Ulossavustamisen ABC eli kuinka kävi ammattiauttaja Ei-kenellekään, joka erehtyi huostaanottotapauksessa auttamaan lasta ja uhmaamaan paikkakuntansa jotain virallista organisaatiota, joka sai sittemmin korkealta taholta moitteet toimistaan.
Alle 15-vuotias pikkutyttö tuli joskus jossain pohjoisessa maassa raiskatuksi. Tyttö pahoitti jostain syystä mielensä, ahdistui ja käyttäytyi jotenkin huonosti. Jonkun kuukauden kuluttua hän kertoi jollekin sukulaiselleen, joka ilmoitti jollekin poliisille, joka ilmoitti jonkun kunnan jollekin sosiaalitantalle, joka oli vakavissaan sitä mieltä, että jonkun tytön terveys on uhattuna – ja otti lapsen huostaan.
Joku virallinen psykiatrinen taho jätti trauman hoitamatta sanoen sitä joksikin käytöshäiriöksi. Joku tyttö kävi jollakin yksityisellä psykiatrisella terapeutilla, joka aloitti heti hoidon. Jonkun sosiaalitoimiston lastensuojelun joku sosiaalitantta kuitenkin kielsi antamasta hoitoa traumaan, vaikka tytön äiti olisi hoidon maksanut.
Aikanaan joku raiskaaja tuomittiin jossakin oikeudenkäynnissä, joka julistettiin salaiseksi, ettei vaan joku olisi pahoittanut mieltään, eikä asiaa pääsisi kukaan tutkimaan.
Jonkinlaisten mutkien kautta tyttö siirrettiin vakavasti käytöshäiriöisenä johonkin hoitokotiin jonkun pohjoisen kaupungin lähelle pahoinpideltäväksi. Joku syyttäjä on nostanut myöhemmin syytteen sen henkilökunnalle pahoinpitelystä. Asiaa käsitellään jossakin oikeudenkäynnissä huhujen mukaan joskus loppukesästä.
Joku hallinto-oikeus päästi tytön lopulta kotiinsa huostaanotetuksi vastoin jonkun sosiaalitantan mielipiteitä. Mitään korvauksia tyttö ei saanut, vaikka tytön terveys oli koko tapahtumasarjan ajan vakavasti uhattuna ja koulunkäynti on vieläkin kesken.
Tyttö teki jonkinlaisen valituksen jollekin korkealle virkamiehelle, joka tutki asian jonkun valtion terveydenhoitoa ohjaavan organisaation kanssa.
Joku laski, että ainakin yhdeksää lakia oli rikottu prosessin aikana.
Joku hoitava lääkäri antoi asiassa jollekin korkealle virkamiehelle oman lausuntonsa.
Joku korkea virkamies antoi moitteet jollekin paikallista terveydenhoitoa ohjaavalle organisaatiolle ja sen henkilökunnalle hoitamatta jättämisestä, mikä mahdollisesti aiheutti huostaanoton. Jotkut sosiaaliviranomaiset saivat myös jonkun korkean tahon moitteet ja heidät vaihdettiin joihinkin toisiin tehtäviin.
Jotkut näistä moitteen saaneista pahoittivat mielensä.
Joten...
... eipä ihme, mitä sitten tapahtui
Ei-kukaan tyttöä alusta asti puolustanut ammattiauttaja teki töitä myös jollekin pienelle paikkakunnalle samassa organisaatiossa kuin sosiaalitantat. Joku epäili, mutta ei ole todistanut, että jotkut mielensä pahoittaneet moititut kantelivat tästä Ei-kenestäkään tämän selän takana jollekin ison paikallisen orgaanisaation jollekin johtajalle, joka ilmoitti näiden huhujen perusteella jonkun pienemmän organisaation jollekin johtajalle, joka sanoi näiden huhujen perusteella jonkun työsuhteen jonkun huhun mukaan irti.
Joltakulta kyselemällä selvisi, että huhun mukaan "joku on epäillyt jonkun työkykyä, että toiminta ei ole tästä päivästä". Kuitenkaan ei kukaan ollut valittanut Ei-kenenkään toiminnasta, eikä kenellekään ollut kerrottu todellisia syitä – eikä edes jonkinlaisia tekosyitä. Ei-kukaan ollut saanut minkäänlaista dokumenttia, eikä kukaan muu Ei-ketään ollut moittinut.
Ei-kenenkään työ alkanut joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vuosien kuluessa Ei-kenellekään ole karttunut jonkinlaista kokemusta. Ei-kukaan ole jostain syystä joidenkin toiveista huolimatta kovin kiinnostunut jatkamaan jossakin pienessä organisaatiossa.
Ei-kukaan muistuttaa, että hyvä kuitenkin, että kaikkien virallisten organisaattioiden toiminta on tästä päivästä eikä minkäänlaisia virheitä tehdä. Vaikka huhun mukaan vastakkaisiakin mielipiteitä on joskus esiintynyt. Huhuja ei kuitenkaan kenenkään pidä milloinkaan uskoa, koska vain totuus on uskottavaa:
– Voimme siis luottavaisena jatkaa onnellista elämäämme tällä puhtaalla myrkyttömällä planeetallamme, luottaen toistemme hyväntahtoisuuteen ja filantropiaan, Ei-kukaan ole sanonut.
Toim. huom: Toimitus ei vastaa kirjoituksen kielioppivirheistä. Tarina nimittäin osoittaa, että nykysuomessa (vai Nyky-Suomessa?) muitakaan asioida ei kukaan hoideta virheettömästi kenestäkään.
Joku virallinen psykiatrinen taho jätti trauman hoitamatta sanoen sitä joksikin käytöshäiriöksi. Joku tyttö kävi jollakin yksityisellä psykiatrisella terapeutilla, joka aloitti heti hoidon. Jonkun sosiaalitoimiston lastensuojelun joku sosiaalitantta kuitenkin kielsi antamasta hoitoa traumaan, vaikka tytön äiti olisi hoidon maksanut.
Aikanaan joku raiskaaja tuomittiin jossakin oikeudenkäynnissä, joka julistettiin salaiseksi, ettei vaan joku olisi pahoittanut mieltään, eikä asiaa pääsisi kukaan tutkimaan.
Jonkinlaisten mutkien kautta tyttö siirrettiin vakavasti käytöshäiriöisenä johonkin hoitokotiin jonkun pohjoisen kaupungin lähelle pahoinpideltäväksi. Joku syyttäjä on nostanut myöhemmin syytteen sen henkilökunnalle pahoinpitelystä. Asiaa käsitellään jossakin oikeudenkäynnissä huhujen mukaan joskus loppukesästä.
Joku hallinto-oikeus päästi tytön lopulta kotiinsa huostaanotetuksi vastoin jonkun sosiaalitantan mielipiteitä. Mitään korvauksia tyttö ei saanut, vaikka tytön terveys oli koko tapahtumasarjan ajan vakavasti uhattuna ja koulunkäynti on vieläkin kesken.
Tyttö teki jonkinlaisen valituksen jollekin korkealle virkamiehelle, joka tutki asian jonkun valtion terveydenhoitoa ohjaavan organisaation kanssa.
Joku laski, että ainakin yhdeksää lakia oli rikottu prosessin aikana.
Joku hoitava lääkäri antoi asiassa jollekin korkealle virkamiehelle oman lausuntonsa.
Joku korkea virkamies antoi moitteet jollekin paikallista terveydenhoitoa ohjaavalle organisaatiolle ja sen henkilökunnalle hoitamatta jättämisestä, mikä mahdollisesti aiheutti huostaanoton. Jotkut sosiaaliviranomaiset saivat myös jonkun korkean tahon moitteet ja heidät vaihdettiin joihinkin toisiin tehtäviin.
Jotkut näistä moitteen saaneista pahoittivat mielensä.
Joten...
... eipä ihme, mitä sitten tapahtui
Ei-kukaan tyttöä alusta asti puolustanut ammattiauttaja teki töitä myös jollekin pienelle paikkakunnalle samassa organisaatiossa kuin sosiaalitantat. Joku epäili, mutta ei ole todistanut, että jotkut mielensä pahoittaneet moititut kantelivat tästä Ei-kenestäkään tämän selän takana jollekin ison paikallisen orgaanisaation jollekin johtajalle, joka ilmoitti näiden huhujen perusteella jonkun pienemmän organisaation jollekin johtajalle, joka sanoi näiden huhujen perusteella jonkun työsuhteen jonkun huhun mukaan irti.
Joltakulta kyselemällä selvisi, että huhun mukaan "joku on epäillyt jonkun työkykyä, että toiminta ei ole tästä päivästä". Kuitenkaan ei kukaan ollut valittanut Ei-kenenkään toiminnasta, eikä kenellekään ollut kerrottu todellisia syitä – eikä edes jonkinlaisia tekosyitä. Ei-kukaan ollut saanut minkäänlaista dokumenttia, eikä kukaan muu Ei-ketään ollut moittinut.
Ei-kenenkään työ alkanut joitakin kymmeniä vuosia sitten. Vuosien kuluessa Ei-kenellekään ole karttunut jonkinlaista kokemusta. Ei-kukaan ole jostain syystä joidenkin toiveista huolimatta kovin kiinnostunut jatkamaan jossakin pienessä organisaatiossa.
Ei-kukaan muistuttaa, että hyvä kuitenkin, että kaikkien virallisten organisaattioiden toiminta on tästä päivästä eikä minkäänlaisia virheitä tehdä. Vaikka huhun mukaan vastakkaisiakin mielipiteitä on joskus esiintynyt. Huhuja ei kuitenkaan kenenkään pidä milloinkaan uskoa, koska vain totuus on uskottavaa:
– Voimme siis luottavaisena jatkaa onnellista elämäämme tällä puhtaalla myrkyttömällä planeetallamme, luottaen toistemme hyväntahtoisuuteen ja filantropiaan, Ei-kukaan ole sanonut.
Toim. huom: Toimitus ei vastaa kirjoituksen kielioppivirheistä. Tarina nimittäin osoittaa, että nykysuomessa (vai Nyky-Suomessa?) muitakaan asioida ei kukaan hoideta virheettömästi kenestäkään.
RSS Feed
