Manipulointi ei edistä hyvinvointia Lastensuojelutyön järkytävyys Suomen laajuisesti esiintyy sosiaalityön puutteissa eli sosiaalityöntekijöiden kyvytömyydessä selvittää tuen tarve kunnolla, tunnistaa ja tunnustaa ongelmat moniselitteisesti sosiaalisien suhteiden vaikuttavuutta tutkien, ja näin ollen perheiden ongelmassa tuottaa perheille tarvittava tuki.
Tämä on se kaunein kuva, jota valtamedia suostuu avaamaan ongelmasta.
Ongelmaa on katsottu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta resurssipulalla ongelmaa selitellen, kun sosiaalivikailija kokee, ettei hänellä ole liian suuren asiakasmäärän vuoksi aikaa asiakasperheille. Perheiden näkökulmasta katsottuna ongelma esiintyy asenneongelmana, jossa sosiaalityöntekijän fallisesti esille tuoma subjetiivinen näkemys siitä kuinka lastensuojelullinen työ tulee toteuttaa johdattelee olosuhdetta ongelmat kohtaamattomaan tilanteeseen.
Resurssipulaa siis synnyttävät työtavat, jotka estävät ongelmien korjaamisen sekä näin ollen aiheuttaa töiden kasaantumisen, kun palvelu ei tuota vaikuttavuutta, joka lopettaisi asiakasperheissä palvelun tarpeen. Päinvastoin, huonosti toteutettu lastensuojelutyö kuormittaa perheitä ja näin ollen lisää tuen tarvetta, jota tosin ei voi saada tuossa tilanteessa enää mistään, sillä ei fallista lastensuojelua saa muuttamaan toimintaansa, joka haavoittaa.
Totuus on surullista ja katkeroittavaa, sillä törkeiden virheiden edessä, vaikka ne avattaisiin lastensuojelulle selkein perusteluin vaikkapa siinä muodossa, että todennetaan, että sosiaalivirkailija esittää ngatiivisia leimaavia väittämiä korkeassa asemassa vanhemmasta suorittamatta yhtäkään tutkimusta väittämän taakse, lastensuojelun toteuttamaksi virheelliseksi toiminnaksi, rakenteelliseksi väkivallaksi, niitä ei suostuta tunnustamaan lastensuojelun johdonkaan toimesta eikä myöskään näin ollen korjaamaan. Kyse on siis vakavasta rakenteellisesta väkivallasta jota peitellään hanakasti kokonaisen sosiaali- ja terveystoimen toimesta. Kyse on Hyvä Veli -järjestelmästä, jossa viranomainen tukee vain työtoverin asemaa joko kaveruuttaan tai pelosta, ja asiakkaiden elämällä ei ole merkitystä.
Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on ottanut kannakseen, että erään 10-vuotiaan tyttölapsen kohdalla äidin tuottamaa lapsen ääntä ja äidin kokemuksia palvelun tarpeesta ei huomioida, koska äiti ei ole lapsen huoltaja. Tämä hänen asemansa oikeuttaa hänet mielestään luomaan näkemyksen, joka oikeuttaa äidin vanhemmuuden mitätöinnin. Sillä ei ole Pyyköselle mitään merkitystä, että lapsen aiemman asiakkuuden tarkempi tarkastelu tuo esille, että lapsen huolto siirrettiin perusteettomasti lastensuojelun pyynnöstä yksin omaan lapsen isälle ilman yhtään perustelua, jonka taakse olisi suoritettu jokin tutkimus - kummankaan vanhemmuutta ei ole tutkittu. Pelkästään huoltotuomion olevuus johdattelee siis Pyykköstä ja oikeuttaa Pyykösen mielestä häntä toimimaan ainoastaan huomioiden isän sanoittamat näkemykset lapsen olosuhteesta.
Pyykkönen myös on sitä mieltä, ettei 10-vuotiaalla ole itseään koskevissa asioissa mitään oikeutta mielipiteeseen, sillä hänelle 10-vuotiaalla ei ole tarpeeksi ikää tällaiseen oikeuteen. Laki lapsen mielipiteen huomioimisesta aina ja erityisesti lastensuoelutyössä ei koske Pyykösen mukaan 10-vuotiaita, mutta tietoa siitä ei ole minkä ikäiselle lapselle Pyykönen oikeuttaa oikeudeksi mielipiteen vapauden sekä tasa-arvoisen oikeuden lapsen autonomiaan suhteessa häntä huoltaviin ja kasvattaviin aikuisiin, joiden tehtävä on turvata hänen elämänsä. Pyyköselle siis lapset johonkin ikään saakka ovat vain aikuisten jatkeita. Taasen kerran siis sosiaalivirkailijan, jolla ei edes ole omia lapsia ja joka ei ole todella koskaan viettänyt aikaa lapsien kanssa, subjektiivinen näkemys elämästä lasten asioissa, määrää sen miten sosiaalitoimi koskee lapsen elämään.
Kun 10-vuotiaan tyttölapsen heitteillejätön asiaa käsiteltiin heitteillejättöyön jälkeisenä päivänä Pyykösen ja hänen työparinsa johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sekä lapsen äidin välillä puhelimitse 30.8.2017, puhelun litteriointia tarkastallessa voi havaita ne manipulatiiviset keinot, joita lastensuojelu käyttää toimiessaan suoraviivaisesti välittämättä siitä, ettei niin kutsuttua karille kolahtanutta venettä saa vetää vesille ennen haittojen kartoittamista sekä mahdollisten vuotokohtien tilkitsemistä sekä suotuisaa sääolosuhdetta.
Sekä Pyykösen ja Jauhon toimintaan lastensuojelussa ei ole selkeästi annettu työhönohjausta itsereflektaatioon ajatustyössä tai tietoiseen läsnäoloon sekä muiden huomioimiseen sosiaalisissa suhteissa vaikuttuvina ja vaikuttajina. Kyvyttömyys sosiaalisissa suhteissa oman toiminnan tarkasteluun estää heitä havaitsemaan toimintansa haavoittavuutta. Puhelusta huomaa Pyykösen ja Jauhon käyttävän perusteluna toiminnalleen pelkästään manipulaation moninaisia keinoja, kun Pyykönen ilmoittaa, että lapsen on siirryttävä välittömästi äidiltään hänet heitteillejättäneen isän luokse takaisin. Itse lapsi jää sosiaalivirkailijoiden subjetiivisen kaksistaan työhuoneessaan tekemän mielipiteen edessä sosiaalityön jalkoihin ja hänen olevuuttaan ei huomioida ihmisenä, vaan aikuisten jatkeena eli lapsen isä ja sosiaalitoimen, joka hyväksyi heitteillejätön kuin vettä vaan, vaikka sitä tulvi niin, että äiti pääsi äyskäröimään olan takaa, henkilökohtaisten tarpeiden täyttäjänä.
Pyykönen oli ilmoittanut 16.8., ettei lapsen elämässä ole ongelmia ja äidin vastustaessa tällaista näkemystä ja tuodessa esille äitinsä kanssa isän alkoholismia, Pyykönen oli fallisesti todennut oikeudekseen olla huomioimatta äidin näkemyksiä. 29.-30.8. isä lähti lapsen nukahdettua hieman jälkeen kello 22:00 lastensuojelun hänelle hankkimasta ränsistyneestä ja haisevasta pienestä kriisiasunnosta, sulki puhelimensa, ja jätti lapsen yksin ilman ketään, joka huolehtisi hänestä. Lapsi heräsi klo 22.45 ja sai vasta toisella yrittämällä äitinsä heräämään puheluunsa ollen järkyttynyt olosuhteestaan. Sosiaalipäivystys, joka ei ollut koskaan aiemmin ollut halukas tekemään äidin kanssa yhteistyötä, koska äiti ei ole huoltaja, toi vastentahtoisesti lapsen äidille vasta klo 1:00 aikaan, kun havaitsivat, ettei isä palannut kahteen tuntiin takaisin.
Koska lapsi vietiin huoltajaisältä ei huoltajaäidille, lapselle ei tehty edes virallisia kiireellisen sijoituksen asiakirjoja, jotta heitteillejättäjäisälle olisi helpompi ilman mitään jälkiä tapahtuneesta siirtää lapsi mahdollisimman pian takaisin.
Puhelussa lastensuojelun kanssa äiti havaitsi kaksi voimakasta manipulaation keinoa, joita yhdisti positiivinen retoriikka, jolla äiti koetettiin manipuloida olemaan huomioimatta lapsensa tarpeita, mielipidettä sekä toiveita, jotka lapsi toi esille äidillään tahtoaan ilmaisten sanoin: "Jos pakotat minut isälle, karkaan sinultakin."
Lastensuojelun kohdistaman manipulaation edessä useat vanhemmat ovat neuvottomia valtavan arvoasemaristiriidan edessä, sillä vanhemmuutta ei viranomaisten rinnalla kunnioiteta saman arvoisena. Lastensuojelun kohtaavaa ihmistä katsotaan suoraan ennakko-olettamuksen kautta epäkelpona aivan kuten työttömiä. Kuuluisalla tottelevuuskokeella, jolla on todistettu, että jopa vain korkea-asemaiseksi mielletyn kehoitus toimia toista haavoittaen, saa suurimman osan ihmistä toimimaan tällaisen kehotuksen viemänä. Vastuu omasta toiminnasta mielletään kehoittajan vastuuksi, koska ei osata ymmärtää, että jokainen on vastuussa itse omasta valinnastaan.
OTL, VT Virve-Maria Toivosen väitöksessä tämä sama ongelma havaitaan mm. hallinto-oikeuden tuomareiden ongelmana, koska he suoraan uskovat lastensuojelun työntekijöiden näkemykseen ja toimintakehotukseen tarkistamatta onko kehotus edes todelliselle tutkimukselle pohjautuva tai älyllisesti looginen lapsen etua ja oikeuksia katsottaessa, monet tukimuodot huomioiva sekä perheiden oikeudet kohtaava.
Lisäksi lapsia koskevassa asiassa suurena epäkohtana on, että asia koskee henkilökohtaisesti vanhempia ja heillä on siis luonnollisesti tilanteessa tunnekokemuksia, joita manipuloitsijat käyttävät kohteitaan vastaan häikäilemättömästi. Esimerkiksi Riikka Pyykönen on perustellut haluttomuuttaan keskustella ollenkaan mistään äidin kanssa havaittuaan äidin turhautumisen äidin äänestä. Edes siitä keskusteleminen, että moisella toiminnalla ei ole mitään positiivista vaikutusta ja ettei ihmisiä saisi kohdata tunteettomasti ja heidän tunteitaan halveksuen ja negatiivisella retoriikalla arvostellen ei Pyykösen kanssa voi keskustella, vaikka Pyykönen kysyi itse äidiltä 9.5.2017:
"Kykenetkö sinä keskustelemaan vaikeista asioista?"
Pyykkönen vastasi edellisellä äidin kysymykseen:
"Kykenetkö sinä empatiaan,"
mikä kuvastaakin erittäin voimaakkaasti Pyykkösen kyvyttömyyttä ymmärtää kuinka tärkeä kysymys hänelle esitettiin.
Pyykkönen alentaa toiminnallaan muita ja korottaa itseään korostaen omaksi oikeudekseen tuntemisen ja ajattelemisen muiden ohitse. Hän on todennut, että aina hänen toiminnastaan ei pidetä ja ettei hän siitä välitä.
Jos sosiaalivirkailija sabotoi keskustelun jo ennen sen alkamista tai sen aikana perustellen omaa toimintakyvyttömyyttään toisen keskustelijan syyksi tämän esille tulleiden tunteiden vuoksi, kuinka voidaan edes saada aikaan ihmiset hyväksyvää avointa keskustelua? Tätä ei ymmärrä lastensuojelu, joka ei suojele lapsia, vaan itseään epämiellyttäväksi kokemilta asioilta. Vanhemman tai lapsen negatiivinen kokemus, tunnetila, koetaan negatiivisena ja ne kielletään ja tällä estetään jopa negatiivisen olosuhteen muuttuminen keskustelun keinoin positiiviseksi. Aitoa välitämistä ei siis ole lastensuojelussa. Kyse on vain manipuloinnista oman edun tavoittelussa.
Andreas Edmüller ja Thomas Wilhelm kirjoittavat teoksessaan Manipulointitekniikat (1999), että tehoton keino vastata manipulointiin on vaistonvarainen reagointi, kuten alistuminen tai pakeneminen tilanteesta. Manipuloinnin torjuminen jakautuu heidän mukaansa kolmeen vaiheeseen: manipulointitekniikan tunnistaminen ja torjuminen (suojautuminen), manipuloinnin tavoitteen tunnistaminen sekä vastatoimien toteuttaminen. Vastatoimien tarkoituksena on valvoa omia etujaan rehellisin keinoin. Manipulointi pyritään poistamaan keskustelusta rakentamalla mahdollisuuksia toimia yhteistyössä keskustelun aikana. Maltillisuus ja asiallisuus heikentää manipuloinnin tehoa. Manipulointia sisältävässä keskustelutilanteessa on keskityttävä omien tavoitteiden eteenpäinviemiseen ja manipuloivan henkilön toimintatapojen havainnointiin.
Edmüllerin ja Wilhelmin kuvaus on selkeä kuvaus kuuluisasta puhe-judosta, jota vanhemmat joutuvat käymään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa, jotka eivät ole valmiita suoraan tukemaan vanhemmuutta, vaan tahtovat kuormittaa sitä turhalla haasteisella olosuhteella. Vanhemmat joutuvat erittäin haastavassa olosuhteessa oppimaan äärimmäistä tunteiden säätelyä, sillä edes normaalit tunnereaktiot eivät ole sallittuja. Kaikkea mitä vanhempi sanoo tai tekee, käytetään häntä vastaan pahimmillaan.
Aimo Jauho käyttää maniulointikeinonaan poissulkemisstrategiaa, jossa manipuloijalla ei ole varsinaista henkilökohtaista tavoitetta, ja hän keskustelee vain estääkseen muita saavuttamasta tavoitteitaan. Hän on Pyykösen tukihenkilö ja tukee toiminnallaan Pyyköstä, jolla on omaneduntavoittelussaan tarkoitus vain päästä helpolla ja olla tekemättä työtä. Jauho puhuu 30.8.2016 puhelussa solkenaan edes pysähtymättä kuuntelemaan vastaanottajan kannanottoa. Lisäksi hän käyttää positiivisia mielikuvia herättäviä retoriikan keinoja, sanan voimaa, todeten tehneensä "riittävän turvallisuussuunnitelman", mutta kun suunnitelman sisältöä äiti puhelussa kyselee häneltä, ei hän kykene sitä tuomaan esille, sillä toisaalta tukisuunnitelman riittävyyttä ei oiekastaan voi edes tietää ennakkoon ennen tuen antamista monien vaikutustekijöiden vuoksi elämässä.
Lastensuojelutyössä samaa strategiaa passiivisesti käyttää myös Pyykönen mm. lapsen tietoja äidiltä pimittäen, keskustelusta kieltäytyen sekä selvityksistä kieltäytyen ja väistäen esitettyjä kysymyksiä. Tämä on yleistä lastensuojelussa.
Pyykönen ja Jauho tahtoivat lapsen palaavan heti isälleen. Lapsi palasi lopulta kahden viikon kuluttua omasta tahdostaan. Jauhon turvallisuussuunnitelma ei ollut riittävä, sillä isä katosi muutamassa päivässä tunniksi "viemään roskia" ja palasi viinalle haisten ja tämän jälkeen humaltui yöllä lapsen nukkuessa ja lapsi löysi pahalle haisevan isänsä pahalle haisevasta olohuoneesta aamuyöstä herättyään painajaiseen. Isän juominen, joka johti heitteillejättöön ei siis katkennut ja taaskaan ei lastensuojelu kuunnellut äitiä. Sillä, että isä juo, ei ollut vain väliä lastensuojelulle, joka on todennut, ettei ongelmia ole.
Pyykönen käyttää manipulointikeinoina useimmiten läpiviemisstrategiaa, jossa manipuloijan tavoitteena on saavuttaa henkilökohtaiset tavoitteet. Vakuuttamaan pyrkiviä tekniikoita ovat muun muassa omalla arvovallalla pelottelu, imarteleminen ja tunnetason hyväksikäyttö. Keskustelussa voidaan luoda epävarmuutta oman ratkaisun edullisuuden keinotekoiseksi perustaksi. Perusteina voidaan käyttää sepitettyjä perusteita. Vakuuttamaan pyrkimättömiä menetelmiä ovat uhkailun, valehtelun ja painostuksen lisäksi muun muassa aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu.
Pyykönen toteaa olevansa lastensuojelu ja oikeuttaa tällä itselleen korkeimman arvon näkemysten esittäjänä sekä naisellisesti käyttää non-verbaalisessa viestinnässä pehmeiksi luokiteltuja äänensävyjä mm. koetellessaan vain näillä uskotella, että lapsen isä on tarpeeksi turvallinen vastaanottamaan lapsen takaisin kotiinsa ja huolta siitä ei ole, että isä retkahtaisi uudelleen juomaan. Tietenkään tilanteessa, jossa isä on puolivuorokautta aiemmin heitteillejättänyt tyttärensä, ei ole mitään todellista näyttöä sille, etteikö isä retkahtaisi uudelleen juomaan, joten muuta vaitoehtoa ei juurikaan jää sosiaalityölle perustella toimintaansa, kuin toisen tunteiden manipuloiminen retorisen uskottelun keinoin. Järkyttäväähän on, että johtavassa asemassa työskentelevä on valmis tällaisella tekniikalla vaarantamaan lapset, vain jotta voisi todeta olevansa korkeassa asemassa ja vallan kahvassa. Lapsella ei ole väliä.
Manipuloinnin kohteen siis tulee olla todella tietoisesti läsnä, jotta hänen nk. liskoaivot eivät aktivoidu ja manipuloinnin kohde ei manipuloituna laskeudu kognitioinsa toiminnassa manipuloitsijan ajattelukyvyn tasolle. Tunteisiin vetoamalla on huijattu monia. Monet vanhukset jopa luottavat pelkkään ystävälliseen olemukseen ja jäävät suunnitelmallisen katoinkohtelun kohteeksi tästä syytä uskoessaan ihmisten hyvyyteen.
Pyykönen käyttää myös voimakkaasti ja laajasti sosiaalityössä manipuloinnin keinona keskustelun sabotointia. Keskustelun aikana tapahtuvan sabotoinnin tarkoituksena on saada keskustelu loppumaan muun kuin manipuloijan aloitteesta. Keinoja tähän ovat muun muassa valehtelu ja vihjailu ja liioitellut tunteenpurkaukset. Käyttäytyminen voidaan pitää yhteistyöhaluttomana ja asiat voidaan ”ymmärtää” tahallisesti väärin. Voidaan provosoida keskustelun lopettamista tai vastapuolen loukkaantumista. Muita keinoja ovat keskustelun liian nopea läpivienti ja päättäminen, aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu. Vastaneuvottelijan kanta voidaan leimata neuvottelukelvottomaksi ja hänessä pyritään herättämään huonoa omaatuntoa. Voidaan kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, antamasta selityksiä ja pimittää asiaan liittyviä tietoja sekä tekemättä myönnytyksiä omaan kantaan.
Pyykönen toimii kaikin tavoin niin, että tekee keskustelun toisen osapuolen olosuhteen tälla mahdollisimman mahdottomaksi. Järjettömillä toiminnallisilla päätöksillä, jotka hän ilmoittaa toteuttavan ilman edes keskustelua siitä, onko toiminta järkevää, hän näyttää toiselle osapuolelle, ettei arvosta tätä ollenkaan ihmisenä ja keskusteluun osallistuvana.
Pyykönen esimerkiksi ei vastaa äidin puheluihin ja ilmoitaa että äiti tahtoessaan tukea, on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia. Toisaalta äitiä tavatessaan Pyykönen ei myöskään suostu keskustelemaan näistä. Tämän lisäksi hän ilmoittaa, että äiti saa tiedonsaantioikeudessaan kyllä lukea lastensuojelun kirjaukset ja ilmoitaa päättäneensä, että tämä on riittävä tuki ja osallisuus äidille asioiden käsittelyssä. Toisaalta kirjauksissa ei ole ikinä ollut yhtäkään kirjausta, jossa ilmenisi, että Pyykönen olisi käsitellyt yhtäkään lastensuojeluilmoitusta tai tukipyyntöä mitenkään. Eli Pyykönen ilmoittaa: "En aio tehdä mitään ja tapaan sinua vain, jotta tajuaisit, etten aio ikinä tukea sinun ja lapsesi välisen suhteen normalisoitumista vieraannuttamistilanteessa."
Pyykönen on mm. leimannut äitiä 16.8. väittäen äidin manipuloivan lastaan ja ilmoittanut äidin itse ilmaisseen tämän viestinnässään hänelle tosin kykenemättä tietenkään kertomaan missä tilanteessa ja miten äiti olisi ilmaissut tämän hänelle tarkalleen. Pyykönen vetosi huonoon muistiin. Toisaalta Pyykösen esimiehen sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron vastineessa äidin muistutukseen tähän aiheeseen, jolla Pyykönen perusteli, ettei tule koskaan (ehdottomuus - keskustelun sabotoinnin keino) tapaamaan äitiä ja lasta yhdessä ja ettei koe lapsen ääntä merkityksellisenä äidin suusta kuultuna tai edes lapsen suusta kuultuna (vain isän on merkityksellinen - puolueellisuus manipuloitisojoiden ajatusmaailman rakentava tekijä) ilmenee, että "Johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on arvioinut yhdessä lapsenne huoltajan kanssa, että erillisiä teidän ja lapsenne tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa ei tällä hetkellä ole tarkoituksenmukaista järjestää." Lapsen isä siis oli Pyykösen väittämän takana. Mitään perustelua ei tietenkään myöskään Teiro toiminnalle hallintolain mukaisesti anna vastineessaan käytäen korkean esimiehen asemassa niin ikään myös poissulkevaa ja läpivievää manipulointia asemassaan. Nyt Pyykönen on ilmoittantu vuorostaan peitelläkseen tekojaan, että miettii sitä, josko tapaa äitiä ja lasta joskus yhdessä ja näin voittaa aikaa luomalla äidille ja äidin työryhmälle harhaisen kuvan siitä, että miettii asiaa, vaikka todellisuudessa hän ei mieti mitään asiaa mikä liittyy äidin äitiyteen. Kaikki "tuki" äidille on vain näennäistä.
Äiti ja lapsi eivät siis saaneet osallistua ollenkaan lapsen asiakassuunnitelman tekoon, jonka Pyykönen toteutti täysin yksin vain isää kerran tavaten ja näin ollen väärä vallankäyttö vahvennettiin vieraannuttajaisälle, jonka kanssa Pyykönen tahtoo jakaa tuon valta-aseman tärkeäksi neuvonantajaksi arvoasemaan nostettuna. Karille jo vuosia sitten lastensuojelun ohjaamana ajautunut laiva siis vuotaa solkenaan vieraannuttamisen jatkuessa ja sosiaalityö koettaa repiä haaksirikossa jo aiheuttamiaan kolhuja vielä suuremmaksi peitelläkseen omia virheitään valtavan tulvan taakse toivoen, että ihmeparantuminen toteutusi vuotokohtien pimennossa tällaisella menetelmällä niin, että lapsen huollossa monin tavoin vuosia epäonnistunut isä muuttuisi jollain tavalla lapsen tarpeisiin vastaavaksi edes lopulta. Näin saataisiin aikaan edes jälkikäteen se olosuhde, jonka lastensuojelu väitti jo vuonna 2014 sekä vuonna 2015 lapsen kotona olevan. Itse lapsella ja sen hetkisen olsohteen vaikuttavuudella lapseen ei ole väliä, vaan katse on vain tulevassa, jossa toivotaan saavuttavan tilanne, jossa valtaa käyttävä isä saa patriarkaarisessa asemassa tunnustusta ja lastensuojelu matriarkaarisessa asemassa tunnustuksen isän asettamisesta patriarkaariseen asemaan.
Lapsen tehtävä on olla lastensuojelun jatke, äidin tehtävä on olla hiljaa moisesta älyttömyyydestä ja tavata lasta ja perhetyön tehtävä on ehdä lapsesta kaikesta huolimatta iloinen lapsi käyttämällä vastikkeellisia keinoja, joissa lapsi lahjotaan hyväksymään olosuhteensa viemällä häntä erilaisiin teemapuistoihin, joissa lapset viihtyvät.
Isän tavalle toimia lasta haavoittavasti on annettu perustelu jo vuosia sitten ja lastensuojelun kirjausten mukaan äiti on syypää vaikuttajana siihen miten isä toimii. Edes lastensuojelun silmissä isä ei ole vastuussa omista teoistaan. Isä ei ole vastuussa edes silloin, kuin heitteillejättää lapsensa, sillä äiti on syypää isän pahoinvointiin, koska äiti tekee lastensuojeluilmoituksia lapsen kaltoinkohtelusta. Isän selkeä narsismi on jäänyt lastensuojelussa havaitsematta, sillä keitä siellä lastensuojelussa oikeastaan on töissä. Kuka haluaa korkeaa valta-asemaa ja määrätä muiden elämästä ja kiilloitetun haarniskan maailman suojelijana? Narsistit nauttivat toisetensa seurasta jo 1970-luvun käyttäytymistieteiden tutkimusten mukaan ja ovat loistavia yhdessä tuottamaan laajaa pahoinvointia.
Perhetyöllä ei juurikaan ole samallaista valta-asemaa lastensuojelutyössä kuin on lastensuojelussa lapsen asioista vastaavalla sosiaalivirkailujalla, joka tulee nimetä jokaiselle lapselle lain mukaan. Sisareni opiskellessa Saimaan ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, heille luentoa Helsingistä pitämään tullut perhetyöntekijä kertoi yhteistyöongelmista lastensuojelun sisällä todeten, että vastuusosiaalivirkailijan subjetiiviseen näkemykseen on myös perhetyöntekijän näkökulmasta vaikea vaikuttaa. Perheen ongemista puhuminen ja niiden esille tuominen vastuusosiaalivirkailijalle tuen kohdentamiseksi ongelmiin, ei välttämättä tuota tulosta, jos vs. sos. on päättänyt, ettei ongelmia oikeastaan ole. Tällä tietenkin on perhetyön ja perheen näkökulmasta negatiivista vaikutusta perheen olosuhteisiin, sillä ongelmaan vastaamatta jättäminen aiheuttaa sosiaalisissa suhteissa vs. sosiaalityöntekijän päätöksenä sirkulaarisen kausalitettin toteutumisen.
Toisaalla lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijän henkilökohtainen mielipide voi estää avohuollon tuen toteutumisen, jos vs. sos. ei kykene havaitsemaan työssään perhetyön sanoittamia perheen voimavaroja, vaan keskittyy ainoastaan ongelmiin, niitä listaten ja oudosti toisiinsa yhdistellen perhettä näin leimaten, joiden vuoksi perhe on lastensuojelun asiakas, tuoden esille pettymystään siitä, ettei perhe (syytetty tukemisen sijaan) ole hänen mielestään reagoinut tarpeeksi nopeasti perhetyön (syytetty laskevassa määrässä sosiaalityön tukijoukkoihin kuuluvana) tukeen (manipuloinnin läpiviemisstrategia aikapaineen luonnilla) ilmoittaen tekevänsä päätöksen lasten huostaanotosta.
Pyykösen vastuulapsen perhetyö Kivikon lastensuojelun yksiköstä, on myös ollut isän toteuttaman manipuloinnin kohteena ja sosiaaliohjaajat Anu Nyman ja Sirkku Koljonen eivät kyenneet vastustamaan isän äitiä leimaavaa kuvausta, jonka mukaan äiti suunnittelisi lapsensa kidnappaamista 29.5.2017, vaikkei äiti ole koskaan lastaan kidnapannut. Isän aiheetonta pelkoa, jossa tunteilla menipuloiden leimattiin äitiä negatiivisella retoriikalla, pyydeltiin perhetyön toimesta anteeksi isältä, kun isä ei ollut tiennyt missä lapsi oli, kun oli unohtanut lapsen perhetyön tapaamisen. Kaiken lisäksi äitiä, joka kritisoi tällaista ammattitaodottomuutta, kohdeltiin tämän jälkeen jäätävästi ilman kykyä osoittaa todellista pahoittelua äidille, jota oikeasti satutettiin isän ollessa vain manipulaation keinoin uhriutuva vieraannuttaja, joka saalisti kannatusjoukkkoja vieraannuttamiseen mukaan ihan samoilla keinoilla, kuin Hitler manipuloi kansakunnat teurastamaan Juutalaiset. Yleissivistys ei siis ole järin korkeaa lastensuojelussa.
Pyykösen sanoitettua 16.8.17, ettei lapsen elämässä ole ongelmia, koska koulu oli kahden opintoviikon jälkeen ilmaissut, ettei koulussa lapsella ole ongelmia, perhetyö on keskittynyt kesätauon jälkeen lapsen ja isän mukavan yhteisen elämän luomiseen. Ideana on vieraannuttamisolosuhteessa Pyykösen päätöksellä tukea vieraannuttamisen pysyvyyden saavuttamista ja saada olosuhteessa isän ja lapsen elämään tarvittavaa mukavuutta. Äitiä elttiin lopulta huomioimaan äidin valitettua olosuhteesta siinä muodossa, että nyt muistutetaan isää lapsen tapaamisisa äidin kanssa ja näin saadaan kirjauksissa perhetyö näyttämään äidin vanhemmutta tukevana. Kuitenkaan eskustelua siitä, mitä äiti merkitsee lapselle, ei tulla ikinä perhetyössä isän kanssa käymään läpi ja näin ollen perhetyökin antaa isän jatkaa äidin äitiyden ja äidin koko elämän mitätöintiä ja samalla tietenkin lapsen koko elämän mitätöintiä.
Ongelmia ei ole vaikka lapsi käy koulua 10 lämpöasteen säässä minishortseissa ja t-paidassa ja vesiseteessa läpimärissä lenkkareissa ja takissa ilman sadevaatteita. Sekään ei haittaa, vaikka lapsi sairastuu ja ei kykene kouluun menemään tällaisen kohtelun jälkeen.
Lähtökohta on tilanteessa, jossa vieraannuttaja on mies eli todennäköisesti narsisti, ihan järkevä, sillä narsistien haastavaa käytöstä lisää, jos heihin kohdistetaan vaikkapa edes ihan aiheellista kritiikkiä. Näin ollen voidaan koettaa vähentää lasta haavoittavien olosuhteiden syntymistä, kun isän nähden väitetään, ettei ongelmia ole. Pyykönen siis estää isän haavoittavaa käytöstä lastakohtaan arjessa toteutumast kieltämällä ongelmat, joita jo on ja toivoo tällä olevan toivottava vaikuttavuus. Kyse on voimavaratukemisesta, jossa keskitytään onnistumisiin epäonnistumisten sijaan.
Tilanteessa tosin unohtuu, ettei välittäminen mitenkään olen lisääntymisessä mahdollista narsistin kohdalla. Vaikka huomauttaisi lapsen vajaasta vaatetuksesta, sama jatkuu ainiaan ja samalla lapsi jää vaille kehitystarpeissa suojaavien tekijöiden kehittymiselle ja on tulevassa vaarassa joutua monenlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi.
Toiminta on siis kuitenkin kokonaiskuvassa hyvinkin haavoittavaa lasta kohtaan, sillä lapsen kaikki kehitystarpeet jäävät huomiotta isän tarpeeseen vastatessa. Asiakkuus siis siirtyy narsisti-isän keskipisteenäolohalun täyttämiseen. Tämä vaatii myös vieraannuttajan muiden narsististen näkemysten hyväksymistä, kuten kaikella tavalla lapsen äidin mitätöintiin liittyvien ajatusten pohjalta toiminnan suunnittelun hyväksymisen, joka luonnollisesti satuttaa näin myös lasta asettaen lapsen lojaliteettiristiriitaan, jossa vuorostaan lapsen sanoittamia todellisia tarpeita ei huomioida muutoin kuin niissä tilanteissa, joihin äiti ei liity mitenkään. Lapselta näin ollen mitätöidään kaikki tuki, mikä liittyy tarpeisiin suhteessa äitiinsä tai tarpeisiin suhteessa isäänsä, joista lapsi kertoo äidilleen (lapsen luottamussuhde on vanhempaan aina sosiaalitoimea avoimempi). Tällaisen perhetyön itseasiassa suunnitteli lapselle Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtamaan nostettu sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro (Poissulkemisstrategia - osallistutaan isän pyrkimykseen estää äidin halu normalisoida suhteensa lapseen).
Kamaluudessa kurjinta on kuitenkin on myös se, että kun isä ilmoittaa Pyyköselle, että äiti häiriköi lasta, tulee Pyykönen äidin tapaamiseen ilmoittamaan kaikille, että äiti häiriköi lasta. Itse tutkimusta väitteen taakse ei tarvitse Pyykösen mielestä toteuttaa, silä lapsi ei ole keskipiste lastensuojelutyössä, vaan isä. Pyykönen tahtoo korottaa isän korkeaan asemaan ja sillä ei ole mitään väliä puhuuko isä totta vai ei.
Lastensuojelussa myöskään ei ole vuosien aikana samaisen lapsen kohdalla nähty todellista tarvetta toimia lapsen tuenpiiriin pääseminen, kun lapsi on sanoittanut itsetuhoa sekä kuuloharhojaan. Lapsen reaktiot omaan olosuhteeseen koetetaan nyt poistaa lapselta viemällä lasta katsomaan vaikka matelijoita perhetyön toimesta. Lastensuojelu on nähnyt lapselle riittäväksi tueksi lapsen isän, joka loi lapselle olosuhteen, jossa lapsi alkoi reagoimaan itsetuhoisuudella ja kuuloharhoilla. Toimimattomuutta perustellaan myös isän haluttomuudella päästää lapsi tuen piiriin (Harhaan johtavan perustelun manipuloinnin keino, mustavalkoinen joko tai -perustelu & virheellinen rinnastus: asiantuntija vs. läheinen), vaikka kriisityön ammattilaiseten tulisi aina toimia tuen mahdollistumiseksi kaikin keinoin tuen kynnystä madaltaen. Työtä ei tahdota tehdä ja taasen mennään sieltä mistä aita on matalin siirtäen vastuu olosuhteesta lapsen isälle, kuitenkin väittäen, että isä ei toimi lapsen edun vastaisesti.
Lastensuojelu siis toteaa lapsen olevan tuen tarpeessa, pyytää isää mahdollistamaan tämän ja isä kun kieltäytyy, lastensuojelu toteaakin, ettei ongelmia ole. Eikö ole järjetöntä? Kaikki se väkivalta mitä lapseen kohdisti isän ex-puoliso, ei olekaan enää lapseen vaikuttavaa, koska isä kieltäytyi tuesta lapselle ja olosuhde on ongelmaton, koska lastensuojelu näin ilmoitaa.
Kyseisen lapsen kohdalla ainoat todellisen lapselle annetut tukimuodot tällä hetkellä ovat perhetyö, joka tekee lapsen kanssa mukavia asioita mm. viemällä lasta Fazerin suklaatehtaalle, kuin Jalin tarinaan, isälle täydellisen vallan kaikessa päätöksessä anto sekä äidille annettu maksusitoomus psykoterapian omavastuusosuuteen, jossa äiti käy vieraanuttamisen kohdevanhempana sekä rakenteellisen väkivallan uhrina väkivaltatyön asiantuntijalla terapiassa kyetäkseen käyttämään jatkumolla äärimmäisen hyväksynnän eli paholaisen asianajajan tekniikkaa, jota ei saisi edes käyttää kuin vain hyvin lyhyitä hetkiä.
Ihmisen mielenterveys kuitenkaan kuormittaa olosuhteella, jossa joutuu äyttämään äärimmäistä hyväksyntää vuosia ja tällä on tulevassa vakavaa vaikuttavuutta tutkimusten mukaan äidin mielenterveyden tilaan loppuelämässään. Äiti siis tiedostaa olevansa erittäin vakavassa olosuhteessa sekä tulevaisuutensa olevan sinetöity vs. sos. Pyykösen päätösten vuoksi vähemmän antoisalla suunnalla koko loppuelämäkseen. Pyykönen ei suotunut yhteiskeskusteluun äidin ja äidin psykoterapautin kanssa, sillä hän ilmoitti, ettei lastensuojelun tarvitse ymmärtää kokonaiskuvaa työssään, vaan lastensuojelu voi toimia vain oman tietämyksensä rajoissa fallisesti muita huomioimatta.
Lapsen äiti voi henkisesti toisinaan todella huonosti. Pyykösen tapaamisesta identiteetin kasaaminen uudelleen kestää aina ja henkisen väkivallan jälken tarumojen hoitaminen vaatiia aikansa. Äiti olisi jo lähtenyt lapsen elämästä turvatakseen mielenterveytensä jatkossa, ellei sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro olisi herätellyt äitiä ja todennut äidille 2.11.2016 lastensuojelun velvoittamaa äitien pyytteetöntä tukea lapsilleen jopa niissä olosuhteissa, joissa lastensuojelu osallistuu äidin mielenterveyden haavoittamiseen rakenteellisen väkivallan keinoin osallistuen vieraannuttamiseen. Äiti uhraa itsensä mielellään tyttärelleen kyllä, sillä ymmärtää Teiron puhuneen tässä asiassa totta. Äiti ei tosin käsitä, miksi Teiro ei tahtonut todella auttaa äitiä ja erityisesti lasta. Onhan äidin tulevassa henkinen rajoittuneisuus, jota vakava olosuhde tulee aiheuttamaan lapsellekin varmasti kurjaa tulevassa ja onhan monilaosin äiditön lapsuus lapseenkin negatiivisesti vaikuttavaa. Miksi vieraannuttaminen hyväksytään? Miksi mennään sieltä, missä aita on matalin?
Myös Teiro osallistuu voimakkaasti äidin manipuloimiseen vastineissaan äidin avunpyyntöihin Teirolle. Oikeudessa 2.6.2017 Teiro todisti äidin todistajana äidin hyvästä vanhemmuudesta käyttäen tosin manipulaatiota heti oikeudessakin äitiä vastaan takkinsa kääntäen ilmoittaen, ettei voi tietää kuitenkaan millainen äiti on silloin, kun hän ei ole läsnä käyttäen manipuloinnin harhaanjohtavaa perustelutekniikkaa eli "Se ei ole täydellistä" -väittämää todettuaan, ettei ole itse havainnut mitään huolta äidin toiminnassa lapsen kanssa. Teiro ei tullutkaan tukemaan äitiä, vaan tahtoi manipuloida oikeuden epäilemään jopa hänen sanaansa äidin hyvästä vanhemmuudesta.
Teiro myös esitti vastineessaan väittämän äidin sekä Pyykösen ja Jauhon välillä 31.8.17 käytyyn puheluun:
"Mikäli tilanne oli lapsenne kannalta sopimaton ja olisitte tästä ilmoittanut, puhelu olisi päätetty."
Litteroituaan 11 minuuttia ja 48 sekunttia kestävän puhelun Teirolle vastineeksi saamaansa vastineeseen äiti tuo esille, että ihan puhelun alussa äiti ilmoittaa kävelevänsä lapsen kanssa ulkona, mitä ei sosiaalitoimen edes pitäisi pitää sopivana ajankohtana puhelulle koskaan. Puhelun kestettyä minuutin ja 52 sekunttia, äiti toteaa Pyyköselle litteroinnin mukaan seuraavaa:
"Tää on tosi paha, tää on väärä hetki meidän jutella. Sä olisit voinut soittaa miulle paljon aikasemmin. Sä olet tiennyt tarkalleen, että XXXXX koulu loppuu tänään kolmelta. Sul on ollut monta tuntia aikaa."
Äiti myös toteaa puhelun kestettyä kaksi minuuttia ja 25 sekunttia:
"Tää on oikeesti tosi väärin, mun pitäis olla häntä tukemassa ja turvaamassa ja mä puhun sun kanssa."
sekä pyytää Pyykköstä, joka ei huomioi tilannetta:
"Eli kuunteletko sä nyt mua? Mun tyttäreni kärsii nyt just tällä hetkellä. Ja sä nyt kirjaat tän ylös: äiti ilmoittaa, että tällä hetkellä tyttö nyt oireilee."
Tuon puhelun aikana Pyykönen syyllsiti äitiä lapsensa manipuloinnista väittäen, ettei äiti tue toiminnallaan lapsen paluuta isälleen ja että äiti on syypää lapsen haluttomuuteen palata isälleen jälkeen heitteillejätön.
Loogisinta syytä lapsen haluttomuuteen ei tahdottu nähdä, koska lastensuojelu on arvottanut isän isyyden arvokkaaksi ja mitätöinyt äidin äitiyden. Ja kaikki perustaen vain huoltotuomiolle, ei millekään muulle.
Puhelu 31.8.17 kesti 11 minuuttia ja 48 sekunttia ja Teiro kehtasi syyllistää äitiä toimimattomuudesta ja korottaa lastensuojelun uskottavuutta käyttäen harhaanjohtavaa manipulaation tekniikkaa eli ennakkoasenteellista väitettä, jossa perustelussa esitetyn näkökannan vastustajat leimataan etukäteen enemmän tai vähemmän kielteisesti. Teirohan keväällä 2016 kieltäytyi tapaamasta äitiä ja lasta yhdessä sanallisesti äidille ja äidin läheisille ilmoittaen ja näkökulmansa jopa kirjaten, äiti ja lasta koskaan tapaamatta, että jos lastensuojelu tapaisi äitiä ja lasta yhdessä, äiti käyttäytyisi sopimattomasta lapsen läsnäollessa. Hän joutui totemaan väittämänsä kuvitelmaksi eli yhdeksi harhanjohtavan manipuloinnin keinoksi eli kielteiset seuraukset - tekniikkaa käyttäen, jossa perustelussa näkökannan torjumisen perusteena käytetään sen hyväksymisestä aiheutuvien seurauksien kielteisiä vaikutuksia. Hän tunnusti tekonsa hymyillen virheensä myöntäen tietäen, että anteeksianto on ainut humaani ratkaisu ja jos sitä hänelle hänen korkeassa asemassa ei suoda, hän voi käyttää valtaansa leimaten äitiä siitä, ettei äiti anna anteeksi. Äidin tehtävä on ottaa ihan mikä vain kohtelu vastaan mukisematta.
Vanhempihan ei voi lopettaa lastensuojelun kanssa puhelua, sillä silloin lastensuojelun vs. sos. käyttää manipulaation läpiviemisstrategiaa väittäen vanhempaa, joka lopettaa puhelun tarkoituksenmukaisesta syystä, tarkoituksetta toimineeksi ja näin ollen yhteistökyvyttömäksi samalla ilmoittaen olevansa asiantuntija-asemassa, koska kunta on palkannut juuri hänet edustamaan lastensuojelua ja eihän kunta olisi niin ammattitaidoton, että palkkaisi ammattitaidottomia vastaamaan niin monen ihmisen elämästä. Puhelun loppumiseen voi vanhempana vain koettaa vaikuttaa kertomalla tarpeestaan saada puhelu loppumaan, mutta lopettamisen oikeus on ainoastaan viranomaisella tai muutoin viranomainen voi syyttää (piiloaggressiivisuus) vanhempaa viranomaisen vastustamisesta.
Halsingin lastensuojelun entinen johtaja Sisko Lounatvuori opetti äidille syksyllä 2014, kuinka lastensuojelu käyttää valtaansa väärin, kun äiti valitti muistutuksissaan kirjausvirheistä ja siitä, ettei saa kirjauskorjauksia kirjauksiin näitä pyytäessään. Lounatvuori totesi ettei kirjauskorjauksia tarvitse tehdä, koska vs. sos. Laine hänelle näin totesi (Laine meni lain yläpuolelle) ja ilmoitti äidin olevan yhteistyökyvytön lastensuojelun kanssa kuormittaessaan lastensuojelua tarkoituksenmukaisettomilla muistutuksillaan. Lounatvuori vastasi näin, vaikka äiti muistutuksessaan avasi tarkkaan kaikki lakikohdat kirjaamisesta, jotka oli tarkistanut Valvirasta ja vaikka äiti totesi jopa nimeltä merkiten keltä asiantuntijalta tiedot oli saanut Valvirasta.
Nyt lastensuojelu ei reagoi mitenkään, kun Pyykönen jäi kiinni asiakirjojen fabrikoinnista, kun tämän havaitsi perheneuvolan johtava psykologi Raija-Liisa Keini. Keinille tosin asiakirjafabrikointi oli "vain vahinko", ei tietoinen teko, kun hän sinisilmäisenä tulkitsi Pyyköstä.
Äiti vastusti lastensuojelua, joka ei ajatellut lasta, eikä pakottanut lasta heitteillejätön jälkeen Pyykösen ja Jauhon esittämien vaateiden mukaisesti isälleen, mutta samalla myös näytti korttinsa eli omat aseensa, joilla löisi tiukasti takaisin sosiaalitoimea ja luetteli näille lakia. Äiti siis voitti kyseisen, erän, vaikka kokonaisvaltaisesti mieltenottelussa tulee aina ottamaan tappion vieraannuttamisen kohdevanhempana olosuhteessa, jossa lastensuojelu ei voi myöntää alkuperäistä häviötä, josta raamatullisessa lopussa saisi taivaan portilla tuomionsa lopulta, jos olisi edes toivoa siinä muodossa oikeudenmukaisuuden voitosta lopulta. Lastensuojelu ei voi myöntää toimineensa ja toimivansa virheellisesti.
Eihän äiti voinut asettaa jo hylkäämisen kokemuksistaan painajaisia näkevää lasta hylkäämisen kokemukseen, vaikka lapsettomat sosiaaliaalivirkailijat tätä hältä vaati jo vuosikausia sitten menttaalisesti lapsen hylännyttä isää toiveissaan tukiessaan. Jos äiti olisi pakottanut lapsen vastoin tahtoaan, olisi lapsi kärsinyt tämän vuoksi taasen hyljätyksi tulemisesta, koska kukaan ei vastaisi hänen tarpeisiinsa edes hetkittäin. Äiti ei aio kohdella lasta kuten isä kohtelee. Äiti ei aio muuttaa lastensuojelun pyynnöstä toiminnallaan lapsen turvallista kiintymyssuhdetta häneen jäsentymättömäksi. Äiti ei aio tuhota lapsen suhdetta häneen, vaikka Pyykönen tätä tuhoa toivookin, jotta voisi laittaa alulle toiminnan, jolla estää äidin ja lapsen tapaamiset kokonaisvaltaisesti.
Äidille rankinta oli luopua toivosta, jonka vastaanottamista toisaalta tavallaan helpotti sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro eräänlaisella kieroimmalla mahdollisimmalla tavalla latistaa ja alistaa ihminen, jossa sadismi kuitenkin on pehmeämpää. Teiro loi äidille valheellisen kuvan välittämisestä työskennellessään muutamia kuukauseja lapsen vastuusosiaalivirkailijana. Kasvotusten ja kahdestaan äidin kanssa ollessaan Teiro käytti sumeilematta manipulaatiokeinoista äidille vaikeinta tunnistaa valtavan pelastumisen toiveen edessä ja esittäytyi puheissaan äitiä ymmärtävänä ja äidin kanssa samaa mieltä olevana. Teko oli laskelmoitu ja ennakoivasti varmasti lastensuojelutyössä suunniteltu jo kuukauseja aiemmin ja pitkää tähtäintä ajatellen toteutettu. Teiro oli susi lampaan vaatteissa.
Äidiltä jäi huomaamatta asiakkuuden alussa keskustellessan Teiron kanssa pahoitellen omaa reagointitapaansa, tuoden esille, että hänen on vaikeaa luottaa lastensuojelun työntekijöihin, koska sosiaalivirkailjat olivat osoittaneet, etteivät välitä totuudesta, ihmisarvoisesta elämästä, tasa-arvoisita oikeuksista tai osaa oikeastaan todella rakastaa, kuinka Teiro asetti ehdollistavan ajatuksen äidille äitiä manipuloiden esittäen äidin tunteisiin vedoten, että kokisi loukkaavana, jos häntä verrattaisiin Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laineeseen tai Lassilan lastensuojelun Anitta Jokiseen tai kaikkiin muihin eettisten arvojen edessä selkärangattomiin, jotka ehkä olisivat jopa halunneet auttaa äitiä, mutta eivät olleet uskaltaneet pelätessään joutuvansa samaisen kohtelun kohteeksi. Äiti ei halunnut loukata ainoaa toivoaan, vaan tahtoi osoittaa olevansa kiltti ja hyvä ja tuota äidin sinisilmäisyyttä, josta äidille on huomautettu läpi koko elämänsä, käytti Teiro sumeilematta hyväksi. Äiti sidottiin luottamaan siitä huolimatta, vaikka Teiro ei olisi luottamuksen arvoinen. Joka kerta, kun Teiro toimi tuon luottamussuhteen vastaisesti, äiti silti uskoi luottamuksen olevuuteen, koska Teiro oli ehdollistanut äidin ajattelun syyllistämisellä (piiloaggressiivisuus - manipulointia), jossa luodaan kuva haavoittavan teon kohteen reagoinnista epäkunnioituksena, vaikka moiselle ei ole oikeasti mitään tarkoituksenmukaista syytä, silloin kun luottamus rikotaan. Luottamuksen rikkova peittää siis oman toimintansa syyllistämällä kohdetta, jota kaltoinkohtelee, tämän pettymisestä.
Takin kääntö tapahtui heti, kun Teiro siirtyi sosiaalityön päälliköksi ja äidin silmät aukesivat. Teiron lepertely äitiä kohtaan lakkasi ja tämä toi esille olevaisuuden todellisen tilan. Äiti tiesi, että kyse oli ollut ainoastaan Teirolla kaikessa voittaa aikaa, jonka aikana korjailtiin hieman olosuhdetta poistaen väkivaltainen äitipuoli, isän puoliso, kuvioista varovasti ensin keräten isälle näyttö, ettei ole kannattavaa jatkaa vieraanuttamisen pitkäkestoisuuden kannalta liittoa naisen kanssa, jotta tämän jälkeen Teiro voisi vahventaa vieraannuttamisen toteutumisen käyttämällä manipulaatiokeinonaan keskustelun jälkeistä sabotointia tarkoituksellisesti tuhoten ja mitätöiden kaiken sen mitä lupasi äidille lastensuojelulta tueksi. Teiro yksinkertaisesti käänti takkinsa ja rikkoi kaikki sopimukset mitä oli luotu, tulkitsi kaiken uudelleen ja loi äidin vanhemmuuteen yhdessä Pyykösen ja Jauhon ja lapsen isän kanssa mahdollisimman suuret esteet mitä voi luoda estääkseen äitiä normalisoimasta lapsen suhteen äitiinsä.
Lastensuojelun johto ei tahdo vieraannuttaa tietenkään lasta äidistään tai lapselle epänormaalia olosuhdetta, mutta vaakakupissa painaa enemmän se seikka, ettei lastensuojelu tahdo kuitenkaan paljastaa myöntämällä virheitään oman toimintansa haavoittavuutta ihmisten elämään ja siksi se päättää tietoisesti jopa satuttaa lisää heitä, joita on jo satuttettu. Kyse on kokonaiskuvassa siis tahto manipuloida olosuhteessa kaikkia sitä havaitsevia, jotta valta pysyisi heillä täysin, ettei paljastuisi ammattitaidottomuus.
Tottakai äiti järkyttyi. Kun oppii luottamaan väärästä syystä, manipuloinnin kohteena. Totuuden paljastuttua ihmissuhteiden valheellisuus tuo sellaisen kaaoksen ihmismieleen, että sitä on vaikea kuvata. Kyse ei ole pelkästään mitätöivän kohtelun aiheuttamasta identiteetin pirstaloitumisesta, jossa kohtelun kohde koettaa muiden määriteltyä minuus tarpeettomaksi havaita toiminta heidän näkemyksekseen, eikä suinkaan faktaksi, jotta ei itsekin mitätöisi itseään ajatuksissaan. Olosuhteeseen liittyy voimakkaista tunteista pettymyksestä suruun, pelkoon ja ahdistukseen kokemukset ja näiden tuottamat ajatukset ja olosuhteen luoma valtava hätä mielen sisällä, jossa manipuloinnin kohde koettaa löytää ongelmaan ratkaisua, joka toisi toivon takaisin olevaksi kuumeisesti kuin labyrintissä, jossa jokainen väärän käytävän umpikuja aiheuttaa valtavan pahoinvoinnin ja pelkojen moninkertaistumisen. Pahaa oloa tietenkin voimistaa tieto kokoajan siitä, että aika kuluu ja äitinä ymmärrys, että jokainen päivä on kulkua kohti pois lapsen lapsuudesta ja kohta ei olisi enää aikaa, jonka jakamisesta lapsen kanssa puolesta edes taistella. Kohta ei olisi enää lasta, jonko koko loppuelämään positivisesti voisi vaikuttaa, vaan olisi tuotos, jonka muokkasivat jotkut muut kuin lapsi itse. Lopullinen suru sitten vei kauhun mennessään, kun äiti ymmärsi, että mitään ei ollut tehtävissä ja labyrintti muttui vankilaksi, josta ei ollut ulospääsyä.
Luonnollisesti mitätöity äitiys, mitätöity ihmisarvo, jossa mitätöivöivä toiminta peitetään manipulonnin keinoin, on juuri äidille rankkaa, kun hän joutuu katsomaan samalla, kuinka isä, joka on havainnut, ettei lastensuojelussa kukaan enää välitä miten isä kohtee lasta, kohtelee lasta ja äitiä kaltoin.
Outi Harju-Koskelin, joka jossain vaiheessa työskenteli Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksen johtavana sosiaalivirkailijana ja on yhä kunnan sivuilla mainittuna tässä virassa työskentelevänä, väittää, etteivät vanhemmat kykene olemana tietoisesti läsnä ja ole ajattelussaan korkeaa kognitiota esille tuovia. Vaikka vanhemmilla olisi korkeat moraalieettiset arvot ja jopa kyky toimia niitä arvoja toteuttaen, puhekieli eli sana, merkitsee Helsingin lastensuojelussa enemmän. Sanaa käytetään vallanvälineenä ja väärin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat ole tietoisesti läsnä. Kyse on siitä, että he ovat läsnä tietoisesti ja kärsivät tiedostaessaan olevansa vakavan henkisen väkivallan kohteena ja reagoidessaan tähän tuota väkivaltaa Harju-Koskeliinin kaltaiset, jotka kouluttivat hänet manipuloimaan, voimistetaan vain uusilla manipulaation keinoilla väittäen vanhemman reaktiota osoituksena kyvyttömyyteen (manipuloinnin läpiviemisstrategia).
Ongelmia ei siis kohdata sosiaalisissa suhteissa, vaan ne ylitetään siitä kohtaa missä aita on matalin syyllistämällä aina kaikesta juuri se valittu kohde, jonka tehtäväksi laitetaan kantamaan omalla kontollaan kaikkien ongelmien olevaisuus. Lastensuojelu ei siis olekaan kenenkään tukena todella.
Äidin luonnollinen toive saada tuntea todella tyttärensä on viety toivottomuuteen, koska lapsen isä vihasi häntä niin syvästi ja koska lastensuojelun jokaisella työntekijällä oli jokin oma henkilökohtainen näkemys, jolle perustivat haluttomuutensa välittää lapsen oikeuksista. Se konteksti, josta lapsi tai äiti katsovat olosuhdetta, ei merkitse lastansuojelulle mitään. Normaliteettia ei siis voida edes saavuttaa, sillä normaliteettia ei ole saavutettavissa, jos ihmisiä alistetaan. Aida ylittäminen sieltä mistä on matalinta, ei ikinä saavuta sitä vaikuttavuutta, mitä toivotaan.
Lapsi totesi äidilleen, että tahtoisi lomallaan olla äidillä silloin kun isä on töissä, mutta ei viitsi edes pyytää tätä isältään, sillä ISÄ EI KUITENKAAN SUOSTU. Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Teiro, Pyykönen, Jauho ja perhetyö laittaa lapsen. Ongelmaa ei ole, koska 10-vuotiaalla ei Pyykösen mielestä ole mielipiteeseen oikeutta.
Täällä Mieron tiellä miettiessäni sitä ultimaattumi retoriikkaa, manipulaatiota, jossa mm. väitetään, ettei ympäri Suomea lastensuojeluiden toimintaa tarvitse korjata, koska Aluehallintovirastot ilmoittavat kanteluihin, ettei ole mitään sellaista mitä tulisi korjata, että jos todella ei ole mitään korjattavaa, niin miksi sitten on lastensuojelun toteuttamaa manipulointia ja pahoinvointia ja kärsimystä perheissä, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita? Onko kaikki mukamas vain kuvitelmaa ja mielenharhaa, mitä lastensuojelun kohtelua vastaanottaneet tuovat esille? Onko jokainen lastensuojelutyön heidät rampauttavaksi kokeva todellakin vain tulkinnut tuen väärin ja näin luokiteltavissa yksilöllisyydessään tarkotetuksi jonkun sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen elämän tai jopa kokonaisen organisaation jatkeeksi? Ja jos on niin, eikö se juuri ole alistamista?
Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen havaitsi Pro Gradussaan sosiaalityöntekijöiden oikeuttavan työskentelynsä itse kirjoittamillaan asiakasuunnitelmilla, joiden tuottamisessa sosiaalivirkaijat eivät olleet kohdanneet perheen jäseniä subjeteina, vaan objekteina. Pro Gradujen lähdemateriaalit eivät ole laajoja. Mikä prosenttuaalinen mahdollisuus on saada monen hyvin tuotetun lastensuojelutyön keskeltä juuri ne muutamat tapaukset tutkimusmateriaaleiksi, joissa ollaan näin epäonnistuttu? Eli kuinka moni sosiaalivirkailija todella toimii näinkin törkeästi Helsingissä? Jos Jokinen kykeni tällaista havaitsemaan, miksi asiaa ei korjattu, kun havainto on kuitenkin Helsingin lastensuojelun työntekijän?
Silti vieläkin Helsingin lastensuojelussa tärkeintä on väittää, ettei mitään tarvitse korjata omassa toiminnassa tämänkään kyseisen lapsen kohdalla kirjallisissa lausunnoissa, sillä se näyttää hyvältä lastensuojelussa lausuntoja kirjoittavan minäkuvassa, kun hän peilaa itseään työtä tekeväksi.
Mitäpä jos jokainen vanhempi saisi saman aseman, kuin lastensuojelun viranomaiset ja vain ilmottaisi jopa heroiinipäissään vanhempana, että mitään ei tarvitse muuttaa, koska huumediileri näin totesi ja kukaan ei voisi enää olosuhteeseen puuttua?
Valta selkeästi sokaisee monet.
Tärkeintä eivät ole lapset, vaan aikuisten lapsellisesti haalima valta.
Lastensuojelua tulisi asettaa valvomaan käyttäytymistieteiden laitokset, jotka voisivat oikea-aikaisesti osallistua asiakkaiden rinnalle heitä tukien tarkistamaan sosiaalivirkailijan toiminna mielekkyyden ja lastensuojelutyön laadun. Onhan järjetöntä, että kaikki se tutkimus, jolle perustettiin ihmisiä humaanisti tukeva ja elämää suojeleva tuki, jää lastensuojelutyön toteuttamisessa kuitenkin huomiota vaille. Työssään haavoittavasti toimivia ei saisi päästää vaikuttamaan muiden elämään heitä haavoittaen.
Pyykönen kielsi äitiä vastaan esittämät syytökset - äiti manipuloi lastaan, äiti häiriköi lastaan - ilmoittaen äidin ja äidin äidin muiston tapaamisen kulusta virheelliseksi ja ilmoittan itse muistavan tapahtumien kulun menneen aivan toisin (sisältää todella monen manipulaation keinon kerrostuman). Tätä hän vahvensi vielä toteamalla, että hän tuntee itsensä. Mitä väliä sillä on, että muita manipuloiva tuntee itsensä? Saako se muka heidät lopettamaan muiden manipuloimisen? Lapsen isä totesi aikoinaan äidille olevansa maanpäällinen enkeli, koska joku oli baarissa sanonut näkevänsä isän aurasta isän olevan enkeli, kun äiti puheli yliluonnollisuuksista isän kanssa. Äiti katsoessaan häntä ja lasta koskevaa olosuhdetta on ymmärtänyt, että vastassa on aivan järkyttävän epätasa-arvoinen olosuhde, sillä vain asema lastensuojelussa ja asema huoltajana antaa tälle täysin epäloogisesti ja muita haavoittavasti toimivalle kaksikolle järkyttävän yksinvallan.
Where is the what, if the what is in why?
Lastensuojelussa ei ole korkean kognition velvoitetta. Laadulla ei ole sosiaalisessa työssä väliä. Siksi se ei saavuta toivottua päämäärää ja siksi me luemme älyttömistä olosuhteista, joissa seitsemän sosiaalivirkailijaa on syytettynä valehtelusta ja valheille toimintansa oikeuttamisesta.
Suomalainen lastensuojelu on suoraan kuin Hannu ja Kerttu -sadusta, jossa noita-akka piparkakkutalossaan talon luomalla herkullisuuden mielikuvalla houkuttelee lapset uskomaan hyvyyteensä, jotta voi syödä nämä. Noidan sokeus johti pahuuteen, sillä hän ei osannut nähdä hyvää. Tuo sokeus myös pelasti lopulta sadussa lapset, kunhan sadulle kirjoitettiin uusi loppu. Todellisuudessahan pelastusta ei näin vakavassa olosuhteessa ole, ellei ulkopuolelta tule jotakuta, joka murhaa noidan. Mutta eihän Suomessa ole prinssiä valkoisella ratsulla. Vaikka lapsiasianvaltuutettu Kurttila myöntää ongelmat lastensuojelussa, on valtio antanut hänelle ratsuksi pyörättömät ruostuneet vankkurit ja aseeksi porkkanan. Nekö voisi olla tarvittava miekka ja kilpi lasten oikeuksien toteutumiseksi?
Tekisipä joku tutkimuksen ja väitöksen manipulaation käytöstä lastensuojelutyössä.
Tutustu myös:
Psykologinen manipulointi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen_manipulointi
Tämä on se kaunein kuva, jota valtamedia suostuu avaamaan ongelmasta.
Ongelmaa on katsottu sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta resurssipulalla ongelmaa selitellen, kun sosiaalivikailija kokee, ettei hänellä ole liian suuren asiakasmäärän vuoksi aikaa asiakasperheille. Perheiden näkökulmasta katsottuna ongelma esiintyy asenneongelmana, jossa sosiaalityöntekijän fallisesti esille tuoma subjetiivinen näkemys siitä kuinka lastensuojelullinen työ tulee toteuttaa johdattelee olosuhdetta ongelmat kohtaamattomaan tilanteeseen.
Resurssipulaa siis synnyttävät työtavat, jotka estävät ongelmien korjaamisen sekä näin ollen aiheuttaa töiden kasaantumisen, kun palvelu ei tuota vaikuttavuutta, joka lopettaisi asiakasperheissä palvelun tarpeen. Päinvastoin, huonosti toteutettu lastensuojelutyö kuormittaa perheitä ja näin ollen lisää tuen tarvetta, jota tosin ei voi saada tuossa tilanteessa enää mistään, sillä ei fallista lastensuojelua saa muuttamaan toimintaansa, joka haavoittaa.
Totuus on surullista ja katkeroittavaa, sillä törkeiden virheiden edessä, vaikka ne avattaisiin lastensuojelulle selkein perusteluin vaikkapa siinä muodossa, että todennetaan, että sosiaalivirkailija esittää ngatiivisia leimaavia väittämiä korkeassa asemassa vanhemmasta suorittamatta yhtäkään tutkimusta väittämän taakse, lastensuojelun toteuttamaksi virheelliseksi toiminnaksi, rakenteelliseksi väkivallaksi, niitä ei suostuta tunnustamaan lastensuojelun johdonkaan toimesta eikä myöskään näin ollen korjaamaan. Kyse on siis vakavasta rakenteellisesta väkivallasta jota peitellään hanakasti kokonaisen sosiaali- ja terveystoimen toimesta. Kyse on Hyvä Veli -järjestelmästä, jossa viranomainen tukee vain työtoverin asemaa joko kaveruuttaan tai pelosta, ja asiakkaiden elämällä ei ole merkitystä.
Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on ottanut kannakseen, että erään 10-vuotiaan tyttölapsen kohdalla äidin tuottamaa lapsen ääntä ja äidin kokemuksia palvelun tarpeesta ei huomioida, koska äiti ei ole lapsen huoltaja. Tämä hänen asemansa oikeuttaa hänet mielestään luomaan näkemyksen, joka oikeuttaa äidin vanhemmuuden mitätöinnin. Sillä ei ole Pyyköselle mitään merkitystä, että lapsen aiemman asiakkuuden tarkempi tarkastelu tuo esille, että lapsen huolto siirrettiin perusteettomasti lastensuojelun pyynnöstä yksin omaan lapsen isälle ilman yhtään perustelua, jonka taakse olisi suoritettu jokin tutkimus - kummankaan vanhemmuutta ei ole tutkittu. Pelkästään huoltotuomion olevuus johdattelee siis Pyykköstä ja oikeuttaa Pyykösen mielestä häntä toimimaan ainoastaan huomioiden isän sanoittamat näkemykset lapsen olosuhteesta.
Pyykkönen myös on sitä mieltä, ettei 10-vuotiaalla ole itseään koskevissa asioissa mitään oikeutta mielipiteeseen, sillä hänelle 10-vuotiaalla ei ole tarpeeksi ikää tällaiseen oikeuteen. Laki lapsen mielipiteen huomioimisesta aina ja erityisesti lastensuoelutyössä ei koske Pyykösen mukaan 10-vuotiaita, mutta tietoa siitä ei ole minkä ikäiselle lapselle Pyykönen oikeuttaa oikeudeksi mielipiteen vapauden sekä tasa-arvoisen oikeuden lapsen autonomiaan suhteessa häntä huoltaviin ja kasvattaviin aikuisiin, joiden tehtävä on turvata hänen elämänsä. Pyyköselle siis lapset johonkin ikään saakka ovat vain aikuisten jatkeita. Taasen kerran siis sosiaalivirkailijan, jolla ei edes ole omia lapsia ja joka ei ole todella koskaan viettänyt aikaa lapsien kanssa, subjektiivinen näkemys elämästä lasten asioissa, määrää sen miten sosiaalitoimi koskee lapsen elämään.
Kun 10-vuotiaan tyttölapsen heitteillejätön asiaa käsiteltiin heitteillejättöyön jälkeisenä päivänä Pyykösen ja hänen työparinsa johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sekä lapsen äidin välillä puhelimitse 30.8.2017, puhelun litteriointia tarkastallessa voi havaita ne manipulatiiviset keinot, joita lastensuojelu käyttää toimiessaan suoraviivaisesti välittämättä siitä, ettei niin kutsuttua karille kolahtanutta venettä saa vetää vesille ennen haittojen kartoittamista sekä mahdollisten vuotokohtien tilkitsemistä sekä suotuisaa sääolosuhdetta.
Sekä Pyykösen ja Jauhon toimintaan lastensuojelussa ei ole selkeästi annettu työhönohjausta itsereflektaatioon ajatustyössä tai tietoiseen läsnäoloon sekä muiden huomioimiseen sosiaalisissa suhteissa vaikuttuvina ja vaikuttajina. Kyvyttömyys sosiaalisissa suhteissa oman toiminnan tarkasteluun estää heitä havaitsemaan toimintansa haavoittavuutta. Puhelusta huomaa Pyykösen ja Jauhon käyttävän perusteluna toiminnalleen pelkästään manipulaation moninaisia keinoja, kun Pyykönen ilmoittaa, että lapsen on siirryttävä välittömästi äidiltään hänet heitteillejättäneen isän luokse takaisin. Itse lapsi jää sosiaalivirkailijoiden subjetiivisen kaksistaan työhuoneessaan tekemän mielipiteen edessä sosiaalityön jalkoihin ja hänen olevuuttaan ei huomioida ihmisenä, vaan aikuisten jatkeena eli lapsen isä ja sosiaalitoimen, joka hyväksyi heitteillejätön kuin vettä vaan, vaikka sitä tulvi niin, että äiti pääsi äyskäröimään olan takaa, henkilökohtaisten tarpeiden täyttäjänä.
Pyykönen oli ilmoittanut 16.8., ettei lapsen elämässä ole ongelmia ja äidin vastustaessa tällaista näkemystä ja tuodessa esille äitinsä kanssa isän alkoholismia, Pyykönen oli fallisesti todennut oikeudekseen olla huomioimatta äidin näkemyksiä. 29.-30.8. isä lähti lapsen nukahdettua hieman jälkeen kello 22:00 lastensuojelun hänelle hankkimasta ränsistyneestä ja haisevasta pienestä kriisiasunnosta, sulki puhelimensa, ja jätti lapsen yksin ilman ketään, joka huolehtisi hänestä. Lapsi heräsi klo 22.45 ja sai vasta toisella yrittämällä äitinsä heräämään puheluunsa ollen järkyttynyt olosuhteestaan. Sosiaalipäivystys, joka ei ollut koskaan aiemmin ollut halukas tekemään äidin kanssa yhteistyötä, koska äiti ei ole huoltaja, toi vastentahtoisesti lapsen äidille vasta klo 1:00 aikaan, kun havaitsivat, ettei isä palannut kahteen tuntiin takaisin.
Koska lapsi vietiin huoltajaisältä ei huoltajaäidille, lapselle ei tehty edes virallisia kiireellisen sijoituksen asiakirjoja, jotta heitteillejättäjäisälle olisi helpompi ilman mitään jälkiä tapahtuneesta siirtää lapsi mahdollisimman pian takaisin.
Puhelussa lastensuojelun kanssa äiti havaitsi kaksi voimakasta manipulaation keinoa, joita yhdisti positiivinen retoriikka, jolla äiti koetettiin manipuloida olemaan huomioimatta lapsensa tarpeita, mielipidettä sekä toiveita, jotka lapsi toi esille äidillään tahtoaan ilmaisten sanoin: "Jos pakotat minut isälle, karkaan sinultakin."
Lastensuojelun kohdistaman manipulaation edessä useat vanhemmat ovat neuvottomia valtavan arvoasemaristiriidan edessä, sillä vanhemmuutta ei viranomaisten rinnalla kunnioiteta saman arvoisena. Lastensuojelun kohtaavaa ihmistä katsotaan suoraan ennakko-olettamuksen kautta epäkelpona aivan kuten työttömiä. Kuuluisalla tottelevuuskokeella, jolla on todistettu, että jopa vain korkea-asemaiseksi mielletyn kehoitus toimia toista haavoittaen, saa suurimman osan ihmistä toimimaan tällaisen kehotuksen viemänä. Vastuu omasta toiminnasta mielletään kehoittajan vastuuksi, koska ei osata ymmärtää, että jokainen on vastuussa itse omasta valinnastaan.
OTL, VT Virve-Maria Toivosen väitöksessä tämä sama ongelma havaitaan mm. hallinto-oikeuden tuomareiden ongelmana, koska he suoraan uskovat lastensuojelun työntekijöiden näkemykseen ja toimintakehotukseen tarkistamatta onko kehotus edes todelliselle tutkimukselle pohjautuva tai älyllisesti looginen lapsen etua ja oikeuksia katsottaessa, monet tukimuodot huomioiva sekä perheiden oikeudet kohtaava.
Lisäksi lapsia koskevassa asiassa suurena epäkohtana on, että asia koskee henkilökohtaisesti vanhempia ja heillä on siis luonnollisesti tilanteessa tunnekokemuksia, joita manipuloitsijat käyttävät kohteitaan vastaan häikäilemättömästi. Esimerkiksi Riikka Pyykönen on perustellut haluttomuuttaan keskustella ollenkaan mistään äidin kanssa havaittuaan äidin turhautumisen äidin äänestä. Edes siitä keskusteleminen, että moisella toiminnalla ei ole mitään positiivista vaikutusta ja ettei ihmisiä saisi kohdata tunteettomasti ja heidän tunteitaan halveksuen ja negatiivisella retoriikalla arvostellen ei Pyykösen kanssa voi keskustella, vaikka Pyykönen kysyi itse äidiltä 9.5.2017:
"Kykenetkö sinä keskustelemaan vaikeista asioista?"
Pyykkönen vastasi edellisellä äidin kysymykseen:
"Kykenetkö sinä empatiaan,"
mikä kuvastaakin erittäin voimaakkaasti Pyykkösen kyvyttömyyttä ymmärtää kuinka tärkeä kysymys hänelle esitettiin.
Pyykkönen alentaa toiminnallaan muita ja korottaa itseään korostaen omaksi oikeudekseen tuntemisen ja ajattelemisen muiden ohitse. Hän on todennut, että aina hänen toiminnastaan ei pidetä ja ettei hän siitä välitä.
Jos sosiaalivirkailija sabotoi keskustelun jo ennen sen alkamista tai sen aikana perustellen omaa toimintakyvyttömyyttään toisen keskustelijan syyksi tämän esille tulleiden tunteiden vuoksi, kuinka voidaan edes saada aikaan ihmiset hyväksyvää avointa keskustelua? Tätä ei ymmärrä lastensuojelu, joka ei suojele lapsia, vaan itseään epämiellyttäväksi kokemilta asioilta. Vanhemman tai lapsen negatiivinen kokemus, tunnetila, koetaan negatiivisena ja ne kielletään ja tällä estetään jopa negatiivisen olosuhteen muuttuminen keskustelun keinoin positiiviseksi. Aitoa välitämistä ei siis ole lastensuojelussa. Kyse on vain manipuloinnista oman edun tavoittelussa.
Andreas Edmüller ja Thomas Wilhelm kirjoittavat teoksessaan Manipulointitekniikat (1999), että tehoton keino vastata manipulointiin on vaistonvarainen reagointi, kuten alistuminen tai pakeneminen tilanteesta. Manipuloinnin torjuminen jakautuu heidän mukaansa kolmeen vaiheeseen: manipulointitekniikan tunnistaminen ja torjuminen (suojautuminen), manipuloinnin tavoitteen tunnistaminen sekä vastatoimien toteuttaminen. Vastatoimien tarkoituksena on valvoa omia etujaan rehellisin keinoin. Manipulointi pyritään poistamaan keskustelusta rakentamalla mahdollisuuksia toimia yhteistyössä keskustelun aikana. Maltillisuus ja asiallisuus heikentää manipuloinnin tehoa. Manipulointia sisältävässä keskustelutilanteessa on keskityttävä omien tavoitteiden eteenpäinviemiseen ja manipuloivan henkilön toimintatapojen havainnointiin.
Edmüllerin ja Wilhelmin kuvaus on selkeä kuvaus kuuluisasta puhe-judosta, jota vanhemmat joutuvat käymään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa, jotka eivät ole valmiita suoraan tukemaan vanhemmuutta, vaan tahtovat kuormittaa sitä turhalla haasteisella olosuhteella. Vanhemmat joutuvat erittäin haastavassa olosuhteessa oppimaan äärimmäistä tunteiden säätelyä, sillä edes normaalit tunnereaktiot eivät ole sallittuja. Kaikkea mitä vanhempi sanoo tai tekee, käytetään häntä vastaan pahimmillaan.
Aimo Jauho käyttää maniulointikeinonaan poissulkemisstrategiaa, jossa manipuloijalla ei ole varsinaista henkilökohtaista tavoitetta, ja hän keskustelee vain estääkseen muita saavuttamasta tavoitteitaan. Hän on Pyykösen tukihenkilö ja tukee toiminnallaan Pyyköstä, jolla on omaneduntavoittelussaan tarkoitus vain päästä helpolla ja olla tekemättä työtä. Jauho puhuu 30.8.2016 puhelussa solkenaan edes pysähtymättä kuuntelemaan vastaanottajan kannanottoa. Lisäksi hän käyttää positiivisia mielikuvia herättäviä retoriikan keinoja, sanan voimaa, todeten tehneensä "riittävän turvallisuussuunnitelman", mutta kun suunnitelman sisältöä äiti puhelussa kyselee häneltä, ei hän kykene sitä tuomaan esille, sillä toisaalta tukisuunnitelman riittävyyttä ei oiekastaan voi edes tietää ennakkoon ennen tuen antamista monien vaikutustekijöiden vuoksi elämässä.
Lastensuojelutyössä samaa strategiaa passiivisesti käyttää myös Pyykönen mm. lapsen tietoja äidiltä pimittäen, keskustelusta kieltäytyen sekä selvityksistä kieltäytyen ja väistäen esitettyjä kysymyksiä. Tämä on yleistä lastensuojelussa.
Pyykönen ja Jauho tahtoivat lapsen palaavan heti isälleen. Lapsi palasi lopulta kahden viikon kuluttua omasta tahdostaan. Jauhon turvallisuussuunnitelma ei ollut riittävä, sillä isä katosi muutamassa päivässä tunniksi "viemään roskia" ja palasi viinalle haisten ja tämän jälkeen humaltui yöllä lapsen nukkuessa ja lapsi löysi pahalle haisevan isänsä pahalle haisevasta olohuoneesta aamuyöstä herättyään painajaiseen. Isän juominen, joka johti heitteillejättöön ei siis katkennut ja taaskaan ei lastensuojelu kuunnellut äitiä. Sillä, että isä juo, ei ollut vain väliä lastensuojelulle, joka on todennut, ettei ongelmia ole.
Pyykönen käyttää manipulointikeinoina useimmiten läpiviemisstrategiaa, jossa manipuloijan tavoitteena on saavuttaa henkilökohtaiset tavoitteet. Vakuuttamaan pyrkiviä tekniikoita ovat muun muassa omalla arvovallalla pelottelu, imarteleminen ja tunnetason hyväksikäyttö. Keskustelussa voidaan luoda epävarmuutta oman ratkaisun edullisuuden keinotekoiseksi perustaksi. Perusteina voidaan käyttää sepitettyjä perusteita. Vakuuttamaan pyrkimättömiä menetelmiä ovat uhkailun, valehtelun ja painostuksen lisäksi muun muassa aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu.
Pyykönen toteaa olevansa lastensuojelu ja oikeuttaa tällä itselleen korkeimman arvon näkemysten esittäjänä sekä naisellisesti käyttää non-verbaalisessa viestinnässä pehmeiksi luokiteltuja äänensävyjä mm. koetellessaan vain näillä uskotella, että lapsen isä on tarpeeksi turvallinen vastaanottamaan lapsen takaisin kotiinsa ja huolta siitä ei ole, että isä retkahtaisi uudelleen juomaan. Tietenkään tilanteessa, jossa isä on puolivuorokautta aiemmin heitteillejättänyt tyttärensä, ei ole mitään todellista näyttöä sille, etteikö isä retkahtaisi uudelleen juomaan, joten muuta vaitoehtoa ei juurikaan jää sosiaalityölle perustella toimintaansa, kuin toisen tunteiden manipuloiminen retorisen uskottelun keinoin. Järkyttäväähän on, että johtavassa asemassa työskentelevä on valmis tällaisella tekniikalla vaarantamaan lapset, vain jotta voisi todeta olevansa korkeassa asemassa ja vallan kahvassa. Lapsella ei ole väliä.
Manipuloinnin kohteen siis tulee olla todella tietoisesti läsnä, jotta hänen nk. liskoaivot eivät aktivoidu ja manipuloinnin kohde ei manipuloituna laskeudu kognitioinsa toiminnassa manipuloitsijan ajattelukyvyn tasolle. Tunteisiin vetoamalla on huijattu monia. Monet vanhukset jopa luottavat pelkkään ystävälliseen olemukseen ja jäävät suunnitelmallisen katoinkohtelun kohteeksi tästä syytä uskoessaan ihmisten hyvyyteen.
Pyykönen käyttää myös voimakkaasti ja laajasti sosiaalityössä manipuloinnin keinona keskustelun sabotointia. Keskustelun aikana tapahtuvan sabotoinnin tarkoituksena on saada keskustelu loppumaan muun kuin manipuloijan aloitteesta. Keinoja tähän ovat muun muassa valehtelu ja vihjailu ja liioitellut tunteenpurkaukset. Käyttäytyminen voidaan pitää yhteistyöhaluttomana ja asiat voidaan ”ymmärtää” tahallisesti väärin. Voidaan provosoida keskustelun lopettamista tai vastapuolen loukkaantumista. Muita keinoja ovat keskustelun liian nopea läpivienti ja päättäminen, aikapaineiden luominen, ehdottoman vaihtoehdon esittäminen ja tietojen valikoiva jakelu. Vastaneuvottelijan kanta voidaan leimata neuvottelukelvottomaksi ja hänessä pyritään herättämään huonoa omaatuntoa. Voidaan kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, antamasta selityksiä ja pimittää asiaan liittyviä tietoja sekä tekemättä myönnytyksiä omaan kantaan.
Pyykönen toimii kaikin tavoin niin, että tekee keskustelun toisen osapuolen olosuhteen tälla mahdollisimman mahdottomaksi. Järjettömillä toiminnallisilla päätöksillä, jotka hän ilmoittaa toteuttavan ilman edes keskustelua siitä, onko toiminta järkevää, hän näyttää toiselle osapuolelle, ettei arvosta tätä ollenkaan ihmisenä ja keskusteluun osallistuvana.
Pyykönen esimerkiksi ei vastaa äidin puheluihin ja ilmoitaa että äiti tahtoessaan tukea, on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia. Toisaalta äitiä tavatessaan Pyykönen ei myöskään suostu keskustelemaan näistä. Tämän lisäksi hän ilmoittaa, että äiti saa tiedonsaantioikeudessaan kyllä lukea lastensuojelun kirjaukset ja ilmoitaa päättäneensä, että tämä on riittävä tuki ja osallisuus äidille asioiden käsittelyssä. Toisaalta kirjauksissa ei ole ikinä ollut yhtäkään kirjausta, jossa ilmenisi, että Pyykönen olisi käsitellyt yhtäkään lastensuojeluilmoitusta tai tukipyyntöä mitenkään. Eli Pyykönen ilmoittaa: "En aio tehdä mitään ja tapaan sinua vain, jotta tajuaisit, etten aio ikinä tukea sinun ja lapsesi välisen suhteen normalisoitumista vieraannuttamistilanteessa."
Pyykönen on mm. leimannut äitiä 16.8. väittäen äidin manipuloivan lastaan ja ilmoittanut äidin itse ilmaisseen tämän viestinnässään hänelle tosin kykenemättä tietenkään kertomaan missä tilanteessa ja miten äiti olisi ilmaissut tämän hänelle tarkalleen. Pyykönen vetosi huonoon muistiin. Toisaalta Pyykösen esimiehen sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron vastineessa äidin muistutukseen tähän aiheeseen, jolla Pyykönen perusteli, ettei tule koskaan (ehdottomuus - keskustelun sabotoinnin keino) tapaamaan äitiä ja lasta yhdessä ja ettei koe lapsen ääntä merkityksellisenä äidin suusta kuultuna tai edes lapsen suusta kuultuna (vain isän on merkityksellinen - puolueellisuus manipuloitisojoiden ajatusmaailman rakentava tekijä) ilmenee, että "Johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on arvioinut yhdessä lapsenne huoltajan kanssa, että erillisiä teidän ja lapsenne tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa ei tällä hetkellä ole tarkoituksenmukaista järjestää." Lapsen isä siis oli Pyykösen väittämän takana. Mitään perustelua ei tietenkään myöskään Teiro toiminnalle hallintolain mukaisesti anna vastineessaan käytäen korkean esimiehen asemassa niin ikään myös poissulkevaa ja läpivievää manipulointia asemassaan. Nyt Pyykönen on ilmoittantu vuorostaan peitelläkseen tekojaan, että miettii sitä, josko tapaa äitiä ja lasta joskus yhdessä ja näin voittaa aikaa luomalla äidille ja äidin työryhmälle harhaisen kuvan siitä, että miettii asiaa, vaikka todellisuudessa hän ei mieti mitään asiaa mikä liittyy äidin äitiyteen. Kaikki "tuki" äidille on vain näennäistä.
Äiti ja lapsi eivät siis saaneet osallistua ollenkaan lapsen asiakassuunnitelman tekoon, jonka Pyykönen toteutti täysin yksin vain isää kerran tavaten ja näin ollen väärä vallankäyttö vahvennettiin vieraannuttajaisälle, jonka kanssa Pyykönen tahtoo jakaa tuon valta-aseman tärkeäksi neuvonantajaksi arvoasemaan nostettuna. Karille jo vuosia sitten lastensuojelun ohjaamana ajautunut laiva siis vuotaa solkenaan vieraannuttamisen jatkuessa ja sosiaalityö koettaa repiä haaksirikossa jo aiheuttamiaan kolhuja vielä suuremmaksi peitelläkseen omia virheitään valtavan tulvan taakse toivoen, että ihmeparantuminen toteutusi vuotokohtien pimennossa tällaisella menetelmällä niin, että lapsen huollossa monin tavoin vuosia epäonnistunut isä muuttuisi jollain tavalla lapsen tarpeisiin vastaavaksi edes lopulta. Näin saataisiin aikaan edes jälkikäteen se olosuhde, jonka lastensuojelu väitti jo vuonna 2014 sekä vuonna 2015 lapsen kotona olevan. Itse lapsella ja sen hetkisen olsohteen vaikuttavuudella lapseen ei ole väliä, vaan katse on vain tulevassa, jossa toivotaan saavuttavan tilanne, jossa valtaa käyttävä isä saa patriarkaarisessa asemassa tunnustusta ja lastensuojelu matriarkaarisessa asemassa tunnustuksen isän asettamisesta patriarkaariseen asemaan.
Lapsen tehtävä on olla lastensuojelun jatke, äidin tehtävä on olla hiljaa moisesta älyttömyyydestä ja tavata lasta ja perhetyön tehtävä on ehdä lapsesta kaikesta huolimatta iloinen lapsi käyttämällä vastikkeellisia keinoja, joissa lapsi lahjotaan hyväksymään olosuhteensa viemällä häntä erilaisiin teemapuistoihin, joissa lapset viihtyvät.
Isän tavalle toimia lasta haavoittavasti on annettu perustelu jo vuosia sitten ja lastensuojelun kirjausten mukaan äiti on syypää vaikuttajana siihen miten isä toimii. Edes lastensuojelun silmissä isä ei ole vastuussa omista teoistaan. Isä ei ole vastuussa edes silloin, kuin heitteillejättää lapsensa, sillä äiti on syypää isän pahoinvointiin, koska äiti tekee lastensuojeluilmoituksia lapsen kaltoinkohtelusta. Isän selkeä narsismi on jäänyt lastensuojelussa havaitsematta, sillä keitä siellä lastensuojelussa oikeastaan on töissä. Kuka haluaa korkeaa valta-asemaa ja määrätä muiden elämästä ja kiilloitetun haarniskan maailman suojelijana? Narsistit nauttivat toisetensa seurasta jo 1970-luvun käyttäytymistieteiden tutkimusten mukaan ja ovat loistavia yhdessä tuottamaan laajaa pahoinvointia.
Perhetyöllä ei juurikaan ole samallaista valta-asemaa lastensuojelutyössä kuin on lastensuojelussa lapsen asioista vastaavalla sosiaalivirkailujalla, joka tulee nimetä jokaiselle lapselle lain mukaan. Sisareni opiskellessa Saimaan ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, heille luentoa Helsingistä pitämään tullut perhetyöntekijä kertoi yhteistyöongelmista lastensuojelun sisällä todeten, että vastuusosiaalivirkailijan subjetiiviseen näkemykseen on myös perhetyöntekijän näkökulmasta vaikea vaikuttaa. Perheen ongemista puhuminen ja niiden esille tuominen vastuusosiaalivirkailijalle tuen kohdentamiseksi ongelmiin, ei välttämättä tuota tulosta, jos vs. sos. on päättänyt, ettei ongelmia oikeastaan ole. Tällä tietenkin on perhetyön ja perheen näkökulmasta negatiivista vaikutusta perheen olosuhteisiin, sillä ongelmaan vastaamatta jättäminen aiheuttaa sosiaalisissa suhteissa vs. sosiaalityöntekijän päätöksenä sirkulaarisen kausalitettin toteutumisen.
Toisaalla lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijän henkilökohtainen mielipide voi estää avohuollon tuen toteutumisen, jos vs. sos. ei kykene havaitsemaan työssään perhetyön sanoittamia perheen voimavaroja, vaan keskittyy ainoastaan ongelmiin, niitä listaten ja oudosti toisiinsa yhdistellen perhettä näin leimaten, joiden vuoksi perhe on lastensuojelun asiakas, tuoden esille pettymystään siitä, ettei perhe (syytetty tukemisen sijaan) ole hänen mielestään reagoinut tarpeeksi nopeasti perhetyön (syytetty laskevassa määrässä sosiaalityön tukijoukkoihin kuuluvana) tukeen (manipuloinnin läpiviemisstrategia aikapaineen luonnilla) ilmoittaen tekevänsä päätöksen lasten huostaanotosta.
Pyykösen vastuulapsen perhetyö Kivikon lastensuojelun yksiköstä, on myös ollut isän toteuttaman manipuloinnin kohteena ja sosiaaliohjaajat Anu Nyman ja Sirkku Koljonen eivät kyenneet vastustamaan isän äitiä leimaavaa kuvausta, jonka mukaan äiti suunnittelisi lapsensa kidnappaamista 29.5.2017, vaikkei äiti ole koskaan lastaan kidnapannut. Isän aiheetonta pelkoa, jossa tunteilla menipuloiden leimattiin äitiä negatiivisella retoriikalla, pyydeltiin perhetyön toimesta anteeksi isältä, kun isä ei ollut tiennyt missä lapsi oli, kun oli unohtanut lapsen perhetyön tapaamisen. Kaiken lisäksi äitiä, joka kritisoi tällaista ammattitaodottomuutta, kohdeltiin tämän jälkeen jäätävästi ilman kykyä osoittaa todellista pahoittelua äidille, jota oikeasti satutettiin isän ollessa vain manipulaation keinoin uhriutuva vieraannuttaja, joka saalisti kannatusjoukkkoja vieraannuttamiseen mukaan ihan samoilla keinoilla, kuin Hitler manipuloi kansakunnat teurastamaan Juutalaiset. Yleissivistys ei siis ole järin korkeaa lastensuojelussa.
Pyykösen sanoitettua 16.8.17, ettei lapsen elämässä ole ongelmia, koska koulu oli kahden opintoviikon jälkeen ilmaissut, ettei koulussa lapsella ole ongelmia, perhetyö on keskittynyt kesätauon jälkeen lapsen ja isän mukavan yhteisen elämän luomiseen. Ideana on vieraannuttamisolosuhteessa Pyykösen päätöksellä tukea vieraannuttamisen pysyvyyden saavuttamista ja saada olosuhteessa isän ja lapsen elämään tarvittavaa mukavuutta. Äitiä elttiin lopulta huomioimaan äidin valitettua olosuhteesta siinä muodossa, että nyt muistutetaan isää lapsen tapaamisisa äidin kanssa ja näin saadaan kirjauksissa perhetyö näyttämään äidin vanhemmutta tukevana. Kuitenkaan eskustelua siitä, mitä äiti merkitsee lapselle, ei tulla ikinä perhetyössä isän kanssa käymään läpi ja näin ollen perhetyökin antaa isän jatkaa äidin äitiyden ja äidin koko elämän mitätöintiä ja samalla tietenkin lapsen koko elämän mitätöintiä.
Ongelmia ei ole vaikka lapsi käy koulua 10 lämpöasteen säässä minishortseissa ja t-paidassa ja vesiseteessa läpimärissä lenkkareissa ja takissa ilman sadevaatteita. Sekään ei haittaa, vaikka lapsi sairastuu ja ei kykene kouluun menemään tällaisen kohtelun jälkeen.
Lähtökohta on tilanteessa, jossa vieraannuttaja on mies eli todennäköisesti narsisti, ihan järkevä, sillä narsistien haastavaa käytöstä lisää, jos heihin kohdistetaan vaikkapa edes ihan aiheellista kritiikkiä. Näin ollen voidaan koettaa vähentää lasta haavoittavien olosuhteiden syntymistä, kun isän nähden väitetään, ettei ongelmia ole. Pyykönen siis estää isän haavoittavaa käytöstä lastakohtaan arjessa toteutumast kieltämällä ongelmat, joita jo on ja toivoo tällä olevan toivottava vaikuttavuus. Kyse on voimavaratukemisesta, jossa keskitytään onnistumisiin epäonnistumisten sijaan.
Tilanteessa tosin unohtuu, ettei välittäminen mitenkään olen lisääntymisessä mahdollista narsistin kohdalla. Vaikka huomauttaisi lapsen vajaasta vaatetuksesta, sama jatkuu ainiaan ja samalla lapsi jää vaille kehitystarpeissa suojaavien tekijöiden kehittymiselle ja on tulevassa vaarassa joutua monenlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi.
Toiminta on siis kuitenkin kokonaiskuvassa hyvinkin haavoittavaa lasta kohtaan, sillä lapsen kaikki kehitystarpeet jäävät huomiotta isän tarpeeseen vastatessa. Asiakkuus siis siirtyy narsisti-isän keskipisteenäolohalun täyttämiseen. Tämä vaatii myös vieraannuttajan muiden narsististen näkemysten hyväksymistä, kuten kaikella tavalla lapsen äidin mitätöintiin liittyvien ajatusten pohjalta toiminnan suunnittelun hyväksymisen, joka luonnollisesti satuttaa näin myös lasta asettaen lapsen lojaliteettiristiriitaan, jossa vuorostaan lapsen sanoittamia todellisia tarpeita ei huomioida muutoin kuin niissä tilanteissa, joihin äiti ei liity mitenkään. Lapselta näin ollen mitätöidään kaikki tuki, mikä liittyy tarpeisiin suhteessa äitiinsä tai tarpeisiin suhteessa isäänsä, joista lapsi kertoo äidilleen (lapsen luottamussuhde on vanhempaan aina sosiaalitoimea avoimempi). Tällaisen perhetyön itseasiassa suunnitteli lapselle Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtamaan nostettu sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro (Poissulkemisstrategia - osallistutaan isän pyrkimykseen estää äidin halu normalisoida suhteensa lapseen).
Kamaluudessa kurjinta on kuitenkin on myös se, että kun isä ilmoittaa Pyyköselle, että äiti häiriköi lasta, tulee Pyykönen äidin tapaamiseen ilmoittamaan kaikille, että äiti häiriköi lasta. Itse tutkimusta väitteen taakse ei tarvitse Pyykösen mielestä toteuttaa, silä lapsi ei ole keskipiste lastensuojelutyössä, vaan isä. Pyykönen tahtoo korottaa isän korkeaan asemaan ja sillä ei ole mitään väliä puhuuko isä totta vai ei.
Lastensuojelussa myöskään ei ole vuosien aikana samaisen lapsen kohdalla nähty todellista tarvetta toimia lapsen tuenpiiriin pääseminen, kun lapsi on sanoittanut itsetuhoa sekä kuuloharhojaan. Lapsen reaktiot omaan olosuhteeseen koetetaan nyt poistaa lapselta viemällä lasta katsomaan vaikka matelijoita perhetyön toimesta. Lastensuojelu on nähnyt lapselle riittäväksi tueksi lapsen isän, joka loi lapselle olosuhteen, jossa lapsi alkoi reagoimaan itsetuhoisuudella ja kuuloharhoilla. Toimimattomuutta perustellaan myös isän haluttomuudella päästää lapsi tuen piiriin (Harhaan johtavan perustelun manipuloinnin keino, mustavalkoinen joko tai -perustelu & virheellinen rinnastus: asiantuntija vs. läheinen), vaikka kriisityön ammattilaiseten tulisi aina toimia tuen mahdollistumiseksi kaikin keinoin tuen kynnystä madaltaen. Työtä ei tahdota tehdä ja taasen mennään sieltä mistä aita on matalin siirtäen vastuu olosuhteesta lapsen isälle, kuitenkin väittäen, että isä ei toimi lapsen edun vastaisesti.
Lastensuojelu siis toteaa lapsen olevan tuen tarpeessa, pyytää isää mahdollistamaan tämän ja isä kun kieltäytyy, lastensuojelu toteaakin, ettei ongelmia ole. Eikö ole järjetöntä? Kaikki se väkivalta mitä lapseen kohdisti isän ex-puoliso, ei olekaan enää lapseen vaikuttavaa, koska isä kieltäytyi tuesta lapselle ja olosuhde on ongelmaton, koska lastensuojelu näin ilmoitaa.
Kyseisen lapsen kohdalla ainoat todellisen lapselle annetut tukimuodot tällä hetkellä ovat perhetyö, joka tekee lapsen kanssa mukavia asioita mm. viemällä lasta Fazerin suklaatehtaalle, kuin Jalin tarinaan, isälle täydellisen vallan kaikessa päätöksessä anto sekä äidille annettu maksusitoomus psykoterapian omavastuusosuuteen, jossa äiti käy vieraanuttamisen kohdevanhempana sekä rakenteellisen väkivallan uhrina väkivaltatyön asiantuntijalla terapiassa kyetäkseen käyttämään jatkumolla äärimmäisen hyväksynnän eli paholaisen asianajajan tekniikkaa, jota ei saisi edes käyttää kuin vain hyvin lyhyitä hetkiä.
Ihmisen mielenterveys kuitenkaan kuormittaa olosuhteella, jossa joutuu äyttämään äärimmäistä hyväksyntää vuosia ja tällä on tulevassa vakavaa vaikuttavuutta tutkimusten mukaan äidin mielenterveyden tilaan loppuelämässään. Äiti siis tiedostaa olevansa erittäin vakavassa olosuhteessa sekä tulevaisuutensa olevan sinetöity vs. sos. Pyykösen päätösten vuoksi vähemmän antoisalla suunnalla koko loppuelämäkseen. Pyykönen ei suotunut yhteiskeskusteluun äidin ja äidin psykoterapautin kanssa, sillä hän ilmoitti, ettei lastensuojelun tarvitse ymmärtää kokonaiskuvaa työssään, vaan lastensuojelu voi toimia vain oman tietämyksensä rajoissa fallisesti muita huomioimatta.
Lapsen äiti voi henkisesti toisinaan todella huonosti. Pyykösen tapaamisesta identiteetin kasaaminen uudelleen kestää aina ja henkisen väkivallan jälken tarumojen hoitaminen vaatiia aikansa. Äiti olisi jo lähtenyt lapsen elämästä turvatakseen mielenterveytensä jatkossa, ellei sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro olisi herätellyt äitiä ja todennut äidille 2.11.2016 lastensuojelun velvoittamaa äitien pyytteetöntä tukea lapsilleen jopa niissä olosuhteissa, joissa lastensuojelu osallistuu äidin mielenterveyden haavoittamiseen rakenteellisen väkivallan keinoin osallistuen vieraannuttamiseen. Äiti uhraa itsensä mielellään tyttärelleen kyllä, sillä ymmärtää Teiron puhuneen tässä asiassa totta. Äiti ei tosin käsitä, miksi Teiro ei tahtonut todella auttaa äitiä ja erityisesti lasta. Onhan äidin tulevassa henkinen rajoittuneisuus, jota vakava olosuhde tulee aiheuttamaan lapsellekin varmasti kurjaa tulevassa ja onhan monilaosin äiditön lapsuus lapseenkin negatiivisesti vaikuttavaa. Miksi vieraannuttaminen hyväksytään? Miksi mennään sieltä, missä aita on matalin?
Myös Teiro osallistuu voimakkaasti äidin manipuloimiseen vastineissaan äidin avunpyyntöihin Teirolle. Oikeudessa 2.6.2017 Teiro todisti äidin todistajana äidin hyvästä vanhemmuudesta käyttäen tosin manipulaatiota heti oikeudessakin äitiä vastaan takkinsa kääntäen ilmoittaen, ettei voi tietää kuitenkaan millainen äiti on silloin, kun hän ei ole läsnä käyttäen manipuloinnin harhaanjohtavaa perustelutekniikkaa eli "Se ei ole täydellistä" -väittämää todettuaan, ettei ole itse havainnut mitään huolta äidin toiminnassa lapsen kanssa. Teiro ei tullutkaan tukemaan äitiä, vaan tahtoi manipuloida oikeuden epäilemään jopa hänen sanaansa äidin hyvästä vanhemmuudesta.
Teiro myös esitti vastineessaan väittämän äidin sekä Pyykösen ja Jauhon välillä 31.8.17 käytyyn puheluun:
"Mikäli tilanne oli lapsenne kannalta sopimaton ja olisitte tästä ilmoittanut, puhelu olisi päätetty."
Litteroituaan 11 minuuttia ja 48 sekunttia kestävän puhelun Teirolle vastineeksi saamaansa vastineeseen äiti tuo esille, että ihan puhelun alussa äiti ilmoittaa kävelevänsä lapsen kanssa ulkona, mitä ei sosiaalitoimen edes pitäisi pitää sopivana ajankohtana puhelulle koskaan. Puhelun kestettyä minuutin ja 52 sekunttia, äiti toteaa Pyyköselle litteroinnin mukaan seuraavaa:
"Tää on tosi paha, tää on väärä hetki meidän jutella. Sä olisit voinut soittaa miulle paljon aikasemmin. Sä olet tiennyt tarkalleen, että XXXXX koulu loppuu tänään kolmelta. Sul on ollut monta tuntia aikaa."
Äiti myös toteaa puhelun kestettyä kaksi minuuttia ja 25 sekunttia:
"Tää on oikeesti tosi väärin, mun pitäis olla häntä tukemassa ja turvaamassa ja mä puhun sun kanssa."
sekä pyytää Pyykköstä, joka ei huomioi tilannetta:
"Eli kuunteletko sä nyt mua? Mun tyttäreni kärsii nyt just tällä hetkellä. Ja sä nyt kirjaat tän ylös: äiti ilmoittaa, että tällä hetkellä tyttö nyt oireilee."
Tuon puhelun aikana Pyykönen syyllsiti äitiä lapsensa manipuloinnista väittäen, ettei äiti tue toiminnallaan lapsen paluuta isälleen ja että äiti on syypää lapsen haluttomuuteen palata isälleen jälkeen heitteillejätön.
Loogisinta syytä lapsen haluttomuuteen ei tahdottu nähdä, koska lastensuojelu on arvottanut isän isyyden arvokkaaksi ja mitätöinyt äidin äitiyden. Ja kaikki perustaen vain huoltotuomiolle, ei millekään muulle.
Puhelu 31.8.17 kesti 11 minuuttia ja 48 sekunttia ja Teiro kehtasi syyllistää äitiä toimimattomuudesta ja korottaa lastensuojelun uskottavuutta käyttäen harhaanjohtavaa manipulaation tekniikkaa eli ennakkoasenteellista väitettä, jossa perustelussa esitetyn näkökannan vastustajat leimataan etukäteen enemmän tai vähemmän kielteisesti. Teirohan keväällä 2016 kieltäytyi tapaamasta äitiä ja lasta yhdessä sanallisesti äidille ja äidin läheisille ilmoittaen ja näkökulmansa jopa kirjaten, äiti ja lasta koskaan tapaamatta, että jos lastensuojelu tapaisi äitiä ja lasta yhdessä, äiti käyttäytyisi sopimattomasta lapsen läsnäollessa. Hän joutui totemaan väittämänsä kuvitelmaksi eli yhdeksi harhanjohtavan manipuloinnin keinoksi eli kielteiset seuraukset - tekniikkaa käyttäen, jossa perustelussa näkökannan torjumisen perusteena käytetään sen hyväksymisestä aiheutuvien seurauksien kielteisiä vaikutuksia. Hän tunnusti tekonsa hymyillen virheensä myöntäen tietäen, että anteeksianto on ainut humaani ratkaisu ja jos sitä hänelle hänen korkeassa asemassa ei suoda, hän voi käyttää valtaansa leimaten äitiä siitä, ettei äiti anna anteeksi. Äidin tehtävä on ottaa ihan mikä vain kohtelu vastaan mukisematta.
Vanhempihan ei voi lopettaa lastensuojelun kanssa puhelua, sillä silloin lastensuojelun vs. sos. käyttää manipulaation läpiviemisstrategiaa väittäen vanhempaa, joka lopettaa puhelun tarkoituksenmukaisesta syystä, tarkoituksetta toimineeksi ja näin ollen yhteistökyvyttömäksi samalla ilmoittaen olevansa asiantuntija-asemassa, koska kunta on palkannut juuri hänet edustamaan lastensuojelua ja eihän kunta olisi niin ammattitaidoton, että palkkaisi ammattitaidottomia vastaamaan niin monen ihmisen elämästä. Puhelun loppumiseen voi vanhempana vain koettaa vaikuttaa kertomalla tarpeestaan saada puhelu loppumaan, mutta lopettamisen oikeus on ainoastaan viranomaisella tai muutoin viranomainen voi syyttää (piiloaggressiivisuus) vanhempaa viranomaisen vastustamisesta.
Halsingin lastensuojelun entinen johtaja Sisko Lounatvuori opetti äidille syksyllä 2014, kuinka lastensuojelu käyttää valtaansa väärin, kun äiti valitti muistutuksissaan kirjausvirheistä ja siitä, ettei saa kirjauskorjauksia kirjauksiin näitä pyytäessään. Lounatvuori totesi ettei kirjauskorjauksia tarvitse tehdä, koska vs. sos. Laine hänelle näin totesi (Laine meni lain yläpuolelle) ja ilmoitti äidin olevan yhteistyökyvytön lastensuojelun kanssa kuormittaessaan lastensuojelua tarkoituksenmukaisettomilla muistutuksillaan. Lounatvuori vastasi näin, vaikka äiti muistutuksessaan avasi tarkkaan kaikki lakikohdat kirjaamisesta, jotka oli tarkistanut Valvirasta ja vaikka äiti totesi jopa nimeltä merkiten keltä asiantuntijalta tiedot oli saanut Valvirasta.
Nyt lastensuojelu ei reagoi mitenkään, kun Pyykönen jäi kiinni asiakirjojen fabrikoinnista, kun tämän havaitsi perheneuvolan johtava psykologi Raija-Liisa Keini. Keinille tosin asiakirjafabrikointi oli "vain vahinko", ei tietoinen teko, kun hän sinisilmäisenä tulkitsi Pyyköstä.
Äiti vastusti lastensuojelua, joka ei ajatellut lasta, eikä pakottanut lasta heitteillejätön jälkeen Pyykösen ja Jauhon esittämien vaateiden mukaisesti isälleen, mutta samalla myös näytti korttinsa eli omat aseensa, joilla löisi tiukasti takaisin sosiaalitoimea ja luetteli näille lakia. Äiti siis voitti kyseisen, erän, vaikka kokonaisvaltaisesti mieltenottelussa tulee aina ottamaan tappion vieraannuttamisen kohdevanhempana olosuhteessa, jossa lastensuojelu ei voi myöntää alkuperäistä häviötä, josta raamatullisessa lopussa saisi taivaan portilla tuomionsa lopulta, jos olisi edes toivoa siinä muodossa oikeudenmukaisuuden voitosta lopulta. Lastensuojelu ei voi myöntää toimineensa ja toimivansa virheellisesti.
Eihän äiti voinut asettaa jo hylkäämisen kokemuksistaan painajaisia näkevää lasta hylkäämisen kokemukseen, vaikka lapsettomat sosiaaliaalivirkailijat tätä hältä vaati jo vuosikausia sitten menttaalisesti lapsen hylännyttä isää toiveissaan tukiessaan. Jos äiti olisi pakottanut lapsen vastoin tahtoaan, olisi lapsi kärsinyt tämän vuoksi taasen hyljätyksi tulemisesta, koska kukaan ei vastaisi hänen tarpeisiinsa edes hetkittäin. Äiti ei aio kohdella lasta kuten isä kohtelee. Äiti ei aio muuttaa lastensuojelun pyynnöstä toiminnallaan lapsen turvallista kiintymyssuhdetta häneen jäsentymättömäksi. Äiti ei aio tuhota lapsen suhdetta häneen, vaikka Pyykönen tätä tuhoa toivookin, jotta voisi laittaa alulle toiminnan, jolla estää äidin ja lapsen tapaamiset kokonaisvaltaisesti.
Äidille rankinta oli luopua toivosta, jonka vastaanottamista toisaalta tavallaan helpotti sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro eräänlaisella kieroimmalla mahdollisimmalla tavalla latistaa ja alistaa ihminen, jossa sadismi kuitenkin on pehmeämpää. Teiro loi äidille valheellisen kuvan välittämisestä työskennellessään muutamia kuukauseja lapsen vastuusosiaalivirkailijana. Kasvotusten ja kahdestaan äidin kanssa ollessaan Teiro käytti sumeilematta manipulaatiokeinoista äidille vaikeinta tunnistaa valtavan pelastumisen toiveen edessä ja esittäytyi puheissaan äitiä ymmärtävänä ja äidin kanssa samaa mieltä olevana. Teko oli laskelmoitu ja ennakoivasti varmasti lastensuojelutyössä suunniteltu jo kuukauseja aiemmin ja pitkää tähtäintä ajatellen toteutettu. Teiro oli susi lampaan vaatteissa.
Äidiltä jäi huomaamatta asiakkuuden alussa keskustellessan Teiron kanssa pahoitellen omaa reagointitapaansa, tuoden esille, että hänen on vaikeaa luottaa lastensuojelun työntekijöihin, koska sosiaalivirkailjat olivat osoittaneet, etteivät välitä totuudesta, ihmisarvoisesta elämästä, tasa-arvoisita oikeuksista tai osaa oikeastaan todella rakastaa, kuinka Teiro asetti ehdollistavan ajatuksen äidille äitiä manipuloiden esittäen äidin tunteisiin vedoten, että kokisi loukkaavana, jos häntä verrattaisiin Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laineeseen tai Lassilan lastensuojelun Anitta Jokiseen tai kaikkiin muihin eettisten arvojen edessä selkärangattomiin, jotka ehkä olisivat jopa halunneet auttaa äitiä, mutta eivät olleet uskaltaneet pelätessään joutuvansa samaisen kohtelun kohteeksi. Äiti ei halunnut loukata ainoaa toivoaan, vaan tahtoi osoittaa olevansa kiltti ja hyvä ja tuota äidin sinisilmäisyyttä, josta äidille on huomautettu läpi koko elämänsä, käytti Teiro sumeilematta hyväksi. Äiti sidottiin luottamaan siitä huolimatta, vaikka Teiro ei olisi luottamuksen arvoinen. Joka kerta, kun Teiro toimi tuon luottamussuhteen vastaisesti, äiti silti uskoi luottamuksen olevuuteen, koska Teiro oli ehdollistanut äidin ajattelun syyllistämisellä (piiloaggressiivisuus - manipulointia), jossa luodaan kuva haavoittavan teon kohteen reagoinnista epäkunnioituksena, vaikka moiselle ei ole oikeasti mitään tarkoituksenmukaista syytä, silloin kun luottamus rikotaan. Luottamuksen rikkova peittää siis oman toimintansa syyllistämällä kohdetta, jota kaltoinkohtelee, tämän pettymisestä.
Takin kääntö tapahtui heti, kun Teiro siirtyi sosiaalityön päälliköksi ja äidin silmät aukesivat. Teiron lepertely äitiä kohtaan lakkasi ja tämä toi esille olevaisuuden todellisen tilan. Äiti tiesi, että kyse oli ollut ainoastaan Teirolla kaikessa voittaa aikaa, jonka aikana korjailtiin hieman olosuhdetta poistaen väkivaltainen äitipuoli, isän puoliso, kuvioista varovasti ensin keräten isälle näyttö, ettei ole kannattavaa jatkaa vieraanuttamisen pitkäkestoisuuden kannalta liittoa naisen kanssa, jotta tämän jälkeen Teiro voisi vahventaa vieraannuttamisen toteutumisen käyttämällä manipulaatiokeinonaan keskustelun jälkeistä sabotointia tarkoituksellisesti tuhoten ja mitätöiden kaiken sen mitä lupasi äidille lastensuojelulta tueksi. Teiro yksinkertaisesti käänti takkinsa ja rikkoi kaikki sopimukset mitä oli luotu, tulkitsi kaiken uudelleen ja loi äidin vanhemmuuteen yhdessä Pyykösen ja Jauhon ja lapsen isän kanssa mahdollisimman suuret esteet mitä voi luoda estääkseen äitiä normalisoimasta lapsen suhteen äitiinsä.
Lastensuojelun johto ei tahdo vieraannuttaa tietenkään lasta äidistään tai lapselle epänormaalia olosuhdetta, mutta vaakakupissa painaa enemmän se seikka, ettei lastensuojelu tahdo kuitenkaan paljastaa myöntämällä virheitään oman toimintansa haavoittavuutta ihmisten elämään ja siksi se päättää tietoisesti jopa satuttaa lisää heitä, joita on jo satuttettu. Kyse on kokonaiskuvassa siis tahto manipuloida olosuhteessa kaikkia sitä havaitsevia, jotta valta pysyisi heillä täysin, ettei paljastuisi ammattitaidottomuus.
Tottakai äiti järkyttyi. Kun oppii luottamaan väärästä syystä, manipuloinnin kohteena. Totuuden paljastuttua ihmissuhteiden valheellisuus tuo sellaisen kaaoksen ihmismieleen, että sitä on vaikea kuvata. Kyse ei ole pelkästään mitätöivän kohtelun aiheuttamasta identiteetin pirstaloitumisesta, jossa kohtelun kohde koettaa muiden määriteltyä minuus tarpeettomaksi havaita toiminta heidän näkemyksekseen, eikä suinkaan faktaksi, jotta ei itsekin mitätöisi itseään ajatuksissaan. Olosuhteeseen liittyy voimakkaista tunteista pettymyksestä suruun, pelkoon ja ahdistukseen kokemukset ja näiden tuottamat ajatukset ja olosuhteen luoma valtava hätä mielen sisällä, jossa manipuloinnin kohde koettaa löytää ongelmaan ratkaisua, joka toisi toivon takaisin olevaksi kuumeisesti kuin labyrintissä, jossa jokainen väärän käytävän umpikuja aiheuttaa valtavan pahoinvoinnin ja pelkojen moninkertaistumisen. Pahaa oloa tietenkin voimistaa tieto kokoajan siitä, että aika kuluu ja äitinä ymmärrys, että jokainen päivä on kulkua kohti pois lapsen lapsuudesta ja kohta ei olisi enää aikaa, jonka jakamisesta lapsen kanssa puolesta edes taistella. Kohta ei olisi enää lasta, jonko koko loppuelämään positivisesti voisi vaikuttaa, vaan olisi tuotos, jonka muokkasivat jotkut muut kuin lapsi itse. Lopullinen suru sitten vei kauhun mennessään, kun äiti ymmärsi, että mitään ei ollut tehtävissä ja labyrintti muttui vankilaksi, josta ei ollut ulospääsyä.
Luonnollisesti mitätöity äitiys, mitätöity ihmisarvo, jossa mitätöivöivä toiminta peitetään manipulonnin keinoin, on juuri äidille rankkaa, kun hän joutuu katsomaan samalla, kuinka isä, joka on havainnut, ettei lastensuojelussa kukaan enää välitä miten isä kohtee lasta, kohtelee lasta ja äitiä kaltoin.
Outi Harju-Koskelin, joka jossain vaiheessa työskenteli Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksen johtavana sosiaalivirkailijana ja on yhä kunnan sivuilla mainittuna tässä virassa työskentelevänä, väittää, etteivät vanhemmat kykene olemana tietoisesti läsnä ja ole ajattelussaan korkeaa kognitiota esille tuovia. Vaikka vanhemmilla olisi korkeat moraalieettiset arvot ja jopa kyky toimia niitä arvoja toteuttaen, puhekieli eli sana, merkitsee Helsingin lastensuojelussa enemmän. Sanaa käytetään vallanvälineenä ja väärin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat ole tietoisesti läsnä. Kyse on siitä, että he ovat läsnä tietoisesti ja kärsivät tiedostaessaan olevansa vakavan henkisen väkivallan kohteena ja reagoidessaan tähän tuota väkivaltaa Harju-Koskeliinin kaltaiset, jotka kouluttivat hänet manipuloimaan, voimistetaan vain uusilla manipulaation keinoilla väittäen vanhemman reaktiota osoituksena kyvyttömyyteen (manipuloinnin läpiviemisstrategia).
Ongelmia ei siis kohdata sosiaalisissa suhteissa, vaan ne ylitetään siitä kohtaa missä aita on matalin syyllistämällä aina kaikesta juuri se valittu kohde, jonka tehtäväksi laitetaan kantamaan omalla kontollaan kaikkien ongelmien olevaisuus. Lastensuojelu ei siis olekaan kenenkään tukena todella.
Äidin luonnollinen toive saada tuntea todella tyttärensä on viety toivottomuuteen, koska lapsen isä vihasi häntä niin syvästi ja koska lastensuojelun jokaisella työntekijällä oli jokin oma henkilökohtainen näkemys, jolle perustivat haluttomuutensa välittää lapsen oikeuksista. Se konteksti, josta lapsi tai äiti katsovat olosuhdetta, ei merkitse lastansuojelulle mitään. Normaliteettia ei siis voida edes saavuttaa, sillä normaliteettia ei ole saavutettavissa, jos ihmisiä alistetaan. Aida ylittäminen sieltä mistä on matalinta, ei ikinä saavuta sitä vaikuttavuutta, mitä toivotaan.
Lapsi totesi äidilleen, että tahtoisi lomallaan olla äidillä silloin kun isä on töissä, mutta ei viitsi edes pyytää tätä isältään, sillä ISÄ EI KUITENKAAN SUOSTU. Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Teiro, Pyykönen, Jauho ja perhetyö laittaa lapsen. Ongelmaa ei ole, koska 10-vuotiaalla ei Pyykösen mielestä ole mielipiteeseen oikeutta.
Täällä Mieron tiellä miettiessäni sitä ultimaattumi retoriikkaa, manipulaatiota, jossa mm. väitetään, ettei ympäri Suomea lastensuojeluiden toimintaa tarvitse korjata, koska Aluehallintovirastot ilmoittavat kanteluihin, ettei ole mitään sellaista mitä tulisi korjata, että jos todella ei ole mitään korjattavaa, niin miksi sitten on lastensuojelun toteuttamaa manipulointia ja pahoinvointia ja kärsimystä perheissä, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita? Onko kaikki mukamas vain kuvitelmaa ja mielenharhaa, mitä lastensuojelun kohtelua vastaanottaneet tuovat esille? Onko jokainen lastensuojelutyön heidät rampauttavaksi kokeva todellakin vain tulkinnut tuen väärin ja näin luokiteltavissa yksilöllisyydessään tarkotetuksi jonkun sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen elämän tai jopa kokonaisen organisaation jatkeeksi? Ja jos on niin, eikö se juuri ole alistamista?
Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen havaitsi Pro Gradussaan sosiaalityöntekijöiden oikeuttavan työskentelynsä itse kirjoittamillaan asiakasuunnitelmilla, joiden tuottamisessa sosiaalivirkaijat eivät olleet kohdanneet perheen jäseniä subjeteina, vaan objekteina. Pro Gradujen lähdemateriaalit eivät ole laajoja. Mikä prosenttuaalinen mahdollisuus on saada monen hyvin tuotetun lastensuojelutyön keskeltä juuri ne muutamat tapaukset tutkimusmateriaaleiksi, joissa ollaan näin epäonnistuttu? Eli kuinka moni sosiaalivirkailija todella toimii näinkin törkeästi Helsingissä? Jos Jokinen kykeni tällaista havaitsemaan, miksi asiaa ei korjattu, kun havainto on kuitenkin Helsingin lastensuojelun työntekijän?
Silti vieläkin Helsingin lastensuojelussa tärkeintä on väittää, ettei mitään tarvitse korjata omassa toiminnassa tämänkään kyseisen lapsen kohdalla kirjallisissa lausunnoissa, sillä se näyttää hyvältä lastensuojelussa lausuntoja kirjoittavan minäkuvassa, kun hän peilaa itseään työtä tekeväksi.
Mitäpä jos jokainen vanhempi saisi saman aseman, kuin lastensuojelun viranomaiset ja vain ilmottaisi jopa heroiinipäissään vanhempana, että mitään ei tarvitse muuttaa, koska huumediileri näin totesi ja kukaan ei voisi enää olosuhteeseen puuttua?
Valta selkeästi sokaisee monet.
Tärkeintä eivät ole lapset, vaan aikuisten lapsellisesti haalima valta.
Lastensuojelua tulisi asettaa valvomaan käyttäytymistieteiden laitokset, jotka voisivat oikea-aikaisesti osallistua asiakkaiden rinnalle heitä tukien tarkistamaan sosiaalivirkailijan toiminna mielekkyyden ja lastensuojelutyön laadun. Onhan järjetöntä, että kaikki se tutkimus, jolle perustettiin ihmisiä humaanisti tukeva ja elämää suojeleva tuki, jää lastensuojelutyön toteuttamisessa kuitenkin huomiota vaille. Työssään haavoittavasti toimivia ei saisi päästää vaikuttamaan muiden elämään heitä haavoittaen.
Pyykönen kielsi äitiä vastaan esittämät syytökset - äiti manipuloi lastaan, äiti häiriköi lastaan - ilmoittaen äidin ja äidin äidin muiston tapaamisen kulusta virheelliseksi ja ilmoittan itse muistavan tapahtumien kulun menneen aivan toisin (sisältää todella monen manipulaation keinon kerrostuman). Tätä hän vahvensi vielä toteamalla, että hän tuntee itsensä. Mitä väliä sillä on, että muita manipuloiva tuntee itsensä? Saako se muka heidät lopettamaan muiden manipuloimisen? Lapsen isä totesi aikoinaan äidille olevansa maanpäällinen enkeli, koska joku oli baarissa sanonut näkevänsä isän aurasta isän olevan enkeli, kun äiti puheli yliluonnollisuuksista isän kanssa. Äiti katsoessaan häntä ja lasta koskevaa olosuhdetta on ymmärtänyt, että vastassa on aivan järkyttävän epätasa-arvoinen olosuhde, sillä vain asema lastensuojelussa ja asema huoltajana antaa tälle täysin epäloogisesti ja muita haavoittavasti toimivalle kaksikolle järkyttävän yksinvallan.
Where is the what, if the what is in why?
Lastensuojelussa ei ole korkean kognition velvoitetta. Laadulla ei ole sosiaalisessa työssä väliä. Siksi se ei saavuta toivottua päämäärää ja siksi me luemme älyttömistä olosuhteista, joissa seitsemän sosiaalivirkailijaa on syytettynä valehtelusta ja valheille toimintansa oikeuttamisesta.
Suomalainen lastensuojelu on suoraan kuin Hannu ja Kerttu -sadusta, jossa noita-akka piparkakkutalossaan talon luomalla herkullisuuden mielikuvalla houkuttelee lapset uskomaan hyvyyteensä, jotta voi syödä nämä. Noidan sokeus johti pahuuteen, sillä hän ei osannut nähdä hyvää. Tuo sokeus myös pelasti lopulta sadussa lapset, kunhan sadulle kirjoitettiin uusi loppu. Todellisuudessahan pelastusta ei näin vakavassa olosuhteessa ole, ellei ulkopuolelta tule jotakuta, joka murhaa noidan. Mutta eihän Suomessa ole prinssiä valkoisella ratsulla. Vaikka lapsiasianvaltuutettu Kurttila myöntää ongelmat lastensuojelussa, on valtio antanut hänelle ratsuksi pyörättömät ruostuneet vankkurit ja aseeksi porkkanan. Nekö voisi olla tarvittava miekka ja kilpi lasten oikeuksien toteutumiseksi?
Tekisipä joku tutkimuksen ja väitöksen manipulaation käytöstä lastensuojelutyössä.
Tutustu myös:
Psykologinen manipulointi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen_manipulointi
RSS Feed
