Valtamediassa kirjoitellaan silloin tällöin vieraannuttamisesta. Kyse on lapsiin kohdistetusta raa'asta henkisestä väkivallasta, jossa lapselta viedään normaali suhde toiseen vanhempaansa ja laajennetussa vieraannuttamisessa kokonaisuudessaan tuon toisen vanhemman sukuun.
Vieraannuttamista voivat toteuttaa myös viranomaiset, joista yleisimmin tätä toteutavat lastensuojelun viranomaiset ja kenties myös sijaisvanhemmat, jotka kokevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella ja parempia kokonaisvaltaisesti ihmisyydessä, jos omaavat vaikkapa paremman kyvyn huoltaa sijoitettua lasta joissakin lasta koskevissa seikoissa. Vieraannuttamisessa ideana on leimata lapselle hänen biologinen vanhempi tai vanhemman kyvyttömiksi, huonoiksi sekä epäkelvoiksi ja rajottaa myös heidän luonnollista yhdessä oloa mahdollisimman minimiin juuri vedoten tähän vanhempien epäkelpoisuuteen tai sitten omaan oikeuteen falliseen vallankäyttöön.
Toiset sijaisvanhemmista jopa käyttävät perusteluna omia kiireitään sille, etteivät tahdo sijaislastensa tapaavan biovanhempiaan todeten: "Meidän arjessa ei vain ole aikaa tarpeeksi. Meillä on tärkeitä menoja."
Vieraannuttajavanhempi on usein pohjustanut vieraannuttamisen jo ennen eroa toisesta vanhemmasta tai jopa ennen lapsen syntymää. Hän aloittaa heti suhteen alussa uhriutumisen läheisilleen toisen vanhemman selän takana ja käy mustamaalaamassa vaikkapa äidilleen ja isälleen sekä sisaruksilleen ja muille läheisilleen tätä toista vanhempaa.
Vieraannuttajaisät tutkitusti useimmiten ovat narsisteja ja vieraannuttajaäidit läheisyysriippuvaisia. Vanhempien mielenterveysongelmat taasen polveutuvat tutkitusti heidän taustoistaan, heidän vanhemmistaan ja usein ne liitetään sotaan. Itse en usko todella syyn olevan suoraan sodassa, vaan uskon empatiakyvyttömyyden polveutuvan pitkälle historiaamme tietyistä sukuhaaroista, sillä ei kaikki sodan kokeneet ole vieraannuttajia ja sosiaalisissa suhteissa sairaita. Sota-ajan lapset kokivat kauheuksia, jotka vaikuttivat heidän kykyyn vuorovaikutussuhteissa vaikkapa olla empaattisia, jos heillä ei ollut tarvittavaa kasvattajaa, joka olisi tuota kykyä heille opettanut muita kohtaan. Tämä kyvyttömyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Narsisti kasvatti narsistin, joka katsoo maailmaa vain ollen itse sen keskiössä ja suunnitellen elämänsä vain ajatellen itseään. Kaikki säännöt koskevat vain muita ja muut ovat vain heitä varten heidän jatkeenaan. Toisaalta tunnekyvytön vanhempi saattoi kasvattaa lapsen, joka jäi vajaaksi läheisyyden tarpeissaan, joka kompensoi tätä vanhemmuudessaan läheisyysriippuvaisena lapseensa niin, ettei kykene näkemään lastaan yksilönä, jonka tarpeisiin vanhempana hänen tulisi vastata.
Läheisriippuvainen kokee maailman riippuvuutensa kautta ja lapsi joutuu asemaan, jossa joutuu täyttämään tuon riippuvaisen tarpeet.
Ihmisten vuorovaikutussuhteissa vaikuttavat monet heidän traumansa,jos he eivät ole näistä tietoisia ja jos he eivät kykene tietoisesti ymmärtämään mitkä seikat motivoivat heitä toimimaan milläkin tavalla. Vakavan eron aikoinaan kokenut mummo, saattaa olla voimakkaasti puolueellinen vaikkapa lapsensa eron kohdalla omaa lastaan kohtaan ja kompensoida tällä omaa traumaansa. Jos tässä vaiheessa hänen lapsensa on vieraannuttaja, hän saattaa oman traumansa johdattelemana tukea vuositolkulla oman traumansa viemänä sokeasti vieraannuttajalastaan lapsen lapsensa kaltoinkohtelussa, vain koska käy uudelleen alitajuisesti läpi omaa eroaan. Erityisesti naisilla edellisissä sukupolvissa on havaittu olevan vääristynyt suhde lapseensa, jossa he luovat symbioottisen suhteen (Winterhoff 2008) lapseensa ja tämä voi olla haitallista monella tavalla seuraaville sukupolville.
Tuntemallani helsinkiläisäidillä vieraannuttamistilanteessa ei suinkaan ole vastassa vain lapsen isä, joka tahtoo satuttaa lasta ja viedä lapselta äidin. Isä ei koe lapselta äitiä viedessään satuttavansa lasta, sillä hän ei ymmärrä narsismissaan, että ihmissuhteilla on syvempikin merkitys, kuin vain omaneduntavoittelussa hänen omien tarpeiden saavuttaminen manipuloinnin keinoin. Hän ei käsitä olevansa manipuloitsija ja kyvytön normaaleihin ihmissuhteisiin. Hän ei käsitä tätä, koska kukaan ei ikinä osannut opettaa häntä peilaamaan itseään siinä mielessä, osaako hän huomioida muita. Hän on niitä poikia, jotka on "lellitty" piloille. Hän saa haluamansa huomion silloin kuin tahtoo ja ei ole velvollinen muita huomioimaan.
Kun lapsi soittaa isälleen itkuisena, että tahtoo olla äidillään edes muutaman minuutin lisää, isä alkaa manipuloimaan lasta, että kotona on kivoja piirrettyjä. Isä koettaa kaikin tavoin olla huomioimatta lapsen ikävän äidin luokse ja tekee kaikkensa, että lapsi ei huomaisi omaa ikäväänsä. Lapsi tosin kasvaessaan huomaa, ettei isä välitä hänen tunteistaan alitajuisesti, mutta ei ikätasonsa vuoksi kykene ymmärtämään tätä tietoisesti, eikä isää rakastavana ja tälle lojaalina edes kykensi myöntämään, etei isä välitä hänestä, sillä se haavoittaisi häntä henkisesti. Isä ei vastaa lapsen tarpeisiin. Lapsi suojaa mielensä tutkitusti hyvin nopeasti defenssimekanismein, kun edessä on jotain, jonka käsitteleminen haavottaisi. Lapsi siis joutuu kärsimään siitä, ettei hänen tunteitaan huomioida ja hänen oma identiteettinsä alkaa haurastumaan, koska asian käsiteleminen on hänelle liian haavoittavaa.
Vieraannuttajat pedatessaan viraannuttamista mustamaalaavat toista vanhempaa kaikkialle missä voivat. He käyttävät piiloaggresiivisuutta keinonaan. He menevät sisarustensa luokse ja itkevät krokotiilin kyyneleitä kertoen kuinka ovat kaltoinkohdeltuja ja kuinka paha tuo toinen vanhempi on lapsellekin, ja koska suomalaiset ovat keskivertoa epähumaanimpia ja kyvyttömiä tunteiden säätelyyn sekä rationaaliseen ajatteluun sosiaalisissa suhteissa selkeästi, nämä sisarukset suoraan saavat tiedostamattaan tartunnan tuosta aggressiosta ja tahtovat "suojella kärsivää" sisarustaan vihaisella vastahyökkäyksellä. Näin vieraannuttaminen on pedattu taitavasti ja armeija vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja erityisesti lasta vastaan on kasattu. Enää toista vanhempaa ei vihaa vain se toinen vanhempi, vaan vieraannuttajan koko suku. Siinä ei auta kohdevanhemman rukous humaaniin kohteluun, kun vieraannuttajasulu oikeuttaa leimaamisen eli stigmaamisen, patologisoinnin sanoin: "Sinä olet tuollainen."
Kun helsinkiläisen nyt 10-vuotiaan tyttölapsen läheisneuvonpitoa pidettiin ilman äitiä, jota vieraannuttajaisä ei tahtonut mukaan vaikuttamaan myös itseään ja lastaan koskevaan asiaan, ei isän koko sukua tämä äidin läsnäolemattomuus haitannut ollenkaan. He jopa ääneen sanoivat: "Me emme tule ikinä tukemaan äidin äitiyttä," ja kokivat olevansa viisaita ja hyviä ihmisiä. Isän veli jopa teki kaikkensa haavoittaakseen epähumaanilla asenteellaan äidin isää ja käveli tämän perässä kaikkialle haukkuakseen tälle lapsen äitiä eli tuon lapsen isoisän omaa lasta. Tuo vieraannuttajaisän veli osoitti syvää halveksuntaa äitiä kohtaan ja koetti manipuloida tuon äidin omaa isää äitiä vastaan. Hän siis koetti stigmata eli leimata äitiä eli manipuloida ihmisiä äitiä vastaan ja luuli, että toimii viisaasti. Tuo lapsen isoisä, joka oli tehnyt teatterimaailmassa elämäntyönsä ja nähnyt tarinoita ihmisten hirveydestä koko elämänsä ajan ja käsitellyt näitä vakavia ihmiskunnan kamaluuksia monen älykön kanssa, jotka koettavat heijastaa teatterilavalle elämää, jotta katsojat voisivat jotain oppia elämästä, sai niin kovan paniikkikohtauksen raakaa henkistä väkivaltaa vastaan ottaen välillisesti, jota kohdistettiin hänen tytärtään kohtaan ja samalla hänen lapsen lastaan kohtaan, että hänen oli pakko lähteä kesken kaiken läheisneuvonpidosta pois. Tuo vieraannuttajaisän veli, joka on täysin empatiakyvytön, oli vain kohautellut vuorostaan halveksuvasti niskojaan ja totesi: "Minua on loukattu;" kun lapsen isoisä totesi, ettei voi enää jäädä paikan päälle, koska ei henkisesti kestä kuunnella enää tuota vieraannuttajaisän veljeä.
Keväällä 2017 tuon lapsen Salli-mummo, isän äiti ja isän veljen äiti, haukkui lapselle äitiä, kun lapsi kertoi isänsä puolison Mehiläisen vastaavan lääkärin satuttaneen häntä sanoin:
"Jos kerrot äidillesi, äiti tekee isälle pahaa."
"Jos kerrot äidillesi, et rakasta isääsi."
Myöhemmin syksyllä 2017, kun äiti keskusteli vieraannuttaja-Salli-mummon kanssa tämän teosta, mummo naureskeli puhelimeen ja väitti, ettei ollut koskaan sanonut mitään sellaista. Jo pelkkä asialle naureskelu paljasti, ettei mummo edes tajunnut kuinka vakavasta asiasta todella puhutaan. Hän katseli tilannetta narsistina yläpuolelta olettaen, ettei kukaan kykene näkemään hänen lävitseen, vaikka vakavalle asialle naureskeleminen juuri paljasti hänet. Salli-mummo oli valmis nauramaan asialle samaan aikaan, kun hän vuorostaan oman kasvonsa pesemiseksi syytti lasta valehtelusta. Hän oli siis valmis oman kasvonsa pitimiksi valehtelemaan ja väittämään lasta valehtelijaksi.
Ei omena kauas puusta putoa ja ei siis ihme mitä tuon Salli-mummin pojista kasvoi. Tunnekylmä itsekkyys kasvattaa tunnekylmiä itsekkäitä.
Lapsen isä on hyvin manipulatiivinen ja on oppinut keinonsa äidiltään. Salli-mummi soitti äidille "puolustautuakseen" ja väittääkseen, ettei ole manipuloija ja vieraannuttaja, vaikka kaikki vuodet oli aina asettunut poikansa puolelle täysin kykenemättä edes ymmärtämään miten väärin hänen poikansa on toiminut viedessään lapselta äidin. Jo vuosia sitten, kun äiti soitti lapsen ollessa 10 kuukauden ikänen, Salli-mummolle itkien, koska Salli-mummon sisko oli haukkunut kännipäissään äidin ja juottanut isän niin humalaan, että isä kaatoi lapsen vaunut, joissa lapsi oli, Salli-mummo sähisi äidille:
"Sinä soitat minulle vain, jotta vihaisin sisartani."
Sukurakkaana ja puoluleellisena, mummeliini ei välittänyt siitä, miten ihmiset kohtelivat pienen lapsen äitiä ja vauvaa, vaan käänsi avunpyynnön avunpyytäjää vastaan haukken tämän siitä, että tämä pyytää apua ja syyttäen tätä omista ajatuksistaan.
Myöhemmin kyseinen äiti on pohtinut, ettei ole mikään ihme, että tuon Salli-mummon mies aikoinaan petti häntä, jos nainen tosiaan on ajattelussaan noinkin kierroontunut. Tai sitten ero teki naisesta kieron.
Salli-mummo manipuloi äitiä syksyllä 2017todeten:
"Sinun elämäsi olisi helpompaa, jos vain luovuttaisit ja tapaisi lasta silloin kun isä sen teille suo. Minä menen sitten aina isälle tuoksi, jos hän tarvitsee." Äiti oli pyytänyt mummolta, ettei tämä koettaisi koko ajan korvata itsellään äitiä, vaan antaisi lapselle tilaa saada sanoittaa missä itse tahtoo olla.
Salli-mummo tahtoo, että hän hoitaa lasta mielummin kuin lapsen äiti tai äidin äiti, joka myös ikävöi lapsen lastaan valtavasti.
Salli-mummon perustelu oli kaikelle:
"Minä menen aina kun minulta apua pyydetään. Tottakai minä autan poikaani ja lasta." mutta häntä ei kiinnostanut auttaa lasta samaan sitä mitä lapsi tahtoo. Lapsi on hänelle esine ja oma poika kaikkein tärkein.
Sitten hän myös ilmoitti tietävänsä kuka äiti todella on, koska on jutellut poikansa kanssa. Ja taasen poikansa äiti paljasti olevansa suoraan vain "omaan päin" kaikessa. Hänen poikansa toisenkäden tietoa hänelle antaessaan oli hänelle kuin totuuden lähde ja hän sanoi tämän täysin tietoisesti satuttaakseen äitiä. Ei hän tyhmä ole. Hän tietää kyllä, että kaikki mitä hänen poikansa kertoo, on hänen poikansa kertomus, mutta hän on päättänyt asettaa tuon kertomuksen itselleen kaikessa toiminnassa ohjenuoraksi. Hän on päättänyt, ettei totuus ja itse lapsi merkitse hänelle mitään. Kaiken edelle menee poika, jonka hän opetti asettamaan itsensä kaiken edelle.
Salli-mummo ajattelee todennäköisesti:
"Minäkin kasvoin sodassa ja en tarvinnut omia vanhempiani, miksi siis tuokaan lapsi äitiään tarvitsee. Onhan sillä poikani isänä. Minun poikani on hyvä poika, koska hän on minun poikani."
Salli-mummia ei kiinnosta se, että hänen poikansa haki huoltajuuden vain saadakseen rahaa enemmän. Häntä ei kiinnosta se, ettei poikansa pidä huolta lapsesta, vaan äiti yhä ostaa lapselle kaiken ja koettaa katkaista lapseen kohdistetun väkivallan. Nytkin äiti pesee lapsen isän vaatteita kotona, jotka haisevat kissan pissalle, kun isä muutti eroon exästään lastensuojelun näin määrättyä. Salli-mummi tietää poikansa alkoholismista ja lapsen heitteillejätöistä, mutta ei välitä niistä ja haavoittavuudesta lapseen. Hänelle ongelmia ei ole lapsen elämässä, koska hän on päättänyt, ettei ajattele koko asiaa. Hän on ilmoittanut, ettei hänen tarvitse ajatella.
Hän VAIN "auttaa" mielestään, kun kääntää päänsä pois ja auttaa vieraannuttajaa vieraannuttamisen toteuttamisessa. Hän kuitenkin pitää itseään viisaana ja ilmoittaa arvostavansa itseään.
Vieraannuttajavanhemmat ja vieraannuttajaisovanhemmat eivät ikinä tunnista ja tunnusta olevansa vieraannuttajia. Kokonainen suku voi olla vieraannuttajia. Heille yleistä on peli ihmissuhteilla. Kaikki sanat ovat heille pelivälineitä, kuin pelikortteja, joissa asetetaan panoksia, manipulaation välineitä. Kaikki ihmissuhteet ovat heille heidän oman elämän jatke. He ovat tärkeitä tärkeilijöitä toinen toisilleen, mutta samalla he voivat myös kohdella arvottomina ihan ketä he vain tahtovat kohdella, ilman minkään laisia omantunnon tuskia. Heidän itsetunto ei romahda, jos he kohtelevat kaltoin jotakuta. Heidän itsetunto romahtaa vain, jos he eivät saa mitä tahtovat. Jos heille sanoo, että he ovat vieraannuttajia, he saattavat hetken keskustella tästä asiasta vastaanväittäen, mutta missään vaiheessa he eivät kysy:
"Mitä voisin tehdä toisin, etten haavoita sinua ja lasta?"
He ilmoittavat kovaan ääneen:
"Minulla on oikeus mielipiteeseen."
Sitten he kieltäytyvät keskustelemasta koko asiasta ja käyttävät manipuloinnin yleisintä välinettä, kieltäytymistä.
Vieraannuttamisen kohdevanhemman ja kohdesuvun on hyvin vaikeaa tilanteessa, jossa on toteutettu vieraanuttava huoltotuomio, saada lapsen elämää normalisoitua, sillä vieraannuttajasuku pitää narsistisesti itseään muita tärkeämpänä. He ihailevat itseään ja naureskelevat halveksuvasti vieraannuttamisen kohteille ja uhriutuvat näiden edessä katkerina todeten, että joutuvat kärsimään, kun nämä ihmiset ovat edes olemassa. Vieraannuttajasukujen edustajilta löytyy liuta mitä järjettömimpiä perusteluja omalle toiminnalleen, joihin he suoraan uskovat, sillä he ovat niin täynnä itseäään, etteivät kykene ottamaan vastaan kritiikkiä ja käsittelemään sitä rationaalisesti myös muut huomioiden. Heille muiden kannat eivät merkitse mitään. Ja heille juuri itse lapsi ei merkitse mitään, sillä lapsi on heille vain heidän jatke.
Eräs vieraannuttajavanhemman sisarpuoli perusteli puolueellisuuttaan:
"Minun suvussa on mustalaisverta ja siksi minä olen aina veljeni puolella teki hän mitä tahansa. Hän on veljeni ja minun tehtävä on aina olla hänen puolella."
Siinä ei voinut vieraannuttamisen kohdevanhempi muuta kuin katsoa eteenpäin ihmetellen sitä miten joku mieltää romanit tuntematta todella yhtään romania ja perustelee omaa ajatteluaan ja tälle perustuvaa toimintaa tällaisella tavalla. Kyseinen nainen ei edes tajunnut lokerisoineen romanit oman ajattelunsa mukaan johonkin laatikkoon, jota piti sitten tietämyksenä. Järjettömästi ajatteleville on turha koettaa selittää heidän järjettömyyttään.
He puhuvat aina siitä, kuinka lapsi nauttii heidän kanssa olostaan ja mm. tällä mitätöivät lapsen tarpeet olla vaikkapa äitinsä kanssa tai isänsä kanssa. Näin myös Salli-mummo perustelee näkemyksensä, ettei hänelle ole mitään väliä, että lapsi tahtoo olla äitinsä kanssa mielummin kuin hänen kanssa. Salli-mummin mielestä lapselle on riittävää se, että hän antaa lapselle hauskaa ja lapsen täytyy niellä ikävänsä äitinsä luokse ja hyväksyä VAIN se mitä Salli-mummi hänelle antaa.
Salli tosin ei tiedä, mitä tapahtuu silloin, kun mummo vie äidin paikan, silloin kun äiti on elossa ja lapsi joutuu kaipaamaan äitiään. Sallilla on hoitajan koulutus, joten hän uskoo olevansa riittävää tietämystä kantava. Salli, joka kasvoi sota-aikana sotalapsena, joka lähetettiin pois kodistaan sotaa pakoon, ei osaa asettua tavallisen lapsen asemaan ja ymmärtää, ettei enää olla sodassa ja lasten pitäisi saada olla vanhempansa kanssa, jos tälle ei ole mitään todellista estettä. Mummon ei tarvitse hoitaa lasta, jos äiti voi hoitaa. Sallin mielestä siinä, että hän korvaa äidin, jota lapsi kaipaa, ei ole mitään haitallista lapselle. Sota teki Sallista ymmärtämättömän lapsien tarpeita kohtaan, koska häntä ei ymmärretty sodassa. Sota teki Sallista välinpitämättömän. Välinpitämättömyys tarttui Salliin, joka omaksui mallioppien välinpitämättömyyden.
Salli osaa peitelläkseen sitä, että on vieraannuttaja, sanoa:
"Kyllähän minä näen, että sinä laitat kauniisti hänen hiuksensa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että te olette yhdessä," mutta samaan aikaan hän väittää, että lapsen on alistuttava isänsä tahtoon ja oltava mumminsa kanssa sen sijaan, että lapsi saisi olla äitinsä kanssa ja jatkaa:
"Minä vain menen avuksi, kun minua pyydetään. On sopimus, jota sinun tulisi lapsen kanssa toteuttaa."
Salli-mummi jopa kehtaa todeta:
"Elämäsi on helpompaa mitä vähemmän olet lapsen kanssa."
Äiti ei tosin valita haasteita lapsen kanssa. Salli joka valittaa, luulee äidin ajattelevan kuten hän ajattelee. Salli luo symbioosin ihmisiin ymmärtämättä yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Hän kuvittelee tuntevansa ihmiset ja uskoo kuvitelmaansa. Häntä ei kasvatettu reggio emilia kasvatuspedagogiikalla.
Huoltotuomiossa lukee, että isä saa ja voi antaa lapsen olla enemmänkin äitinsä kanssa, mitä tuomioon on kirjoitettu lapselle oikeudeksi, mutta kun äiti huomauttaa tästä seikasta, Salli-mummo ja isä kumpikaan eivät kuuntele vieraannuttajina äitiä, joka puolustaa lapsensa oikeuksia. Kun äiti sanoo, että kaikissa päätöksissä tulisi aina pohtia ensisijaisesti lapsen tarpeita ja lapsen etua, silläkään ei ole Salli-mummolle ja isälle väliä. Vieraannuttaja saatuaan vieraannuttavan huoltotuomion ja vallan itselleen, ei välitä siitä, mitä lapsi tarvitsee, vaan ilmoittaa vain:
"Minulla on valta ja se lukee tuomiossa."
Ja vieraannuttajan vanhempi vieraannuttamisen toteutumiseksi puolustaa vieraannuttajalastaan todeten:
"Lapsellani on valta ja sinun tulee totella."
Järkevä äitihän (jos Salli-mummi olisi järkevä) puolustaisi lapselleen lapsenlapsensa oikeuksia ja sanoisi pojalleen, joka on jo aikuinen ja pitäisi kestää kritiikki, suorat sanat:
"Miten minusta on voinut kasvaa noin tyhmä poika? Etkö sinä tajua, ettei lapsia saa kohdella noin. Minä kärsin sodassa ikävät. Noinko sinä rauhassa kohtelet lapsia? En varmana tule tukemaan sinun vieraannuttamispyrkimyksäsi. Lapsellasi ei ole mitään hätää äidillään ja hän tahtoo olla äitinsä kanssa ja tarvitsee äitiään. Täytyykö sinun kaikesta tapella? Etkö osaa sovinnollisuutta? Minua ei kiinnosta ettet pidä äidistä. Sinä teit hänen kanssa lapsen, joten opettele olemaan kuin aikuisen kuuluu olla. Etkö käsitä tuhoavasi koko ajan lapsesi identiteetin kehitystä, kun kohtelet häntä kuin jatkettasi, kuin hän olisi esine. Ei kukaan kunnollinen isä kohtele lastaan noin. Olen äitisi ja joudun häpeämään sinua, kun et osaa poikanani kunnioittaa lapsesi äidin merkitystä lapsellesi."
Mutta ei. Salli-mummi sallii pojalleen kaiken törkeyden mitä poikansa kohdistaa lapseensa. Hän jopa haluaa salata, kun lasta pahoinpidellään isällään. Hän neuvoo lasta olemaan hiljaa, kun lasta pahoinpidellään. Ja myöhemmin kieltää kaiken ja väittää lasta valehtelijaksi.
Salli-mummi ei soita lastensuojeluun, kun poikansa puoliso pahoinpitelee lasta ja lapsi kertoo tästä hänelle. Sillä Salli-mummi vain väittää auttavansa lasta, kun lapsi pyytää apua. Sehän ei ole avunpyyntö, kun lapsi kertoo häntä satutettavan Salli-mummolle.
Vieraannuttajaisovanhemmat perustelevat puuttumistapojaan vieraannuttajalapsen elämään mm. sanoi:
"Hän on jo täysi-ikäinen. Ei minun tehtävä ole enää häntä kasvattaa. Minä menen vain avuksi, kun pyydetään. Minä autan poikaani, kun hän pyytää," ja tuovat näin esille mielipiteensä, etteivät oikeastaan välitä muusta kuin vain itsestään ja siitä että saavat väittää, että ovat enkelistä seuraavia, koska VAIN "auttavat".
Täällä Mieron tiellä huokaan sen vuoksi, että meillä on todella ammattitaidoton sosiaalitoimi ja tuomaristo. Vieraannuttaminen pääsee toteutumaan, koska meillä tehdään vieraannuttavia huoltotuomioita sekä koska lastensuojelu ei puutu näiden mielisairaiden jopa hullujen toimintaan, joka haavoittaa kokonaisia sukuja.
Eniten kärsii lapsi, josta vieraannuttajasuku ei välitä, vaan jota se pitää jatkeenaan ja omaisuutenaan. Tottakai suurin vika on näissä vieraannuttajaisovanhemmissa, joista sikisi kylmä jatke, joka satuttaa muita.
Me kaikki aikuiset olemme joidenkin lapsia ja monelle meistä on lapsia. Meidän tulisi osata kantaa vastuumme vanhemmuudessa viisaasti läpi lapsemme elämän, niin kauan kuin olemme elossa. Meidän tulisi myös osata kuunnella vanhempiamme.
Mutta entä jos hullu äiti suojelee hullua poikaansa parantumiselta tai edes siltä, että joku saisi sanottua hänelle todella vaikuttaen:
"Toimi toisin, satutat meitä."
Salli-mumminkin käytös vaikuttaa siihen, että poika jatkaa vieraannuttamista, eikä kuuntele lapsensa toiveita. Salli-mummia ei kiinnosta välittää.
Vieraannuttaja ei koskaan kykene yksin vieraannuttamiseen.
Vain empatiaan kyvyttömät tukevat heitä.
Mieti kuinka humaani sinä olet.
Osaatko sinä välittää muista?
Lue myös:
Mitä vieraannuttaminen opettaa lapselle? (PsyJuridica):
https://psyjuridica.com/mita-vieraannuttaminen-opettaa-lap…/
Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista” (IS 24.8.2017):
https://www.is.fi/perhe/art-2000005339213.html
Vieraannuttamista voivat toteuttaa myös viranomaiset, joista yleisimmin tätä toteutavat lastensuojelun viranomaiset ja kenties myös sijaisvanhemmat, jotka kokevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella ja parempia kokonaisvaltaisesti ihmisyydessä, jos omaavat vaikkapa paremman kyvyn huoltaa sijoitettua lasta joissakin lasta koskevissa seikoissa. Vieraannuttamisessa ideana on leimata lapselle hänen biologinen vanhempi tai vanhemman kyvyttömiksi, huonoiksi sekä epäkelvoiksi ja rajottaa myös heidän luonnollista yhdessä oloa mahdollisimman minimiin juuri vedoten tähän vanhempien epäkelpoisuuteen tai sitten omaan oikeuteen falliseen vallankäyttöön.
Toiset sijaisvanhemmista jopa käyttävät perusteluna omia kiireitään sille, etteivät tahdo sijaislastensa tapaavan biovanhempiaan todeten: "Meidän arjessa ei vain ole aikaa tarpeeksi. Meillä on tärkeitä menoja."
Vieraannuttajavanhempi on usein pohjustanut vieraannuttamisen jo ennen eroa toisesta vanhemmasta tai jopa ennen lapsen syntymää. Hän aloittaa heti suhteen alussa uhriutumisen läheisilleen toisen vanhemman selän takana ja käy mustamaalaamassa vaikkapa äidilleen ja isälleen sekä sisaruksilleen ja muille läheisilleen tätä toista vanhempaa.
Vieraannuttajaisät tutkitusti useimmiten ovat narsisteja ja vieraannuttajaäidit läheisyysriippuvaisia. Vanhempien mielenterveysongelmat taasen polveutuvat tutkitusti heidän taustoistaan, heidän vanhemmistaan ja usein ne liitetään sotaan. Itse en usko todella syyn olevan suoraan sodassa, vaan uskon empatiakyvyttömyyden polveutuvan pitkälle historiaamme tietyistä sukuhaaroista, sillä ei kaikki sodan kokeneet ole vieraannuttajia ja sosiaalisissa suhteissa sairaita. Sota-ajan lapset kokivat kauheuksia, jotka vaikuttivat heidän kykyyn vuorovaikutussuhteissa vaikkapa olla empaattisia, jos heillä ei ollut tarvittavaa kasvattajaa, joka olisi tuota kykyä heille opettanut muita kohtaan. Tämä kyvyttömyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Narsisti kasvatti narsistin, joka katsoo maailmaa vain ollen itse sen keskiössä ja suunnitellen elämänsä vain ajatellen itseään. Kaikki säännöt koskevat vain muita ja muut ovat vain heitä varten heidän jatkeenaan. Toisaalta tunnekyvytön vanhempi saattoi kasvattaa lapsen, joka jäi vajaaksi läheisyyden tarpeissaan, joka kompensoi tätä vanhemmuudessaan läheisyysriippuvaisena lapseensa niin, ettei kykene näkemään lastaan yksilönä, jonka tarpeisiin vanhempana hänen tulisi vastata.
Läheisriippuvainen kokee maailman riippuvuutensa kautta ja lapsi joutuu asemaan, jossa joutuu täyttämään tuon riippuvaisen tarpeet.
Ihmisten vuorovaikutussuhteissa vaikuttavat monet heidän traumansa,jos he eivät ole näistä tietoisia ja jos he eivät kykene tietoisesti ymmärtämään mitkä seikat motivoivat heitä toimimaan milläkin tavalla. Vakavan eron aikoinaan kokenut mummo, saattaa olla voimakkaasti puolueellinen vaikkapa lapsensa eron kohdalla omaa lastaan kohtaan ja kompensoida tällä omaa traumaansa. Jos tässä vaiheessa hänen lapsensa on vieraannuttaja, hän saattaa oman traumansa johdattelemana tukea vuositolkulla oman traumansa viemänä sokeasti vieraannuttajalastaan lapsen lapsensa kaltoinkohtelussa, vain koska käy uudelleen alitajuisesti läpi omaa eroaan. Erityisesti naisilla edellisissä sukupolvissa on havaittu olevan vääristynyt suhde lapseensa, jossa he luovat symbioottisen suhteen (Winterhoff 2008) lapseensa ja tämä voi olla haitallista monella tavalla seuraaville sukupolville.
Tuntemallani helsinkiläisäidillä vieraannuttamistilanteessa ei suinkaan ole vastassa vain lapsen isä, joka tahtoo satuttaa lasta ja viedä lapselta äidin. Isä ei koe lapselta äitiä viedessään satuttavansa lasta, sillä hän ei ymmärrä narsismissaan, että ihmissuhteilla on syvempikin merkitys, kuin vain omaneduntavoittelussa hänen omien tarpeiden saavuttaminen manipuloinnin keinoin. Hän ei käsitä olevansa manipuloitsija ja kyvytön normaaleihin ihmissuhteisiin. Hän ei käsitä tätä, koska kukaan ei ikinä osannut opettaa häntä peilaamaan itseään siinä mielessä, osaako hän huomioida muita. Hän on niitä poikia, jotka on "lellitty" piloille. Hän saa haluamansa huomion silloin kuin tahtoo ja ei ole velvollinen muita huomioimaan.
Kun lapsi soittaa isälleen itkuisena, että tahtoo olla äidillään edes muutaman minuutin lisää, isä alkaa manipuloimaan lasta, että kotona on kivoja piirrettyjä. Isä koettaa kaikin tavoin olla huomioimatta lapsen ikävän äidin luokse ja tekee kaikkensa, että lapsi ei huomaisi omaa ikäväänsä. Lapsi tosin kasvaessaan huomaa, ettei isä välitä hänen tunteistaan alitajuisesti, mutta ei ikätasonsa vuoksi kykene ymmärtämään tätä tietoisesti, eikä isää rakastavana ja tälle lojaalina edes kykensi myöntämään, etei isä välitä hänestä, sillä se haavoittaisi häntä henkisesti. Isä ei vastaa lapsen tarpeisiin. Lapsi suojaa mielensä tutkitusti hyvin nopeasti defenssimekanismein, kun edessä on jotain, jonka käsitteleminen haavottaisi. Lapsi siis joutuu kärsimään siitä, ettei hänen tunteitaan huomioida ja hänen oma identiteettinsä alkaa haurastumaan, koska asian käsiteleminen on hänelle liian haavoittavaa.
Vieraannuttajat pedatessaan viraannuttamista mustamaalaavat toista vanhempaa kaikkialle missä voivat. He käyttävät piiloaggresiivisuutta keinonaan. He menevät sisarustensa luokse ja itkevät krokotiilin kyyneleitä kertoen kuinka ovat kaltoinkohdeltuja ja kuinka paha tuo toinen vanhempi on lapsellekin, ja koska suomalaiset ovat keskivertoa epähumaanimpia ja kyvyttömiä tunteiden säätelyyn sekä rationaaliseen ajatteluun sosiaalisissa suhteissa selkeästi, nämä sisarukset suoraan saavat tiedostamattaan tartunnan tuosta aggressiosta ja tahtovat "suojella kärsivää" sisarustaan vihaisella vastahyökkäyksellä. Näin vieraannuttaminen on pedattu taitavasti ja armeija vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja erityisesti lasta vastaan on kasattu. Enää toista vanhempaa ei vihaa vain se toinen vanhempi, vaan vieraannuttajan koko suku. Siinä ei auta kohdevanhemman rukous humaaniin kohteluun, kun vieraannuttajasulu oikeuttaa leimaamisen eli stigmaamisen, patologisoinnin sanoin: "Sinä olet tuollainen."
Kun helsinkiläisen nyt 10-vuotiaan tyttölapsen läheisneuvonpitoa pidettiin ilman äitiä, jota vieraannuttajaisä ei tahtonut mukaan vaikuttamaan myös itseään ja lastaan koskevaan asiaan, ei isän koko sukua tämä äidin läsnäolemattomuus haitannut ollenkaan. He jopa ääneen sanoivat: "Me emme tule ikinä tukemaan äidin äitiyttä," ja kokivat olevansa viisaita ja hyviä ihmisiä. Isän veli jopa teki kaikkensa haavoittaakseen epähumaanilla asenteellaan äidin isää ja käveli tämän perässä kaikkialle haukkuakseen tälle lapsen äitiä eli tuon lapsen isoisän omaa lasta. Tuo vieraannuttajaisän veli osoitti syvää halveksuntaa äitiä kohtaan ja koetti manipuloida tuon äidin omaa isää äitiä vastaan. Hän siis koetti stigmata eli leimata äitiä eli manipuloida ihmisiä äitiä vastaan ja luuli, että toimii viisaasti. Tuo lapsen isoisä, joka oli tehnyt teatterimaailmassa elämäntyönsä ja nähnyt tarinoita ihmisten hirveydestä koko elämänsä ajan ja käsitellyt näitä vakavia ihmiskunnan kamaluuksia monen älykön kanssa, jotka koettavat heijastaa teatterilavalle elämää, jotta katsojat voisivat jotain oppia elämästä, sai niin kovan paniikkikohtauksen raakaa henkistä väkivaltaa vastaan ottaen välillisesti, jota kohdistettiin hänen tytärtään kohtaan ja samalla hänen lapsen lastaan kohtaan, että hänen oli pakko lähteä kesken kaiken läheisneuvonpidosta pois. Tuo vieraannuttajaisän veli, joka on täysin empatiakyvytön, oli vain kohautellut vuorostaan halveksuvasti niskojaan ja totesi: "Minua on loukattu;" kun lapsen isoisä totesi, ettei voi enää jäädä paikan päälle, koska ei henkisesti kestä kuunnella enää tuota vieraannuttajaisän veljeä.
Keväällä 2017 tuon lapsen Salli-mummo, isän äiti ja isän veljen äiti, haukkui lapselle äitiä, kun lapsi kertoi isänsä puolison Mehiläisen vastaavan lääkärin satuttaneen häntä sanoin:
"Jos kerrot äidillesi, äiti tekee isälle pahaa."
"Jos kerrot äidillesi, et rakasta isääsi."
Myöhemmin syksyllä 2017, kun äiti keskusteli vieraannuttaja-Salli-mummon kanssa tämän teosta, mummo naureskeli puhelimeen ja väitti, ettei ollut koskaan sanonut mitään sellaista. Jo pelkkä asialle naureskelu paljasti, ettei mummo edes tajunnut kuinka vakavasta asiasta todella puhutaan. Hän katseli tilannetta narsistina yläpuolelta olettaen, ettei kukaan kykene näkemään hänen lävitseen, vaikka vakavalle asialle naureskeleminen juuri paljasti hänet. Salli-mummo oli valmis nauramaan asialle samaan aikaan, kun hän vuorostaan oman kasvonsa pesemiseksi syytti lasta valehtelusta. Hän oli siis valmis oman kasvonsa pitimiksi valehtelemaan ja väittämään lasta valehtelijaksi.
Ei omena kauas puusta putoa ja ei siis ihme mitä tuon Salli-mummin pojista kasvoi. Tunnekylmä itsekkyys kasvattaa tunnekylmiä itsekkäitä.
Lapsen isä on hyvin manipulatiivinen ja on oppinut keinonsa äidiltään. Salli-mummi soitti äidille "puolustautuakseen" ja väittääkseen, ettei ole manipuloija ja vieraannuttaja, vaikka kaikki vuodet oli aina asettunut poikansa puolelle täysin kykenemättä edes ymmärtämään miten väärin hänen poikansa on toiminut viedessään lapselta äidin. Jo vuosia sitten, kun äiti soitti lapsen ollessa 10 kuukauden ikänen, Salli-mummolle itkien, koska Salli-mummon sisko oli haukkunut kännipäissään äidin ja juottanut isän niin humalaan, että isä kaatoi lapsen vaunut, joissa lapsi oli, Salli-mummo sähisi äidille:
"Sinä soitat minulle vain, jotta vihaisin sisartani."
Sukurakkaana ja puoluleellisena, mummeliini ei välittänyt siitä, miten ihmiset kohtelivat pienen lapsen äitiä ja vauvaa, vaan käänsi avunpyynnön avunpyytäjää vastaan haukken tämän siitä, että tämä pyytää apua ja syyttäen tätä omista ajatuksistaan.
Myöhemmin kyseinen äiti on pohtinut, ettei ole mikään ihme, että tuon Salli-mummon mies aikoinaan petti häntä, jos nainen tosiaan on ajattelussaan noinkin kierroontunut. Tai sitten ero teki naisesta kieron.
Salli-mummo manipuloi äitiä syksyllä 2017todeten:
"Sinun elämäsi olisi helpompaa, jos vain luovuttaisit ja tapaisi lasta silloin kun isä sen teille suo. Minä menen sitten aina isälle tuoksi, jos hän tarvitsee." Äiti oli pyytänyt mummolta, ettei tämä koettaisi koko ajan korvata itsellään äitiä, vaan antaisi lapselle tilaa saada sanoittaa missä itse tahtoo olla.
Salli-mummo tahtoo, että hän hoitaa lasta mielummin kuin lapsen äiti tai äidin äiti, joka myös ikävöi lapsen lastaan valtavasti.
Salli-mummon perustelu oli kaikelle:
"Minä menen aina kun minulta apua pyydetään. Tottakai minä autan poikaani ja lasta." mutta häntä ei kiinnostanut auttaa lasta samaan sitä mitä lapsi tahtoo. Lapsi on hänelle esine ja oma poika kaikkein tärkein.
Sitten hän myös ilmoitti tietävänsä kuka äiti todella on, koska on jutellut poikansa kanssa. Ja taasen poikansa äiti paljasti olevansa suoraan vain "omaan päin" kaikessa. Hänen poikansa toisenkäden tietoa hänelle antaessaan oli hänelle kuin totuuden lähde ja hän sanoi tämän täysin tietoisesti satuttaakseen äitiä. Ei hän tyhmä ole. Hän tietää kyllä, että kaikki mitä hänen poikansa kertoo, on hänen poikansa kertomus, mutta hän on päättänyt asettaa tuon kertomuksen itselleen kaikessa toiminnassa ohjenuoraksi. Hän on päättänyt, ettei totuus ja itse lapsi merkitse hänelle mitään. Kaiken edelle menee poika, jonka hän opetti asettamaan itsensä kaiken edelle.
Salli-mummo ajattelee todennäköisesti:
"Minäkin kasvoin sodassa ja en tarvinnut omia vanhempiani, miksi siis tuokaan lapsi äitiään tarvitsee. Onhan sillä poikani isänä. Minun poikani on hyvä poika, koska hän on minun poikani."
Salli-mummia ei kiinnosta se, että hänen poikansa haki huoltajuuden vain saadakseen rahaa enemmän. Häntä ei kiinnosta se, ettei poikansa pidä huolta lapsesta, vaan äiti yhä ostaa lapselle kaiken ja koettaa katkaista lapseen kohdistetun väkivallan. Nytkin äiti pesee lapsen isän vaatteita kotona, jotka haisevat kissan pissalle, kun isä muutti eroon exästään lastensuojelun näin määrättyä. Salli-mummi tietää poikansa alkoholismista ja lapsen heitteillejätöistä, mutta ei välitä niistä ja haavoittavuudesta lapseen. Hänelle ongelmia ei ole lapsen elämässä, koska hän on päättänyt, ettei ajattele koko asiaa. Hän on ilmoittanut, ettei hänen tarvitse ajatella.
Hän VAIN "auttaa" mielestään, kun kääntää päänsä pois ja auttaa vieraannuttajaa vieraannuttamisen toteuttamisessa. Hän kuitenkin pitää itseään viisaana ja ilmoittaa arvostavansa itseään.
Vieraannuttajavanhemmat ja vieraannuttajaisovanhemmat eivät ikinä tunnista ja tunnusta olevansa vieraannuttajia. Kokonainen suku voi olla vieraannuttajia. Heille yleistä on peli ihmissuhteilla. Kaikki sanat ovat heille pelivälineitä, kuin pelikortteja, joissa asetetaan panoksia, manipulaation välineitä. Kaikki ihmissuhteet ovat heille heidän oman elämän jatke. He ovat tärkeitä tärkeilijöitä toinen toisilleen, mutta samalla he voivat myös kohdella arvottomina ihan ketä he vain tahtovat kohdella, ilman minkään laisia omantunnon tuskia. Heidän itsetunto ei romahda, jos he kohtelevat kaltoin jotakuta. Heidän itsetunto romahtaa vain, jos he eivät saa mitä tahtovat. Jos heille sanoo, että he ovat vieraannuttajia, he saattavat hetken keskustella tästä asiasta vastaanväittäen, mutta missään vaiheessa he eivät kysy:
"Mitä voisin tehdä toisin, etten haavoita sinua ja lasta?"
He ilmoittavat kovaan ääneen:
"Minulla on oikeus mielipiteeseen."
Sitten he kieltäytyvät keskustelemasta koko asiasta ja käyttävät manipuloinnin yleisintä välinettä, kieltäytymistä.
Vieraannuttamisen kohdevanhemman ja kohdesuvun on hyvin vaikeaa tilanteessa, jossa on toteutettu vieraanuttava huoltotuomio, saada lapsen elämää normalisoitua, sillä vieraannuttajasuku pitää narsistisesti itseään muita tärkeämpänä. He ihailevat itseään ja naureskelevat halveksuvasti vieraannuttamisen kohteille ja uhriutuvat näiden edessä katkerina todeten, että joutuvat kärsimään, kun nämä ihmiset ovat edes olemassa. Vieraannuttajasukujen edustajilta löytyy liuta mitä järjettömimpiä perusteluja omalle toiminnalleen, joihin he suoraan uskovat, sillä he ovat niin täynnä itseäään, etteivät kykene ottamaan vastaan kritiikkiä ja käsittelemään sitä rationaalisesti myös muut huomioiden. Heille muiden kannat eivät merkitse mitään. Ja heille juuri itse lapsi ei merkitse mitään, sillä lapsi on heille vain heidän jatke.
Eräs vieraannuttajavanhemman sisarpuoli perusteli puolueellisuuttaan:
"Minun suvussa on mustalaisverta ja siksi minä olen aina veljeni puolella teki hän mitä tahansa. Hän on veljeni ja minun tehtävä on aina olla hänen puolella."
Siinä ei voinut vieraannuttamisen kohdevanhempi muuta kuin katsoa eteenpäin ihmetellen sitä miten joku mieltää romanit tuntematta todella yhtään romania ja perustelee omaa ajatteluaan ja tälle perustuvaa toimintaa tällaisella tavalla. Kyseinen nainen ei edes tajunnut lokerisoineen romanit oman ajattelunsa mukaan johonkin laatikkoon, jota piti sitten tietämyksenä. Järjettömästi ajatteleville on turha koettaa selittää heidän järjettömyyttään.
He puhuvat aina siitä, kuinka lapsi nauttii heidän kanssa olostaan ja mm. tällä mitätöivät lapsen tarpeet olla vaikkapa äitinsä kanssa tai isänsä kanssa. Näin myös Salli-mummo perustelee näkemyksensä, ettei hänelle ole mitään väliä, että lapsi tahtoo olla äitinsä kanssa mielummin kuin hänen kanssa. Salli-mummin mielestä lapselle on riittävää se, että hän antaa lapselle hauskaa ja lapsen täytyy niellä ikävänsä äitinsä luokse ja hyväksyä VAIN se mitä Salli-mummi hänelle antaa.
Salli tosin ei tiedä, mitä tapahtuu silloin, kun mummo vie äidin paikan, silloin kun äiti on elossa ja lapsi joutuu kaipaamaan äitiään. Sallilla on hoitajan koulutus, joten hän uskoo olevansa riittävää tietämystä kantava. Salli, joka kasvoi sota-aikana sotalapsena, joka lähetettiin pois kodistaan sotaa pakoon, ei osaa asettua tavallisen lapsen asemaan ja ymmärtää, ettei enää olla sodassa ja lasten pitäisi saada olla vanhempansa kanssa, jos tälle ei ole mitään todellista estettä. Mummon ei tarvitse hoitaa lasta, jos äiti voi hoitaa. Sallin mielestä siinä, että hän korvaa äidin, jota lapsi kaipaa, ei ole mitään haitallista lapselle. Sota teki Sallista ymmärtämättömän lapsien tarpeita kohtaan, koska häntä ei ymmärretty sodassa. Sota teki Sallista välinpitämättömän. Välinpitämättömyys tarttui Salliin, joka omaksui mallioppien välinpitämättömyyden.
Salli osaa peitelläkseen sitä, että on vieraannuttaja, sanoa:
"Kyllähän minä näen, että sinä laitat kauniisti hänen hiuksensa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että te olette yhdessä," mutta samaan aikaan hän väittää, että lapsen on alistuttava isänsä tahtoon ja oltava mumminsa kanssa sen sijaan, että lapsi saisi olla äitinsä kanssa ja jatkaa:
"Minä vain menen avuksi, kun minua pyydetään. On sopimus, jota sinun tulisi lapsen kanssa toteuttaa."
Salli-mummi jopa kehtaa todeta:
"Elämäsi on helpompaa mitä vähemmän olet lapsen kanssa."
Äiti ei tosin valita haasteita lapsen kanssa. Salli joka valittaa, luulee äidin ajattelevan kuten hän ajattelee. Salli luo symbioosin ihmisiin ymmärtämättä yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Hän kuvittelee tuntevansa ihmiset ja uskoo kuvitelmaansa. Häntä ei kasvatettu reggio emilia kasvatuspedagogiikalla.
Huoltotuomiossa lukee, että isä saa ja voi antaa lapsen olla enemmänkin äitinsä kanssa, mitä tuomioon on kirjoitettu lapselle oikeudeksi, mutta kun äiti huomauttaa tästä seikasta, Salli-mummo ja isä kumpikaan eivät kuuntele vieraannuttajina äitiä, joka puolustaa lapsensa oikeuksia. Kun äiti sanoo, että kaikissa päätöksissä tulisi aina pohtia ensisijaisesti lapsen tarpeita ja lapsen etua, silläkään ei ole Salli-mummolle ja isälle väliä. Vieraannuttaja saatuaan vieraannuttavan huoltotuomion ja vallan itselleen, ei välitä siitä, mitä lapsi tarvitsee, vaan ilmoittaa vain:
"Minulla on valta ja se lukee tuomiossa."
Ja vieraannuttajan vanhempi vieraannuttamisen toteutumiseksi puolustaa vieraannuttajalastaan todeten:
"Lapsellani on valta ja sinun tulee totella."
Järkevä äitihän (jos Salli-mummi olisi järkevä) puolustaisi lapselleen lapsenlapsensa oikeuksia ja sanoisi pojalleen, joka on jo aikuinen ja pitäisi kestää kritiikki, suorat sanat:
"Miten minusta on voinut kasvaa noin tyhmä poika? Etkö sinä tajua, ettei lapsia saa kohdella noin. Minä kärsin sodassa ikävät. Noinko sinä rauhassa kohtelet lapsia? En varmana tule tukemaan sinun vieraannuttamispyrkimyksäsi. Lapsellasi ei ole mitään hätää äidillään ja hän tahtoo olla äitinsä kanssa ja tarvitsee äitiään. Täytyykö sinun kaikesta tapella? Etkö osaa sovinnollisuutta? Minua ei kiinnosta ettet pidä äidistä. Sinä teit hänen kanssa lapsen, joten opettele olemaan kuin aikuisen kuuluu olla. Etkö käsitä tuhoavasi koko ajan lapsesi identiteetin kehitystä, kun kohtelet häntä kuin jatkettasi, kuin hän olisi esine. Ei kukaan kunnollinen isä kohtele lastaan noin. Olen äitisi ja joudun häpeämään sinua, kun et osaa poikanani kunnioittaa lapsesi äidin merkitystä lapsellesi."
Mutta ei. Salli-mummi sallii pojalleen kaiken törkeyden mitä poikansa kohdistaa lapseensa. Hän jopa haluaa salata, kun lasta pahoinpidellään isällään. Hän neuvoo lasta olemaan hiljaa, kun lasta pahoinpidellään. Ja myöhemmin kieltää kaiken ja väittää lasta valehtelijaksi.
Salli-mummi ei soita lastensuojeluun, kun poikansa puoliso pahoinpitelee lasta ja lapsi kertoo tästä hänelle. Sillä Salli-mummi vain väittää auttavansa lasta, kun lapsi pyytää apua. Sehän ei ole avunpyyntö, kun lapsi kertoo häntä satutettavan Salli-mummolle.
Vieraannuttajaisovanhemmat perustelevat puuttumistapojaan vieraannuttajalapsen elämään mm. sanoi:
"Hän on jo täysi-ikäinen. Ei minun tehtävä ole enää häntä kasvattaa. Minä menen vain avuksi, kun pyydetään. Minä autan poikaani, kun hän pyytää," ja tuovat näin esille mielipiteensä, etteivät oikeastaan välitä muusta kuin vain itsestään ja siitä että saavat väittää, että ovat enkelistä seuraavia, koska VAIN "auttavat".
Täällä Mieron tiellä huokaan sen vuoksi, että meillä on todella ammattitaidoton sosiaalitoimi ja tuomaristo. Vieraannuttaminen pääsee toteutumaan, koska meillä tehdään vieraannuttavia huoltotuomioita sekä koska lastensuojelu ei puutu näiden mielisairaiden jopa hullujen toimintaan, joka haavoittaa kokonaisia sukuja.
Eniten kärsii lapsi, josta vieraannuttajasuku ei välitä, vaan jota se pitää jatkeenaan ja omaisuutenaan. Tottakai suurin vika on näissä vieraannuttajaisovanhemmissa, joista sikisi kylmä jatke, joka satuttaa muita.
Me kaikki aikuiset olemme joidenkin lapsia ja monelle meistä on lapsia. Meidän tulisi osata kantaa vastuumme vanhemmuudessa viisaasti läpi lapsemme elämän, niin kauan kuin olemme elossa. Meidän tulisi myös osata kuunnella vanhempiamme.
Mutta entä jos hullu äiti suojelee hullua poikaansa parantumiselta tai edes siltä, että joku saisi sanottua hänelle todella vaikuttaen:
"Toimi toisin, satutat meitä."
Salli-mumminkin käytös vaikuttaa siihen, että poika jatkaa vieraannuttamista, eikä kuuntele lapsensa toiveita. Salli-mummia ei kiinnosta välittää.
Vieraannuttaja ei koskaan kykene yksin vieraannuttamiseen.
Vain empatiaan kyvyttömät tukevat heitä.
Mieti kuinka humaani sinä olet.
Osaatko sinä välittää muista?
Lue myös:
Mitä vieraannuttaminen opettaa lapselle? (PsyJuridica):
https://psyjuridica.com/mita-vieraannuttaminen-opettaa-lap…/
Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista” (IS 24.8.2017):
https://www.is.fi/perhe/art-2000005339213.html
RSS Feed
