Kuitenkin Helsingissä Lassilan lastensuojelussa johtavat sosiaalityöntekijät Anne Carlander ja Anneli Laurila alaisiaan johtaessaan ovat tästä asiasta erimieltä. Heidän mielestään tutkivaa toimintaa ei tarvitse toteuttaa, JOS PAHOINPITELYSTÄ EPÄILTY KIELTÄÄ TEON puhelimessa, kun ilmoituksesta soitetaan hänelle.
Helsingin lastensuojelun entinen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tuki tätä ajatusta myös todeten: "Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation," ja tämä hänen kommenttinsa on videoitu 26.10.2016 Lassilan lastensuojelussa, kun häneltä kysyttiin miksi lastensuojelun ei tarvitse reagoida lastensuojeluilmoituksiin. Vartio oli tätä mieltä, vaikka lapsen äidin äiti istui äidin vieressä ja todisti äidin ilmoittaessaan kertovan totuuden.
Samaa linjausta tukee myös Helsingin nykyinen sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro, joka totesi Ensi- ja Turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntijalle, ettei voi kuulla lasta, silloin kuin ilmoitetaan lapseen kohdistettavan väkivaltaa, koska muutoin lapsi hänen mielestään joutuu lojaliteettiristiriitaan ja ettei voi tehdä mitään, koska väkivallasta epäillyt isä ja isän Mehiläisen vastaava lääkäri puoliso kieltävät teot.
Helsingissä kuoli vuonna 2012 edellämainittujen lastensuojelun toimintatapojen vuoksi äitienpäivän aattona pienoinen 8-vuotias Eerika Tarkki prinsessakruunu päässään. Helsinki lupaili korjaavansa toimintatapojaan kesäkuussa 2015, kielletyään ensin edes toimineensa virheellisesti ja vastustaessaan syyttäjää, kun tuomio langetettiin lastensuojelun työntekijöille. Muutosta ei kuitenkaan ilmeisesti ole tapahtunut ja sen sijaan kiinnitettiin huomiota lastensuojelun sisällä vain siihen, kuinka negatiivinen julkisuuskuva vaikuttaa sosiaalityöhön opiskelleiden haluun edes tehdä työtään.
Ensin siis ongelmana oli, ettei osattu tehdä työtä ja sitten kun tästä valitti kansa ja valtamedia ja sosiaalinen media ja vieläpä tuomari tuomitsi, sitten ongelmana olikin sosiaalityöntekijöiden halluttomuus tehdä työtä kritiikin vuoksi. Työtä, jota eivät alunperinkään tehneet.
Syksyllä 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen vastaanotti lapsen äidin tekemän lastensuojeluilmoituksen, jossa kerrottiin lapsen kertoneen Turvakodilla sosiaalityöntekijän läsnäollessa isänsä heittäneen hänet rappusiin. Äiti oli pyytänyt Turvakodin sosiaalityöntekijää huomioimaan lapsen kertomuksen kirjauksessaan ja olemaan yhteydessä Jokseen ja se kirjattiin ja Jokiseen oltiin yhteydessä Turvakodilta myös, KOSKA LAPSI SANOITTI KOKENEENSA SUORAA VÄKIVALTAA.
Kun lastensuojelu saa lastensuojeluilmoituksen, sillä on seitsemän arkipäivää aikaa toimia. Luonnollisesti tuo ilmoitus on luettava samana päivänä, kun se saapuu ja käsiteltävä siinä muodossa, että kuinka kiireellisenä ilmoitusta pidetään. Ilmoituksen käsittelyyn tulee osallistuttaa myös työryhmän ja vastaavan esimiehen, johtavan sosiaalivirkailijan, jotta vakavissa asioissa päätöksenteossa tulee konsultoitua korkein päätöksen tekijä työyksikössä.
Helsingissä lastensuojeluilmoitusten käsittelystä ei juurikaan kirjata mitään lapsen rekisteriin. Ilmoituksen käsittelystä kirjataan ykleensä vain käsittelijän nimi, eikä muuta. Todennäköisesti tämä nimi menee prosessissa suoraan avohuollon päivystäjän tai sihteerin kirjaamana sen mukaan kuka on lpasen vastuusosiaalityöntekijä. Välttämättä vastuusosiaalityöntekijä EI EDES LUE KOKO ILMOITUSTA. Tietoa käsittelyprosessista hakeva ei siis voi saada tietää hallintolain mukaista perustelua, jonka sosiaalitoimi on velvollinen antamaan työssäää kokoajan työlleen, miksi jotain tehdään juuri siten kuin se tehdään, koska käsittelystä ei tehdä kirjauksia Helsingissä ollenkaan.
Lastensuojelulaki sanoo tarkasti seuraavaa:
15 §
Terveydenhuollon erityiset velvollisuudet
Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito- ja terapiapalveluja lapselle. Lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä.
Jos lapsen huoltaja riepottelee 8-vuotiasta lasta kantaen alakerrasta yläkertaan rappusissa ja heittää tämän aikana lapsen rappusiin suutuspäissään, on tämä lapsen pahoinpitely. Lassilassa vs. sos. Anitta Jokisen ja hänen esimeistensä, johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurilan ja Anne Carlanderin, mielestä tämä on jotain mitä me emme voi tietää, sillä lastensuojeluilmoituksen käsittely ei kerro miksi he eivät toimineet.
Lastensuojelulaki tarkasti velvoittaa lastensuojelua seuraavalla tavalla:
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden (LSL 4 §).
Jokinen, Carlander ja Laurila yhdessä Lassilan avohuollon työryhmän kanssa päättivät, että kyseinen laki täyttyy sillä, että Jokinen soittaa lapsen isälle, jonka lapsi oli kertonut satuttaneen häntä. Isä kielsi puhelimessa tapahtuman ja asia oli näin hoidettu Jokisen, Carlanderin, Laurilan ja Lassilan avohuollon työryhmän mielestä.
Tämän jälkeen isä kertoi kotona puhelusta ja isän Mehiläisen vastaava lääkäri puoliso sihisi lapsen kuullen hampaidensa välistä vihaansa lasta kohtaan sanoen: "Minä en tule koskaan tekemään mitään hyvää sen eteen," puhuen lapsesta. Lapsi koetti myöhemmin illalla saada sovintoa aikaan naisen kanssa, joka makaili sohvalla kissoineen katsomassa televisiota. Lapsi koetti halata aikuista sovinnon merkiksi, mutta nainen työnsi lapsen pois ja sihisi vihaansa uhkaillen lasta: "Tahdotko sinut huostaan otettavan?"
Tästäkin ilmoitettiin Jokiselle, Laurilalle ja Carlanderille, mutta nyt he päättivät yhdessä Lassilan koko työryhmän kanssa, etteivät tee yhtään mitään ja tämän jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio oikeutti tämän todeten:
"Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation."
Vartion mielestä lastensuojelun ei tarvitse siinä vaiheessa, kun lapsi sanoittaa kokemaansa väkivaltaa, kohdata lasta, varata aikaa lääkäristä kiireellisesti ja antaa lääkärin tutkia lasta. Vartion mielestä lastensuojelun ei kuulu tehdä rikosilmoitusta lapsen pahoinpitelystä. Vartion mielestä lastensuojelun ei kuulu antaa lasta pahoinpidelleelle aikuiselle ohjeistusta ja yhteistietoja vaikkapa Jussi-työhön tai Maria Akatemiaan väkivaltatyön piriin. Vartio on tätä mieltä, koska tätä mieltä ovat myös Laurila, Carlander ja siksi myös koko Lassilan avohuollon työryhmä mukaan lukien vs. sos. Anitta Jokinen ja näin ollen koko Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto mukaan lukian lakiasiantuntija Karri Välimäki.
Jokinen lopetti lapsen asiakkuuden 18.12.2016 ja väkivalta lasta kohtaan sai jatkua, sillä Lassilan lastensuojelun mielestä heidän ei tarvitse toteuttaa työtään lastensuojelulain mukaisesti. Heidän mielestään väkivaltaa ei ole silloin, jos he jättävät asian tutkimatta ja näin ollen eivät ole sen olevuudesta tietoisesti "varmoja".
Joulukuussa 2016 väkivalatyön asiantuntija oli yhteydessä sähköpostilla tuolloiseen Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiroon ja totesi olevansa huolissaan siitä, että lapseen kohdistetaan raakaa väkivaltaa. Teiro ei tehnyt mitään, joten väkivaltatyön asiantuntija pyysi saada tavata Teiron itse. Teiro perusteli ettei voi tehdä väkivallan olevaisuudelle mitään, koska hänelle sitä ei ole olemassa, koska lapsen isä kieltää hänelle väkivallan olevuuden ja hän itse ei voi tavata lasta ja kuulla lasta mielestään, koska jos lapsi joutuisi kertomaan väkivallasta isän kotona, hänen mielestään lapsi joutuisi lojaliteettiristiriitaan.
Helsingin kunnassa siis kesäkuussa 2015, kun tuomittiin lastensuojelu Eerikan kuolemaan osasyyllisinä, totesi virastopäällikkö hannu Juvonen täyttä soopaa väittäesään, että lasta kuullaan lastensuojelussa.
Lapsen kuulemisestahan sanoo lastensuojelulaki seuraavaa:
5 §
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.
Väkivallasta puhuminen lapselle on lastensuojeluviranomaisille vaikeaa, sillä heitä ei ole koulutettu tähän. Tämän lisäksi helsingissä eivät sosiaalivirkailijat osaa käyttää kunna tarjoamia työvälöineitä ja erityisosaamista.
Jos lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tästä on epäilys, voi lastensuojelu olla kiireellisesti yhteydessä oikauspsykiatriaan ja pyytää näitä tapaamaan lasta ja kuulla lasta. Tai lastensuojelu voi varata ajan vaikkapa ihan terveyskeskukseen lääkärille tai lasten sosiaalipediatriselle. Myös voi olla yhteydessä Pääkaupunkiseudun Turvakotiin ja tilata heiltä väkivaltatyön asiantuntijan tuen lapselle. Keinija lapsen kuulemiselle olisi vaikka mitä, mutta lastensuojelu KIELTÄYTYY TOIMIMASTA.
Aivan samoin totesi Vuosaaressa samaisen lapsen vs. sos. Laura Laine, ettei hänen tarvitse toteuttaa lastensuojelulakia ja kuulla lasta, sillä jos hän kuulisi lasta, joutuisi lapsi lojalitettiristiriitaan. Hänen tuolloinen esimiehensä Jenni Weck-Näse, joka nykyisin toimii Järvenpään sosiaalipäivystyksen päällikkönä, myöskin oli sitä mieltä, ettei lapsia tule kuulla, sillä nämä hänen mielestään joutuvat muutoin lojaliteettiristiriitaan.
Weck-Näse ja Laine väittivät äidin olevan symbioottinen kasvattaja, vaikka itse loivat lapseen symbioottisen suhteen ja lasta kuulematta päättivät hänen elämästään aivan kaiken ja aiheuttivat jopa tällä toiminnalla sen, että lapsi joutui vuosiksi isänsä ja tämän Mehiläisen vastaava lääkäri -puolison väkivallan kohteeksi. Weck-Näsen ja Laineen mielestä mm. lapsen sitominen kahden aikuisen kösivoimin ei ollut väkivaltaa lasta kohtaan, vaikka sosiaalipediatrian lääkäri totesi tällaisen toiminnan raakasi väkivallaksi lasta kohtaan.
Nyt samaisen lapsen kohdalla vuorostaan Maunulan lastensuojelun johtavat sosiaalivirkailijat Riikka Pyykönen ja Aimo Jauho jättävät lapsen kaiken tuen ulkopuolelle, vaikka lapsen isä kohdistaa lapseen moninaista raakaa väkivaltaa koko ajan. 30.8.2017 Pyykönen ja Jauho totesivat, ettei 10-vuotiaalla ole oikeutta mielipiteeseen tai omaan tahtoon itseään koskevissa asioissa heidän mielestä, huolimatta, että lastensuojelulaki määräisi heidät ajattelemaan aivan toisin. Nähtävästi siis Maunulan lastensuojelua on johdettu vuosien ajan näiden kahden fallisen aikuisen toimesta toimimaan fallisesti kaikkia asiakaslapsia kohtaan mitätöiden näiden lasten oikeudet.
Täällä Mieron tiellä totean:
"Voi wittu, saatana, perkele, jumalauta ja kaikki Suomen kansan käyttämät voimasanat, jotka yliopistossa on käyttökiellossa, mikä perkele vaivaa viranomaisia kouluttavaa tahoa, joka keskittyy vain nähtävästi käytöstapaoppiin ja sivistysleikkiin, sen sijaan että kouluttaisia lastensuojelun suojelemaan lapsia."
Onhan se ihan älytöntä, että kun on valtava määrä keinoja, niitä ei käytetä. Tämän lisäksi vielä väittää Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, että hänen alaisensa ovat ammattilaisia ja toteaa perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö, ettei sillä ole mitään väliä miten töitä tehdään lastensuojelussa, jos Etelä-Suomen aluehallintoviraston mielestä mitään muutosta työhön ei tarvitse tehdä.
Tällä hetkellä siis useat lapset jäävät pahoinpidellyiksi moneen osoitteeseen. Tilastot näyttävät kauniilta ja pahoinpitelyjä ei ole, koska lapsia pahoinpitelevät kieltävät tämän, lapsi ilman tukea elää lojaliteettiristiriidassa, koska kukaan ei tullut kuulemaan häntä ja päästänyt tästä ikeestä; lapsi siis joutuu lojaliteetissaan vanhempaansa salaamaan vanhemman kohdistaman väkivallan häneen ja luomaan ristiriitaisen suhteen itseensä itseänsä suojelijana. Lasten identiteetti haurastuu ja heiltä katoaa itsesuojeluvaisto.
Ja joistain syystä kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät. Olisko syynä se, ettei tukea anneta lain mukaisesti ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin (LSL 4§)?
Lassilan lastensuojelu on todennäköisesti monen muun Helsingin lastensuojeluyksikön kanssa valtavaan yhteiskunnalliseen pahoinvointiin Helsingissä. Suurin syypää tähän olosuhteeseen on Helsingin lastensuojelun entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ja häntä sokeasti seuraava Saila Nummikoski, jotka eivät välitä siitä, lyödäänkö lasta vai ei ja tekeekö heidän alaiset mitään sille, kun latsa lyödään.
Vika ei ole väkivallassa ja sen olevaisuudessa.
Vika on niissä ihmisissä, joiden tulisi lain mukaan sitä katkaista ja jotka eivät tälle asialle mitään tee.
Helsingin lastensuojelu ei ole ymmärtänyt, että perustellessaan toimimattomuuttaan lapsen lojaliteetilla vanhempaansa, he ovat pakottaneet lapsen jopa oman terveytensä uhalla lojaaliksi väkivaltaista vanhempaansa kohtaan ja samalla rajoittaneet lapsen sananvapautta, oikeutta mielipiteeseen ja toiveisiin ja siihen erityiseen oikeuteensa, että nämä tulevat huomioiduksi. Tai sitten he tekevät tämän täysin tietoisesti, sillä tätä he ovat toteuttaneet jo vuosia.
Tämä on aivan sairasta!
Vs. sos. Jokinen on yhä sitä mieltä, että hän on kuullut kyseistä lasta tarpeeksi vuonna 2015. Samoin ovat hänen esimiehensä Anne Carlander ja Anneli Laurila sekä Saila Nummikoski. Lasta siis saa pahoinopidellä rakenteellisella väkivallalla näiden yhä virassaan edustavien mielestä.
Jos valtamedialle, vaikka Hesarille, haluaa kertoa, kuinka lastensuojelu todella toimii Helsingissä todella, heitä ei kiinnosta. Valtamedia ei toteuta objektiivista tutkivaa journalismia, koska heillä ei ole tähän työhön ammattilaisia ja he eivät todella edes välitä siitä, onko heidän tarjoama tieto kuvaus todella totuudesta. Tuo kuvaus täytyy sopia vain siihen mielikuvaan, jota heidän lukijat tahtovat lukea.
Siksi minäkin kirjoitan näistä asioista uudelleen ja uudelleen.
Toivoen, että joku joskus ymmärtäisi, että lapsi ei saisi niin kohdella, kuten lastensuojelu kohtelee nostaessaan Helsingin kunnan kassasta ilonpitoihonsa rahaa kuukausittain.