
Lastensuojelumaailma tuottaa epätosia tarinoita ihmisistä. Joskus ongelmia ei havaita ja lapsia pahoinpidellään vuosia kotonaan. Tieto on kehittyväistä ja havaintojen kertyessä, voidaan ehkä huomata salattu ongelma perheessä. Tai sitten ei ja lapset kärsivät julman kohtalonsa vanhempien itsepetoksen ja lastensuojelun sokeuden vuoksi.
Mutta toisaalla lastensuojelu tuottaa epätosia tarinoita vanhemmista väittäessään vanhemman haavoittavan lastaan. Perheiden on hyvin vaikeaa tuossa tilanteessa vaikuttaa tidon kehittymiseen, sillä tämä salattu ongelma lastensuojelussa tahdotaan tietoisesti pitää salassa.
Joskus yhteen perheeseen kohdistuu molemmat edellä mainituista tilanteista.
Perheet ongelmineen eivät ole ihmisinä yhtään erilaisempia, kuin lastensuojelun työntekijät. Ei yliopisto-opinnot muuta ihmisen persoonallisuutta tai havainnointikykyä. Tietty määrä itsepetosta tai sanotaan nyt vaikkapa totuudenmukaisesti kyvyttömyyttä tiedostaa on meistä jokaisella. Jokaisella meistä on itsesuojeluvaisto ja jokainen toimii siinä kykyjensä mukaan niine ajattelukuvioine, jotka meillä on kokemuksiemme varassa kehittynyt. Meistä jokainen havannoi ympäristöä ja pohtii mitä sille voi kertoa itsestään ja miten kuuluisi toimia, jotta selviytyy. Siinä missä perheet salaavat ongelmiaan, jotta ei joudu syytetyksi, lastensuojelu salaa ongelmiaan, jotta ei joudu epäkunnioitukseen haavoittavien vaikuttamistapojensa vuoksi.
Syyllistämisen olevuus estää meitä ongelmien kohtaamisessa ja niiden korjaamisessa. Pelko joutua ajatuksilla tuomituksi ja leimatuksi, joka on meidän käyttäytymismallien vuoksi jopa realistista yhä kaikessa järjettömyydessään, tuottaa meille ajatuksiimme defenssimekanismeja, joilla kiellämme itseltämme jopa ongelmien olevuuden ja alamme uskomaan tähän ajatteluumme totuuden olevaisuutena.
Lastensuojelun työntekijät ovat inhimillisiä ihmisiä. Heidän kyky moraaliin ja etiikkaan ei ole korkeampaa kuin muilla. Koska heitä ei todella valvota ja ohjata työssään edes esimiehiensä toimesta, sillä esimiehet eivät ymmärrä alaistensa olevan ihan samalla tavalla tavallisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, heille ei tule kokemusta velvoitteesta toimia oikein. Heitä johtavan tahon tulisi omata korkea moraali ja eettiset velvoitteet jopa lailla, jotta saisimme luotua turvalliset rajat lastensuojelun vaikuttavuutta tuottavaan toimintaan. Velvoite luo tarpeen, joka saa aikaan toimintamotiivin, sillä ihminen tarvitsee hyväksynnän ja kun hyväksynnän saavuttaminen suunnataan velvoitteella, ihminen pyrkii tähän tarkemmin useimmiten. Itsesuojeluvaistomme opettaa meitä toimimaan oikein, kun meille asetetaan velvoite. Toisilla on tosin kyvyttömyyttä välittää muista ja he toimivat voimistuneessa itsesuojeluvaistossa täysin moraalittomasti haavoittaen oman edun tavoittelussaan monia.
Lastensuojelumaailmassa ei ole tuota velvoitetta joka loisi toimintamotiivin toimia moraalisesti hyväksyttävästi. Kukaan ei tarkasti salatussa maailmassa valvo sosiaalityöntekijää ja hänen toimintansa loogisuutta tai eettisyyttä. Ja jopa valitettavasti vääristynyt itsesuojeluvaisto, joka perustuu syyttämisen, syyllistymisen sekä leimaamisen olevuuden aiheuttamalle pelolle, saa aikaan lastensuojelussa voimakkaan halun peitellä virheitään. Ylin johto jopa on valmis peittelemään alaistensa virheet ja samalla sen virheensä, että peittelee virheitä.
Kun Eerika kuoli, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio Helsingin lastensuojelusta lausui tiukasti, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä. Virheet olivat selkeitä, mutta niiden peittely mahdollisen tuomion edessä asettui lastensuojelun maailmassa tärkeämmäksi pelon vuoksi, kuin rehellinen totuuden toteaminen, epäonnistumisen hyväksyminen, armollisuuden osoittaminen asenteena itseään kohtaan tahi halu korjata erheellinen toiminta oikeudenmukaisella asenteella myöntäen virheet ja anteeksi pyytäen. Pelko estää loogisen toiminnan.
Tutkitusti pelko estää loogisen toiminan ja ihminen peloissaan joko hyökkää tai pakenee. Toiset tekevät molempia yhtä aikaa. Se mikä pelottaa ihmistä ja minkä puolesta ihminen stressireaktiossaan taistelee, paljonko seikka merkitsee hänelle, vaikuttaa siihen mihinkä toimintaan hän impulsiivisen vaiston ja voimakkaan tunteen varassa lähtee.
Lastensuojelun huolivoittoinen ajattelu, joka aiheuttaa pelkoa, ei siis oikeastaan palvele ja mahdollista loogisen ajattelun toteutumista. Vain aivojen toimintaa tiedostava ammattilainen siis kykenee näin vaikeaan työhön ja loogisesti eettisiin toiminnallisiin valintoihin.
Helsingin lastensuojelussa ei herätty Vartion virheellisen toiminnan jälkeen ja arvioitu uudelleen virheiden kieltämisen kannattavuutta. Myös Vartion virheellinen lausunto, joka perustui pelosta johtuvalle kyvyttömyydelle myöntää virheet, jätettiin saman pelon vuoksi havaitsematta. Tälläkin on seurauksensa, sillä kun virheellinen toiminta salataan pelon vuoksi, tämä toiminta oikeutetaan jatkossakin sosiaalityön toimintamalliksi. Toimintamalli jää siis esimerkiksi, joka malliopitaan ja joka nähdään jopa timinnallisena velvoitteena yhteisössä. Esimerkiksi jää siis, ettei virheellisen toiminnan haittaavuutta pidetä haittaavana ja että haittavaa toimintaa saa siis jatkaa.
2.6.2017 Vartion kenkiin asettunut sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro väitti hovioikeudessa, ettei sukulaisuussuhteella ole mitään vaikuttavuutta lastensuojelutyössä. Tämä aiheutti minussa ajatusketjun ja aloin pohtimaan tällaisten lausuntojen todenperäisyyttä ja vaikuttavuutta. Mihin tahdotaan vaikuttaa, kun tällainen väittämä esitetään ja miten tahdotaan vaikuttaa, kun tällainen väittämä esitetään ja onko väittämän esittäneellä vaikuttajalla edes tarvittavaa tietämystä, jolla voi arvioida vaikuttavuutta näin? Miksi joku väittäisi, ettei sosiaalisilla suhteilla ja niiden luonteella olisi vaikuttavuutta?
Vuosaaren lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemi teki 6-vuotiaan tyttölapsen tarpeenselvityksen kesällä 2013. Hän oli sukua lapsen isän uudelle puolisolle eroperheen kriisiasiassa. Hän tiesi sukulaisuussuhteesta ja tämän tiesi isäkin ja tämä salattiin äidiltä tietoisesti puolitoista vuotta. Äiti ihmetteli tarpeenselvityksen aikana Kuusniemen toimintaa, joka näytti puolueelliselta osittain isää kohtaan, mutta pelätessään oli hiljaa. Kuusniemi oli yhteydessä asiassa esimieheensä sosiaalityön päällikkö Terhi Leinoon ja hänen esimiehensä päätti, ettei tarpeenselvitystä tarvitse antaa toiselle työntekijälle ja ettei äidille tarvitse kertoa sukulaisuussuhteesta.
Lapsi näki kesken tarpeenselvityksen isällään pornoa yli 20 minuutin pituisen pätkän verran, josta lapsi kuvaili kolme erilaista yhdyntämuotoa nähneensä. Isä oli puhelimessa parvekkeella Iitu Kuusnimen kanssa sillä hetkellä, kun kodin sisäpuolella lapsi katsoi pornoa, jonka isä oli tallentanut digiboksiinsa. Lapsi tapasi äidin samana päivänä ja kertoi nähneensä naisen nuolevan miehen pippeliä. Äiti soitti isälle ja isä väitti, ettei mitään ole tapahtunut ja että 6-vuotias olisi mukamas kykenevä itse keksimään päästään moisen toiminnon. Äiti ei uskonut isää ja totesi isälle suoraan, että tietää isän valehtelevan, sillä 6-vuotiaat eivät tietämyksessään osaa kuvitella mitään sellaista ja keksiä mitään sellaista, koska 6-vuotiaan seksuaalisuus on aivan erilaista kuin aikuisen ihmisen. Isä lopulta myönsi tapahtuman ja väitti lapsen nähneen vain hetken kuvamateriaalia, joka ei ole tarkoitettu kuin vasta täysi-ikäisille, jos nyt heillekään joidenkin näkökulmien mukaan, kun toiset taasen katsovat pornoteollisuutta aivan luonnollisena ilmiönä maailmassa. Kaikki me olemme samaa mieltä siitä, että porno ei kuulu lapsien elämään ja tämän tahallinen näyttäminen lapselle on lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu.
Isä ei toiminut tahallisesti. Tilanne oli vahinko, jossa isä ei ollut lasta turvaamassa epähuomiossaan, koska lastensuojelu soitti hänelle. Eikö olekin kornia? Isä ei kuitenkaan pelätessään leimaa ja syyllistystä, uskaltanut kertoa totuutta äidille ja aluksi valehteli jopa lapsen keksineen omasta päästään koko seikan. Isä ei välittänyt lapsen kehitystarpeista, vaan välitti itsestään. Myöhemmin selvisi lapsen puheista, että lapsi oli nähnyt paljon ja vaikuttunut vakavasti asiasta ja lapsi oli alkanut laittamaan leluja takapuoleensa, koska oli nähnyt miehen laittavan naisen takapuoleen peniksen. Lapsi matki ja avauduttuaan äidille ajatuksistaan puhui äidilleen paljon näistä pornon hänessä herättämistä kuvitelmista, joita lapsi kutsui lempiajatuksikseen. Lapsen ajatusmaailma on hyvin erilainen kuin aikuisen ja siksi äidin silmissä moni lapsen sanoittama pornon herättämä mielikuva ja ajatusketju oli todella järkyttävä, mutta äiti peitti järkytyksensä tietäen lapsen olevan hyvin herkässä tilassa ja tietäen, että myös hänen toiminnallaan tulisi olemaan suuri vaikutavuus lapsen seksuaalikehitykseen.
Äiti soitti lastensuojeluun Kuusniemelle saadakseen neuvoja tuloksetta. Mitään todellista tukea vanhemmuuteen äiti ei saanut Kuusniemeltä, sillä osaamista tällaisten asioiden käsittelyyn ei ole lastensuojelussa kasvattajille. Lastensuojelu ei edes osaa neuvoa vanhempia asiantuntijan tuen piiriin. Sen sijaan lastensuojelu kartoitaa tahtooko lapsi sanoittaa heille sitä mitä on nähnyt ja tahtooko lapsi kertoa heille mitä ajattelee ja lastensuojelu tahtoo tarkistaa onko lasta häiritty tahallisesti seksuaalisestia. Lapsen kehitystarpeista ja niihin vastaamisesta tuossa haastavassa tilanteessa ei osata välittää. Tutkimustavat ovat kankeita ja lastensuojelu ei oikeastaan edes tiedä mitään ihmisen seksuaalikehityksestä tai mitä sana seksuaalisuus tarkoitaa.
Kuusniemi tahtoi tavata lapsen ja pyysi tätä äidiltä. Kuusniemi ei ollut koskaan tavannut lasta aiemmin ja tahtoi tavata lapsen yksin ja puhua lapsen kanssa yksin pornosta. Kuusniemi arvioi, että 6-vuotiaan kohdalla on aivan normaalia, että lapselle tuntematon aikuinen tapaa lasta ja kyselee lapselta pornosta. Äiti vastusti tätä ja totesi, että eihän lapsi edes tunne Kuusniemeä ja tulisi pelkäämään tilanteessa, jossa joutuu olemaan tuntemattomien aikuisten kanssa yksin. Kuusniemi ilmoitti, että lapsen kuulemista ei voi pitää objektiivisena, jos paikalla on vanhempi. Äiti haki kompromissia ja pyysi, että Kuusniemi ensin tapaisi lasta äidin kanssa ja jutusteltaisiin mukavia yhdessä luoden lapselle turvankokemusta ja sitten äiti lähtisi käymään luontevasti jossain hetkeksi luvaten lapselle palaavansa takaisin, jotta lapsella olisi turvankokemus. Tapaaminen sovittiin seuraavalle päivälle.
Lapsen isän piti tuoda lapsi äidille ja äidin viedä lapsi tapaamaan Kuusniemeä. Isä toimi tosin ja ilmoittamatta äidille vei lapsen tapaamaan suoraan yksin Kuusniemeä. Isä jätti 6-vuotiaan lapsen Kuusniemen hoiviin lastensuojelun ovella ja lähti töihin ilmoittamatta äidille ja jätti vastaamatta äidin puheluihin. Kuusniemi ei soittanut äidille myöskään. Äiti etsi lastaan lastensuojelun ovelta ja sai järkyttävän tylyä kohtelua, jossa hänelle tuntematon sosiaalivirkailija totesi, ettei äidille tarvitse kertoa missä lapsi on ja ilmoitti, että lastensuojelu saa tehdä ihan mitä vain sanoen: "Me saamme kuule mennä teidän kotiinne ja hakea teidän lapsenne, jos haluamme." Äitiä ei kuultu ja äidin hätää lapsen puolesta ei huomioitu, kun äiti totesi: "Minä tiedän, että lastani pelottaa." Äiti itki itkemistään sosiaalitoimiston aulassa kaikkien ihmiste edessä ja otti vastaan sosiaalityöntekijöiden halveksuntaa: "Kuinka sinä voit käyttäytyä noin? Luuletko, että tuollaiselle voi antaa lasta?"
Äiti joka oli provosoitunut lastensuojelun tylystä ja ylimielisestä kohtelusta ja hädissään itki, saikin ymmärtävän välittämisen sijaan ottaa vastaan halveksuntaa, syyttämistä ja negatiivista retoriikkaa Vuosaaren lastensuojelun aulassa, jossa kaikki ihmiset katosivat häntä. Aulaan hälytettiin vartija, joka seisoi itkevän äidin takana metrin päässä valmiina toiminaan äidin hokiessa peloissaan: "Minä tahdon tietää missä lapseni on. Hän pelkää ja tarvisee minua. Minä olen hänen äitinsä." Äidille tuntematon nuori sosiaalityöntekijä vain sätti äitiä osoittaen täydellistä ylemmyyttä ja välinpitämättömyyttä, mikä järkytti äitiä lisää. Äiti koetti tietoisesti kuitenkin pitää tunteet kurissa edes siinä määrin kuin voi, vaikka hänen teki mieli raivota täysiä, tuhota ihmiset hänen ja lapsen välistä halussaan pelastaa lapsensa. Äiti oli kriisissä ja ei saanut ammatillisesti pätevää kriisitukea, vaikka kerrosta alempana oli terveyskeskus. Oli vain tyly sosiaalivirkailija ja vartija ja laaja yleisö. Äitiä ei viety edes tilaan, jossa hän olisi saanut yksityisyyttä, vaan lastensuojelu tahtoi nöyryyttää häntä kriisissä.
Äitiä pelotti, että osaamaton sosiaalivirkailija väärillä toimintatavoilla menisi koskemaan hänen lapsen seksuaalikehitykseen tietäen, että pienikin ilme tai sana, voi aiheuttaa lapselle vakavan seksuaalisen ehdollistuman itseään kohtaan ja vaikuttaa hänen loppuelämään.
Lopulta Kuusniemi tuli paikalle ja kertoi tyttölapsen olevan kuultavana. Äiti ihmetteli Kuusnimelle miksi hänelle ei oltu ilmoitettu. Kuusniemi pyyteli anteeksi ja kertoi luulleensa, että isä olisi sopinut äidin kanssa, ettei äiti tule, koska isä oli tuonut lapsen ilman äitiä. Äiti ihmetteli miksi Kuusniemi toimi pelkän luulon varassa ja tähän Kuusniemi ei osannut muuta kuin todeta, että ei voinut muutakaan. Kuusniemi ei osannut käyttää validoinnin rauhoittavia keinoja ja osoittaa ymmärrystä äitiä kohtaan nähdessään äidin tunnereaktiot. Hänellä ei ollut empaattista kykyä äitiä kohtaan, kuten ei ollut ollut lastakaan, kun oli pakottanut lapsen olosuhteeseen, jossa lapsi oli joutunut kohtaamaan kaksi lastensuojelun hänelle tuntematonta tätiä aivan yksin elämänsä ensimmäisen kerran. Lapsi ei ollut ikinä aikaisemmin joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen. Laste ei ollut ikinä aiemmin jätetty tuntemattoman aikuisen hoiviin yksin ennen tutustuttamista vanhempien tukemana. Kuusniemi totesi äidille yksikantaan, ettei voi palauttaa äidille lasta, jos äiti ei rauhoitu ja lopeta itkemistä. Äiti kasasi itsensä ulkoisesti sisältä haavoittuneena, koska hänenkin autonomiaan vanhempana oli koskettu ja häntä oli kohdeltu epäkunnioittavasti lapsen äänenä, ja Kuusniemi lähti hakemaan lasta.
Ovella heti äidin nähdessään, Kuusniemen pitäessä lastensuojelun ovea lapselle auki, lapsi sanoi äidilleen Kuusniemen kuullen:
"Äiti missä sinä olit? Minua pelotti."
Lapsi oli selkeästi stressaantunut. Äiti otti tyttärensä syliin ja lohdutti tätä ja totesi, että olisi kyllä tullut, jos hänelle olisi kerrottu missä tyttö on ja jos hänet olisi päästetty. Kuusniemeä ei edes kiinnostanut käydä lapselle pelottavaa kokemusta siinä samantien läpi lapsen ja äidin kanssa ja Kuusniemeä ei kiinnostanut pyytää lapselta anteeksi.
Myöhemmin Kuusniemi väitti, ettei hän ollut havainnut lapsen pelkoa. Mitä tämäkin kertoo hänen ammattitaidostaan tai hänen työparinsa ammattitaidosta?
Äiti keskusteli tapahtuneesta sairaanhoitajansa kanssa ja tämä neuvoi tekemään muistutuksen Kuusniemestä. Se oli lyhyt ja sen tarkisti sairaanhoitaja. Se oli kirjoitettu kunnioittavaan sävyyn kysymysasetteluilla tiedustellen oliko Kuusniemi toiminut esimiestensä mielestä oikein eettisessä mielessä tai lasta huomioiden.
Kuusniemen esimies sosiaalityön päällikkö Terhi Leino vastasi, että lastensuojelu voi tavat lapsia ilman vanhemman suostumusta yksin, jos kokevat tämän tarpeelliseksi ja ilmoitti Kuusniemen, joka ei ollut koskaan tavannut lasta aiemmin, kyenneen arvioimaan, että 6-vuotias tyttö oli ikätasoltaan valmis tapaamaan lapselle tuntemattoman aikuisen lapselle tuntemattomassa virastotalossa ilman vanhempaansa jopa niin, ettei lapselle tarvitse ennakoivasti edes kertoa, että hänen elämässään tullaan aikuisten toimesta näin toimimaan. Sillä ei ollut mitään väliä, että Kuusniemi oli sopinut äidin kanssa, että Kuusniemi tapaa ensin lasta äidin kanssa tai sillä, että äiti oli alustanut tuntemattomia aikuisia pelkäävän lapsen kertomalla tapaamisesta, että lapsi tapaa tätiä ensin äidin kanssa ja pelättäävää ei siis ole. Lapsen kokemalla ja sanoittamalla pelolla ei ollut Leinolle myöskään mitään merkitystä. Mahdollisesti Kuusniemi oli jättänyt kertomatta tahallisesti pelossaan tuomiosta esimiehelleen mitä oli todella tapahtunut ja kuinka lapsi oli Iitu Kuusniemenkin kuullen kertonut pelänneensä.
Kuusniemeä ei kiinnostanut lapsen oireilut pornoon. Häntä ei kiinnostanut tukea äitiä vanhemmuudessa. Hän ei antanut mitään neuvoja äidille, joka pohti miten tulisi tilanteessa toimia normalisoidakseen lapsen toiminnan. Äiti onneksi tapasi seksuaalikasvattajan ystävänsä juhlissa, joka antoi äidille Anu Suomelan kirjan Ihmeelliset ihmiset - lapsille ja aikuisille tarinoita elämästä ja seksistä ja tätä kautta äiti pääsi avaamaan lapselleen lasta askarruttavaa asiaa. Äiti luki tarinaa lapselle, josta lapsi oli aluksi kiinnostunut kunnes kysyi: "Äiti milloin tässä sadussa tulee niitä samoja juttuja mitä näin isillä?" Äiti kertoi lapselleen, että lapsi saisi katsoa niitä sitten kun on 18-vuotias, jos yhä tahtoo ja lapsen tahdosta laski kuinka monta vuotta siihen on ja koetti selittää miksi lapsi kuulisi nyt toisenlaisia tarinoita. Lapsen kiinnostus laski ja lopulta koko tapahtuma unohtui ja lapsen käytös normalisoitui.
Isää ei kiinnostanut vastata lapsen kehitystarpeisiin ja auttaa äitiä koko asiassa, koska isä suunnitteli Mehiläisen vastaava lääkäri - puolisonsa kanssa huolto-oikeudenkäyntiä ja kuinka mustamaalaisi äidin valheilla ja veisi äidiltä lapsen sekä erityisesti lapselta äidin.
20.12.2013 neljä kuukautta tarpeenselvityksestä äiti istui isän ja Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vs. sos. Anne-Elena Vatjuksen kanssa palaverissa, joka oli tulinen. Isä oli mm. vihainen äidille siitä, että äiti oli aloittanut lapselle balettiharrastuksen ja isä ei tahtonut viedä lasta harrastukseen luonapitoaikoinaan. Paikalle kutsuttiin myös äidille tuntematon tarpeenselvityksentyöntekijä olosuhteessa esiintyvien negatiivisten tunteiden vuoksi. Tilanne oli monella tavalla uhkaava äidin silmissä, sillä isä oli saapunut paikalle vain manipuloimaan lastensuojelua esittämällä äidistä tiukkoja syytöksiä joihin Vatjus lähti mukaan äitiä syyttämään välittämättä edes tarkistaa syytösten todenpitävyyttä kuulleen edes äidin kantaa. Äiti kysyi hädissään ja ihmeissään tarpeenselvityksen työntekijältä kuinka voisi vaihtaa lastensuojelun puolueellisen työntekijän objektiiviseen ja tarpeenselvityksen työntekijä vastasi äitiä halveksuen, että sellainen ei olisi mahdollista ja että äidin pitäisi ymmärtää, että äiti on riitaisa, koska tarpeenselvityksen johtava sosiaalivirkailija Iitu Kuuniemi oli kertonut tarpeenselvityksen kaikille työntekijöille äidistä tällaisen kuvauksen tuoden esille, että äiti oli tehnyt muistutuksen Kuusniemestä. Kuusniemen alainen totesi: "Sinullahan on sukset ristissä Iitunkin kanssa."
Äiti muistutti tällaisesta epäeettisestä toiminnasta, mutta vieläkään ei sosiaalityön päällikkö Terhi Leino, joka tiesi, että Kuusniemi oli sukua kyseisen eroperheen isän uudelle puolisolle, kokenut tarvetta, että asiaa todella pohdittaisiin objektiivisen sosiaalityön toteutumisen kannalta eettisesti.
Alku kesällä 2014 lapsi oli kiireellisesti sijoitettuna. Äiti pyysi lapselle lähetettä sosiaalipediatriselle, koska lapsi oli pitkään oireillut oudolla kutiamisella ja ahdistuksella. Äiti tiesi sen johtuvan isän riitaisuudesta äitiä kohtaan lapsen nähden isän ollessa hyvin aggresiivinen ja tuoden esille halveksuntaa äitiä kohtaan lapsen nähden sekä lapsen pelkäävän myös paljon isän uutta puolisoa, jonka lapsi kuvasi kiroavan lapsen läsnäollessa arvottaen näin lasta negatiivisesti sekä tuijottavan lasta vihaisesti, kun ei tykännyt jostain mitä lapsi teki.
Lastensuojelua ei kiinnostanut äidin huoli siitä miten isä kohteli äitiä lapsen nähden tai mitä äiti kertoi lapsen kertovan pelkäävänsä uudessa äitipuolessaan ollenkaan, mutta kutinan olevuus tahdotiin tarkistaa, koska lapsi kertoi sijoituksessa itse kutinasta. Sosiaalipediatrian kirjauksessa kerrotaan, että isä ja Mehiläisen vastaava lääkäri olivat koettaneet saada lasten psykiatrista lääkäriä uskomaan, että äiti kohtelee lasta seksuaalisesti kaltoin ja ettei lääkäri ollut mitään tällaiseen viittaavaa havainnut. Voimakas äidin leimaaminen oli jo tätä ennen aloitettu ja äitiä oli mm. syytetty päihteiden väärinkäytöstä ja äiti oli A-klinikan tutkimuksissa. Isän puoliso oli väittänyt nähneensä äidin sekavassa mielentilassa.
Syksyllä 2014 toteutettiin olosuhdeselvitystä MeriKratoksen toimesta. Ensin tavattiin äitiä ja sitten äitiä ja lasta yhdessä. Äiti itki tavatessaan työntekijöitä yksin ja kertoi kuinka raskasta on olla isän aggresiivisuuden ja halveksunnan kohteena ja joutua alati selvittämään isän äidistä esittämiä valheita, joita lastensuojelu suoraan uskoo huomioimatta äidin lähesten kannanottoja. Tätä ei juurikaan huomioitu olosuhdeselvityksessä. Ainut mitä pohdittiin oli huoli äidin mielenterveydestä ja kyky hoitaa lasta. Sitä ei pohdittu mikä vaikuttaa äidin mielenterveyteen. Välittämistä ei ollut, vaikka äiti kertoi isän uhkailevan häntä lapsen viennillä ja leimaavan valheilla. Vieraannuttamista ei osattu tunnistaa.
Lapsen kanssa valovoimapeliä pelatessaan äiti rajasi lastaan, kun lapsi kiipesi hellyyttä hakien äidin syliin ja halusi leikkiä vauvaa ja oli kuin etsisi äidin rintaa. Tuntemattomat aikuiset jännittivät samalla kun valovoimapeli sai aikaan myös lapselle kokemuksen äidin ja lapsen alkuvoimaisesta yhteydestä. Reaktio oli aivan normaali, mutta peli oli kesken ja äiti neuvoi lastaan keskittymään peliin samalla silittäen lasta ja todeten: "Haluaisitko leikkiä vauvaa?" ja lapsi vastasi: "Minä olen sinun vauva." Ja äiti hymyili kullalleen hellästi.
MeriKratos, joka tutkii olosuhteita huolivoittoisesti on kirjannut olosuhdeseltivykseen, että kesäisenä päivänä, kun lapsi leikki pihalla kastelukannun ja kukkien kanssa tehden hajuvettä sekoittaen kukkia ja vettä keskenään, he olivat huolisaan lapsen hoivasta, koska vaatteet kastuivat, vaikka lapselle vaihdettiin kuivat vaatteet heti sisälletulon yhteydessä.
MeriKartos teki lastensuojeluilmoituksen. Se koetti ensin soittaa lapsen vs. sos. Laura Laineelle tuloksetta ja soitti tämän jälkeen Vuosaaren tarpeenselvitykseen. Iitu Kuusniemen alainen kirjasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan MeriKratos oli mukamas ilmoittanut olevansa huolissaan, koska olisi havainnut merkkejä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin kotona äidin toiminnassa sekä äidin mielenterveydestä.
Äiti sai tietää tapahtuneesta, kun Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ilmoitti äidin äidin, äidin psykiatrisen lääkärin ja äidin psykiatrisen sairaanhoitajan läsnäollessa äidille tapaamisen lopussa: "Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä on 100 prosenttisen varma, että käytät lastasi seksuaalisesti hyväksi. Olen tehnyt sinusta rikosilmoituksen seksuaalirikosyksikköön ja poliisi jatkaa tästä." Äidille lätkäistiin tapaamisen lopussa eteensä lastensuojeluilmoitus, jonka oli kirjannut Iitu Kuusniemen alainen.
Äiti soitti hätääntyneenä MeriKartokseen kysyäkseen miksi MeriKratos on tehnyt lastensuojeluilmoituksen epäilystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja jättänyt puhumatta tällaisesta asiasta äidin kanssa. MeriKratos totesi äidille, etteivät he ole koskaan tehneet sellaisesta aiheesta ilmoitusta, vaan olivat tuoneet esille huolta äidin jaksamisesta sekä lapsen käytöksestä, kun lapsi oli tahtonut leikkiä vauvaa. Äiti ihmetteli mitä ihmeen huolta-aiheuttavaa on siinä, että lapsi tahtoo leikkiä vauvaa, mutta MeriKratos ei osannut vastata muuta kuin, että heille oli noussut huoli. Äiti vaati MeriKratosta korjaamaan tilanteen, jonka olivat aiheuttaneet ja huomautti, että lastensuojelun käsikirja ohjeistaa viranomaiset aina tekemään lastensuojeluilmoitukset kirjallisesti, jotta ei synny epäselvyyttä. MeriKratos syytti tilanteesta puhelimessa vastuuta teoistaan kykenemättömänä kantamaan vs. sos. Lainetta todeten, että Laine olisi voinut soittaa heille ja tarkistaa heiltä, oliko kirjaus ollut sen mukainen, kuin he olivat sen toivoneet tulevan kirjatuksi, ennen toimintaansa.
Laine oli tavannut ennen rikosilmoituksen tekoa vain lapsen isää ja isän Mehiläisen vastaavalääkäripuolisoa. Kirjauksen mukaan molemmat olivat kertoneet huoltaan siitä, että uskovat äidin käyttävän lastaan seksuaalisesti hyväksi. Lääkäri oli kuvannut katsoneen lapsen tanssia ja lapsen tanssivan seksuaalisväritteisesti itseään peilistä katsoen samalla ja väitti äidin opettaneen lapselle tällaista. Hän myös ilmoitti, että äiti pukee lapsen liian pieniin seksuaalisväritteisiin vaattesiin, joissa on paljetteja ja antaa lapselleen seksuaalisväritteistä kasvatusta. Myös väitettiin lapsen pohtineen miksi hänellä tulee olla äiti ja isä, miksi ei voisi olla vain isä.
Laura Laine ei ennen rikosilmoituksen tekoa siis soittanut ilmoituksen tehneelle ja tarkistanut edes sisältöä, soittanut äidille ja käsitellyt äidin kanssa lastensuojeluilmoitusta tai edes tavannut lasta ja kuullut lasta tai edes lain mukaisesti tilannut lapselle lääkärin tarkistusta asian tutkimiseksi. Hän vain puhutti Vuosaaren lastensuojelun koko työryhmän uskomaan, että äiti käyttää lastaan seksuaalisesti hyväksi tai sitten tämän leiman asetti äidin päälle johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemi jo ennen MeriKratoksen soittoa, mikä mahdollisesti sai aikaan vääristyneen kirjauksen.
Mahdollisesti jo kesällä 2014 Mehiläisen vastaava lääkäri tavatessaan Iitu Kuusniemeä isän kanssa puheli epäilyksistään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin toteuttamana ja mahdollisesti Iitu Kuusniemi juoruili tästä työryhmässään ja pyysi näitä olemaan asiassa valppaana.
Ilmiselväähän olosuhteessa oli, että kesällä 2014 väitti isä ja isän puoliso sosiaalipediatrisella, että äiti käyttää lastaan seksuaalisesti hyväksi ja tämän jälkeen jostain syystä isän puolison sukulaisen alainen kirjasi sisällöltä vääristyneen lastensuojeluilmoityksen, jossa myös väitettiin äidin käyttävän lastaan seksuaalisesti hyväksi ja tätä ennenhän oli jo paljastunut 20.12.2013, että Iitu Kuusniemi tehtyään virheen työssään lapsen kuulemisen asiassa, meni peittelemään tätä työryhmässä rikkoen salassapitovelvoitettaan leimaamalla lapsen äitiä riitaisaksi, koska äiti oli muistuttanut kohteliaasti kysymysmuodossa lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta lastensuojelua, joka oli jättänyt ne huomioimatta ja toiminut välinpitämättömästi lasta kohtaan.
Kuinka sattuman varaista on tällainen olosuhde ja onko tosiaan muka uskottavaa, että lastensuojeluilmoituksen kirjannut olisi vain ymmärtänyt MeriKratokse puhelun väärin ja kirjannut ilmoituksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Kuka uskoo, ettei Iitu Kuusniemellä ja hänen suurella suullaan ja suurilla elkeillään, joissa oli jo havaittu välinpitämättömyys lapsia kohtaan, ollut vaikuttavuutta tapahtumaketjuun.
Iitu Kuusniemi jopa valehteli, että olisi soittanut lapsen kuulemispäivänä äidille, mutta että ei ollut saanut äitiin yhteyttä. Äiti pystyi todistamaan, ettei hän ollut saanut yhtään puhelinsoittoa tuona aamuna 09-310 alkuisesta numerosta tai mistäkään muusta numerosta. Valheesta kiinni jäätyään Kuusniemi vetosi huonoon muistiin ja koetti tällä peitellä valhettaan.
Poliisi totesi esitutkinnan lopettamispäätöksessään, ettei rikosta ole tapahtunut ja että kyseessä oli ollut lastensuojelun turha huoli ja pohti imetetäänkö lasta ja jos imetetään totesi, että silloin asia kuuluu sosiaalitoimelle, vaikka äiti oli ilmoittanut tarkasti poliisille ettei imetä, sillä joutui lopettamaan imettämisen lapsen hampaiden tulon aikoihin lapsen ollessa 10 kuukauden ikäinen, ja lastensuojelun kuulemisessa lopulta lapsen kohdalla oli ilmennyt, ettei lasta edes imetetä. Jopa poliisi ei ollut kykenevä havaitsemaan tietoista leimaamista, jossa vanhempi tahalleen koetetaan manipuloinnin keinoin saada näyttämään joltain mitä hän ei ole ja jossa jopa lastensuojelun viranomaiset tähän lähtivät.
Eläkkeellä oleva lastenlääkäri, Marina von Flittner, Lääket.lis 1964 Helsingistä, joka on toiminut lastenlääkärinä Lapin Lastensairaalassa, Kolpeneen Keskuslaitoksessa ja Länsi-Uudenmaan sairaalan lastenosastolla vuoteen 2010 ja siirtynyt eläkkeelle 2001 erikoistuttuaan lastentaudeille 1974 HUS Lastenklinikalta, totesi asiaan seuraavaa äidin äidin pyydettyä ammatillisesti pätevän erikoistuneen lääkärin kantaa asiaan:
"En malta olla muistuttamatta, että äidin/naisen rinta on ollut eloon jäämisen ehto, pehmeän suloinen. Se on syli mistä lapsi hakee lämpöä ja turvaa. Jos siihen liittää vain eroottisen latauksen, harhaan menee, vieläpä ilman rakkautta ja toistemme kunniottamista, niin ollaan pahasti suolla. Lapsen huoltajuuskiista on karmeudessaan esimerkki tästä."
Hän myös otti kantaa lapsen sänkyyn sitomiseen, jota isä toteutti puolisonsa neuvosta ja jonka vs. sos. Laine oli hyväksynyt seuraavaa:
"Huomautan, että kahden aikuisen voimin lasta ranteista ja nilkoista puristaen ja sänkyyn pakottaen, ei vastaa käsitettä "med milt vald" eikä näin ollen ole sallittua. Lapsi on siinä pahasti alistettu ja traumatisoituu varmasti."
Äitiä oli siis Laura Laine kieroutuneessa ajatusmaailmassaan syyttänyt turhaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä jopa leimaten äitiä esittämällä väittämän, että on 100 prosenttisen varma ja samaan aikaan Laine oli hyväksynyt lasta traumatosoivan toiminnan lapsen isälle ja tämän Mehiläisen vastaavalääkäri -puolisolle, joka oli sukua lapsen tarpeenselvityksen tehneelle Iitu Kuusniemelle. Laineen toiminnan olivat hyväksyneet hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse sekä johtava sosiaalityöntekijä Eja-Maria Aro, koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sekä Helsingin sote-viraston moniammatillinen työryhmä, joka osoitti siis näin ollen kyvyttömyyttä reflektoivaan työmenetelmään eli pohtimaan sosiaalityön toiminnallisia menetelmiä kriittisesti niiden vaikuttavuutta tutkien.
Tammikuussa 2015 hallinto-oikeudessa isän puolisolta kysyttiin onko hän sukua Iitu Kuusnimelle. Samaa oli tiedusteltu kirjallisesti lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelta jo loppuvuodesta 2014, mutta hän kieltäytyi paljastamasta totuutta. Oikeudelle tuo Mehiläisen vastaava lääkäri paljasti totuuden. Äidin kannellessa tästä seikasta, ettei sosiaalivirkailja osaa jättäytyä sukulaisuussuhteen nimissä pois työtehtävästä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, vastineessaan sosiaalityön päällikkö Terhi Leino paljasti tienneensä jo tarpeenselvityksen aikaan sukulaisuussuhteesta ja todenneensa, ettei sukulaisuussuhteella ole vaikuttavuutta. Lounatvuorikin siis salasi totuuden äidiltä tietoisesti vaikka oli saanut käsitellä muistutuksen lapsen kuulemisesta ja siitä, mitä paljastui Kuusnimen toiminnasta lastensuojelussa 20.12.2013.
Edes lakiasiantuntija Karri Välimäen mielestä siinä ei ole mitään kummaa, että lastensuojelu salaa toiselta vanhemmalta sosiaalityöntekijän ja vanhemman puolison sukulaisuussuhteen toiselta vanhemmalta puolitoista vuotta ja ettei lastensuojelun johto kykene ymmärtämään sosiaalisten suhteiden vaikuttavuutta. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä lakiasiantutnijan tulisi osata myös sote-viraston moniammatillisessa yhteistyössä valaista kollegjaan erilaisten tutkimusten tuloksista ja tuoda esille, kuinka vaikuttavuus on havaittu ja kuinka sukulaisuussuhteen vaikuttavuutta on vaikea havaita tiedostamisongelman vuoksi, sillä yksikään ihminen ei ole kykenevä 100 prosenttisen tiedostamiseen.
Heti hallinto-oikeuden jälkeisenä päivänä äidille ilmoitettiin, että tapaaminen Laineen kanssa peruuntuu, koska lapsen asiakkuus siirretään Vuosaaren lastensuojelusta Lassilan lastensuojeluun. Myöhemmin äiti sai vastauksen Vartiollta kysymykseensä miksi asiakkuus siirrettiin Vuosaaresta Lassilaan ja vastauksessa ilman tarkempaa perustelua lyhyesti todettiin asiakkuussiirron toteutetun luottamuspulan vuoksi. Vuonna 2017 sosiaalityön päällikkö Teiro, joka oli työskennellyt lapsen omana sosiaalivirkailijana ei 2.6.2017 tätä osannut kuitenkaan ottaa huomioon omassa työssään sosiaalityön päällikkönä.
Läheisneuvonpidossa syksyllä 2015 laukoi isän veli näkemyksenään: "Äiti ei voi koskaan todistaa, ettei ole lasta seksuaalisesti hyväskikäyttänyt!" Vuosia aiemmin oli isän äiti huutanut äidille puhelimessa, kun äiti oli kertonut mummolle, että lapsi on nähnyt isällään pornoa ja tarvitsee aikuisen tarkkaa valvontaa, jotta lapsi ei laittaisi leluja takapuoleensa: "Sinun luonasi se on varmasti nähnyt sitä. Minä tiedän, että tämä kaikki on sinun syytä." Mummo ei kyennyt asiallisesti käsittelemään oman poikansa tapaa katsoa pornoa ja vahinkoa, joka oli tapahtunut.
Samainen mummo vaati lasta salaamaan tiedon äidiltään, kun lapsi kertoi hänelle keväällä 2017 isän puolison kaltoinkohdelleen häntä uhkaillen lasta sanoin: "Jos kerrot äidillesi, äiti tekee isälle pahaa. Jos kerrot äidillesi, et rakasta isääsi."
Miksi moinen salaaminen?
Miten niin ei ole vaikuttavuutta?
Miksi lastensuojelu ei välitä lapsista?
Miksi lastensuojelu välittää enemmän julkisuuskuvastaan?
Jopa lastensuojelun käsikirja varoittaa lastensuojelua siitä, että ihminen saattaa jopa ihmisen arvoaseman edessä kadottaa kyvyn objektiivisuuteen ja olettaa vaikkapa lääkärin puhuvan totta todennäköisemmin, kuin tarjoilijan, vaikka ihmisen virka-asemalla ei ole tutkitusti mitään merkitystä siinä seikassa onko ihminen mieleltään häiriintynyt. Kaikissa ammattikunnissa on valheelle tietoisesti toimintansa perustavia itsepetoksellaan muita manipuloivia ihmiskohtaloita. Sosio- ja psykopatia ei katso ammattia ja arvoasemaa ja usein itseasiassa heitä havaitaan juuri johtoasemista, jonne pääsee häikäilettömyydellä. Herkkkä tavallinen ihminen ei hae välttämättä suurta valta- tai vastuuasemaa ja se, että ihminen ei ole korkeassa asemassa ei määritä ihmisen sosiaalistaälykkyyttä, kykyä moraaliin tai rakastaa lähimmäistään.
Eerikan kuolemaa tutkittaessa havaittiin, että sosiaalivirkailija syytti omasta toiminnastaan Eerikan isän äitiä, joka oli lakikirja kädessä vaatinut sosiaalijohtajan asemassa lapsen kiireellisen sijoituksen purkamista ja lapsen palauttamista isälleen. Lakikirja ja isän äidin asema sosiaalijohtajana oli motivoinut lastensuojelijan toimintaa eikä suinkaan tarve suojella lapsia tarkoilla tutkimuksilla ja tarkalle pohdinnalle perustuvalla toiminnalla. Tutkimuksissa on havaittu, ettei sosiaalityöntekijät osaa havaita manipulaation keinoja ja tulevat työssään näin ollen manipuloiduksi mm. narsistien toimesta.
Äiti on traumatisoitunut tapahtumasta. Hän ei kykene luottamaan uusiin ihmisiin. Vuonna 2016 hänen oli vaikea jonkun aikaa koskettaa lastaan, koska hän pelkäsi uudelleen syntyviä turhia syytöksiä ja lapsen sylittely ja halaaminen pelotti häntä. Hän suri tätä ja kärsi tästä. Normaali äitiys siis katosi fyysisestä suhteesta olosuhteessa, jossa lapsi tarvitsee vanhemman kosketusta kokiakseen olevansa hyväksytty. Äiti opetteli hajonnessa identiteetissään väkivallan jälkeen luottamaan omaan kosketukseensa, jota hänen ei olisi pitänyt joutua edes epäilemään. Äiti ei kykene myöskään antamaan miehen koskettaa häntä ja ajattelemaan itseään seksuaalisena enää. Jos joku mies yrittää lähestyä häntä, äiti ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen. Äiti tietää olevansa terapian tarpeessa, mutta ei ole vielä valmis käsittelemään asiaa, sillä siihen liittyy paljon haavoittavia tekijöitä, joita hän ei tahdo vielä kohdata. Varsinkin kun asia on jotain mitä ei mielellään jaa edes tuntemattomalle terapeutille, kun ei kykene luottamaan. Äiti on valinnut yksin olemisen parisuhteen sijaan olosuhteiden aiheuttaman pakotteiden vuoksi.
Täällä Mieron tiellä mietin miksi lastensuojelu käyttää manipulaation keinoja työssään. Mitä hyötyä on valehdella totuudesta, pimittää tietoa, salata kokonaiskuva ja väittää, ettei virheitä ole tehty? Miten lastensuojelu Helsingissä voi katsoa itseään peiliin, kun sen johtoryhmä tietää tämän tapahtuneen?
Äiti kertoi kaiken edellisen sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle Teiron työskennellessä Kivikon lastensuojelun johtavana sosiaalityöntekijänä ja lapsen vastuusosiaalivirkailijana syksyllä 2016. Tuolloin Teiro kauhisteli tapahtumaketjua äidille. Mutta sosiaalityön päällikön asemassa 2.6.2017 Teiro oli valmis manipuloimaan hovioikeutta esittämällä väittämän, ettei sukulaisuussuhteella voi olla vaikuttavuutta lastensuojelutyöhön. Teiro pelkäsi tuomarin edessä lastensuojelun virheiden paljastuvan ja väitti, ettei virheitä ole tehty.
Laura Laine ei onneksi ole enää töissä Vuosaaren lastensuojelussa tai mahdollisesti ollenkaan Helsingin kunnalla. Iitu Kuusniemi saa yhä tehdä työtään Vuosaaren tarpeenselvityksessä johtavana sosiaalivirkailijana ja kenenkään mielestä hän ei ole tehnyt työssään virheitä, kuten ei myöskään yksikään hänen työtoverinsa tai hänen esimiehensä missään asiassa. Toivottavasti Kuusniemi on tajunnut virheensä, vaikka ei myönnä tätä ja johtaa alaisiaan oleman toistamatta hänen virhettään.
Ja minua pidetään rikollisena poliisin mielestä ja jossain joku syyttäjä lukee tätäkin kirjoitusta pohtien, josko syyttäisi minua tuon Mehiläisen vastaavan lääkärin kunnian loukkaamisesta, kun tuo Mehiläisen vastaava lääkäri meni mm. mustamaalaamaan hyvän äidin lastaan seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi ja minä kirjoitan siitä edes kertomatta lääkärin nimeä.
Mielestäni tuon lääkärin nimi olisi eettisessä mielessä julkaistava, jotta ne jotka eivät halua vaarantaa elämäänsä hänen kohtaamisella, joutuen valheellisten ja vääristyneiden ajatusten kohteeksi ja niillä leimatuksi, voisivat välttää häntä. Vanhempien tulisi saada suojella lapsiaan häneltä ja hänen näkemyksiltään, joiden mukaan lapsia tulee sitoa sänkyyn. Hänhän voi neuvoa monia harhaan ja samanlaisella toiminnallaan haavoittaa monien elämää.
Kyseinen lääkäri ei ole kykenevä näkemään omassa toiminnassaan mitään virheellisyyttä. Hänelle hän itse on vain maailman napa tarpeineen ja hänen toimintansa vaikuttavuuden arviointi ja sen pahoinvointia aiheuttamista seurauksista valittaminen, on hänen mielestään vain väärin häntä kohtaan, koska hän on itselleen maailman napa.
Mielestäni lastensuojelua tulisi jonkun tahon todella valvoa. Mielestäni vakavien virheiden tekijät pitäisi erottaa. Kyvyttömyys objektiivisuuteen pitäisi olla syy sosiaalivirkailijan erottamiselle. Jos kyvyt ajattelutyössä eivät riitä objektiivisuuteen ja sen tietoiseen ylläpitämiseen, ei ole kykyä toimia niin suuressa vastuu ja vaikutusasemassa.
Lapsen isä lukee kirjoituksiani. Hän valittaa näistä tuttavilleen. Hän ei osaa empatiaa ja ei ole hetkeäkään miettinyt millaiseen asemaan äidin laittoi. Jo parisuteen aikana isä alisti häneen syvästi ja sokeasti rakastunutta äitiä haukkuen tätä mm. siitä, että äiti on hänen kahdesta sadasta kohtaamasta naisesta kaikkein huonoin vuoteessa. Isä vain nauraa äidin kärsimykselle itsekseen ollessaan ja näyttelee uhria leimattuaan lapsensa äidin, joka päästi hänet lähemmäksi kuin ketään muuta, lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, voittaakseen huoltajuuskiistan ja saadakseen aivan sairaasti toimivan lastensuojelun puolelleen. Vieraannuttajat ovat maailmamme julminta ihmisloskaa rajattomassa tunnekylmyydessään. Heitä vieraannuttamisessa manipuloinnin keinoin tukeva lastensuojelu on epäonnistunut.
Nämä totuudenmukaiset tarinat, joita lastensuojelu salaa peittääkseen valheelliset tarinointinsa, pitäisi saada päivänvaloon todella, jotta tällainen toiminta, joka haavoittaa ihmisiä saataisiin katkaistua edes lastensuojelusta tarkalla valvonnalla.
Mehiläisen johtava lääkäri ei asu enää lapsen kanssa. Lapsi on todennut olevansa helpottunut tämän vuoksi. Yhtenä päivänä kauppamatkalla äitinsä vieressä lapsi tutkiessaan kännykkäänsä havaitsi tuon julman naisen puhelinnumeron yhä puhelimessaan ja lapsi poisti sen todeten äidilleen koko ihmissuhteen turhaksi. Äiti on helpottunut, sillä tietää lapsen ymmärtäneen naisen pahaksi ja käsittäneen, ettei vika ollut lapsessa itsesään, vaikka tuo nainen aina niin väitti lasta mm. väkisin sänkyyn ominkäsin sitoessaan. Lapsi puhuu yhä äidilleen paljon naisesta ja paranemisprosessi väkivallan jälkeen on päässyt vihdoin alkamaan.
Voi kuinka minun tekisikin mieli julkaista tuon lääkärin nimi. Sitä pelätköön hän koko loppuelämänsä lukiessaan kirjoituksiani. Ehkäpä tulee oikeuskäsittely, julkinen, tuon lääkärin kunnianloukkaamisasiasta ja ehkäpä valtamedia huomaa sen ja ehkäpä valtamedia julkaisee nimen tai joku hullu somesta, sillä lapsia koskevissa asioissa lasta suojellaksemme me emme julkaise ihmisten nimiä, jotka voitaisiin yhdistää helposti lapseen, vaikka sellaisen teon jälkeen mitä tuo valtavassa yhteiskunnan luottamusasemassa toimiva lääkäri teki, olisi oikeus ja kohtuus, että hän saisi maistaa itse julkista leimaa, joka perustuu totuudelle.
On jokseenkin järjetöntä lääkäriltä, joka tietää mustamaalanneen lapsen äitiä jopa seksuaalisesti lasta hyväksikäyttäväksi ja tietää äidin kykenevän tämän todistaa, pyytää kirjoittelustani julkista oikeudenkäyntiä. Tällöinhän vaarana on, että valtamedia tulee leimaamaan hänet, jos tuomiossa todetaan, ettei kirjoittaluani voi pitää hänen kunniansa loukkaamisena. Kritisointi aiheesta, ei ole kunnian loukkaamista. Kritisointi aiheesta on sananvapauden käyttöä tarpeen edessä.
Lapsi koki vs. sos. Laura Laineen kuullessa lasta äidin lapseen kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, äidin valitettua Laineelle, ettei tämä ole edes kuullut lasta, Laineen syytävän häntä jostain. Lapsi pyysi äidiltä, että lastensuojelun täti vaihdettaisiin sellaiseen, jolla olisi "iso sydän".
Näin Laine koski lapsen seksuaalikehitykseen sekä äidin seksuaalisuuteen erityisesti äitiä vakavasti haavoittaen. Lapsen reaktiot isällä nähtyyn pornoon ja tästä seuranneisiin tilanteisiin ja Laineen syyttävään asenteeseen tulee lapselle havaituksi vasta murrosiässä todella ja tämän jälkeen. Aikuisuudessa lapsi joutuu lukemaan lastensuojelun kirjauksista, kuinka Mehiläisen vastaava lääkäri väitti hänen tanssineen seksuaalisväritteisesti. Äidillä on onneksi kuvamateriaalia lapsen tanssimisesta ja äiti voi todistaa tuon lääkärin silmässä olleen todella kieroutunut malka.
Kaikki lastensuojelun pikkusieluiset tulisi vaihtaa isosydämmisiin välittäjiin <3 .