiksi. Nämä totesivat, että kuka tahansa olisi romahtanut tällaisista kokemuksista.
Lapsen refluksitauti väsytti äidin
Hoitojakso päättyi ja Jasmin aloitti jälleen arjen kotona lasten kanssa. Nyt jaksamista koeteltiin todella, sillä Teresa oli erittäin itkuinen. Unille mennessään hän itki pää punaisena tuntikausia tuskallista itkua, jonka äiti tulkitsi voimakkaaksi kipuitkuksi. Yöt olivat katkonaisia, sillä Teresa heräsi myös yöllä huutamaan.
Jasmin kävi Teresan kanssa viikottain useita kertoja lääkärissä selvittääkseen, mikä tyttöä vaivasi. Selvyyttä ei tullut ̶ vasta kuin myöhemmin Lastenlinnassa: refluksitauti. Oireet saatiin diagnoosin jälkeen hallintaan.
Mainittakoon vielä, että Jasmin on kantanut ison vastuun lapsista yksin, elänyt siis käytännössä yksihuoltajan arkea.
Uupunut äiti haki apua lastensuojelusta
Hieman ennen Teresan 1-vuotissynttäreitä Jasmin oli palanut loppuun. Hän soitti lastensuojeluun ja kertoi itkien olevansa lopussa. Jasmin toivoi tukiperhettä, mutta sitä hän ei saanut, koska lapset olivat sosiaalityöntekijän mukaan liian nuoria.
Liian nuoria tukiperheeseen, mutta riittävän vanhoja sijoitettaviksi?
Kyllä. Teresa sijoitettiin kriisiperheeseen, mutta poika jäi äidin luo.
Kriisiperhettä Jasmin kuvailee mitä ihanimmaksi. Sieltä tyttö pääsi säännöllisesti kotilomille.
Talvella 2014 (Teresan ollessa siis kriisiperheessä ja pojan isällään) Jasmin retkahti subutexiin. Tuosta seurasi lihaskudosvaurio, jonka vuoksi Jasmin joutui muutamaksi päiväksi tehohoitoon. Hän on myöhemmin suuresti katunut retkahdustaan. Se oli pysäyttävä kokemus.
Jasminille ehdotettiin perhekuntoutusta, mutta hän koki sen tarpeettomaksi ja olisi joutunut myös luopumaan perheen koirasta, jos olisi siihen suostunut. Hän irtaantui jälleen huumeista ja kävi seuloissa, jotka olivat negatiivisia.
Keväällä 2014 Teresaa alettiin kotiuttaa. Jasminin psyyke romahti, koska hänen lääkityksensä oli hiljattain lopetettu. Teresa sijoitettiin jälleen kriisiperheeseen ja alettiin suunnitella pitempiaikaista sijoitusta.
Sijaisperhe vaihtui ja vieraannuttaminen alkoi
Kun Teresaa ryhdyttiin sopeuttamaan uuteen kriisiperheeseen, Jasmin sai tavata Teresaa vain vastaanottoperhekodissa. Perusteluna oli se, että pikkutytölle olisi ollut liian rankkaa seilata kolmen kodin välillä.
Uudesta sijaisperheestä Jasmin ei pitänyt. Hän vaistosi jonkin olevan pielessä eikä luottanut perheeseen. Jasminille jätettiin kertomatta myös se, että perheessä oli fas-lapsi. Asia selvisi vasta jälkeenpäin.
Pian Jasmin sai tavata tytärtään enää ainoastaan valvotusti, kerran kuukaudessa kaksi tuntia. Jasmin ei saanut kuulla järjellistä syytä valvottuihin tapaamisiin. Sossut yrittivät vedota siihen, että tapaamiset olivat olleet valvottuja jo kriisiperheen aikana. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Tästä on olemassa myös kirjallinen todiste.
Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että toinen lapsista saa edelleen asua kotona, mutta toinen ei saa viettää äidin kanssa hetkentietämääkään kaksin.
Jasmin valitti viranomaisille siitä, että häntä tahallaan vieraannutettiin rakkaasta tyttärestään. Sossut lupasivat harkita tapaamisten lisäämistä ja kotilomia, mutta lupaukset eivät koskaan toteutuneet.
Jasminin tietämättä on myös tehty Teresaa koskevia ratkaisuja, esim. päätös Teresan viemisestä psykologille. Jasminin käsityksen mukaan sijaisperhe on puhunut ammattilaisille "raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä" ja sen lisäksi väittänyt Teresalla olleen useita eri hoitajia.
Tosiasiassa Teresan hoitoon on osallistunut kaksi henkilöä: Jasminin serkku ja kaveri. On vaikea ymmärtää, miksi lastensuojelussa toisinaan hehkutetaan läheisverkoston merkitystä perheen tukemisessa, mutta toisinaan se käännetään perhettä vastaan.
Selittämättömät mustelmat
Eräs tapaaminen vuoden 2014 loppusyksyltä on jäänyt Jasminin muistiin erityisen ikävänä. Kallion virastotalolla olivat koolla Jasmin, Teresa, Teresan oma sosiaalityöntekijä, sijaisvanhemmat sekä Jasminin hyvä ystävä, joka on ollut Teresan elämässä paljon mukana.
Jasmin huomasi tyttäressään mustelmia ja ruhjeita. Hän kysyi sijaisvanhemmilta syytä jälkiin, mutta nämä vastasivat etteivät tiedä.
Muutaman päivän kuluttua tapaamisesta sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi sijaisvanhempien ilmoittaneen, etteivät enää voi pitää Teresaa. Jasmin otti mustelmat uudelleen puheeksi ja vaati, että ne tutkittaisiin. Sosiaalityöntekijä vastasi vaikenemalla.
Joulukuun alussa järjestettiin jälleen palaveri Teresan asioissa. Paikalla olivat Jasminin lisäksi johtava sosiaalityöntekijä, kaksi muuta sossua (joista toinen oli Teresan oma sossu) sekä Jasminin äiti, joka myös pyysi tutkimaan mustelmia. Johtava sossu vastasi, että tässä tapaamisessa ei niitä käsitellä, vaan mikäli Jasmin haluaa, hän voi itse tehdä mustelmista rikosilmoituksen.
Ja tietenkin Jasmin teki rikosilmoituksen. Lisäksi hän on saanut hyvän asianajajan. Tämä laittoi vireille tutkintapyynnön sekä johtavasta että omasta sosiaalityöntekijästä, joiden olisi pitänyt virkansa puolesta tehdä rikosilmoitus.
Jasmin on kolme kertaa ilmaissut vahvasti kiukkunsa sossuille siitä, että hänen pienen tyttärensä turvallisuudesta ei välitetä. Sanat ovat kaikuneet kuuroille korville.
Jasmin on tehnyt päätöksen paikkakunnanvaihdoksesta, jotta pääsisi eroon vanhoista piireistä ja saisi haetuksi huostaanoton purkua. Nyt on löytynyt oikeanlainen lääke ja terveys on pysynyt sen johdosta kunnossa.
Huostaanoton epämääräiset perusteet
Sijoituksen perusteena oli alun perin Jasminin mielenterveys. Jasmin on hakenut asianajajansa avulla huostaanoton purkua, koska huostaanoton perusteet eivät enää täyty. Viranomaisten mielestä ne täyttyvät, koska "he eivät tunne Jasminia ja hänen tämänhetkistä tilannettaan." Vaikuttaa kovin erikoiselta perusteelta.
Huostapäätöksen perusteiksi sossut ovat kirjanneet, että Teresan kasvuympäristö on näyttäytynyt "epävakaana, ennakoimattomana ja turvattomana". Papereissa on moneen otteeseen toisteltu äidin mielenterveysongelmien epäsuotuisaa vaikutusta Teresaan.
Konkreettisia esimerkkejä lapsen laiminlyömisestä tai äidin mielenterveysongelmien ilmenemisestä Teresan hoidossa ei kuitenkaan ole esitelty. Onko äiti jättänyt lapsen ilman ruokaa, onko jättänyt yksin kotiin, onko pahoinpidellyt, onko lapsi jäänyt vaille syliä, turvaa ja lohtua? Onko kotona ollut niin likaista että lapsen terveys on vaarantunut?
"Ei ole", vastaa Jasmin. Hän on huolehtinut lastensa tarpeista hyvin aina kun lapset ovat kotona olleet. Jasmin kertoo, että ei lasten läsnäollessa ole juonut edes saunakaljaa, saati ollut sekaisin. Heillä on ollut selkeä päivärytmi. Sossuille hän on sanonut selkeästi, ettei missään nimessä hyväksy päihteiden käyttöä lasten nähden. Tuosta ei ole papereissa mitään mainintaa.
Päätöksessä on muistettu mainita kaikki, mikä vanhemman kannalta näyttää vähänkin epäedulliselta. Esiin on nostettu Jasminin päihdetausta kauan ennen Teresaa ja esikoisen huostaanotto läheisverkostoon; asiat jotka eivät siis liity mitenkään Teresaan.
Mainintoihin on päässyt myös Teresan isän päihdetausta, vaikkakin heti perään todetaan, ettei isä ole Teresan elämässä mitenkään mukana. Viis siitä, että tälläkään asialla ei ole Teresan hoitamisen kanssa mitään tekemistä. Saadaanpahan Jasminista leivotuksi taas hivenen kelvottomampi, kun juoppoon on retkahtanut.
Refluksitautia ei mainita sanallakaan.
Miksi?
Onko mieluisaa jättää ilmaan leijumaan epäilys, että itku johtuukin vuorovaikutusongelmista eikä fyysisestä vaivasta?
Jasminin kerrotaan olleen Aurorassa hoitojaksoilla "ahdistuksen, unettomuuden ja itsetuhoisuuden takia". Kun kerran taustoja muutenkin monialaisesti valotetaan, niin miksei ole mainittu taustaa romahdukselle: petetyksi tulemista ja ystävän itsemurhaa? Miksi tuijotetaan oiretta eikä syytä?
Hoitajien sanoin: kuka tahansa romahtaisi.
Mutta onko sosiaalityöntekijöillä valmiuksia katsoa inhimillisesti ja nähdä kokonaisuus? Onko valmiuksia ymmärtää elämän odottamattomuutta ja traagisten tapahtumien vaikutuksia ihmismieleen ja vanhemmuuteen? Onko halua ja taitoa pyrkiä tukemaan ja eheyttämään sen sijaan että arvostellaan ja hajoitetaan (psyyke ja perhe)?
"Avohuollon tuki riittämätöntä" ̶ mutta miksi?
Huostaanoton perusteissaan sossut kertovat työskennelleensä aktiivisesti äidin jaksamisen tukemiseksi ja Teresan kotona asumisen mahdollistamiseksi.
Mutta mikä on Jasminin oma näkemys avohuollon tuesta? Onko hän saanut kaipaamansa avun?
Jasmin kertoo kotipalvelun käyneen heillä Teresan vauva-aikana, Teresan isoveljen ollessa taaperoikäinen, mutta käynnit olivat ajoittuneet lasten päiväuniaikaan ja olleet siten hyödyttömiä.
Kun perhetyöntekijät ilmaantuivat ensi kertaa Jasminin kotiin lastensuojelun kanssa, he alkoivat suorasukaisesti arvostella ja puhua Jasminin mielenterveysongelmista kuin psykiatrian konkarit. Aikansa kuunneltuaan Jasmin menetti malttinsa ja kysyi, onko vierailijoilla pätevyyttä tehdä hänestä diagnooseja. Jasmin on kiitollinen isosiskolleen, joka oli hänen tukenaan tilanteessa.
Tuon jälkeen Jasmin ei halunnut perhetyötä ennen kuin työntekijät vaihdettiin. Uudet tulijat ymmärsivätkin hyvin Jasminin tilanteen ja olivat järkyttyneitä siitä, mihin pisteeseen Teresan asiat olivat menneet.
Jasminille tarjottiin vuorovaikutusyksikköä, mutta hän ei kokenut siitä hyötyvänsä, koska heidän kohdallaan ei ollut kyse kommunikaatio-ongelmista. Ensisijainen asia, johon Jasmin olisi kaivannut apua, olivat Teresan uuvuttavat itkukohtaukset, mutta kukaan ei kyennyt niissä auttamaan.
Papereissa mainitaan myös, että Jasminia on motivoitu omaan psykiatriseen hoitokontaktiin. Mutta jos pohjalla on kaikennielevä uupumus arkivelvollisuuksien ja unettomien öiden vuoksi, tulevatko asiat miksikään psykiatrin tuolissa vatvomalla?
Kaikki Jasminin tukimuodoista kieltäytymiset ja aikojen peruutukset on merkitty papereihin tarkoin, mutta ei syitä, miksi Jasmin ei kokenut niistä hyötyvänsä. Esimerkiksi kotipalvelua kerrotaan annetun, mutta lisätään vain, että käynnit ovat olleet riittämättömiä. (Siis lasten päiväuniaikoihin ajoittuneet käynnit).
Sossujen logiikkaa on myös ajoittain vaikeaa seurata sen osalta, minkä he laskevat vanhemman eduksi. Kun Teresaa kotiutettiin äidin luo kriisiperheestä, oli kotiuttamisen edellytyksenä se, että Jasmin vastaanottaisi perhetyötä ja kotipalvelua tuekseen. Toisessa kohtaa puolestaan tukeutuminen apuun nähtiin jonkinlaisena epäonnistumisena: "Alkuun Teresan kotilomat äidin luona toteutuivat onnistuneesti, vaikkakin äiti turvautui paljon perhehoitajaan ja kyseli useasti neuvoja Teresan hoitoon liittyen."
Ymmärtämättömyyttä ja harhautuksia
Jasminin piti saada tavata Teresa juuri ennen joulua, mutta sosiaalityöntekijä ei koskaan soittanut takaisin, jotta tapaaminen olisi saatu järjestetyksi.
Nyt Jasminin pitäisi kulkea Teresaa katsomassa uudessa perheessä Kuusankoskella. Sinne tyttö siirrettiin neljän tunnin tutustumisen jälkeen. Asiasta ei ole toimitettu Jasminille virallista päätöstä, kuten kuuluisi. Jasmin on helpottunut siitä, että tyttö pääsi edellisestä perheestä pois, mutta ei hyväksy lapsensa pompottelua vierailta toisille. Hän haluaisi tyttärensä kotiin.
Matka Teresan luo vie yhden kokonaisen päivän. Jasmin on linja-autojen ja junien armoilla. Hän on yrittänyt selittää, että hänellä on kotona hoidettavanaan Teresan veli ja koirat, joten hän ei voi tuosta vain lähteä taittamaan kokopäivän reissuja. Loppujen lopuksi asia käännettiin niin, että koirat ovat Jasminille tärkeämpiä kuin Teresa.
Toinenkin koiramerkintä papereista löytyy: Vuonna 2014 Jasminille tarjottiin mahdollisuutta perhekuntoutukseen, mutta hän "ei vaikuttanut motivoituneelta, ja kieltäytyi vedoten koiran hoidon järjestämisen vaikeuteen".
Toimittajalle Jasmin kertoi näin: "Koin perhekuntoutuksen tarpeettomaksi ja olisin myös joutunut luopumaan koirastamme, jos olisin siihen suostunut." Huomaattehan lukijat, kuinka ihmeellinen taika on aivan pienillä sanavalinnoilla. Sossujen rakastamiin kirjaamiskäytäntöihin kuuluu laajalti se, että lauserakennetta vain hieman vinksauttamalla ja sumuttamalla saadaan asiat näyttämään vanhemman kannalta mahdollisimman hölmöiltä.
Toinen esimerkki harhauttamisesta on lause, jossa sossut kertovat Teresan olleen sijoitettuna "äidin uupumuksen, psyykkisten ongelmien ja Teresan uni- ja syömisongelmien vuoksi." Tässä keikautetaan setti ovelasti päälaelleen ja synnytetään vaikutelma kaiken taustalla olevasta painavasta päätekijästä: äidin uupumuksesta ja mielenterveysongelmasta. Teresan uni- ja syömisongelmat, jotka äidin uupumuksen alun perin aiheuttivat, mainitaan viimeisenä.
Kieliratsiassa löytyy vielä eräs yksityiskohta, jossa lukijan asennoitumista hienovireisesti ohjaillaan. Sossu mm. kirjaa, että "Jasmin on omien sanojensa mukaan sitoutunut lääkkeiden käyttöön". Tästähän syntyy väistämättä vaikutelma kuin Jasminin rehellisyys olisi kyseenalainen.
Teresan tilanteesta sijoituksen jälkeen kerrotaan puolestaan näin: "Vastaanottoperheessä Teresan nukkuminen ja syöminen sujuivat paremmin." Miksi tämä sitten esitetään objektiivisena faktana eikä lisätä "sijaisvanhempien kertoman mukaan"? (Tuntuu sitä paitsi hyvin epäuskottavalta, että vieraaseen paikkaan siirretty lapsi nukkuisi tai söisi yhtäkkiä paremmin).
Valhe, jota ei oikaistu
Jasmin huomauttaa myös eräästä valheellisesta tapahtumainkuvauksesta, jonka yhteyteen ei ole kirjattu hänen oikaisuaan.
Töölön selviämisaseman sosiaalityöntekijä oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen alkukesästä 2014 koskien Jasminin psyykkisen terveyden ongelmia. Ilmoituksen mukaan poliisit olivat ottaneet Jasminin kiinni, kun Jasmin oli yrittänyt päihtyneenä hypätä liikkuvasta autosta moottoritiellä ja juossut ajoradalle. "Äiti näki tapahtumat erilaisina kuin poliisin esitiedoissa oli ilmoitettu ja kiisti itsetuhoiset ajatukset", kerrotaan paperissa, mutta Jasminin versio tapahtumista jätetään kertomatta.
Jasmin kertoo olleensa pienen porukan kanssa ajelemassa. Mukana oli ollut vain aikuisia; Teresa oli ollut sijaisperheessä ja poika isällään. Jasmin oli nukahtanut autoon, kunnes serkku oli hänet herättänyt ja ilmoittanut, että muut olivat napanneet hänen pankkikorttinsa. Jasmin oli käskenyt pysäyttämään auton, ja kun se oli seisahtunut bussipysäkille, Jasmin oli hypännyt autosta ja alkanut viittoa taksia. Pikkusisko oli soittanut poliisit ja kertonut Jasminin yrittäneen juosta rekan alle. Jasmin kiistää siskon kertomuksen. Serkku voi vahvistaa tapahtumien kulun.
Poliisitutkinta käynnistyi
Jasmin kaipaa suunnattomasti pientä suloista tytärtään. Hän kokee olevansa viranomaisille pelkkä paperinpala. Hän ei ole tullut kuulluksi eikä ymmärretyksi, vaikka on hoitanut mielenterveyttään, hakenut apua ja tehnyt kaikkensa sekä oman että lasten hyvinvoinnin eteen.
Toimittaja sai Jasminista erittäin myönteisen kuvan. Jasmin vaikuttaa leijonaemolta, joka on valmis tekemään lasten eteen kaikkensa. Se halu hänellä on varmasti ollut alusta saakka, koettelemuksia vain on ollut liikaa.
Jutun laatiminen piti sisällään toimittajan lukuisia yhteydenottoja, kysymyksiä, vastauksia ja ajatustenvaihtoa. Sosiaalitoimen asiakirjat Jasmin toimitti skannattuina perille viivytyksettä. Jokaiseen yhteydenottoon Jasmin vastasi heti, oli täysin järkevä ja asiallinen (ei siis taatusti päihteiden vaikutuksessa), yhteistyökykyinen ja mukava.
Uskon siihen, mitä lasu-kriittiset ovat todenneet niistä kyvyttömiksi leimatuista vanhemmista, jotka ovat asettuneet kasvotonta järjestelmää uhmaamaan: nämä vanhemmat kykenevät lapsensa hoitamaan. Ne jotka eivät kykene tai jaksa, eivät jaksa myöskään taistella.
Jutun laatimisen loppuvaiheessa Jasminilta saapui viesti: Poliisi oli soittanut Teresan mustelma-asiassa, jota tutkitaan nyt pahoinpitelynä. Kun kyseinen asia saadaan päätökseen, ryhdytään tutkimaan sosiaalityöntekijöitä.
Jasmin ei luovuta. Hän haluaa oikeuden toteutuvan.
-----
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
Espoo: I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus
Joensuu: Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa
☞ Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Hamina: Stop! Haminan Stoppari
Oulu/Ruotsi: Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
Kankaanpää: Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Tunisia: Monikulttuuriperheen umpikuja
☞ Maanpakolainen
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Tahdon lapseni takaisin!
Poliisi tutkii parhaillaan mustelmia pahoinpitelynä. Jasminin asianajaja on tehnyt tutkintapyynnön kahdesta sosiaalityöntekijästä, jotka eivät virkavelvollisuutensa mukaisesti tehneet rikosilmoitusta mustelmista.
Jasmin on myös hakenut huostaanoton purkua asianajajansa kanssa, koska huostaanoton perusteet eivät enää täyty. Sosiaalitoimi on toista mieltä ̶ ympäripyörein ja epämääräisin selityksin.
Mutta aloitetaanpa alusta.
Rankka alku äitiydelle: mies petti parhaan ystävän kanssa
Vuonna 2007 nuori Jasmin meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Tuolloin hänellä tuskin oli aavistustakaan siitä, miten koetteleva taival hänellä olisi edessään äitinä ja naisena.
Esikoisen syntymän jälkeen lapsen isä petti Jasminia tämän parhaan ystävän kanssa. Tapahtuma oli painavana osatekijänä siihen, että Jasmin sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen.
Jasmin haki itse psykiatrista apua Aurorasta. Tuolloin lapsi meni enon hoitoon (vanhempien omasta toivomuksesta). Jasmin sai lääkkeitä ja hoitoja, tuloksetta. Lopulta hän haki lohtua huumeista ja jäi subutex-koukkuun.
Elämä oli jo pahasti ryöstäytynyt käsistä, kun Jasmin havahtui ja tajusi, että on menettänyt kaiken itselleen rakkaan ja tärkeän.
Uusi suunta
Oli vuosi 2010. Jasmin päätti, että huumeiden käyttö loppuu siihen paikkaan ja muutti isänsä luo Turkuun. Huumeet hän onnistui tuolloin todellakin jättämään.
Kului kahdeksan kuukautta. Lopulta Jasmin tunsi olevansa riittävän vahva palaamaan Helsinkiin. Siellä hän halusi jatkaa psykiatrista hoitoa, mikä toteutuikin. Hän kävi säännöllisesti huumeseuloissa.
Jasmin tuli uudelleen raskaaksi. Hän kulki HAL-polilla päihdetaustansa takia, joskin monet käynnit jäivät väliin raskaushepatoosin vuoksi ̶ seikka, jonka takia Jasmin joutui viettämään suurimman osan raskaudestaan Naistenklinikan osastolla. Myös siellä otettiin seuloja. Siitä huolimatta hoitajat kirjasivat papereihin, että äiti ei käy HAL-polilla tarpeeksi usein. (Jasmin oli samassa rakennuksessa osastolla!)
Äärimmäisen ilkeän kätilön avustuksella ja isosiskonsa tukemana Jasmin synnytti viimein pojan. Vauva siirrettiin syntymän jälkeen valvontaosastolle toteutumatta jääneiden HAL-poliaikojen vuoksi. Perusteeksi laskettiin myös Jasminin korvaushoito (se oli kirjattu papereihin). Siis korvaushoito, jota Jasmin ei ollut ikinä edes hakenut. Päihdetausta riitti syyksi oletukselle.
Kolmen päivän ajan Jasmin näki runsaasti vaivaa saadakseen pojan viereensä; hän soitteli lukuisia puheluita muun muassa lastensuojeluun. Loppujen lopuksi hän vietti vuorokauden lapsen kanssa Naistenklinikan osastolla. Osaston hoitajia Jasmin muistelee hyvällä, mutta naistenklinikan sosiaalityöntekijästä jäi ikävä muisto. Hän syytteli Jasminia siitä, että tämä on "narkomaani".
Kun Jasmin ja vauva viimein pääsivät kotiin, alkoi normaali arki.
Elämä oli taas mallillaan.
Uusi raskaus, aborttiehdotus ja ennakollinen lastensuojeluilmoitus
Muutaman kuukauden kuluttua Jasmin alkoi odottaa nuorimmaista lastaan, Teresaa. Ollessaan ultraäänitutkimuksessa hänelle ilmoitettiin, että tuttu Naistenklinikan sosiaalityöntekijä haluaa tavata odottavan äidin. Työntekijä käveli muitta mutkitta tutkimushuoneeseen keskelle herkkää ja intiimiä tapahtumaa. Hän teki erittäin selväksi Jasminille, että abortti olisi ainut järkevä vaihtoehto.
Jasminista tehtiin ennakollinen lastensuojeluilmoitus odotusaikana. Ilmoittaja oli nimetön ja ilmaisi huolensa Jasminin päihteidenkäytöstä raskauden aikana.
Jasmin kertoo käyneensä kerran juhlimassa ̶ ennen kuin raskauden merkit ilmenivät.
Jokainen meistä tietää, että ihmiset voivat ilmoitella lastensuojeluun mitä vaan ja kenestä vaan, perätöntä tai ei. Osa tehtailee ilmoituksia katkeruuksissaan.
Jasmin pakotettiin jälleen käymään HAL-polilla, mutta kahden käynnin ja puhtaiden seulojen jälkeen hoitaja lupasi kirjata papereihin, että polilla ei tarvitse enää juosta.
Lasu-asiakkuus alkoi syntymähetkellä: syynä epäluotto äidin jaksamiseen
Lastensuojelun asiakkuus alkoi heti Teresan syntyessä. Perusteena oli huoli äidin jaksamisesta yksin kahden pienen lapsen kanssa. Papereissa ei mainita konkreettisia esimerkkejä, mihin huoli perustui. Ja eihän niitä voinut edes olla, koska arki kahden lapsen kanssa ei ollut vielä alkanutkaan!
Tytön synnyttyä ensimmäinen kuukausi sujui hyvin, kunnes lapsen isä jälleen petti Jasminia. Jasminin mielenterveys romahti ja hän hakeutui hoitoon Auroraan. Teresa meni enon hoitoon, jossa oli myös Jasminin vanhin lapsi. Keskimmäinen meni isänsä luo.
Jasmin vietti Aurorassa kahden viikon jakson, jolloin hän käsitteli hoitohenkilökunnan kanssa hyvän ystävänsä itsemurhaa, petetyksi tulemista ja omia tunteitaan. Hoitajat hän koki ihaniksi ja ymmärtäväisiksi. Nämä totesivat, että kuka tahansa olisi romahtanut tällaisista kokemuksista.
Lapsen refluksitauti väsytti äidin
Hoitojakso päättyi ja Jasmin aloitti jälleen arjen kotona lasten kanssa. Nyt jaksamista koeteltiin todella, sillä Teresa oli erittäin itkuinen. Unille mennessään hän itki pää punaisena tuntikausia tuskallista itkua, jonka äiti tulkitsi voimakkaaksi kipuitkuksi. Yöt olivat katkonaisia, sillä Teresa heräsi myös yöllä huutamaan.
Jasmin kävi Teresan kanssa viikottain useita kertoja lääkärissä selvittääkseen, mikä tyttöä vaivasi. Selvyyttä ei tullut ̶ vasta kuin myöhemmin Lastenlinnassa: refluksitauti. Oireet saatiin diagnoosin jälkeen hallintaan.
Mainittakoon vielä, että Jasmin on kantanut ison vastuun lapsista yksin, elänyt siis käytännössä yksihuoltajan arkea.
Uupunut äiti haki apua lastensuojelusta
Hieman ennen Teresan 1-vuotissynttäreitä Jasmin oli palanut loppuun. Hän soitti lastensuojeluun ja kertoi itkien olevansa lopussa. Jasmin toivoi tukiperhettä, mutta sitä hän ei saanut, koska lapset olivat sosiaalityöntekijän mukaan liian nuoria.
Liian nuoria tukiperheeseen, mutta riittävän vanhoja sijoitettaviksi?
Kyllä. Teresa sijoitettiin kriisiperheeseen, mutta poika jäi äidin luo.
Kriisiperhettä Jasmin kuvailee mitä ihanimmaksi. Sieltä tyttö pääsi säännöllisesti kotilomille.
Talvella 2014 (Teresan ollessa siis kriisiperheessä ja pojan isällään) Jasmin retkahti subutexiin. Tuosta seurasi lihaskudosvaurio, jonka vuoksi Jasmin joutui muutamaksi päiväksi tehohoitoon. Hän on myöhemmin suuresti katunut retkahdustaan. Se oli pysäyttävä kokemus.
Jasminille ehdotettiin perhekuntoutusta, mutta hän koki sen tarpeettomaksi ja olisi joutunut myös luopumaan perheen koirasta, jos olisi siihen suostunut. Hän irtaantui jälleen huumeista ja kävi seuloissa, jotka olivat negatiivisia.
Keväällä 2014 Teresaa alettiin kotiuttaa. Jasminin psyyke romahti, koska hänen lääkityksensä oli hiljattain lopetettu. Teresa sijoitettiin jälleen kriisiperheeseen ja alettiin suunnitella pitempiaikaista sijoitusta.
Sijaisperhe vaihtui ja vieraannuttaminen alkoi
Kun Teresaa ryhdyttiin sopeuttamaan uuteen kriisiperheeseen, Jasmin sai tavata Teresaa vain vastaanottoperhekodissa. Perusteluna oli se, että pikkutytölle olisi ollut liian rankkaa seilata kolmen kodin välillä.
Uudesta sijaisperheestä Jasmin ei pitänyt. Hän vaistosi jonkin olevan pielessä eikä luottanut perheeseen. Jasminille jätettiin kertomatta myös se, että perheessä oli fas-lapsi. Asia selvisi vasta jälkeenpäin.
Pian Jasmin sai tavata tytärtään enää ainoastaan valvotusti, kerran kuukaudessa kaksi tuntia. Jasmin ei saanut kuulla järjellistä syytä valvottuihin tapaamisiin. Sossut yrittivät vedota siihen, että tapaamiset olivat olleet valvottuja jo kriisiperheen aikana. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Tästä on olemassa myös kirjallinen todiste.
Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että toinen lapsista saa edelleen asua kotona, mutta toinen ei saa viettää äidin kanssa hetkentietämääkään kaksin.
Jasmin valitti viranomaisille siitä, että häntä tahallaan vieraannutettiin rakkaasta tyttärestään. Sossut lupasivat harkita tapaamisten lisäämistä ja kotilomia, mutta lupaukset eivät koskaan toteutuneet.
Jasminin tietämättä on myös tehty Teresaa koskevia ratkaisuja, esim. päätös Teresan viemisestä psykologille. Jasminin käsityksen mukaan sijaisperhe on puhunut ammattilaisille "raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä" ja sen lisäksi väittänyt Teresalla olleen useita eri hoitajia.
Tosiasiassa Teresan hoitoon on osallistunut kaksi henkilöä: Jasminin serkku ja kaveri. On vaikea ymmärtää, miksi lastensuojelussa toisinaan hehkutetaan läheisverkoston merkitystä perheen tukemisessa, mutta toisinaan se käännetään perhettä vastaan.
Selittämättömät mustelmat
Eräs tapaaminen vuoden 2014 loppusyksyltä on jäänyt Jasminin muistiin erityisen ikävänä. Kallion virastotalolla olivat koolla Jasmin, Teresa, Teresan oma sosiaalityöntekijä, sijaisvanhemmat sekä Jasminin hyvä ystävä, joka on ollut Teresan elämässä paljon mukana.
Jasmin huomasi tyttäressään mustelmia ja ruhjeita. Hän kysyi sijaisvanhemmilta syytä jälkiin, mutta nämä vastasivat etteivät tiedä.
Muutaman päivän kuluttua tapaamisesta sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi sijaisvanhempien ilmoittaneen, etteivät enää voi pitää Teresaa. Jasmin otti mustelmat uudelleen puheeksi ja vaati, että ne tutkittaisiin. Sosiaalityöntekijä vastasi vaikenemalla.
Joulukuun alussa järjestettiin jälleen palaveri Teresan asioissa. Paikalla olivat Jasminin lisäksi johtava sosiaalityöntekijä, kaksi muuta sossua (joista toinen oli Teresan oma sossu) sekä Jasminin äiti, joka myös pyysi tutkimaan mustelmia. Johtava sossu vastasi, että tässä tapaamisessa ei niitä käsitellä, vaan mikäli Jasmin haluaa, hän voi itse tehdä mustelmista rikosilmoituksen.
Ja tietenkin Jasmin teki rikosilmoituksen. Lisäksi hän on saanut hyvän asianajajan. Tämä laittoi vireille tutkintapyynnön sekä johtavasta että omasta sosiaalityöntekijästä, joiden olisi pitänyt virkansa puolesta tehdä rikosilmoitus.
Jasmin on kolme kertaa ilmaissut vahvasti kiukkunsa sossuille siitä, että hänen pienen tyttärensä turvallisuudesta ei välitetä. Sanat ovat kaikuneet kuuroille korville.
Jasmin on tehnyt päätöksen paikkakunnanvaihdoksesta, jotta pääsisi eroon vanhoista piireistä ja saisi haetuksi huostaanoton purkua. Nyt on löytynyt oikeanlainen lääke ja terveys on pysynyt sen johdosta kunnossa.
Huostaanoton epämääräiset perusteet
Sijoituksen perusteena oli alun perin Jasminin mielenterveys. Jasmin on hakenut asianajajansa avulla huostaanoton purkua, koska huostaanoton perusteet eivät enää täyty. Viranomaisten mielestä ne täyttyvät, koska "he eivät tunne Jasminia ja hänen tämänhetkistä tilannettaan." Vaikuttaa kovin erikoiselta perusteelta.
Huostapäätöksen perusteiksi sossut ovat kirjanneet, että Teresan kasvuympäristö on näyttäytynyt "epävakaana, ennakoimattomana ja turvattomana". Papereissa on moneen otteeseen toisteltu äidin mielenterveysongelmien epäsuotuisaa vaikutusta Teresaan.
Konkreettisia esimerkkejä lapsen laiminlyömisestä tai äidin mielenterveysongelmien ilmenemisestä Teresan hoidossa ei kuitenkaan ole esitelty. Onko äiti jättänyt lapsen ilman ruokaa, onko jättänyt yksin kotiin, onko pahoinpidellyt, onko lapsi jäänyt vaille syliä, turvaa ja lohtua? Onko kotona ollut niin likaista että lapsen terveys on vaarantunut?
"Ei ole", vastaa Jasmin. Hän on huolehtinut lastensa tarpeista hyvin aina kun lapset ovat kotona olleet. Jasmin kertoo, että ei lasten läsnäollessa ole juonut edes saunakaljaa, saati ollut sekaisin. Heillä on ollut selkeä päivärytmi. Sossuille hän on sanonut selkeästi, ettei missään nimessä hyväksy päihteiden käyttöä lasten nähden. Tuosta ei ole papereissa mitään mainintaa.
Päätöksessä on muistettu mainita kaikki, mikä vanhemman kannalta näyttää vähänkin epäedulliselta. Esiin on nostettu Jasminin päihdetausta kauan ennen Teresaa ja esikoisen huostaanotto läheisverkostoon; asiat jotka eivät siis liity mitenkään Teresaan.
Mainintoihin on päässyt myös Teresan isän päihdetausta, vaikkakin heti perään todetaan, ettei isä ole Teresan elämässä mitenkään mukana. Viis siitä, että tälläkään asialla ei ole Teresan hoitamisen kanssa mitään tekemistä. Saadaanpahan Jasminista leivotuksi taas hivenen kelvottomampi, kun juoppoon on retkahtanut.
Refluksitautia ei mainita sanallakaan.
Miksi?
Onko mieluisaa jättää ilmaan leijumaan epäilys, että itku johtuukin vuorovaikutusongelmista eikä fyysisestä vaivasta?
Jasminin kerrotaan olleen Aurorassa hoitojaksoilla "ahdistuksen, unettomuuden ja itsetuhoisuuden takia". Kun kerran taustoja muutenkin monialaisesti valotetaan, niin miksei ole mainittu taustaa romahdukselle: petetyksi tulemista ja ystävän itsemurhaa? Miksi tuijotetaan oiretta eikä syytä?
Hoitajien sanoin: kuka tahansa romahtaisi.
Mutta onko sosiaalityöntekijöillä valmiuksia katsoa inhimillisesti ja nähdä kokonaisuus? Onko valmiuksia ymmärtää elämän odottamattomuutta ja traagisten tapahtumien vaikutuksia ihmismieleen ja vanhemmuuteen? Onko halua ja taitoa pyrkiä tukemaan ja eheyttämään sen sijaan että arvostellaan ja hajoitetaan (psyyke ja perhe)?
"Avohuollon tuki riittämätöntä" ̶ mutta miksi?
Huostaanoton perusteissaan sossut kertovat työskennelleensä aktiivisesti äidin jaksamisen tukemiseksi ja Teresan kotona asumisen mahdollistamiseksi.
Mutta mikä on Jasminin oma näkemys avohuollon tuesta? Onko hän saanut kaipaamansa avun?
Jasmin kertoo kotipalvelun käyneen heillä Teresan vauva-aikana, Teresan isoveljen ollessa taaperoikäinen, mutta käynnit olivat ajoittuneet lasten päiväuniaikaan ja olleet siten hyödyttömiä.
Kun perhetyöntekijät ilmaantuivat ensi kertaa Jasminin kotiin lastensuojelun kanssa, he alkoivat suorasukaisesti arvostella ja puhua Jasminin mielenterveysongelmista kuin psykiatrian konkarit. Aikansa kuunneltuaan Jasmin menetti malttinsa ja kysyi, onko vierailijoilla pätevyyttä tehdä hänestä diagnooseja. Jasmin on kiitollinen isosiskolleen, joka oli hänen tukenaan tilanteessa.
Tuon jälkeen Jasmin ei halunnut perhetyötä ennen kuin työntekijät vaihdettiin. Uudet tulijat ymmärsivätkin hyvin Jasminin tilanteen ja olivat järkyttyneitä siitä, mihin pisteeseen Teresan asiat olivat menneet.
Jasminille tarjottiin vuorovaikutusyksikköä, mutta hän ei kokenut siitä hyötyvänsä, koska heidän kohdallaan ei ollut kyse kommunikaatio-ongelmista. Ensisijainen asia, johon Jasmin olisi kaivannut apua, olivat Teresan uuvuttavat itkukohtaukset, mutta kukaan ei kyennyt niissä auttamaan.
Papereissa mainitaan myös, että Jasminia on motivoitu omaan psykiatriseen hoitokontaktiin. Mutta jos pohjalla on kaikennielevä uupumus arkivelvollisuuksien ja unettomien öiden vuoksi, tulevatko asiat miksikään psykiatrin tuolissa vatvomalla?
Kaikki Jasminin tukimuodoista kieltäytymiset ja aikojen peruutukset on merkitty papereihin tarkoin, mutta ei syitä, miksi Jasmin ei kokenut niistä hyötyvänsä. Esimerkiksi kotipalvelua kerrotaan annetun, mutta lisätään vain, että käynnit ovat olleet riittämättömiä. (Siis lasten päiväuniaikoihin ajoittuneet käynnit).
Sossujen logiikkaa on myös ajoittain vaikeaa seurata sen osalta, minkä he laskevat vanhemman eduksi. Kun Teresaa kotiutettiin äidin luo kriisiperheestä, oli kotiuttamisen edellytyksenä se, että Jasmin vastaanottaisi perhetyötä ja kotipalvelua tuekseen. Toisessa kohtaa puolestaan tukeutuminen apuun nähtiin jonkinlaisena epäonnistumisena: "Alkuun Teresan kotilomat äidin luona toteutuivat onnistuneesti, vaikkakin äiti turvautui paljon perhehoitajaan ja kyseli useasti neuvoja Teresan hoitoon liittyen."
Ymmärtämättömyyttä ja harhautuksia
Jasminin piti saada tavata Teresa juuri ennen joulua, mutta sosiaalityöntekijä ei koskaan soittanut takaisin, jotta tapaaminen olisi saatu järjestetyksi.
Nyt Jasminin pitäisi kulkea Teresaa katsomassa uudessa perheessä Kuusankoskella. Sinne tyttö siirrettiin neljän tunnin tutustumisen jälkeen. Asiasta ei ole toimitettu Jasminille virallista päätöstä, kuten kuuluisi. Jasmin on helpottunut siitä, että tyttö pääsi edellisestä perheestä pois, mutta ei hyväksy lapsensa pompottelua vierailta toisille. Hän haluaisi tyttärensä kotiin.
Matka Teresan luo vie yhden kokonaisen päivän. Jasmin on linja-autojen ja junien armoilla. Hän on yrittänyt selittää, että hänellä on kotona hoidettavanaan Teresan veli ja koirat, joten hän ei voi tuosta vain lähteä taittamaan kokopäivän reissuja. Loppujen lopuksi asia käännettiin niin, että koirat ovat Jasminille tärkeämpiä kuin Teresa.
Toinenkin koiramerkintä papereista löytyy: Vuonna 2014 Jasminille tarjottiin mahdollisuutta perhekuntoutukseen, mutta hän "ei vaikuttanut motivoituneelta, ja kieltäytyi vedoten koiran hoidon järjestämisen vaikeuteen".
Toimittajalle Jasmin kertoi näin: "Koin perhekuntoutuksen tarpeettomaksi ja olisin myös joutunut luopumaan koirastamme, jos olisin siihen suostunut." Huomaattehan lukijat, kuinka ihmeellinen taika on aivan pienillä sanavalinnoilla. Sossujen rakastamiin kirjaamiskäytäntöihin kuuluu laajalti se, että lauserakennetta vain hieman vinksauttamalla ja sumuttamalla saadaan asiat näyttämään vanhemman kannalta mahdollisimman hölmöiltä.
Toinen esimerkki harhauttamisesta on lause, jossa sossut kertovat Teresan olleen sijoitettuna "äidin uupumuksen, psyykkisten ongelmien ja Teresan uni- ja syömisongelmien vuoksi." Tässä keikautetaan setti ovelasti päälaelleen ja synnytetään vaikutelma kaiken taustalla olevasta painavasta päätekijästä: äidin uupumuksesta ja mielenterveysongelmasta. Teresan uni- ja syömisongelmat, jotka äidin uupumuksen alun perin aiheuttivat, mainitaan viimeisenä.
Kieliratsiassa löytyy vielä eräs yksityiskohta, jossa lukijan asennoitumista hienovireisesti ohjaillaan. Sossu mm. kirjaa, että "Jasmin on omien sanojensa mukaan sitoutunut lääkkeiden käyttöön". Tästähän syntyy väistämättä vaikutelma kuin Jasminin rehellisyys olisi kyseenalainen.
Teresan tilanteesta sijoituksen jälkeen kerrotaan puolestaan näin: "Vastaanottoperheessä Teresan nukkuminen ja syöminen sujuivat paremmin." Miksi tämä sitten esitetään objektiivisena faktana eikä lisätä "sijaisvanhempien kertoman mukaan"? (Tuntuu sitä paitsi hyvin epäuskottavalta, että vieraaseen paikkaan siirretty lapsi nukkuisi tai söisi yhtäkkiä paremmin).
Valhe, jota ei oikaistu
Jasmin huomauttaa myös eräästä valheellisesta tapahtumainkuvauksesta, jonka yhteyteen ei ole kirjattu hänen oikaisuaan.
Töölön selviämisaseman sosiaalityöntekijä oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen alkukesästä 2014 koskien Jasminin psyykkisen terveyden ongelmia. Ilmoituksen mukaan poliisit olivat ottaneet Jasminin kiinni, kun Jasmin oli yrittänyt päihtyneenä hypätä liikkuvasta autosta moottoritiellä ja juossut ajoradalle. "Äiti näki tapahtumat erilaisina kuin poliisin esitiedoissa oli ilmoitettu ja kiisti itsetuhoiset ajatukset", kerrotaan paperissa, mutta Jasminin versio tapahtumista jätetään kertomatta.
Jasmin kertoo olleensa pienen porukan kanssa ajelemassa. Mukana oli ollut vain aikuisia; Teresa oli ollut sijaisperheessä ja poika isällään. Jasmin oli nukahtanut autoon, kunnes serkku oli hänet herättänyt ja ilmoittanut, että muut olivat napanneet hänen pankkikorttinsa. Jasmin oli käskenyt pysäyttämään auton, ja kun se oli seisahtunut bussipysäkille, Jasmin oli hypännyt autosta ja alkanut viittoa taksia. Pikkusisko oli soittanut poliisit ja kertonut Jasminin yrittäneen juosta rekan alle. Jasmin kiistää siskon kertomuksen. Serkku voi vahvistaa tapahtumien kulun.
Poliisitutkinta käynnistyi
Jasmin kaipaa suunnattomasti pientä suloista tytärtään. Hän kokee olevansa viranomaisille pelkkä paperinpala. Hän ei ole tullut kuulluksi eikä ymmärretyksi, vaikka on hoitanut mielenterveyttään, hakenut apua ja tehnyt kaikkensa sekä oman että lasten hyvinvoinnin eteen.
Toimittaja sai Jasminista erittäin myönteisen kuvan. Jasmin vaikuttaa leijonaemolta, joka on valmis tekemään lasten eteen kaikkensa. Se halu hänellä on varmasti ollut alusta saakka, koettelemuksia vain on ollut liikaa.
Jutun laatiminen piti sisällään toimittajan lukuisia yhteydenottoja, kysymyksiä, vastauksia ja ajatustenvaihtoa. Sosiaalitoimen asiakirjat Jasmin toimitti skannattuina perille viivytyksettä. Jokaiseen yhteydenottoon Jasmin vastasi heti, oli täysin järkevä ja asiallinen (ei siis taatusti päihteiden vaikutuksessa), yhteistyökykyinen ja mukava.
Uskon siihen, mitä lasu-kriittiset ovat todenneet niistä kyvyttömiksi leimatuista vanhemmista, jotka ovat asettuneet kasvotonta järjestelmää uhmaamaan: nämä vanhemmat kykenevät lapsensa hoitamaan. Ne jotka eivät kykene tai jaksa, eivät jaksa myöskään taistella.
Jutun laatimisen loppuvaiheessa Jasminilta saapui viesti: Poliisi oli soittanut Teresan mustelma-asiassa, jota tutkitaan nyt pahoinpitelynä. Kun kyseinen asia saadaan päätökseen, ryhdytään tutkimaan sosiaalityöntekijöitä.
Jasmin ei luovuta. Hän haluaa oikeuden toteutuvan.
-----
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
Espoo: I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus
Joensuu: Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa
☞ Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Hamina: Stop! Haminan Stoppari
Oulu/Ruotsi: Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
Kankaanpää: Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Tunisia: Monikulttuuriperheen umpikuja
☞ Maanpakolainen
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Tahdon lapseni takaisin!
RSS Feed
