Onnettomuuteen osallisen poistuessa onnettomuuspaikalta, voidaan hänet tuomita heitteillepanosta, jos perusteet riittävät.
Helsingissä viikonloppuisin lastensuojelullisista asioista vastaa sosiaalipäivystys. Sinne soittaminen ei kuitenkaan välttämättä johda lain mukaiseen toimintaan. Lastensuojeluilmoituksen tehnyt taho joutuu vahtimaan viranomaistoimintaa.
Pienen lapsen isoäiti teki lastensuojeluilmoituksen, sillä lapsen vanhempi oli jättänyt lapsen yksin kotiin pitkäksi aikaa. Lapsi oli jätetty 19.5. perjantai-iltana yksin useaksi tunniksi välillä 18:00-22:30 ja 20.5. lauantaina vanhempi oli ilmoittanut viipyvänsä vielä pitempään, sillä tahtoi harrastuksensa jälkeen vielä jäädä katsomaan harrastuspaikan lähelle lätkää, koska ei olisi voinut kotimatkan aikana seurata Suomi-Ruotsi ottelua ajankohtaisesti. Vanhempi oli todennut 10-vuotiaalle lapselleen toivovansa tämän olevan nukkumassa, kun saapuu jälkeen klo 23:00. Sosiaalipäivystys kirjasi saamansa tiedon siitä, että pieni lapsi on yksin iltamyöhällä, mutta ei tehnyt asialle mitään.
Koska sosiaalipäivystys päätti olla toimimatta asiassa muutoin, kuin vain kirjaten lapsen tietoihin annetun tiedon, lapsen toinen vanhempi päätti soittaa myös päivystykseen ja ilmoittaa samasta asiasta. Puhelimeen vastasi Ritva Larsson, jonka asiattomasta käytöksestä olenkin jo kirjoittanut aiemmin.
Larsson ihmetteli vanhemman ilmoitushalua todeten: "Eikös tästä asiasta jo ilmoitettu?" heti puhelun alussa. Larsson kuunteli ilmoituksen ja ilmoitti lapsen vanhemmalle, joka kertoi lapsen toisen vanhemman heitteillepanneen lapsen ja menneen katsomaan lätkää sen sijaan, että huoltaisi lasta, että kirjaa tiedon ja lastensuojelun avohuollosta lapsen oman sosiaalivirkailijan käsittelevän asian arkena. Larsson totesi vanhemmalle, että on aiemminkin kertonut vanhemmalle, ettei hänellä ole tilaa kirjoittaa asiakirjaan laajasti tietoa ja neuvoi vanhempaa tekemään itse kirjallisesti lastensuojeluimoituksen.
Vanhempi oli kertonut myös, että lapsi oli saanut ennen kello 8:00 aamiaiseksi vain yhden leipäpalan enne tapahtumaan lähtemistä ja lapsi oli joutunut olemaan ravinnotta kello 15:00 saakka ja saanut palattuaan kotiin jo 15:00 vasta juuri ennen klo 18:00 ruokaa, jonka syöntimäärää lapsen heitteillepannut vanhempi ei ollut seurannut. Lapsi oli ollut nälissään ja todennut, ettei syö ikinä yksinollessaan kotona.
Sosiaalipäivystykselle myös kerrottiin, että lapsi pelkää kodissaan niin, ettei uskalla mennä asunnon toiseen kerrokseen yksin. Sosiaalipäivystykselle kerrottiin lapsen pelkäävän miehiä, joita ylhäällä voisi olla ja kuulevan ääniä.
Vanhempi ihmetteli Larssonin toimintaa ja kyseenalaisti tämän sanoin: "Etkö sinä todellakaan aio tehdä mitään muuta?" Yhtäkkiä Larsson tahtoikin toimia ja pyysi saada vanhemmalta lapsen puhelinnumeron sekä lätkämatsia seuraamaan menneen vanhemman puhelinnumeron. Jostain syystä Larsson ei kyennyt näitä itse löytämään lapsen rekisteristä ja totesi, ettei löytäminen ole helppoa. Äiti ihmetteli Larssonin halua soittaa lapselle ja pelotella lasta näin ja pyysi, ettei lapselle soiteta.
Jonkin ajan kuluttua vanhempi soitti uudelleen kysyäkseen oliko lapsen heitteillepannut vanhempi jo tavoitettu. Larsson kieltäytyi antamasta vanhemmalle tietoa lapsen asioiden kulusta ja ilmoitti vanhemmalle, että tietää että vanhemmalla ei ole tiedonsaantioikeutta.
Vanhempi joutui ihmettelemään Larssonin väitettä, sillä hänellä on tiedonsaantioikeus. Larsson perusteli väitteensä todeten, että tietää, ettei vanhempi ole huoltaja ja väitti, että käytäntönä on, että kun vanhemmalta viedään huolto, häneltä myös viedään lasten asioissa tiedonsaantioikeus. Vanhempi totesi, että hänellä on huolto-oikeuden tuomarin vahventama tiedonsaantioikeus ja ihmetteli Larssonille, että miten Larsson, joka aiemmassa puhelussa oli kysellyt: "Kukas se tiedän vastuusosiaalityöntekijä tällä hetkellä on?" ja saanut vanhemmalta vastauksen, voisi luulla ja uskoa luulonsa olevan totta, ettei vanhemmalla ole tiedonsaantioikeutta, jos vanhempi kuitenkin tiesi lapsellaan olevan lastensuojeluasiakkuus sekä myös tiesi lapsen vastuusosiaalivirkailijan nimeltä. Larssonhan pystyi lukemaan lapsen asiakasrekisteristäkin vanhempaa tavatun lastensuojelun toimesta, mikä ei toteutuisi, jos vanhemmalla ei olisi lapsensa asioissa tiedonsaantioikeutta.
Vanhempi ihmetteli myös Larssonin väitettä, jonka mukaan huollosta irroitettujen vanhempien tiedonsaantioikeus evättäisiin käytäntönä vanhemmilta yleensä. Vanhemmalle oli useat asianajajat todenneet, että huollosta irroitetuille vanhemmille vahvennetaan yleensä tiedonsaantioikeus ellei ole vakava perusteltu syy evätä tiedonsaantioikeus. Jostain syystä sosiaalityöntekijä Larsson väitti sosiaalivirkailijan asemassa jotain aivan muuta.
Larsson totesi, ettei myöskään voi kertoa vanhemmalle, onko lätkää katsomaan mennyttä vanhempaa saatu kiinni, sillä hänen mielestään lastensuojelullisessa asiassa toisen vanhemman tiedot ovat ristiriidassa ja niitä ei saisi kertoa toisella vanhemmalle, sillä nämä olisivat salaista tietoa.
Larsson siis esitti laista taasen virheellistä tietoa, sillä lapsen vanhemmalla on oikeus tietää lastensuojelullisessa asiassa lasta koskevissa asioissa myös toisen vanhemman tekemisistä.
Vanhempi joka alkoi jo hermostua Larssonin toimintaan sai Larssonilta, joka puhui kokoajan vanhemman päälle keskeyttäen tätä ympäripyöreän ilmoituksen: "Sen voin sinulle todeta, että asiaa hoidetaan."
Muistettava on, että asiaa ei olisi hoidettu mitenkään, jos Larssonin päätöstä vain kirjata tieto lapsen heitteillepanosta vanhempi ei olisi kyseenalaistanut.
Larssonin käytö oli puhelimessa oli fallista ja ylimielistä, kiireistä ja hänestä välittyi haluttomuus yhteistyöhön vanhemman kanssa. Vanhempi hermostui hermostumistaan Larssoniin, joka ilman mitään ymmärrystä sosiaalipedagogiikaan alkoi vuorostaan arvostelemaan vanhempaa tämän tunnereaktiosta. Larsson ei taida sosiaalityössä ymmärtää, ettei Suomen laissa ole kielletty negatiiviset tunteet.
Larsson kertoi asiaa hoitavan hänen työparinsa Päivi Kanto ja siirsi puhelun Kannolle. Kanto kykenikin yhteistyöhön asiallisesti vanhemman kanssa ja kertoi, ettei ole yrityksistään huolimatta saanut yhteyttä vanhempaan. Kanto ja vanhempi sopivat, että sosiaalipäivystys jatkaa puhelimitse yrittämistä saada yhteys vanhempaan.
Vanhempi kertoi Kannolle lapsen kertoneen, että hän ei huomaa vanhempansa juoneen alkoholia, mutta haistavan tämän toisinaan.
Vanhempi soitti vielä uudelleen klo 23:04, mutta Kanto ei ollut tavoittanut vanhempaa. Koska sosiaalitoimesta ei kuulunut mitään, vanhempi soitti n. 40 minuuttia myöhemmin uudelleen ja sai kuulla vanhemman soittaneen sosiaalipäivystykseen ja ilmoittaneen palanneensa kotiin ja lapsen nukkuvan.
Kanto imoitti, ettei lätkämatista palannut vanhempi ollut humalassa ja lapsella olevan kaikki hyvin nyt. Kanto oli tutkinut vanhemman päihtymistilan puhelimen välityksellä.
Kanto myös väitti vanhemmalle, että vanhempi olisi tahtonut, että sosiaalipäivystys selvittää asiat puhelimitse, mutta vanhempi joutui selventämään Kannolle, että Kannon kannattaisi keskustella Larssonin kanssa tarkemmin, sillä oli ollut aluksi Larssonin idea, ettei asialle tehdä mitään ja sitten Larssonin idea, että asia hoidetaan puhelimitse.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, ettei ole kuin vain ajan kysymys, kun Helsingissä joudumme lukemaan järkyttävää tarinaa siitä, ettei sosiaalitoimi vastannut avunpyyntöön ja lapsi joutui hengenvaaraan tai kuoli. Pieni Vilja-Eerika Tarkki kuoli vuonna 2012 8-vuotiaana äitienpäivän aattona prinsessakruunu päässään, koska sosiaalitoimi ei vastannut useisiin avunpyyntöihin. Huolimatta siitä, että Eerikan lastensuojeluasioista vastenneet sosiaalivirkailijat tuomittiin kesäkuussa 2015 virkavirheistään, Helsingin sosiaalitoimi ei ole vieläkään tarkentanut toimintatapojaan vastaamaan niitä velvollisuuksia joita sosiaalitoimella on.
Ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija olisi katsonut lapsen asiakasrekisteristä lapsen osoitteen, soittanut Helsingin poliisille ja jalkautunut poliisin kanssa. Sosiaalitoimi olisi samaan aikaan ollut yhteydessä vanhempaan ja jäänyt odottamaan vanhemman kotiinpaluuta. Sosiaalitoimi olisi velvoittanut poliisin puhalluttamaan vanhemman ja vasta tämän jälkeen tehnyt päätöksen siitä, voiko lasta jättää enää vanhemman huoltoon. Kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa niin, ettei lapsi havaitse aikuisten toimintaa siieksi, kunnes / jos havaittaisiin, että huoltaja on päihtynyt siinä määrin, ettei lasta saa sosiaalitoi jättää hänen huoltoonsa.
Suomen lain mukaan sosiaalitoimi ei saa laiminlyödä vastuutaan tukea heikompia kuten lapsia ja sen tehtävä on tarkistaa perustellun huolen edessä, onko vanhempi todella huoltokykyinen.
Sosiaalipäivystys ei saisi avohuollon ollessa ansaitullaan vapaa-ajallaan vastuuttaa avohuollon asiakkaan kohdalla lapsen vastuusosiaalivirkailijaa selvittämään mahdottomia, kuten vaikkapa vanhemman päihtymystilaa edellisen viikonlopun aikana.
Jokainen tietää, ettei alkoholistin kohdalla voi arvioida puhelimitse tämän pähteiden käyttöä, sillä päihderiippuvaisesta ei välttämättä kyetä kuulo ja näköhavainnoin havaitsemaan pähtymistilaa ja jos päihderiippuvainen osaa salata käytön todella, hän juo kossuvettä, sillä tätä ei myöskään kyetä hajuaistin keinoin havaitsemaan. Silti Helsingin sosiaalipäivystys väittää kykenevänsä tällaisen seikan tutkimiseen puhelimitse.
Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken mielestä hänen alaisensa saavat itse päättää mitkä asiat tutkitaan ja missä jätetään kontaktoitumatta asiakkaaseen ja asianomaisiin. Ei siis ole ihme, että Larsson ja Kanto toimivat kuten toimivat. Nummikosken näkemykselle on esitetty vastaväite perustellen, ettei mitään asiaa voi lähtokohtaiesti tietää tutkimatta ja voi myöskään tutkia kontakoitumatta.
Kuinka voisi tukea avohuolto vanhemman vaikkapa päihderiippuvaisille tarkoitetun tuen piiriin, jos vanhemman juominen tapahtuu viikonloppuisin tai iltaisin ja sosiaalipäivystystä ei kiinnosta tutkia asioita ja näin tukea avohuoltoa työssään.
Päivi Kanto totesi: "Emme me voi vahtia vanhempia 24/7." sekä ilmoitti: "Ensikerralla paremmin."
Kukapa on pyytänyt Kantoa vahtimaan vanhempia 24/7? Eikös pyyntö siitä, että tutkisi silloin kun on huolta todella asiat, ole ihan sopiva pyyntö esittää sosiaalitoimelle, kun ei valitettavasti pelkkä intuitio mitään todista.
Mutta mitä jos ensikerralla Larsson ja Kanto saavatkin ilmoituksen, jossa tiedotetaankin jo lapsen vakavasta haavoittumisesta ja jonka jälkeen voidaankin havaita, että jos Larsson ja Kanto olisivat aiemmin toimineet, olisi asiat toisin lapsen kohdalla? Ketä kiinnostaa tuomitaanko Larsson tai Kanto, sillä lastemme turvallisuuden toteutuminen on se tärkein asia. Jälikäteen on turhaa tuomita sosiaalivirkailijoita, jos lapsi on jo haavoittunut sosiaalitoimen virheiden vuoksi.
Laki heitteillepanosta:
Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
21 luku (21.4.1995/578)
14 § (21.4.1995/578)
Heitteillepano
Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
15 § (21.4.1995/578)
Pelastustoimen laiminlyönti
Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001
Lue myös:
Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin (MLL):
http://www.mll.fi/…/tukivink…/voiko_lapsi_olla_yksin_kotona/
Milloin lapsen voi jättää päivisin yksin kotiin - selkeä mittari (IL 19.6.2017):
http://www.iltalehti.fi/perhe/2016061421723682_pr.shtml
Sosiaalityöntekijä solvaa vanhempaa työkseen työaikanaan
(LL 25.7.2016) http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityontekija-solvaa-va…
Pienen lapsen isoäiti teki lastensuojeluilmoituksen, sillä lapsen vanhempi oli jättänyt lapsen yksin kotiin pitkäksi aikaa. Lapsi oli jätetty 19.5. perjantai-iltana yksin useaksi tunniksi välillä 18:00-22:30 ja 20.5. lauantaina vanhempi oli ilmoittanut viipyvänsä vielä pitempään, sillä tahtoi harrastuksensa jälkeen vielä jäädä katsomaan harrastuspaikan lähelle lätkää, koska ei olisi voinut kotimatkan aikana seurata Suomi-Ruotsi ottelua ajankohtaisesti. Vanhempi oli todennut 10-vuotiaalle lapselleen toivovansa tämän olevan nukkumassa, kun saapuu jälkeen klo 23:00. Sosiaalipäivystys kirjasi saamansa tiedon siitä, että pieni lapsi on yksin iltamyöhällä, mutta ei tehnyt asialle mitään.
Koska sosiaalipäivystys päätti olla toimimatta asiassa muutoin, kuin vain kirjaten lapsen tietoihin annetun tiedon, lapsen toinen vanhempi päätti soittaa myös päivystykseen ja ilmoittaa samasta asiasta. Puhelimeen vastasi Ritva Larsson, jonka asiattomasta käytöksestä olenkin jo kirjoittanut aiemmin.
Larsson ihmetteli vanhemman ilmoitushalua todeten: "Eikös tästä asiasta jo ilmoitettu?" heti puhelun alussa. Larsson kuunteli ilmoituksen ja ilmoitti lapsen vanhemmalle, joka kertoi lapsen toisen vanhemman heitteillepanneen lapsen ja menneen katsomaan lätkää sen sijaan, että huoltaisi lasta, että kirjaa tiedon ja lastensuojelun avohuollosta lapsen oman sosiaalivirkailijan käsittelevän asian arkena. Larsson totesi vanhemmalle, että on aiemminkin kertonut vanhemmalle, ettei hänellä ole tilaa kirjoittaa asiakirjaan laajasti tietoa ja neuvoi vanhempaa tekemään itse kirjallisesti lastensuojeluimoituksen.
Vanhempi oli kertonut myös, että lapsi oli saanut ennen kello 8:00 aamiaiseksi vain yhden leipäpalan enne tapahtumaan lähtemistä ja lapsi oli joutunut olemaan ravinnotta kello 15:00 saakka ja saanut palattuaan kotiin jo 15:00 vasta juuri ennen klo 18:00 ruokaa, jonka syöntimäärää lapsen heitteillepannut vanhempi ei ollut seurannut. Lapsi oli ollut nälissään ja todennut, ettei syö ikinä yksinollessaan kotona.
Sosiaalipäivystykselle myös kerrottiin, että lapsi pelkää kodissaan niin, ettei uskalla mennä asunnon toiseen kerrokseen yksin. Sosiaalipäivystykselle kerrottiin lapsen pelkäävän miehiä, joita ylhäällä voisi olla ja kuulevan ääniä.
Vanhempi ihmetteli Larssonin toimintaa ja kyseenalaisti tämän sanoin: "Etkö sinä todellakaan aio tehdä mitään muuta?" Yhtäkkiä Larsson tahtoikin toimia ja pyysi saada vanhemmalta lapsen puhelinnumeron sekä lätkämatsia seuraamaan menneen vanhemman puhelinnumeron. Jostain syystä Larsson ei kyennyt näitä itse löytämään lapsen rekisteristä ja totesi, ettei löytäminen ole helppoa. Äiti ihmetteli Larssonin halua soittaa lapselle ja pelotella lasta näin ja pyysi, ettei lapselle soiteta.
Jonkin ajan kuluttua vanhempi soitti uudelleen kysyäkseen oliko lapsen heitteillepannut vanhempi jo tavoitettu. Larsson kieltäytyi antamasta vanhemmalle tietoa lapsen asioiden kulusta ja ilmoitti vanhemmalle, että tietää että vanhemmalla ei ole tiedonsaantioikeutta.
Vanhempi joutui ihmettelemään Larssonin väitettä, sillä hänellä on tiedonsaantioikeus. Larsson perusteli väitteensä todeten, että tietää, ettei vanhempi ole huoltaja ja väitti, että käytäntönä on, että kun vanhemmalta viedään huolto, häneltä myös viedään lasten asioissa tiedonsaantioikeus. Vanhempi totesi, että hänellä on huolto-oikeuden tuomarin vahventama tiedonsaantioikeus ja ihmetteli Larssonille, että miten Larsson, joka aiemmassa puhelussa oli kysellyt: "Kukas se tiedän vastuusosiaalityöntekijä tällä hetkellä on?" ja saanut vanhemmalta vastauksen, voisi luulla ja uskoa luulonsa olevan totta, ettei vanhemmalla ole tiedonsaantioikeutta, jos vanhempi kuitenkin tiesi lapsellaan olevan lastensuojeluasiakkuus sekä myös tiesi lapsen vastuusosiaalivirkailijan nimeltä. Larssonhan pystyi lukemaan lapsen asiakasrekisteristäkin vanhempaa tavatun lastensuojelun toimesta, mikä ei toteutuisi, jos vanhemmalla ei olisi lapsensa asioissa tiedonsaantioikeutta.
Vanhempi ihmetteli myös Larssonin väitettä, jonka mukaan huollosta irroitettujen vanhempien tiedonsaantioikeus evättäisiin käytäntönä vanhemmilta yleensä. Vanhemmalle oli useat asianajajat todenneet, että huollosta irroitetuille vanhemmille vahvennetaan yleensä tiedonsaantioikeus ellei ole vakava perusteltu syy evätä tiedonsaantioikeus. Jostain syystä sosiaalityöntekijä Larsson väitti sosiaalivirkailijan asemassa jotain aivan muuta.
Larsson totesi, ettei myöskään voi kertoa vanhemmalle, onko lätkää katsomaan mennyttä vanhempaa saatu kiinni, sillä hänen mielestään lastensuojelullisessa asiassa toisen vanhemman tiedot ovat ristiriidassa ja niitä ei saisi kertoa toisella vanhemmalle, sillä nämä olisivat salaista tietoa.
Larsson siis esitti laista taasen virheellistä tietoa, sillä lapsen vanhemmalla on oikeus tietää lastensuojelullisessa asiassa lasta koskevissa asioissa myös toisen vanhemman tekemisistä.
Vanhempi joka alkoi jo hermostua Larssonin toimintaan sai Larssonilta, joka puhui kokoajan vanhemman päälle keskeyttäen tätä ympäripyöreän ilmoituksen: "Sen voin sinulle todeta, että asiaa hoidetaan."
Muistettava on, että asiaa ei olisi hoidettu mitenkään, jos Larssonin päätöstä vain kirjata tieto lapsen heitteillepanosta vanhempi ei olisi kyseenalaistanut.
Larssonin käytö oli puhelimessa oli fallista ja ylimielistä, kiireistä ja hänestä välittyi haluttomuus yhteistyöhön vanhemman kanssa. Vanhempi hermostui hermostumistaan Larssoniin, joka ilman mitään ymmärrystä sosiaalipedagogiikaan alkoi vuorostaan arvostelemaan vanhempaa tämän tunnereaktiosta. Larsson ei taida sosiaalityössä ymmärtää, ettei Suomen laissa ole kielletty negatiiviset tunteet.
Larsson kertoi asiaa hoitavan hänen työparinsa Päivi Kanto ja siirsi puhelun Kannolle. Kanto kykenikin yhteistyöhön asiallisesti vanhemman kanssa ja kertoi, ettei ole yrityksistään huolimatta saanut yhteyttä vanhempaan. Kanto ja vanhempi sopivat, että sosiaalipäivystys jatkaa puhelimitse yrittämistä saada yhteys vanhempaan.
Vanhempi kertoi Kannolle lapsen kertoneen, että hän ei huomaa vanhempansa juoneen alkoholia, mutta haistavan tämän toisinaan.
Vanhempi soitti vielä uudelleen klo 23:04, mutta Kanto ei ollut tavoittanut vanhempaa. Koska sosiaalitoimesta ei kuulunut mitään, vanhempi soitti n. 40 minuuttia myöhemmin uudelleen ja sai kuulla vanhemman soittaneen sosiaalipäivystykseen ja ilmoittaneen palanneensa kotiin ja lapsen nukkuvan.
Kanto imoitti, ettei lätkämatista palannut vanhempi ollut humalassa ja lapsella olevan kaikki hyvin nyt. Kanto oli tutkinut vanhemman päihtymistilan puhelimen välityksellä.
Kanto myös väitti vanhemmalle, että vanhempi olisi tahtonut, että sosiaalipäivystys selvittää asiat puhelimitse, mutta vanhempi joutui selventämään Kannolle, että Kannon kannattaisi keskustella Larssonin kanssa tarkemmin, sillä oli ollut aluksi Larssonin idea, ettei asialle tehdä mitään ja sitten Larssonin idea, että asia hoidetaan puhelimitse.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, ettei ole kuin vain ajan kysymys, kun Helsingissä joudumme lukemaan järkyttävää tarinaa siitä, ettei sosiaalitoimi vastannut avunpyyntöön ja lapsi joutui hengenvaaraan tai kuoli. Pieni Vilja-Eerika Tarkki kuoli vuonna 2012 8-vuotiaana äitienpäivän aattona prinsessakruunu päässään, koska sosiaalitoimi ei vastannut useisiin avunpyyntöihin. Huolimatta siitä, että Eerikan lastensuojeluasioista vastenneet sosiaalivirkailijat tuomittiin kesäkuussa 2015 virkavirheistään, Helsingin sosiaalitoimi ei ole vieläkään tarkentanut toimintatapojaan vastaamaan niitä velvollisuuksia joita sosiaalitoimella on.
Ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija olisi katsonut lapsen asiakasrekisteristä lapsen osoitteen, soittanut Helsingin poliisille ja jalkautunut poliisin kanssa. Sosiaalitoimi olisi samaan aikaan ollut yhteydessä vanhempaan ja jäänyt odottamaan vanhemman kotiinpaluuta. Sosiaalitoimi olisi velvoittanut poliisin puhalluttamaan vanhemman ja vasta tämän jälkeen tehnyt päätöksen siitä, voiko lasta jättää enää vanhemman huoltoon. Kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa niin, ettei lapsi havaitse aikuisten toimintaa siieksi, kunnes / jos havaittaisiin, että huoltaja on päihtynyt siinä määrin, ettei lasta saa sosiaalitoi jättää hänen huoltoonsa.
Suomen lain mukaan sosiaalitoimi ei saa laiminlyödä vastuutaan tukea heikompia kuten lapsia ja sen tehtävä on tarkistaa perustellun huolen edessä, onko vanhempi todella huoltokykyinen.
Sosiaalipäivystys ei saisi avohuollon ollessa ansaitullaan vapaa-ajallaan vastuuttaa avohuollon asiakkaan kohdalla lapsen vastuusosiaalivirkailijaa selvittämään mahdottomia, kuten vaikkapa vanhemman päihtymystilaa edellisen viikonlopun aikana.
Jokainen tietää, ettei alkoholistin kohdalla voi arvioida puhelimitse tämän pähteiden käyttöä, sillä päihderiippuvaisesta ei välttämättä kyetä kuulo ja näköhavainnoin havaitsemaan pähtymistilaa ja jos päihderiippuvainen osaa salata käytön todella, hän juo kossuvettä, sillä tätä ei myöskään kyetä hajuaistin keinoin havaitsemaan. Silti Helsingin sosiaalipäivystys väittää kykenevänsä tällaisen seikan tutkimiseen puhelimitse.
Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken mielestä hänen alaisensa saavat itse päättää mitkä asiat tutkitaan ja missä jätetään kontaktoitumatta asiakkaaseen ja asianomaisiin. Ei siis ole ihme, että Larsson ja Kanto toimivat kuten toimivat. Nummikosken näkemykselle on esitetty vastaväite perustellen, ettei mitään asiaa voi lähtokohtaiesti tietää tutkimatta ja voi myöskään tutkia kontakoitumatta.
Kuinka voisi tukea avohuolto vanhemman vaikkapa päihderiippuvaisille tarkoitetun tuen piiriin, jos vanhemman juominen tapahtuu viikonloppuisin tai iltaisin ja sosiaalipäivystystä ei kiinnosta tutkia asioita ja näin tukea avohuoltoa työssään.
Päivi Kanto totesi: "Emme me voi vahtia vanhempia 24/7." sekä ilmoitti: "Ensikerralla paremmin."
Kukapa on pyytänyt Kantoa vahtimaan vanhempia 24/7? Eikös pyyntö siitä, että tutkisi silloin kun on huolta todella asiat, ole ihan sopiva pyyntö esittää sosiaalitoimelle, kun ei valitettavasti pelkkä intuitio mitään todista.
Mutta mitä jos ensikerralla Larsson ja Kanto saavatkin ilmoituksen, jossa tiedotetaankin jo lapsen vakavasta haavoittumisesta ja jonka jälkeen voidaankin havaita, että jos Larsson ja Kanto olisivat aiemmin toimineet, olisi asiat toisin lapsen kohdalla? Ketä kiinnostaa tuomitaanko Larsson tai Kanto, sillä lastemme turvallisuuden toteutuminen on se tärkein asia. Jälikäteen on turhaa tuomita sosiaalivirkailijoita, jos lapsi on jo haavoittunut sosiaalitoimen virheiden vuoksi.
Laki heitteillepanosta:
Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
21 luku (21.4.1995/578)
14 § (21.4.1995/578)
Heitteillepano
Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
15 § (21.4.1995/578)
Pelastustoimen laiminlyönti
Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001
Lue myös:
Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin (MLL):
http://www.mll.fi/…/tukivink…/voiko_lapsi_olla_yksin_kotona/
Milloin lapsen voi jättää päivisin yksin kotiin - selkeä mittari (IL 19.6.2017):
http://www.iltalehti.fi/perhe/2016061421723682_pr.shtml
Sosiaalityöntekijä solvaa vanhempaa työkseen työaikanaan
(LL 25.7.2016) http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityontekija-solvaa-va…
RSS Feed
