YHTEISKUNTAMME on käynyt läpi mittavia muutoksia liittyen vaikkapa naisten asemaan. Muutokset ovat välttämättömiä, kun yhteiskunta tosiasiallisesti muuttuu koko ajan tasa-arvoisempaan suuntaan.

Hyvä näin, mutta miksi isien arvostaminen ei heijasta yhteiskunnan muutosta vanhemmuuden saralla? Nykyisin isät ovat aktiivisia vanhempia ja haluavat ottaa lapsistaan vastuuta.

VÄITTEENI isien huonosta asemasta perustuu tutkimuksiin sekä tilastoihin, joiden mukaan sosiaalitoimi vahvistaa lähivanhemmuuden äidille 82 prosentissa tapauksista ja käräjäoikeudet antavat lähivanhemmuuden äidille 87 prosentissa tapaamis- ja huoltokiistojen ensiratkaisuista (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2006).

Tasaveroinen vanhemmuus ei jatku eron jälkeen. Sukupuoli ei saisi olla määräävä tekijä, kun arvioidaan vanhemman ­kykyä toimia huoltajana.

Hallitus on tehnyt esityksen uudesta lapsenhuoltolaista. Yhdistyksemme on ollut asiantuntijakuultavana. Olemme yrittäneet oikaista virheellisiä tietoja sekä tuoneet tasaveroista vanhemmuutta käsittelevän parhaan kansainvälisen tutkimustiedon päättäjien saataville.

VUOROASUMINEN edistää lapsen hyvinvointia ja ehkäisee ­ennalta psykososiaalisia ongelmia. Muun muassa Curt Hagquistin laajan tutkimuksen (Karlstadin yliopisto, 2015) mukaan vuoroasuminen myös edistää vanhemman ja lapsen välistä läheistä suhdetta, ­joka on merkittävin tekijä erolapsen hyvinvoinnin kannalta.

Samaan johtopäätökseen päätyi Euroopan neuvosto vuonna 2015 kuultuaan asiantuntijoita. Se suositteli kaikille jäsenmailleen vuoroasumisen ottamista lähtökohdaksi vanhempien eron jälkeen. Lukuisat kansainväliset tutkijat kuten Linda Nielsen laajalla 60 tutkimuksen metatutkimuksella yhtyvät tähän näkemykseen.

Belgiassa lähtökohtainen vuoroasuminen on ollut laissa vuodesta 2006. Italiassa käsittelyssä oleva, hallituksen tukema lakialoite lähtee samasta päämäärästä. Yhdysvalloissa muun muassa Kentuckyn ja Arizonan osavaltiot ovat säätäneet lait, jotka edellyttävät molempien vanhempien luonaolo­aikojen maksimointia. Kanadassa oikeuskäytäntö suosii vuoroasumista.

USEIMMAT nykyiset huoltajuutta koskevat lait ja käytännöt syntyivät Suomessa aikana, jolloin ei ollut tutkimustietoa erolasten hyvinvoinnista.

Vastakohta tasaveroiselle vanhemmuudelle on viranomaisen tai vanhemman suo­rittama lapsen vieraannutta­minen. Vieraannuttaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa ­lasta kohtaan. Meksikossa siitä voi saada 15 vuoden vankeustuomion. Brasiliassakin vieraannuttaminen on kriminalisoitu.

Jos vanhempi estää lapsen pääsyn toisen luokse Bel­giassa, seuraamuksena ovat tuntuvat sakot ja lapsen noutaminen virkavallan avulla.

Italiassa uuden lakiesityksen mukaan huoltajuus voidaan siirtää toiselle vanhemmalle, jos vanhempi syyllistyy vieraannuttamiseen. Suomessapoliisikin on hiljattain ottanut vahvasti kantaa vieraannuttamiseen sekä perättömiin rikosilmoituksiin. Yhteiskunnan tulee vihdoinkin tunnustaa, että isät ovat ­aivan yhtä tärkeitä lapsilleen kuin äiditkin.

Hyvää isänpäivää!

Petri Kolmonen

puheenjohtaja, Isät lasten asialla ry 
​

Teksti julkaistu 11.11.2018 HS:n lukijan mielipiteet osiossa. 


☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ ​Epätäydellinen isä
☞ Epätäydellinen äiti
☞ Yhteydenpito on ihmisoikeus, sen rajoittaminen ei perustu sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin☞ Vieraannuttaminen oikeusministeriön työpöydällä rikosasiana
☞ Turun lastensuojeluillassa 9.5 julkistetaan Vuoden Vieraannuttaja: vielä ehtii vastata kyselyyn!
​☞ Koulut toivotaan mukaan vieraannuttamisenvastaiseen työskentelyyn
☞ Kriisin kasauttaminen vieraannuttamisen kohteen harteille kuormittaa vanhemmuutta
☞ ​Vieraannuttamisen katkaisua kohti

Loppusyksystä 2016 sanoitti alakouluikäinen lapsi vanhemmalleen koulukaveristaan huolta. Kaveri asuu tädin luona, jota kaverin tulee kutsua äidikseen, koska täti näin tahtoo. Kaveri oli kertonut, ettei tahtoisi asua tädin luona ja ettei täti ollut mukava, vaikka näyttelikin mukavaa hänen isovanhemmilleen. Kaverilla oli joku tukitaho, joku toinen täti, jonka kanssa tämä toivoi saavaansa mielummin asua. Kaveri kertoi, ettei ollut vuosiin tavannut äitiään ja isäänsä. Äiti oli kuulemma alkoholisti ja ollut mielisairaalassa ja vain tämä kuva lapselle oli äidistään annettu vuosien ajan. Kaveri oli kertonut ikävöivänsä äitiään.

Kun pohdimme sijaishuollon toimintaa jää todella kysyttäväksi missä mennään mäkeen, kun lapselle ei ole vuosia kestäneen sijaishuollon aikana annettu tarvittavaa tukea eroahdistukseen ja ikäväänsä biologisia vanhempia kohtaan. Miksi ei huomioida lapsen kiintymystä, kun lapsi ei kuitenkaan kykene ymmärtämään todella syytä sille miksi hänet erotetaan täysin vanhemmista, joihin hänellä on tunneside? Miksi lapselle puhutaan vain negatiivisia asioista vanhemmastaan? Suuren huolen aiheuttaa lapsen kertomus sijaisvanhemmasta, joka näyttelee mukavaa ja lapsen toive, ettei tämän kanssa tarvitsisi asua.

​Miten tällainen on jäänyt vuosien ajan sosiaalitoimelta huomioimatta? Miksi sijaisvanhemmilla on oikeus pakottaa lapsi kutsumaan itseään isäksi tai äidiksi, kun sijaishuoltopaikka voi vaihtua monesta syystä ja tuokin suhde katketa?

Mitä tehdä silloin kun kuulee lasten puheissa epäonnistuneesta sijaishuollosta? Ei meillä tällaiseen ole ohjekirjaa olemassa ja kaiken lisäksi kuka haluaisi puuttua viranomaistoimintaan, kun asia ei suoraan koske omaa elämää? Harva päättäjäkään todella välittää siitä miten lapsia maassamme todella kohtelevat viranomaiset. Osa päättäjistämme on päättänyt tienata osallistumalla tähän sijaishuoltobisnekseen.
Vanhempi oli kuitenkin yhteydessä sijaishuoltoon sähköpostilla ja ilmoitti kuulemastaan todeten, että sosiaalihuollon vastuulla on mitä tiedolla tekee. Lastaan vanhempi neuvoi kertomaan kaverilleen, että tämän pitäisi kertoa kokemuksistaan lastensuojelun tädille.

Meni muutamia viikkoja ja lapsi kertoi lisää kaverinsa kohtalosta. Nyt tuli tarkennusta siitä miten sijaisäiti kohtelee kaltoin sijaislastaan. Koulutyövälineen melkein unohdettuaan lasta oli haukuttu idiootiksi ja kun lapsi ei ollut tahtonut siivota huonettaan, oli häntä haukuttu kusipääksi. Kaveri oli kertonut opettejalleen saamastaan kohtelusta ja opettaja oli lapsen kertoman mukaan todennut: "Aikuiset voivat joskus puhua näin lapsille."

Mistä asti aikuisilla on ollut oikeus haukkua lapsia idiooteiksi ja kusipäiksi? Mikä tämän muka oikeuttaisi aikuiselle oikeudeksi? Varsinkin, kun lapsi on erityistä huolenpitoa ansaitseva lapsi sijaishuollon asiaakkaana erotettuna täysin biologisista vanhemmistaan, onko oikein, että sijaisäiti, joka tahtoo lapsen kutsuvan häntä äidikseen, ottaa oikeudekseen saada kutsua lasta kusipääksi?

Lapsi kertoi lohduttaneensa kaveriaan ja ihmetelleensä opettajan reaktiota sekä neuvoneen kertomaan lastensuojelutädille mitä on tapahtunut. Opettaja ei ollut lohduttanut oppilastaan, eikä ollut osoittanut lapselle haluaan auttaa tätä, vaan oli jättänyt avunpyyntöä sanoittavan lapsen yksin kavereineen pohtimaan jotain toista ratkaisua ongelmaan. Oli puhuttu lastensuojelusta, mutta kaveri oli kertonut, että häntä tavataan lastensuojelusta vasta kesällä eli puolen vuoden kuluttua. Kaverin lastensuojelutäti ei ollut edes antanut puhelinnumeroaan lapselle, jonka asioista ja olosuhteiden laadusta on kuitenkin vastuussa. 

Lapsi kertoi sijaisäidin haukkuneen myös sijaislapselle tämän ystäviä ja todenneen, ettei sijaislapsen tulisi olla näiden kanssa, kun sijaislapsi oli kertonut ketkä kaksi lasta tahtoo kutsua syntymäpäivilleen. Lasten persoonalliset ominaisuudet eivät kelvanneet sijaisäidille.

Vanhempi oli uudelleen huolestaan yhteydessä sijaishuoltoon. Tällä kertaa hänelle soitettiin takaisin. Puhelu oli lämpimästi ystävällinen ja ymmärtävä ja sosiaalihuolto osoitti myös huolta asiakkaansa sanoittamista seikoista tuoden esille, ettei olosuhteiden tulisi olla näin. Vanhempi toi esille halunsa salata henkilöllisyytensä, pohti sosiaalihuollon mahdollisuutta koululta tiedon hankkimiseen, kun lapsi oli sanoittanut huoliaan opettajalleen ja totesi viranomaiselle, ettei hänellä ole ensikäden tietoa, vaan kertomus on lapsen kertomuksen varassa. Yhdessä keskusteltiin hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, että lapsen kokemus tulee ottaa aina vakavasti ja lapset tulee huomioida aikuisiin reagoivina ja huoliaan sanoittaessaan apuapyytävinä. Keskusteltiin tutkimuksista, joiden valossa oli havaittu, ettei lasten kaltoinkohtelua sijaisperheessä aina osata tunnistaa ja tunnustaa. Vanhempi ihmetteli, ettei sijaishuollon asiakaslapsella ole itsellään yhteystietoja lastensuojelun vastuusosiaalivirkailijalleen. Virkailija antoi suoran yhteystiedon tahoon, jonne olla yhteydessä juuri kyseisestä lapsesta jatkossa mahdollisen tarpeen vaatiessa.

Meni viikkoja pari ja lapsi sanoitti lisää huolenaiheita kaveristaan. Yhä painottui huoli kaverin vaikeuteen päästä kertomaan elämästään lastensuojelutädilleen. Lapsi oli nähnyt kuinka sijaisäiti oli tarttunut sijaislapsen kaulukseen niskasta ja repinyt lasta näin tahtomaansa suuntaan ja kuullut kuinka sijaisäiti oli samalla haukkunut lasta muiden lapsien seurassa epäkelvoksi ja verrannut tätä muihin lapsiin.
Miksi sijaisvanhemmilla olisi oikeus koskea alakouluikäiseen lapseen tavalla, johon oikeutta ei ole lasten biologisilla vanhemmillakaan? Eihän koiriakaan saa repiä kaulapannasta.

Kaverin äiti oli kuollut. Kaveria ei oltu lohdutettu, kun hän oli itkenyt äitinsä kuolemaa. Sijaisäidin reaktio oli ollut jotain tämän suuntaista: "Minkäs minä sille mahdan, että äitisi kuoli."

Jostain syystä sijaishuolto ei välitä siitä miten heidän asiakaslapsilleen kerrotaan vanhempansa kuolemasta, eikä ole kiinnostunut arvioimaan saako lapsi tuolla hetkellä tarpeisiinsa vastaavaa huomiota. Nähtävästi lapsille saa kertoa oman vanhempansa kuolemasta ihan miten vain ja lapsen surua ei tarvitse kunnioittaa. Pääseeköhän lapsi edes äitinsä hautajaisiin, kerrotaanko minne äiti haudattiin ja viedäänkö häntä haudalla muistamaan äitiään, kun äiti on hänelle määritelty vain mielisairaaksi alkoholistiksi ihmisenä?

Tottakai vanhempi alkoi itkemään oman lapsensa kertoessa kaverinsa äidin kuolemasta, kun taustalla oli tieto kaverin vuosia kestäneestä ikävästä äidin luo. Tuo ikävähän ei saanut onnellista loppua. Luonnollisesti tieto, ettei kaveria kukaan ollut lohduttanut myös itketti vanhempaa ja hoivavietti sai pohtimaan miten itse olisi käsitellyt näin vakavan asian pienen lapsen kanssa. Lapsi kertoi itkeneensä itsekin koulussa, kun kaveri kertoi ikävöidyn äitinsä kuolemasta. Vanhempi lohdutti omaansa tämän tarpeen verran parhaan kykynsä mukaan.
Vanhempi oli yhteydessä annettuun yhteyshenkilöön lastensuojeluun sähköpostilla ja puhelimitse. Tällä kertaa puhelu ei ollutkaan enää lämmin, ystävällinen, ymmärtävä tai välittävä. Uusi viranomainen oli kylmän kankea ja ammattitaidottomuudessaan täysin kykenemätön mm. validaatioon, joka pitäisi olla johtavalla sosiaalivirkailijalla työmenetelmänä hallussa. Virkailija ei osannut ennakoiden tietää globaaleja tunteita, joita aikuiset kokevat, kun ovat huolissaan jonkun toisen lapsesta niin paljon, että kokee tarvetta olla yhteydessä lastensuojeluun. Kyllähän ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija osaa ymmärtää, ettei yhdestäkään ihmisestä ole mukavaa olla sijaishuoltoon yhteydessä sellaisesta aiheesta, jossa tuodaan esille mahdollisesti sijaishuollon epäonnistuminen.

Tämä virkailija pakeni perinteisen selityksen taakse:"Koska ette tiedä kokonaisuutta, ette voi tietää mistä on kyse."

Onhan se todellakin niin, ettei lapsen salaiseksi luokiteltuja tietoja saa kertoa huolta lapsesta esille tuovalle ja näin asian kuuluukin olla, mutta on aika kummaa sijaishuollolta paeta tällaisen selittelyn taakse, kuin selittely tässä muodossa poistaisi mukamas huolen olevuuden. Lapsen sanoittama hätä onkin peiteltävissä sanoilla:"Ette tiedä kokonaisuutta." Erikoinen on myös sosiaalihuollon näkemys, että se tietäisi kokonaisuuden, jos tapaa lasta vain kerran vuodessa tai kerran puolessa vuodessa muutaman tunnin ajan.

Vastuusosiaalivirkailijanhan tulisi toimia lastakoskevissa oikeudellisissa asioissa lapsen äänenä lapsen ollessa sijaishuollon asiakas, varsinkin kun biologiset vanhemmat eivät ole lapsen elämässä mukana, lapseen säännöllisesti kontaktoituen. Ja lastensuojelu ei voi ulkoistaa tätä tehtäväänsä edes sijaisvanhemmalle, jolla myös on oikeus tuoda esille näkemyksensä asioista ja olosuhteista.

Lapsen edun toteutuminen vaarantuu, kun lastensuojelu ei todella kuule lasta, vaan kuulee vain sijaisvanhempaa lapsen asioissa kiireisesti kerran tai kaksi vuodessa.

Virkailija heti puhelun alussa tahtoi vanhemman keskittyvän vain oman lapsensa elämään ja ettei tämä lapsi kuormittuisi kaverinsa kertomuksista kuin olisi vihjannut, että tällaiseen neuvoon olisi edes tarvetta, sen sijaan että olisi tuonut esille, että aikoo tehdä lapsia kuormittavalle seikalle jotain. Virkailija ei kysynyt kuinka lapsi voi? Virkailija tahtoi painottaa, että toivoo häneen luotettavan ja kertoi olevansa ammattilainen. Kuinka moni sosiaalivirkailija piiloutuu itse määrittelemänsä ammattilaisuutensa taakse perusteluissaan, sen sijaan että toisi puheissaan esille jotain sellaista minkä perusteella häneltä viestiä vastaanottava voisi itse huomata mahdollisen ammattimaisen työjäljen sekä lasten edun näkökulmasta luotettavuuden?

Vanhempi ei missään vaiheessa kyseenalaistanut ammattitaito ja väitänyt viranomaista ammattitaidottomaksi ja ihmetteli miksi viranomainen tahtoi painottaa olevansa ammattilainen ja vaatii luottamusta. Vanhempi ihmetteli tätä todella luettuaan kuitenkin paljon siitä missä kaikessa lastensuojelu ontuu.

Tuo puhelu sosiaalihuollon kanssa sai hyvää toivoneen vanhemman närkästymään. Kylmä jopa ylimielinen kohtelu, josta olisi voinut tulkita sosiaalihuollon syyttävän vanhempaa jostain, sai miettimään vanhempaa mitä todella voi tehdä, jos lastensuojelun reaktio on vain todeta:"Te ette tiedä kokonaiskuvaa." Eikö lasten etua ajatellessa juuri tärkeintä ole, että lastensuojelussa lapsen asioista vastuussa oleva sosiaalivirkailija kykenee hahmottamaan lapsen oman kuvan olosuhteista ja elämästään ja osaa tuon tärkeimmän subjetiivisen kokonaiskuvan kohdalla suunnitella toimintaansa? Eikö kokonaiskuvassa juuri lapsen kokemukset ole tärkeimpiä? Eikö lastensuojelun kuulu juuri huomoida lasta ja vastata tämän tarpeisiin?

Kyse on kuitenkin alakouluikäisistä kilteistä lapsista, joissa itsessään ei ole mitään sellaista huolta, jossa voisi nähdä lapset haastavina kasvatettavina. 

Vanhempi ihmetteli miksi sosiaalihuolto toivoo, että hän tekee kaikkensa katkaistakseen lapsensa mahdolliset oireilut huolestuttavassa olosuhteessa ja vastuutti vanhempaa näin, sen sijaan, että lastensuojelu toteaisi toimivansa korjatakseen olosuhteen johon lapset ja vanhempikin olivat reagoineet pohtien ratkaisua olosuhteen korjaamiseksi. 

Vanhempi totesi virkailijalle, että vastuu on nyt sosiaalihuollolla lasten asioissa ja totesi, että varmasti tilanne saa huojennuksen, kun lasten puheissa esiintyy taasen lastensuojelutäti, joka tahtoi ottaa selvää kuinka lapsi voi ja kuinka voi välittäen lapsesta korjata olosuhteen. Vanhempi esitti näkemyksenään, että sosiaalihuollon tulisi kontaktoitua lapseen säännöllisesti niin kauan kuin huolenaihe on yhä puheenaiheena asiakkaansa kertomuksessa ja toimia olosuhteen korjaamiseksi. Sitten viranomaisella oli taasen kovasti kiire ja puhelu sai näin negatiivisen lopun ilman viranomaisen tahtotilaa osoittaa ymmärtämistä lapsien tarpeita kohtaan.

Viranomainen ei pahoittellut kiirettään, kuten hyvät tavat velvottaisi toimimaan, vaan toi tärkeilleen esille tärkeyttään ja antoi vanhemman näin ymmärtää olevan hänelle häiriöksi hänen työpäivässään estäen jotenkin jonkin asian toteutumista.

Kuinka montaa lasta kohdellaan kaltoin sijaishuollossa?

Toisia on hakattu jopa ongenvavoilla ja pidetty ruokasäännöstelyssä ilman tarvittavaa määrää ravintoa. Sijaisvanhempia on tuomittu oikeudessakin.

Avohuoltohan kovin herkästi on yhteydessä poliisiin ja muihin yhteistuötahoihin, kun on huolta koskien biovanhempien toimintaa, mutta miten toimii sijaishuolto, kun huoli koskee sijaisvanhemman toimintaa?
Kuinka moni lapsi jää vaille todellista välittävää aitoa ihmissuhdetta sijaishuollon aikana? Kuinka moni lapsi joutuu kasvamaan lapsuuden turvattomassa tai jäsentymättömässä suhteessa sijaisvanhempaansa? Kuinka moni sijaishuollon kasvattama lapsi kasvaa vailla hellyyttä ja rakkautta? Moniko lapsi ottaa vastaan vastuuviranomaisen kiireen ja syyllistyy tämän edessä syyttä suotta? Kuka tukee lasta, kun vastuusosiaalivirkailija ei ota kantaakseen vastuutaan?

Vieraannuttamisella tarkoitetaan erotilanteen jälkeen ilmenevää toisen vanhemman harjoittamaa tahatonta, tahallista tai jopa pakkomieleistä etävanhemman tapaamisen ja yhteydenpidon hankaloittamista tai 
täydellistä estämistä ja lapsen käännyttämistä etävanhempaa vastaan.

Erotilanne on lapselle aina hankala. Lisäksi noin 2500 eroperheen lasta joutuu vuosittain kärsimään jonkinasteisesta psyykkistä kehitystä vaarantavasta vieraannuttamisesta. Lievässä tapauksessa lapsi on stressaantunut ollessaan yhteydessä kohdevanhempaansa, mikä voi ilmentyä esim. vastahakoisuutena lähteä tapaamiselle. Vakavahkossa tapauksessa lapsi joutuu ylläpitämään kahta erillistä maailmaa ja identiteettiä ollessaan vanhempiensa kanssa yhteydessä. Erittäin vakavissa tapauksissa lapsi ei halua olla lainkaan yhteydessä etävanhempaansa, ja häneen kohdistuvat vihantunteet hallitsevat lapsen ajatusmaailmaa.

Myös vieraannuttamista kokevat etävanhemmat kärsivät tilanteesta Heidän tuska on rinnastettu lapsen 
kuolemaan tai katoamiseen. Tuskaan vaikuttaa paitsi kontaktin puute myös usein tietämättömyys ja 
huoli lapsen elämän tapahtumista sekä mitä tämä etävanhemmasta ajattelee. Näin ollen etävanhempi on 
lapsensa armoilla. Monet eivät enää uskalla kyseenalaistaa lapsen tekemiä päätöksiä, pyyntöjä tai mielipiteitä, puhumattakaan heidän rankaisemisestaan, koska he pelkäsivät lapsen reagoivan siihen kielteisesti ja katkaisevan yhteydenpidon.

Vieraannuttamisen kriminalisoinnista on tehty lakialoite vuonna 2012, ja sen on allekirjoittanut 141 kansanedustajaa. Aloitteen läpimeno kuitenkin viipyy. Viranomaiset tunnistavat vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen melko hyvin, mutta lain mukaan puuttumismahdollisuudet ovat erittäin huonot. Lastensuojelun apu on paremman puutteessa perhetyö - keskustelua. Ongelma on, ettei vieraannuttamista harjoittavan osapuolen ole pakko suostua perhetyöhön. Voi myös olla, että perhetyöhön suostutaan
pitkin hampain, mutta työntekijöiden työt tehdään mahdollisimman hankalaksi kaikin mahdollisin tavoin.
Lastensuojelu ei voi tässä tilanteessa kuin vain voivotella ja sanoa, että "kyllä teidän pitäisi opetella sopimaan asiat, kun teillä on yhteiset lapsetkin". Mutta mitä toinen vanhempi voi oikeasti tehdä toisen ollessa täysin yhteistyöhaluton ja -kyvytön?

Oulussa 15.4.2015 vieraannuttamiskoulutuksessa puhuneet oikeuspsykiatrian 
asiantuntijat huomauttivat, etteivät pehmeät menetelmät vaikuta vieraannuttajan käyttäytymiseen, 
koska käytöksen taustalla on useinmiten vaikeitakin persoonallisuushäiriöitä.

Sanktioiden puuttuessa voitte vain kuvitella, paljonko vieraannuttamisen aiheuttamat huoltajuuskiistat 
kuormittavat mm. tuomioistuimia, lastensuojelua, poliisia ja terveydenhuoltoa.

Vieraannuttamiselle lapsena altistuneet ovat kertoneet esim. seuraavista oireista:
70 %:lla oli merkittäviä masennusoireita
33 %:lla oli vakavia alkoholi- ja muita päihdeongelmia

Kaikki viranomaiset ovat yhtä neuvottomia ongelman edessä. Lääkkeeksi tarjotaan huoltajuusoikeudenkäyntiä, vaikka kyse on henkisestä väkivallasta lasta ja etävanhempaa kohtaan. 
Henkinen väkivalta on rikos, mutta viranomaisten mukaan maininta on liian "löysä" oikeuskäsittelyyn. 
Ennakkotapauksiakin on vain yksi: Hilkka Ahde.

Lakialoitteen pikainen, muttei hätäinen loppuun vieminen on ensisijaisen tärkeää sekä eroperheille että 
Suomen kansantaloudelle. Hyvät päättäjät – ottakaa vieraannuttamisen kriminalisointi yhteiseksi 
asiaksenne heti uuden vaalikauden alkaessa. Tämän inhimillisen vääryyden oikeutus pitää poistaa!


Anu Huusko


Laajasti vieraannuttamisesta: http://www.pesue.org/tietopankki/

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta 
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun

Vaalit on sitten käyty ja kansa on puhunut joten pulinat pois

Minusta täytyy vähän pulistakin ja avata tuloksen merkitystä. Muistutetaanpa mieliin mitä vaaleissa tuli luvattua. Puolueista kaksi erosi vaalilupauksissaan selkeästi muista. Vasemmistoliitto vastusti leikkauksia ja oli sitä mieltä, että velkaa voidaan ottaa lisää ja näin säilyttää hyvinvointivaltio. Ai niin, vastustihan Vasemmistoliitto armeijan uusien lelujen hankintaa. 

Perussuomalaisilla oli käytössään oikea toivomusten kaivo. Luvattiin ruuan ALV:n laskua, autoveron poistoa, eroa EU:sta, piuhojen irrottamista Kreikasta, tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista, maahanmuuton suitsimista, maahan jo muuttaneiden pihalle heittoa ja niin edelleen.

Muut puolueet, jotka saivat kansanedustajia, kilpailivat lähinnä vaaleissa pisimmällä leikkauslistalla.

Todelliset vaalivoittajat olivat Keskusta, joka kasvatti edustajamääräänsä neljällätoista ja Vihreät, jotka kasvattivat edustajamääränsä viidellä kansanedustajalla. RKP piti edustajamääränsä samana eli voidaan todeta saaneen oikean torjuntavoiton.

Kaikki muut puolueet hävisivät jytkytyksestä huolimatta vaaleissa. 

Ennen hallitusneuvotteluja käytiin myös työmarkkinajärjestöjen kanssa pikainen keskustelu, jossa oli tarkoitus pidentää työaikaa sadalla tunnilla. Käytännössä Sipilä oli elinkeinoelämän juoksupoikana poistamassa ns. pekkasia, joita on vuodessa tietenkin sattumalta tasan sata tuntia. Tämä olisi tarkoittanut suoraan palkanalennusta ja työajan pidennystä, johon ei suostuttu, koska työntekijöille ei ollut tarjolla yhtään mitään. 


Kansallisesta edusta

Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset aloittivat tämän jälkeen vääntämään hallitusohjelmaa. Ensin päätettiin käydä läpi maahanmuutto ja Eu- politiikka.

Eu-poliittinen työryhmä linjasi, että kaikki päätöksenteko on lähdettävä kansallisen edun pohjalta. Kriisimaita tuettaessa on maan itse pyrittävä ratkaisemaan ongelmansa. Vasta tämän jälkeen voidaan lapata rahaa kriisimaahan. 

Siis Täh!

Aina kun tehdään poliittisia päätöksiä ensimmäisenä otetaan huomioon kansallinen etu, eli Suomen tasavallan etu. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Itse asiassa jokaisen Suomen kansalaisen on aina otettava huomioon Suomen etu kaikessa toiminnassaan. Tämä koskee niin poliitikkoa kun raksamiestäkin. Toinen "suuri" läpimurto on, että kriisimaan on pyrittävä itse ratkaisemaan ongelmansa. Mitään uutta tässäkään ei ollut. 

Muistan kuulleeni Soinin suusta lukuisia kertoja, että piuhat irti, etelän vetelät, roistovaltiot ja niin edelleen.

Mietitäänpä hetki, jos oltaisiin toimittu näiden "hauskojen" kaskujen mukaan. Kreikka on maa, mikä on aseistautunut hampaisiin asti Turkin takia. Jos EU olisi lopettanut hyysäämisen, niin Kreikassa olisi aika nopeasti loppunut esim. lääkkeet ja ruoka, ja energiahuolto olisi pysähtynyt. Siinä vaiheessa, kun ihmisiä olisi alkanut kuolla sairaaloihin lääkkeiden pulan takia, niin on takuuvarmaa, että niitä oltaisiin lähdetty hakemaan sieltä, missä niitä on, vaikka aseiden avulla. Tämä olisi tarkoittanut tunkeutumista naapurivaltioiden alueelle. Tällöin olisi käynnistynyt täysimittainen sota, johon olisi voinut tempautua mukaan koko Eurooppa – myös Suomi. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen armeija ei ollut saanut palkkoja puoleen vuoteen. Yle kävi haastattelemassa Pietarin sotilaspiirin everstiä, joka totesi, että mies, jolla on Kalashnikov, ei näe nälkää. Tilanne olisi ollut Kreikassa aivan sama kuin Venäjällä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Jytkytyksen takia pohdittiin hallitusneuvotteluissa myös maahanmuuttoa eli mamutusta.

Työryhmä linjasi, että työperäistä maahanmuuttoa lisätään ja kiintiöpakolaisten määrä pidetään samana. Tämän lisäksi rikoksiin syyllistyneiden karkotuksia nopeutetaan ja kriminalisoidaan terroristijärjestöön kuuluminen.

Siis Täh!

Ainoa uusi asia tässä on, että työperäistä maahanmuuttoa helpotetaan. Meillä on jo laissa pykälät siihen, että rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat voidaan karkottaa. Ongelma on siinä, että aina ei tahdo löytyä maata, joka suostuu vastaanottamaan karkotuspäätöksen saaneen. Itämereenkö ne pitäis tiputtaa? Meillä on nyt jo kriminalisoitu rikollisjärjestöön kuuluminen, eli siinäkään ei ole mitään uutta!


Nyt jytkytetään

Näyttää siltä, että herra jytkyttäjä on puolueensa kanssa tekemässä ennätystä takinkäännön nopeudessa ja määrässä. Yllä kerroin hyvin tarkkaan, että mikään ei tule muuttumaan, vaikka kuinka jytkytetään. Peräänkin äänestäjien kuluttajasuojan perään. Itse olen tottunut rehtinä suomalaisena, että mikä luvataan se pidetään.

Hyysäystä

Minä käsitän tämän Perussuomaisten lanseeraaman hyysäys termin seuraavalla tavalla:

Virtanen on sunnuntaikävelyllä Vantaanjoen rantamilla ja huomaa, että Möttönen on pudonnut jäihin ja huutaa apua. Koska Virtanen ei halua hyysärin mainetta, niin hän huikkaa takaisin, että en ole hyysäri ja jokainen pärjätköön omillaan ja jatkaa matkaa.

Oikeasti kukaan täyspäinen ihminen ei toimi näin vaan aloittaa pelastustoimet välittömästi ihonväristä riippumatta.


Mitä tilaa sitä saa

Nyt meillä on tulossa kolmen hyvin konservatiivisen puolueen hallitus, joka on jo ilmoittanut, että sosiaalitukien indeksikorotukset jäädytetään ja säästöjä pitää saada ainakin neljän miljardin edestä. Muuten; miljardi on tuhat miljoonaa eli valtava määrä rahaa. 

Takuuvarmaa on, että se kurjuus, jonka säästöt aiheuttavat, tulee painottumaan siihen kansanosaan, joka muutenkin on jo heikoilla. Terveydenhuollon- ja sosiaalitoimen palvelut ovat leikkauksien kohteena. Jo indeksikorotuksien jäädyttäminen vaikuttaa todella paljon tuilla elävien lapsiperheiden arkeen.  Paradoksi on siinä, että tämän heikoimmalla oleva kansanosa äänestyskäyttäytymisellään valitsi tämän hallituksen, joka nyt leikkaa.

Sipilä on sanonut, että kurjuutta jaetaan tasan kaikkien kesken. Samat leikkaukset koskevat niin vuorineuvosta kun siivoojaakin. Harvemmin vaan on nähty vuorineuvosta jonottamassa terveyskeskukseen taikka istuskelemassa sossun penkillä.

Muuten alla olevan linkin takaa aukeavat ne valtavat summat, mitkä maahanmuuttaja saa.

http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/vastaanottotoiminta/vastaanottoraha

Toimeentulotuki taas on 485,50 euroa

http://www.stm.fi/toimeentulo/tuet_ja_etuudet/toimeentulotuki

 
Hyysäri

"Takinkääntö on aina hyvin suhteellinen käsite"
- Timo Soini 13.5.2015


Uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ETSIVÄHARJOITTELUSSA
☞ Venäläisessä mielisairaalassa lapsille esitettiin Uhrilampaat elokuva
☞ VAROKAA, OLEN MBD
☞ Allergiaohjelman uhri (Uhri #7)
☞ Voimakkaat mielikuvat Kansallisen Allergiaohjelman propaganda-aseena
☞ Äitiydenkö tuhoaminen on lastensuojelua?☞ Kansallinen Allergiaohjelma – pyyteetöntä työtä lääketeollisuuden hyväksi jo vuodesta 2008 
☞ Diagnoosi: Vauvat nyt vain itkevät (Uhri #6)
☞ Ammattiauttajat hallitsevat retoriikalla
☞ Hullun leima huostan oikeuttajana
☞ Bulgarialaiselle kätilölle syyte vauvan murhayrityksestä: Video erityisen julma 

Hyvä Satakunnan tai Pirkanmaan alueen lastensuojelun asiakasperheen huoltaja, 

oletko kiinnostunut asiakaslähtöisen lastensuojelutyön kehittämisestä?

Olen Tikkurilan Laurea - ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelija ja teen opinnäytetyötä huoltajien kokemuksista lastensuojelutyöstä. Opinnäytetyön tarpeellisuus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön esittämään tavoitteeseen lisätä asiakkaiden osallisuutta ja äänen kuulumista sosiaalipalvelujen asiakaslähtöiseksi kehittämiseksi.

Opinnäytetyössäni kerään tietoa lastensuojelutyöstä huoltajien kokemana haastattelemalla lastensuojelun asiakasperheiden huoltajia, joilla on vähintään vuoden kokemus lastensuojelun asiakkuudesta. Haastatteluista saatua tietoa käytetään lastensuojelutyön, viranomaisyhteistyön sekä lastensuojelutyössä käytettävien palvelujen kehittämiseen. Lisäksi saatua tietoa käytetään kehittämään neuvola- ja kouluterveydenhoitajien työtä ennaltaehkäistäessä lastensuojelun tarvetta.

Opinnäytetyö on myös osa hanketta, joka liittyy alkavan sosiaalialan yrityksen tavoitteeseen tarjota asiakaslähtöisiä tukipalveluja lastensuojelun asiakkaille ja ennaltaehkäiseviä perhetyön palveluja perheille, joilla lastensuojelun asiakuutta ei vielä ole. Hankkeeseen liittyen opinnäytetyö tuottaa tietoa lastensuojelun asiakas-perheiden palvelutarpeista sekä lastensuojelua ehkäisevien palvelujen tarpeista.

Haastatteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja osallistumisen voi keskeyttää missä tahansa opinnäytetyön vaiheessa ennen sen julkaisemista. Haastatteluista saatu aineisto käsitellään luottamuksellisesti ja tulokset raportoidaan nimettömänä. Aineistoa käytetään ainoastaan tätä opinnäytetyötä varten ja aineisto tuhotaan heti raportin laatimisen jälkeen. Tuhoamiseen asti aineistoa säilytetään niin, että siihen ei pääse käsiksi kukaan muu kuin opinnäytetyön tekijä. Osallistujista huolehditaan siten, ettei haastateltavaa voida yhdistää opinnäytetyössä esiin tuleviin tietoihin. Haastateltavista ei myöskään kerätä tietoa muualta.

Omakohtaiset kokemuksenne ovat tärkeitä ja auttavat kuvaamaan luotettavasti lastensuojelun asiakasperheiden huoltajien kokemuksia lastensuojelutyöstä sekä näkemyksiä sen kehittämisestä.

Mikäli olet kiinnostunut haastatteluun osallistumisesta, voit lähettää sähköpostitse yhteystietosi alla olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin otan Sinuun yhteyttä kertoakseni tarkemmin opinnäytetyöstäni ja sopiaksemme mahdollisen haastatteluajankohdan ja - paikan. Haastattelut toteutetaan maalis-huhtikuun 2015 aikana.


Yhteistyöstä kiittäen

Terveydenhoitajaopiskelija
Tuula Ivanoff
[email protected]


Lokakuun liikkeen omia julkaisuja:


☞ Lastensuojelun asiakaskysely
☞ Tee ilmoitus viranomaisesta
☞ Ammattilainen - Ilmoita laiton käytäntö
☞ Oikeusturva kysely
☞ Pieni lasuopas
☞ Koulutus- ja konsultointipalvelut
☞ Kansalaistukiverkosto
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ Leeni Ikonen: An advisory for child welfare clients
☞ "Vedä huolilippu salkoon" - gallup
☞ Made in Finland – Bisnestä perheet! 

Suomalaisten perheiden kulta-aika on jo tovin ollut ohi, jos sitä koskaan on ollutkaan. Yksilökeskeinen yhteiskuntamme ei osaa toimissaan ottaa huomioon perheitä sellaisina yhteiskunnan perusyksikköinä, mitä ne todella ovat. Lastensuojelullisissa toimenpiteissä ei aina suostuta ymmärtämään, millaisin toimin perhettä parhaiten hoidetaan, samaan aikaan, kun vaikeuksien kanssa painivat perheet eivät aina hyväksy ongelmiensa vakavuutta.

Lasten monivaiheista kehityskulkua kaiken vastaanottavasta lapsesta kohti itsenäistyvää aikuista ei kyetä täysin ymmärtämään. Jo nuorikin lapsi kapinoi tehden vanhempiinsa pesäeroa, kun toisaalta taas murrosikäinen nuori voi hyvinkin vahvasti reagoida ongelmallisella käytöksellään kotioloihin. Milloin kyse on terveestä pesäeron tekemisestä, milloin vahvasta reagoinnista, ei ole mahdollista muutamalla kotikäynnillä tai haastattelulla selvittää sosiaaliviranomaisen pätevyydellä - Parhaimmatkaan ammattilaiset kun eivät siihen pysty.


Ylitulkintaa

Kukaan tuskin voi väittää, etteikö olisi tilanteita, jossa lapsen kehityksen ja kasvun kannalta toisenlainen kasvuympäristö olisi todella ainoa oikea ratkaisu. Elämme kuitenkin aikana, jota yhä vahvemmin psykologisoidaan ja yhä useampi henkilö kuvittelee ymmärtävänsä psykologiselle kehitykselle haitallisia piirteitä, vaikka tieto pohjautuisi lähinnä popularisoituihin teoksiin ja iltapäivälehtien kohu-uutisiin. Tämä inhimillinen piirre luulla tietävänsä asioista enemmän kuin todella tietääkään (niin kutsuttu vahvistusharha) koskettaa myös lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä viranomaisia.

Niinpä yhä useammin lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ylitulkitsevat tilanteita ja suojelevat lapsia myös sellaisilta ongelmilta, joille ei löydy todellisia perusteita. Samalla sokaistutaan silmien edessä oleville oikeille hätätilanteille, jos pienetkin arjen haasteet nähdään vakavina vaikeuksina. Uskomus, jonka mukaan vakavimmat ongelmat jäävät piiloon, aiheuttaa vaikeuksia tunnistaa, milloin on kohdannut todellisen hädän ja milloin sellaisen on maalannut vain mielessään.

Kun perheenjäseniä erotetaan toisistaan, puututaan vakavalla tavalla perheen dynamiikkaan. Suuntaa, mihin se näillä toimin muuttuu, ei voida etukäteen tietää. Useimmiten samalla muovautuu lasten käsitys myös yhteiskunnan toimista ja odotuksista. Onkin erittäin tärkeää pysähtyä miettimään, milloin päätetään lähettää se vakavin viesti kaikista, joka tuomitsee perheen olevan kyvytön vaikeuksista ylipääsemiseen ja avun sijasta tarjotaan perheen hajoittamista.


Ongelmia ei voi eristää

Lapset käsittävät maailmasta ja ympäristöstään paljon enemmän, kuin usein haluamme ajatella. Mikään ei voisi olla parempi viesti lapsillemme annettavaksi kuin se, että vakavienkin haasteiden edessä ihmisten on mahdollista muuttua ja asioihin on olemassa ratkaisuja. Mikäli välitämme viestin, että yhä pienempi vaikeus on mahdoton ratkaistavaksi, mitä se kertoo kehittyvälle lapselle yhteiskuntamme kyvystä auttaa, saati minkälainen käsitys ihmisestä lapselle muodostuu? Uskallan väittää, että kuva maalautuu kohtuuttoman lohduttomaksi. 

Perheillä on haasteensa, kuten on ihmisillä muutenkin. Nykyiset tukimuodot ovat monilta osin vajavaisia, yhtenä vakavana puutteena mainittakoon väkivaltaisten naisten hoitomahdollisuudet. Me kannamme jokainen mukanamme omaa historiaamme ja omat lapsuutemme ja nuoruutemme kipupisteet tulevat usein esiin viimeistään, kun oma perhe on perustettu. Hoitamatta jääneet vaikeudet voivat toistua, sillä vaikka kuinka hyvä tahto ihmisellä olisikin, omaksutaan omassa lapsuudessa nähdyt perheen toimintamallit usein syvästi itseen.

Jos perheet eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja tukea, vaan perheenjäsenet erotetaan osin heppoisin syin toisistaan, ei ensimmäistäkään ongelmaa ole ratkaistu. Päinvastoin, näin toimimalla jatketaan sitä sukupolvien ketjua, jossa vastaan tulleita ikävyyksiä lakaistaan maton alle ja väitetään alati kasvavaa kumparetta kotiin kuuluvaksi sistuselementiksi. Kun kumpareeseen viimein kompastutaan, on ehdottoman tärkeää perheiden ja sosiaalitoimen yhteistyön sujuvuuden kannalta, että tämä oman dynamiikkansa omaava yksikkö otetaan kokonaisuudessaan huomioon. 


Ratkaisuja, onko niitä?

Maamme tarvitsee matalankynnyksen tukitoimia, joihin voi ottaa osaa ilman pelkoa perheen rikkoutumisesta. Ei voi olla oikein, että vanhempi ei voi päihdeongelmiinsa ottaa apua vastaan ilman pelkoa siitä, että perhe hajoaa. Ei voi olla oikein, että mielenterveysongelmiin ei saa apua, ellei perhettä rikota. Ei voi olla oikein, että neurologisten haasteiden kanssa painivat perheenjäsenet kokonaisvaltaisen avun sijasta mieluummin erotetaan toisistaan. Silti juuri tällainen toiminta on osa liian monen perheen todellisuutta - Oli se oikein tai ei. Pintakorjausta tarvinneita perheitä murskataan raunioiksi ja päälle ihmetellään, miksei kaikki ole jo hyvin. 

Olemme ihmisiä. Olemme erehtyväisiä. Olemme kehittyviä ja oppivia, jatkuvassa muutoksen tilassa olevia olentoja. Keneltäkään ei saa viedä mahdollisuutta parantua ja korjata toimintatapojaan, kasvaa ihmisenä ja päästä yli niistä vaikeuksista, joita elämä aivan jokaisen eteen heittää. Lapsemme ovat enemmän kuin numero tilastoissa, joita niin tiukasti kaikessa tuijotamme. He ovat haasteellisine elämäntilanteineenkin enemmän, kuin kuluerä kuntien ja valtion budjetissa. Tämän ymmärtäminen on ehdoton vähimmäisvaatimus perheiden kanssa työskentelevien ihmisten lähtökohdaksi työssään.

Meistä jokainen voi kuitenkin valinnoillaan päättää, olemmeko itse osa ratkaisua. Panokset ovat korkeat ja yhä pahemmin voivassa maassa aika on jo kortilla. Sosiaaliset ongelmat toimivat perhosefektin lailla ja niiden hoitoon on keskityttävä nyt - Ei yhden, kahden tai seitsemän sukupolven päästä. Niiden hoitoon osallistumiseen meillä jokaisella on mahdollisuus.

Kiitoksena tästä todella tarpeellisesta työstä saamme yhtään vähättelemättä toimivamman ja terveemmän ihmiskunnan. Se ei ainoastaan ole tarpeellista, vaan se on suorastaan yleisinhimillinen velvollisuutemme. Olemme sen velkaa niin lapsillemme kuin tuleville sukupolville, joilta olemme jo niin paljon lainanneet oman mukavuudenhalumme tähden.

On aika antaa takaisin.


Jonna Purojärvi


Muita Lokakuun liikkeen juttuja:

☞RAY:n vastaus Keski-Suomen Ensi- ja turvakotia koskien
☞UUSI TURVAKOTILAKI 2015: Mikä on valtiollinen osuus turvakotipalveluissa suhteessa huostaanottoihin?
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoi
☞ Turvapaikkaa kirkolta hakenut huostaanotettu Henriikka, 15
☞ Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
☞ Nuorten Ystävien koulukoti: sakkotuomio vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 
☞ Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä 
☞  HYLLYTETYT JUTUT Osa 1: ”Siirin tarina: Vankilana perhekoti”. 
☞  Mitä siellä laitoksessa sitten tapahtui?
☞  Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu
☞ Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja – Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään? 
☞ Stop! Haminan Stoppari 
☞ Sinivalkoinen painajainen Osa II: Ihme ja kumma
☞ Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
☞ Ossin tarina
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
☞ Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
☞ Tyttöni nuorisokodissa: huumeita, tappouhkaus, vieraannuttamista meistä vanhemmista
☞ Oy Nordfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan – kuka valvoo?
☞ Lääkärin kaksoisrooli ja maasta paennut potilas
☞ Facebook-kohu: "Voiko firman kunniaa loukata?" - Lokakuun liikkeen analyysi Ylen sijaishuoltouutisista